O.M kirjoitti:Ripin ja parannuksen erosta kirjoittaa myös Pentti Koskelo Päivämiehessä v. 1961, Taavetin tänne skannaamassa kirjoituksessa.
"Rippi on Jumalalta annettu kallis armoetu, jota uskovaiset saavat käyttää. Apostoli neuvoo: ”Tunnustakaa toinen toisillenne teidän rikkomuksenne ja anteeksi antakaa, niin kuin Jumalakin teille Kristuksen tähden anteeksiantanut on." Tämä on sitä synnin pois panemista, johon heprealaiskirje kehottaa. Rippiä ei pitäisi kuitenkaan sekoittaa parannukseksi, eikä niin käsittää. Sillä parannus on yhtä, kuin uusi syntyminen. "Tahtonsa jälkeen Hän teitä synnytti totuuden sanalla".
Rippi on taas iankaikkisen elämän toivossa matkaa tekevän, uudesti syntyneen Jumalan lapsen puhdistus- ja hoitomenetelmä. Jokainen, jolla tämä toivo on, Hänen tykönsä, puhdistaa itsensä, niin kuin Hänkin puhdas on. 1. Joh. 3:3. Ja "Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hänkin valkeudessa on, niin meillä on osallisuus keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen poikansa veri puhdistaa meitä kaikesta synnistä. 1 Joh. 1:7"
Eipä tähän voi muuta kuin aamenta sanoa. Rippi on kallis Jumalan lahja, aivan erityinen armon ja anteeksiannon paikka, jossa syntiin joutunut kristitty saa jättää kaiken synnin kuorman.
Kaikki ovat "pois poikenneet ja tyynni kelvottomiksi käyneet", kuten apostoli Paavali kirjoitti. Ihminen, myös kristitty, on kokonaan langennut ja siten lihansa puolesta kelvoton taivaaseen. Kristityllä, Jumalan armolapsella, on kuitenkin lupa uskoa itsensä tässä kelvottomuudessaan autuaaksi, sillä Herra Jeesus on hänet verellään lunastanut. Tätä on armosta uskominen; minussa ei ole mitään, millä voisin yrittää kestää kaikkivaltiaan Jumalan edessä, mutta koska Jeesus on kärsimisellään ja kuolemallaan maksanut minunkin syntini, saan uskoa tämän armotyön kohdalleni ja olla varma pääsystäni taivaan kotiin, kun aikani täällä maailmassa päättyy. Näin varma saa Jumalan armolapsi olla syntiensä anteeksi saamisesta ja osastaan taivaassa.
Mutta kun se lapsellisimminkin uskova ja uskon epäilyksistä vapainkin Jumalan lapsi on lihansa puolesta aivan perin turmeltunut ja syntiin joutuvainen, on Jumala nähnyt hyväksi osoittaa anteeksiantoaan myös aivan henkilökohtaisesti. Niinpä silloin, kun sielujen murhaajan nuolet ovat olleet niin tarkasti suunnattuja juuri niihin tavallista arempiin paikkoihin, joiden edestä uskon kilpikin unohtui kiusauksen hetkellä, ja kun ne nuolet sitten pääsivät uppoamaan niin syvään, ettei niitä itse saa irti eikä haavoja omin neuvoin parannetuksi, tarvitaan lääkäriä. Tämä lääkäri on joku luotettava ja sydämestään uskova veli tai sisar, jolle ne haavat voi näyttää. Silloin tämä sielun lääkäri, laupias samarialainen, irroittelee nuolet, katsoo haavoja ja löytää niihin lääkkeen. Hänellä on mukanaan sekä öljy että siteet, evankeliumi ja Jumalan sana. Evankeliumin öljyn puhdistettua ja voideltua vihollisen nuolten haavat ne vielä sidotaan eli niitä kohtia vahvistetaan Jumalan sanalla, ettei haava uudelleen aukenisi. Näin suuri apu on rippi silloin, kun vihollinen on osunut nuolellaan.
Ajatelkaa, te Jumalan armolapset: Sielunvihollinen, joka syntihoukutuksillaan ensinnäkin on syypää koko ripin tarpeeseen, on niin kertakaikkisen hävytön, että olisi myös pilaamassa koko ripin, jos vain saisi. Onhan hän toki myös tehnyt sen monien kohdalla ja pannut nämä raukat uskomaan omaan rippiinsä sen sijaan, että uskoisivat Kristukseen. Siksi monet käyvät ripittäytymässä säännön mukaan aivan kuin kävisivät kaupassa. Heillä rippi ei nouse sydämen ahdistuksesta ja synnintunnosta, vaan turmeltuneesta lihasta. Heitä ei aja rippituoliin Kristuksen lahjavanhurskaus, vaan laki. Heissä rippi ei saakaan mitään hyvää aikaan, eivätkä he sitä odotakaan, vaan ajattelevat, että sillä pitää pärjätä viikko tai pari seuraavaan rippiin saakka. Heidän suutaan ei ohjaa ripissä Pyhä Henki, vaan oma liha; pitää tarkoin harkita, mitä syntejä tunnustetaan ja mitä ei, ettei uskovaisen nimi menisi kokonaan.
Mutta kun Jumalan armolapsella ei ole omasta mielestään mitään ansiota eikä kotiin päin kiirehtivän tuhlaajapojan tavoin mitään oikeutta tulla edes kutsutuksi Jumalan lapseksi, hän voi vapaasti kertoa ripissä kaiken, mikä sydäntä painaa. Hänellä ei ole mitään menetettävää, sillä hän on jo kaikkensa menettänyt; on enää vain Jeesuksen lunastus, johon hän turvaa. Sitä Jeesuksen ansiota hän saa nauttia ripissäkin, kun hänelle vakuutetaan siinä kaikkien syntien anteeksiantoa Jeesuksen nimessä ja kalliisti maahan vuotaneessa sovintoveressä. Jeesuksen veri vuoti todellakin maahan ja jätti jälkeensä elämän kaikkien syntisten elämäksi, evankeliumin tarjottavaksi jo täällä maan päällä. Se elämä ja anteeksianto on tarjolla ripissä, mutta samasta lahjasta elävät kaikki sielut ja koko Jumalan seurakunta. Sen elämän ja evankeliumin Jumala lahjoittaa jokaiselle, joka etsii hänen vanhurskauttaan.