Elävä tunto

[Taavetti]

Lainaan tähän muutamia kohtia Evankeliumikirjoista mahdollisen keskustelun pohjaksi. On eräs tietty syy menettelyyni, mutta sen kertomista siirrän ainakin toistaiseksi.
Ensiksi katkelma Luukaan kirjoittamaa:

Luukas 3
3 Ja hän tuli kaikkiin maan paikkoihin Jordanin ympäri ja saarnasi parannuksen kastetta syntein anteeksi antamiseksi,
4 Niinkuin kirjoitettu on Jesaias prophetan saarnaraamatussa, joka sanoo: huutavan ääni on korvessa: valmistakaat Herran tietä ja tehkäät hänen polkunsa oikiaksi.
5 Kaikki laaksot pitää täytettämän ja kaikki vuoret ja mäet alennettaman, väärät pitää ojennettaman, ja koliat tasaiseksi tieksi tehtämän,
6 Ja kaikki liha pitää näkemän Jumalan autuuden.
7 Niin hän sanoi kansalle, joka tuli antamaan itsiänsä kastaa häneltä: te kyykärmetten sikiät, kuka teitä neuvoi välttämään tulevaista vihaa

Sitten toinen kohta Johannekselta, kahtena käännöksenä. Korostan tummentaen sitä jaetta, joka vastaa otsikon aiheeseen. Lainaan kuitenkin enemmän, että asiayhteys saisi tulla näkyviin.

Johannes 3
25 Niin tuli kysymys Johanneksen opetuslasten ja Juudalaisten välillä puhdistuksesta.
26 Ja he tulivat Johanneksen tykö ja sanoivat hänelle: opettaja, se joka sinun kanssas oli toisella puolella Jordania, josta sinä todistit, katso, hän kastaa, ja jokainen menee hänen tykönsä.
27 Johannes vastasi ja sanoi: ei ihminen taida mitään ottaa, ellei hänelle anneta taivaasta.
28 Te olette itse minun todistajani, että minä olen sanonut: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty.
29 Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuultelee häntä, se iloittaa itsiänsä yljän äänestä sangen suuresti; sentähden on tämä minun iloni täytetty.
30 Hänen tulee kasvaa, mutta minun pitää vähenemän.
31 Joka ylhäältä tulee, se on kaikkein päällä, ja joka maasta on, se on maasta ja puhuu maasta. Joka taivaasta tulee, hän on kaikkein ylin.
32 Ja mitä hän nähnyt ja kuullut on, sen hän todistaa, ja ei kenkään ota vastaan hänen todistustansa.
33 Joka hänen todistuksensa otti vastaan, se päätti Jumalan olevan totisen.
34 Sillä jonka Jumala lähetti, se puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.
35 Isä rakastaa Poikaa, ja antoi kaikki hänen käteensä.

Samat jakeet uusimpana käännöksenä:

25 Kerran Johanneksen opetuslapset kiistelivät erään juutalaisen kanssa puhdistautumisesta.
26 Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: "Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen." [Joh. 1:34]
27 Johannes vastasi: "Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. [1. Kor. 4:7; Jaak. 1:17]
28 Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: 'En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.' [Joh. 1:20]
29 Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen.
30 Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi."
31 Hän, joka tulee ylhäältä, on kaikkien yläpuolella. Joka on maasta, on maan tomua ja puhuu tämän maailman asioista. Hän, joka tulee taivaasta, [Joh. 8:23]
32 todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut, mutta kukaan ei ota vastaan hänen todistustaan. [Jes. 53:1; Joh. 12:37,38]
33 Joka ottaa hänen todistuksensa vastaan, tunnustaa, että Jumala puhuu totta, [Room. 3:4]
34 sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu julki Jumalan sanat. Ei Jumala anna Henkeään määrämitalla. [Ap. t. 10:38]
35 Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa. [Matt. 11:27+]

Jokaisen ihmisen tuntemiset vaihtelevat, siksi tuo neuvo alas alhoon joutuneiden nostamisesta on hyvä jokaiselle. Erittäin tärkeä se on uskovaiselle, jota epäilysten laineet saattavat joskus painaa aivan maahan asti.
Korkeiden paikkojen alentaminen sen sijaan ottaa ihmisen kunnian päälle. Jos on päässyt sellaisiin tuntemisiin, että ainakin itse on onnistunut, ei haluaisi millään luopua omasta onnistumisestaan ja käydä armon kerjääjän palkalta uskomaan. Niistä kahdesta asiastahan tässä oikeastaan on kysymys.

[mato]

Matteus 18
1 Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2 Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3 Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4 Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
5 Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.

Matteus 23
5 Mutta kaikki työnsä tekevät he, että ne ihmisiltä nähtäisiin. He levittelevät muistokirjansa, ja tekevät suureksi vaatteensa liepeet,
6 Ja rakastavat ylimmäisiä sijoja pidoissa ja ylimmäisiä istuimia synagogissa,
7 Ja tervehdyksiä turulla, ja tahtovat kutsuttaa ihmisiltä: rabbi, rabbi.
8 Mutta älkäät te antako teitä kutsuttaa rabbiksi; sillä yksi on teidän Mestarinne, joka on Kristus, mutta te olette kaikki veljekset.
9 Ja älkäät ketäkään kutsuko isäksenne maan päällä; sillä yksi on Isänne, joka on taivaissa.
10 Ja älkäät antako teitä kutsuttaa mestariksi; sillä yksi on teidän Mestarinne, joka on Kristus.
11 Joka teistä suurin on, se olkoon teidän palvelianne.
12 Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

[weha]

Luther opettaa Isossa katekismuksessaan, sen kolmannessa uskonkappaleessa:

"Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että he sen käsittävät, omistavat, siinä riippuvat ja pysyvät. Ellei näet saarnata Kristuksesta, ei ole ensinkään Pyhää Henkeä perustamassa, kutsumassa ja kokoamassa kristillistä seurakuntaa, jonka avutta ei voi tulla Kristuksen luo."

Tässä ajattelin ottaa joitain kohtia Raamatusta, joihin ylläoleva opetus liittyy.

Gal. 4:
26. Mutta se Jerusalem, joka ylhäältä on, on vapaa, joka on kaikkein meidän äitimme.
27. Sillä kirjoitettu on: iloitse, sinä hedelmätöin, joka et synnytä, pakahda ja huuda sinä, joka et raskas ole; sillä yksinäisellä on enempi lapsia kuin sillä, jolla mies on.

Ef. 5:
31. Sentähden pitää ihmisen antaman ylön isänsä ja äitinsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
32. Tämä salaisuus on suuri; mutta minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta.

Näin tässä verrataan seurakuntaa äitiin, joka synnyttää lapsia. Seurakuntahan siis on äiti, joka synnyttää ja ruokkii omiaan Jumalan sanalla.

Hebr.12:
22. Vaan te olette käyneet Zionin vuoren tykö, ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, ja monen tuhannen enkelitten joukon tykö,
23. Yhteisen kokouksen ja esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaissa kirjoitetut ovat, ja Jumalan, kaikkein tuomarin tykö ja täydellisten vanhurskasten henkein tykö,
24. Ja uuden Testamentin välimiehen Jesuksen tykö, ja priiskotusveren tykö, joka parempia puhuu kuin Abelin (veri).

Uskon kautta, siis olemme sisälle käyneet.

Tässä joitain kohtia aiheeseen.

[Kaivelija]

Rippi ja ehtoollinen liitetään monissa yhteyksissä toisiinsa. Kun on nimellistä syntiä niin on se kokemus että se on syytä panna ripissä pois. Nythän monesti voi sattua että kun on ehtoollistilaisuus tulossa niin ei ole nimellisiä asioita saanut hoidettua ja mieli on raskas. Esimerkkinä voi olla joku nuori joka ei ole löytänyt rippi-isää lainkaan jolle asioitaan puhua. Ja perheen mukana olisi hyvä mennä ehtoolliselle, muuten herättää kummastusta. Tekeekö tällainen uskovainen väärin (jopa syntiä) kun menee ehtoolliselle tällaisessa tilassa?

[Nepheg]

Ehkä olisi parempi kysyä seurakunnan puhujilta, mutta omasta mielestäni on hyvä kun menee ehtoolliselle.

Esimerkissäsi oleva nuori uskovainen, joka ei ole löytänyt rippi-isää (tai äitiä) lainkaan, jäisi tuon puutteen takia muuten kokonaan ilman ehtoollista vaikka vuosikausiksi.
Tämä usko olisi omien töiden takana, mikäli ei voisi mennä ehtoolliselle sellaisena kuin on.
Kyllä se rippi-isä sitten joskus löytyy...

Ainahan voi pyytää ehtoollistilanteessa syntejä anteeksi uskovalta papilta, niin onpa ne mieltä painavatkin synnit pyyhitty niin kauaksi kuin itä on lännestä.

[O.M]

Svebiliuksen katekismus sanoo asiasta näin:

"24. Ketkä ovat mahdolliset ja mahdottomat vieraat tälle pyhälle aterialle?
Vastaus: Kelvolliset ja mahdolliset vieraat ovat ne, jotka itsensä koettelevat, ymmärtävätkö he, mihinkä tämä pyhä toimitus kelpaa: 1. Jos he sydämestänsä katuvat tehtyjä syntejänsä. 2. Jos he vahvasti uskovat, että Jumala Kristuksen tähden antaa heille anteeksi heidän syntinsä, ja sen vahvistaa pyhällä ehtoollisella. 3. Jos heillä on sopivainen sydän lähimmäistänsä kohtaan; ja 4, totinen ja vakaa aikomus ja tahto parantaa elämäänsä. Mutta ne ovat mahdottomat ja kelvottomat, jotka näistä ei pidä lukua, vaan menevät sinne tavan vuoksi, ulkonaisen muodon tähden ja ulkokullatusta sydämestä; he syövät ja juovat itsellensä tuomion ja kadotukseen.
1 Kor. 11:28. Koetelkoon ihminen itseänsä, ja niin syököön tästä leivästä ja juokoon tästä kalkista.
Matt. 5:23,24. Katso 36 kysymys 3:ssa pääkappaleessa.

25. Kuinka meidän tulee käyttäytyä, kun me astumme Herran pöytään?
Vastaus: Sitten kuin me saarnaviralta olemme saaneet synninpäästön, niin tulee meidän:
1. Astua esiin totisessa parannuksessa, poispannen kaikki vieraat ja maailmalliset ajatukset.
2.itse sakramentin nauttimisessa käyttäytyä jumalisesti, raittiisti ja siveästi, ajatellen, ettei meillä ole ihmisten vaan Jumalan kanssa tekemistä;
3. Koska me sieltä lähdemme uudistetusta armosta ja Häntä sen edestä sydämestämme kiittää, pitäin hyvää aikomusta ja tahtoa vaeltamaan uudessa elämässä."

Ehtoolliselle tulee siis mennä uskovaisina. Tuntoa painavat nimelliset synnit olisi hyvä saada nimellisinä anteeksi, mutta kuten totesit, aina siihen ei ole mahdollisuutta. Silloin ehtoolliselle tulee mennä luottaen saarnaviralta saatuun synninpäästöön niin kuin Jumala itse olisi sen Kristuksen tähden saarnannut (myös ehtoollispöydässä voi pyytää henkilökohtaista siunausta, kuten Nepheg totesi). Uskoisin, että niiden tuntoa painavien nimellisten syntien kohdalla on oleellista "totinen ja vakaa aikomus ja tahto parantaa elämäänsä". Eli ehtoollista ei mielestäni pidä jättää väliin tuntoa painavien nimellisten syntien vuoksi, vaan uskottava itsensä pahana pyhäksi. Kuitenkaan syntejä ei pidä kevytmielisesti unohtaa saman tien sakramentin päätyttyä, vaan etsiä myöhemmin rippi-isä/-äiti ja panna niin synnit pois tunnolta. Helpommin sanottu kuin tehty. Siksi rippi-isää/-äitiä saakin rukoilla taivaalliselta Isältä.

Lähimmäisenrakkautta koskevissa kysymyksissä rippi-isäksi sopii parhaiten juuri vihamiehesi. Jeesus toteaa vanhan liiton alttarin sakramentista näin:

Matt. 5:
"22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.
23 "Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille (VRT. EHTOOLLINEN) ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,
24 niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi."

[pikkupoika]

Saako muuten ehtoollisella käydä jos pappina olisin jonkun muun hengellisyyden pappi kuin VL? Monesti tälläisiä tilanteita tulee jos on esim. rippijuhlia jne.

EDIT:
Kysyin vaan ku tuli mieleen, enkä oo tälläsestä muistaakseni koskaan lukenut tai jutellut mitään.

[näre]

Pikkupoika, käyhän vaan vapain mielin ehtoollispöytään aina kun tilaisuus siihen avautuu.

[Nepheg]

Saako muuten ehtoollisella käydä jos pappina olisin jonkun muun hengellisyyden pappi kuin VL? Monesti tälläisiä tilanteita tulee jos on esim. rippijuhlia jne.

Jos sakramentti oikein toimitetaan, niin voi osallistua ehtoolliselle. Syntejä vaan ei parane sellaiselta pyytää anteeksi, jolla ei taivaan avaimia edes ole.

Vaikka voimmekin käydä hyvällä omallatunnolla evlut-kirkon järjestämään ehtoolliseen, niin se ei kuitenkaan tarkoita, että uskova haluaisi käydä muinakin aikoina jonkun toisen hengellisyyden järjestämässä ehtoollisessa.

Luonnollisesti hakeudumme sinne missä muitakin Jumalan lapsia on, emmekä tee poikkeuksista mitään pysyvää kaavaa.
Ihan vain tarkennukseksi ajattelin tuotakin muistuttaa.

[nuusku]

Mielestäni tosta olisi pitänyt löytyä jokin aiempi keskustelu täältä, mutta muistin varmaan väärin, kun ei löytyny hakemalla. Ei siitä näyttäny olevan katekismuksessakaan mainintaa.

Mä aattelisin, että epäuskoisen papin jakama ehtoollinen on pätevä sen vuoksi, että pappi tai ihminen ei pyhitä ehtoollista, vaan Jumalan sana ("Sinun edestäsi annettu.. Sinun puolestasi vuodatettu..") Jeesus tulee näkymättömällä tavalla läsnäolevaksi ehtoollisaineisiin, kun ne nautitaan Jeesuksen nimeen, ja niin uskovainen aina totisesti nauttii Jeesuksen ruumiin ja veren.

Epäuskoinen taas nauttii ehtoollisen aina tuomiokseen. Katekismus: Pitääkö siis kääntymättömäin nautitseman H.ehtoollista? Ei, sillä ei heillä ole siitä yhtäkän hyödytystä; vaan he vetävät sen kautta päällensä suuremman kadotuksen (1 Kor. 11:27, 29) Itte kun olin joskus heränneellä tunnolla, ja satuin eksymään erään tuomiokirkon pääsiäisyön messuun ku siellä oli epäuskoinen pappi (tiesin jo sillon että se oli epäuskoinen), ja en muista olinko kuullut, mutta jotenkin vaan tajusin, että en kertakaikkiaan voi mennä ehtoolliselle, ettei vielä enempi satuttais Jumalaa.

Uskovaisena taas, ku on ollu tilanteita että on pesemättömät jalat, eikä oo ollu pesumahdollisuutta siinä hetkessä, ja on menny ehtoolliselle, niin kyllä se olo on vaivannu, tai semmonen häpee mennä siihen, mut oon kuitenkin aina menny, oon aatellu että parempi mennä kuin olla menemättä. Joskus muistan olleeni ainoo uskovainen ehtoollisvieras jossain sunnuntai-aamun kansankirkon messussa, ja kun muistan joskus kuulleeni, että just uskovaisille ehtoollinen on tarkotettu, niin olen sit aatellu, että ois outoa, jos mä en sinne menis ja kaikki epäuskoset menis. Niin olen ajatellut pienemmäks pahaks mennä, vaikka ei oo voinu kuulla evankeljumia just ennen sitä, kun pahemmalta ois tuntunut jättää ateria väliin pesemättömien jalkojen vuoksi.

[pikkupoika]

Kiitos tyhjentävistä vastauksista

[Humilton]

Tässä lähiaikoina kävin ehtoollistilaisuudessa. Mieliin jäi minun vieressäni istunut ihminen. En tunne häntä. Kun olin käynyt ehtoollisella ja palasin paikalleni, huomasin hänen istuvan yksin. Hän ei ollut käynyt ehtoollisella, ajattelin. Kun sitten veisattiin virsiä, hän pyyhki välillä kyyneliä silmistään. Useamman kerran. Hänelle virsien sanat ovat eläviä, totesin itselleni.

Muistin omasta elämästäni ajan, kun virret ja laulut puhuttelivat minuakin erityisesti. Ihmeellisesti ne tuntuivat silloin kertovan syvistä ja isoista asioista. Olin silloin selvitnnyt huonosta elämäntilanteesta. Pikkuhiljaa olin ajautunut sellaiseen tilaan, että huomasin minulla matkaa hyvään omaantuntoon. Siis siinä oli jo välimatkaa. Tuntui siltä, että jos en nyt heti käänny takaisin voi olla, etten enää ikinä pääse hyvän omantunnon omistajaksi. Tein silloin ratkaisun, joka vaati minulta paljon. Olin myös epävarma, selviänkö tilanteesta.

Sen ajan jälkeen virsien ja laulujen sanat puhuttelivat erityisen paljon. Olin tehnyt valintani ja se oli oikea valinta. Minua itketti aina välillä veisateesani. Oli nälkä niiden perään. Veusasin kovemmalla äänellä kuin tavallisesti.

Nuo vaiheet tulivat mieleen kun mietin tätä vieressäni istuvaa ihmistä. Teki mieli kysyä häneltä, mitä hänelle kuuluu. Sitä en tehnyt kuitenkaan. Sitten huomasin, että voihan hänen tunteensa johtua muustakin. Esimerkiksi lähiomainen on kuollut.

Päällimmäiseksi jäi ilo siitä, että tänäkin päivänä usko on jollekin tärkeä asia. Niin tärkeä ja läheinen asia, että se herättää niinkin paljon tunteita.