Seurakuntarajasta

[weha]

Näin olen kuullut puhuttavan seurakuntarajasta: "Voisiko sen seurakuntarajan jättää Jumalan ja Hänen Sanansa tehtäväksi ?. Jumalan valtakuntahan on uskovien sydämissä, (missä heitä sitten liekin. Vähiten tunnen vanhoillisia).

Olen sillä kannalla, ettei usko synny synergismistä, vaan raamatussa aina Jumala on lakinsa kautta vaikuttanut synnintunnon. Laki ei kuitenkaan anna Pyhää Henkeä...ei myöskään luulousko...Raamatussa aina uudestisyntyminen tapahtui toisen uskovaisen kautta, sillä eihän synergismissä ole vapauttavaa evankeliumia ts. (poikani, tyttäreni, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi), vaan omia luuloja ja hurmahenkiä...

Onko väärin pitää sitten Jumalan Sanan mukaan. Jumalan valtakunnan rajaa hyvin selvänä? katso esim. (Tiit.3:10-11).
Joh.10:4. Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä. 5. Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä...16. Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.

On monasti tullut mieleen se, kun on siitä usein kuullut puhuttavan seuroissa, että kuinka Raamatussa Hoviherra oli eräänlainen väärähengellinen. Teki pitkän hengellisen pyhiinvaellusmatkan. Luki Raamattua ja rukoili. Ei ollut kuitenkaan saanut Pyhää Henkeä. Häntäkään ei kehoitettu menemään ristin juurelle, sillä siellä ei ole ketään. Hänkin tapasi toisen Jumalan lapsen Philiphuksen, joka puhui hänelle evankeliumia Jeesuksesta ja hoviherra tuli elävään uskoon.

apt.8:26. Mutta Herran enkeli puhui Philippukselle ja sanoi: nouse ja mene lounaaseen päin, sitä tietä, joka Jerusalemista menee alas Gatsaan, joka kylmillä on.
27. Niin hän nousi ja meni. Ja katso, yksi Etiopian mies, Etiopian kuningattaren Kandasen voimallinen kamaripalvelia, joka oli pantu kaiken hänen tavaransa päälle, se oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan,
28. Ja palasi sieltä, istuen vaunuissansa, ja luki Jesaias prophetaa.
29. Niin Henki sanoi Philippukselle: käy ja mene lähemmä tätä vaunua.
30. Niin Philippus juoksi lähemmä, ja kuuli hänen lukevan Jesaias prophetaa, ja sanoi: ymmärrätkös, mitäs luet?
31. Mutta hän sanoi: kuinka minä taidan ymmärtää, ellei joku minua johdata? Ja hän rukoili Philippusta, että hän tulis ja istuis hänen kanssansa.
32. Mutta se, mitä hän Raamatusta luki, oli tämä: hän on niinkuin lammas teuraaksi talutettu: ja niinkuin karitsa keritsiänsä edessä on ääneti, niin ei hänkään avannut suutansa,
33. Hänen nöyryydessänsä on hänen tuomionsa otettu pois, mutta kuka taitaa sanoa ulos hänen elämänsä pituuden? sillä hänen elämänsä otetaan pois maasta.
34. Niin kamaripalvelija vastasi Philippusta: minä rukoilen sinua, sanos: kenestä propheta näitä puhuu? itsestäänkö eli jostakin toisesta?
35. Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta.

[Meiliaikku]

Näin olen kuullut puhuttavan seurakuntarajasta: "Voisiko sen seurakuntarajan jättää Jumalan ja Hänen Sanansa tehtäväksi ?. Jumalan valtakuntahan on uskovien sydämissä, (missä heitä sitten liekin. Vähiten tunnen vanhoillisia).

Olen sillä kannalla, ettei usko synny synergismistä, vaan raamatussa aina Jumala on lakinsa kautta vaikuttanut synnintunnon. Laki ei kuitenkaan anna Pyhää Henkeä...ei myöskään luulousko...Raamatussa aina uudestisyntyminen tapahtui toisen uskovaisen kautta, sillä eihän synergismissä ole vapauttavaa evankeliumia ts. (poikani, tyttäreni, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi), vaan omia luuloja ja hurmahenkiä...

Onko väärin pitää sitten Jumalan Sanan mukaan. Jumalan valtakunnan rajaa hyvin selvänä? katso esim. (Tiit.3:10-11).
Joh.10:4. Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä. 5. Mutta ei he muukalaista seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he
tunne muukalaisten ääntä...16. Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.

On monasti tullut mieleen se, kun on siitä usein kuullut puhuttavan seuroissa, että kuinka Raamatussa Hoviherra oli eräänlainen väärähengellinen. Teki pitkän hengellisen pyhiinvaellusmatkan. Luki Raamattua ja rukoili. Ei ollut kuitenkaan saanut Pyhää Henkeä. Häntäkään ei kehoitettu menemään ristin juurelle, sillä siellä ei ole ketään. Hänkin tapasi toisen Jumalan lapsen Philiphuksen, joka puhui hänelle evankeliumia Jeesuksesta ja hoviherra tuli elävään uskoon.

apt.8:26. Mutta Herran enkeli puhui Philippukselle ja sanoi: nouse ja mene lounaaseen päin, sitä tietä, joka Jerusalemista menee alas Gatsaan, joka kylmillä on.
27. Niin hän nousi ja meni. Ja katso, yksi Etiopian mies, Etiopian kuningattaren Kandasen voimallinen kamaripalvelia, joka oli pantu kaiken hänen tavaransa päälle, se oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan,
28. Ja palasi sieltä, istuen vaunuissansa, ja luki Jesaias prophetaa.
29. Niin Henki sanoi Philippukselle: käy ja mene lähemmä tätä vaunua.
30. Niin Philippus juoksi lähemmä, ja kuuli hänen lukevan Jesaias prophetaa, ja sanoi: ymmärrätkös, mitäs luet?
31. Mutta hän sanoi: kuinka minä taidan ymmärtää, ellei joku minua johdata? Ja hän rukoili Philippusta, että hän tulis ja istuis hänen kanssansa.
32. Mutta se, mitä hän Raamatusta luki, oli tämä: hän on niinkuin lammas teuraaksi talutettu: ja niinkuin karitsa keritsiänsä edessä on ääneti, niin ei hänkään avannut suutansa,
33. Hänen nöyryydessänsä on hänen tuomionsa otettu pois, mutta kuka taitaa sanoa ulos hänen elämänsä pituuden? sillä hänen elämänsä otetaan pois maasta.
34. Niin kamaripalvelija vastasi Philippusta: minä rukoilen sinua, sanos: kenestä propheta näitä puhuu? itsestäänkö eli jostakin toisesta?
35. Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta.

Meiliaikku kirjoittaa:

Edellä Weha kirjoittaakin Jumalan valtakunnan rajoista ja lainaa hyvin Raamattua.

On järjelle käsittämätön, missä Jumalan valtakunnan rajat ovat. Mutta uskolle ne eivät ole peitossa.Kun uskovainen puhuu uskon asioista, se heti vastaa toisessa uskovaisessa, että noin se on. Jumalan Henki vaikuttaa myös armoa etsivässä sielussa sen ymmärryksen, että Jumalan valtakunta on nyt lähestynyt.

Jumalan valtakunnan rajat kulkee siellä, missä on eläviä Jumalan lapsia.
He ovat syntyneet uskon kautta tämän valtakunnan asukkaiksi ja he tuntevat Paimenensa äänen, mutta muukalaista he pakenevat.

Siksi Jumalan valtakunnan asukkaalla , Jumalan lapsella on rukous, että saisi asua aina Jumalan huoneessa , ja että rajat pysyisivät aina selvinä ja sydän puhtaana.

Sielunvihollinen tekee jatkuvaa työtä särkeäkseen Jumalan lasten rakkautta sujuttamalla tottelemattomuutta ja tyytymättömyyttä Jumalan seurakunnan opetukselle. Synnin luvallisuus on monen uskon vienyt.
Jumalan valtakunnan rajat ei kuitenkaan horju.

Martti Luther runoili aikoinaan: jos veis he henkemme, osamme onnemme , ne heidän olkohon. Mut meidän iät on Jumalan valtakunta

[weha]

Kun lukee esim. Suomi 24:jää meikäläisistä, huomaa, että yleensä siellä kirjoittavien "Auktoriteetti" on minä itse. Itsekäs henki ja luotettavin lähde on henkilö itse. Sekin mielipide useinmiten on heidän mielestään epävarma ja täyttä totuutta ei voikkaan tietää. Tälläisiä "uskonnollisia" ihmisiä on nykyään valtaosa. Jumalaa ja alas laskettua Jumalan valtakuntaa halveksitaan. Tästä seurauksena yksilökeskeisyys ja ollaan hengellisesti tuuliajolla ja irrallisia.

1:Tim.4:1. "Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
2. valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty"

[sinivuokko]

Olen vasta alussa lukemassa Lohen kirjaa:Laestadiolaisuuden suuri hajaannus ja sen taustat.
Siitäkin ilmenee,että heti kohta herätysten jälkeen tuli monia jakaantumia ja eriseuroja. Ja oppi heillä(pois poikenneilla) oli erilainen kuin tämän päivän kristillisyydessä ja alkuperäisessä herätyksessä.

Ja Raattamaa puhuu ovesta menosta lammashuoneeseen. Siis sinne ei voi kylkeytyä,niin kuin joku teki.

Aivan samat asiat oli silloin esillä kuin senkin jälkeen on ollut, ja on.

[Meiliaikku]

Kun lukee esim. Suomi 24:jää meikäläisistä, huomaa, että yleensä siellä kirjoittavien "Auktoriteetti" on minä itse. Itsekäs henki ja luotettavin lähde on henkilö itse. Sekin mielipide useinmiten on heidän mielestään epävarma ja täyttä totuutta ei voikkaan tietää. Tälläisiä "uskonnollisia" ihmisiä on nykyään valtaosa. Jumalaa ja alas laskettua Jumalan valtakuntaa halveksitaan. Tästä seurauksena yksilökeskeisyys ja ollaan hengellisesti tuuliajolla ja irrallisia.

1:Tim.4:1. "Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja
2. valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty"

Joo, eipä siellä oikea terve Jumalan sana kelpaa sellaisenaan, vaan he tehtailevat sen mieleisekseen ja nauravat Jumalan lapsen uskonymmärrykselle, tynnyriuskovaisia kun ollaan.

Ei heille kelpaa elävä usko, omaan päättelykykyyn luotetaan. Heillä on niin erinomainen Pyhän hengen valkeus, ettei he tarvitse neuvoa .muualta.

[O.M]

Usein näkee väitettävän, että vl:t ovat vain epäluuloisia muita hengellisyyksiä kohtaan eivätkä siksi pidä heitä uskovaisina.

Totuus kuitenkin on, että olemme ottaneet selvää vapaakirkollisista suunnista jo 127 vuotta sitten. Tulos oli seuraava:

"Hengen yhdeys ei näy tulevan niin paljon kysymykseen, vaan arvelemme että jos emme saarnaa Kristuksen Kärsimisestä, ej Kristusta Lain täyttäjäksi ettej liikutukset tulis, vaan pitäsimme pitkät rukoukset ja lailliset saarnat laulettas ja soitettas uruilla ja viuluilla ja vieläpä kaunistais kokous paikat kukkaisilla ja Lehti kranseilla usiasti niin olisimme hengen yhdeydessä Waldenströmiläisten kanssa.

Synteinanteeksi saamisen julistus ei näy eikä kuulu. Jos Waldenström on kirjoittanut että Kirkko papit, on heittäneet taivaanvaltakunnan avaimet merreen, niin täytymme met sanoa ettej nämät saarnajat ole vielä niitä sieltä hakeneet pois/ ja jos niistä puhuu niin kattelevat suurilla silmillä, ja sanovat ja, ja, vaan ejvät tee niistä tämän enämpi asia. - - Olemme ottaneet selvittää asiaa teille tuntomme jälkeen niin kuin olemme nähneent ja kuulleet,/ ja jos semmonen kristillisyys on vahvistettava niin emmä tarvitse lähettää tänne saarnaia niitä on täällä kyllä,/ vaan jos kristillisyys saarnataan niin kuin ennen keskelämme on tapahtunnut niin näitten kansa tullee riita ei paranne. Sanokaat Jumalan seurakunnalle rauhan ja rakkauden tervehdykset meiltä ja yhdeltä kristinsisarelta se ainoa kuin Stockholmissa uskoo niin kuin met."

Toisenlaisestakin kohtaamisesta on kokemuksia. Euroopan kahtia jakanut rautaesirippu repesi 1990-luvun alussa. Neuvostoliitosta löytyi vanhaa lestadiolaisuutta. Kun paikan päälle lähti vl:ia käymään, todettiin hengen olevan vuosikymmenien erillään elämisestä huolimatta sama.

[O.M]

Seuraavaa Raattamaan kirjoituksen katkelmaa vuodelta 1878 on usein yritetty käyttää osoituksena hänen ekumeenisuudestaan:

"Vieläpä toivokaamme, että kaikki heräykset viimein yhdistyvät, sekä valtakirkosta erkaantuneet, että uudestakastajat, metodistit, Hedbergit; vieläpä mailman joukosta erkaantuneet Kirkon yhteydessä olevaiset elävät kristityt. Että kaikki rakastaisit keskenäns, nimitettäköön millä nimellä tahansa, että kuin kaikissa vakoissa on yhdenkaltainen hapatus, niin sotkekoon leipojat yhdeksi taikinaksi."

Käsitykseni on, että Raattamaalla (joka ilmeisesti ei koskaan käynyt Oulua etelämpänä?) ei ilmeisesti ollut käytettävissään kunnollista tietoa tuossa mainitsemiensa vapaakirkollisten liikkeiden opetuksesta. Kun Tukholman tunnustelumatkan tulokset v. 1884 saatiin, voitiin waldenströmiläisten osalta tehdä johtopäätös, ettei hengen yhteyttä heidän ja Jumalan seurakunnan välille voi syntyä.

Myöhemmin lestadiolaisuus on vastaavalla tavalla joutunut tekemisiin monien muidenkin uskonnollisten liikkeiden kanssa. Hengen yhteyttä ei ole syntynyt.

Hengen yhteys ja Raattamaan toivoma yksi taikina voi kuitenkin syntyä, jos esim. baptistit uskoisivat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja lähtisivät seuraamaan meitä ja Herraa Jeesusta opissa, elämässä ja kärsimisessä. "Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan" (1. Tess. 1:6).

Mielestäni tuo järjestys "meitä ja Herraa" on yllättävän oleellinen, vaikka se äkkiseltään lukien voi vaikuttaa ihmistä korottavalta. Se ei ole ihmistä korottava järjestys, vaan kuvaa sitä, miten Herra Jeesus on löydettävissä maan päältä vain meidän Jumalan lasten eli seurakuntansa keskuudesta. Luther kirjoittaa aiheesta: "Sen siis jonka on löydettävä Kristus, on ensin löydettävä seurakunta."

[Meiliaikku]

Seuraavaa Raattamaan kirjoituksen katkelmaa vuodelta 1878 on usein yritetty käyttää osoituksena hänen ekumeenisuudestaan:

"Vieläpä toivokaamme, että kaikki heräykset viimein yhdistyvät, sekä valtakirkosta erkaantuneet, että uudestakastajat, metodistit, Hedbergit; vieläpä mailman joukosta erkaantuneet Kirkon yhteydessä olevaiset elävät kristityt. Että kaikki rakastaisit keskenäns, nimitettäköön millä nimellä tahansa, että kuin kaikissa vakoissa on yhdenkaltainen hapatus, niin sotkekoon leipojat yhdeksi taikinaksi."

Käsitykseni on, että Raattamaalla (joka ilmeisesti ei koskaan käynyt Oulua etelämpänä?) ei ilmeisesti ollut käytettävissään kunnollista tietoa tuossa mainitsemiensa vapaakirkollisten liikkeiden opetuksesta. Kun Tukholman tunnustelumatkan tulokset v. 1884 saatiin, voitiin waldenströmiläisten osalta tehdä johtopäätös, ettei hengen yhteyttä heidän ja Jumalan seurakunnan välille voi syntyä.

Myöhemmin lestadiolaisuus on vastaavalla tavalla joutunut tekemisiin monien muidenkin uskonnollisten liikkeiden kanssa. Hengen yhteyttä ei ole syntynyt.

Hengen yhteys ja Raattamaan toivoma yksi taikina voi kuitenkin syntyä, jos esim. baptistit uskoisivat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, ja lähtisivät seuraamaan meitä ja Herraa Jeesusta opissa, elämässä ja kärsimisessä. "Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan" (1. Tess. 1:6).

Mielestäni tuo järjestys "meitä ja Herraa" on yllättävän oleellinen, vaikka se äkkiseltään lukien voi vaikuttaa ihmistä korottavalta. Se ei ole ihmistä korottava järjestys, vaan kuvaa sitä, miten Herra Jeesus on löydettävissä maan päältä vain meidän Jumalan lasten eli seurakuntansa keskuudesta. Luther kirjoittaa aiheesta: "Sen siis jonka on löydettävä Kristus, on ensin löydettävä seurakunta."

Eikö olekin varsin selvästi sanottu:" meitä ja Herraa seuraamaan" Jos ei osata päätellä ketä tässä tarkoitetaan kun apostoli puhuu meistä. Me Jumalan lapset olemme , jotka seuraamme Herraa Jeesusta. Monet luulevat seuraavansa Jeesusta ottamatta vastaan Jumalan seurakunnan opetusta. Nämä kaksi ovat kuitenkin erottamattomat.

[O.M]

Poliittisissa keskusteluissa saatetaan usein sanoa, että henkilö katselee maailmaa värillisten (esim. punaisten, vihreiden tai sinisten) silmälasien läpi. Tällä halutaan ilmaista, että ihmisen poliittinen katsanto määrittelee hänen tulkintaansa yhteiskuntien ja maailman tapahtumista.

Myös hengellisissä asioissa on "silmälasit", joiden läpi yksilö maailmaa tarkastelee. Samat asiat näkyvät eri ihmisille eri tavoin.

Olen tähän listannut joitakin asioita, jotka näyttäytyvät eri tavalla epäuskon lasien läpi ja elävän kristillisyyden Golgatan verenpunaisten linssien läpi tarkasteltuina. Lista ei varmastikaan ole läheskään kattava.

Kristuksen tuoksu uskovaisissa – elämän haju uskovaisille, kuoleman haju epäuskoisille:

”Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen?” (2. Kor. 2:15–16.)

Pyhän Hengen näkyvyys ja tunnettavuus – maailmalle (epäuskoisille) näkymätön ja tuntematon, uskovaisille tunnettu:

”Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.” (Joh. 14:16–17.)

Jumalan Hengen puheen ymmärrettävyys – luonnolliselle ihmiselle (epäuskoiselle) hulluutta, uskovaiselle Hengen kautta ymmärrettävää:

”Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla. Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia.” (1. Kor. 2:13–15.)

Pyrkimykset – epäuskoisilla lihan mukaiset, uskovaisilla Hengen mukaiset:

”Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset.” (Room. 8:5.)

Hedelmät – lihalla huonoja, Hengellä hyviä:

”Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki.” (Gal. 5:19–23.)

"Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Hedelmistä te siis tunnette heidät.” (Matt. 7:15–20.)

Jumalan lasten tunnettavuus – maailmalle (epäuskoisille) tuntemattomia, uskovaisille tunnettuja:

”Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme. Tästä syystä maailma ei meitä tunne, eihän se tunne häntäkään.” (1. Joh. 3:1.)

Uskovaisten kuunteleminen – epäuskoiset eivät kuuntele, uskovaiset kuuntelevat:

”Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, kuuntelee meitä, mutta joka ei ole Jumalasta, se ei meitä kuuntele. Tästä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen.” (1. Joh. 4:6.)

Jumalan valtakunnan hengellinen näkeminen – mahdotonta epäuskoisille, mahdollista uskovaisille:

”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".” (Joh. 3:3.)