Mihin ihminen joutuu kuoleman jälkeen?

Elävä usko vanhoillislestadiolaisesta näkökulmasta.


Re: Mihin ihminen joutuu kuoleman jälkeen?

ViestiKirjoittaja Humilton » 15 Syys 2021, 01:01

Yksi tuttuni on sanonut nähneensä enkelin. Hän eli sen jälkeenkin pitkään. En epäile hänen kokemustaan.
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1127
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

Re: Mihin ihminen joutuu kuoleman jälkeen?

ViestiKirjoittaja Humilton » 15 Syys 2021, 01:06

ELIHU kirjoitti:Ymmärrän asian niin, että kun ihminen siirtyy ajasta iankaikkisuuteen, hän herää aivan kuin silmänräpäyksessä viimeiseen päivään, joko tuomion ylösnousemukseen tai elämän ylösnousemukseen. Hänen kohdallaan ei ole siinä välissä meidän käsityksemme mukaista "aikaa", vaan se käsitteenä loppuu hänen kuollessaan.


Kuoleman jälkeen ihminen menee Tuonelaan.
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1127
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

Re: Mihin ihminen joutuu kuoleman jälkeen?

ViestiKirjoittaja mies » 18 Syys 2021, 08:15

Helvettikään ei tässä saata olla se oikea helvetti, joka alkaa viimeisenä päivänä. Rikkaan miehen ruumis ei ilmeisestikään ole helvetissä, vaan maahan haudattuna. Täytyy kuitenkin olla olemassa sellainen paikka, jossa sielu voipi olla mitään rauhaa nauttimatta, mutta se ei voi olla mikään aineellinen paikka. Me olemme siis sitä mieltä, että helvetti on paha omatunto, jossa ei ole uskoa eikä Jumalan sanaa; siihen sielu on haudattuna ja suljettuna hamaan viimeiseen päivään saakka, jolloin ihminen ruumiineen ja sieluineen syöstään varsinaiseen, todelliseen helvettiin. Aivan samoin kuin näet Aabrahamin helma tietää Jumalan sanaa, jossa uskovat uskossa lepäävät, nukkuvat ja varjellaan hamaan viimeiseen päivään saakka, samoin ehdottomasti helvettikin on siinä, missä ei ole Jumalan sanaa, ja sinne epäuskoiset epäuskon tähden ovat syöstyinä hamaan viimeiseen päivään saakka, eikä se voi olla mikään muu, kuin tyhjä, epäuskoinen, syntinen ja paha omatunto.

24. Toinen kysymys on seuraava: Kuinka Aabrahamin ja rikkaan miehen välinen keskustelu on mahdollinen? Minä vastaan: Se ei ole mitenkään voinut olla todellista keskustelua, olletikin kun kummankin ruumis makaapi haudattuna. Yhtä vähän saattaa olla kysymys todellisesta kielestä, jonka tähden rikas kuumuudessa kuikuttaa, eikä myöskään todellisesta sormesta eikä vedestä, jota hän Lasarukselta anoo. Tämä kaikki siis on sovellettava omaantuntoon, seuraavaan tapaan. Kun omatunto kuoltaessa tai kuolinhädässä paljastetaan, se huomaa epäuskonsa. Aivan ensimmäiseksi se näkee Aabrahamin helman ja ne, jotka siinä ovat, toisin sanoen, Jumalan sanan, johon sen olisi pitänyt uskoa, mutta kuitenkaan ei uskonut. Tästä sillä on kaikkein tuimin tuska ja hätä — aivan kuin helvetissä —, mutta ei se löydä mitään apua, mitään lohdutusta.
...

27. Kolmas kysymys: Milloin tuo lienee tapahtunut? Yhä vieläkö rikas mies noin, hamaan viimeiseen päivään, kärsii? Se on visainen kysymys, eikä siihen ole helppo kokemattomille vastata. Tässä näet täytyy siirtää pois mielestään aika ja pitää mielessä, että toisessa maailmassa ei ole aikaa eikä hetkiä, vaan kaikki on iankaikkista silmänräpäystä, niinkuin pyhä Pietari (2. Piet. 3:8) sanoo: "Yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta, ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä". Minä olen näin ollen sitä mieltä, että rikkaassa miehessä on osoitettu, kuinka on käyvä kaikkien epäuskoisten silloin, kun heidän silmänsä kuolemassa tai kuolinhädässä avataan: se saattaa kestää vain sen silmänräpäyksen sitten keskeytyäkseen aina viimeiseen päivään asti, kuinka Jumala tahtoo, sillä eihän tässä voi mitään selitystä antaa. Minä siis en uskalla sanoa, kärsiikö rikas mies yhäti samoin kuin silloin, en myöskään voi kieltää, että hän yhä kärsii; kumpikin on Jumalan vallassa. Meille riittää, että olemme saaneet nähdä kuvan kaikkien epäuskoisten kärsimisestä.

Rikas mieshän viittasi veljiinsä, jotka elivät tuolla hetkellä. Yllä Lutherin ajatuksia aiheesta.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Mihin ihminen joutuu kuoleman jälkeen?

ViestiKirjoittaja mies » 19 Syys 2021, 19:13

Martti Luther: Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 41-50 kirjoitti:

Vielä pohtivat heprean tuntijat tässä kohden sanasta šeōlāh, jonka he selittävät hautaa ja kuoppaa tarkoittavaksi, ja pilkkaavat minua, joka olen selittänyt sen helvetiksi (gehenna, tuonela). Minä en kuitenkaan piittaa noista oppimattomista aaseista, jotka on hylätty nurjan ajatuksen valtaan, äärimmäiseen pimeyteen niin, etteivät ymmärrä edes omaa äidinkieltäänkään.

Ovathan pakostakin eri asioita keber ja šeōlāh. Onhan keber, hauta, jotakin yhteistä sekä hurskaille että jumalattomille. Samoin myös šeōlāh. Tämä asia on varma, ja se on tuloksena Pyhän Raamatun kielenkäytöstä seuraavaa eroa lukuun ottamatta. Hauta, keber, on varsinaisesti maa, joka kaivetaan auki ja johon kuollut ruumis kätketään. Sillä monet kuolleet jäävät ilman hautaamista, kuten ne, jotka pedot raatelevat tai jotka kärsivät kuolemanrangaistuksen; näiden osaksi ei tule hautausta, mutta silti kaikkien sanotaan astuvan tästä elämästä alas tuonelaan.

On siis oikein tehdä tämä ero, että hauta on paikka, mihin kuolleiden ruumis ja luut kätketään niin, että ajankohta on varma, samoin henkilö ja paikka. Šeōlāh taas on eräänlainen kaikille yhteinen paikka, johon ei koota vain kaikki ruumiit vaan myös sielut, kaikki kuolleet. Augustinus sanoo sitä kirjassaan Enchiridion ad Laurentium kätketyksi vastaanottopaikaksi. Se on siis ainakin meille tuntematon sekava olotila (kaaos), missä ei ole eroa paikalla, ajalla eikä henkilöillä, ja sinne joutuvat alas myös ne, jotka jäävät vaille hautaa. Se on kaikille yhteinen paikka, jos sitä nyt voidaan paikaksi sanoa, ei ruumista vaan sielua varten.

Apostolisessa uskontunnustuksessa lausumme: Kristus on kuollut, kärsinyt ja haudattu ja astunut alas helvettiin (tuonelaan). Siinä erotetaan toisistaan heprean sanonnan mukaisesti nämä kaksi asiaa: hautaaminen ja astuminen alas helvettiin. Myös psalmissa 16 Kristus sanoo: "Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan" (Ps. 16:10).

Sanan varsinaisessa merkityksessä ja määritelmän mukaan šeōlāh on paikka, jonne sielut vastaanotetaan. Kysymystä siitä, millainen tämä paikka on, ovat vanhat Isät pohtineet etsien siihen vastausta. Meille saa
riittää tämä ero, että niin kuin ruumis säilyy maassa, myös sielu siitä irtautuneena tulee omaan paikkaansa, joka on šeōlāh. Toiset kiistelevät kiivaasti, ja perusteluja esitetään kumpaankin suuntaan, mutta minua ne eivät paljoa liikuta.

Vertauksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta sanotaan rikkaan tulleen haudatuksi ja olevan tuonelassa, ei ruumiin vaan sielun haudassa, ja kuitenkin on hurskaista ajateltava toisin kuin jumalattomista, jotka ovat samassa šeōlāhssa.

Sanoohan Jaakob tässä ja myös jo edellä: "Murheella minä menen poikani tykö tuonelaan." Hurskasten kuolemasta on myös varma ja täysin selkeä kohta Jesajalla. Hän sanoo: "Vanhurskaat menevät rauhaan, he saavat levätä kammioissansa" (Jes. 57:2). Samoin sanotaan 1. Mooseksen kirjan 15. luvussa: "Sinä saat mennä isiesi tykö rauhassa ja sinut haudataan päästyäsi korkeaan ikään" (1. Moos. 15:15). Ja 25. luvussa: "Aabraham tuli otetuksi heimonsa tykö" (1. Moos. 25:8). Tämä paikka on šeōlāh, toisin sanoen paikka, minne hurskaat kootaan, ja sitä Jesaja sanoo "rauhaksi". Tulkoon rauha ja saakoon levätä kammiossaan se, joka on kulkenut oikeaan suuntaansa. Tässä kohdassa hän varmasti puhuu niistä, jotka ovat kuolleet. Joosialle sanotaan 2. Aikakirjan 34. luvussa: "Katso, minä korjaan sinut isiesi tykö, ja sinä saat rauhassa siirtyä hautaasi ja sinun silmäsi pääsevät näkemästä kaikkea onnettomuutta, minkä minä annan kohdata tätä paikkaa" (2. Aik. 34:28).

Tämä kaikki on Pyhän Raamatun nojalla selvää ja varmaa: ruumiinsa puolesta pyhät kulkevat keberiin samoin kuin Aabraham haudataan Efronin vainiolle, pois Mamresta. Sielunsa puolesta he taas menevät kammiohinsa, šeōliin, missä heidät liitetään Isiensä joukkoon. Hurskaillakin on tuonelansa, minne he astuvat alas, mutta tarkoituksena on, että he siellä saavat levätä. Ja vaikka he murehtien astuvat alas, he silti siirtyvät lepoon ja rauhaan. Ja siinä suhteessa ei tämä hurskaiden alasastuminen olekaan mitään muuta kuin tämän elämän muuttumista toiseen olomuotoon, missä ei enää eletä auringon alla ja maan päällä, vaan he astuvat kammioonsa eli makuusijalleen, missä he saavat nukkua ja levähtää, kunnes ruumis ja sielu taas yhdistetään toisiinsa tulevassa, iankaikkisessa elämässä.

Näin ollen Raamatussa ei ole sanaakaan kiirastulesta. Se puhuu siitä, että pyhät ja vanhurskaat siirtyvät šeōliinsa, missä he saavat nauttia suloista rauhaa ja lepoa.

Mutta vanhurskas hän on, vaikka olisikin syntinen, jos hän silti uskoo Jumalan Poikaan, ottaa vastaan synneistäpäästön sananpalvelijan suusta, on kastettu ja osallinen alttarin sakramentista, ja silloin hän on
todella päästetty synneistään ja vanhurskas. Mutta häntä varten ei ole valmistettu kiirastulta, vaan sielun hauta, hurskasten šeōlāh, rauha ja lepo omassa makuukammiossaan.

Ennen Kristusta on puhuttu Aabrahamin helmasta, ja samaa nimitystä Kristus itsekin käyttää; sen hän onkin varmasti lainannut pyhien ja Isien kielenkäytöstä sanoessaan, että Lasarus sai siirtyä Aabrahamin helmaan. Rikkaalle miehelle šeōlāh olivat liekit, ja sen tilan ja jumalattomien aseman tuntee ainoastaan Jumala, meille se on mahdoton käsittää. Kuitenkin rikkaan miehen ruumis laskettiin keberiin. Tämä on minun käsitykseni puheena olleista nimityksistä.

Sitten on vielä erikseen kysymys Kristuksen sielusta, joka astui alas tuonelaan hänen jumaluuteensa yhtyneenä. Missä muodossa tämä alasastuminen on tapahtunut, sitä emme todellakaan tiedä. Sehän on ollut siinä ainutlaatuista, minkä hän lausuu psalmissa 16.: "Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa" (Ps. 16:10). Eihän tuonela voinut pitää häntä hänen nukkuessaan ja levätessään, eikä hauta voinut ottaa häntä haltuunsa niin, että hän olisi mädäntynyt, niin kuin Maria sanoo Lasaruksesta: "Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää" (Joh. 11:39). Siksi häntä sanotaankin esikoiseksi kuolleista.

Ne, jotka Kristus herätti kuolleista, eivät voineet todistaa mistään muusta kuin siitä, että olivat nukkuneet vuoteessaan ja tulleet varjelluiksi Aabrahamin helmassa samoin kuin he nyt varjeltuvat Kristuksen helmassa.

Ja sen verran mekin tiedämme siitä, mihin ruumiimme ja sielumme otetaan vastaan, että keber on paikka ruumistamme varten, šeōlāh taas paikka nukkuvaa sielua varten, yhtä hyvin hurskasten kuin jumalattomien, mutta eri tilassa. Millainen tämä lepo on, sitä emme tiedä.

Usein on mieleeni juolahtanut ajatus, ettemme me voi päästä tätä käsittämään, kun emme kykene sitäkään käsittämään, miten ihminen tätä elämäänsä elää nukkuessaan. Jos emme näet jokapäiväisessä elämässämme olisi tottuneet uneen, kauhistuisimme sitä kuin kuolemaa; mutta siltikään uni ei ole mitään muuta kuin jonkinlainen siirtyminen tämän elämän ulkopuolelle niin, ettet tiedä missä tai kuka olet. Silloin kun elän, en nuku, vaan olen täydessä ymmärryksessä ja kuljen valveilla selkä suorana. Mutta kun vaivun uneen, en tiedä mitään itsestäni enkä paikasta, missä olen ja näytän siirtyneen johonkin toiseen elämänlajiin. Mutta koska uni on aivan tavallinen ilmiö, ei kukaan sitä vierasta niin kuin meillä on tapana säikähtyä, kun näemme tai kuulemme mainittavan jostakin oudosta ja kauheasta taudista, jollainen on kaatumatautikin. Ihmiset, jotka joutuvat tällaisen kohtauksen valtaan, menettävät kaiken tajunsa ja liikuntansa, joka kuuluu tähän elämään, ja näyttävät siirtyneen aivan toiseen elämään, jopa niin, että tulen heitä kärventäessä tai aaltojen upottaessa eivät mitään tunne, näe eivätkä kuule, ja siitä syystä kaatumataudin kohtaamat ovat kuin elävältä kuolleita.

Tällä tavoin pikkulapset äidin kohdussa nukkuvat ikiunta, ihme, jota ei kukaan saata ajatuksellaan käsittää eikä sanoin kuvata, ja jos emme tietäisi, että uni on hyödyllinen, terveellinen ja täysin vaaraton ilmiö, vierastaisimme sitä aivan yhtä vähän kuin kuolemaa. Mutta vielä paljon ihmeellisempi on se vainajien lepo, jota Pyhä Raamattu nimittää uneksi.

Kun me siis tässä maailmassa eläessämme ajoittain tunnemme kaikkea muuta kuin olevamme elossa, Jumala silti varjelee meidät hengissä nukkuessamme ja ollessamme täysin toimintakyvyttömät. Emmekö siis uskoisi hänen olevan niin viisas ja mahtava, että hän kykenee pitämään meidät hengissä kuolemassakin? Vielä asuessaan meidän ruumiissamme se eri tavoin heijastelee, kun panee nähtäväksemme varjokuvia unten muodossa, jotka eivät ole todellisia, mutta kuitenkin se vielä elää, joskin unen peitossa niin, ettei se voi panna toimeen vaikutustaan ja työtään. Ruumis makaa kuitenkin pölkyn tavoin täysin tunnottomana. Siitä syystä ei ole helppoa sanoa, mitä on uni, mitä valveilla olo, mitä sielu jne.

Tämän verran siis hurskasten ja jumalattomien tuonelasta. Heistä on vaikea vakuuttaa mitään varmaksi, eikä meidän kannaltamme olekaan kovin tärkeää tietää, missä tilassa jumalattomat ovat, kun meidän tulee uskoa Kristuksen kuolleelle tytölle lausumat sanat: "Tyttö ei ole kuollut" (Matt. 9:24) ja tyytyä niihin. Tämä tieto ja usko riittää hurskaille.

Viisastelevat jumaluusoppineet erottavat tuonelassa neljä eri astetta. Ensimmäistä he nimittävät Isien helmaksi ja sinne he sijoittavat ne, jotka ovat kuolleet ennen Kristuksen syntymää, hänen kärsimystään ja ylösnousemustaan; nämä odottavat Kristuksen lunastustyötä ja hänen astumistaan tästä elämästä tuonelaan, koska taivas ei vielä ollut avoin. He eivät kuitenkaan ymmärrä, mitä puhuvat eivätkä mitä ajattelevat. Me sanomme Aabrahamin helmaksi evankeliumin opetuksen mukaisesti sitä, mitä he nimittävät Isien helmaksi, ja sinne ovat siirtyneet kaikki pyhät ja hurskaat ennen Kristuksen tuloa. En kiistele nimityksestä, kun jo asian kannalta on varmaa, että on ollut olemassa Aabrahamin helma, joka nyt on Kristuksen helma.

Koska Mooses ja Elia keskustelevat Kristuksen kanssa vuorella, käy siitä selville, että hänellä ovat kaikki nuo pyhät kädessään ja vallassaan ja hän on heidän Jumalansa. Mutta he nukkuvat ja ovat levossa, niin kuin kaikista pyhistä varmasti tiedämme, sillä tavoin, että Kristus voi kutsua heidät puheilleen, milloin hän haluaa. Ei siis ole välttämätöntä rukoilla heidän puolestaan, vielä vähemmän syytää rahaa heidän lunastamisekseen kiirastulesta.
mies
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1276
Liittynyt: 30 Huhti 2012, 10:00

Re: Mihin ihminen joutuu kuoleman jälkeen?

ViestiKirjoittaja Humilton » 18 Loka 2021, 02:28

mies kirjoitti:
Luther kirjoitti:24. Toinen kysymys on seuraava: Kuinka Aabrahamin ja rikkaan miehen välinen keskustelu on mahdollinen? Minä vastaan: Se ei ole mitenkään voinut olla todellista keskustelua, olletikin kun kummankin ruumis makaapi haudattuna. Yhtä vähän saattaa olla kysymys todellisesta kielestä, jonka tähden rikas kuumuudessa kuikuttaa, eikä myöskään todellisesta sormesta eikä vedestä, jota hän Lasarukselta anoo. Tämä kaikki siis on sovellettava omaantuntoon, seuraavaan tapaan. Kun omatunto kuoltaessa tai kuolinhädässä paljastetaan, se huomaa epäuskonsa. Aivan ensimmäiseksi se näkee Aabrahamin helman ja ne, jotka siinä ovat, toisin sanoen, Jumalan sanan, johon sen olisi pitänyt uskoa, mutta kuitenkaan ei uskonut. Tästä sillä on kaikkein tuimin tuska ja hätä — aivan kuin helvetissä —, mutta ei se löydä mitään apua, mitään lohdutusta.


Vanhassa Testamentissa kerrotaan yhdestä kuninkaasta, joka kysyi neuvoa vainajilta. En muista, oliko tuo kuningas Saul. Nämä vainajat eivät tykänneet siitä kun heidän rauhaansa häirittiin. Ja siitä taisi tulla kuninkaalle rangaistus. Mutta jonkunlaista yhteyttä se on ollut kun on neuvoa kysytty sotapuuhiin.

Nykyaikanakin saadaan yhteyksiä henkiin. Siitä ei ole nyt todistetta. Mutta kadonneita ihmisiä on löytynyt selvännäkijöiden kautta. Käsitysteni mukaan on olemassa yliluonnollinen maailma, josta emme tiedä paljoa. Lisääkin ihmeellisiä esimerkkejä on. Mutta kaikki sellaiseksi väitetyt asiat eivät tosiasiassa ole yliluonnollista maailmaa.
Avatar
Humilton
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1127
Liittynyt: 10 Loka 2007, 01:13

Re: Mihin ihminen joutuu kuoleman jälkeen?

ViestiKirjoittaja O.M » 18 Loka 2021, 10:06

mies kirjoitti:
Martti Luther: Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 41-50 kirjoitti: - - Näin ollen Raamatussa ei ole sanaakaan kiirastulesta. Se puhuu siitä, että pyhät ja vanhurskaat siirtyvät šeōliinsa, missä he saavat nauttia suloista rauhaa ja lepoa.


Kiitoksia hyvistä Luther-lainauksista aiheeseen liittyen! Tuota kiirastulta olen pohtinut, että siihen olisi hirveän inhimillistä uskoa. Jumalan sanaan kiirastulioppi ei kuitenkaan perustu, vaan on inhimillisten ihmisten luoma katolilainen oppi.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Edellinen

Paluu Uskonvanhurskaus



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron