Seurakunnan avutta ei voi tulla Kristuksen luokse

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Seurakunnan avutta ei voi tulla Kristuksen luokse

ViestiKirjoittaja weha » 22 Loka 2010, 10:36

Luuk. 15:20

"20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi."

21. Mutta poika sanoi hänelle: isä, minä olen syntiä tehnyt taivasta vastaan ja sinun edessäs, ja en ole mahdollinen tästedes sinun pojakses kutsuttaa.
22. Niin sanoi isä palvelioillensa: tuokaat tänne ne parhaat vaatteet, ja pukekaat hänen yllensä, ja antakaat sormus hänen käteensä, ja kengät hänen jalkoihinsa,
23. Ja tuokaat syötetty vasikka, ja tappakaat se, ja syökäämme ja riemuitkaamme;
24. Sillä tämä minun poikani oli kuollut, ja virkosi jälleen: hän oli kadonnut, ja on taas löydetty; ja rupesivat riemuitsemaan.


Weha: poika siis tunnusti syntinsä, jolloin voi saada syntinsä anteksi ja palvelijat pukivat hänet hengellisessä mielessä "vanhurskauden vaatteisiin". Huomionarvoista on, että poika peri jälleen isänsä. Parhaat vaatteet, kr. ykköspuku. Sormus oli osoitus täysivaltaisesta arvoasemasta (1.Moos.41:42). Poika oli kuollut isänsäperheelle ja samoin Jumalan seurakunnalle. Vanhemmasta veljestä tulee mieleen farisealaisuus.

Apt.9:17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin
.

Toinen kohta on itsessään selvä, josta myös voi yhtyä uskonpuhdistuksen kolmanteen uskonkohtaan. "On olemassa seurakunta, jonka avutta ei voi tulla Kristuksen luokse". Edelleen: "jota ilman sanaa ja sakramentteja Henkenä ylistetään on itse perkeleestä". Niinkuin pyhä Paavali sanoo (Gal.1), "että vaikka enkeli taivaasta toisin julistaa on perkeleestä".
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja weha » 22 Loka 2010, 10:50

Tulee mieleen vielä kohta Raamatusta, joka liittyy tähän oppiin vanhurskauttamisesta:

Room.1:16. "Sillä en minä häpee Kristuksen evankeliumia; sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juudalaiselle, niin myös Grekiläiselle.
17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta
".

Uskovaisten seuroissa, tästä on opetettu, että Jumalan vanhurskaus siirtyy uskovaiselta toiselle. M.U, opetus muistuu tässä erikoisesti mieleen.

Hebr.13:7. "Muistakaat teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat, joiden uskoa te seuratkaat, ja ottakaat vaari, millainen loppu heidän menollansa oli.
8. Jesus Kristus sama eilen ja tänäpänä ja myös ijankaikkisesti.
9. Älkäät antako vietellä teitänne moninaisilla ja muukalaisilla opetuksilla; sillä se on hyvä, että sydän vahvistuu armolla ja ei rualla, joista ei ne mitään hyötyneet, jotka niissä vaelsivat".
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 21 Tammi 2011, 00:33

weha kirjoitti:Tulee mieleen vielä kohta Raamatusta, joka liittyy tähän oppiin vanhurskauttamisesta:

Room.1:16. "Sillä en minä häpee Kristuksen evankeliumia; sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juudalaiselle, niin myös Grekiläiselle.
17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta
".

Uskovaisten seuroissa, tästä on opetettu, että Jumalan vanhurskaus siirtyy uskovaiselta toiselle. M.U, opetus muistuu tässä erikoisesti mieleen.

Hebr.13:7. "Muistakaat teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat, joiden uskoa te seuratkaat, ja ottakaat vaari, millainen loppu heidän menollansa oli.
8. Jesus Kristus sama eilen ja tänäpänä ja myös ijankaikkisesti.
9. Älkäät antako vietellä teitänne moninaisilla ja muukalaisilla opetuksilla; sillä se on hyvä, että sydän vahvistuu armolla ja ei rualla, joista ei ne mitään hyötyneet, jotka niissä vaelsivat".





Tämän maailman hurskaat ne nauravat seurakuntaopetukselle. Niinpä tietenkin, kun he luulevat, että seurakunta on yhtä kuin SRK, rauhanyhdistys ja lestadiolaisuus. Jos he ymmärtäisivät , että maan päällä on Jumalan seurakunta, Kristuksen ruumis he tekisivät heti parannuksen väärästä jumalisuudestaan ja pääsisivät Kristuksen ruumiin jäseniksi pyhään seurakuntaan.

Raamatussa on lupaus kuuliaisuudelle." Jotka ottivat Sanan vastaan Hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi". Vain tätä Jumala vaatii ihmiseltä.
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 07 Helmi 2011, 18:06

[quote="weha"]Tulee mieleen vielä kohta Raamatusta, joka liittyy tähän oppiin vanhurskauttamisesta:

Room.1:16. "Sillä en minä häpee Kristuksen evankeliumia; sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juudalaiselle, niin myös Grekiläiselle.
17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta
".

Uskovaisten seuroissa, tästä on opetettu, että Jumalan vanhurskaus siirtyy uskovaiselta toiselle. M.U, opetus muistuu tässä erikoisesti mieleen.

Hebr.13:7. "Muistakaat teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat, joiden uskoa te seuratkaat, ja ottakaat vaari, millainen loppu heidän menollansa oli.
8. Jesus Kristus sama eilen ja tänäpänä ja myös ijankaikkisesti.
9. Älkäät antako vietellä teitänne moninaisilla ja muukalaisilla opetuksilla; sillä se on hyvä, että sydän vahvistuu armolla ja ei rualla, joista ei ne mitään hyötyneet, jotka niissä vaelsivat".[/





Olin eilen seurakuntapäivillä. Siellä eräs veli kertoi puheen vuorossaan, erään uskovaisen paheksuneen sitä, että nykyisin Kristillisyydessämme puhutaan tarpeettoman paljon Jumalan valtakunnasta.

Tällaiset näkökannat ovat todella murheellisia ja niitä kuitenkin on enemmän , kuin yksi.
Kuka meidät synnyttää Jumalan lapseksi, kuka hoitaa ja ruokkii jos ei Jumala valtakunnassaan. Ei uskoisi millään uskovaisen ihmisen korviin särähtävän pahalta Jumalan valtakunta -sana. ..mutta sielunvihollisella näyttää olevan ansansa tälläkin saralla.

Tämähän on sitä ekumeenista ajattelua, seurakunnatonta oppia
kahden kesken Jumalan kanssa. Raamattu ei näin opeta.
Viimeksi muokannut Meiliaikku päivämäärä 04 Maalis 2011, 23:10, muokattu yhteensä 4 kertaa
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Helmi 2011, 19:08

Meiliaikku kirjoitti:
Olin eilen seurakuntapäivillä. Siellä eräs veli kertoi puheen vuorossaan, erään uskovaisen paheksuneen sitä, että nykyisin Kristillisyydessämme puhutaan tarpeettoman paljon Jumalan valtakunnasta.

Tällaiset näkökannat ovat todella murheellisia ja niitä kuitenkin on enemmän , kuin yksi. Mistä me ammennamme uskon voimamme, kuka meitä hoitaa ja ruokkii, jos Jumalan valtakunta pitää piilottaa ja laittaa sivuun. Tämähän on sitä ekumeenista ajattelua, seurakunnatonta uskomista kahden kesken Jumalan kanssa.

Ainakin ennen, kun paikkakunnalle saapui puhujia kaksi tai enemmän, ja kun heidät vastaanottanut henkilö kertoi toivomuksen, ettei jostakin tietystä asiasta sovi täällä puhua, niin yleensä vanhempi veli sanoi toiselle, että juuri siitä asiasta täällä pitääkin puhua, siitä taitaa olla täällä sekavaa opetusta. Toivottavasti sama käytäntö vallitsee vieläkin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Jani_S » 08 Helmi 2011, 01:37

Taavetti kirjoitti:
Meiliaikku kirjoitti:
Olin eilen seurakuntapäivillä. Siellä eräs veli kertoi puheen vuorossaan, erään uskovaisen paheksuneen sitä, että nykyisin Kristillisyydessämme puhutaan tarpeettoman paljon Jumalan valtakunnasta.

Tällaiset näkökannat ovat todella murheellisia ja niitä kuitenkin on enemmän , kuin yksi. Mistä me ammennamme uskon voimamme, kuka meitä hoitaa ja ruokkii, jos Jumalan valtakunta pitää piilottaa ja laittaa sivuun. Tämähän on sitä ekumeenista ajattelua, seurakunnatonta uskomista kahden kesken Jumalan kanssa.

Ainakin ennen, kun paikkakunnalle saapui puhujia kaksi tai enemmän, ja kun heidät vastaanottanut henkilö kertoi toivomuksen, ettei jostakin tietystä asiasta sovi täällä puhua, niin yleensä vanhempi veli sanoi toiselle, että juuri siitä asiasta täällä pitääkin puhua, siitä taitaa olla täällä sekavaa opetusta. Toivottavasti sama käytäntö vallitsee vieläkin.

Joskus eriseurojen riehuessa oli eräälle paikkakunnalle tullut uskovainen saarnamies seuranpitoon. Hänet vastaanottanut paikallinen eriseurainen saarnaaja evästi vierailevaa puhujaa: "Älä sitten turhaan saarnaa täällä Jumalan valtakunnasta. Eivät nämä ihmiset siitä mitään ymmärrä." Seuranpitoon tullut puhuja vastasi: "Siitä minun pitää juuri sitten saarnatakin. On korkea aika kertoa näillekin, mikä ja missä Jumalan valtakunta on."
Jani_S
tosi ahkera
 
Viestit: 506
Liittynyt: 30 Loka 2010, 00:24

ViestiKirjoittaja Meiliaikku » 21 Helmi 2011, 23:20

Jani_S kirjoitti:
Taavetti kirjoitti:
Meiliaikku kirjoitti:
Olin eilen seurakuntapäivillä. Siellä eräs veli kertoi puheen vuorossaan, erään uskovaisen paheksuneen sitä, että nykyisin Kristillisyydessämme puhutaan tarpeettoman paljon Jumalan valtakunnasta.

Tällaiset näkökannat ovat todella murheellisia ja niitä kuitenkin on enemmän , kuin yksi. Mistä me ammennamme uskon voimamme, kuka meitä hoitaa ja ruokkii, jos Jumalan valtakunta pitää piilottaa ja laittaa sivuun. Tämähän on sitä ekumeenista ajattelua, seurakunnatonta uskomista kahden kesken Jumalan kanssa.

Ainakin ennen, kun paikkakunnalle saapui puhujia kaksi tai enemmän, ja kun heidät vastaanottanut henkilö kertoi toivomuksen, ettei jostakin tietystä asiasta sovi täällä puhua, niin yleensä vanhempi veli sanoi toiselle, että juuri siitä asiasta täällä pitääkin puhua, siitä taitaa olla täällä sekavaa opetusta. Toivottavasti sama käytäntö vallitsee vieläkin.

Joskus eriseurojen riehuessa oli eräälle paikkakunnalle tullut uskovainen saarnamies seuranpitoon. Hänet vastaanottanut paikallinen eriseurainen saarnaaja evästi vierailevaa puhujaa: "Älä sitten turhaan saarnaa täällä Jumalan valtakunnasta. Eivät nämä ihmiset siitä mitään ymmärrä." Seuranpitoon tullut puhuja vastasi: "Siitä minun pitää juuri sitten saarnatakin. On korkea aika kertoa näillekin, mikä ja missä Jumalan valtakunta on."



Olen lukenut netistä keskustelua , jossa ainakin vielä nimellisesti uskomassa olevat ovat paheksuneet Jumalan valtakunnan -ja seurakunnan käyttöä ja sen korostamista, samoin sitä, että puhutaan epäuskoisista. Pitäisi heidän mielestä puhua erilailla uskovista ihmisistä.

Kaunistelua se on. Raamattu puhuu kainaloiden alle laitetuista pehmikkeistä ja korvasyyhystä, joka hivelisi ihmisten kuuloluita.
Jumalan tahto on, että Hänen sanansa julistetaan puhtaasti ja kohti. Sanan tarkoitus on synnyttää uskoa, eikä tuudittaa synnin uneen.

Tänä aikana synnistä puhumisen ei ole muodissa enää. Kun synnistä ei kirkossakaan enää puhuta eikä sitä mainita sananakaan enää liiemmin, monet eivät edes ymmärrä, mistä synnissä on kysymys.
Aika on paha.
Meiliaikku
puuhakas
 
Viestit: 229
Liittynyt: 24 Elo 2010, 22:23

ViestiKirjoittaja Hynde » 26 Helmi 2011, 16:49

Jeesus puhui paljon Jumalan valtakunnasta ja etenkin kuolemansa jälkeen kun ilmeistyi.
apt1 kertoo sen olleen puheen pääsisältö.

3 Joille hän myös kärsimisensä jälkeen oli itsensä eläväksi osoittanut moninaisilla merkeillä, ja näkyi heille neljäkymmentä päivää, ja puhui heille Jumalan valtakunnasta
Avatar
Hynde
Ylläpitäjä
 
Viestit: 283
Liittynyt: 23 Helmi 2005, 16:20
Paikkakunta: Helsinki-Vantaa ja Espoo


Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa