Hedelmistään puu tunnetaan

[mato]

Mitä ovat hyvät ja huonot hedelmät, joista Jeesus puhuu Matt. 7:15-20? Laitan tähän aihetta käsittelevän saarnan alustukseksi keskustelulle.

--

Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.

Tässä Jeesus jakaa profeetat eli hengelliset opettajat hyviin ja huonoihin verraten heitä erilaisiin puihin. Puiden hedelmät taas ovat vertauskuvia opetuksista tai teoista. Oletettavasti Jeesus tarkoittaa huonolla puulla sellaista, jonka hedelmä ei kelpaa ravinnoksi, ja hyvällä sellaista, joka kantaa syötäviä hedelmiä. Sanoillaan orjantappuroista hän myös viittaa selvästi hedelmien lajikohtaisiin ominaisuuksiin eikä esimerkiksi niiden tuoreuteen tai puun terveyteen.

Pieni ihminen saattaa olla aivan umpisolmussa näiden Jeesuksen sanojen vuoksi. Ehkä sinuakin vaivaa joskus sama ahdistus ja hätä? Saatat ajatella, että luottamiesi ihmisten seassa voi olla eksyttäjiä – susia lampaiden vaatteissa. Syynä ahdistukseen on tällöin eksytetyksi joutumisen uhka ja ymmärrys, että Jeesus tarkoittaa naamioituneiden susien olevan vaikeita tunnistaa. Esiintyväthän ne niin hyvin lampaina! Ehkä ajattelet myös, että puheena olevat hyvät hedelmät tarkoittavat sellaisia seikkoja kuin Pyhä Henki sydämessä ja asioita, joita voi nähdä vain ja ainoastaan Pyhän Hengen ja oikean uskon kautta. Kaiken kaikkiaan, mikäli on harhautunut oikeasta uskosta, voi tietämättään sekoittaa keskenään oikeat ja väärät opettajat ja opetukset. Se kalvaa mieltä ja pelottaa.

Tarkastelkaamme, mitä Jeesus itse opettaa. Kuten jo luimme, hän puhuu hyvistä ja huonoista hedelmistä sekä niitä kantavista puista. Kun ajatellaan, että hyvä hedelmä tarkoittaa lajinsa puolesta syötävää hedelmää ja huono syötäväksi kelpaamatonta, Jeesus ei varmaankaan tarkoittanut tällä käytännön elämästä otetulla vertauksella, että vain harva osaisi ne erottaa toisistaan. Mikäli kuka tahansa kokemattomuuttaan söisi huonoja hedelmiä, hän saattaisi pian havaita pahan maun tai huomata vointinsa huononevan, etenkin jos hedelmät olisivat myrkyllisiä. Joka tapauksessa hedelmän huonous ei jäisi huomaamatta keneltäkään, joka hedelmää maistaa. Tällaisista hedelmistä Jeesus puhuu. Hän ei turhaan kahdesti sano, että hedelmistään heidät tunnetaan.

Mihin hyviä ja huonoja hedelmiä sitten tulisi verrata, eli mitä Jeesus tahtoo vertauksellaan sanoa? Nähtävästi kaikkien luonnostaan tunnistamaa hyvää on se, mikä parantaa, vapauttaa ja tekee onnelliseksi. Paha puolestaan tekee sairaaksi, kahlitsee ja saa aikaan ahdistusta ja pelkoa. Se raatelee ja repii sielua tai ruumista kuin suden kynnet. Hyvien ja huonojen hedelmien tunnistamiseen ei siis tarvita suurta salaista ymmärrystä eikä mutkikkaita oppeja. Riittää kun maistaa ja tarkkailee.

Jeesus itse on oiva esimerkki hyvästä puusta. Hän lohdutti henkisesti ja hengellisesti sorrettuja ja halveksittuja. Hän julisti vapautta sokeiden ihmisoppien ja niiden palvojien tyranniasta. Ennen kaikkea hän vapautti ihmiset syntitaakoistaan, jotka pimensivät ilon ja todellisen rakkauden. Tämä lohdullinen ja ikuinen oppi kuuluu sinullekin.

Jumala on rakastanut sinua niin paljon, ettei heitä sinua kadotukseen syntiesi tähden, vaan on kutsunut sinutkin luokseen taivaan kotiin. Tuomio on purettu! Älä siis murehdi oman itsesi vuoksi pahoja tekojasi, joilla olet muita ja Jumalaa vastaan rikkonut. Sinun ei tarvitse kantaa enää lainkaan murhetta kohtalostasi. Kaikki on hyvin.

Kun katseesi ei ole enää omassa sydämessäsi, näet paremmin muiden hädän ja levottomuuden. Sinun sydämeesi on syttynyt rakkauden liekki, eikä hätä sielustasi enää lannista voimiasi. Tästä on kyse silloin, kun sanotaan evankeliumin saavan ihmiset rakastamaan ja tekemään hyvää puhtaasta sydämestä.

Jumala ei tuomitse sinua, joten ei kukaan ihminenkään voi sinua tuomita. Sydämesi on vapaa ja Pyhä Henki saa ohjata ajatuksiasi ja tekojasi. Älä pelkää!

[O.M]

Mitä ovat hyvät ja huonot hedelmät, joista Jeesus puhuu Matt. 7:15-20? Laitan tähän aihetta käsittelevän saarnan alustukseksi keskustelulle.

Kuka saarnan on pitänyt ja missä?

Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.

Kannattaa huomata yksi oleellinen asia. Jeesus sanoo: te tunnistatte. Jeesus ei sano, että koko maailma tunnistaa tai että kuka tahansa tunnistaa. Selvästi hän puhuu omilleen ja sanoo, että hänen omansa eli elävässä uskossa vaeltavat kristityt tunnistavat. Sama ilmiöhän on havaittavissa myös kristittyjen hajusta, joka on erilainen riippuen aistijasta: elämän haju uskovaisille ja kuoleman haju epäuskoisille. "Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen?" (2. Kor. 2:15-16.)

Ehkä ajattelet myös, että puheena olevat hyvät hedelmät tarkoittavat sellaisia seikkoja kuin Pyhä Henki sydämessä ja asioita, joita voi nähdä vain ja ainoastaan Pyhän Hengen ja oikean uskon kautta.

Itse ajattelen, että ihmisen teon (jos se on julkinen) voi nähdä kuka tahansa. Näyttäytyykö nähty teko näkijälle uskon vai epäuskon hedelmänä, on kuitenkin riippuvainen havainnoijan sieluntilasta. Ajatellaan vaikka uskonpuhdistaja Lutheria. Hän näki ehkäisyn vakavana kuolemansyntinä eli huonona hedelmänä. (Ehkäisy ei toki tapahdu julkisesti, mutta siitä kuitenkin keskustellaan usein julkisestikin.) Meidän aikanamme moni itsensä luterilaiseksi katsova ihminen voi nähdä ehkäisyssä täysin synnittömän asian, hyvän hedelmän. Ihmisen usko siis määrittelee sen, näkeekö hän ehkäisyn hyvänä vai huonona hedelmänä. Itse en siksi usko, että Jeesuksen tarkoittama hedelmistä tunnistamiskyky olisi sillä tavoin universaali, että se koskisi maailman kaikkia ihmisiä uskonnoista riippumatta tai edes kaikkia kristinuskoisia. Kristinuskossa pidetään syntinä asioita, joita muissa uskonnoissa tai uskonnottomissa maailmankatsomuksissa ei välttämättä pidetä väärinä tekoina. Vastaavasti muissa uskonnoissa ja maailmankatsomuksissa pidetään väärinä asioita, joita kristinuskossa ei välttämättä pidetä väärinä. Elävän kristillisyyden syntikäsitykset poikkeavat jonkin verran monien muiden kristinuskon suuntien syntikäsityksistä.

Jos kuka tahansa voisi tunnistaa hyvät ja huonot hedelmät, olisi oikean ja väärän erottaminen riippumaton ihmisen sieluntilasta. Tällöin erityistä ilmoitusta ei tarvittaisi mihinkään, koska ihminen säilyttäisi tajun hyvästä ja pahasta ilman Jumalan sanaa karttana. Pyhää Henkeä sydämessä ei tarvittaisi mihinkään, koska ihminen säilyttäisi tajun oikeasta ja väärästä ilman Totuuden Henkeä kompassina. Lutherin mukaan ihmisen ei kuitenkaan pidä etsiä vastauksia oikeasta ja väärästä vain yleisestä ilmoituksesta, vaan perisynnin turmelema ihminen tarvitsee myös erityistä ilmoitusta. Synnin petoksen kautta ihminen omatunto alkaa paatua, jolloin taju oikeasta ja väärästä alkaa vähitellen hämärtyä. Kun synti kasvaa täyteen mittaansa, tulee hengellinen kuolema ja Pyhä Henki kaikkoaa sydämestä. Silti hengellisesti kuolleille ihmisillekin jää jonkinlainen oikeansuuntainen taju oikeasta ja väärästä, kuten Paavali toteaa pakanoista: "Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä." (Room. 2:14-15.)

Ihmisen paatumuksessakin näyttää olevan eri asteita. Joillakin taju oikeasta ja väärästä on selvästi pahemmin hämärtänyt kuin toisilla. Oma lukunsa ovat psykopaatit. Norjan massamurhaajaa on arvuuteltu psykopaatiksi. Ilmeisesti hän ei näe tekojaan väärinä. Ainakin julkisuudessa hänen on kerrottu luonnehtineen tekojaan "julmiksi, mutta tarpeellisiksi". Jos kuka tahansa voisi erottaa Jeesuksen kuvailemat hedelmät hyviksi ja huonoiksi, silloin myös psykopaattien pitäisi ne erottaa. Niin ei kaikesta päätellen ole.

[mato]

Kuka saarnan on pitänyt ja missä?

Sillä tuskin on väliä. Saarnaaja on vanhoillislestadiolainen.

Kannattaa huomata yksi oleellinen asia. Jeesus sanoo: te tunnistatte. Jeesus ei sano, että koko maailma tunnistaa tai että kuka tahansa tunnistaa. Selvästi hän puhuu omilleen ja sanoo, että hänen omansa eli elävässä uskossa vaeltavat kristityt tunnistavat.

Tuossa saarnassakaan ei kyllä mielestäni sanottu, että kaikki tunnistavat, vaan että kenellekään se ei ole mahdotonta. Avainta hyvien ja pahojen hedelmien hämmentävään ongelmaan ei tarvitse etsiä taivaista tai maan päältäkään, vaan se on niin lähellä jokaista kuin suinkin mahdollista.

En voinut olla huomaamatta erikoista päättelyäsi. Samassa puheessaan Jeesus sanoo myös: "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa." (Matt. 6:24) Eikö mielestäsi Jeesus sano, että mammonen ja Jumalan palvelemisen poissulkevuus pätisi kaikkiin ihmisiin, vaan ainoastaan opetuslapsiin? Siis ulkopuolinen saattaisi palvella sekä mammonaa että Jumalaa rakastaen molempia yhtä paljon? Eiköhän kyseisen pronominin käyttö ole näissä lähinnä retorista.

On surullista, että yrität kaataa koko saarnan tärkeimmät ja vankimmat perustelut tutkimalla niistä varsin irrallista seikkaa, te-pronominia. Toinen Raamattuun pohjautuva todistelusi perustuu te-pronominin tulkintasi ja 2. Kor. tulkintasi väliltä havaittavalle sisällölliselle samankaltaisuudelle. Lukisin paljon mieluummin, miten kumoaisit esimerkiksi väitteet, että 1) Jeesus haki ainekset vertauksiinsa silloisen vallitsevan ympäristön arkielämästä, ja 2) arkielämässä (joka tässä tapauksessa yhtyy nykyisyyteen) hedelmän ravinnoksi kelpaavuus voidaan helpoiten todeta syömällä tai maistamalla niitä.

Jos kuka tahansa voisi tunnistaa hyvät ja huonot hedelmät, olisi oikean ja väärän erottaminen riippumaton ihmisen sieluntilasta. Tällöin erityistä ilmoitusta ei tarvittaisi mihinkään, koska ihminen säilyttäisi tajun hyvästä ja pahasta ilman Jumalan sanaa karttana.

Selitänpä, miten asian ymmärrän. Kuten lainasit Paavalia, Jumala on istuttanut lakinsa myös pakanoiden sydämiin. Näen asian niin, että viattomalla lapsella tämä lain taulu on vielä selkeä. Hän erottaa selkeästi yksinkertaisen hyvän ja pahan, tunnistaa pelon ja kivun, ilon ja onnen, vaikka ymmärrys ei riitäkään kovin monimutkaisiin asioihin. Jeesuskin sanoo, että lapsi on uskon esikuva.

Varttuessaan hän saattaa alkaa omaksua ympäristöstään näitä merkkejä vastaan sotivia monimutkaisia käsityksiä ja oppeja, jolloin hän vähitellen alkaa heikkouttaan kuunnella mieluummin niiden ilmoitusta. Pyhän Hengen ääni sydämessä peittyy ihmisoppiin. Tilalle on tullut perkeleen, murhehengen ääni, joka piirittää ihmistä niin, että tämä tuntee aika ajoin olevansa aivan eksyksissä. Sillä tavalla sielunvihollinen pettää hänet käyttäen hyväksi hänen kasvanutta järkeään.

Ansasta pääsee palaamalla sen siemenen äärelle, jonka Jumala syntymässä sydämeen istutti. Siellä on yksinkertainen lapsen usko, joka hylättynä odottaa uudelleen löytämistä. Tämä on kaikille mahdollista. Havainnet myös, miksi ilmoitusta tarvitaan silti: kumoamaan sielunvihollisen valheellinen ilmoitus.

Norjan massamurhaajaa on arvuuteltu psykopaatiksi. Ilmeisesti hän ei näe tekojaan väärinä. Ainakin julkisuudessa hänen on kerrottu luonnehtineen tekojaan "julmiksi, mutta tarpeellisiksi". Jos kuka tahansa voisi erottaa Jeesuksen kuvailemat hedelmät hyviksi ja huonoiksi, silloin myös psykopaattien pitäisi ne erottaa. Niin ei kaikesta päätellen ole.

Jos Paavalia on uskominen, kaikilla ihmisillä on sydämessään tieto hyvästä ja pahasta. Jotkut yrittävät kuunnella sitä tarkkaan, toiset hylkäävät sen kokonaan ja ovat löytävinään tietonsa jostain muualta.

[Jani_S]

Tämä lohdullinen ja ikuinen oppi kuuluu sinullekin.

Minne jäi evankeliumi?

[vanamo.n]

En uskalla olla sanomatta, että kun luen tuon saarnan, jonka mato tänne kirjoitti keskustelun aiheeksi, en tunnista sitä sellaiseksi tutuksi ja turvalliseksi, jollaisia saarnoja olen tottunut kristillisyydessämme kuulemaan. Siinä on jotain vierasta. Miksi sinä mato haluat salata, kuka tuon on pitänyt ja mistä olet sen kopioinut?

[Hannes69]

Olen samaa mieltä kuin Vanamo. Ensinnäkin tuosta saarnasta ei kuulu tuttu hyvän paimenen ääni. On lähdetty matkimaan uskon saarnaa tavalla joka ei jostain syystä vastaa rauhalla, toiseksi jos kyseessä olisi uskovainen puhuja, ei matolla olisi mitään syytä olla kertomatta puhujaa, kolmanneksi saarnassa esiintyy samanlaista retoriikkaa kuin mitä uudistusta ajavat käyttävät puhuessaan vanhassa opissa pysyvistä. He käyttävät hyvin ahkerasti nimitystä ihmisoppien seuraajat jne.
Ja ruokahan tuosta saarnasta puuttui kokonaan, kuten Jani jo huomautti. Keskeisenä Jumalan valtakunnan saarnassa on aina evankeliumi, saarna syntien anteeksiantamisesta, ja se puuttui kokonaan tuosta. Tuo saarna tuollaisenaan olisi käynyt missä tahansa hengellisessä tilaisuudessa puhutuksi, ilman että kukaan olisi pahentunut tai parantunut (kuten Jumalan sanan sanotaan aina vaikuttavan), niin yleishengellistä, tai paremminkin yleishyvän elämän ohjeita ja aineksia kasattuna se oli.
Tällainen vaikutelma jäi minulle. En lähde juupas - eipäs väittelyyn.

[Jani_S]

Älä siis murehdi oman itsesi vuoksi pahoja tekojasi, joilla olet muita ja Jumalaa vastaan rikkonut. Sinun ei tarvitse kantaa enää lainkaan murhetta kohtalostasi. Kaikki on hyvin.

Kun katseesi ei ole enää omassa sydämessäsi, näet paremmin muiden hädän ja levottomuuden. Sinun sydämeesi on syttynyt rakkauden liekki, eikä hätä sielustasi enää lannista voimiasi. Tästä on kyse silloin, kun sanotaan evankeliumin saavan ihmiset rakastamaan ja tekemään hyvää puhtaasta sydämestä.

Minulle tulee näistä riveistä mieleen puutarhuri, joka puiden oikean hoidon sijaan ripustelee huonojen puiden oksille hyviä hedelmiä, jotta huonotkin puut näyttäisivät hyviltä. Teksti sisältää kaiken kaikkiaan enimmäkseen omavanhurskauteen ohjaavia näkemyksiä, vaikka jotkut jaksot ovatkin sinänsä oikein. Missä ovat Kristuksen ansio ja lohdutus uskon kilvoitukseen? Eivät yhtään missään, eikä tällaisesta opetuksesta elä yksikään pelkästään Jeesuksen sovitustyöhön turvaava syntinen.

[Taavetti]

En suostu uskomaan, että avauksessa olisi kokonainen, kanssamme samoin uskovan veljen saarna, sellaiseksi se on aivan liian lyhyt. Herännäispuhujan saarnaksi se voisi pituutensa puolesta sopia, mutta jos uskovaisen veljen saarna jää noin lyhyeksi, hänestä voisi sanoa yhtä hyvin, ettei aukea, ei sitten millään. On niitä tosin niinkin lyhyitä saarnoja seuroissamme pidetty, voisin niitä muistella jonkun. Eräällä paikkakunnalla oli eräs veli vaadittu puhujan paikalle, hän luki tekstin, katsoi sitä hetken, totesi että ei aukene ja pani Raamatun kiinni.

Eräs vanhempi tapahtuma siitä muutaman kymmenen kilometrin päässä ja eräitä kymmeniä vuosia aiemmin, tunnettu nuori pastori oli lukenut päiväseuroissa tekstin, hikoillut hetken sen ääressä ja sanonut, ettei Jumala taho, että minä nyt puhun. Iltaseuroissa oli samalle veljelle avautunut sitäkin enemmän, ja seurakunnan tarpeeseen.

Halusin näillä esimerkeillä kertoa, että on sinänsä tunnettua, ettei Sana aina aukea, ja että Jumala sen tietää, milloin avaa Sanaansa ja milloin jättää avaamatta. Kuitenkin oli O.M:n kysymys puhujasta aivan aiheellinen, ja tekisi mieli jatkaa, kuka sen on ilmeisesti lyhyenä referoinut. Niillä molemmilla tiedoilla on merkitystä, mutta aivan hyvin voidaan keskustelua jatkaa ilman tietoa puhujasta ja/tai sen referoijasta ja lyhentäjästä. Voin kyllä todeta, että ilman niitä tietoja voi keskustelu jäädä lyhyeksi, vaikka tiedon jälkeen on mahdollista samakin tilanne tai ehkä keskustelun sammuminen. Tekisi mieli jo nyt tarttua muutamiin kohtiin, mutta olkoon, tällä kerralla haluan hiukan levätä pitkähkön ajomatkan jälkeen.

