On vain yksi oikea kaste

[Jani_S]

Muutamaisia ajatuksia toisaalta tältä palstalta löytämästäni kirjoituksesta (josta kiitos jälleen Taavetille):

Tähän aikaan näette kaikkialla syntyvän sakramentin vastustajia ja kasteentoistajia (uudesti kastajia). Ne ovat ylen ravittuja, kyllääntyneitä henkiä, jotka eivät suinkaan kiitä Herraa meidän Jumalaamme hänen armostansa ja hyvyydestänsä, vaan Herran Jumalan täytyy kuin täytyykin olla muka väärässä, ja heidän oikaistavanaan, he kun kääntävät nurin hänen sanansa, eivätkä nauti tätä sakramenttia ilolla, kiittäen ja ylistäen Jumalaa, vaan etsivät omaa kunniaansa, ylistystänsä ja kiitostansa. (Martti Luther)

Luther mainitsee käsitteen "sakramentin vastustaja". Onko aikanamme sellaisia? Kaikki kristilliset hengellisyydethän viljelevät ahkerasti kastetta ja ehtoollista, sekä katoliset viittä muuta, jotka he tosin ovat itse keksineet. Jeesuksen asettamia ovat kuitenkin vain kaste ja ehtoollinen. Kuinka niin olisi muka sitten sakramentin vastustajia? Heitä on toki, ja sellaisia ovat kaikki, jotka eivät käytä sakramentteja oikein. Räikeimpänä esimerkkinä on Lutherin niin ikään mainitsema uudestikastaminen, jossa oikea kaste hylätään kokonaan ja sen paikalle asetetaan ihmistyö, uusi kaste, joka syrjäyttää Jumalan armoliiton ja vie pelkästään kadotukseen. Siinä ei ole varsinaisena pahana näkyvä toimitus, vaan Jumalasta täysin luopunut sydän, joka uskaltaa hylätä ainoan taivastoivonsa, Jeesuksen sovituksen tarjoavan ikuisen armoliiton.

Suostumalla uudelleen kastettavaksi eksynyt osoittaa, ettei enää etsi Jumalan armoa, ei kaipaa takaisin lapsuudenuskoonsa eikä enää yleensäkään muista mitään hyvästä omastatunnosta. Jos hän muistaisi, hän kaipaisi ja etsisi sitä. Mutta koska hän on heittäytynyt täysin tekojen tielle, hän haluaa myös tehdä kasteen turmeltuneen mielensä mukaan. Näin hän sulkee itsensä kokonaan pois Jumalan armosta ja antaa siitä näkyvän merkin ottamalla uuden kasteen.

Jopa tavallinen syntiin eksynyt ja syväänkin huolettomuuteen vaipunut on helpompi herättää harhastaan, kuin on herätellä uudestikastajia. Ero on siinä, että jokainen ihminen on luonnostaan Jumalansa unohtava ja huolettomuuteen eksyvä, mutta jokainen ei nouse Jumalaa vastaan eikä asetu hänen sijalleen uudestikastajien (Suomessa lähinnä helluntailaisten) tavoin. Uudestikastajat nimittäin syrjäyttävät elävän Jumalan hylkäämällä tämä tarjoaman armoliiton eli kasteen asettaen omansa sen sijalle. Tämän järkyttävän rikoksensa he todistavat kastamalla kerran kastettuja uudestaan. He eivät toisin sanoen tunnusta kastetta ylipäätään, koska haluavat aloittaa kaiken alusta. Siis he eivät tunnusta Jumalan armoliittoa, johon jokainen ihminen on kutsuttu sikiämisestään saakka. He ottavat Jumalan valtuudet käsiinsä, vaikka moittivat juuri samasta hänen armolapsiaan, jotka kutsuvat takaisin armoliittoon sen menettäneitä. Uudestikastajat siis sormeilevat Jumalan työtä, kun Jumalan lapset parantavat syntisairaita.

Jumalan lapset uskovat, että Jumalan tarjoama kasteen armo riittää, eivätkä lähde korjailemaan sitä, vaan saarnaavat yksinkertaista evankeliumia: sisareni ja veljeni, usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Tämä evankeliumi on tarjolla kaikille, myös kasteen uusijoille, joille Jumala on valmis antamaan senkin synnin anteeksi, jos he vain kääntyvät sydämessään ja jättävät syntielämänsä. Kaikki evankeliumin uskoneet pelastuvat samasta armosta ja anteeksiannosta, jonka merkiksi on annettu vain yksi kaste.

[weha]

Haluan muistuttaa, etenkin itseäni ja miksei muitakin alleviivaamastani kohdasta.

AUGSBURGIN TUNNUSTUS
VIII Mitä kirkko on?
Vaikka kirkko varsinaisessa mielessä on pyhien ja tosiuskovien yhteisö, on kuitenkin jumalattomienkin toimittamien sakramenttien käyttämine sallittua, koska tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. Onhan Kristus sanonut: "Mooseksen (Matt. 23:2) istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset jne." Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin.
Seurakuntamme tuomitsevat donatolaiset ja muut samankaltaiset, 11 jotka eivät hyväksyneet sitä, että kirkossa saa käyttää hyväksi jumalattomien pappien palveluksia ja katsoivat niiden olevan hyödyttömiä ja tehottomia.

Tarkkanottaen siis sakramentit vahvistavat aina uskoa, kun ne jo olemassa olevalla uskolla vastaan otetaan.

[O.M]

AUGSBURGIN TUNNUSTUS
VIII Mitä kirkko on? - - Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin.

Wehan selitys asiaan on oikea. Tuota kirkkomme tunnustuskirjojen kohtaa haluan kommentoida vähän.

1. Sakramenttien tehtävä on vahvistaa uskoa. Ne säilyttävät tehonsa jumalattomienkin toimittamina. --> Yhdyn näkemykseen. Torjun samalla käsityksen, että sakramentti itsessään voisi synnyttää elävän uskon. Sakramenttiin liittyvä sana voi Pyhän Hengen kautta saarnattuna (uskovaisen saarnaamana) synnyttää elävän uskon kuulijassaan.
2. Sanan osalta yhdyn ko. kohtaan hivenen varauksellisemmin.
a) Sana voi vahvistaa uskovaisen uskoa myös jumalattoman saarnaamana. --> Yhdyn näkemykseen.
b) Sana voi herättää epäuskoisessa synnintunnon myös jumalattoman saarnaamana. --> Yhdyn näkemykseen.
c) Sana voi herättää epäuskoisessa elävän uskon myös jumalattoman saarnaamana. --> En yhdy näkemykseen. Käsitykseni mukaan elävä usko syntyy, jos on syntyäkseen, vain jumalisten saarnaamasta sanasta.

[Meiliaikku]

Haluan muistuttaa, etenkin itseäni ja miksei muitakin alleviivaamastani kohdasta.

AUGSBURGIN TUNNUSTUS
VIII Mitä kirkko on?
Vaikka kirkko varsinaisessa mielessä on pyhien ja tosiuskovien yhteisö, on kuitenkin jumalattomienkin toimittamien sakramenttien käyttämine sallittua, koska tässä elämässä myös teeskentelijöitä ja jumalattomia on sekoittunut tosiuskovien ja pyhien joukkoon. Onhan Kristus sanonut: "Mooseksen (Matt. 23:2) istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset jne." Sakramenteilla ja sanalla on Kristuksen asetuksen ja käskyn tähden tehonsa, vaikka niitä jakaisivat jumalattomatkin.
Seurakuntamme tuomitsevat donatolaiset ja muut samankaltaiset, 11 jotka eivät hyväksyneet sitä, että kirkossa saa käyttää hyväksi jumalattomien pappien palveluksia ja katsoivat niiden olevan hyödyttömiä ja tehottomia.

Tarkkanottaen siis sakramentit vahvistavat aina uskoa, kun ne jo olemassa olevalla uskolla vastaan otetaan.

Meiliaikku kirjoittaa:

Monesti olen ihmetellyt, eikö kirkkomme papeilla ole lukutaitoa. Nimittäin ehtoollisen sakramentin asetussanoissa Jeesus sanoo : Tämä on minun ruumiini teidän edestänne annettu ja tämä on minun vereni teidän edestänne vuodatettu syntien ateeksiantamiseksi, tehkää se minun muistokseni.

Luterilainen kirkkomme opettaa sen niin, että ehtoollisessa saadaan
synnit anteeksi. Annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi tarkoittaa sitä, että ristinkuolemalla Jeesus ansaitsi meille iankaikkisen elämän ja Hänen verensä kautta meillä on pelastus. Tehkää se minun muistokseni.

Jos syntien anteeksiantamus olisi ehtoollisessa, ei Jeesus olisi sitä käskenyt nauttia Hänen muistokseen.

Syntien anteeksiantamiseksi ilmaisee myös sen, että anteeksiantamus tapahtuu muualla , kuin ehtoollisessa. Senhän tulisi muutoin olla; syntien anteeksisaamiseksi.

Ilman uskoa on mahdoton tulkita Raamattua oikein, vain Pyhä Henki voi avata sanan , koska se on kirjoitettu Pyhältä Hengeltä. Pyhä Henki myös tekee sanasta elävän, eläväksi tekevän sanan.

[sinivuokko]

Samoin tämä kastekysymys. Kasteessa otetaan heidän mukaansa Jumalan lapseksi.
Kuitenkaan ei ole mitään välimuotoa,joko Jumalan lapsi tai ei.

Mihin menee kastamaton lapsi heidän mukaansa. Siinä taitaa olla selittämätön aukko heille.

[metsätähti]

Samoin tämä kastekysymys. Kasteessa otetaan heidän mukaansa Jumalan lapseksi.
Kuitenkaan ei ole mitään välimuotoa,joko Jumalan lapsi tai ei.

Mihin menee kastamaton lapsi heidän mukaansa. Siinä taitaa olla selittämätön aukko heille.

Nikean uskontunnustus, joka luetaan messussa joka pyhä, taitaa tuumata, että "tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi". En sitten tiiä tarkemmin, mihin kohtaan tai kenen tulkintaan tuo perustuu - jos jollakin on jotain tietoa aiheesta, kuulen mieluusti. (Joskus tuntuu, että uskontunnustusten perässä sais olla joka kohtaan viite, että miten se on ajateltu.) Apostolinen uskontunnustus ei taida virkkoa kasteesta mitään.

Kirkon opetuksen mukaan taitaa olla niin, että kastamattomat lapset ovat Jumalan oikeudenmukaisissa käsissä. Paha siinä on lasta syyttää, jos vanhempansa eivät sitä vie kasteelle. Veikkaisin siis, että jos joku tilille asiasta joutuu, ne ovat lapsen vanhemmat. Oliko se Lutherin vai jonkun muun viisaan opetus, että ei kasteen puuttuminen kadota, mutta sen halveksiminen kadottaa? Muussa tapauksessahan jokainen ipana pitäisi kastaa heti paikalla kun on syntynyt.

Olen vakaasti sitä mieltä, että kastetta ei pidä uusia, ja se on ensimmäisessä viestissä perusteltu loistavasti. Siitä olen vielä vähän ulkona kartalta, että miten vl-opin mukaan mennään kastamattomien lasten kohdalla. Olen ilmeisesti ymmärtänyt sen niin, että lapsella ei ole tekosyntejä, on vain perisynti, joten lapsi on vanhurskas. Mutta mikä sen perisynnin merkitys oikein sitten on kasteen teologiassa? Rautalankaa saa taas vääntää sille mallille, että mie sen ymmärrän. Jos kasteesta puhutaan hyvän omantunnon liittona (tarkoittaa käytännössä mitä?), niin joo, onhan se omatunto puhdas tekojen osalta. Mutta se perisynti. Mie en nyt saa sitä sovitettua kuvioon. Voiko olla vanhurskas, jos kuitenkin kantaa perisyntiä itsessään?

[hepa]

Siitä olen vielä vähän ulkona kartalta, että miten vl-opin mukaan mennään kastamattomien lasten kohdalla. Olen ilmeisesti ymmärtänyt sen niin, että lapsella ei ole tekosyntejä, on vain perisynti, joten lapsi on vanhurskas.

Kastamaton lapsi kuollessaan pääsee taivaseen.

Ps. 87:5
Zionille pitää sanottaman, että kaikkinaiset kansat siellä syntyvät, ja että Korkein sitä rakentaa.

Matt. 19:14
Mutta Jesus sanoi: sallikaat lasten olla, ja älkäät kieltäkö heitä tulemasta minun tyköni: sillä senkaltaisten on taivaan valtakunta.
Matt. 21:16
Ja sanoivat hänelle: kuuletkos, mitä nämät sanovat? Niin Jesus sanoi heille: kuulen kyllä. Ettekö te koskaan ole lukeneet: lasten ja imeväisten suusta olet sinä kiitoksen valmistanut?
--------
Jeesus sanoi että lasten on taivaan valtakunta, ei niitä lapsia oltu kastettu silloin.
-----
Matt. 18:10
Katsokaat, ettette katso ylön yhtäkään näistä pienimmistä; sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun isäni kasvot, joka on taivaissa.

[weha]

On niin, että Jeesus on sovittanut perisynnin. Lapset eivät ole syntyessään itsessään vanhurskaita, vaan syntyvät Jeesuksessa Kristuksessa tänne mailmaan. Heillä on syntyessään elämä ja vanhurskaus, eli he uskovat:

(Room.5:18)"Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän".
Niinkuin yleinen synti tuli, yleinen synti sovitettiin. Parannusta tehdään sitten uskon ja ymmärryksen kautta omista teko synneistä.

Metsätähti, on hyvä kysymys tuo, kun kysyt, miksi nikeliaisessa uskontunnustuksessa sanotaan: "Uskon yhden kasteen syntien anteeksisaamiseksi".
"Kaste on evankeliumin näkyvä merkki ja vahvistus, lupauksen sinetti. Siinä mielessä siis syntien saamiseksi, koska se on koko evankeliumin näkyvä merkki ja siten uskon vahvistus".

Room.4:11. "Hän sai ympärileikkauksen merkin sen vakuudeksi, että hänet oli hyväksytty vanhurskaaksi jo, kun hän ympärileikkaamattomana uskoi. Näin hänestä tuli kaikkien niiden isä, jotka uskovat ja jotka katsotaan vanhurskaiksi, vaikka he ovat ympärileikkaamattomia".

Ympärileikkauskin, oli uskon vahvistus ja kuitenkin pienet poikalapset ympärileikattiin.

Kertomus Mooseksesta ja hänen vaimostaan Sipporasta, sekä heidän pojastaan (2.Moos.4:24-26), antaa puhuttelevan kuvan sakramentin hylkäämisestä. Jumala oli kutsunut Mooseksen Midianin maasta johdattamaan kansaansa Israelia Egyptin orjuudesta. Matkalla yöpaikassa tapahtui, että Herra hyökkäsi Mooseksen kimppuun ja tahtoi tappaa hänet. Silloin hänen vaimonsa Sippora suoritti pojalleen ympärileikkauksen ja kosketti esinahalla Moosesta alhaalta sanoen: "veriylkä ympärileikkauksen tähden". Tuomio ei kohdistunut lapseen, vaan sakramentin laiminlyöneeseen isään.

Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.

Jos jotain väärin sanon, voi uskovaiset vapaasti korjata.

[O.M]

Siitä olen vielä vähän ulkona kartalta, että miten vl-opin mukaan mennään kastamattomien lasten kohdalla. Olen ilmeisesti ymmärtänyt sen niin, että lapsella ei ole tekosyntejä, on vain perisynti, joten lapsi on vanhurskas. Mutta mikä sen perisynnin merkitys oikein sitten on kasteen teologiassa?

On varsin yleinen harhakäsitys, että vl-opin mukaan lapset vanhurskautettaisiin viattomuuttaan tai tekosyntien puuttumisen vuoksi. Vl-opin mukaan perisynti kadottaisi lapsen, jos lapsi ei uskoisi. Vl-oppi lähtee siitä Raamatun sanasta, että "ilman uskoa on mahdotoin kelvata (Jumalalle)" (Hepr. 11:6). Myöskään pieni lapsi ei pelastuisi, jos hän ei uskoisi. Vl-opin mukaan jokainen lapsi kaikkialla maailmassa syntyy maailmaan kaksiosaisena: perisyntisenä, mutta Kristuksen sovitustyön tähden vanhurskaana. Vanhurskaus ei tule lapsen tekosynnittömyydestä, vaan lapsen uskosta, joka on järjen vastainen. Tähän ja moniin muihinkin kysymyksiin vastaa linkin takaa aukeava Laestadiuksen kirjoitus aiheesta.

[weha]

Se oli O.M:tä hyvin selkeästi kerrottu. Se on ihan luterilainen oppi. Tosin tunnustuskirjamme ovat hyvin tulkinnaiset, joissakin asioissa.

[hepa]

Siitä olen vielä vähän ulkona kartalta, että miten vl-opin mukaan mennään kastamattomien lasten kohdalla. Olen ilmeisesti ymmärtänyt sen niin, että lapsella ei ole tekosyntejä, on vain perisynti, joten lapsi on vanhurskas. Mutta mikä sen perisynnin merkitys oikein sitten on kasteen teologiassa?

On varsin yleinen harhakäsitys, että vl-opin mukaan lapset vanhurskautettaisiin viattomuuttaan tai tekosyntien puuttumisen vuoksi. Vl-opin mukaan perisynti kadottaisi lapsen, jos lapsi ei uskoisi. Vl-oppi lähtee siitä Raamatun sanasta, että "ilman uskoa on mahdotoin kelvata (Jumalalle)" (Hepr. 11:6). Myöskään pieni lapsi ei pelastuisi, jos hän ei uskoisi. Vl-opin mukaan jokainen lapsi kaikkialla maailmassa syntyy maailmaan kaksiosaisena: perisyntisenä, mutta Kristuksen sovitustyön tähden vanhurskaana. Vanhurskaus ei tule lapsen tekosynnittömyydestä, vaan lapsen uskosta, joka on järjen vastainen. Tähän ja moniin muihinkin kysymyksiin vastaa linkin takaa aukeava Laestadiuksen kirjoitus aiheesta.

Kiitos selvennyksestä. Minullakin oli se harhakäsitys, mutta niinhän Jeesus sanoo, että lapset uskovat häneen.

[weha]

Usein entisessä hengellisyydessäni puhuttiin, ps.51:7. "Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja minun äitini on synnissä minun siittänyt".

"Sama Daavid sanoo puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).
Tässä siis jälleen kaksiosaisuus.

Mielestäni kasteelle ei tule antaa ylimääräisiä merkityksiä.
Jeesus puhuu itse siitä ja samoin apostolit, kuinka pelastus on yksin uskon kautta, esim. Joh.11:25. Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin,
26. eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?"

KASTEESTA (AJATUKSIA)

Eihän koskaan lähetystyöhön mennä heti kastamaan, ei ainutkaan nähdäkseni tule uskoon sillä tavalla, vaan täytyy aina olla edeltävä sana, josta usko syntyy, kuten tunnustuskirjamme opettavat.

Erkki Piri: "Mielestäni kastekäsky on analoginen vanhimpana pidetyn evankeliumin l.
Markuksen kastekäskyn kanssa.” Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa
evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja saa kasteen, on pelastuva.
Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:15)

Kasteen saamisen edellytys on usko; kastamalla ei tehdä opetuslapsiksi. Näin
sekä Vanhassa kirkkoraamatussa v. 1776 että nykyisessä 1992 käännöksessä
alkutekstin mukaisesti. Vuoden 38 käännöskään ei suoranaisesti liene väärä,
mutta juuri Markusta pohjana käyttäen harhaanjohtava."
Kirkolliskokouksessa uudesta raamatun käännöksestä ensin oli sovittu lähetyskäsky oiken, mutta sitten eräät piirit halusivat muuttaa pisteen kaksoispisteeksi. Näiden oppi nojaa tuohon Matteuksen kaste kohtaan.

