Lutherin kanta ehkäisemiseen

[O.M]

Sillä Jumalan sana ei salli ehkäistä, se ei myöskään valehtele, kun sanotaan: »Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää» (1. Moos. 1:28). Hedelmöitymistä ja lisääntymistä et pysty torjumaan etkä estämään, se on Jumalan teko ja kulkee omaa tietään.

Lutherilla on painavaa sanottavaa. Ehkäisemättömyys ei vanhurskauta, vaan yksin usko Kristuksen ansion tähden, mutta ehkäiseminen kadottaa, jollei sitä laita syntinä pois ja syntinä jätä. Jumalan tahtoon luottaminen lapsikysymyksessä on Pyhän Hengen jatkuvaa työtä ihmisessä.

[O.M]

Tähän kestoaiheeseen sopinee tämä raamatunkohta.

1. Tim.2:
"14 Ja ei Adam petetty; mutta vaimo petettiin ja saatti ylitsekäymisen.
15 Mutta kuitenkin hän lasten synnyttämisen kautta autuaaksi tulee, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhyydessä siveyden kanssa."

Tätä ei pidä tietenkään ajatella niin, että avioton tai lapseton uskovainen nainen ei tulisi autuaaksi, vaan ainut välttämätön Jumalalle kelpaava asia on usko. Paavali pitää naimattomuutta jopa parempana osana kuin avioliittoa. Uskovaiset naiset eivät myöskään synnytä lapsia siksi, että sillä yritettäisiin ansaita autuutta - muutenhan kyse olisi tekovanhurskaudesta. Uskon hedelmänä naimisissa oleva uskovainen nainen haluaa olla puuttumatta Jumalan jatkuvaan luomistyöhön. Vastaavasti miehen tehtäväksi on annettu huolehtia perheensä elannosta ja hyvinvoinnista.

Raamatun aikana ainakin osa naisista (mm. purppuranmyyjä Lyydia) kävi toki kodin ulkopuolella töissä, mutta pääosin Raamatun antama perhemalli on ydinperhe, jossa mies hankkii elannon ja nainen hoitaa lapset. Silti myös mies osallistuu lasten kasvattamiseen ja nainen elannon hankkimiseen omilla panoksillaan. Useimmiten on luontevinta, että nainen on kotona, kun mies ei voi odottaa, synnyttää eikä imettää.

Nykyään yhteiskunta pyrkii tekemään koti-isyydestä todellisen vaihtoehdon kotiäitiyden ja lasten päivähoidon rinnalle. Joissakin tilanteissa se ei välttämättä olisi ollenkaan hullumpi vaihtoehto. Voi olla, että mies on vähän väsynyt työssäkäyntiin ja nainen lasten hoitamiseen. Vaihtelu saattaisi virkistää. Voi myös olla, että nainen tienaisi enemmän. Raamatun perusteella tällainen ratkaisu on sinänsä ongelmaton, pitäähän sananpalvelijankin olla Raamatun mukaan perheestään hyvin huolehtivainen. Koti-isyys voi myös edesauttaa sitä, että isä ja lapset oikeasti oppisivat tuntemaan toisensa. Vaikka tuossa puhutaankin lähinnä sananpalvelijoista, samat velvollisuudet koskevat toki muitakin uskovaisia miehiä.

1. Tim.3:
"2 Niin pitää siis piispan oleman nuhteettoman, yhden emännän miehen, valppaan, raittiin, siviän, vierasten holhojan, opettavaisen.
3 Ei juomarin, ei tappelian, ei ilkiän voiton pyytäjän, vaan armeliaan, ei riitaisen eikä ahneen,
4 Joka oman huoneensa hyvin hallitsee, jolla kuuliaiset lapset ovat, kaikella kunniallisuudella:
5 (Mutta jos joku ei taida omaa huonettansa hallita, kuinkas hän Jumalan seurakunnan taitaa hallita?)
- -
8 Niin pitää myös seurakunnan palveliat toimelliset oleman, ei kaksikieliset, ei juomarit, ei häpiällisen voiton pyytäjät,
9 Jotka uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa pitävät,
10 Jotka pitää ensin koeteltaman, ja palvelkaan sitte kuin he nuhteettomiksi löydetään.
11 Heidän emäntänsä pitää myös siviät oleman, ei laittajat, vaan raittiit, kaikissa uskolliset.
12 Seurakunnan palveliat olkoon yhden emännän miehet, jotka lapsensa ja oman huoneensa hyvin hallitsevat."

[kehakukkanen]

Tähän kestoaiheeseen sopinee tämä raamatunkohta.

1. Tim.2:
"14 Ja ei Adam petetty; mutta vaimo petettiin ja saatti ylitsekäymisen.
15 Mutta kuitenkin hän lasten synnyttämisen kautta autuaaksi tulee, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhyydessä siveyden kanssa."

Tätä ei pidä tietenkään ajatella niin, että avioton tai lapseton uskovainen nainen ei tulisi autuaaksi, vaan ainut välttämätön Jumalalle kelpaava asia on usko. Paavali pitää naimattomuutta jopa parempana osana kuin avioliittoa. Uskovaiset naiset eivät myöskään synnytä lapsia siksi, että sillä yritettäisiin ansaita autuutta - muutenhan kyse olisi tekovanhurskaudesta. Uskon hedelmänä naimisissa oleva uskovainen nainen haluaa olla puuttumatta Jumalan jatkuvaan luomistyöhön.

En tiedä, voiko tuota Raamatun kohtaa varsinaisesti liittää ehkäisyyn/ehkäisemättömyyteen, en ole siltä kannalta sitä koskaan miettinyt (enkä siksi nyt siihen ota kantaa). Olen kuitenkin kuullut selitettävän, että Paavali tuossa kohdassa vastaa aikansa gnostilaisille.

11. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;
12. mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.
13. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva;
14. eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
15. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.

Lainaan Timo Laatoa&Matti Väisästä (Raamattu ja paimenvirka):

"Tekstissä otetaan kantaa gnostilaiseen harhaoppiin. Se oli tuohon aikaan jo hyvin laajalle levinnyt, ja uhkasi kristillisyyttä lähes kaikkialla. Mainitsematta lahkoa suoraan nimeltä Paavali tahtoo varoittaa nuorta pastoria, Timoteusta, sen aiheuttamasta uhasta. Mistä sitten oli kysymys?

Gnostilaisuuden mukaan Luoja oli ilkeä jumala (demiurgi) ja hänen luomansa "materiaalinen" maailma paha. Erityisen pahaa ihmisessä oli hänen ruumiinsa, joka oli kaikkien syntien tyyssija. Siksi synnyttämistä suorastaan halveksitttiin. Naista käskettiin kieltämään naisellisuutensa. Hänen pitäisi lakata tulemasta raskaaksi ja saamasta lapsia. Sen sijaan hänen täytyisi pyrkiä hallitsemaan miestä ja ryhtyä johtajaksi. Niin hän saattoi olla mieliksi Jumalalle.

Tällaisesta ajattelusta seurasi mm. seuraavat väittämät:
1) Naisen ei kuulunut olla miehelleen alamainen.
2) Hänen piti päinvastoin vallita miestänsä.
3) Siten myös seurakunnan johtaminen ja opettaminen uskottiin naiselle.
4) Hänen johtoasemansa perusteltiin kääntämällä VT:n luomisjärjestys täysin vastakkaiseksi: ensin luotiin Eeva ja vasta sitten Aadam.
5) Samoin syntiinlankeemus oli Aadamin eikä Eevan syytä.
6) Todelliseen naiseuteen ei liittynyt lasten synnyttäminen,koska kaikki ruumiillisuus oli pahasta ja pahaa.

Tällaista gnostilaisuutta vastaan Paavali nousee ja torjuu sen edellä mainitut väitteet yksi toisensa jälkeen:
1) Naisen kuuluu olla miehellensä alamainen. (j.11)
2) Hän ei siksi saa vallita miestänsä. (j.12)
3) Ei myöskään seurakunnan johtamista ja opettamista ole uskottu naiselle. (j.12)
4) Aadam luotiin ennen Eevaa. (j.13)
5) Eeva lankesi syntiin ennen Aadamia. (j.14)
6) Kristitty nainen ei halveksu naisellisuuttaan (äitiyttä) vaan osoittaa uskonsa synnyttäessään ja kasvattaessaan lapsia. (j.15)

Jakeet 11-15 muodostavat siis selvän ja jyrkän vastakohdan apostolien ajan gnostilaiselle harhalle. Tämän taustan tunteminen auttaa ymmärtämään paremmin, ettei jae 15 ole todiste "patriarkaalisesta yhteiskunnasta" tai "sovinistisesta naisvihasta" - kuten kohtaa on tavan takaa väärin yritetty selittää! Siinä sanoudutaan päättäväisesti irti silloisesta väärästä ja vaarallisesta muoti-ilmiöstä, joka uhkasi tuhota kristityt kodit..."

Näin siis olen kuullut selitettävän (myös muualla, esim. yliopistotutkijoitten suulla). Välikommenttina tämä vain, ehkäisykeskusteluun en ota kantaa.

[O.M]

Voisihan tätäkin ketjua täydentää vielä joillakin ajatuksilla.

On yleisesti tiedossa oleva asia, että ennen 1900-lukua kristinuskon piirissä ehkäisyyn suhtauduttiin kielteisesti. Suomen evankelisluterilainen kirkko on ottanut virallisesti myönteisen ehkäisykannan niinkin myöhään kuin vasta 1952. Katolinen kirkko vastustaa ehkäisyä yhä, joskin käytäntö on mitä on. Vl:ia näkee nettipalstoilla arvosteltavan asetelman vuoksi "epäluterilaisuudesta" ja "katolisuudesta", koska vl:t jakavat Lutherin ehkäisykannan eivätkä muun ev. lut. kirkon mukana ole vaihtaneet kantaa.

Nettipalstoilla näyttää olevan teemana esiintyä "ehkäisyä sinällään vastustavana" henkilönä, usein vl:na, joka löytää kuitenkin kaikki mahdolliset poikkeuksien poikkeustilanteet, joissa voisi ehkäistä. Tällaisina on mainittu sairaudet ja ovelimmat ovatkin keksineet, että suomalaisessa kulttuurissa ei suhtauduta riittävän vakavasti masennukseen sairautena. Kaikki tuommoinen liittynee nykyaikana yleistyneeseen ajattelutapaan nähdä seksielämä eräänlaisena subjektiivisena oikeutena, ainakin avioliitossa, jos nyt ei muualla. Mielestäni sukupuolielämä ei kuitenkaan ole subjektiivinen oikeus edes avioliitossa.

Mielestäni jos nainen (tai miksei joskus mieskin) on sairas tai masentunut, että uusi raskaus siinä tilanteessa ei olisi toivottavaa, silloin voitaneen puolisoiden yhteisestä sopimuksesta pidättäytyä sukupuolielämästä. Paavali puhuu ko. kohdassa paastosta, johon kuuluu selibaatin lisäksi myös syömättömyys ja muutkin kieltäymykset maallisesta, mutta mielestäni pääidea on selvä: voi olla erillään, jotta voi keskittyä paremmin rukoukseen.

1. Kor.7:
"3 Mies antakoon vaimolle velvollisen mielisuosion, niin myös vaimo miehelle.
4 Ei ole vaimolla valtaa omalle ruumiillensa, vaan miehellä: ei myös miehellä ole valtaa ruumiillensa, vaan vaimolla.
5 Älkäät toinen toistanne välttäkö, jollei se ole molempain suosiosta hetkeksi, että teillä jouto olis paastota ja rukoilla: ja tulkaat jälleen yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän himonne hillimättömyyden puolesta.
6 Mutta sen sanon minä teille suomisen ja ei käskyn jälkeen."

Uudemmissa käännöksissä ei näköjään paastosta mainita mitään.

"5 Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden.
6 Mutta tämän minä sanon myönnytyksenä, en käskynä." (1938.)
"5 Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne.
6 Sanon tämän myönnytyksenä enkä käskynä." (1992.)

Sukupuolielämä kuuluu avioliittoon, mutta ei sitä sinnekään ole tarkoitettu puolisoiden väsyttämiseksi. Raamattu ei suosittele pysymään erillään, mutta suo sen mahdollisuuden puolisoille.

Ko. kohdan avulla on yritetty hakea oikeutusta myös ns. varmojen päivien käyttämiselle. Mielestäni asiassa on parikin muttaa. Raamatun ilmoituksen idea on nimenomaan olla erillään, jotta voi keskittyä rukoukseen ja paastoon (henkilökohtainen jumalasuhde?), ei keksiä kiertokeinoja ehkäisylle. Netistä olen lukenut jonkun väittävän, että käyttää "varmoja päiviä" ja naisena esiintynyt henkilö väitti ko. viestissä vielä nauttivansa nyt tavattomasti seksistä, kun voi tehdä sitä ilman "raskauden pelkoa". Suhtaudun melko skeptisesti ko. juttuihin, koska on ihan yleisesti tiedossa oleva tosiasia, että ainakin tavallisesti nainen on haluttomimmillaan juuri niiden ns. varmojen päivien aikana. Miehelle asialla ei ole merkitystä.

Nykyään on valitettavan paljon pinnallista ja lihallista ajattelutapaa, jossa seksuaalisuus saa liian hallitsevan arvon paitsi yksilön käyttäytymisessä, myös rakkaussuhteissa. Kuvitellaan helposti, että seksuaalisuuden toteuttaminen on välttämätöntä, subjektiivinen oikeus ja asia, jota ilman ei ole rakkautta. On kuitenkin olemassa myös käsite platoninen rakkaus, joka on sinällään hyvin kaunis asia. Aiemmin sukupuolista koskemattomuutta ennen avioliittoa pidettiin yleisenä ihanteena. Jos samaa ajattelutapaa soveltaa avioliittoon, niin onhan se mitä suurin rakkaudenosoitus puolisoa kohtaan antaa tämän rauhassa toipua masennuksesta ja unohtaa omat seksuaaliset tarpeensa. Helppoa itsensä hillitseminen ei ole, mutta pidetäänhän sitäkin hyveenä, että hillitsee itsensä suuttuessaan eikä suinpäin pamauta suutuspäissään näyttöpäätettä sirpaleiksi.

Näkee myös väitteitä, että naisen kehoa ei olisi luotu kestämään kymmentä synnytystä. Väite on melko heppoinen. Jos asia olisi noin, Jumala olisi säätänyt ihmisen hedelmällisyyden niin matalaksi, että lapsia syntyisi vain se kaksi per nainen. Naisen keho on nimenomaan luotu kestämään useita raskauksia ja synnytyksiä. Terveelläkään naisella raskaudet eivät tietenkään ole riskittömiä, mutta yhtä lailla ei autolla ajaminen ole riskitöntä, päinvastoin.

Mielestäni Raamattu ei jätä porsaanreikiä ehkäisylle. Salavuoteiset tuomitsee Jumala, sanoo Heprealaiskirjeen kirjoittaja, joten salaa ehkäiseviä ei mielestäni ole tarpeellista eikä hyvien tapojen mukaistakaan puhutella minkään olettamuksien perusteella. Ehkäisy on kuitenkin syytä saarnata synniksi, niin kuin on aina tehtykin.

[O.M]

Palaan vielä siihen Onanin ja Tamarin tapaukseen. Luvun kokonaisuutta lukien näkee, ettei Tamarkaan ihan puhtoinen ollut myöhemmin, mutta Tamar ei yrittänyt rajoittaa raskaaksi tulemistaan Onanin kanssa. Siksi hän sai elää. Onan taas ajatteli, ettei aio elättää lasta, joka tulisi saamaan hänen veljensä nimen. Asiaan vaikuttivat ilmiselvästi kunniakysymykset. Sen ajan Israelissa naiselle oli ylpeyden aihe, jos oli paljon lapsia. Niin oli miehellekin, mutta veljensä sukua jatkamaan tarkoitettu lapsi ei ilmeisesti ikään kuin tuottanut kunniaa isälleen samalla tavalla kuin oman suvun jatkajat.

Jos Onanin pahin synti olisi ollut se, että hän kieltäytyi "herättämästä siementä veljelleen", olisi Jumala rangaissut Onania vain seuraavilla tavoilla:

1. Vanhimpien nähden Tamarin olisi tullut riisua kenkä Onanin jalasta.
2. Tamarin olisi tullut sylkeä Onania kasvoihin.
3. Tamarin olisi tullut sanoa Onanille: Näin pitää tehdä jokaiselle, joka ei rakenna veljelleen huonetta.
4. Onanin nimeä olisi tullut kutsua Israelissa paljasjalan huoneeksi.

Nämä tiedot perustuvat Raamattuun, 5. Moos.25:5-10. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että sen, joka ei veljelleen siementä herätä, pitää kuolemalla kuoleman.

Jos siis väenvängällä haluaisimme tulkita, että Jumala antoi Onanin kuolla siksi, että Onan ei suostunut herättämään veljelleen siementä, olisimme tilanteessa, jossa oikeamielinen Jumala rankaisee ihmistä ankarammalla rangaistuksella kuin mitä juutalaisessa laissa oli säädetty. Sellainen voisi kuulostaa uskottavalta puhuttaessa tyrannista, mutta ei oikeamielisestä tuomarista.

Johdonmukaista sen sijaan on ajatella, että Jumala sanoi jo paratiisissa (ei juutalaisten leviraattisäädöksissä) ihmiselle: lisääntykää ja täyttäkää maa. Silloisen juutalaisen tavan mukaan Tamarista tuli Onanin laillinen aviopuoliso. Onan kyllä toteutti himojaan, mutta ei Jumalan säätämää velvollisuutta lisääntyä. Tämän vuoksi Jumala antoi hänen kuolla.

Joita asia kiinnostaa enemmän, niin esim. kuningas Daavidista on ainakin kristillisyyden saarnaperinteessä saarnattu, että hän oli lakihengessä määrätessään maansa lakia ankaramman rangaistuksen profeetta Naatanin vertauksen miehelle. Naatanin vertauksessa rikas mies (Daavid) varasti köyhän miehen silmäterän, ainoan lampaan. Ko. rikos tuli Mooseksen lain mukaan hyvittää antamalla neljä lammasta sille, jolta oli varastettu (2. Moos.22:1). Daavid sen sijaan määräsi tarinan kuultuaan rikoksesta hyvityksen lisäksi kuolemanrangaistuksen (2. Sam.12:5), tietämättä hänen itsensä olevan kuolemanrangaistuksen kohde, mikä osoittaa hänen olleen väärässä hengessä. Tämä vain vertailuna siihen, että Raamatussa ei ruukata antaa kovempia rangaistuksia kuin mitä laki määrää.

Onanin tapaus on siitäkin mielenkiintoinen, että keskeytetty yhdyntä ei ole ns. abortoiva ehkäisymuoto. Kristinuskossa hyväksytään hyvin laajasti edelleen raamatunmukainen käsitys, että abortti on murha. Fyysisesti ihmiselämä alkaa tilanteesta, jossa miehen siittiö hedelmöittää naisen munasolun. Sen jälkeen tapahtuva lineaarisen elinkaaren tahallinen katkaisu on aina katsottava murhaksi, sikäli kuin se täyttää suunnitelmallisuuden piirteet. Näin ollen aborttiin on rinnastettava katumuspillerit ja abortoivat ehkäisymuodot kuten kierukka ja sellaiset ehkäisypillerit, jotka estävät hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen kohdunseinämään. Huomionarvoista on nimenomaan se, että teko, jonka vuoksi Jumala antoi Onanin kuolla, ei ollut aborttiin rinnastettavissa oleva teko, vaan nimenomaan tilanne, jossa estettiin hedelmöittyminen, ei hedelmöittyneen munasolun eli jo fyysisesti alkaneen ihmiselämän jatkuminen.

[O.M]

Muita palstoja (lähinnä suomi24) lukiessa olen törmännyt väitteeseen, että vl:suudessa opetettaisiin ns. vauvavarasto-oppia. Sen mukaan jossain iankaikkisuudessa olisi Grimmin sadun tapaan valmiina lapsia, jotka sitten Jumalan suunnitelman mukaan jossain vaiheessa putkahtavat maailmaan.

Ulkopuolisille todettakoon, että vajaan 30 vuoden elämäni aikana en ole törmännyt käsitteeseen 'vauvavarasto' vanhoillislestadiolaisuudessa. En kuitenkaan väitä, etteikö ko. käsitys sinällään voisi olla mahdollinen vanhoillislestadiolaiselle. Ko. käsitystä voisi periaatteessa tukea mm. seuraava raamatunkohta (muitakin on):

"Minä tunsin sinun jo ennenkuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun ennenkuin sinä äidistäs synnyitkään, ja panin sinun kansain prophetaksi" (Jer.1:5).

Jos tuo luetaan kirjaimellisesti, niin Jumala tunsi Jeremian jo ennen kuin teki hänet fyysisesti. Kristinuskon mukaan sielut ovat syntynsä jälkeen ikuisia, joten periaatteessa voisi olla mahdollista, että sielu olisi olemassa jo ennen hedelmöitystä. Ihmisen aikajanan toisessa päässähän sielu pannaan tallelle odottamaan viimeistä tuomiota, vaikka ruumis kuolee.

Jos siis ajateltaisiin jossain olevan "esikristilliseksi kirkkoisäksi" luonnehditun Platonin ikuisten ideoiden varasto tai vähintään osa siitä, eli tässä tapauksessa sielujen varasto, olisi tietysti sielun aineellistumisen estäminen Jumalan sille tarkoittamalla ajalla Jumalan jatkuvaan luomiseen puuttumista. Sinällään ehkäisy voidaan ajatella jatkuvaan luomiseen puuttumisena myös ilman oletusta sielun olemassaolosta jo ennen hedelmöitystä.

En kuitenkaan näe oleellisena asiana sitä, onko jossain vauvavarastoa vai ei. Mielenkiintoista sen pohtiminen toki on, mutta yksinkertaisista uskonkysymyksistä voi helposti lipsua tarpeettoman paljon filosofian puolelle. Raamattu ei turhaan varoittele turhista jaarituksista. Siksi on vain yksinkertaisinta uskoa Raamatun ilmoitukseen Jumalasta elämän ja kuoleman herrana. Lopun ajan ihmisestä sanotaan, että se asettaa itsensä jumalaksi Jumalan paikalle. Ihminen onkin tehnyt itsensä elämän herraksi ehkäisykysymyksessä. Kun Jeesus tulee toisen kerran, on oikein uskovien joukko aikuisissa suuressa kansojen meressä niin pieni, että Jeesus kyselee, löytäneekö hän tullessaan uskoa maan päältä (Luuk.18:8).

[O.M]

Näkee myös väitteitä, että naisen kehoa ei olisi luotu kestämään kymmentä synnytystä. Väite on melko heppoinen. Jos asia olisi noin, Jumala olisi säätänyt ihmisen hedelmällisyyden niin matalaksi, että lapsia syntyisi vain se kaksi per nainen. Naisen keho on nimenomaan luotu kestämään useita raskauksia ja synnytyksiä. Terveelläkään naisella raskaudet eivät tietenkään ole riskittömiä, mutta yhtä lailla ei autolla ajaminen ole riskitöntä, päinvastoin.

Tietojeni mukaan väite "naisen keho ei sovellu monisynnytykseen" on 1970-luvun kahden lapsen politiikan tueksi kehitelty äärimmäisen epätieteellinen väite. Kuulin, että 70-luvulla pyöri propagandavideoita, joissa esiteltiin kahden lapsen perheen perheonnea mitä erilaisimmilla tavoilla. Vl-äidit taas saivat sairaaloissa happamaa kohtelua, mm. "tänne ei sitten enää ole tulemista" tms. Vastaavalla tavallahan Kiinassa on juntattu yhden lapsen politiikkaa läpi. Keppiä ja porkkanaa sopivassa suhteessa. Tosin Kiinassa on sovellettu Suomea enemmän pakkokeinoja, mm. vastasyntyneitä lapsia on tapettu välittömästi syntymän jälkeen.

Yksi retorinen silmänkääntötemppu, millä vl-perheitä yritetään syyllistää lapsikysymyksellä, on väite "lapsella on oikeus syntyä toivottuna." Äkkiseltään kaunis ajatus. Tarkastellaanpa sitä kuitenkin hieman. Vanhemmat toivovat pientä tyttöä, joka soittaa viulua, harrastaa balettia ja hakee lopulta lääkikseen ja valmistuu lääkäriksi. He toivovat poikaa, joka pelaa jääkiekkoa, ajelee moottoripyörällä ja valmistuu sähköinsinööriksi. He saavatkin tytön, jota ei musiikki kiinnosta, harrastus on jalkapallo ja ala leipuri. He saavat pojan, joka ei harrasta liikuntaa, juo alkoholia vähemmän sivistyneesti ja ammattikin on väärä, vaikka itsensä elättääkin.

Tulisiko lapsella kuitenkin olla oikeus syntyä ilman vanhempien häneen kohdistamia odotuksia, millainen minun tyttäreni ja minun poikani pitää olla? Onko lapsella oikeus syntyä ilman tehtävää, joka hänen tulisi täyttää? Tunnen erittäin fiksun pariskunnan, joilla on fiksu tytär, mutta jotenkin vain tulee olo, että tytär on vääränlainen - vanhempien mielestä. Ja kun kyse on ainoasta tyttärestä, asia voi olla vaikeampi hyväksyä kuin tyypillisessä vl-perheessä, jossa on useampia lapsia. En toki väitä, etteikö myös vl-perheissä voida syyllistyä asettamaan vääränlaisia odotuksia lasten persooniin. Olen kuitenkin omille vanhemmilleni erittäin kiitollinen siitä, että he sallivat meidän lasten olla omia persooniaan omine kiinnostuksineen, vailla sen kummempia odotuksia. Onhan selvää, että yli kymmenessä lapsessa on väkisinkin yli kymmenen erilaista persoonaa.

Lapsen "oikeus olla toivottu" on sikälikin vähän hutera argumentti, että tilastojen mukaan melko suuri osa lapsista on ns. vahinkolapsia. Lasten syntymäajankohtien tilastopiikit ajoittuvat yleensä 9 kk suomalaisten kansallisista ryyppyjuhlista eteenpäin. No, asiaa perustellaan kuulemma sillä, että on eri asia, onko lapsi "suunniteltu" vai "toivottu". Eli että suunnittelematonkin lapsi voi olla toivottu. Eräs epäuskoinen fiksu ja rehellinen kaverini sanoikin suoraan, että molemmat heidän lapsensa olivat vahinkoja, mutta kuitenkin "hyviä vahinkoja".

Yksi propagandistinen väite on, että monilapsisessa perheessä lapset eivät saa tarpeeksi vanhempien huomiota ja aikaa, kun siitä kilpailijoita on niin paljon. Tuo on varmasti helpoimpia tapoja satuttaa uskovaisia vanhempia. Omasta lapsuudestani muistan, että aina en saanut kaipaamaani huomiota, mutta elämä on sellaista, että jossain vaiheessa on kaikkien huomattava, että vanhemmat eivät voikaan tyydyttää kaikkia mahdollisia tarpeita. Tärkeämpää kuin kellolla mitattu, yhdelle lapselle osoitettu aika, on mielestäni asenne. Siitä ainakin itselläni on hyvät muistot. Voin myös hyvillä mielin muistella, että vanhempani eivät koskaan varastaneet aikaa meiltä lapsilta juopottelemalla.

Monilapsinen perhe on eräänlainen luomuperhe ja luomuhan on nykyään niin muotia että. Olenkin miettinyt sellaista, että vaikka 2-lapsisessa perheessä vanhemmilla ikään kuin kellon perusteella on vuorokaudessa enemmän minuutteja per lapsi, niin onko se luonnonmukaista? Eikö luonnollista ole nimenomaan se, että lapsi kasvaa lapsiparvessa, saa vanhemmiltaan tietyn verran aikaa ja oppii sosiaalisen käyttäytymisen rajat leikeissä sisarustensa kanssa. Epäluonnollisen paljon vanhemmiltaan aikaa saavasta lapsesta voisi periaatteessa olla mahdollista kehittyä myös aina kaiken keskipisteenä olemaan tottunut narsisti. Näin ei varmastikaan käy, jos perheessä muuten on asiat kunnossa, mutta mielestäni asian spekulointi on ihan yhtä oikeutettua kuin väite, että lapsi ei monilapsisessa perheessä saa riittävästi vanhempien huomiota.

Toki 2-lapsinen epäuskoinen perhe voi olla lapselle ihan hyvä ja turvallinen kasvuympäristö, noin ajallista elämää ajatellen. Vastaavasti 8-lapsinen perhe voi olla monessa mielessä huono kasvuympäristö, jos perheessä on ongelmia. Olen ylipäätään sitä mieltä, että lasten lukumäärä ei ole se seikka, joka tekee kasvuympäristöstä hyvän ja turvallisen.

[Taavetti]

Keskustelu alkoi Lutherin käsityksillä, sopii hyvin sen rinnalle nostaa nykyisten uskovaisten käsityksiä.
En muista, onko tässä jo tullut esille eräs hyvin tunnettu Lutherin ajatus, mutta se on niin keskeinen ja tunnettu hänen opetuksissaan, että sitä kannattaa muistella, vaikka olisi jo ollutkin esillä. Opin sen jo lapsena, kun koulussa ja rippikoulussa opettelimme ulkoa Vähää katekismusta. Ensimmäisen uskonkappaleen selityksen Isästä Jumalasta luojana, Luther aloittaa:

Minä uskon, että Jumala on minut ja kaikki olennot luonut. Antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet. järjen ja kaikki aistit ja että Hän nämä vielä voimassa pitää. Antaa myös vaatteet, ruuan ja juoman, kodin, puolison ja lapset, pellon, karjan ja kaiken omaisuuden, lahjoittaa minulle runsaasti ja joka päivä ravinnon ja kaikki elämän tarpeet. Suojelee minua kaikissa vaaroissa, varjelee ja pelastaa kaikesta pahasta, ja että Hän tekee tämän kaiken sulasta isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan, ilman minun anskotani tai mahdollisuuttani, josta kaikesta minun tulee Häntä kiittää ylistää, Häntä palvella ja Hänelle kuuliainen olla. Tämä on varmasti totta.

Oikeastaan yllättävän paljon ajallisen elämämme asioita Luther sisällyttää Jumalan luomistyön osiksi. Toinen huomattava seikka tästä on, että Jumalan luomistyö jatkuu meidänkin aikanamme, se ei suinkaan loppunut silloin, kun Jumala asetti ihmisen paratiisiin varjelemaan ja suojelemaan sitä. Vaikka Paratiisista tuli karkotus tuntemistamme syistä, ei suojelemisen ja varjelemisen tehtävä loppunut edes siinä vaiheessa, eikä se ole loppunut koskaan. Se jatkuu yhä, eikä suojelua toteuteta elämää tuhoamalla.
Tässä jää varmasti saivartelijoille tilaa, mutta se on heidän ongelmansa. Olen kertonut vain oman uskon tunnustukseni, jonka olen saanut oppia Lutherilta välitetyistä tiedoista.

[Maarimi]

On iloinen asia O.M. että olet aidosti kiinnostunut naissukupuolen hyvinvoinnista.

Tämä ehkäisyasia onkin varmaan yksi vaikeimmista sellaisen ymmärtää, jolla ei ole lapsuuden vl-taustaa.

En kannata ehkäisyä monestakaan syystä. Myös ehkäisyyn liittyy riskejä, esim. saada syöpä. Raskaudella/synnytyksellä on naiselle monia edullisia vaikutuksia, kuten kehon jonkinlainen "puhdistuminen", imetys, äidinvaistojen herääminen jne.

Kuitenkin näkisin, että perheitä tulisi kannustaa tekemään omia ratkaisuja. Ja niin monet uskaltavatkin todennäköisesti tehdä. Eikä sen edes tarvitse niin näkyvää ja radikaalia olla, vaan nöyrää omantunnon kuulemista, ja sitä kautta Jumalan tahdon löytämistä omalla kohdalla.

Enemmistö naisista varmaankin kykenee synnyttämään monta lasta, ja enemmistö suurperheistäkin on varmasti onnellisia. Ei ole kuitenkaan oikein, jos nainen vastoin omaa psyykettään ja fysiikkaansa synnyttää uudestaan ja uudestaan, vain sen vuoksi ettei uskalla ajatellakaan muita vaihtoehtoja, tai edes puhua näitä tunteitaan ulos.

Tarkoitan sitä, että ei ole oikein jos ihminen vain käskystä ja muiden mieliksi tekee jotain. Täytyy olla myös omaa halua ja tunnetta siitä, että armon alla toimitaan.

[Hulttio]

Toisaalta missäs sitten on vika jos pyhä henki omassatunnossa sanoo ehkäisyn vääräksi, mutta toisilla se ei sano niin. Eihän Pyhä henki opeta toisin toisaalla ja toisin taas muualla.
Ja yleensä jos jokin asia on epäselvä, niin sitä kyllä tahdotaan seurapuheissa kirkastaa, että me valkeudessa vaeltaisimme, emmekä vastoin Jumalan iankaikkista sanaa vastaan toimisi.

Tietääkseni näissä seurapuheissa on ollut aivan yksinkertainen ohje ja rakkauden neuvo, ettemme lähtisi oman tahdon tielle tässäkään ehkäisyasiassa.

"Kuta lähempänä näette sen ajan tulevan, sitä enempi neuvokaa toisianne" (...muistaakseni)

[Taavetti]

Kol. 3:16
Asukaan Jumalan sana runsaasti teissä, kaikella viisaudella. Opettakaat ja neuvokaat teitänne keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten armon kautta Herralle teidän sydämissänne.

1. Tess. 5:11
Sentähden neuvokaat teitänne keskenänne ja rakentakaat toinen toistanne, niinkuin te myös teette.

1. Tess. 5:14
Mutta me neuvomme teitä, rakkaat veljet: neuvokaat tavattomia, lohduttakaat heikkomielisiä, holhokaat heikkoja, olkaat kärsiväiset jokaisen kanssa,

2. Tess. 3:15
Ja älkäät häntä pitäkö niinkuin vihollisena, vaan neuvokaat niinkuin veljeä.

Hepr. 3:13
Vaan neuvokaat teitänne keskenänne joka päivä, niinkauvan kuin tänäpänä sanotaan, ettei joku teistä synnin petoksen kautta paatuisi.

Loppuun se edellisessä Hulttion viestissä mainittu kohta.
Hepr. 10:25
Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän.

[Maarimi]

Hulttio, äidin elämä on yhtä arvokas kuin syntymättömien lastenkin. Sitä on ehkä vaikea ymmärtää, jos on nuori mies tai naimaton. Jos nainen/äiti on psyykkisesti tai fyysisesti sairas, voi ehkäisy olla tarpeellinen äidin elämän suojelemiseksi. Ottaahan syöpäsairaskin kaikki hoidot vastaan, vaikka luottaisikin Jumalan tahtoon!

[Hulttio]

No joo tiedän kyllä että joillekin uskovaisille äideille on lääkäri sanonut seuraavan lapsen olevan kuolemaksi. Tottakai tällöin voidaan äiti tai isä tehdä lisääntymiskyvyttömäksi. Nykytekniikallahan se onnistuu melko vaivattomasti.

Mutta joku kenties kipuilee juuri ehkäisyasian kanssa nyt, eikä oikein jaksaisi uskoa Jumalan huolenpitoon. Ja kun tällainen ihminen lukee edellämainittuja kommentteja täältä palstalta, niin hänelle saattaa tulla sellainen mieli, että voihan ehkäisyä siis harrastaa, jos oma psyyke ei enää kestä useampien lasten hoitoa.

Tällainen puhe on tietysti sielunvihollisen kavalaa puhetta, jolla hän tahtoisi eksyttää uskovaiset maailmaan, ja hajoittaa kenties jopa perheitä.

Et varmaan, maarimi, tarkoittanut tätä, mutta näin, että on vaara, että joku keskustelua seuraava ymmärtää sen näin. Siksi oikaisu. Ja en myöskään tahtoisi, että ikäni tai asemani takia edellinen kommenttini olisi jotenkin ymmärtämättömän kommentti, pojan, joka ei avioelämän ongelmista ymmärrä, sillä olihan kommenttini vain siteeraus siitä, mitä muut, todennäköisesti naimisissa olevat puhujat ovat saarnanneet.

[Maarimi]

Ymmärrän minäkin niin, ettei kovin näkyvästi tule kannustaa ehkäisyyn. Olisiko keskustelu vanhemman sisaren tai veljen kanssa paras vaihtoehto, jos näiden asioiden kanssa kipuilee!?

Liika ehdottomuus tässäkin voi tehdä uskomisen ahdistavaksi. Minusta on myös surullista, jos jättää uskon vain tavallaan oman vääristyneen ja ehdottoman näkemyksen vuoksi.

[O.M]

Ymmärrän minäkin niin, ettei kovin näkyvästi tule kannustaa ehkäisyyn.

Syntiin ei pidä kannustaa näkyvästi eikä salassa. Minun on tässä yhteydessä valitettavasti tehtävä ulkopuolisille lukijoille selväksi, että Maarimin käsitys tässä asiassa ei ole vl-uskovaisten käsitys. Maarimi on täällä kertomansa perusteella saanut parannuksen armon noin vuosi sitten ja kaikki asiat eivät näytä vielä avautuneen. Toivon, että Maarimi saisit voimaa kasvaa siinä ruumiissa, jonka pää on Kristus, yhdenkaltaiseen uskoon ja ymmärrykseen pyhien kanssa. Siihen, mitä Taavetti ja Hulttio ovat kirjoittaneet, voin yhtyä.

[O.M]

En kannata ehkäisyä monestakaan syystä. Myös ehkäisyyn liittyy riskejä, esim. saada syöpä. Raskaudella/synnytyksellä on naiselle monia edullisia vaikutuksia, kuten kehon jonkinlainen "puhdistuminen", imetys, äidinvaistojen herääminen jne.

Noista olen samaa mieltä.

Kuitenkin näkisin, että perheitä tulisi kannustaa tekemään omia ratkaisuja. Ja niin monet uskaltavatkin todennäköisesti tehdä. Eikä sen edes tarvitse niin näkyvää ja radikaalia olla, vaan nöyrää omantunnon kuulemista, ja sitä kautta Jumalan tahdon löytämistä omalla kohdalla.

Juuri ehkäisykysymyksen kohdalla sielunvihollinen on varmasti perheissämme vahvimmillaan. Nykyään on niin paljon erilaisia keinoja ehkäistä ja kaikki voi tapahtua salassa ihmisiltä, jopa salassa omalta puolisolta. Jumala kuitenkin näkee ihmisten sydämiin. Vanhoillislestadiolaisuutta onkin syystä sanottu sydämen kristillisyydeksi. Tiedän, että kukaan sydämen kristitty ei halua ottaa Jumalalle kuuluvaa tehtävää elämän herrana toimimisesta itselleen, vaan vaikeuksienkin keskellä rukoillaan Jumalalta voimia. Joukon mukana kulkevat tapakristityt toki voivat ehkäistä, mutta kuten heprealaisapostoli sanoo: Jumala tuomitsee salavuoteiset. Varmasti aina on myös niitä, joilla on nimi, että he elävät, mutta jotka ovat kuolleita. Varmasti aina on niitä, joiden suu tunnustaa eri tavalla kuin sydän uskoo. Raamatun mukaan ei riitä vain suun tunnustus, vaan tarvitaan ennen kaikkea ainoa Jumalalle kelpaava asia, sydämen usko. Aikain lopulla enkelit erottavat kuolleet kalat terveiden joukosta.

Langenneiden ei kuitenkaan tarvitse jäädä synteihinsä, vaan synnin voi uskoa anteeksi evankeliumissa Jeesuksen nimessä ja veressä. Armo opettaa jättämään synnin. Jos me armon saamisen jälkeen ehdoin tahdoin alamme elää synnissä, ei ole yhtään uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirvittävä tuomion odotus. Kun on kymmenentuhannen leiviskän syntivelan saanut anteeksi, ei ole halua tehdä syntiä.