Kuitenkin, kun mato viittasi Paavalin kirjeeseen, etsin erään kohdan niistä, roomalaisille Paavali oli kirjoittanut muun muassa:

Roomalaiskirje 10
1 Veljet, minun sydämeni halu ja rukous on Jumalan tykö Israelin edestä, että he autuaaksi tulisivat.
2 Sillä minä annan heille todistuksen, että heillä on kiivaus Jumalan puoleen, mutta ei taidon jälkeen.
3 Sillä ei he ymmärrä Jumalan vanhurskautta, vaan pyytävät omaa vanhurskauttansa vahvistaa, eikä ole Jumalan vanhurskaudelle kuuliaiset:
4 Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi.
5 Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän.
6 Mutta se vanhurskaus, joka uskosta on, sanoo näin: älä sano sydämessäs: kuka tahtoo astua ylös taivaasen? se on Kristusta tänne tuoda alas.
7 Eli kuka tahtoo astua alas syvyyteen: se on: Kristusta kuolleista jälleen tuoda?

[O.M]

Kuka saarnan on pitänyt ja missä?

Sillä tuskin on väliä. Saarnaaja on vanhoillislestadiolainen.

Saarna kuulostaa tyylillisesti ja argumenteiltaan niin Mopin palstalle tyypilliseltä kirjoitukselta, että olen jopa epäillyt, että onko tuollaista saarnaa pidetty missään.

Tuossa saarnassakaan ei kyllä mielestäni sanottu, että kaikki tunnistavat, vaan että kenellekään se ei ole mahdotonta. Avainta hyvien ja pahojen hedelmien hämmentävään ongelmaan ei tarvitse etsiä taivaista tai maan päältäkään, vaan se on niin lähellä jokaista kuin suinkin mahdollista.

Tässä yhteydessä voi olla hyödyllistä tarkastella, mitä oppi-isämme ja uskonpuhdistaja Luther on käsillä olevasta raamatunkohdasta ja hedelmistä tuntemisaiheesta todennut.

"Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä, eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.

24. Hedelmistä tuntemista ei, niinkuin jo sanoin, ole kenelläkään, joka ei ole hengellisesti syntynyt. Se siis, jolla ei ole Henkeä, ei voi näin tuntea. On eräs hedelmä, josta heidät tunnetaan, ja se on epäusko. Heidät mahdollisesti myöskin tunnetaan ulkonaisista synneistä, mutta arvostelu on silloin pettäväinen, koska kristitytkin lankeavat.

25. Varsinainen hedelmä, josta heidät tunnetaan, on siis sisäinen hedelmä, ja sellaisen arvostelemiseksi minulla täytyy olla Jumalan Henki, jonka mukaan minä silloin arvostelen; ei luonnollinen silmä eikä järki siihen kykene. Sinä saatat nähdä kahden heistä pitävän messua, toinen on uskova, toinen ei, ja kuitenkin ulkonainen toimitus on sama. Mikä siinä siis tekee erotuksen? Sydämessä oleva usko ja epäusko: toinen pitää tekoaan hyvänä tekona, toinen ei pidä. Lyhyesti: ulkonaisten tekojen perusteella et voi arvostella. Taulerkin on oivaltanut sen, että uskovat ja epäuskoiset pinnallisesti katsoen ovat niin samanlaisia, ettei kukaan kykene heitä toisistaan erottamaan, eikä mikään järki arvostelemaan, vaan että arvostelijalla täytyy olla Jumalan Henki. Jopa epäuskoiset usein paljon kiehtovammin herättävät huomiota teoillaan kuin uskovat, niinkuin Jobin Kirjankin 39. lukuun (16. jakeeseen) on kirjoitettuna: »Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa haikaran hellyys?»; kuitenkin haikara lentää, mutta kamelikurki ei osaa lentää. Samoin uskova ja epäuskoinen ovat ulkonaisesti tarkastellen toistensa näköisiä, mutta sydämeltään he eroavat.

