Rukous

[Tero A.A.]

Kristuksen seurakunnassa elävällä, Jumalan rauhan löyteneellä, tai paremminkin monikossa löytäneillä, on vaara langeta hengelliseen ylpeyteen. Tämähän oli seikka, joka Laestadiusta kiusasi maltillisemman suunnan lukijaisissa, josta seurakunnasta hän kuitenkin Lapin Marian löysi, ja sen kautta Jumalan armon.

Hengellistä ylpeyttä helposti syntyy, kun ollaan useamman sukupolven kristittyjä, ns. kasvatuskristittyjä; ei olla koettu, kuinka vaikeaa ihmisen on Jumalan armo löytää. Me olemme oikeassa, te väärässä aiheuttaa myös tällaista väärää ylpeyttä.

Hengellinen ylpeys aiheuttaa, että Jumalan valtakuntaa etsivän on aina vain vaikeampaa löytää kaitaa taivaan polkua. Olen kuullut Lutherin sanoneen, että taivaan valtakunnan on sielun vihollinen peittänyt valheilla ja eriseuroilla, ja Jumala kristittyjen vioilla ja virheillä.

Hengellinen ylpeys ei välttämättä ole noinkaan lievä asia kuin luonteenvika ja virhe, vaan ylpeys on synnin töitä. Onhan nähtävä, ettei Ruotsin maltillisemman suunnan lukijaiset enää kovin kauan säilyneet kristittyjen rakkaudessa, vaan viimeistään 1900-luvun hajaannuksissa Ruotsin uskovaisten määrä kutistui minimiin.

[Ankka]

Noniin ja het löyty Terolle mietelause:

Pois eroita idzestäs ylpeys,
sill caicki häwäise coreus,
joca idzens alenda se yletän,
sijs harjoita sinuas nöyryten.

[Nepheg]

Tuo kerskaaminen sanana on aika jännä. Sillä saattaa olla vanhana sanana moniakin ulottuvuuksia. Pidän kerskausta jonkinlaisena ylpeytenäkin.

Hakusana kersk* antoi paljon osumia. Näyttää ainakin nopean vilkaisun mukaan, että kolmiyhteisen Jumalamme kerskaamisella ei ainakaan syntiä tehdä?

11. Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Herrassa minä kerskaan hänen sanaansa.

Alla olevasta voisi uskon ulkopuolinen vetää herneen nenäänsä:
35. Ja sanokaat: auta meitä Jumala, meidän vapahtajamme, ja kokoa meitä ja kehitä meitä pakanoista, että me kiittäisimme sinun pyhää nimeäs ja kerskaisimme sinun kiitoksessas.

11. Riemuitkaat teitänne Herrassa, ja olkaat iloiset, te vanhurskaat, ja kerskatkaat, kaikki te yksivakaiset.

9. Jumalasta me kerskaamme joka päivä, ja kiitämme sinun nimeäs ijankaikkisesti, Sela!

31. Että niinkuin kirjoitettu on: joka itsiänsä kerskaa, hän kerskatkaan itsiänsä Herrassa.

Sitten tämä on mielenkiintoinen:

11. Jumalassa minä kerskaan hänen sanaansa: Herrassa minä kerskaan hänen sanaansa.
12. Jumalaan minä toivon, en minä pelkää: mitä ihminen tekis?
13. Minä olen sinulle, Jumala, luvannut, minä tahdon sinua kiittää.

3. Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.
4. Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,
5. Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

Hänen sanansa, joka on raamatun pyhiin kirjoituksiin painettu on myös kerskaamisen aihe. Käsitän tämän raamattuun pitäytyvänä opetuksena Hänen seurakunnassaan.
Jumala itsehän opettaa seurakunnassa meitä oikein ymmärtämään sanan, joten kyllähän se on aikamoinen armon osoitus josta voisi varmasti kerskaillakin. (kohtuudella kuitenkin, kuten Paavali opetti.)

Jumalattomien ja väärintekijöiden kerskaukset eivät päivänvaloa näe.
Myöskään uskovat eivät saa itseänsä kiittää uskostaan, vaan kaikki on annettu lahjaksi joten lahjanantajalle pitää kiitos osoittaa. Sanasta luopuneet myös saisivat lopettaa omien töidensä kerskaukset.

7. Hävetkäät kaikki, jotka kuvia palvelevat, ja kerskaavat epäjumalista: kumartakaat häntä kaikki enkelit.

6. Monta ihmistä kerskataan hyväksi; vaan kuka löytää jonkun, joka todella hyvä on?

15. Taitaako kirves kerskata sitä vastaan, joka hänellä hakkaa, eli saha taistella sen kanssa, joka häntä vetää? Se olis niinkuin sauva tahtois liikuttaa sitä, joka sen kantaa, ja sauva nostais itsensä niinkuin ei se puu oliskaan.

12. Sentähden sanoo Israelin Pyhä näin: että te hylkäätte tämän sanan, ja luotatte väkivaltaan ja vääryyteen, ja kerskaatte siitä;

Nopealla vilkaisulla siis Jumalan lahjoittamaa uskoa, Jumalan sanaa ja Jumalan töitä saa kerskata, kunhan tulee selväksi että kaikki on Jumalalta, ei itsestä.

[O.M]

Nopealla vilkaisulla siis Jumalan lahjoittamaa uskoa, Jumalan sanaa ja Jumalan töitä saa kerskata, kunhan tulee selväksi että kaikki on Jumalalta, ei itsestä.

Olen päätynyt samaan johtopäätökseen kuin Nepheg.

[Ilpo]

Anteeksiantamattomuus
Ahti Korkala
Päivämies 29.5.1974

Vakaassa tarkoituksessa, että tämän maisen, matkamme päättyessä perisimme iankaikkisen elämän, olemme lähteneet Jeesusta ja hänen ystäviään seuraamaan opissa, elämässä ja kärsimisessä. Rauhassa ei ole mahdollisuutta tätä matkaa tehdä. Joka hetki seuraa mukana valpas vihollinen, etsien keinoja kompastelevan vaeltajan uskon sammuttamiseen. Vaarat vaanivat kaikkialla. Ilman seurakunnassa olevaa Pyhän Hengen valkeutta emme elävinä säilyisi. Pyhän Hengen eläväksi tekemä usko vaatii kuuliaisuuteen Pyhän Hengen neuvoille seurakunnassa ja vain tätä kuuliaisuutta noudattaen säilymme elävinä.

Eräs vakava hengellisen kuoleman vaara vaanii tämän vanhan osan kovuudessa ja jäykkäniskaisuudessa. Vanha-aatami ei tehnytkään parannusta, vaikka niin toivoimme. Kompastelemme omaksi ja ystäviemme harmiksi. Kompasteluista usein seuraa loukkaantuneisuutta – jopa niin pitkälle, että jonkun sydän kovettuu anteeksiantamattomaksi. Kovettuneen sydämen kantaja ei huomaa kuollutta tilaansa, vaan hautoo mielessänsä kärsimäänsä vääryyttä ja odottaa vääryyden tekijän ojentumista sekä anteeksipyyntöä. Näin järki vihollisen suosiollisella avustuksella ohjaa väärään suuntaan.

Vääryyttä kärsimään joutuneena, järjen neuvoista piittaamatta, olisi hyödyllistä miettiä, meneekö minulta usko siitä syystä, että joudun kärsimään niin paljon vääryyttä. Raamattu ei sellaista uskon puuttumisen syytä tunne, mutta siitä menee usko, kun sydän kovettuu anteeksiantamattomaksi vääryydentekijää kohtaan. »Ellette anna anteeksi toisillenne, ei taivaallinen Isä anna anteeksi teille.» Tuo Raamatun totuus on hätkähdyttävä ja ehdoton. Ja tarkoittaa sitä, että jos oma sydämemme on anteeksiantamaton toista kohtaan minkä syyn takia tahansa, ei Jumala anna anteeksi meille, vaikka sitä pyytäisimmekin. Tämäkin asia korjaantuu, kun ;anteeksiantamattomuuteen joutunut muistuttaa itselleen, mistä sydämen kovuus tuli ja tekee parannuksen. »Muista siis, kusta lankesit pois ja tee parannus.» Itsensä tutkisteleminen tällaisessa tilanteessa on hyvin terveellistä. Terveellisen tutkimisen seurauksena valkenee, että pääsen taivaaseen ainoastaan siten, että jokaisen henkäykseni ajan
elämässäni saan elää Jumalan anteeksiantamisen armossa Jeesuksen veren turvissa. Näin armosta elävä sydän avartuu ja pehmenee antamaan anteeksi pikkuvelallisille. Oikeassa itsetunnossa elävä armolapsi näkee olevansa muita suurempi syntinen ja iloiten omistaa itsellensä taivaaseen auttavan Jumalan Pojan armon. Mielellänsä suo sen myöskin kaikille muille halullisille.

Huomaamme, että Raamatun neuvot eivät ole taakkoja, vaan ne on annettu valkeudeksi teillemme säilyäksemme elävinä siihen saakka, kun mainen matka kohdallamme päättyy ja noutajat taivaasta saapuvat.
Ahti Korkala
Päivämies 29.5.1974

[Humilton]

Puhdista puimatannertasi.
Herättele synnin uneen nukkuneita.

Sinulle kiitokseksi
ihmissielujen autuudeksi.