Jeesuksen nimessä ja veressä

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Jeesuksen nimessä ja veressä

ViestiKirjoittaja Jani_S » 15 Syys 2009, 11:10

Vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä käytetty synninpäästön sanallinen muoto kuuluu: "Jeesuksen nimessä ja veressä saat uskoa syntisi anteeksi". Vaikka sanallinen muoto ei ole ratkaiseva, on tämä lause jäänyt elämään lähes ainoana synninpäästön ilmauksena.

Kun Laestadius ja Raattamaa saarnasivat evankeliumia, he päätyivät tähän ilmaukseen. Myös ennen sanallisen muodon vakiintumista oli evankeliumi toki ollut vaikuttava, eikä "ilman synninpäästön sanoja" uskoneiden tarvinnut tehdä uutta parannusta. Toki hekin kuulivat nämä sanat niiden tultua käyttöön ja he sydämessään tunsivat ne oikeaksi evankeliumin ytimeksi.

Otin Lutherin teoksesta Mannaa Jumalan lapsille kaksi kohtaa, jotka osoittavat, miten luterilainen vl-kristillisyyden synninpäästön ulkoinen muotokin on. Luther selittää nimittäin seuraavasti:


On saarnattava hänen nimessään parannusta
(Luuk. 24:47)

Herra hylkää tässä sellaisen parannuksen, joka ei tapahdu hänen nimessään. Se ei tapahdu hänen nimessään, kun alan riehua omissa teoissani ja rohkenen sillä tavoin yrittää päästä synneistäni. Sitä Jumala ei voi sietää, sillä se ei ole parannusta Jeesuksen nimessä. Parannus hänen nimessään tapahtuu sen sijaan näin: Kristukseen uskoville Jumala antaa parannuksen heidän uskonsa kautta koko eliniäksi, ei vain silmänräpäykseksi tai hetkeksi. Kristitty ei näet heti tule täysin puhtaaksi, vaan parannus kestää koko hänen elinaikansa. Kristuksen sanojen mukaan älköön siis kukaan ryhtykö omilla teoillaan ja omassa nimessään parantamaan elämäänsä. Eihän kukaan ole synnin vihollinen. Jos sen sijaan alan uskoa Kristukseen enkä epäile, että hän on ottanut pois syntini ja lohdutan itseäni hänen ylösnousemisellaan, tulee sydämeen halu rientää tekemään tehtäväni ilman vaativaa pakkoa. Sanon: Koska Herrani on tehnyt minulle kaiken tämän, minäkin tahdon noudattaa hänen tahtoaan parantamalla itseni Herrani mieliksi ja kunniaksi. Näin syntyy oikea parannus. Se lähtee sydämen pohjasta ja tapahtuu uskon synnyttämästä halusta, kun tutkin sydämessäni sitä, kuinka suuren rakkauden Kristus on minulle osoittanut.


Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (1. Joh. 1:7)

Kristityllä on oltava taito ja ymmärrys antaa laille ja teoille niiden oikea käyttö ja samalla korottaa Jeesuksen sovitusveren oppi niin korkealle ja avaralle kaikkien lakien yläpuolelle kuin taivas on maata. Kun näet kristitty on oikeassa kristillisyydessään tekemisissä ainoastaan Jumalan kanssa, hän ei itsessään tiedä mistään synnistä eikä ansiosta. Hän elää kuin toisessa uudessa maailmassa. Vaikka hän tunteekin syntejä, hänen ei sovi katsella niitä itsessään, vaan hänessä, jonka päälle Jumala ne pani. Hän ei siis katsele niitä sellaisina synteinä, jotka vangitsevat hänet omassatunnossaan, vaan sellaisina, kuin ne Kristuksessa ovat sovitetut ja voitetut. Jumala ei ole näet tahtonut panna niitä meidän päällemme, koska emme jaksa kantaa niitä. Meidän täytyisi vaipua ja hukkua niiden alla. Sen sijaan hän on tehnyt Kristuksesta sellaisen synnin kantajan, jolla on vahvemmat hartiat kuin meillä. Kristus kantaa synnin niin, että sen on rauettava tyhjiin.
Jani_S
 

Re: Jeesuksen nimessä ja veressä

ViestiKirjoittaja O.M » 15 Syys 2009, 14:23

Hyviä huomiota Janilla. Raamattu osoittaa myös, miten tärkeää on veren vuodattamisesta saarnaaminen. Maailman väärissä hengellisyyksissä esiintyy käsitystä, että usko olisi vain uskoa Jeesuksen persoonaan. He sanovatkin, että uskovat Jeesukseen. Sanamuoto ei toki suoranaisesti ole väärä, mutta elävä usko ei ole uskoa vain Jeesuksen persoonaan - siihen uskoo Saatanakin. Elävä usko on Jeesuksen kärsimyksen uskomista oman epäuskon ja muiden syntien sovitusteoksi (elävä usko ilmenee hedelmissä, mutta se ei kuulu suoranaisesti tähän). Siksi on tärkeää sanoa myös: ja veressä. Esim. aikoinaan eräs piispa syytti lestadiolaisia asiasta. Hänen mukaansa oli oikein todistaa syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä, mutta Jeesuksen veressä ei ollut sopivaa todistaa syntejä anteeksi. Tosiasiassa ilman veren vuodatusta ei tapahdu yhtään syntien anteeksiantamusta. Sovintoveren osallisuuteen pääsee Jumalan Pojan valtakunnassa. Lutherin mukaan Isä on jo luonut maailman, Poika on jo lunastanut maailman, mutta Pyhän Hengen pyhittävä työ jatkuu maan päällä viimeiseen päivään asti Kristuksen seurakunnassa. Elävän uskon synnyttämistä varten pyhittäjällä Pyhällä Hengellä on maan päällä erikoinen seurakunta, pieni yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn.

Ef. 1:
"7 Jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin syntein anteeksi-antamus, hänen armonsa rikkauden jälkeen,"

Kol. 1:
"13 Joka meitä pimeyden vallasta pelasti ja on meidät siirtänyt rakkaan Poikansa valtakuntaan,
14 Jonka kautta meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin syntein anteeksi antamus,"


Hepr. 9:
"22 Ja lähes kaikki verellä lain jälkeen puhdistetaan, ja paitsi veren vuodatusta ei yhtään anteeksiantamusta tapahdu."
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja hepa » 15 Syys 2009, 16:05

Olihan uhriveren priiskoitus syntien anteeksi antamiseksi jo Vanhan testamentin aikaan:

2. Moos. 12:13
"Ja veren pitää oleman teille merkiksi huoneissanne, kussa te olette, että koska minä veren näen, niin minä menen teidän ohitsenne: ja ei pidä teille tuleman se rangaistus kadottamaan teitä, koska minä lyön Egyptin maata."

2. Moos. 24:8
"Niin Moses otti veren ja priiskotti kansan päälle, ja sanoi: katso, tämä on liiton veri, jonka Herra teki teidän kanssanne kaikkein näiden sanain päälle."

1. Joh. 5:8
"Ja kolme ovat, jotka todistavat maan päällä: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme yhdessä ovat."
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja hepa » 16 Marras 2009, 16:59

Room. 3:
20 Sentähden ettei yksikään liha taida lain töiden kautta hänen edessänsä vanhurskautetuksi tulla; sillä lain kautta synnin tunto tulee.
21 Mutta nyt on se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilman lakia julistettu, lain ja prophetain kautta todistettu;
22 Se Jumalan vanhurskaus, (sanon minä), joka tulee Jesuksen Kristuksen uskon kautta, kaikkein tykö ja kaikkein päälle, jotka uskovat: sillä ei ole yhtään eroitusta.
23 Sillä kaikki ovat he syntiä tehneet ja ei heillä ole mitään kerskattavaa Jumalan edessä.
24 He tulevat ilman ansiotansa vanhurskaaksi, hänen armostansa, sen lunastuksen kautta, joka on Jesuksessa Kristuksessa,
25 Jonka Jumala on armonistuimeksi asettanut, uskon kautta hänen veressänsä, osoittaaksensa sitä vanhurskautta, joka hänen edessänsä kelpaa, edelläkäyväisten syntein anteeksi antamisen kautta,
26 Joita Jumala kärsinyt on, osoittaaksensa vanhurskauttansa tällä ajalla: että hän itse vanhurskas olis ja sen vanhurskaaksi tekis, joka Jesuksen uskosta on.

"edelläkäyväisten syntein anteeksi antamisen kautta" käsittääkseni tarkoittaa ennenuskoneiden ihmisten kautta.

Luuk. 16:
16 Laki ja prophetat ovat Johannekseen asti, ja siitä ajasta ilmoitetaan Jumalan valtakunta, ja jokainen siihen itseänsä väellä tunkee.

Jeesuksen vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta
22 Niin tapahtui, että kerjääjä kuoli ja vietiin enkeleiltä Abrahamin helmaan: niin kuoli myös rikas ja haudattiin.
23 Ja kuin hän helvetissä vaivassa oli, nosti hän silmänsä ja näki Abrahamin taampana ja Latsaruksen hänen helmassansa.
24 Ja hän huusi, sanoen: isä Abraham, armahda minun päälleni ja lähetä Latsarus kastamaan sormensa pää veteen, että hän jäähdyttäis minun kieleni; sillä minä kovin vaivataan tässä liekissä.
25 Niin sanoi Abraham: poikani, muista, että sinä sait sinun hyvääs elämässä, niin myös Latsarus pahaa. Mutta nyt hän lohdutetaan, ja sinä vaivataan.
26 Ja paitsi kaikkia näitä on meidän ja teidän välillä suuri juopa kiinnitetty, että ne, jotka tahtovat, ei he voi, eikä sieltä tännekään tulla.
27 Niin hän sanoi: minä rukoilen siis sinua, isä, ettäs lähetät hänen minun isäni kotoon;
28 Sillä minulla on viisi veljeä, todistamaan heille, ettei hekin tulisi tähän vaivan siaan.
29 Sanoi hänelle Abraham: heillä on Moses ja prophetat; kuulkoot niitä.
30 Mutta hän sanoi: ei, isä Abraham: vaan jos joku kuolleista menis heidän tykönsä, niin he parannuksen tekisivät.
31 Hän sanoi hänelle: ellei he Mosesta ja prophetaita kuule, niin ei he myös usko, jos joku kuolleista nousis ylös.

"heillä on Moses ja prophetat; kuulkoot niitä"
(tuossa Mooses tarkoittaa lakia)
Eikö tuo teksti tuo esille juuri sen, että taivaasta ei suoraan anneta syntejä anteeksi, vaan siinä pitää olla uskovainen ihminen.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Matkavieras » 08 Heinä 2010, 21:30

Itsellänikin on jo vuosikymmeniä ollut hartauskirjana Lutherin Manna ja kun sain sen käsiini, tämän kirjan kautta minulle alkoi selvitä Evankeliumin selkeä totuus.

Luther kirjoittaa niin rakastettavasti ja selkeästi, että kun ajatuksella lukee, on se selvästi ymmärrettävää Evankeliumia.

Voimme olla niin paljosta kiitollisia Lutherille, hän toi Raamatun kansan ymmärrettäväksi, sekä myös kansantajuiset Raamatun selityksensä.
Matkavieras
 

ViestiKirjoittaja hepa » 24 Elo 2010, 15:35

1. Kor. 1:17 Sillä ei Kristus minua lähettänyt kastamaan, vaan evankeliumia saarnaamaan, ei sanan viisaudella, ettei Kristuksen risti turhaan menisi.
18 Sillä se puhe rististä on niille hulluus, jotka kadotetaan; mutta meille, jotka autuaaksi tulemme, on se Jumalan voima.
19 Sillä kirjoitettu on: minä kadotan viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä hylkään.
20 Kussas on viisas? kussas on kirjanoppinut? kussas tämän maailman tutkia on? Eikö Jumala ole tämän maailman viisautta hulluudeksi tehnyt?
21 Sillä että Jumalan viisaudessa ei maailma tuntenut Jumalaa viisauden kautta, niin kelpasi Jumalalle tyhmän saarnan kautta niitä vapahtaa, jotka sen uskovat,
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 05 Syys 2010, 00:20

Voimme olla niin paljosta kiitollisia Lutherille, hän toi Raamatun kansan
ymmärrettäväksi, sekä myös kansantajuiset Raamatun selityksensä.[spoiler]


Olessani rippikouluiässä , mutta en vielä ollut rippikoulussa tutustuin kodissamme kirjahyllyssä oleviin Lutherin huone-ja kirkkopostilloihin.

Mitä enemmän minä sitä luin, sitä enemmän minä ihmettelin sitä, että minä uskon juuri samalla tavalla, kuin Luther kirjoittaa. Se oli niin mahtavan syvä tunne, että minun teki mieli ihan huutaa ja hyppiä. Juoksin serkkuni luokse , joka oli saman ikäinen minun kanssa ja pyysin tulemaan meille.

Niin me yhdessä luimme sitä useita viikkoja ja ihmettelimme sitä yhdessä, miten on selvää tekstiä.

Tämä oli ihan ensimmäinen henkilökohtainen kosketus kirjoitettuun ja selitettyyn Jumalan sanaan, jota luimme, ja jonka kautta saimme varmuuden siitä, että näin pitääkin uskoa ja sitä ihmettelimme, että mekin uskomme samalla tavalla.

Tuntui niin uskomattomalle, miten meilläkin oli sama usko, kuin Lutherilla. Meidät valtasi suuri luottamus ja turvallisuus Jumalaan ja ensimmäisen kerran tajusimme pyhien yhteyden merkityksen ja Jumalan suuren siunauksen , että olimme syntyneet uskovaiseen kotiin.


Jumalan armo on niin suuri ja rakkautensa mittaamaton, että se on pitänyt minuakin uskomassa vuosikymmenten ajat .Vaikka olen ollut vikuroiva ja komasteleva matkantekijä , ei Jumala ole minua hyljännyt,
vaan aina on Siionissa alhaalla virrat vuotaneet, että heikoinkin on jaksanut tulla puhdistautumaan kristallin kirkkaan veden äärelle.


Jeesus sinun alkamasi usko on ja kilvoitus. Sun on myöskin hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut uupuneen noudat luokses taivaaseen
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

ViestiKirjoittaja metsätähti » 05 Syys 2010, 00:40

Minulla ei ole omana yhtään mitään Lutherin tekstiä, tosin netistähän nykyään löytää aika mukavasti. Paperilta vain on mukavampi lukea ja tykkään alleviivata ja merkitä lukemaani, joten jotain varmaan täytyis hankkia itelle. Olisko teillä kokeneemmilla suosituksia, että jos ja kun rahaa on erittäin rajallisesti, niin mitä siellä olis kaikkein tähellisintä hankittavaa? :cool: En kehtaa vähiä rahoja summamutikassa laittaa johonkin.
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)
Avatar
metsätähti
ahertaja
 
Viestit: 571
Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Paikkakunta: Pohjois-Suomi

ViestiKirjoittaja weha » 05 Syys 2010, 08:30

Mieluusti tietysti kristillisyytemme omaa kirjallisuutta:
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja lukkari » 05 Syys 2010, 08:34

Jos digitaalinen käy niin tässä on hyvä http://www.du.fi/kotisatamankauppa/?sid ... oteid=4305
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja weha » 05 Syys 2010, 10:41

Tuo on kyllä tosi edullinen nyt...
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 25 Syys 2010, 16:39

metsätähti kirjoitti:Minulla ei ole omana yhtään mitään Lutherin tekstiä, tosin netistähän nykyään löytää aika mukavasti. Paperilta vain on mukavampi lukea ja tykkään alleviivata ja merkitä lukemaani, joten jotain varmaan täytyis hankkia itelle. Olisko teillä kokeneemmilla suosituksia, että jos ja kun rahaa on erittäin rajallisesti, niin mitä siellä olis kaikkein tähellisintä hankittavaa? :cool: En kehtaa vähiä rahoja summamutikassa laittaa johonkin.



En ole tutustunut netissä oleviin Lutherin postilloihin. Onkohan ne alkuperäistekstiä, vai muunneltua, kun niitäkin on liikkeellä?
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 25 Syys 2010, 16:45

[quote="weha"]Mieluusti tietysti kristillisyytemme omaa kirjallisuutta: [/quote

Totta puhut weha. Uskovaisten kirjoittamat kirjat ovat etutilalla, ne ruokkivat sielua ja vahvistavat uskoa. Lisäksi niistä saa vastauksia moniin kysymyksiin.
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

ViestiKirjoittaja hepa » 27 Syys 2010, 09:41

Laestadiolaisuus.infossa on tälläinen tieto ennen Laestadiuksen parannusta:

Julistuksessa herätyskristillisiä piirteitä
Vuonna 1827 Laestadius liittyi paitsi luterilaisten tunnustuskirjojen myös vanhaan pietistiseen saarnaperinteeseen. Olihan synnintunto myös Ausburgin tunnustuksessa parannuksen ensimmäinen ehto: "Todellinen, oikea parannus taas ei itse asiassa ole mitään muuta kuin katumista ja hätää eli peljästystä synnin tähden." "Ennen kuin ihmisellä voi olla luja usko ja vakaumus syntiensä anteeksisaamisesta, hänen täytyy ensin tietää olevansa syntinen", Laestadius julisti. Hän jatkoi: "Hänen täytyy tuntea ja tunnustaa Jumalan ja omantunnon edessä, että hän on tehnyt syntiä Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Hänen täytyy sydämellisellä surulla ja murheella vuodattaa sydämensä katumus ja parannus Jumalan eteen sekä tuntea, että hän on vihan lapsi, vikapää iankaikkiseen kuolemaan ja kadotukseen. Hänen täytyy nähdä olevansa iankaikkisesti onneton ilman Jeesusta."

Armonjärjestyksen toinenkin kohta noudatti samaa kaavaa. "Kun ihminen siten on tullut valistetuksi hengellisestä turmeluksestaan, niin täytyy hänelle suloisen evankeliumin sanan olla sangen rakas ja tervetullut, sen sanan, joka julistaa murheelliselle sielulle, että Jeesuksen ruumis on annettu ja Jeesuksen veri on vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi", Laestadius saarnasi. Kysymyksessä ei ollut Herran Pyhä Ehtoollinen, vaan evankeliumin sana. Armonsana, joka julistaa murheelliselle sielulle anteeksiantamuksen, oli oikea hengellinen ruoka. Ausburgin tunnustuksessa sama asia ilmaistaan näin: "— mutta kuitenkin sen ohessa evankeliumin ja synneistä päästön uskomista, että synti on anteeksiannettu ja armo Kristuksen kautta ansaittu." Lammashuoneesta Laestadius ei puhunut eikä siitä, millainen ihminen kelpaa armonsanan välittäjäksi. Hän edellytti kirkkonsa virallisen opetuksen tavoin, että evankeliumin äänen tulisi kuulua saarnatuolista. Juuri tässä tapahtui Åselen ja Lapin Maria kohtaamisen jälkeen yksi oleellisimmista muutoksista. Myös Laestadiuksen 1827 käyttämä synninpäästön muoto on mielenkiintoinen: sehän ei ole kaukana synninpäästön sanamuodosta Jeesuksen nimessä ja veressä, joka sittemmin tuli lestadiolaisessa liikkeessä tunnusomaiseksi.
--------------
Eli jonkinlainen synninpäästö hänellä oli käytössä, mutta ilman pyhää henkeä sillä ei ollut vaikutusta.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja Emka » 27 Syys 2010, 21:26

lukkari kirjoitti:Jos digitaalinen käy niin tässä on hyvä http://www.du.fi/kotisatamankauppa/?sid ... oteid=4305


Ostin hiljakkoin tuon Luther cd-2:n On siinä paljon lukemista :) Kristillisyyden kirjat ovat suositeltavia, opilliset perustuvat Raamattuun ja Lutherin teoksiin saumattomasti.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 28 Syys 2010, 23:31

hepa kirjoitti:Laestadiolaisuus.infossa on tälläinen tieto ennen Laestadiuksen parannusta:

Julistuksessa herätyskristillisiä piirteitä
Vuonna 1827 Laestadius liittyi paitsi luterilaisten tunnustuskirjojen myös vanhaan pietistiseen saarnaperinteeseen. Olihan synnintunto myös Ausburgin tunnustuksessa parannuksen ensimmäinen ehto: "Todellinen, oikea parannus taas ei itse asiassa ole mitään muuta kuin katumista ja hätää eli peljästystä synnin tähden." "Ennen kuin ihmisellä voi olla luja usko ja vakaumus syntiensä anteeksisaamisesta, hänen täytyy ensin tietää olevansa syntinen", Laestadius julisti. Hän jatkoi: "Hänen täytyy tuntea ja tunnustaa Jumalan ja omantunnon edessä, että hän on tehnyt syntiä Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Hänen täytyy sydämellisellä surulla ja murheella vuodattaa sydämensä katumus ja parannus Jumalan eteen sekä tuntea, että hän on vihan lapsi, vikapää iankaikkiseen kuolemaan ja kadotukseen. Hänen täytyy nähdä olevansa iankaikkisesti onneton ilman Jeesusta."

Armonjärjestyksen toinenkin kohta noudatti samaa kaavaa. "Kun ihminen siten on tullut valistetuksi hengellisestä turmeluksestaan, niin täytyy hänelle suloisen evankeliumin sanan olla sangen rakas ja tervetullut, sen sanan, joka julistaa murheelliselle sielulle, että Jeesuksen ruumis on annettu ja Jeesuksen veri on vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi", Laestadius saarnasi. Kysymyksessä ei ollut Herran Pyhä Ehtoollinen, vaan evankeliumin sana. Armonsana, joka julistaa murheelliselle sielulle anteeksiantamuksen, oli oikea hengellinen ruoka. Ausburgin tunnustuksessa sama asia ilmaistaan näin: "— mutta kuitenkin sen ohessa evankeliumin ja synneistä päästön uskomista, että synti on anteeksiannettu ja armo Kristuksen kautta ansaittu." Lammashuoneesta Laestadius ei puhunut eikä siitä, millainen ihminen kelpaa armonsanan välittäjäksi. Hän edellytti kirkkonsa virallisen opetuksen tavoin, että evankeliumin äänen tulisi kuulua saarnatuolista. Juuri tässä tapahtui Åselen ja Lapin Maria kohtaamisen jälkeen yksi oleellisimmista muutoksista. Myös Laestadiuksen 1827 käyttämä synninpäästön muoto on mielenkiintoinen: sehän ei ole kaukana synninpäästön sanamuodosta Jeesuksen nimessä ja veressä, joka sittemmin tuli lestadiolaisessa liikkeessä tunnusomaiseksi.
Eli jonkinlainen synninpäästö hänellä oli käytössä, mutta ilman pyhää henkeä sillä ei ollut vaikutusta.


Meiliaikku kirjoittaa:

LLL oli tuolloin heränneellä tunnolla ja etsi rauhaa tunnolleen Lammashuonetta ei LLL.n vielä tuntenut ja se näkyy hänen kirjoituksissaan. Kun LLL sai parannuksen armon hänelle selvisi uskon kautta , että maan päällä on Jumalalla valtakunta . Jumalan rakkaus eksynyttä kohtaan sytytti Hengen tulet palamaan. Näin Jumalan valtakunnan työ on aina mennyt eteen päin pelastettujen ihmisten kautta
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23


Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron