anne kirjoitti:kun en ole teologi enkä vl, kysyisin että Raamatussa ympärileikkaus oli kai merkki uskomisesta?? Esim. juutalaisilla se on tapana. Miksi ette käytä sitä enää?
Ympärileikkaus oli vanhan liiton uskonvanhurskauden merkki ja sinetti. Uuden liiton uskonvanhurskauden merkki ja sinetti on pyhä kaste. Silti usko yksin vanhurskauttaa, sillä sydämen ympärileikkauksella (=usko) pelastutaan. Sydämen ympärileikkaus pelasti vanhan liiton aikana myös pienet ympärileikkaamattomat poikalapset ja naiset, joilla ei ympärileikkausta ollut. Olen lukenut, että joissain muslimimaissa on käytössä jonkinlainen naisten ympärileikkaus, joka on lähinnä silpomista. Luulen, että miestenkin ympärileikkaus oli aika tavalla kivulias, vaikkakin ilmeisesti terveydellisesti melko vaaraton. Tästähän pilkkaajat kirjoittelevat kaiken maailman opuksia, esim. Alussa Jumalan esinahka oli kireä jne.
Ap.t.15:ssa kerrotaan, miten Jumalan seurakunta kokoontui yhdessä keskustelemaan lain ja evankeliumin suhteesta. Päädyttiin siihen, ettei laki kuulu kristityille. Pietari sanoi:
"7 Mutta kuin suuri kamppaus ollut oli, nousi Pietari ja sanoi heille: miehet, rakkaat veljet! te tiedätte, että Jumala kauvan ennen tätä aikaa valitsi meidän seassamme, että pakanat piti minun suuni kautta evankeliumin sanan kuuleman ja uskoman.
8 Ja Jumala sydänten tutkia todisti heille ja antoi heille Pyhän Hengen niinkuin meillekin,
9 Ja ei tehnyt yhtään eroitusta meidän ja heidän välillänsä, puhdistain uskolla heidän sydämensä.
10 Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa, että te tahdotte opetuslasten kaulaan panna sen ikeen, jota ei meidän isämme emmekä me voineet kantaa?
11 Vaan me uskomme Herran Jesuksen Kristuksen armon kautta autuaaksi tulevamme niinkuin hekin." (Ap.t.15:7-11.)Jo silloin todettiin, että seurakunta kuitenkin antaa armoneuvoja:
"24 Että me olemme kuulleet, kuinka muutamat meiltä lähteneet ovat teitä opillansa eksyttäneet ja teidän sielujanne vaivanneet, sanoen: teidän pitää itsenne antaman ympärileikata ja lain pitämän; joille emme ole käskeneet.
25 Niin kelpasi meille yksimielisesti kokoontuneille valita miehiä ja teidän tykönne lähettää, meidän rakkaan Barnabaan ja Paavalin kanssa,
26 Jotka miehet ovat sielunsa meidän Herramme Jesuksen Kristuksen nimen tähden alttiiksi antaneet.
27 Niin me olemme lähettäneet Juudaan ja Silaan, jotka myös sen suusanalla teille ilmoittavat.
28 Sillä niin kelpasi Pyhälle Hengelle ja meille, ettei yhtään enempää raskautta pidä teidän päällenne pantaman kuin nämät tarpeelliset:
29 Että te vältätte epäjumalain uhria, ja verta, ja läkähtynyttä, ja salavuoteutta. Jos te niitä vältätte, niin te teette hyvin. Olkaat hyvästi!" (Ap.t.15:24-29.)Sen sijaan, että kristittyä opettaisi laki, kristittyä opettaa Jumalan armo kaiken jumalattoman menon hylkäämään.
"11 Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12 Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään," (Tit.2:11-12.)Jumalan armo ei opeta tekemään syntiä tai elämään suruttomana, toisin kuin epäuskoiset väittävät.
"1 Mitäs siis meidän pitää sanoman? Pitääkö meidän vielä synnissä oleman, että armo suuremmaksi tulis?
2 Pois se! Me, jotka synnille kuolleet olemme, kuinkas meidän vielä pitäis siinä elämän?" (Room.6:1-2.)Näistä seurakunnan kautta tulevista armoneuvoista sanotaan monessakin kohtaa Raamatussa.
"Asukaan Jumalan sana runsaasti teissä, kaikella viisaudella. Opettakaat ja neuvokaat teitänne keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten armon kautta Herralle teidän sydämissänne." (Kol.3:16.)
"11 Sentähden neuvokaat teitänne keskenänne ja rakentakaat toinen toistanne, niinkuin te myös teette.
12 Mutta me rukoilemme teitä, rakkaat veljet, että te ne tuntisitte, jotka teidän seassanne työtä tekevät, ja teidän esimiehenne ovat Herrassa, ja teitä neuvovat.
13 Pitäkäät heitä sitä rakkaampana heidän tekonsa tähden. Olkaat rauhalliset keskenänne.
14 Mutta me neuvomme teitä, rakkaat veljet: neuvokaat tavattomia, lohduttakaat heikkomielisiä, holhokaat heikkoja, olkaat kärsiväiset jokaisen kanssa," (1.Tess.5:11-14.)
"Vaan neuvokaat teitänne keskenänne joka päivä, niinkauvan kuin tänäpänä sanotaan, ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi" (Hepr.3:13).
"Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän" (Hepr.10:25).Jumalan seurakunta on neuvoissaan täydellinen.
"Mutta jos minä viivyn, ettäs tietäisit kuinka sinun pitää Jumalan huoneessa vaeltaman, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden patsas ja perustus" (1.Tim.3:15).Armo opettaa osoittamaan kuuliaisuutta seurakunnan neuvoille.
"Olkaat teidän opettajillenne kuuliaiset ja seuratkaat heitä; sillä he valvovat teidän sieluanne niinkuin ne, jotka luvun niistä tekemän pitää; että he sen ilolla tekisivät ja ei huokauksella; sillä ei se ole teille hyödyllinen" (Hepr.13:17).Armo opettaa olemaan pahentamatta heikkoa veljeä, vaikka joku asia ei itselle olisikaan kirkastunut omantunnon pahennukseksi.
"11 Ja niin sinun tietos kautta sinun veljes hukkaantuu, joka heikko on, jonka tähden Kristus on kuollut.
12 Mutta kuin te niin syntiä teette veljiänne vastaan ja särjette heidän heikon omantuntonsa, niin te Kristusta vastaan syntiä teette." (1.Kor.8:11-12.)Armo opettaa välttämään asioita, joissa epäröi.
"22 Jos sinulla on usko, niin pidä se itsessäs Jumalan edessä. Autuas on, joka ei tee itsellensä omaatuntoa niissä, mitkä hän koettelee.
23 Mutta joka siitä epäilee ja kuitenkin syö, se on kadotettu; sillä ei hän syönyt uskossa, mutta kaikki, mikä ei uskosta ole, se on synti." (Room.14:22-23.)Kristitty on siis vapaa tekemään mitä vain, mutta kristittyä opettaa Jumalan armo hänen omassatunnossaan. Omatunto neuvoo hylkäämään kaiken jumalattoman menon ja maailmalliset himot. Armo opettaa olemaan seurakuntaäidin neuvoille kuuliainen, vaikkei aina ymmärtäisikään. Armo opettaa olemaan kokeilematta omantuntonsa rajoja. Armo opettaa olemaan pahentamatta heikkoja veljiä ja sisaria.
Epäuskoiset kysyvät meiltä tavan takaa "sääntölistaa". Sellaista ei ole, koska meidän "sääntömme" on omatuntomme. Sekään ei ole sääntö, vaan halu elää Jumalan mielen mukaisesti. On siis erotettava jyrkästi toisistaan ulkoinen pakko (laki) ja sisäinen velvollisuudentunne (omatunto). Kun armo on meidän kohtaamme tapahtunut, se on uudistanut mielemme. Haluamme elää Jumalan mielen mukaista elämää, Hengen hedelmänä. Meissäkin vaikuttaa silti edelleen vanha osa, liha, joka tahtoo syntiin. Siksi elämmekin kaksiosaisina, omalta puoleltamme pahoina ja niskureina, mutta Hengen puolelta pyhinä.
"23 Mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minun vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen: kuka päästää minun tästä kuoleman ruumiista?
25 Minä kiitän Jumalaa Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Niin minä itse palvelen nyt mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia." (Room.7:23-25.)