Luther: Viidentenä sunnuntaina kolminaisuuden päivästä (Luuk.5:1-11). Huonepostilla. Sley 1902, Helsinki.
Otteita saarnasta:
Päivän evankeliumissa kertoo Luukas, miten Pietari ja toiset opetuslapset tulivat ja kutsuttiin apostolinvirkaan. Itse kertomus on erittäin kuvaava. Runsaalla kalansaaliilla tahtoi näet Herra heille osottaa, miten voimallisesti evankeliumi oli vaikuttava maailmassa, temmaten ihmisiä pois perkeleen valtakunnasta ja saattaen heitä Jumalan valtakuntaan. Lopuksi Herra itsekin asian selittää siten, että Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes vast'edes tulevat pyytämään ja saamaan ihmisiä.
...Joka ahkerasti kuulee Jumalan sanaa, hänellä on kaksi suurta etua, joita ei kukaan voi ilman Jumalan sanaa saada.
Ensimmäinen etu on, että opimme tuntemaan Jumalan tahdon, mitä mieltä Hän on meitä kohtaan ja mitä Hän aikoo tehdä meille tämän elämän perästä. Ilman Jumalan sanatta on yhdenkään ihmisen sitä mahdotonta tietää. Me luulemme ihan vastoin asian todellista laitaa, että Jumala on meille vihainen ja tahtoo meitä rangaista. Mutta sana opettaa, kuten kohta saamme kuulla, ettei Jumala olekaan meille vihainen, vaikka olemmekin syntisiä, vaan on armollinen, tahtoo pelastaa meidät synnistä ja kuolemasta iankaikkiseen elämään. Tämä on ensimmäinen hedelmä sanasta, jonkatähden meidän tulee ahkerasti ja hartaudella sitä kuulla.
Toinen etu on se, että me sanasta opimme, miten ulkonainen elämämme, asemamme ja kutsumuksemme, Jumalan sanaan perustettuna ja sanalla pyhitettynä on oikea jumalanpalvelus, joka on Jumalalle otollista. Ei ole tarpeellista sen, joka tahtoo Jumalaa palvella, ryhtyä mihinkään erityisiin toimenpiteisiin ulkonaisen elämän suhteen, kuten munkit ovat menetelleet.
...Tahdomme nyt ottaa itse kertomuksen katseltavaksemme. Siinä on kaksi osaa. Ensiksikin antaa se meille ruumiillisesta suhteesta sen lohdullisen opetuksen, ettei Jumala salli meidän nääntyä nälkään. Toiseksi antaa se hengellisen opetuksen, kun hän ei tahdo meitä tuomita kadotukseen meidän synteimme tähden, vaan ottaa meidät armoihinsa. Nämät kaksi opetusta ovat sangen tarpeelliset ja hyödylliset, jonkatähden meidän tulee niitä ahkerasti katsella ja sen mukaan myöskin käyttäytyä.
...Tämä on ensimmäinen lohdutus, joka esitetään meille, että me uskoisimme, ja vaikka meiltä joskus puuttuu jotain, ettemme joutuisi epätoivoon tai kävisi kärsimättömiksi, vaan pysyisimme toivossa, että siunaus vielä kerran tulee. Samoinhan Pietarillekin ja hänen kumppaneillensa kävi. He saivat tehdä koko yön hukkaan työtä, mitään saamatta. Mutta Kristus, rakas Herramme, tulee ja antaa heille ensin sanansa, tehden heidät siten kristityiksi. Sitte käskee hän heidän mennä apajalle vielä kerran koettamaan. Pietari tottelee, ja hänen onnistuu erittäin hyvin.
Samoin on tapahtuva meillekin. Jumala ei anna meille heti alusta kaikkea yllinkyllin. Jos hän olisi antanut meille heti kaikkea, kun olemme tulleet kastetuiksi ja kristityiksi, niin tulisimme siihen luuloon, että nämät ovat omaa ansiotamme.
...Jumalalle on kunniaksi, kun me kohtelemme Häntä ja Hänen sanaansa samoin kuin Pietari tässä tilaisuudessa. Vaikka järkemme koittaa vietellä meitä toisaalle, tulee meidän kuitenkin pysyä uskossa vakaina, sanoen: "Järki sinne, järki tänne! - tästähän on minulla Jumalan sana ja käsky, siinä minä tahdon pysyä." Joka näin luottaa sanaan, hänestä Jumala iloitsee ja koko taivaan sotajoukko.
...Toinen opetus ja lohdutus on hengellistä
ua. Tekstistä kuulette, rakkaani, miten Pietari peljästyneenä kalansaaliista oppi tuntemaan Herraa Jeesusta, ettei hän enään hänestä ollutkaan tavallinen ihminen. Ja kun hän tuntee olevansa viheliäinen syntinen, niin lankee hän Jeesuksen jalkoihin, sanoen: "Herra, mene pois minun tyköäni, sillä minä olen syntinen ihminen!" - Tämä on hengellinen asia, jota harvat ihmiset oikein käsittävät. Näyttää siltä, kuin olisi Pietari ollut niin harras ja nöyrä, että hän mielellään olisi paennut Herran Kristuksen luota. Mutta asia on toisin ymmärrettävä.
Omantunnon laita on sellainen, että Jumalan armollansa meitä lähestyessä ja luvatessa meille syntien anteeksi antamisen ja iankaikkisen elämän ihan ilmaiseksi Kristuksen tähden, armo tuntuu niin suurelta, jotta joudumme ajattelemaan: se on liika paljon, me emme tohdi sitä itsellemme omistaa. Voimme kyllä uskoa Jumalan olevan armollisen ja laupiaan, mutta se totuus, että hän on meille niin ylen määrin armollinen, ei ota mahtuakseen meidän sydämeemme. Jokainen vain ajattelee: jos minä olisin niin puhdas ja hurskas kuin neitsyt Maria, apostoli Pietari ja Paavali, niin tohtisin minäkin omistaa armon ja siihen luottaa. Mutta minä olen syntinen, en ole armoa ansainnut vaan Jumalan vihan ja tuomion. Siihen liittyy myöskin perkele, joka nostattaa synnin sydämestäsi siihen määrään, jotta sinä et saata nähdä muuta kuin oman mahdottomuutesi ja joudut niinmuodoin peljästymään tuota sanomattoman suurta armoa.
Tämä on hengellinen kiusaus, josta suruttomat, jommoisia ihmiset yleensä ovat, eivät tiedä mitään. Sitä kukin oppii tuntemaan omasta kokemuksestansa, vaan ei mitenkään muuten. Suurin osa ihmisiä elää ajattelematta sekä syntiä että Jumalan armoa. mutta totiset kristityt ovat arkamielisiä, heistä kun aina tuntuu, että Jumala tekee heidän tähtensä liian paljo hyvää.
...Tällaiseen kiusaukseen on Pietari nyt joutunut. Hän huomasi, että tuo hänen ja hänen kumppaniensa runsas kalansaalis oli Herran Kristuksen lahjaa ja siunausta, kun he hänen sanansa johdosta saivat niin paljon kaloja, mutta hän ajattelee sen ohessa, miten kelvoton hän on nauttimaan tällaista hyvyyttä, jonkatähden hän peljästyy epätoivoissaan. Mitä, sanoo hän, on minulla tekemistä sinun luonasi? Käänny hurskasten ihmisten puoleen, minä olen valitettavasti paha, syntinen ihminen. Mutta Kristus lohduttaa häntä aivan toisin, kuin hän luulikaan, kehoittaen häntä olemaan pelotonna ja hyvässä turvassa. Ikäänkuin olisi hän tahtonut sanoa: tuo kalansaalis on vähäpätöinen asia, minä teen sinusta vielä ihmisten kalamiehen. Nyt sinulla on kalastajan elinkeino, mutta minä kutsun sinut toiseen toimeen, saata ruveta kulkemaan toisilla vesillä, pyytämässä ihmisiä, kokoomassa kansaa taivaaseen, jotta valtakuntani tulee niin täyteen, kuin tuo vene on kaloja täynnä. Tätä kalanpyyntiä varten annan minä sinulle toisen verkon, nimittäin evankeliumini; sillä sat sinä koota valittuja, jotta heidät kastetaan, he uskovat ja saavat iankaikiksen elämän. Eikä sinun ole tätä tehtävä vain yhdessä paikassa, vaan koko maailmassa, kun saat pyytää ja kääntää milloin kaupungin, milloin koko maakunnan.
Tämä on se hengellinen lohdutus, jonka Herra antaa opetuslapsillensa, kun hän ei anna heidän kuolla nälkään, vaan vieläpä valitsee heidät hengelliseen hallitukseen, lähettää heidät maailmaan, sekä kuningasten että ruhtinaitten tykö, käskien heitä rohkeasti julistamaan evankeliumia.
...Ja siitä vahvaksi todistukseksi on Jumala antanut meille sanansa, kasteen, ehtoollisen ja synninpäästön, jotka ovat hänen verkkojansa, joilla hän kokoo omiansa maailmasta, missä perkele on jumalana ja ruhtinaana, ja jolla hän suojelee heitä perkeleen petokselta ja maailman hirmuvallasta sekä ylläpitää ja vahvistaa heidän uskoansa, jotta he eivät joutuisi maailman kanssa kadotukseen. Ja vaikka synti heissä onkin vielä eleillä ja heidän uskonsa on heikko, jotta he eivät ajattele olevansa mahdolliset hänen suuria ja jaloja aarteitansa saamaan, niin Kristus kuitenkin lohduttaa heitä, kuten jo mainitsin, sanoen: älkää peljätkö; älkää katsoko siihen, josko olette mahdolliset tai mahdottomat, vaan kuulkaa, mitä minä sanon teille: "teidän Isällänne on hyvä tahto antaa teille valtakunnan." Kun asia näin on, niin ei teidän Isänne salli teidän joutua helvettiin, vaikka olettekin sen ansainneet. Turvatkaa siis vainen minuun, luottakaa kasteen armoon, menkää pyhälle ehtoolliselle, antautukaa evankeliumini pyydettäviksi ja vedettäviksi, niin ei teillä pidä oleman mitään hätää!