Toisesta Jeesuksesta ja toisesta hengestä

[Veha]

Tässä puhutaan ihan kihlaamisesta/vanhurskauttamisesta:

2.kor.11:2. "Sillä minä kiivaan teitä Jumalan kiivaudella. Sillä minä olen teitä kihlannut yhdelle miehelle, että minä puhtaan neitseen Kristukselle tuottaisin.
Toisaallahan rakas apostoli sanoo:
1.kor.4:15. "Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi".

3. Mutta minä pelkään, että niinkuin kärme vietteli Evan kavaluudellansa, niin myös teidän taitonne turmellaan siitä yksinkertaisuudesta, joka on Kristuksessa.
4. Sillä jos se, joka teidän tykönne tulee, toisesta Jesuksesta teille saarnaa, josta emme saarnanneet, taikka jos te toisen hengen saatte, jota ette ole saaneet, eli toisen evankeliumin, jota ette ole ottaneet vastaan, niin te sen oikein kärsitte.
5. Sillä minä arvaan, etten minä ole ollut halvempi niitä kaikkein korkeimpia apostoleita".

[Taavetti]

4. Sillä jos se, joka teidän tykönne tulee, toisesta Jesuksesta teille saarnaa, josta emme saarnanneet, taikka jos te toisen hengen saatte, jota ette ole saaneet, eli toisen evankeliumin, jota ette ole ottaneet vastaan, niin te sen oikein kärsitte.

Kun on joutunut lukemaan väitteitä, ettei Raamattu tunne vääriä henkiä, niin tässähän meillä on selkeä esimerkki, joka todistaa sellaiset väitteet vääriksi. Tämä on alkuaan wehan avaus.

[Taavetti]

Vastasin Suomi 24 sähköpostin katsomisen yhteydessä erääseen sille vl palstalle kirjoitettuun viestiin. En kerro sen vastaamisen aiheuttaneen viestin kirjoittajaa, sillä ei välttämättä ole kovin paljoa merkitystä. Jotka ovat seuranneet viime aikojen tapahtumia, arvannevat kirjoittajan, muille sillä ei ole väliäkään. Kopioin vastaukseni tänne, sillä sille palstalle tulleiden vastausten perusteella päättelen, ettei se pysy siellä kovin kauan.

Merkki luopumuksesta

Synnin houkutuksista varoittaminen ei ole lakia, vaan evankeliumiin kuuluvaa todellista rakkautta.

Synnin houkutusten tahallinen hankkiminen elämäänsä ei ole oikeaa vapautta, vaan synnin vapautta. Kiusauksia ja synnin houkutuksia tulee meille muutenkin, ei niitä tarvitse varta vasten etsiä itselle houkutukseksi ja heikolle lähimmäiselle kiusaukseksi. Jos ei kohdalle saatu ja omistettu armo opeta välttämään myös synnin houkutuksia, ei se olekaan Jumalan armoa, vaan ihmisen omaa luulottelua. Pahimmillaan se on merkki paatumuksesta, kun Jumala on ottanut omantunnon kautta nuhtelevan Pyhän Henkensä pois.
Ilman synnin vapaudesta nuhtelevaa Pyhää Henkeä saatu ulkonainen vapaus ei ole vapautta Kristuksessa, se ei ole vapautta synnistä, vaan vapautta syntiin.

[Blastus]

Synnin houkutukset ovat kuitenkin eri asia kuin elämäntapaan ja tottumuksiin liittyvät asiat, mikä on aina hyvä muistaa kun puhutaan näistä asioista, ettei mene puurot ja vellit sekaisin

[Taavetti]

Synnin houkutukset ovat kuitenkin eri asia kuin elämäntapaan ja tottumuksiin liittyvät asiat, mikä on aina hyvä muistaa kun puhutaan näistä asioista, ettei mene puurot ja vellit sekaisin

Kyllähän todellisesta synnistä. eli Jumalasta luopumisesta seuraa synnillinen, eli synnin hyväksyvä elämän tapa. En ole viestissä mainittua sekoittumista havainnut elävässä elämässä paljoakaan.

