Lutherin kirjoituksia

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Nepheg » 03 Tammi 2007, 21:17

Meidän Herramme ei sano, että helvetin tuli on valmistettu ihmisille, sillä vaikka he ovatkin kaikki syntisiä ja syypäitä iankaikkiseen kuolemaan, on Jumala halunnut pelastaa heidät tästä vaivasta siten, että hän on antanut Poikansa meidän puolestamme kuolemaan.

Sen tähden Hän on myös ilmoittanut pyhän tahtonsa, että tietäisimme, mitä meidän tulee tehdä palvellessamme Jumalaa ja halutessamme elää Hänen tahtonsa mukaan.
Meidän rakas Isämme on siis mielellään halunnut saattaa meidät autuudesta osallisiksi ja valmistanut meille tämän takia ikuisen tulen sijasta taivaan ja iankaikkisen elämän.

Mutta ollessamme sinne matkalla me pidämmekin syntien anteeksiantamusta Kristuksen vähäpätöisenä lahjana - rahan ja tavaran omistaminen olisi mielestämme paljon tärkeämpää.
Jumalan käskyjen noudattamiseen ja hänen palvelemiseensa ei meillä sitävastoin ole lainkaan halua.

Tästä täytyy olla seurauksena, koskapa me pyrimme kilpailemaan itsensä perkeleen kanssa ja noudattamaan hänen tahtoaan mieluummin kuin Herran meidän Jumalamme sanaa, että me myös joudumme samasta tuomiosta osallisiksi; olemmehan sen omin voimin valmistaneet.
Asiat voisivat olla kyllä toisinkin, mutta emme itse halua omistaa parempaa osaa.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Nepheg » 03 Tammi 2007, 21:38

Hohhoijaa, taas Lutheria...

Jumalan hyväksyminen eli hyväksilukeminen on varsin välttämätöntä ensiksikin siitä syystä, että me emme ole läpikotaisin vanhurskaita, tässä elämässä kun synti vielä on lihaan piintyneenä.
Jumala perkaa pois lihassamme jäljelläolevaa syntiä.
Edelleen Pyhä Henki joskus jättää meidät, ja me lankeamme synteihin, niinkuin Pietari, Daavid ja muut pyhät.

Mutta me saamme kuitenkin aina palata tähän oppiin: syntimme ovat peitetyt, ja Jumala ei niitä halua viaksemme lukea, Roomalaiskirjeen 4 Luku(7.jae); ei niin ajatellen, että syntiä ei olisi olemassa- niinhän sofistit ovat opettaneet: hyviä tekoja on tehtävä, kunnes emme enää ole tietoisia ainoastaan synnistä -, vaan niin, että synti tosiasiallisesti on olemassa ja että pyhät sen tuntevat, mutta että se Jumalan puolelta on unohdettu ja peitetty, kun siinä välillä on Kristus, välittäjä, ja hänet uskossa omistaessamme lankeaa luonnostaan, että mitkään synnit eivät ole syntejä.

Mikäli taas ei ole Kristusta ja uskoa, sikäli ei ole mitään syntien anteeksiantamusta, mitään peittämistä, vaan synnit luetaan viaksi ja kadotukseksi.
Näin Jumala tahtoo Poikaansa kunnioitettavan ja myös itseänsä hänen kauttaan meissä.

Emme siis määrittele kristittyä sellaiseksi, jolla ei ole tahi joka ei tunne syntiä, vaan sellaiseksi, jolle Jumala ei sitä uskon tähden Kristukseen viaksi lue.
Tämä oppi antaa omilletunnoille voimakkaan lohdutuksen keskellä todellista pelkoa. Senpä tähden emme syyttä suotta niin usein ja niin ahkerasti teroita mieliin syntien anteeksiantamusta ja Kristuksen tähden hyväksemme luettavaa vanhurskautta.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Nepheg » 17 Helmi 2007, 14:46

Mutta se seikka, että paavi tai piispa voitelee, ottaa hengelliseen säätyyn, asettaa virkaan, vihkii, pukee maallikoiden vaatetuksesta erottavaan pukuun, saattaa ehkä tehdä ulkokullatuksi ja aimo pölkkyjumalaksi, mutta ei koskaan kristityksi tai hengelliseksi ihmiseksi.
Näin ollen meidät kaikki vihitään kasteessa papeiksi, niin kuin Pyhä Pietari sanoo 1 Piet. 2,9: >> Te olette kuninkaallinen papisto ja papillinen kuningaskunta>>; ja Ilmestyskirja: >> Sinä olet verelläsi tehnyt meidät papeiksi ja kuninkaiksi.>>

Sillä jos meissä ei olisi korkeampaa vihkimystä kuin se, minkä paavi tai piispa antaa, niin ei paavin ja piispan vihkimyksellä ainoakaan tulisi papiksi, ei liioin toimittaa messua, saarnata eikä julistaa synninpäästöä.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja lukkari » 24 Huhti 2007, 23:36

Pitkästä aikaa lutheria. Kirjasta Avaimista


Mutta nuo ajatukset kahdenlaisista avaimista johtuvat siitä, ettei Jumalan sanaa pidetä Jumalan sanana, vaan koska ihmiset sitä puhuvat, niin sitä luullaan pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan, että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana, kaukana siitä sanasta, joka on maan päällä, ja niin töllistellään ylös taivasta kohti ja sepitetään vielä muita avaimia. Ja kuitenkin Kristus sanoo tästä asiasta aivan selvästi, että hän tahtoo antaa avaimet Pietarille, Matt. 16:19. Hän ei sano, että hänellä on kahdet eri avaimet: vaan juuri ne samat avaimet, jotka ovat hänellä itsellä eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikään kuin hän sanoisi: Mitä sinä töllistelet kohti taivasta ja sieltä etsit avaimiani? Etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet (se on totta), mutta ne eivät ole taivaassa: minä olen jättänyt ne alas maan päälle; sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne minä ne olen pannut. Pietarin suu on minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sitomisensa on minun sitomiseni, hänen päästämisensä on minun
päästämiseni, hänen avaimensa ovat minun avaimeni, minulla ei ole mitään muita enkä tiedäkään mistään muista: mitä ne sitovat, se on sidottu, mitä ne päästävät, se on päästetty, aivan kuin ei olisi ketään muuta sitojaa tai päästäjää taivaassa eikä maan päällä. Jos mahdollisesti onkin useampia tai muita avaimia olivatpa ne sitten taivaassa, maan päällä tai vaikka helvetissä, niin ne eivät ollenkaan koske minua. Minä en tiedä mitään niistä. Mitä ne sitovat ja päästävät siitä en minä välitä. Älä siis sinäkään välitä niistä äläkä anna johtaa itseäsi harhaan. Minä katson vain sitä, mitä Pietarini sitoo ja päästää, siitä minä pidän kiinni, ja pidä sinäkin siitä kiinni, niin olet samalla minun edessäni sidottu ja päästetty. Sillä Pietari sitoo ja päästää taivaassa eikä kukaan muu. Kas tämä on oikeaa ajatusta ja puhetta avaimista.

Tästä me nyt näemme mitä avaimet ovat, nimittäin Jumalan kristikunnalle Kristuksen kautta antama virka, valta tai käsky pidättää ja antaa anteeksi ihmisille heidän syntinsä. Sillä näin sanoo Kristus (Matt. 9:6): »Tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin» - hän sanoi halvatulle - »nouse» jne., ja heti sen jälkeen: »Kansanjoukot ylistivät Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan ihmisille.» Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

Re: Lutherin kirjoituksia

ViestiKirjoittaja pikkupoika » 25 Huhti 2007, 00:32

Room.12:2
Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta.


Tuo kohta on kyllä jäänyt valtionkirkolta lukematta! Tosin tuntuu että on kyllä jäänyt itseltäkin, mutta en sentään ole opettamassa. :(
pikkupoika
puuhakas
 
Viestit: 209
Liittynyt: 04 Elo 2006, 14:10

ViestiKirjoittaja O.M » 25 Huhti 2007, 12:35

lukkari kirjoitti:Pitkästä aikaa lutheria. Kirjasta Avaimista

-- Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa.


Kiitos Lukkarille hyvästä lainauksesta. Erityisesti jos ajattelee kirkon ulkopuolisia uudestikastajalahkoja, niin kovin ovat poikenneet pois Raamatun ja Lutherin opetuksesta.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Äitienpäiväksi kimppu ruusuja

ViestiKirjoittaja lukkari » 11 Touko 2007, 11:42

Luin läpi poimintoja Martti Lutherin teksteistä. Kirjasta Kimppu ruusuja:

Rakas Raamattumme peittyy niin moniin selitysteoksiin, että sen omaa sanaa tuskin enää havaitsee.
Raamatun sana ei ole lainkaan luettavaa, niin kuin ihmiset ajattelevat, vaan pelkästään elettävää sanaa, jota ei ole tarkoitettu ajateltavaksi ja pohdittavaksi vaan elettäväksi.Kun veljesi lohduttaa sinua, luota häneen aivan kuin itse Jumala olisi puhunut sinulle


Kristillinen elämä koostuu kolmesta osasta: armosta, rakkaudesta ja rististä.
Kristus on ainoa ykkönen, kaikkien lukujen alku, olivatpa ne kuinka suuria tahansa.
Kristillisen uskomme tärkein uskonkappale on Kristus itse. Hän on keskus. Mutta hänet löytää vain nälkäinen ja janoinen sielu.

Olkaa varuillanne vapaudestanne, ettette karhua paetessanne joudu suden suuhun, kun sanotte päässeenne lihallisesti vapaiksi, kadotatte samalla ikuisesti sekä maallisen hyvän että sielunne.

Oikea vapaus on hyvän tekemistä sydämen halusta. Se ei kumoa lakia, vaan yltää siihen mitä laki vaatii, nimittäin lähteenä olevaan rakkauteen.

Jumala on sen tähden niin ihmeellinen, että hän on valmistanut rauhan kaikkien koettelemusten keskelle. Maailmassa on rauha vain jos mikään ei häiritse sitä. Mutta Jumala antaa rauhan, jossa ihminen levottomuuksissakin suhtautuu kaikkeen rauhallisesti ja tuntee kaiken keskellä syvää turvallisuutta.

Minä kehotan ja varoitan jokaista, ettei mietteissään liitele liian korkealle, vaan pysyy alhaalla Kristuksen seimen ja ristin äärellä. Siellä asuu jumaluuden koko täyteys todellisena.
Voi, älkää ajatelko kuinka tulisitte suuriksi. Se tapahtuu itsestään kun olette tulleet pieniksi.


Jokainen on luotu toista varten. Me tarvitsemme ruokaa, vaatteita ja suojaa. Mutta me emme saa kiinnittää sydäntämme niihin. Sillä eihän meillä ole täällä pysyvää paikkaa.

Jos haluamme kasvattaa lapsia, meidän pitää tulla lapseksi heidän kanssaan.

Kun Kristuksen herruus astuu elämääsi, sitä seuraa pian risti.

Koko Raamattu on yhtä ristin julistusta ja kehotusta ristin kuuliaiseen kantamiseen.

Vain Jumalan sana on oikea aurinko, joka antaa meille ikuisen päivän elääksemme ja ollaksemme iloisia. Onnellinen se joka mielellään katselee tällaista valoa. Myyrät ja lepakot eivät siitä pidä. Ymmärryskin on valo, jopa kaunis valo. Mutta sitä tietä, joka johtaa kuolemasta elämään, se valo ei pysty osoittamaan.

Ihmisoppi on epävarma tie. Sillä liukastelee, kunnes jalka ja niska murtuvat. Siksi emme tahdo perustaa uskoamme ihmisten varaan, vaan Jumalan sanaan, ainoaan kallioon.

Raamatusta pitäisi kirjoittaa vähemmän mutta lukea ja elää sitä enemmän.

Pyhän kirjan yksin tulee olla kaikkien kirjojen tuomari ja mestari.
Jos on oikein sanoa, että ruhtinaan kirjeet tulee lukea kolme kertaa, kuinka paljon ennemmin täytyy Jumalan kirje, nimittäin Pyhä Kirja lukea neljä, kymmenen, sata ja tuhat kertaa.
Sen, jolla ei ole Pyhää Kirjaa, täytyy tyytyä omiin ajatuksiinsa. Se jolla ei ole laastia, muuraa lannalla.
Pyhä Kirja on peräti yksinkertainen. Jumalallinen sana ei keikaile koristeellisin sanakääntein. Siksi monet loukkaantuvat siihen, koska se on niin koruton.

Olen rukoillut Jumalaa, ettei hän antaisi minulle epäilyttäviä ja petollisia unia, eikä antaisi minun nähdä merkkejä tai enkeleitä. En tarvitse niitä, koska Jumala on antanut minulle sanansa. Tyydyn siihen. Minulla on sana, siihen minä uskon, enkä muuta tahdo.

Jumalan sanalla ei pidä leikkiä. Jos et ymmärrä sitä, nosta sille hattua.


Tässäpä näitä mietteitä, tummennetut kohdat minun laittamia.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja lukkari » 12 Touko 2007, 10:04

Kappas vain Nimimerkki lestadius oli kopioinut koko viestiketjun kaksneloselle...
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja lukkari » 28 Touko 2007, 12:14

Lisää Lutheria:

Häälaulu, Psalmin 45 selitys

Ps. 45:2 Minun sydämeni ajattelee kauniin laulun; minä veisaan kuninkaasta; minun kieleni on jalon kirjoittajan kynä.
Minun sydämeni ajattelee kauniin laulun;
minä veisaan kuninkaasta.

Hän alottaa vetämällä puoleensa lukijan suosiota. Sillä hän ilmoittaa laulavansa suloisimmasta, parhaimmasta ja ihanimmasta asiasta maan päällä. Hän ei sepitä mitään jokapäiväistä laulua jostakin rajasuutarista eikä sodasta, vaan korkeimmasta hallitusmiehestä, kuninkaasta, sillä kuninkaan persoona on korkein maan päällä, vieläpä rauhan kuninkaasta, ja sommittelee laulunsa puhtaalla ja valitulla puhetavalla ja mitä suloisimmilla sanoilla.

Mutta tässä on mieleen palautettava, mitä edelläpäin olemme sanoneet, että tämä psalmi on pelkkä vertaus ja että noilla kuninkaan ja valtakunnan vertauksilla tarkoitetaan hengellistä valtakuntaa ja seurakuntaa, niin että mieli on kokonaan irroitettava maallisen valtakunnan kuvasta ja kiinnitettävä näkymättömiin asioihin, joissa kaikki tapahtuu peräti toisin kuin maailman valtakunnissa. Jos katselet tämän valtakunnan ulkonaista muotoa, huomaat että kaikki asiat siinä ovat aivan toisellaisia kuin maallisessa valtakunnassa. Kun hengellisessä valtakunnassa saarnataan elämää, on maallisessa valtakunnassa muotoon nähden sula kuolema, kun saarnataan kunniaa, on toisessa ristin häpeä, kun saarnataan viisautta, on toisessa tyhmyys, kun saarnataan urhoollisuutta ja voittoa, on toisessa heikkous ja risti ja samoin muissakin kohdin, jotenka kaikki, mitä tässä Kristuksen seurakunnasta kuulet, sinun tulee käsittää tämän uskonkappaleen mukaan: Minä uskon pyhän seurakunnan. Joka sanoo: Minä uskon, Hän ei vielä näe asiaa sellaiseksi, kuin hän uskoo, vaan usein aivan päinvastaiseksi.

Psalmin tarkoitus on siis laulaa kuninkaasta ja valtakunnasta, mutta ei tavallisesta kuninkaasta ja valtakunnasta, vaan varsin hyvästä, suloisesta ja ihanasta valtakunnasta, jossa ei ole orjuutta, puutetta eikä vaaraa, vaan ijankaikkinen kunnia, rauha, yltäkylläisyys, ijankaikkinen elämä, lakkaamaton voiton riemu ja pysyväinen ilo. Hän tahtoo puhua kuninkaasta, jonka vertaista ei ole maailman valtakunnissa, vaan jonka heikkona varjona ja mitättömänä turvana maailman valtakunnat ovat Sillä maailman kuninkaat ja ruhtinaat näyttävät iloisilta, kun ovat komeasti puetut ja suuressa komeudessa ilmestyvät. Tämä maallisten kuninkaiden komeus on ainoastaan ulkonainen, mutta heidän sydämensä on täynnä kaikellaista onnettomuutta, murhetta ja vaivaa. Mutta hengellinen valtakunta, vaikka se ulkoa katsellen on kurja, on kuitenkin sisällisesti korkein hyvä ja korkein asia, josta sydämeni kuohuttaa kauniin laulun. Minä veisaan kuninkaasta.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 20 Kesä 2007, 10:35

Luther: Kolmas kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai, toinen evankeliumisaarna (Luuk.15:1-10). Kirkkopostilla (SLEY 1944), s.131-135

16. Kuinka minun siis pitää menetellä, kun laki käy minun kimppuuni ja pitää minun omatuntoni lujilla, ja kun minä huomaan, etten toteuta sitä, mitä se vaatii? Minä vastaan: Huomaapa, kuinka Kristus tässä menettelee! Hän panee kovan kovaa vastaan ruveten hänkin puolestaan yksipäiseksi antamatta tyrkyttää itselleen mitään lakia, vaikka se onkin otettu Jumalan käskyistä. Opettele sinäkin tekemään samoin ja mutkailematta sille sanomaan: Laki kulta, lakkaa jo sanailuistasi ja painu tiehesi, sillä minulla ei nyt ole sinun kanssasi mitään tekemistä; jopa juuri sen tähden, että sinä yrität päästä kanssani tekemisiin, tiedustelemaan, kuinka hurskas minä olen, minä en tahdo sinua kuulla. Sille tuomarille, jonka kanssa olemme riidoissa, ei kuulu se, mitä minä olen eikä se, mitä minun pitää tehdä tai jättää tekemättä, vaan se, mitä Kristus on, antaa ja tekee. Me olemme nyt siinä lepokammiossa, jossa ainoastaan morsian ja ylkä saavat olla; sinne ei sinun sovi tulla eikä itseäsi siihen asiaan sekoittaa.

17. Mutta se jatkaen kolkuttamistaan sanoo: "Niin kyllä, mutta sinun täytyy,jos tahdot autuaaksi tulla, joka tapauksessa tehdä hyviä tekoja, noudattaa Jumalan käskyjä!" Ja jälleen minä vastaan: "Etkös kuule, että nyt ei puhuta näistä asioista. Herrassani Kristuksessahan minulla jo on vanhurskauteni jaitse asiassa koko autuuteni ilman mitään tekoja, ja minä olen jo ennen sinun tuloasi autuas enkä minä sinua siihen tarvitse!" Jos näet teot eivät, niin kuin olen sanonut, tule kysymykseen, ei mikään lakikaan tule kysymykseen, eikä siinä, missä lakia ei ole, myöskään ole syntiä. Siinä siis ei saa hallita mikään muu kuin yksin morsian kammiossansa Kristuksen kanssa; siinä hänellä on kaikki Kristuksen kanssa yhteisenä, eikä hän enää tarvitse mitään sellaista, mikä autuuden saavuttamiseksi on välttämätöntä. Hän jättäkööön lain pärrytyksineen ja toitotuksineen ulkopuolelle, huoletta sitä halveksikoon ja sen tyköänsä työntäköön, jos se pyrkii omatuntoon käsiksi käymään. Eihän se sinne kuulu, se saapuu ajattomalla ajalla, päälle päätteeksi pyrkien toimimaan siellä, minne sillä ei ole asiaa. Mehän olemme nyt siinä uskonkohdassa, jossa sanotaan: Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, minun Herraani, joka minun tähteni kärsinyt, kuollut, noussut ylös - . Hänen tieltänsä väistykööt niin Mooses kuin keisarin ja Jumalan lait. Työnnettäköön tieltä kaikki, mikä kanssani pyrkii sanailemaan synnistä, oikeasta ja väärästä ja muusta, mitä saattanen tehdä.

18. Katsohan, Kristus tahtoo meille tässä esittää vapautta. Kristittyinä me emme uskon puolesta kärsi ainoatakaan ojentelijaa, vaan me yksinkertaisesti pitäydymme siihen, että olemme kastetut ja kutsutut Kristuksen tykö, tulleet hänen kauttansa vanhurskaiksi ja pyhitetyiksi; me sanomme: "Tämä on minun oikeuteni, minun aarteeni, minun tekoni ja kaikkeni sitä syntiä ja vääryyttä vastaan, minkä laki voi aiheuttaa ja minun viakseni koota; jos muuta oikeutta, tekoa, lakia tai syntiä haluat, niin ota ne, mistä otat, minussa ei niillä ole sijaa." Ihminen saattaa siis menestyksellä vastustaa perkeleen suostutteluja ja kiusauksia, jotka kohdistuvat joko menneisiin tai nykyisiin synteihin, erottamalla toisistaan kauaksi nuo molemmat: Mooseksen ja Kristuksen, teot ja uskon, omantunnon ja ulkonaisen elämän. Kun siis laki käypi silmille pyrkien kauhistamaan minun sydäntäni, silloin on aika antaa lakikullalle lähtökäsky, ja, ellei se hyvällä lähde, niine hyvineen karkoittaa se luotaan ja sanoa: "Mielelläni minä ihmisten pariin tullessani teen ja kartutan hyviä tekoja, minkä jaksan, mutta tässä, kun minun omantuntoni täytyy kestää Jumalan edessä, minä en sellaisesta tahdo mitään tietää. Jätä minut rauhaan äläkä puhu mitään minun tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni! Tässä minä en kuule Moosesta enkä fariseuksia, vaan Kristuksen yksinänsä pitää hallitseman ja kaikkenani kaikessa oleman. Minä tahdon Marian tavoin istua hänen jalkojensa juuressa kuuntelemassa hänen sanaansa. Martta jääköön ulkopuolelle, keittiössä askaroimaan, taloustoimiaan suorittamaan; hän jättäköön omantunnon rauhaan."

19. "Mutta entä jos minulla yhä jatkuvasti on syntiä? Eihän se toki ole oikein?" Minä vastaan: "Niin, se totta kyllä on: 'Minä olen totisesti syntinen ja teen sitä, mikä väärin on': mutta silti ei saa joutua epätoivoon, ei rientää helvettiin eikä lähteä lakia pakoon. Onhan minulla toki vielä Mooseksen yläpuolella sellainen oikeus ja teko, jolla minä käsitän hänet, joka minut on käsittänyt: minä pitäydyn hänehen, joka kasteessa minut sylihinsä otti, helmahansa laski ja evankeliumillansa kaikkien aarteittensa yhteyteen vei, ja joka käskee minua itsehensä uskomaan. Hänen saapuvilla ollessansa saat käskeä fariseuksia, Moosesta tauluinensa, kaikkia lainoppineita kirjoinensa ja kaikkia ihmisiä tekoinensa heti paikalla vaikenemaan ja väistymään, sillä siinä tapauksessa millään lailla, millään oikeudella ei ole lupaa syyttää eikä vaatia, vaikka minä en ole niitä noudattanut enkä voikaan noudattaa, sillä Kristuksessa minulla on runsaana kaikki se, mikä minulta puuttuu ja mitä vailla minä olen"

20. Tällaista se on, minä sanon, kristittyjen opetteleminen ja tieto! Se kuuluu ainoastaan siihen piiriin, missä Kristuksen on hallittava ja missä omatunto on tekemisissä Jumalan kanssa. Sitä ei kuitenkaan saarnata raaoille, julmille ja kevytmielisille ihmisille, silla sellaiset eivät siitä mitään ymmärrä; he, niinkuin pyhä Pietarikin (2.Piet.3:16) sanoo, hämmentävät ja vääntävät kieroon tämän opin omaksi kadotuksekseen ja he ottavat siitä aiheen elääkseen miten tahtovat. He sanovat: "Kaikkea vielä! Miksi minun tarvitsisi tehdä hyviä tekoja? Ei haittaa, vaikka olenkin syntinen. Onhan Kristus poistanut lain -." Ei tällainen kelpaa; tässä sinun näet on katsominen Kristusta myöskin sillä kohdalla, mitä hän jatkoksi tekee. Itsehän hän tässä sanoo itseään sellaiseksi mieheksi, joka etsii kurjaa, kadonnutta lammasta, vielä lisäksi todistaen sanansa par'aikaa suorittamallaan teolla, ottamalla vastaan syntisiä ja publikaaneja ja heille saarnaamalla. Siitähän huomaat hänen saavan aikaan paljon enemmän kuin laki on käskenytkään. Tällä esikuvallaan hän opettaa sinua toimimaan samoin. Hän on niin korkea, ettei ota alistuakseen lain alaiseksi, mutta toisaalta kuitenkin niin halullinen, että tekee jopa paljon enemmän, kuin laki voi vaatiakaan. Elä sinäkin samoin: älä sinäkään jää odottamaan, kunnes sinua täytyy lain avulla pakottaa ja kiusata, vaan tee sinä itsestäsi, ilman lakia, se, mikä sinun on tehtävä, niinkuin pyhä Pietari 1. kirjeensä 2. luvussa (16.jakeessa) kehoittaa: "- niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona vaan niinkuin Jumalan palvelijat", ja Paavali, Roomalaiskirjeen 6. luvussa (18.jakeessa): "Nyt te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi". Sellaisia ovat ne, jotka tekevät kaiken omatunto vapaana, ilman pakkoa ja ilman lakia.
...
23. "Jos sinä siis ahdistat minua siinä, missä ahdistaa sopii, niin" - näin sanottakoon Moosekselle - "minä kuulen ja seuraan sinua halulla, mikäli on kyseessä käsi ja ulkonainen elämä; siinä ollos hallitsemassa aivan kuin kasvattaja talonväen parissa, sinnä käske minua olemaan kuuliainen, säädyllinen ja kärsivällinen, tekemään lähimmäiselle hyvää, auttamaan köyhiä ja kiittämään ja ylistämään Jumalaa, hänen sanansa tähden antautumaan häpäistäväksi ja pilkattavaksi ja kärsimään kaikkea sitä vaivaa, jolla maailma minut kuormaa. Tähän kaikkeen minä suostun, jopa tahdon tehdä enemmänkin kuin ulkonaisen ihmisen puolesta voin suorittaakkaan - henki näet on altis, sanoo Kristus (Matt.26:41), jopa enemmänkin kuin altis, vaikka liha on heikko, ja sen mukaisestihan Kristus ympärileikkauttaa itsensä, uhraa pyhäkössä ja antautuu piestäväksi ja ristiinnaulittavaksi, vaikka mikään tästä ei ollut hänelle itselleen välttämätöntä eikä lain vaadittavissa -, mutta jos aiot tunkeutua edemmä, sinne, minne sinä et saa tulla, minun sydämeeni ja omaantuntooni, niin minä en enää halua kuulla enkä nähdä sinua; minulla on näet siellä toinen, suuri ja sanomaton aarre, ja sen nimi on Kristus, hänen kasteensa ja evankeliuminsa. Kaiken kaikkiaan, mitä tulee ulkonaiseen ihmiseen, sinä et voi sen kuormaksi liikoja panna etkä sitä liiaksi ahdistella; omalletunnolle sitävastoin et saa panna kuormaa laisinkaan". Siellä, katsohan, missä on se Henki, joka tuo meille Kristuksen, hän on kaikkin lakien yläpuolella, niinkuin Paavali (1.Tim.1:9) sanoo: "Lakia ei ole pantu vanhurskaalle", mutta kaikesta huolimatta hän tekee enemmän kuin lihaan katsoen voi toteuttaa. Lihaan katsoen me näet olemme syntisiä ja omaan persoonaamme katsoen meidän pitäisi jäädä lain alaisiksi, mutta Kristuksen ja kasteen tähden me olemme yläilmoissa, kaikkien lakien yläpuolella.