[Taavetti]

Langenneiden ei kuitenkaan tarvitse jäädä synteihinsä, vaan synnin voi uskoa anteeksi evankeliumissa Jeesuksen nimessä ja veressä. Armo opettaa jättämään synnin. Jos me armon saamisen jälkeen ehdoin tahdoin alamme elää synnissä, ei ole yhtään uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirvittävä tuomion odotus. Kun on kymmenentuhannen leiviskän syntivelan saanut anteeksi, ei ole halua tehdä syntiä.

Mietin miten voisin korostaa tätä tärkeintä asiaa edellisessä viestissä. En sin mietin, josko muokkaustoiminnolla sen tummentaisin, mutta onneksi oivalsin, että näin se parhaiten onnistuu. Jeesuksen opetuksen mukaan tämä tulisi olla opetuksessamme ensimmäinen ja viimeinen aihe, evankeliumiin kuuluvat neuvot tulevat siinä välissä silloin, kun niitä tarvitaan.

Ovathan silloin uskovaisten saarnat ja kirjoitukset tavallaan toistensa toistoa, mutta niin tulee ollakin. Monet moittivat meitä ja veljien saarnoja, että aina niissä vain ne samat asiat, miksi ei koskaan mitään uutta. Kuitenkin myös Luther opetti aikanaan, että jos syntien anteeksi antamuksen lupaus jää pois saarnasta, olisi parempi, että se saarna olisi jäänyt pitämättä.

Paavalin kirjeestä muistan lukeneeni, että en minä (Paavali) siitä suutu, että minä (Paavali) teille samalla tavalla kirjoitan.

Filippiläiskirje 3
Tärkeintä on Kristuksen tunteminen
1 Vielä, minun veljeni, iloitkaat Herrassa. Että minä teille yhdellä tavalla kirjoitan, en minä siitä suutu; sillä se tekee teidän vahvemmaksi.
2 Kavahtakaat teitänne koirilta, kavahtakaat teitänne pahoilta työmiehiltä, kavahtakaat poisleikkaamisesta.

Vielä sama uudesta käännöksestä.
1 Veljeni, iloitkaa siis Herrassa! Minä en kyllästy kirjoittamaan teille yhä uudestaan samoista asioista, ja sittenhän teillä on tarkka tieto. [2. Kor. 13:11+]
2 Varokaa noita koiria, noita kelvottomia työntekijöitä, noita pilalle leikattuja!

Osoitukseksi, ettei veli tuota tuomiotakaan vain omasta mielestään tuonut esille, etsin siitä kertovan yhden Raamatun paikan, niitä löytyi kyllä useampiakin, mutta tämä kertoo juuri sen, minkä veli O.M toi esille.

Heprealaiskirje 10
26 Sillä jos me ehdollamme sitte syntiä teemme, kuin me olemme totuuden tuntoon tulleet, niin ei meillä ole enään yhtään uhria syntein edestä,
27 Vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka vastahakoiset syövä on.
28 Jos joku Moseksen lain rikkoo, hänen pitää ilman armoa kuoleman kahden taikka kolmen todistajan kautta.

Taas uusikin käännös.
26 Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi. [Hepr. 6:4-6+]
27 Ei ole muuta kuin kauhea tuomion odotus ja ahnas tuli, joka nielee Jumalaa uhmaavat. [Jes. 26:11; Sef. 1:18]
28 Jos joku kieltää Mooseksen lain, hänet tuomitaan säälittä kuolemaan; siihen riittää kahden tai kolmen todistajan sana. [5. Moos. 17:6]

Vielä kuitenkin lopuksi Vapahtajan sanoin: Niin usein kuin lähimmäisesi tulee ja sanoo: Minä kadun, anna hänelle anteeksi. Edellä olevien tuomion jakeiden jälkeen on enemmän, kuin aiheellista muistuttaa, ettei kenenkään tarvitse jäädä tuomion alle, vaan saa vapaasti evankeliumin sovintosaarnan alla tulla tuomiosta Jumalan lasten vapauteen.

[Hulttio]

Tuosta taavetin lainaamasta kohdasta sen verran, että siinä on kyse paatumuksesta. Sillä joka ehdoin tahdoin, aivan tarkoituksella ilman mitään halua taistella vastaan, tekee syntiä, niin raamatun mukaan Jumala voi tällaisen ihmisen sydämen paaduttaa niin, ettei ihminen tule lainkaan synnintuntoon, joka on parannuksen edellytys.

[Taavetti]

Aivan oikea on Hulttion huomautus, olen täsmälleen samaa mieltä. Muokkauksena korostin ensimmäisessä lainauksessa kohtaa, jossa Paavali kirjoitti yhdellä tavalla kirjoittamisesta. Varmaan tarkoitti myös puhumista, siitä osoituksena vielä yksi jae Paavalin kirjeestä, taas kahtena käännöksenä.

1. Korinttolaiskirje
4 Ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kaunistetuissa sanoissa ihmisten viisauden jälkeen, mutta hengen ja voiman osoituksessa,

4 Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa,

[Taavetti]

Sairauksien hoito ei olekaan ehkäisyä, vaikka sellaistakin vaikutusta saattaa ilmetä sivuvaikutuksena. On aiheellista tehdä selvä ero siihen, että moniin hoitoihin voi joutua alistumaan, ja siihen että tietoisesti pyritään ehkäisemään hoitamisen varjolla. Nykyisin enimmillä lääkäreillä on tieto näiden kahden eroista, jos jollakin ei ole, on hänen tarpeen sitä hankkia opiskellen.

On vähintään kaksipiippuinen asia kehottaa kysymään sitä joltakin uskovaiselta lääkäriltä. Heillä on siihen tieto ja ymmärrys sekä ammatin että uskon näkökulmasta, sikäli heidän puoleensa voi luottaen kääntyä. Toisaalta voivat olla muutenkin työnsä vuoksi väsyneitä, ettei lisärasite ole toivottua. Uskon enemmistön heistä kuitenkin olevan valmiita antamaan tietoa, jos joku heiltä sitä kysyy.