[Jani_S]

Jesajan kirjan 1. luvusta:

10. Te Sodoman päämiehet, kuulkaat Herran sanaa: ottakaat korviinne meidän Jumalamme laki, sinä Gomorran kansa.

Jesaja, jonka arvellaan saarnanneen n. 740-700 eKr., julistaa tässä raamatunpaikassa Jumalan sanaa ja erityisellä tavalla varoittaa synnistä. Hän ei aloittanut puhettaan tämän kauniimmin, vaan vertasi sanankuulijoita Sodoman ja Gomorran, tuolloin jo kauan sitten hävitettyjen riettaiden kaupunkien asukkaisiin. Jo tällä avauksella Jesaja siis toi julki, millaista elämää israelilaiset viettivät. Heidän seassaan rehotti kaikenlainen epäjumalanpalvelus, ahneus ja huoruus.

Israelilaiset olivat saaneet Jesajan aikoihin olla luvatussa maassa varovaisimmankin laskutavan mukaan jo lähes 500 vuotta, maassa, jonka Jumala oli heillä pelkästä armosta antanut ja jonka valloittamiseen hän oli antanut tarkat ohjeet ja taitavat johtajat. Samoin Jumala oli johtanut kansansa pois Egyptin orjuudesta ja tuonut sen tämän luvatun maan äärelle. Nyt olivat nämä armotyöt kuitenkin päässeet unohtumaan ja israelilaiset olivat mukautuneet jumalattomien heimojen menoon kaikkine kauheuksineen.

Vaikka Jumala oli ollut armollinen, oli kansa tottelematon. Se oli luopunut Jumalasta Jesajan aikalaista kuningas Ahasta myöten. Kansa oli saanut julman ja epäjumalia palvelevan kuninkaan, joka jopa antoi polttaa oman poikansa hengiltä. Näin kauheisiin synteihin oli siis jouduttu Israelin kansassa, vaikka Jumala oli kerran valinnut sen armotyönsä näkyväksi todisteeksi kansojen keskellä. Kuitenkaan ei Jumala vieläkään hylännyt kansaansa, vaan antoi sille profeettoja, jotka neuvoivat parannukseen.

Voi sitä pitkämielisyyttä ja anteeksiantoa, jota Jumala osoitti kansalleen ja jota hän yhä osoittaa kaikille, jotka häntä kuulevat! Kuka ihminen jaksaisi tehdä samoin? Ei yksikään, ei sitten yhden yksikään, vaan meillähän on tapana menettää malttimme jo samana päivänä, kun meitä vastaan rikotaan, taikka josko edes kestämme sitäkään, vaan ehätämme lausumaan tuomiomme monesti samalla siunaamalla, kun kohtaamme vääryyttä. Näin täydellinen on turmeluksemme, mutta Jumala on vanhurskas, pitkämielinen ja laupias; hänen armonsa on ihmismielin mittaamaton.

11. Mitä minulle on teidän uhrienne paljoudesta? sanoo Herra: minä olen oinasten polttouhrista ja syöttiläin rasvasta ravittu, ja en tottele vasikkain, lammasten ja kauristen verta.

Israelin kansa kyllä uhrasi Jumalalle, vaikka eli synnissä. Kansa kerääntyi temppeliin, jossa papit pitivät uhrijumalanpalvelusta. Näillä uhrimenoilla kansa luuli hyvittävänsä ja peittävänsä syntielämänsä, johon se oli epäuskossaan joutunut. Oli toisin sanoen jäljellä enää uskon ulkoinen muoto, johon turvattiin, kun hyvä omatunto oli kadotettu ja synti oli jäänyt asumaan sydämiin.

Jumalaa ei voi pettää, vaikka ihmistä voi. Hän näkee sydämeen ja tietää, onko siellä asumassa Herra Jeesus Kristus vai onko sinne hiipinyt sielunvihollinen syntikuormansa kanssa. Sama taistelu, joka käytiin ensin taivaassa enkelin langettua vastustamaan Jumalaa, jatkuu nyt maan päällä, jossa sielujen murhaaja hakee valtaa. Hän säälimättä käy jokaisen ihmissydämen kimppuun tahtoen hävittää sieltä sen, jota ei saanut taivaassa kumotuksi, nimittäin Jumalan herruuden.