Mitä kaste sitten on.

Kaste on hyvän omantunnonliitto Jumalan luona, eli kuuluu sellaiselle joka on jo sovitettu. Kaikki evankeliumin uskoneet pelastuvat samasta armosta ja anteeksiannosta, jonka merkiksi on annettu kaste.

Miksi lapset kastetaan, kun he kerran ovat autuaita? Lapset kastetaan siksi, että he säilyisivät autuaina. Kasteen sakramentti, on hyvän omantunnonliitto. Lue tarkasti 1.Piet.3:21.


Kristinoppi
Hyvän omantunnon liittoon kuuluu velvoituksia, jotka koskevat vanhempia, kummeja ja ennen kaikkea kastettuja, että usko ja hyvä omatunto säilyisi. Ne eivät säily itsestään. Hyvää omaatuntoa säilytetään Jumalan valtakunnan hoidossa. Sieltä ihminen löytää elämän veden, josta ulkonainen kasteen vesi todistaa. Sen avulla säilyy sydän puhtaana, ja sen voimalla painetaan alas turmeltuneessa ihmisessä eli vanhassa ihmisessä nousevat synnin voimat.

Kun ihminen joutuu sielunvihollisen pettämänä epäuskoon, hän rikkoo puoleltaan kasteen armoliiton Jumalan kanssa. Jumalan puolelta liitto pysyy kuitenkin voimassa niin, että kun epäuskoinen ihminen saa parannuksen armon, hän saa palata jälleen hyvän omantunnon liittoon. Häntä ei tarvitse kastaa uudestaan, sillä parannus on kasteeseen palaamista.
Jumala toivoo, että me säilyisimme kasteen armoliitossa koko elämämme ajan.
Yhtäläisyys, mitä nämä kastettavat olivat saaneet ennen vesikastetta?
(Apt.10:44-48)

44. Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat.
45. Niin ne uskovaiset ympärileikkauksesta, jotka Pietarin kanssa tulleet olivat, hämmästyivät, että pakanainkin päälle Pyhän Hengen lahja vuodatettiin.
46. Sillä he kuulivat heidän kielillä puhuvan ja Jumalaa ylistävän. Niin vastasi Pietari:
47. Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin, vedellä kastamasta?
48. Ja hän käski kastaa heitä Herran nimeen. Silloin he rukoilivat häntä siellä muutamia päiviä viipymään.

[Meiliaikku]

Samoin tämä kastekysymys. Kasteessa otetaan heidän mukaansa Jumalan lapseksi.
Kuitenkaan ei ole mitään välimuotoa,joko Jumalan lapsi tai ei.

Mihin menee kastamaton lapsi heidän mukaansa. Siinä taitaa olla selittämätön aukko heille.

Niinpä. Jotkut papit rohkenevat sanoa, että kastamaton menee tuntemattomaan tilaan tai jopa kadotukseen. Tosin nykyajan papit eivät liiemmin usko kadotukseenkaan.

Kasteesta , kuin myös ehtoollisesta luterilainen kirkko on tehnyt vanhurskauttamisopin. Vielä kolmekymmentä vuotta taakse päin meidänkin lapset otettiin kasteessa Jumalan lapsena, mutta nyt lapsenlapsiammekin seurakunnan papit kastavat Jumalan lapseksi.

[weha]

Jooel
oli ennustanut:
28. Ja sitte pitää tapahtuman, että minä tahdon vuodattaa minun Henkeni kaiken lihan päälle; ja teidän poikanne ja tyttärenne pitää ennustaman, teidän vanhimpanne pitää unia uneksuman, ja teidän nuorukaisenne pitää näkyjä näkemän.
29. Ja myös niinä päivinä tahdon minä palveliain ja piikain päälle vuodattaa minun Henkeni. (Jooel 2:28,29).

Laajempi Jooelin ennustus koski kaikenikäisiä. Pyhä Henki vuodatetan kaiken lihan päälle, ei siis vain kastettujen päälle. Tämän täytyy siis tarkoittaa juuri pieniä lapsia.