mato kirjoitti:O.M kirjoitti:Kuka saarnan on pitänyt ja missä?
Sillä tuskin on väliä. Saarnaaja on vanhoillislestadiolainen.
Saarna kuulostaa tyylillisesti ja argumenteiltaan niin Mopin palstalle tyypilliseltä kirjoitukselta, että olen jopa epäillyt, että onko tuollaista saarnaa pidetty missään.
mato kirjoitti:Tuossa saarnassakaan ei kyllä mielestäni sanottu, että kaikki tunnistavat, vaan että kenellekään se ei ole mahdotonta. Avainta hyvien ja pahojen hedelmien hämmentävään ongelmaan ei tarvitse etsiä taivaista tai maan päältäkään, vaan se on niin lähellä jokaista kuin suinkin mahdollista.
Tässä yhteydessä voi olla hyödyllistä tarkastella, mitä oppi-isämme ja uskonpuhdistaja Luther on käsillä olevasta raamatunkohdasta ja hedelmistä tuntemisaiheesta todennut.
"Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä, eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
24. Hedelmistä tuntemista ei, niinkuin jo sanoin, ole kenelläkään, joka ei ole hengellisesti syntynyt. Se siis, jolla ei ole Henkeä, ei voi näin tuntea. On eräs hedelmä, josta heidät tunnetaan, ja se on epäusko. Heidät mahdollisesti myöskin tunnetaan ulkonaisista synneistä, mutta arvostelu on silloin pettäväinen, koska kristitytkin lankeavat.
25. Varsinainen hedelmä, josta heidät tunnetaan, on siis sisäinen hedelmä, ja sellaisen arvostelemiseksi minulla täytyy olla Jumalan Henki, jonka mukaan minä silloin arvostelen; ei luonnollinen silmä eikä järki siihen kykene. Sinä saatat nähdä kahden heistä pitävän messua, toinen on uskova, toinen ei, ja kuitenkin ulkonainen toimitus on sama. Mikä siinä siis tekee erotuksen? Sydämessä oleva usko ja epäusko: toinen pitää tekoaan hyvänä tekona, toinen ei pidä. Lyhyesti: ulkonaisten tekojen perusteella et voi arvostella. Taulerkin on oivaltanut sen, että uskovat ja epäuskoiset pinnallisesti katsoen ovat niin samanlaisia, ettei kukaan kykene heitä toisistaan erottamaan, eikä mikään järki arvostelemaan, vaan että arvostelijalla täytyy olla Jumalan Henki. Jopa epäuskoiset usein paljon kiehtovammin herättävät huomiota teoillaan kuin uskovat, niinkuin Jobin Kirjankin 39. lukuun (16. jakeeseen) on kirjoitettuna: »Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa haikaran hellyys?»; kuitenkin haikara lentää, mutta kamelikurki ei osaa lentää. Samoin uskova ja epäuskoinen ovat ulkonaisesti tarkastellen toistensa näköisiä, mutta sydämeltään he eroavat.
26. Ne Hengen hedelmät, joista oikeat profeetat tunnetaan, ovat ne, jotka pyhä Paavali luettelee Galatalaiskirjeen 5. luvussa (22. jakeessa): "Rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen". Näitä hedelmiä ei kuitenkaan kykene huomaamaan eikä oppia tuntemaan kukaan muu kuin Henki; sen tähden hengellisiin asioihin kohdistuva arvostelu ei saakaan perustua ulkonaisiin asioihin, merkiksi tekoon ja henkilöön, vaan sisäisiin, sydämeen. Tietysti jokainen tunnetaan hedelmistään, mutta ainoastaan Hengessä. Hedelmät, hyvät teot, eivät liioin tee ketään vanhurskaaksi ja hyväksi, vaan ihmisen täytyy sitä ennen olla sydämessään vanhurskas ja hyvä. Eiväthän omenatkaan tee puuta, vaan puun täytyy olla olemassa ennen hedelmiä.
27. Tämän käsittäessäni minä huomaan, ettei mikään teko ole niin paha, että se voisi tuomita ihmisen kadotukseen, eikä liioin mikään teko niin hyvä, että se voisi tehdä ihmisen autuaaksi; usko yksin tekee meidät autuaiksi, ja epäusko tuomitsee meidät kadotukseen. Se teko, että joku lankeaa aviorikokseen, ei häntä kadota, mutta aviorikos osoittaa hänen luopuneen uskosta, ja tämä tuomitsee hänet kadotukseen, muussa tapauksessa se ei ole mahdollista. Mikään muu ei siis tee ihmistä vanhurskaaksi kuin usko, eikä mikään muu tee häntä pahaksi kuin epäusko. Siitä syystä Herrakin sanoo, että puu on hakattava, eikä sano, että hedelmät ovat pois hakattavat. Rakkauden teot eivät siis tee minua vanhurskaaksi, sellaiseksi tekee ainoastaan usko, jossa minä nämä teot teen, nämä hedelmät kannan.
28. Meidän on siis aloittaminen uskosta. Paavi sitävastoin aloittaa teoista: hän käskee tekemään hyviä tekoja, että tultaisiin vanhurskaiksi. Aivan samoin siis kuin minä sanoisin puulle: Jos tahdot tulla puuksi, niin alahan kantaa omenoita, — aivan kuin minä voisin kantaa omenoita ennen kuin minä olen puu! Minun täytyy päinvastoin sanoa: Jos aiot kantaa omenoita, niin alahan tulla puuksi! Näin puun täytyy olla olemassa ennen kuin se saa hedelmiä."Kirkkopostilla. Kolmas osa. Suom. A.E. Koskenniemi. Helsinki 1944 (SLEY). Kahdeksas kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai. Ensimmäinen evankeliumisaarna.
mato kirjoitti:On surullista, että yrität kaataa koko saarnan tärkeimmät ja vankimmat perustelut tutkimalla niistä varsin irrallista seikkaa, te-pronominia.
Argumenttini ei perustu vain te-pronominiin. Kyllä mielestäni raamatunkohdasta ymmärtää kokonaisuutenakin, että siinä puhutaan tosikristityille uskovaisille:
"Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa" jne. Tuskin Jeesus olisi noin sanonut ihan epäuskoisille? Myös Luther näyttää tulkinneen kohdan samoin kuin minä.
mato kirjoitti:Kuten lainasit Paavalia, Jumala on istuttanut lakinsa myös pakanoiden sydämiin. Näen asian niin, että viattomalla lapsella tämä lain taulu on vielä selkeä. Hän erottaa selkeästi yksinkertaisen hyvän ja pahan, tunnistaa pelon ja kivun, ilon ja onnen, vaikka ymmärrys ei riitäkään kovin monimutkaisiin asioihin.
Tästä on kaksi raamatunkohtaa mietittäväksi.
Esausta ja Iisakista:
"Jo ennen kaksospoikien syntymää, ennen kuin he vielä olivat tehneet mitään hyvää tai pahaa - -" (Room. 9:11).
Immanuelista (eli Kristuksesta):
"Pelkkää maitoa ja hunajaa tämä lapsi saa syödä siihen asti kun hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän. Mutta ennen kuin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän - -." (Jes. 7:15-16.)
Kirjoitat, että lapsi erottaa selkeästi yksinkertaisen hyvän ja pahan. Esausta ja Iisakista (joissa toki oli muiden ihmisten tapaan perisynti eli taipumus pahaan) todetaan, etteivät he äitinsä kohdussa olleet tehneet mitään hyvää tai pahaa, eli moraalisia valintoja. Immanuelista eli Kristus-lapsestakin ennustetaan profeetan kautta, että hän elää (inhimillisen luontonsa puolesta) vaiheen, ettei osaa hylätä pahaa ja valita hyvää. Uskon, että nämä kohdat ovat yleistettävissä kaikkiin maailman ihmisiin. Oma kokemukseni lasten moraalista on, että pienillä lapsilla on vain sallittuja ja kiellettyjä asioita, ei oikeita ja vääriä asioita. (Ne, joiden moraali jää sallittujen ja kiellettyjen asioiden tasolle, luulevat vl:tenkin moraalin perustuvan kieltoihin, sääntöihin ja syntilistoihin.) Lapselle joutuu esim. selittämään kymmeniä kertoja, että toisen lyöminen on väärin, koska se satuttaa toista ja itseenkin sattuu, jos toinen lyö. Asian sisäistäminen "kielletyn asian" sijasta "vääräksi teoksi" vie aikansa ja vaatii kasvattamista.
En silti usko, että pienet lapset olisivat synnittömiä. Heillä ei puuttuvan moraalitajunsa vuoksi ole tekosyntejä, mutta perisynti eli taipumus pahaan heissäkin on jo hedelmöitymisen ensihetkestä alkaen. Perisynti näkyy mm. siinä, että lapsi on äärimmäisen itsekäs ennen kuin karu maailma pakottaa lapsen mukautumaan käytökseltään sosiaalisemmaksi. Taaperoikäistä lasta on psykologiassa luonnehdittu täydelliseksi narsistiksi. Pienen lapsen itsekäs käytös ei ole sillä tavoin syntiä kuin sellaisen, joka ymmärtää oikean ja väärän eron, mutta se kuitenkin kumpuaa perisynnistä, taipumuksesta pahaan. Perisynnin vuoksi pieni lapsikin tarvitsee Jumalan armoa, joka lahjoitetaan uskolla Jeesukseen Kristukseen. Raamattu todistaa, että pienillä lapsilla tämä usko on, vaikkakin meidän perisynnin turmeleman luonnollisen järkemme vastaisesti.
mato kirjoitti:Varttuessaan hän saattaa alkaa omaksua ympäristöstään näitä merkkejä vastaan sotivia monimutkaisia käsityksiä ja oppeja, jolloin hän vähitellen alkaa heikkouttaan kuunnella mieluummin niiden ilmoitusta. Pyhän Hengen ääni sydämessä peittyy ihmisoppiin. Tilalle on tullut perkeleen, murhehengen ääni, joka piirittää ihmistä niin, että tämä tuntee aika ajoin olevansa aivan eksyksissä. Sillä tavalla sielunvihollinen pettää hänet käyttäen hyväksi hänen kasvanutta järkeään.
Jos lapsi ei kasva uskovaisessa kodissa, niin siinä vaiheessa, kun hän oppii erottamaan oikean ja väärän, tulee lankeemusten kautta vähitellen hengellinen kuolema. Voi olla, että lapsi turvautuu kristillisiin ihmisoppeihin tai hänestä kasvaa pakana (ihmisoppia pakanuuskin on). Tällaiseen tilaan joutunut ihminen voi olla murhehengen piirittämä, mutta voi elää myös paatumuksen rauhassa.
Sana 'ihmisoppi' on vanhoillislestadiolaisuuden uudistamista käyttävien suosiossa. Heidän mielestään vl-oppi on ihmisoppia. Itse ymmärrän ihmisopilla Jumalan sanan vastaisia oppeja ja opetuksia, kuten esim. ehkäisyn hyväksyntä, naispappeus, homosuhteiden puolesta rukoileminen jne. Luther toteaa Jumalan sanan vastaisista kirkolliskokouspäätöksistä:
"On siis jotakin aivan järjetöntä se, että kirkolliskokoukset pyrkivät päättämään ja määräämään, mitä on uskottava, vaikka niissä useinkaan ei ole yhtään miestä, joka edes hiukkasen olisi maistanut Jumalan Henkeä."