Jumala ei siis mielisty ihmisen kauneimpiinkaan töihin, ei lähimmäisen aineelliseen auttamiseen, ei kolmannen maailman rakentamiseen eikä mihinkään aineelliseen, jos niillä yritetään ansaita hyvää mainetta maan päällä tai paikkaa taivaassa. Jumala mielistyy vain siihen, että hänen valmistamansa lahjavanhurskaus pääsee syntiseen sydämeen ja että vain hänen armonsa ja anteeksiantonsa saa parantaa sairaan omantunnon. Jokainen vaivattu sielu saa siksi uskoa evankeliumin, syntien anteeksannon Herran Jeesuksen sovitustyön kautta, hänen kalliissa nimessään ja veressään. Jumalaa eivät kiinnosta eivätkä sielua auta muotomenot, ei mikään Jumalan armon omistamisen jäljittely, vaan yksinkertainen usko. Ei auta, vaikka jäljittely kohdistuisi tähän yksinkertaisuuteenkin, sillä silloin sekin olisi vain saastainen ihmisteko.

12. Kuin te tulette ja ilmestytte minun kasvoini eteen, kuka senkaltaisia vaatii teidän käsistänne, että te vaeltaisitte minun esihuoneessani?
13. Älkäät silleen turhaa ruokauhrianne tuoko edes, se suitsutus on minulle kauhistus: uudella kuulla ja sabbatina, kuin kokous kuulutetaan, en minä voi kärsiä vääryyttä ja juhlapäivää yhdessä.

Jaetulla sydämellä eläminen on Jumalalle kauhistus ja se saattaa Pyhän Hengen murheelliseksi. Ei ole kenellekään mitään hyötyä siitä, että tekee ulkoisesti sen, mitä Jumalan sana neuvoo, mutta pysyy synnissä. Vanhan liiton uhreja vastaa Uudessa liitossa parannus, synnin tunnustaminen ja jättäminen. Samoin kuin Vanhan liiton aikana oli turha tuoda Jumalalle mitään uhria ilman uskovaista sydäntä, kuten Jesaja tässä selittää, on nyt Uuden liiton aikana turha yrittää tehdä parannusta eli saada syntejään anteeksi ilman todellista halua luopua kaikesta synnistä. Ei auta siunauksen pyytäminen, ei sen uskomisen vakuuttelu eikä mikään muukaan ulkoinen merkki, ellei sydän ole uskovainen.

Elävän Jumalan lapsen ehdoton tuntomerkki on se, että hän ei halua elää synnissä. Vaikka kukaan ei ole täydellinen ja synti aina tarttuu, menee uskon ja epäuskon raja nimenomaan siinä, että uskovainen haluaa jättää kaiken synnin, mutta epäuskoinen ei. On sama, jääkö sydän kiinni pieneen tai suureen syntiin, sillä lankeemus on rajaton. Joka sietää pientä syntiä, sietää ennen pitkää myös suurta. Mutta jokainen, joka tuntee syntisyytensä ja taistelun niin lähellä kuin omassa lihassaan sekä haluaa jättää sen, saa Jumalan mittaamattomasta armosta uskoa kaikki syntinsä runsain määrin anteeksi Jeesuksen sovituksen turvin; hän kuoli edestämme ja vuodatti kalliin verensä kaikkien syntisairaiden autuudeksi. Sitä anteeksiantoa julistetaan vielä Jumalan valtakunnasta: veljeni ja sisareni, usko syntisi armosta anteeksi Jeesuksen nimen ja kalliisti vuotaneen sovintoveren tähden. Kun tämän uskot, perit taivaan, jossa synti ei enää vaivaa.

14. Minun sieluni vihaa uusia kuitanne ja juhlapäiviänne, minä olen niistä suuttunut; minä väsyn niitä kärseissäni.

Ulkoisesti hurskas mutta synnin pilaama elämä ei ole vain itsensä pettämistä, vaan kuten Jesaja tässä kirjoittaa, myös Jumalan vaivaamista ja kiusaamista. Jumala väsyy sellaisen katseluun ja tekee siitä lopun, kun synnin mitta on täysi. Näin kävi ensimmäiselle maailmalle, joka Nooaa ja hänen perhettään lukuun ottamatta hukkui kokonaan ja samoin kävi Sodomalle ja Gomorralle. Näin on käynyt myös aivan lähihistoriassa; maailmansodat tekivät lopun monista irstauden pesistä lähellä ja kaukana. Paha saa aina palkkansa ja erityinen pahuus rangaistaan jo täällä ajassa, sillä Jumala ei suojele niitä, jotka nousevat hyvin pahasti hänen tahtoaan ja luomisjärjestystään vastaan.

Jumala rankaisi myös omaisuuskansaansa pahasta elämänmenosta. Siellä rehotti hengellinen ja sen aikaansaama lihallinen huoruus, murhat, varkaudet ja kaikkinainen epärehellisyys sekä armottomuus. Jeremia saarnasi 23 vuotta parannusta siitä menosta, mutta israelilaiset eivät korvaansa sille kallistaneet ja joutuivat Baabelin vankeuteen. Niin kova opetus tarvittiin, ettei usko kokonaan kadonnut Jumalan omaisuuskansasta, mutta se auttoi, sillä Baabelin eli Babylonin virtojen varsilla he heräsivät epäuskostaan ja itkivät orjuuttaan sekä alkoivat ikävöidä uudestaan elävän Jumalan puoleen. He huomasivat, että soitto ja laulu eivät onnistuneet vieraalla maalla ja kanteleet piti ripustaa pajuihin; se tarkoittaa että ei ainoastaan lakata kiittämästä Jumalaa, vaan ei jakseta kantaa mukana kannelta eli sydämen uskoa, josta kaikki kiitos Jumalaa kohtaan nousee. Näin raamattu osoittaa, että synti on vaarallista; se vie tarpeeksi kauan tunnolle kertyneenä ulos Jumalan valtakunnasta synnin orjuuteen, jossa ei kukaan voi iloita Jumalan armosta, vaan korkeintaan muistella, kuinka "aikoina menneinä armosta iloittiin ja syntisiä töitä armon mereen upotettiin", kuten Siionin laulun tekijä kirjoitti.

Huonosti ovat asiat, jos Jumala on kyllästynyt. Se tarkoittaa sitä, että Jumala on menettänyt uskonsa kansansa parannuksentekohaluun ja alkaa suunnitella sanansa siirtämistä pois sellaisten keskuuteen, jotka ottavat sen uskolla vastaan. Tässä tilassa oli Jumalan omaisuuskansa Jesajan aikana, eikä ollut kaukana, ettei se eksynyt lopullisesti. Vain Baabelin kuritus sai kansan vielä kerran ajattelemaan Jumalan hyvyyttä ja ikävöimään kotimaalle.

15. Ja kuin te parhaallansa käsiänne nostatte, niin minä kuitenkin käännän silmäni teistä pois; ja vaikka te paljon rukoilisitte, en minä kuitenkaan teitä kuule; teidän kätenne ovat verenvikoja täynnä.

Tässä Jesaja vielä saarnaa erityisellä selvyydellä, millaisiin synteihin Israelissa oli jouduttu. Kansa kuningastaan myöten oli alentunut synteihin, joista rangaistiin maallisen oikeuden mukaan kuolemalla, mutta niin syvä oli sen epäusko, että se luuli järkyttävistä synneistään huolimatta pystyvänsä miellyttämään Jumalaa ylistämällä ja rukoilemalla häntä. Jesaja ei anna näille mitään arvoa, vaan pitää kansalle parannuksenteon peruskurssin:

16. Peskäät teitänne, puhdistakaat teitänne, pankaat paha menonne pois minun silmäini edestä, lakatkaat pahaa tekemästä.
17. Oppikaat tekemään hyvää, ja etsikäät oikeutta, auttakaat alaspainettua, saattakat orvoille oikeus, ja auttakaat lesken asiaa.
18. Ja sitte tulkaat, ja katsokaamme, kummalla oikeus on, sanoo Herra. Jos teidän syntinne veriruskiat olisivat, niin heidän pitää lumivalkiaksi tuleman; ja vaikka he olisivat niinkuin ruusunkarvaiset, pitää heidän kuitenkin niinkuin villa tuleman.

Lopuksi Jesaja vakuuttaa kuitenkin anteeksiantoa kaikesta synnistä. Vaikka ne olisivat veriruskeat eli vaikka ne olisivat kuinka pahoja tahansa, veriruskealla hän viitannee kansan veritöihin, ne annetaan kuitenkin katuville anteeksi. Ruusunkarvaiset eli ruusunpiikkien tavoin pistävät synnit kuvaavat omantunnon tuskaa suurten syntien tähden, mutta nekin Jumala armossaan voi pehmentää kuin villaksi evankeliumin uskojalle; ei ole syntiä, jota ei annettaisi katuvalle anteeksi. Jeesus kärsi ne synninpiikit otsallaan ja vuodatti kalliin verensä kaiken sen synnin lunastukseksi, johon jo Jesajan aikalaiset olivat joutuneet. Tätä evankeliumia kuulutti Jesaja ja sitä kuulutetaan vielä Jumalan armovaltakunnasta; kannattaa tehdä parannus ja uskoa synnit anteeksi. Näin samalla tavalla opetettiin siis jo Vanhan liiton aikana ja sama opetus kuuluu Uudessa liitossa; kuuliaisuudella Jumalan sanan neuvoille ja sydämen uskolla päästään turvaan synnistä ja kerran taivaaseen.

[Jani_S]

Jesajan viimeiset vuodet ja marttyyrikuolema apokryfisen kertomuksen mukaan


1. Tapahtui Hiskian, Juudan kuninkaan, 26. hallitusvuotena, että hän kutsui poikansa Manassen. Hän oli hänen ainut poikansa. Ja paikalla olivat myös Jesaja, Aamoksen poika ja Joosab, Jesajan poika. Ja samalla, kun Hiskia antoi käskyjä, seisoi Joosab, Jesajan poika hänen vierellään. Kun Manasse ei ollut paikalla, sanoi Jesaja kuningas Hiskialle:

"Niin totta kuin Herra elää, jonka nimeä ei ole lähetetty tähän maailmaan, ja kuin Henki, joka minussa elää, kaikki nämä käskyt ja sanat eivät tee mitään vaikutusta poikaasi Manasseen, ja hänen käsiensä komennosta minä kuolen kidutettaessa ruumistani. Ja Sammael Malchira tulee palvelemaan Manassea, ja toteuttaa hänen himonsa, ja hänestä tulee mieluummin Beliarin seuraaja kuin minun. Ja monet Jerusalemissa ja Juudeassa hän saattaa hylkäämään todellisen uskon, ja Beliar elää Manassessa, ja hänen käsiensä kautta minut tullaan sahaamaan kappaleiksi."

Kun Hiskia kuuli nämä sanat, hän itki hyvin katkerasti, repi vaatteensa, laittoi maata päänsä päälle ja lankesi kasvoilleen. Ja Jesaja sanoi hänelle: "Sammaelin suunnitelma Manassea vastaan saatetaan päätökseen: mikään ei heitä hyödytä." Ja sinä päivänä Hiskia suunnitteli sydämessään tappavansa poikansa Manassen. Ja Jesaja sanoi Hiskialle: "Sydämesi tarkoitusta ei toteuteta, sillä tähän minut on kutsuttu."


2. Tapahtui sen jälkeen, että Hiskia kuoli ja Manassesta tuli kuningas, eikä hän muistanut isänsä Hiskian käskyjä vaan unohti ne, ja Sammael asui Manassessa ja kietoutui lujasti kiinni häneen. Ja Manasse hylkäsi isänsä Jumalan palvelemisen, ja palvoi Saatanaa ja hänen enkeleitään ja voimiaan. Ja hän käänsi isänsä huoneen pois viisauden sanoista ja Jumalan palvelemisesta. Ja Manasse käänsi sydämensä palvelemaan Beliaria, sillä laittomuuden enkeli, joka on tämän maailman hallitsija, on Beliar, jonka nimi on Matanbuchus. Ja hän riemuitsi Jerusalemissa Manassen tähden, ja teki hänet vahvaksi uskosta luopumisessa ja laittomuudessa, joka levisi ympäri Jerusalemia.

Ja noituus ja magia lisääntyivät, kuten myös ennustaminen, merkkien selittely, haureus ja oikeamielisten vaino, joita lisäsivät Manasse, Balkiira, kanaanilainen Tobia, Johannes Anatotista ja Saadok, tekojen päällikkö. Ja loput heidän teoistaan on kirjoitettu Kuningasten kirjaan.

Kun Jesaja, Aamoksen poika näki laittomuudet, joihin Jerusalem syyllistyi ja Saatanan palvonnan ja hänen moraalittomuutensa, hän lähti Jerusalemista ja asettui Juudan Beetlehemiin. Ja myös siellä oli paljon laittomuutta, ja lähtien Beetlehemistä hän asettui vuorelle erämaahan. Myös profeetta Miika, ikääntynyt Ananias, ja Jooel ja Habakuk, hänen poikansa Joosab, ja monet uskovat jotka uskoivat taivaan laskeutumiseen, lähtivät ja asettuivat vuorelle hänen kanssaan. He kaikki pukeutuivat karvavaatteisiin, ja he olivat kaikki profeettoja. Eikä heillä ollut mitään mukanaan ja he kaikki valittivat suuria valituksia koska Israel oli eksynyt. Ja nämä eivät syöneet muuta kuin villejä yrttejä, joita he keräsivät vuorilta ja keittivät ne. Ja he elivät yhdessä profeetta Jesajan kanssa. Ja heiltä kului näin kaksi vuotta vuorilla ja kukkuloilla.

Sillä aikaa kun he olivat erämaassa, Samariassa oli mies nimeltä Balkiira, Sedekian sukua, Kenaanin poika, väärä profeetta joka majaili Beetlehemissä. Nyt Hiskia, Kananin poika, joka oli isänsä veli, ja kuningas Aahabin päivinä oli ollut neljänsadan Baalin profeetan opettaja, oli lyönyt itseään ja nuhdellut profeetta Miikaa, Amadan poikaa. Ja Aahab oli nuhdellut Miikaa ja heittänyt vankeuteen. Ja hän oli profeetta Sedekian kanssa: he olivat Ahasian, Aahabin pojan, Samarian kuninkaan kanssa. Ja Elia, profeetta Gileadin Tebonista, nuhteli Ahasiaa ja Samariaa ja profetoi Ahasialle että hän kuolee vuoteeseensa sairauteen, ja Samaria johdetaan Leba Nasrin käsiin, koska hän oli tapattanut Jumalan profeetat. Ja kun väärät profeetat, jotka olivat Ahasian, Aahabin pojan kanssa ja heidän opettajansa Gemarias Jooelin vuorelta olivat kuulleet –hän oli Sedekian veli- ahdistivat Ahasiaa, Aguaronin kuningasta ja tappoivat Miikan.
(Jani_S:n huomautus: Tämä kappale on epäselvä ja sisältää mahdollisesti anakronismin eli aikavirheen. Myös useat henkilönimet sekoittavat asiaa, joten kappaleen voi hypätä yli. Kuitenkin kannattaa lukea alusta maininta väärämielisestä Balkiirasta, sillä hänestä kerrotaan seuraavissa luvuissa lisää.)


3. Ja Balkiira tunnisti ja näki Jesajan paikan ja profeetat, jotka olivat hänen kanssaan, sillä hän vaelsi Beetlehemin ympäristössä, ja oli Manassen kannattaja. Ja hän profetoi väärin Jerusalemissa, ja monet Jerusalemiin kuuluvat olivat hänen liittolaisiaan, ja hän oli samarialainen. Ja tapahtui, että Assurian kuningas oli tullut ja valloittanut Samarian ja vienyt yhdeksän ja puoli heimoa vankeuteen, ja johdatti heidät pois Medesin vuorille ja Taasonin joelle; täältä Balkiira nuorena pakeni ja tuli Jerusalemiin Hiskian, Juudan kuninkaan päivinä, mutta hän ei seurannut samarialaisten isiensä jälkiä, sillä hän pelkäsi Hiskiaa. Ja hänet löydettiin Hiskian päivinä puhumasta laittomuuden sanoja Jerusalemissa. Ja Hiskian palvelijat moittivat häntä, ja hän pakeni Beetlehemin seudulle. Ja Balkiira syytti Jesajaa ja profeettoja, jotka olivat hänen kanssaan, sanoen:

"Jesaja ja ne, jotka ovat hänen kanssaan, profetoivat Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja vastaan, että ne tuhotaan ja myös Benjamin lähtee vankeuteen, ja myös sinä, oi herra kuningas, lähdet koukuissa ja rautakahleissa." Mutta he profetoivat väärin Israelia ja Juudaa vastaan. Ja Jesaja itse on sanonut: "Minä näen enemmän kuin profeetta Mooses." Mutta Mooses sanoi: "Ei kukaan voi nähdä Jumalaa ja jäädä eloon." Ja Jesaja on sanonut: "Olen nähnyt Jumalan ja katso, minä elän." Tiedä siis, oi kuningas, että hän valehtelee. Ja Jerusalemia hän on kutsunut Sodomaksi, ja Juudan ja Jerusalemin ruhtinaiden hän on julistanut olevan Gomorran kansa."

Ja hän toi esiin monia syytöksiä Jesajaa ja profeettoja vastaan Manassen eteen. Mutta Beliar majaili Manassen sydämessä ja Juudan ruhtinaiden sydämissä ja Benjaminissa ja eunukeissa ja kuninkaan neuvonantajissa. Ja Balkiiran sanat miellyttivät häntä, ja hän lähetti miehiä vangitsemaan Jesajan.


4. Jesaja sahattiin kappaleiksi puusahalla. Kun häntä sahattiin, Balkiira nousi ylös syyttäen häntä. Myös kaikki väärät profeetat nousivat nauraen ja iloiten Jesajan tähden. Balkiira nousi Matanbuchuksen avulla Jesajan eteen nauraen ja pilkaten. Hän sanoi Jesajalle: "Sano näin: "Olen valehdellut kaiken mitä olen puhunut, ja kaikki Manassen tavat ovat hyvät ja oikeat." Sano myös näin: "Balkiiran ja hänen ystäviensä tavat ovat hyvät.". Näin Balkiira sanoi Jesajalle, kun häntä paloiteltiin. Mutta Jesaja oli Herran näyssä, ja vaikka hänen silmänsä olivat avoinna, hän näki heidät. Balkiira sanoi vielä Jesajalle: "Sano mitä minä käskin sinun sanoa, ja minä käännän heidän sydämensä, ja pakotan Manassen ja Juudan ruhtinaat ja kansan ja koko Jerusalemin palvomaan sinua." Jesaja vastasi ja sanoi: "Niin kauan kun vielä pystyn puhumaan: Kirottujen kirottu olet sinä ja kaikki voimasi ja kaikki huoneessasi. Sillä sinä et voi ottaa etkä pelastaa ruumiini nahkaa." Sitten he sahasivat palasiksi Jesajan, Aamoksen pojan, puusahalla kahtia. Manasse ja Balkiira ja väärät profeetat ja ruhtinaat ja kansa, kaikki katselivat, kun Jesajaa sahattiin. Profeetoille, jotka olivat hänen kanssaan, Jesaja sanoi ennen kuin hänet oli paloiteltu: "Menkää Tyyron ja Siidonin maakuntaan, sillä vain minulle Jumala on sekoittanut juoman." Kun Jesajaa sahattiin kappaleiksi, hän ei huutanut ääneen eikä itkenyt, mutta hänen huulensa puhuivat Pyhän Hengen kanssa kunnes hänet oli sahattu kahtia.

(Englannin kielestä suomentanut Tuomas Levänen, muutamia kielellisiä korjauksia tehnyt Jani_S)

[Jani_S]

Edellä kuvatun Jesajan väkivaltaisen kuoleman valossa voi olla vaikea uskoa, että kuningas Manasse kuoli uskossa ja peri iankaikkisen elämän. Hänen katumuksestaan ja parannuksestaan kertovat kuitenkin Vanhan testamentin aikakirjat ja kuninkaiden kirjat. Vanhaan kirkkoraamattuun eli Bibliaan otettujen apokryfikirjojen viimeinen on Manassen rukous, jossa epäjumalanpalvelukseen ja muihin raskaisiin synteihin joutunut kuningas purkaa katuvaa sydäntään ja rukoilee syntejään anteeksi. Ilmeisesti hänen parannuksensa vuoksi ei ylläolevaa kertomusta Jesajan lopusta ole otettu edes apokryfisiin kirjoituksiin mukaan.

[O.M]

Vaikka Jumala oli ollut armollinen, oli kansa tottelematon. Se oli luopunut Jumalasta Jesajan aikalaista kuningas Ahasta myöten. Kansa oli saanut julman ja epäjumalia palvelevan kuninkaan, joka jopa antoi polttaa oman poikansa hengiltä. Näin kauheisiin synteihin oli siis jouduttu Israelin kansassa,

Muista vastaavista tapauksista on psalmissa:

Ps. 106:
"36 He palvoivat vieraita jumalia ja joutuivat niiden pauloihin.
37 He uhrasivat poikiaan ja tyttäriään hengille,
38 poikiensa ja tyttäriensä veren he uhrasivat Kanaanin jumalille. He vuodattivat viatonta verta, ja maa saastui."

Luther selittää tuota kohtaa niin, että jos uhratut lapset kerran olivat viattomia, heidän on täytynyt uskoa. Sillä Luther perustelee, että myös pienet lapset osaavat uskoa, lapsen lailla.