26. Ne Hengen hedelmät, joista oikeat profeetat tunnetaan, ovat ne, jotka pyhä Paavali luettelee Galatalaiskirjeen 5. luvussa (22. jakeessa): "Rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen". Näitä hedelmiä ei kuitenkaan kykene huomaamaan eikä oppia tuntemaan kukaan muu kuin Henki; sen tähden hengellisiin asioihin kohdistuva arvostelu ei saakaan perustua ulkonaisiin asioihin, merkiksi tekoon ja henkilöön, vaan sisäisiin, sydämeen. Tietysti jokainen tunnetaan hedelmistään, mutta ainoastaan Hengessä. Hedelmät, hyvät teot, eivät liioin tee ketään vanhurskaaksi ja hyväksi, vaan ihmisen täytyy sitä ennen olla sydämessään vanhurskas ja hyvä. Eiväthän omenatkaan tee puuta, vaan puun täytyy olla olemassa ennen hedelmiä.

27. Tämän käsittäessäni minä huomaan, ettei mikään teko ole niin paha, että se voisi tuomita ihmisen kadotukseen, eikä liioin mikään teko niin hyvä, että se voisi tehdä ihmisen autuaaksi; usko yksin tekee meidät autuaiksi, ja epäusko tuomitsee meidät kadotukseen. Se teko, että joku lankeaa aviorikokseen, ei häntä kadota, mutta aviorikos osoittaa hänen luopuneen uskosta, ja tämä tuomitsee hänet kadotukseen, muussa tapauksessa se ei ole mahdollista. Mikään muu ei siis tee ihmistä vanhurskaaksi kuin usko, eikä mikään muu tee häntä pahaksi kuin epäusko. Siitä syystä Herrakin sanoo, että puu on hakattava, eikä sano, että hedelmät ovat pois hakattavat. Rakkauden teot eivät siis tee minua vanhurskaaksi, sellaiseksi tekee ainoastaan usko, jossa minä nämä teot teen, nämä hedelmät kannan.

28. Meidän on siis aloittaminen uskosta. Paavi sitävastoin aloittaa teoista: hän käskee tekemään hyviä tekoja, että tultaisiin vanhurskaiksi. Aivan samoin siis kuin minä sanoisin puulle: Jos tahdot tulla puuksi, niin alahan kantaa omenoita, — aivan kuin minä voisin kantaa omenoita ennen kuin minä olen puu! Minun täytyy päinvastoin sanoa: Jos aiot kantaa omenoita, niin alahan tulla puuksi! Näin puun täytyy olla olemassa ennen kuin se saa hedelmiä."
Kirkkopostilla. Kolmas osa. Suom. A.E. Koskenniemi. Helsinki 1944 (SLEY). Kahdeksas kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai. Ensimmäinen evankeliumisaarna.

On surullista, että yrität kaataa koko saarnan tärkeimmät ja vankimmat perustelut tutkimalla niistä varsin irrallista seikkaa, te-pronominia.

Argumenttini ei perustu vain te-pronominiin. Kyllä mielestäni raamatunkohdasta ymmärtää kokonaisuutenakin, että siinä puhutaan tosikristityille uskovaisille: "Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa" jne. Tuskin Jeesus olisi noin sanonut ihan epäuskoisille? Myös Luther näyttää tulkinneen kohdan samoin kuin minä.

Kuten lainasit Paavalia, Jumala on istuttanut lakinsa myös pakanoiden sydämiin. Näen asian niin, että viattomalla lapsella tämä lain taulu on vielä selkeä. Hän erottaa selkeästi yksinkertaisen hyvän ja pahan, tunnistaa pelon ja kivun, ilon ja onnen, vaikka ymmärrys ei riitäkään kovin monimutkaisiin asioihin.

Tästä on kaksi raamatunkohtaa mietittäväksi.

Esausta ja Iisakista: "Jo ennen kaksospoikien syntymää, ennen kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa - -" (Room. 9:11).

Immanuelista (eli Kristuksesta): "Pelkkää maitoa ja hunajaa tämä lapsi saa syödä siihen asti kun hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän. Mutta ennen kuin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän - -." (Jes. 7:15-16.)

Kirjoitat, että lapsi erottaa selkeästi yksinkertaisen hyvän ja pahan. Esausta ja Iisakista (joissa toki oli muiden ihmisten tapaan perisynti eli taipumus pahaan) todetaan, etteivät he äitinsä kohdussa olleet tehneet mitään hyvää tai pahaa, eli moraalisia valintoja. Immanuelista eli Kristus-lapsestakin ennustetaan profeetan kautta, että hän elää (inhimillisen luontonsa puolesta) vaiheen, ettei osaa hylätä pahaa ja valita hyvää. Uskon, että nämä kohdat ovat yleistettävissä kaikkiin maailman ihmisiin. Oma kokemukseni lasten moraalista on, että pienillä lapsilla on vain sallittuja ja kiellettyjä asioita, ei oikeita ja vääriä asioita. (Ne, joiden moraali jää sallittujen ja kiellettyjen asioiden tasolle, luulevat vl:tenkin moraalin perustuvan kieltoihin, sääntöihin ja syntilistoihin.) Lapselle joutuu esim. selittämään kymmeniä kertoja, että toisen lyöminen on väärin, koska se satuttaa toista ja itseenkin sattuu, jos toinen lyö. Asian sisäistäminen "kielletyn asian" sijasta "vääräksi teoksi" vie aikansa ja vaatii kasvattamista.

En silti usko, että pienet lapset olisivat synnittömiä. Heillä ei puuttuvan moraalitajunsa vuoksi ole tekosyntejä, mutta perisynti eli taipumus pahaan heissäkin on jo hedelmöitymisen ensihetkestä alkaen. Perisynti näkyy mm. siinä, että lapsi on äärimmäisen itsekäs ennen kuin karu maailma pakottaa lapsen mukautumaan käytökseltään sosiaalisemmaksi. Taaperoikäistä lasta on psykologiassa luonnehdittu täydelliseksi narsistiksi. Pienen lapsen itsekäs käytös ei ole sillä tavoin syntiä kuin sellaisen, joka ymmärtää oikean ja väärän eron, mutta se kuitenkin kumpuaa perisynnistä, taipumuksesta pahaan. Perisynnin vuoksi pieni lapsikin tarvitsee Jumalan armoa, joka lahjoitetaan uskolla Jeesukseen Kristukseen. Raamattu todistaa, että pienillä lapsilla tämä usko on, vaikkakin meidän perisynnin turmeleman luonnollisen järkemme vastaisesti.

Varttuessaan hän saattaa alkaa omaksua ympäristöstään näitä merkkejä vastaan sotivia monimutkaisia käsityksiä ja oppeja, jolloin hän vähitellen alkaa heikkouttaan kuunnella mieluummin niiden ilmoitusta. Pyhän Hengen ääni sydämessä peittyy ihmisoppiin. Tilalle on tullut perkeleen, murhehengen ääni, joka piirittää ihmistä niin, että tämä tuntee aika ajoin olevansa aivan eksyksissä. Sillä tavalla sielunvihollinen pettää hänet käyttäen hyväksi hänen kasvanutta järkeään.

Jos lapsi ei kasva uskovaisessa kodissa, niin siinä vaiheessa, kun hän oppii erottamaan oikean ja väärän, tulee lankeemusten kautta vähitellen hengellinen kuolema. Voi olla, että lapsi turvautuu kristillisiin ihmisoppeihin tai hänestä kasvaa pakana (ihmisoppia pakanuuskin on). Tällaiseen tilaan joutunut ihminen voi olla murhehengen piirittämä, mutta voi elää myös paatumuksen rauhassa.

Sana 'ihmisoppi' on vanhoillislestadiolaisuuden uudistamista käyttävien suosiossa. Heidän mielestään vl-oppi on ihmisoppia. Itse ymmärrän ihmisopilla Jumalan sanan vastaisia oppeja ja opetuksia, kuten esim. ehkäisyn hyväksyntä, naispappeus, homosuhteiden puolesta rukoileminen jne. Luther toteaa Jumalan sanan vastaisista kirkolliskokouspäätöksistä: "On siis jotakin aivan järjetöntä se, että kirkolliskokoukset pyrkivät päättämään ja määräämään, mitä on uskottava, vaikka niissä useinkaan ei ole yhtään miestä, joka edes hiukkasen olisi maistanut Jumalan Henkeä."