Sinun ensimmäisen rakkautesi

[Saral]

Tässä maailmassa on paljon syntiä, hekumaa ja irstasta menoa. Se mitä Jumala ei hyväksy, Hän ilmoittaa pääpiirteissään laissa. Lain kuudes käsky: älä tee huorin, on rikottu. Toinen hekumaa kieltävä käsky on myös tämän maailman silmissä mitätöity ja jätetty huomiotta: Älä himoitse lähimmäisesi aviopuolisoa. No, Jumala on hyvä. Hän ilmoittaa tahtonsa ja seuraamukset. Jos rikkoo yhdessä kohdassa on vikapää koko lakiin ja on ansaitseva kadotuksen tuomion. Jumalan silmissä on paha se, että esim lähtee toisen aviopuolisoa himoitsemaan.

Pietari kirjoittaa ihmisten himoista seuraavaa:

"Kun siis Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin olkaa tekin valmiita kärsimään, jotta eläisitte jäljellä olevan maallisen elämänne Jumalan tahdon mukaisesti ettekä ihmisten himoja seuraten. Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä. 3 Aivan riittämiin te menneenä aikana elitte niin kuin pakanat tahtovat, ryvitte irstaudessa ja himoissa, juoppoudessa, mässäilyissä ja juomingeissa ja palvelitte epäjumalia jumalattomin menoin."

Ihminen, joka on rikkonut Jumalan lain eikä ole saanut syntein anteeksiantamusta, on hengellisesti kuollut ihminen. Mitä siitä Pietarin kirje taas kertoo:

"Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi, että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissaan ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset.

Ihminen voi siis saada synneistä armahduksen ja palata pois vääriltä teiltä.



Jumalan lahjojen haltijat
7 Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. 8 Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä "rakkaus peittää paljotkin synnit". 9 Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisellenne.


Edellisessä kohdassa taas puhuttiin keskinäisestä rakkaudesta uskovien välillä. Tätä ei varmasti maailma ymmärrä. Eivät he välttämättä näe edes meitä uskovaisiksi, vaan harhaoppisiksi. Mutta niin pitää olla, että ei meitä minään pidetä. Eikä meitä uskota. Oman mielen mukainen tie ennemmin valitaan. Edelleen Pietarin kirjeestä:

Iloitkaa kärsimyksistä
12 Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. 13 Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. 14 Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki.


Meidän pitäisi jaksaa iloiten kestää vaivain tiellä, kuten Taskila Siionin laulussa kirjoittaa. Pitää muistaa se, että taivaassa ei enää mitkään huonot asiat kohtaa eikä sinne pahat pedot enää koskaan tule räyhäileen.

[Nepheg]

Iloitkaa kärsimyksistä
12 Rakkaat ystävät, älkää oudoksuko sitä tulta ja hehkua, jossa teitä koetellaan, ikään kuin teille tapahtuisi jotakin outoa. 13 Iloitkaa päinvastoin sitä enemmän, mitä enemmän pääsette osallisiksi Kristuksen kärsimyksistä, jotta saisitte iloita ja riemuita myös silloin, kun hänen kirkkautensa ilmestyy. 14 Kun teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, te olette autuaat, sillä teidän yllänne on kirkkauden Henki, Jumalan Henki.

Tämä on sellainen asia, että vaikeata on olla iloinen. Pahoittelen heikkouttani.
Ymmärrän kyllä, että Kristuksen nimen tähden saattaa ivaa tulla, mutta voiko tämän ymmärtää koskevan muutakin kuin hengellistä kärsimystä?

Jos vaikka työpaikka menisi tai ruoka loppuisi kotoa, niin pitääkö silloinkin iloita?