24. Mooseksen on siis toteutettava työtään Kristuksen ulkopuolella pitääkseen kovilla niitä, jotka eivät ole kristittyjä tai ainakin vanhaa ihmistä. Ei hän tosin kristityistä tee hurskaita, mutta hän kylläkin osoittaa heille, mikä heidän tehtävänsä on, ja sen he Hengen mukaisesti mielellään toteuttavatkin, jopa he toteuttavat paljon enemmänkin, vaikkakaan liha ei ota tullakseen jäljessä eikä seuratakseen Henkeä. Tältä kannalta katsoen he vielä tarvitsevatkin kehoitusta ja ankaruutta, omantunnon jäädessä vapaaksi, lailla kun siihen ei ole mitään oikeutta. Sen tähden on kristikunnassa myöskin suvaittava tätä opetusta ja kehoitusta - niinhän apostolitkin suvaitsivat - että jokaista kehotettaisiin ja häntä muistutettaisiin siitä, mitä hänen on asemassaan tehtävä.
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 12 Heinä 2007, 16:58

Luther: Viidentenä sunnuntaina kolminaisuuden päivästä (Luuk.5:1-11). Huonepostilla. Sley 1902, Helsinki.

Otteita saarnasta:

Päivän evankeliumissa kertoo Luukas, miten Pietari ja toiset opetuslapset tulivat ja kutsuttiin apostolinvirkaan. Itse kertomus on erittäin kuvaava. Runsaalla kalansaaliilla tahtoi näet Herra heille osottaa, miten voimallisesti evankeliumi oli vaikuttava maailmassa, temmaten ihmisiä pois perkeleen valtakunnasta ja saattaen heitä Jumalan valtakuntaan. Lopuksi Herra itsekin asian selittää siten, että Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes vast'edes tulevat pyytämään ja saamaan ihmisiä.

...Joka ahkerasti kuulee Jumalan sanaa, hänellä on kaksi suurta etua, joita ei kukaan voi ilman Jumalan sanaa saada.
Ensimmäinen etu on, että opimme tuntemaan Jumalan tahdon, mitä mieltä Hän on meitä kohtaan ja mitä Hän aikoo tehdä meille tämän elämän perästä. Ilman Jumalan sanatta on yhdenkään ihmisen sitä mahdotonta tietää. Me luulemme ihan vastoin asian todellista laitaa, että Jumala on meille vihainen ja tahtoo meitä rangaista. Mutta sana opettaa, kuten kohta saamme kuulla, ettei Jumala olekaan meille vihainen, vaikka olemmekin syntisiä, vaan on armollinen, tahtoo pelastaa meidät synnistä ja kuolemasta iankaikkiseen elämään. Tämä on ensimmäinen hedelmä sanasta, jonkatähden meidän tulee ahkerasti ja hartaudella sitä kuulla.

Toinen etu on se, että me sanasta opimme, miten ulkonainen elämämme, asemamme ja kutsumuksemme, Jumalan sanaan perustettuna ja sanalla pyhitettynä on oikea jumalanpalvelus, joka on Jumalalle otollista. Ei ole tarpeellista sen, joka tahtoo Jumalaa palvella, ryhtyä mihinkään erityisiin toimenpiteisiin ulkonaisen elämän suhteen, kuten munkit ovat menetelleet.

...Tahdomme nyt ottaa itse kertomuksen katseltavaksemme. Siinä on kaksi osaa. Ensiksikin antaa se meille ruumiillisesta suhteesta sen lohdullisen opetuksen, ettei Jumala salli meidän nääntyä nälkään. Toiseksi antaa se hengellisen opetuksen, kun hän ei tahdo meitä tuomita kadotukseen meidän synteimme tähden, vaan ottaa meidät armoihinsa. Nämät kaksi opetusta ovat sangen tarpeelliset ja hyödylliset, jonkatähden meidän tulee niitä ahkerasti katsella ja sen mukaan myöskin käyttäytyä.

...Tämä on ensimmäinen lohdutus, joka esitetään meille, että me uskoisimme, ja vaikka meiltä joskus puuttuu jotain, ettemme joutuisi epätoivoon tai kävisi kärsimättömiksi, vaan pysyisimme toivossa, että siunaus vielä kerran tulee. Samoinhan Pietarillekin ja hänen kumppaneillensa kävi. He saivat tehdä koko yön hukkaan työtä, mitään saamatta. Mutta Kristus, rakas Herramme, tulee ja antaa heille ensin sanansa, tehden heidät siten kristityiksi. Sitte käskee hän heidän mennä apajalle vielä kerran koettamaan. Pietari tottelee, ja hänen onnistuu erittäin hyvin.
Samoin on tapahtuva meillekin. Jumala ei anna meille heti alusta kaikkea yllinkyllin. Jos hän olisi antanut meille heti kaikkea, kun olemme tulleet kastetuiksi ja kristityiksi, niin tulisimme siihen luuloon, että nämät ovat omaa ansiotamme.

...Jumalalle on kunniaksi, kun me kohtelemme Häntä ja Hänen sanaansa samoin kuin Pietari tässä tilaisuudessa. Vaikka järkemme koittaa vietellä meitä toisaalle, tulee meidän kuitenkin pysyä uskossa vakaina, sanoen: "Järki sinne, järki tänne! - tästähän on minulla Jumalan sana ja käsky, siinä minä tahdon pysyä." Joka näin luottaa sanaan, hänestä Jumala iloitsee ja koko taivaan sotajoukko.

...Toinen opetus ja lohdutus on hengellistä laatua. Tekstistä kuulette, rakkaani, miten Pietari peljästyneenä kalansaaliista oppi tuntemaan Herraa Jeesusta, ettei hän enään hänestä ollutkaan tavallinen ihminen. Ja kun hän tuntee olevansa viheliäinen syntinen, niin lankee hän Jeesuksen jalkoihin, sanoen: "Herra, mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen!" - Tämä on hengellinen asia, jota harvat ihmiset oikein käsittävät. Näyttää siltä, kuin olisi Pietari ollut niin harras ja nöyrä, että hän mielellään olisi paennut Herran Kristuksen luota. Mutta asia on toisin ymmärrettävä.
Omantunnon laita on sellainen, että Jumalan armollansa meitä lähestyessä ja luvatessa meille syntien anteeksi antamisen ja iankaikkisen elämän ihan ilmaiseksi Kristuksen tähden, armo tuntuu niin suurelta, jotta joudumme ajattelemaan: se on liika paljon, me emme tohdi sitä itsellemme omistaa. Voimme kyllä uskoa Jumalan olevan armollisen ja laupiaan, mutta se totuus, että hän on meille niin ylen määrin armollinen, ei ota mahtuakseen meidän sydämeemme. Jokainen vain ajattelee: jos minä olisin niin puhdas ja hurskas kuin neitsyt Maria, apostoli Pietari ja Paavali, niin tohtisin minäkin omistaa armon ja siihen luottaa. Mutta minä olen syntinen, en ole armoa ansainnut vaan Jumalan vihan ja tuomion. Siihen liittyy myöskin perkele, joka nostattaa synnin sydämestäsi siihen määrään, jotta sinä et saata nähdä muuta kuin oman mahdottomuutesi ja joudut niinmuodoin peljästymään tuota sanomattoman suurta armoa.
Tämä on hengellinen kiusaus, josta suruttomat, jommoisia ihmiset yleensä ovat, eivät tiedä mitään. Sitä kukin oppii tuntemaan omasta kokemuksestansa, vaan ei mitenkään muuten. Suurin osa ihmisiä elää ajattelematta sekä syntiä että Jumalan armoa. mutta totiset kristityt ovat arkamielisiä, heistä kun aina tuntuu, että Jumala tekee heidän tähtensä liian paljo hyvää.

...Tällaiseen kiusaukseen on Pietari nyt joutunut. Hän huomasi, että tuo hänen ja hänen kumppaniensa runsas kalansaalis oli Herran Kristuksen lahjaa ja siunausta, kun he hänen sanansa johdosta saivat niin paljon kaloja, mutta hän ajattelee sen ohessa, miten kelvoton hän on nauttimaan tällaista hyvyyttä, jonkatähden hän peljästyy epätoivoissaan. Mitä, sanoo hän, on minulla tekemistä sinun luonasi? Käänny hurskasten ihmisten puoleen, minä olen valitettavasti paha, syntinen ihminen. Mutta Kristus lohduttaa häntä aivan toisin, kuin hän luulikaan, kehoittaen häntä olemaan pelotonna ja hyvässä turvassa. Ikäänkuin olisi hän tahtonut sanoa: tuo kalansaalis on vähäpätöinen asia, minä teen sinusta vielä ihmisten kalamiehen. Nyt sinulla on kalastajan elinkeino, mutta minä kutsun sinut toiseen toimeen, saata ruveta kulkemaan toisilla vesillä, pyytämässä ihmisiä, kokoomassa kansaa taivaaseen, jotta valtakuntani tulee niin täyteen, kuin tuo vene on kaloja täynnä. Tätä kalanpyyntiä varten annan minä sinulle toisen verkon, nimittäin evankeliumini; sillä sat sinä koota valittuja, jotta heidät kastetaan, he uskovat ja saavat iankaikiksen elämän. Eikä sinun ole tätä tehtävä vain yhdessä paikassa, vaan koko maailmassa, kun saat pyytää ja kääntää milloin kaupungin, milloin koko maakunnan.
Tämä on se hengellinen lohdutus, jonka Herra antaa opetuslapsillensa, kun hän ei anna heidän kuolla nälkään, vaan vieläpä valitsee heidät hengelliseen hallitukseen, lähettää heidät maailmaan, sekä kuningasten että ruhtinaitten tykö, käskien heitä rohkeasti julistamaan evankeliumia.

...Ja siitä vahvaksi todistukseksi on Jumala antanut meille sanansa, kasteen, ehtoollisen ja synninpäästön, jotka ovat hänen verkkojansa, joilla hän kokoo omiansa maailmasta, missä perkele on jumalana ja ruhtinaana, ja jolla hän suojelee heitä perkeleen petokselta ja maailman hirmuvallasta sekä ylläpitää ja vahvistaa heidän uskoansa, jotta he eivät joutuisi maailman kanssa kadotukseen. Ja vaikka synti heissä onkin vielä eleillä ja heidän uskonsa on heikko, jotta he eivät ajattele olevansa mahdolliset hänen suuria ja jaloja aarteitansa saamaan, niin Kristus kuitenkin lohduttaa heitä, kuten jo mainitsin, sanoen: älkää peljätkö; älkää katsoko siihen, josko olette mahdolliset tai mahdottomat, vaan kuulkaa, mitä minä sanon teille: "teidän Isällänne on hyvä tahto antaa teille valtakunnan." Kun asia näin on, niin ei teidän Isänne salli teidän joutua helvettiin, vaikka olettekin sen ansainneet. Turvatkaa siis vainen minuun, luottakaa kasteen armoon, menkää pyhälle ehtoolliselle, antautukaa evankeliumini pyydettäviksi ja vedettäviksi, niin ei teillä pidä oleman mitään hätää!
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 09 Syys 2007, 18:51

Lutherin evankeliumisaarnasta, Kolmastoista kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai (Luuk.10:23-37)

23. Ja hän kääntyi opetuslapsiinsa erikseen ja sanoi: "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette.
24. Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat ovat tahtoneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet."
25. Ja katso, eräs lainoppinut nousi ja kysyi kiusaten häntä: "Opettaja, mitä minun pitää tekemän, että minä iankaikkisen elämän perisin?"
26. Niin hän sanoi hänelle: "Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?"
27. Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".
28. Hän sanoi hänelle: "Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää".
29. Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?"
30. Jeesus vastasi ja sanoi: "Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka riisuivat hänet alasti ja löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi.
31. Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä ja näki hänet ja meni ohitse.
32. Samoin leeviläinenkin: kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hän ohitse.
33. Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.
34. Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.
35. Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 'Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan'.
36. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?"
37. Hän sanoi: "Se, joka osoitti hänelle laupeutta". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Mene ja tee sinä samoin".


----

"Oikein vastasit;tee niin, niin saat elää."
19. Jopa tässä tuli laki saarnatuksi ja lujat, aimo läksyt annetuiksi! Todellakin mies vangitaan omilla sanoillaan! Häntä tartutaan arkaan kohtaan: Kristus voi nyt hänelle osoittaa, mikä häneltä puuttuu. Oppi on, hän lausuu, erinomainen ja oikea, mutta, ystäväiseni, toteuta se myöskin; minä haluan nähdä tekijän. Näytä nyt olevasi mestari: tuo esiin taitosi! Kyllähän te kaikki, näet olette puhuneet ja kirjoittaneet ja te tiedätte sen ettekä ole muun tarpeessa. Mutta se on sinun vikasi ja muidenkin vika: te ette sitä myös toteuta. Te luulette sen riittävän, että puhutte ja mietitte sanoja. Ei siitä kukaan saa elämää eikä tule autuaaksi, noudattaa ja toteuttaa se täytyy, muutoin ei teillä ole osananne elämää, vaan Jumalan viha ja iankaikkinen kuolema!
20. Tämä on sellaisten viisastelijoiden tuomio, jotka ovat paljoa tietävinään ja jotka pyrkivät opettamaan kaikkia autuaaksitulemisen asiassa, mutta eivät taida mitään muuta opettaa kuin meidän omia tekemisiämme ja tekojamme; evankeliumin oppia he halveksivat. Moiset esitykset eivät ole mitään muuta kuin pelkkää tyhjää, perustelematonta ja mitätöntä lavertelua, josta ei lähde mitään tulosta. Pyhä Paavalikin, Galatalaiskirjeen 6.luvussa (13.jakeessa) sanoo, etteivät moiset lain ja tekojen opettajat, "jotka ympärileikkauttavat itsensä, itse noudata lakia". Täydellä syyllä siis voi sanoa heille niinkuin Kristus tässä tälle sanoo: Arvon opettaja, teepä itse se, mitä opettaessasi toisilta vaadit...
...22. Jopa tämä Kristuksen sana "Tee se!" on ainainen läksy ja saarna. Sitä saarnataan ja se lausutaan kaikille ihmisille, pyhillekin, ja se syyttää heitä niin, etteivät he voi eikä heidän ole mahdollistakaan kerskata Jumalan edessä tekojensa, ansioittensa ja pyhyytensä tähden, vaan heidän täytyy, sikäli kuin tuntevat sen oikein ja kun heidän on seistävä Jumalan edessä, tuomita kadotukseen sekä itsensä että koko elämänsä. Tällä kohdalla ei totisesti ainoakaan paremmin vanhan kuin uuden liiton pyhä ole sen nojassa kestää. Heidän kaikkien täytyy katsahtaa omaa kuvaansa tästä sanasta: "Tee se!", ja se merkitsee aivan samaa kuin tämä: "Katso, tätä et vielä ole tehnyt etkä täyttänyt!" Itse Mooseskin, jolla kuitenkin on se kerskaus, että palvelijana oli ollut uskollinen Jumalan koko huoneessa (Hepr.3:5), ja jota Jumala nimittää ystäväksensä (2.Aik.20:7; Jes.41:8 ), jonka kanssa hän itse suullisesti ja kasvoista kasvoihin puhuu, täytyy sanoa Jumalalle: Sinun edessäsi, oi Herra, kaikkien Henkien ja kaiken lihan Jumala, joka olet armahtavainen, laupeas ja pitkämielinen ja suuri armossa, joka annat anteeksi pahat teot, rikokset ja synnit, kukaan ei ole viaton (2.Moos.34:6). Näin hän hylkää sekä oman että kaikkien ihmisten pyhyyden, syyttäen heitä Jumalan edessä...
...38. Tekemällä samarialaisesta sen lähimmäisen, joka oli joutunut ryövärien käsiin, Kristus kuitenkin erikoisesti tahtoo osoittaa olevansa ja tahtovansa olla se lähimmäinen, joka todellisesti toteuttaa käskyn ja osoittaa rakkautensa kaikkien ihmisten köyhiä ja kurjia, Jumalan edessä haavoille lyötyjä ja kurjiksi käyneitä omiatuntoja ja sydämiä kohtaan. Täten hän myöskin antaa esikuvan: hänen kristittyjensä on tehtävä samoin kuin tekee hän, joka koko maailman silmissä, varsinkin noiden suurien pyhien, hänen omien juutalaistensa, silmissä oli samarialainen: hekin samoin, koska muut eivät sitä kuitenkaan tee, laskekoot sydämellensä kurjien, hyljättyjen ja avuttomien hädän ja tietäkööt, että sen, minkä he heille tekevät, he ovat tehneet Kristukselle, lähimmäisellensä.
39. Samarialaisessa Kristus siis kuin kuvassa ikään osoittaa sen hyvyyden, avun ja lohdutuksen, jota hän evankeliumilla valtakunnassaan toteuttaa. Tämä on juuri samaa kuin se, minkä hän alussa opetuslapsillensa sanoi: "Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette -". Hän kuvailee mitä lohdullisimmin sen, mitä uskolla hänessä on, ja kuinka kaukana hänen evankeliuminsa on siitä lain opista, joka papeilla ja leeviläisilläkin on, ja josta tähän mennessä on runsaasti puhuttu. Tarkattakoon vain tästä kuvasta, kuinka me, joiden Jumalan käskyjä vastaan rikottuamme synteihin vajonneina ja Jumalan vihan alaisiksi joutuneina olisi täytynyt kuolla iankaikkinen kuolema, kuitenkin hänen kauttansa olemme saaneet avun: nyt me saamme Jumalan armon, lohdutuksen ja omantunnon elämän ja myöskin alamme noudattaa lakia.
40. Tämä on se meidän uskonoppimme pääkohta, joka meille ilmoittaa, ettemme itse voi itseämme auttaa, ja ettei myöskään mikään teko tai lain opetus voi meitä auttaa, vaan että hänen täytyy se meissä aloittaa, hänen, joka ei meitä, jos me tunnemme syntimme ja kurjuutemme, ahdistele lailla - se kuuluu suruttomille hengille, sellaisille kuin on tämä kirjanoppinut, jotka eivät halua itseään syntisiksi soimattavan -, vaan joka sydämestään armahtaa meitä, ja joka sitä paitsi sanansa kautta on niin ystävällinen ja lohdullinen: hän itse sitoo haavoitetun, asettaa hänet juhtansa selkään ja hoitaa ja hoivata häntä. Hänen yksin, näet, täytyi itsensä kautta toteuttaa lunastuksemme, astua meidän sijaamme ja kantaa ruumiissaan meidän syntimme ja hätämme; itse hän myöskin meille tämän julistaa antaen sen lohdullisen sanan, jolla meidät sidotaan ja parannetaan.
41. Juuri näin vuodatetaan haavoihin öljyä ja viiniä. Kumpikin on hyvää lääkettä haavoihin; viini säilyttää lihan puhtaana ja terveenä, nin etteivät haavaat pääse vihoittelemaan ja märkimään. Erikoisesti Juudanmaa on siunattu balsamilla, toisin sanoen, jaloimmalla ja kallisarvoisimmalla viinillä, mikä on ohi kaiken muun kaikkia vammoja parantavaista. Tämä on pyhän evankeliumin saarna, ja se vaikuttaa nämä molemmat: se pitää katuvaiset omattunnot syntien ja vajavaisuuksien tuntemisessa, niin etteivät ne käy suruttomiksi eivätkä lakkaa halajamasta armoa; sen ohessa se lohduttaa niitä armolla ja anteeksiantamuksella, näin alati toivuttaen ihmistä, kunnes hän jälleen tervehtyy ja alkaa taasen tehdä terveen tekoja.
42. Tähän hän käyttää myöskin seurakunnan virkaa ja palvelusta; sille hän antaa käskyn suomallaan viralla ja Hengellä vaalia ja hoitaa tällaisia ja hän käskee heihin ahkerasti kohdistamaan kaikkea sellaista, mikä edistää voimistumista ja elpymistä: heitä lohduttamaan, kehoittamaan, pyytelemään, nuhtelemaan jne. Ja hän lupaa myös korvata kaiken sen, mitä he näissä työskentelevät ja vaivaa näkevät...
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja O.M » 21 Tammi 2008, 19:59

Tässä Lutherusta. Kirjoitin osan tästä jo aikoinaan tänne, mutta teksti hävisi sittemmin erään vahingon yhteydessä.

"Jumalattomat uhkaussanoilla ja tulevan tuomion ilmoituksella saatetaan pelkoon ja syöstään kumoon, että lakkaisivat pahasta, siitä pidättyen, eivät kävisi pöyhkeiksi ja suruttomiksi ja tulisi ylimielisiksi synneissä. Jos järki nyrpistää nenäänsä ja sanoo: 'Miksi Jumala tahtoo kaiken tämän toteutumaan sanallansa, kun kuitenkaan moisin sanoin ei päästä puusta pitkään ja kun tahto ei voi kääntyä kumpaankaan suuntaan? Minkä tähden Jumala ei tee sitä, minkä tekee, puhumatta sanaa, kun voi tehdä kaiken ilman sanaa, ja vaikka tahto sellaisenaan, sanaa kuultuaan, ei voi tehdä eikä tee enempää, jos puuttuu sisäisesti liikkeellepaneva Henki, eikä se voi eikä tee vähempää, vaikka sanaa puhutakaan, jos Henki on saapuvilla, koskapa kaikki riippuu Pyhän Hengen voimasta ja vaikutuksesta', niin me tahdomme vastata: Jumalalle on otollista antaa Henki sanan kautta eikä ilman sanaa, saadakseen meistä työtovereita (1. Kor. 3, 9) meidän ulkonaisella tavalla julistaessamme sitä, minkä hän itse yksin sisäisellä tavalla henkeyttää, missä milloinkin tahtoo; hän voi tämän tehdä ilman sanaa, mutta ei tahdo. Ja mitä olemme me tutkiskelemaan Jumalan tahdon perustetta? Riittää se tieto, että Jumala tahtoo niin; on paikallaan, että tätä tahtoa, järjen pöyhkeyttä hilliten, kunnioitetaan, rakastetaan ja palvotaan. Hän voisi esimerkiksi elättää meitä leivättä; hän on oikeastaan antanut leivästä erillä olevan ravitsemisvoiman, niin kuin Matteuksen evankeliumin 4. luvussa (4. jakeessa) sanotaan: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan Jumalan sanasta', mutta hän on kuitenkin katsonut sopivaksi ulkonaisesti käytetyn leivän välityksellä elättää meitä sisäisesti."
(Luther: Sidottu ratkaisuvalta, s. 156-157.)

Sitten huomioita.

1. Lutherin mukaan Jumala voisi vanhurskauttaa ihmisen ilman sanaakin, mutta hänelle on otollista vanhurskauttaa ihminen sanansa kautta. "Minkä tähden Jumala ei tee sitä, minkä tekee, puhumatta sanaa, kun voi tehdä kaiken ilman sanaa, - - niin me tahdomme vastata: Jumalalle on otollista antaa Henki sanan kautta eikä ilman sanaa."
2. Vastaavalla tavalla Jumala voisi ravita ihmiset ilman leipääkin, mutta hänelle on otollista ravita ihmiset leivällä. "Hän voisi esimerkiksi elättää meitä leivättä - -, mutta hän on kuitenkin katsonut sopivaksi - - leivän välityksellä elättää meitä."
3. Lutherin mukaan vanhurskauttamisessa on oleellista sekä Pyhän Hengen läsnäolo että voima. "Tahto sellaisenaan, sanaa kuultuaan, ei voi tehdä eikä tee enempää, jos puuttuu sisäisesti liikkeellepaneva Henki, eikä se voi eikä tee vähempää, vaikka sanaa puhutakaan, jos Henki on saapuvilla, koskapa kaikki riippuu Pyhän Hengen voimasta ja vaikutuksesta."
4. Jumala tekee ihmisistä itselleen työtovereita Pyhän Hengen voimalla. "Jumalalle on otollista antaa Henki sanan kautta eikä ilman sanaa, saadakseen meistä työtovereita (1. Kor. 3, 9) meidän ulkonaisella tavalla julistaessamme sitä, minkä hän itse yksin sisäisellä tavalla henkeyttää."
5. Lutherin mukaan sievistelevä "tuomitsemisen" välttäminen ei ole hyvä asia, vaan synnintunnon herättämiseksi tuomiosta on syytä kertoa, vaikka jumalattomat epäilemättä pahentuvatkin siitä. "Jumalattomat uhkaussanoilla ja tulevan tuomion ilmoituksella saatetaan pelkoon ja syöstään kumoon, että lakkaisivat pahasta."
6. Lutherin mukaan Jumala vaikuttaa parannuksessa sekä tahdon että toimimisen. "Tahto ei voi kääntyä kumpaankaan suuntaan - -, tahto sellaisenaan, sanaa kuultuaan, ei voi tehdä eikä tee enempää, jos puuttuu sisäisesti liikkeellepaneva Henki."
7. Lutherin mukaan kaikkivaltiaan tahtomista koskevissa asioissa on syytä ottaa järki vangiksi. "Jos järki nyrpistää nenäänsä - -, riittää se tieto, että Jumala tahtoo niin; on paikallaan, että tätä tahtoa, järjen pöyhkeyttä hilliten, kunnioitetaan, rakastetaan ja palvotaan."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Edellinen

Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron