metsätähti kirjoitti:Minulla ei ole omana yhtään mitään Lutherin tekstiä, tosin netistähän nykyään löytää aika mukavasti. Paperilta vain on mukavampi lukea ja tykkään alleviivata ja merkitä lukemaani, joten jotain varmaan täytyis hankkia itelle. Olisko teillä kokeneemmilla suosituksia, että jos ja kun rahaa on erittäin rajallisesti, niin mitä siellä olis kaikkein tähellisintä hankittavaa? En kehtaa vähiä rahoja summamutikassa laittaa johonkin.
lukkari kirjoitti:Jos digitaalinen käy niin tässä on hyvä http://www.du.fi/kotisatamankauppa/?sid ... oteid=4305
hepa kirjoitti:Laestadiolaisuus.infossa on tälläinen tieto ennen Laestadiuksen parannusta:
Julistuksessa herätyskristillisiä piirteitä
Vuonna 1827 Laestadius liittyi paitsi luterilaisten tunnustuskirjojen myös vanhaan pietistiseen saarnaperinteeseen. Olihan synnintunto myös Ausburgin tunnustuksessa parannuksen ensimmäinen ehto: "Todellinen, oikea parannus taas ei itse asiassa ole mitään muuta kuin katumista ja hätää eli peljästystä synnin tähden." "Ennen kuin ihmisellä voi olla luja usko ja vakaumus syntiensä anteeksisaamisesta, hänen täytyy ensin tietää olevansa syntinen", Laestadius julisti. Hän jatkoi: "Hänen täytyy tuntea ja tunnustaa Jumalan ja omantunnon edessä, että hän on tehnyt syntiä Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Hänen täytyy sydämellisellä surulla ja murheella vuodattaa sydämensä katumus ja parannus Jumalan eteen sekä tuntea, että hän on vihan lapsi, vikapää iankaikkiseen kuolemaan ja kadotukseen. Hänen täytyy nähdä olevansa iankaikkisesti onneton ilman Jeesusta."
Armonjärjestyksen toinenkin kohta noudatti samaa kaavaa. "Kun ihminen siten on tullut valistetuksi hengellisestä turmeluksestaan, niin täytyy hänelle suloisen evankeliumin sanan olla sangen rakas ja tervetullut, sen sanan, joka julistaa murheelliselle sielulle, että Jeesuksen ruumis on annettu ja Jeesuksen veri on vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi", Laestadius saarnasi. Kysymyksessä ei ollut Herran Pyhä Ehtoollinen, vaan evankeliumin sana. Armonsana, joka julistaa murheelliselle sielulle anteeksiantamuksen, oli oikea hengellinen ruoka. Ausburgin tunnustuksessa sama asia ilmaistaan näin: "— mutta kuitenkin sen ohessa evankeliumin ja synneistä päästön uskomista, että synti on anteeksiannettu ja armo Kristuksen kautta ansaittu." Lammashuoneesta Laestadius ei puhunut eikä siitä, millainen ihminen kelpaa armonsanan välittäjäksi. Hän edellytti kirkkonsa virallisen opetuksen tavoin, että evankeliumin äänen tulisi kuulua saarnatuolista. Juuri tässä tapahtui Åselen ja Lapin Maria kohtaamisen jälkeen yksi oleellisimmista muutoksista. Myös Laestadiuksen 1827 käyttämä synninpäästön muoto on mielenkiintoinen: sehän ei ole kaukana synninpäästön sanamuodosta Jeesuksen nimessä ja veressä, joka sittemmin tuli lestadiolaisessa liikkeessä tunnusomaiseksi.
Eli jonkinlainen synninpäästö hänellä oli käytössä, mutta ilman pyhää henkeä sillä ei ollut vaikutusta.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa