Usko ja suggestio

[Humilton]

Mikä on uskon ja suggestion ero? Vai onko niillä? Oletko koskaan miettinyt tällaista?

[Meiliaikku]

Mikä on uskon ja suggestion ero? Vai onko niillä? Oletko koskaan miettinyt tällaista?

Mitäs yhteistä niillä nyt voisi olla. Usko on Taivaasta Jumalalta meille lahjoitettu suuri armo sielumme pelastukseksi. Suggestio on ihmisen ruumiissa henkisellä puolella tapahtuva tila. Kuinka näillä voisi olla yhteyttä?

[Ilpo]

Minusta suggestio, itsesuggestio tai joukkosuggestio eivät liity elävään uskoon mitenkään.
Väärässä hengellisyydessä niillä on hyvin suuri merkitys. Luulen, että ne selittävät vähintään
90 % hengellisistä kokemuksista. Enemän ja vähemmän hurmahenkisessä hengellisyydessä,
koetaan (ja vaaditaan) voimakkaita hengellisiä kokemuksia, elämyksiä ja suorastaan ihmeitä.

Olen kuullut tapauksista, joissa henkinen terveys on pettänyt, kun henkilö on yrittänyt päivästä toiseen
ja vuodesta toiseen puristaa itsestään voimakkaita tunteita ja "uskon kokemuksia", todistaakseen
itselleen ja ympärillään uskoville, että on oikeasti ja varmasti uskomassa.

On "ihme" mitä ihminen itsesuggestiolla ja myös joukkosuggestiolla saa puristettua itsestään irti kun oikein
pinnistää. Tunne-elämä ja aistimaailma täyttyvät harhoilla, joita kokija pitää totena, koettuna ja
tapahtuneena.

Jumalan valtakunnan lupaus: "tuntui miltä tuntui ja näytti miltä näytti, saa uskoa itsensä pahana
pyhäksi ja syntisenä vanhurskaaksi" vapauttaa tuollaisista suggestio-vaatimuksista. Saa uskoa "kaltaisenaan"
ja siltä paikalta mistä itsensä löytää. Hyvä niin.

[nuusku]

Onhan niitä Ylivainioita ja Nokia-missioita. Tarvitaan vain riittävän kyvykäs saarnaaja ja tilanteeseen sopiva atmosfääri.

Politiikkakin on uskon asia, jos siinä uskotaan johonkin parempaan maailmaan jonkun aatteen kautta. Sekä Hitlerin/Mussolinin ja Stalinin, sekä Suomen vasemmiston alkuajat perustuivat suggestioon.

Suggestioon tarvitaan vain uskonnollinen tai poliittinen agitaattori, joka aivopesee ihmisten mielet voimakkaalla saarnallansa, ja kuulijakunta, joka on otollinen, eli pettynyt johonkin entiseen ja sitämyötä valmis vastaanottamaan agitaattorin paremmasta maailmasta pitämän saarnasuggestion mieliinsä.

[Humilton]

Tuo aihe tuli minulle kun näin dokumentin brasilialaisista lapsisaarnaajista. Siinä noin 10-v tai vähän vanhemmat lapset saarnasivat paatoksella. Heidän esiintymisestä näki selvästi psykologisen suggestion. Aikuiset ihmiset itkivät.

Suggestio ja usko aiheena on ilmio Suomessakin. Ja ihminen voi itsessään kamppalilla tuollaisen kysymyksen kanssa. Onko uskoksi luulemani asia sittenkin suggestiota. Näihin kysymyksiin oikeaa uskoa lohduttavaa on lukea Jeesuksen vuorisaarnan kuvauksia autuaista ihmisistä.

[Ilpo]

Ja ihminen voi itsessään kamppalilla tuollaisen kysymyksen kanssa. Onko uskoksi luulemani asia sittenkin suggestiota. Näihin kysymyksiin oikeaa uskoa lohduttavaa on lukea Jeesuksen vuorisaarnan kuvauksia autuaista ihmisistä.

Tuo oli ensimmäinen asia, joka minullakin tuli mieleen kun luin Humiltonin avauksen. Eli että siinä on sielunvihollisella toimiva työkalu, kun se esittää järkevää kysymystä, että onko meidän usko kaikessa epäkonkreettisuudessaan pelkkää itse- ja joukkosuggestiota, onko yleensäkään olemassa mitään näkymätöntä maailmaa, vai olemmeko kuvitelleet kaiken.

Noissa kiusauksissa auttaa Jumalan sanan lukeminen ja etenkin kuuleminen. "Usko on luja luottamus niihin, joita toivotaan, eikä näkymättömistä epäile" ja uusimman käännöksen mukaan: "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."

Sitä se on ollut aina.

On myöskin uskoa vahvistavaa lukea lopunajan merkkejä raamatusta ja katsella niiden kirjaimellista täyttymistä ajassamme.

Yksi asia, joka myös on ihmeellinen ja konkreettinen, kun sitä oikein pysähtyy katsomaan, on Jumalan lasten keskinäinen rakkaus ja hengen yhteys. Useimmat meistä on kasvaneet ja eläneet sen keskellä ja se saattaa tuntua itsestäänselvältä. Mutta sitä se ei ole.
On ihmeellistä miten totta on, että aiemmin toisilleen tuntemattomat Jumalan lapset eivät ole vieraita eivätkä muukailaisia vaan läheisiä sisaria ja veljiä, Jumalan perheväkeä. Se on IHMEELLINEN asia.

[Humilton]

Tuo oli ensimmäinen asia, joka minullakin tuli mieleen kun luin Humiltonin avauksen. Eli että siinä on sielunvihollisella toimiva työkalu, kun se esittää järkevää kysymystä, että onko meidän usko kaikessa epäkonkreettisuudessaan pelkkää itse- ja joukkosuggestiota, onko yleensäkään olemassa mitään näkymätöntä maailmaa, vai olemmeko kuvitelleet kaiken.

Sinä löysit avaukseni villakoiran ytimen!

[Humilton]

Yksi asia, joka myös on ihmeellinen ja konkreettinen, kun sitä oikein pysähtyy katsomaan, on Jumalan lasten keskinäinen rakkaus ja hengen yhteys. Useimmat meistä on kasvaneet ja eläneet sen keskellä ja se saattaa tuntua itsestäänselvältä. Mutta sitä se ei ole.

Henkilökohtaisesti olen joutunut miettimään tuota asiaa. Sitä, että mitä se on. Ja varsinkin, mitä se EI ole.