Keskustelin tuossa taas erään toisessa hengellisyydessä olevan läheisen kanssa tästä syntien anteeksisaamisesta. Hän sanoi joka aamu vievänsä Kristukselle kaikki syntinsä ja syntisyytensä ja hänellä on kyllä rauha sydämellä. Eräs toinenkin läheinen ystävä, joka on toisessa hengellisyydessä, vakuuttaa aina, että hän saa rauhan, kun hän vaan rukoilee anteeksi Jeesukselta.
Minulle tuli nyt mieleen Lutherin kirjoitus syntien anteeksi saamisesta. En muista missä olen lukenut/kuullut sen, mutta siinä sanottii jotain, että turhaan taivaalle katselet, kun syntejä ei saa anteeksi kahden kesken Jumalan kanssa rupattelemalla vaan toisen ihmisen kautta. Mistähän tuo teksti mahtaisi löytyä? On vähän epätarkka viittaus tekstiin, kun en muista kuin tuon idean siitä, en sanatarkasti mitä siinä sanottiin, mutta jos joku täällä muistaisi mistä tuollaisen kaltaista tekstiä löytyy, kuulisin mielellään.
Henkilökohtaisesti en ole itse tuntenut koskaan saavani syntejä anteeksi muuta kuin toisen kautta, seurapuheesta tai kahden kesken. Kun kuulee toisella tavalla uskovien puheita, saattaa niissä olla ihan hyviäkin juttuja, mutta kun niissä ei syntejä saarnata anteeksi, minusta niistä jää puuttumaan jotain hirveän tärkeää ja jää vähän tyhjä olo. Mutta eihän tosin Jumalan valtakkunnan ulkopuolella saarnatakkaan evankeliumia niinkuin täällä. Olen vain huomannut loukkaavani monia, kun kerron tästä omasta kokemuksestani.