[lukkari]

Olette varmaan huomanneet, että toisilla foorumeilla jotkut uskoa tunnustavat hakevat, (vertais)tukea käsityksilleen epäuskoisten mielipiteistä. Palstoille oikein toivottaan asiallisia epäuskoisia keskustelemaan uskon asioista. Tällainen toiminta ei ole sitä, mihin Jumalan sana meitä kehoittaa. Päinvastoin tästä Raamattu varoittaa sellaisesta useassa eri kohdassa. Turhaan ei siionissa korosteta, että me tiestä ja matkasta keskustelisimme toisten matkaystävien kanssa. Sielunvihollinen haluaisi kaikki eksyttää kaidalta tieltä.

Ps. 1
1 Autuas on se, joka ei vaella jumalattomain neuvossa, eikä seiso syntisten tiellä, eikä istu kussa pilkkaajat istuvat;

Ps. 23:3

Älä anna minun tulla jumalattomain ja pahointekiäin sekaan, jotka lähimmäistensä kanssa puhuvat ystävällisesti, vaan pahuutta on heidän sydämissänsä,

Ps. 140:4

Varjele minua, Herra, jumalattomain käsistä, varjele minua vääristä ihmisistä, jotka ajattelevat minun käymiseni kukistaa.

2. Piet. 3:17

Nyt että te, minun rakkaani, sen jo ennen tiedätte, niin karttakaat, ettette vieteltäisi jumalattomain eksytyksellä ynnä heidän kanssansa, ja lankeaisi pois omasta vahvuudestanne,

Halusin laittaa tämän tänne, koska tiedän, että täällä vierailee myös toisilta palstoilta ihmisiä.

[hannu]

Ihan oikein kirjoitettu lukkarilta. Ei Jeesuskaan pyrkinyt väittelemään uskon asioista epäuskoisten kanssa. Nuhteli synnistä, saarnasi, opetti, ja vastasi kun kysyttiin. Jätti joskus jopa vastaamatta kun tiesi kysyjien mielen.

[Sinisielu]

Seurapuheissa olen kuullut usein sanottavan, että sielunvihollinen on tuhanten juonten konstimestari.

[O.M]

Vastasi aamenta. Olen aikonut jo jonkin aikaa avata keskustelun nimenomaan tästä aiheesta, mutta ehdit edelle, kiitos sinulle siitä. Olet valinnut osan niistä raamatunkohdista, jotka minulla olivat mielessäni, mutta täydennän vielä muutamilla kohdilla.

Paavali nuhteli Korinton Jumalan lapsia siitä, että he veivät riita-asiansa jumalattomien ratkaistavaksi.

1 Miksi joku teistä, jolla on toisen kanssa jotakin asiaa, rohkenee riidellä vääräin ja ei pyhäin edestä?
2 Ettekö te tiedä, että pyhät pitää maailmaa tuomitseman? Ja jos maailma pitää teidän kauttanne tuomittaman, ettekö siis te kelpaa pienempiä asioita tuomitsemaan?
3 Ettekö te tiedä, että meidän pitää enkeleitäkin tuomitseman? kuinka siis ei ajallisia asioita?
4 Kuin siis teillä on jotakuta asiaa ajallisesta hyvyydestä, niin te otatte ne, jotka seurakunnassa ovat katsotut ylön, ja asetatte tuomariksi.
5 Teille minä sanon näitä häpiäksi: eikö niin yhtään viisasta ole teidän seassanne, joka taitais tuomita veljiensä välillä? (1.Kor.6:1-5.)

Sama sanotaan uudessa käännöksessä mielestäni vielä hivenen selvemmin:

"1 Kun teidän keskuudessanne jollakin on riita-asia toisen kanssa, kuinka hän julkeaa viedä sen pakanoiden ratkaistavaksi? Miksi hän ei jätä sitä pyhien ratkaistavaksi?
2 Ettekö tiedä, että pyhät tulevat kerran olemaan maailman tuomareina? Jos te saatte tuomita maailmaa, ettekö muka kelpaa tuomareiksi vähäpätöisissä asioissa? [Dan. 7:22; Viis. 3:8; Matt. 19:28; Ilm. 20:4]
3 Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitäkin -- kuinka emme sitten voisi ratkaista tämän elämän asioita?
4 Mutta kun teillä on riitaa maallisista asioista, te otatte tuomareiksi sellaisia, joille seurakunnassa ei anneta mitään arvoa.
5 Saisitte hävetä! Eikö omassa joukossanne ole yhtäkään viisasta, joka pystyisi ratkaisemaan kahden veljen välisen riidan?" (1.Kor.6:1-5.)

Kolossalaisille Paavali sanoo, että Kristuksen seurakunnassa on Kristuksen tuntemisen kautta kätkettynä kaikki viisauden ja taidon aarteet.

24 Joka nyt minun vaivoistani iloitsen, jotka minä kärsin teidän edestänne, ja täytän Kristuksen kärsimiset minun lihassani hänen ruumiinsa edestä, joka on seurakunta,
25 Jonka palveliaksi minä tullut olen Jumalan toimituksen jälkeen, joka minulle teidän kohtaanne annettu on, täyttämään Jumalan sanaa;
26 Sitä salaisuutta, joka ijankaikkisesta ja sukukunnista on salattu ollut, mutta nyt hänen pyhillensä ilmoitettu,
27 Joille Jumala tahtoi sen julistaa, mikä tämän salaisuuden kunniallinen rikkaus pakanain seassa on, joka on Kristus teissä, kunnian toivo,
28 Jonka me ilmoitamme, ja kaikkia ihmisiä neuvomme, ja kaikkia ihmisiä kaikkinaisessa viisaudessa opetamme, että me jokaisen ihmisen Kristuksessa Jesuksessa täydelliseksi saattaisimme:
29 Jota minä myös ahkeroitsen ja hänen vaikutuksensa jälkeen kilvoittelen, joka minussa väkevästi vaikuttaa.
1 Sillä minä soisin teidän tietävän, kuinka suuri kilvoitus minulla on teistä ja niistä, jotka Laodikeassa ovat, ja kaikista niistä, jotka ei minun kasvojani lihassa nähneet:
2 Että heidän sydämensä saisivat lohdutuksen ja liitetyksi tulisivat rakkaudessa kaikkeen rikkauteen, täydellisessä ymmärryksessä Jumalan ja Isän ja Kristuksen salaisuuden tuntemiseen,
3 Jossa kaikki viisauden ja taidon tavarat kätketyt ovat.
4 Mutta sen minä sanon, ettei joku teitä viettelisi kavalalla puheella.
5 Sillä vaikka en minä lihassa läsnä ole, niin minä kuitenkin hengessä teidän tykönänne olen, iloitsen ja näen teidän toimellisuutenne ja teidän vahvan uskonne Kristuksen päälle." (Kol.1:24-2:5.)

Filosofinen, poliittinen, uskonnollinen, yhteiskunnallinen, tieteellinen tms. keskustelu voi kyllä kehittää ihmisen loogista ajattelukykyä ja argumentointitaitoa, mutta hengellisesti epäuskoisilla ei ole meille mitään annettavaa. Heiltä puuttuu eläväksi tekevä Henki, jonka yksin usko omistaa, ja sen myötä Jumalan rakkaus, joka uskon kautta "on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka meille annettu on" (Room.5:5).

[Weha]

Kyllä on hyvä lukea lukea näitä veljien ottamia asioita ja aina oppiikin jotain uutta ja tärkeätä. Kyllä nuo sopii hyvin eriseuroihin, joita on keskuudessamme.

19. Sillä teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin.

[Weha]

No uskovaisella ei oo mitään saatavaa epäuskoiselta. Se on tietysti huono asetelma, mutta eriasia on se, joille Jumala on antanut etsivän mielen, niille tulisi saarnata parannusta ja syntein anteeksiantamusta.

[O.M]

Mutta voisiko meillä uskovilla olla jotain annettavaa näille jumalattomille?

Kyllä, parannus ja syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja veressä (Luuk.24:47). Toivomme perustusta tutkiskeleville meidän olisi pyrittävä olemaan valmiit vastaamaan aina, hiljaisuudella ja pelvolla (1.Piet.3:15), muistaen, että jos me johonkuhun olemme soveliaat, se on Jumalalta (2.Kor.3:5).

[Tero A.A.]

Johanneksen Ilmestys 2. luku

1 Kirjoita Epheson seurakunnan enkelille: näitä sanoo se, joka seitsemän tähteä pitää oikiassa kädessänsä, joka käy seitsemän kultaisen kynttiläjalan keskellä: 2 Minä tiedän sinun työs ja tekos ja sinun kärsivällisyytes, ettet sinä voi kärsiä pahoja: sinä olet niitä jo kiusannut, jotka itsensä apostoleiksi sanovat ja ei ole, ja löysit heidät valehtelioiksi. 3 Ja sinä kannoit ja kärsit, ja minun nimeni tähden sinä työtä teit ja et väsynyt.
4 Mutta minulla on sinua vastaan, että sinä sinun ensimäisen rakkautes annoit ylön. 5 Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitä ensimäisiä töitä; vaan jos ei, niin minä tulen sinulle pian ja syöksen kynttiläjalkas pois sialtansa, ellet sinä tee parannusta.

Mitähän tuo ensimmäinen rakkaus on, josta Ilmestyskirja puhuu, se josta luopuminen on Johanneksen ilmestyksen mukaan noin paha lankeemus seurakunnan opettajalta? Tarkoittavatko ensimmäiset työt parannuksen ensi ajan töitä, kun ihminen on armon tuntemisissa palvellut Jumalan lapsia? Minusta tuokin ensimmäinen rakkaus on vakava asia tarkasteltavaksi, että mitä se on.

[Taavetti]

4 Mutta minulla on sinua vastaan, että sinä sinun ensimäisen rakkautes annoit ylön. 5 Muista siis, kusta lankesit pois, ja tee parannus, ja tee niitä ensimäisiä töitä; vaan jos ei, niin minä tulen sinulle pian ja syöksen kynttiläjalkas pois sialtansa, ellet sinä tee parannusta.

Mitähän tuo ensimmäinen rakkaus on, josta Ilmesyskirja puhuu, se josta luopuminen on Johanneksen ilmestyksen mukaan noin paha lankeemus seurakunnan opettajalta? Tarkoittavatko ensimmäiset työt parannuksen ensi ajan töitä, kun ihminen on armon tuntemisissa palvellut Jumalan lapsia? Minusta tuokin ensimmäinen rakkaus on vakava asia tarkasteltavaksi, että mitä se on.

Ensimmäinen rakkaus hengellisessä mielessä on se syntymärakkaus, jonka parannuksen armon saanut käsittää seurakuntaa kohtaan ja niitä seurakunnan edustajia kohtaan, jotka ovat auttaneet parannuksen askelille ja evankeliumilla siunanneet.
Kun Pyhän Hengen vaikuttama rakkaus synnin vuoksi väljähtyy, väljähtyy ja vähenee seurakunnan ja uskovaisten saattomiesten merkitys.

Ensimmäiset työt eivät ole armon tuntemisia, eikä tämänkään Raamatun kohdan perusteella sellaisia tuntemisia sovi etsiä. Jumala antaa armon tuntemisia silloin, kun sen hyväksi katsoo. Keinotekoinen tuntemisten etsintä on epäraitista hurmahenkisyyttä, jota on joskus ilmaistu henkipallo nimitykselläkin.

Parannusta ja parannuksen jälkeistä mahdollista rippiäkin ensimmäisillä töillä mielestäni tarkoitetaan. Tähän jää tosin vielä sisarille ja veljille paljon opillista täytettävää, raapaisin aihetta kevyesti vain hiukan pinnalta.

[Tero A.A.]

Olenkohan minä poloinen minun ensimmäisen rakkauteni antanut ylön? "Muista siis, mistä lankesit pois, ja tee parannus." Entäpä, jos ensimmäisen rakkauden ylön antamisesta ei hoidetakaan tavallista seurakunnan jäsentä, joka ei ole vastuullisessa opettajan tehtävässä? Jos Jumala antaa paatua siinäkin väärässä tilassa?
Hengellistä elämää ei ole mielestäni turhaa rukoilla. Yksi uskonsisar sanoi kerran, ettei hänen mielestä kristinuskon ohjeet koske perheen sisällä asioiden hoitamista. Joku siis voi antaa itsellensä luvan olla yksi kotityranni, mitä seurakunnan on mahdoton huomata seuroissa, missä on vieraskoreus päällä.
Varmaan pitäisi tehdä parannus siitä, ettei eläisi toisia ihmisiä haavoittavasti. Kilvoituksessa valokeila olisi omissa asioissa, ei ensisijaisesti toisissa.

[nuusku]

Entäpä, jos ensimmäisen rakkauden ylön antamisesta ei hoidetakaan tavallista seurakunnan jäsentä, joka ei ole vastuullisessa opettajan tehtävässä?

Itse olen myös miettinyt, että jos noin olisi käynyt, niin mahtaisikohan kukaan siitä tulla mainitsemaan. Vai ajattelisivatko ihmiset, että "ehkä joku muu hänelle sanoo - joku läheisempi, joka tuntee hänet paremmin". Entä jos ei ole läheistä, tai jos on läheinen, joka ei jostain syystä huomaa asiaa, ja kauempaa on huomattu jotain mitä läheltä ei. Tai jos on läheinen, joka huomaa, mutta ei jostain syystä uskalla alkaa asiassa hoitamaan. Voikohan luottaa siihen, että Jumala lähettää jonkun (kenet tahansa) sanansaattajaksi, jos tilanne sitä edellyttää?

[Tero A.A.]

1 Kor 13:4-10

Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu: Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele, Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta: Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii. Ei rakkaus koskaan väsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo. Sillä me ymmärrämme puolittain, ja propheteeraamme puolittain. Mutta kuin täydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa.

[Tero A.A.]

Olin nuorena yhdessä Suomen melko pienessä ja himan riitaisessa siionissa asukkaana ja Rauhanyhdistyksen jäsenenä. Sieltä kuoli yksi mies, joka oli muutaman vuoden ollut eläkkeellä, ei puhuja, mutta seuraisännän hommia tehnyt. Yksi tuttavani sanoi hänen poislähdön jälkeen: kuivahenkinen hän oli, sellainen kuva vähän jäi.

Voisi olla parempi asia, että meistä poismentyämme jäisi kuva armeliaana kristittynä, jolle oma kilvoitus on ollut tärkeämpi kuin toisten.

Kuivassa hengessä on sellainen vaara, että jos joku ihminen siionissa ei osaa peitellä henkilökohtaisia asiaoitaan ja heikkouksiaan, käy kuivahenkinen ihminen moittimaan, että kuinka sinä tuollainen olet. Toinen taas pystyy peittelemään omat heikkoutensa, tai ei tunne niitä eikä siis tunnusta, ja tällainen saa kuivahenkiseltä täyden siunauksen. Se ei varmasti ole edes Vapahtajan opetuksen mukainen menettely. Onhan Jaakobin kirjeissä kehoitus: tunnustakaa toinen toisillenne syntejänne. Myös evankeliumeissa sanotaan: Joka rikoksensa salaa, se ei menesty, mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, hänelle Jumala antaa voiman lapseksensa tulla.

On voimakkaita luonteita, taiteilijapersoonia, joiden elämän kuivahenkinen matkaystävä on tehnyt vaikeaksi, ja on nähty, että joku on joutunut muuttamaan toiseen siioniin, yrittäen alkaa kaiken alusta. Armahtakaa toisianne, vaikka monissa siioneissa talostelu ei aina helppoa olekaan!