Piispa kehui meikäläisiä

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

Piispa kehui meikäläisiä

ViestiKirjoittaja Weha » 22 Huhti 2007, 23:12

Piispa kehui meikäläisiä (toiselta palstalta)
Kirjoittanut: Ecclesia 13.4.2007 klo 20.54

Helsingin piispa Eero Huovinen on eri mieltä tämän palstan vl-kriitikoiden kanssa. Huovinen on nostanut uskovaiset papit esikuvaksi muiden hengellisyyksien papeille jotka eivät hyväksy naisia papiksi. Meillä on asiaan toimivampi ratkaisu kuin esim. SLEY:n ja Paavalin synodin papeilla.

Vaikka emme salli naisen saarnaavan seuroissa, uskovaiset papit tekevät sovussa yhteistyötä kirkon toimituksissa naisten kanssa.

Huovinen osoittaa tällä, että on olemassa myös sopuratkaisu, jos halutaan. Ilman että papin on tarvinnut omaa naispappeutta vastustavaa kantaansa mihinkään hylätä. Tällainen pitää kirkon yhtenäisenä. Voisi sanoa että uskovaiset papit ovat pelastaneet kirkon vakavalta repeämiseltä.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Maarimi » 23 Huhti 2007, 17:12

Onpa ihana asia, kun vanh.lestadiolaiset näin sopuisasti ja esimerkillisesti ovat suhtautuneet tähän naispappeuskiistaan, ja näin ovat saaneet positiivista julkisuutta. Meidän tulisi käyttäytyä niin, ettemme edistäisi kirkkomme hajoamista vaan oppisimme ymmärtämään niitäkin, joiden raamatun tulkinnat eroavat omistamme. Kaikilla meillä on oikeus omaan vakaumukseemme.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja lukkari » 23 Huhti 2007, 22:20

Room. 12

18 Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.

Saas nähdä kuinka kauan on mahdollista :? Naispappeudestahan on tehty valitus maalliseen oikeuteen. Ei vedota Raamattuun vaan lakiin. Jos tuolle linjalle menee, voi olla, että uskovaisillakin tuo rauhan pitäminen käy hankalaksi, kun Jumalan sana menettää arvovaltaa ajassamme.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Saunanaama » 24 Huhti 2007, 09:23

Tästäpä juontuu mieleeni kysymys:
Kumpi on mielestänne vakavampi uhka kirkolle, naispappeus vai homoavioliittojen siunaaminen?

Entä miten toimii VL-yhteisö, jos ja kun ev.lut. kirkko seuraa Ruotsin mallia ja alkaa siunata homoja Herran huoneessa? Tuskinpa siihenkään loputtomasti annettaisiin "vapautusta" haluttomille papeille.

Itse ainakin kovin pitkin hampain suhtaudun asiaan ja luulen, että siitä tulee vielä paljon pahempi poru kuin naispappeudesta konsanaan. Naisen asema on sentään jollain tapaa tulkinnallinen, mutta homouden tuominnan suhteen ei ole mitään "porsaanreikiä".
Saunanaama
puuhakas
 
Viestit: 225
Liittynyt: 11 Huhti 2007, 14:29
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Weha » 24 Huhti 2007, 15:49

Uskovainen pappi voi olla kirkossa valona ja suolana. Niin eihän se uskovaisen papin synti ole, jos kirkossa, sen jumalan palveluksessa on naispappeja. Aivan niinkuin ei se ole uskovaisen papin vika, eikä ongelma jos ehtoollisella epäuskoinen sen nauttii, vaan se on viimmekädessä vastaanottajan vastuulla. Uskovainen pappi kertoo vain ehtoollisesta ja sen merkityksestä ja kenelle se kuuluu. Aivan samoin ei uskovainen pappi voi siunata homoliittoja, vaikka sen jotkut muut kirkon virassa tekeekin.

Näin oon ajattelemassa.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Hulttio » 25 Huhti 2007, 01:05

pikkupoika kirjoitti:Muuten:
Joku oli laskenu näin: VL:iä on 2050 vuonna puolet suomalaisista. Tämä on sinänsä kivaa, jos VL:ien moraali pysyy silloinkin samana kuin nyt, eikä muutu niin kuin valtionkirkon oppi.


Yleensä eriseurat ovat pitäneet uskovaisten joukon suht'koht pienenä...
Hulttio
 

ViestiKirjoittaja Hulttio » 25 Huhti 2007, 01:06

Ja yhdyn Wehan ajatukseen..
Hulttio
 

ViestiKirjoittaja Saunanaama » 25 Huhti 2007, 09:59

Weha kirjoitti:Aivan samoin ei uskovainen pappi voi siunata homoliittoja, vaikka sen jotkut muut kirkon virassa tekeekin.


Suurin riski tässä kirkon ja VL-uskovien pappien kannalta on se, että mahdollisesti homojen siunaamisessakin otetaan käyttöön jonkinlainen siirtymäkausi, jonka aikana saa kieltäytyä, mutta jonka jälkeen kaikkien pappien tulee suorittaa siunaukset. Näinhän on käynyt tämän naispappeusasian kanssa, olkoonkin ettei se koske VL:ia.

Mutta saattaapa olla, että 2015 meno on jo sitä, että VL-pappeja hiillostetaan eroamaan kirkosta, koska eivät halua vihkiä homopareja.

Ehkä on jo hyvä alkaa keksiä joko erittäin hyvää "porsaanreikää" omassa tunnossa tai miettiä tosissaan sen oman kirkon perustamista. Nimittäin oma pessimistinen arvaukseni on, että ennemmin VL:t hiillostetaan kansankirkosta kuin homot perustavat oman gaykirkkonsa... Se kun on ajan henki sellainen.
Saunanaama
puuhakas
 
Viestit: 225
Liittynyt: 11 Huhti 2007, 14:29
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja Elena » 25 Huhti 2007, 11:07

Katsotaan, siinä nähdään se, miten valmiita luterilaisessa kirkossa ollaan luopumaan melkein kerralla n. 70 000-90 000 kirkon jäsenestä.... Tällaisena pienenä ironisena kommenttina. :lol:
Avatar
Elena
tosi pirteä
 
Viestit: 321
Liittynyt: 28 Syys 2005, 21:02
Paikkakunta: Aika lähellä

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 25 Huhti 2007, 11:26

Elena kirjoitti:Katsotaan, siinä nähdään se, miten valmiita luterilaisessa kirkossa ollaan luopumaan melkein kerralla n. 70 000-90 000 kirkon jäsenestä


Riippunee myös siitä, missä vaiheessa kyseinen asia mahdollisesti on ajankohtainen ja paljonko kirkossa on muita jäseniä siinä vaiheessa jäljellä, eli kuinka iso prosentti kirkon jäsenistä on VL:iä (ja myös muita konservatiivisia herätysliikkeitten jäseniä! Jälkimmäisiä tuskin kovin paljon, kun ne ajetaan jo nyt naispappeuskysymyksen kohdalla ulos...).
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja Weha » 25 Huhti 2007, 13:06

Elena, kaiketi VL:iä on enempi kaikkine "kannatajineen ja ystävineen", vaikkeivat kaikki paperilla olekkaan Vl:iä.
Weha
 

ViestiKirjoittaja Elena » 25 Huhti 2007, 16:18

Weha kirjoitti:Elena, kaiketi VL:iä on enempi kaikkine "kannatajineen ja ystävineen", vaikkeivat kaikki paperilla olekkaan Vl:iä.


Juu, vl:ien määräähän on aika vaikea arvioida. Siitä kun ei taida olla mitään tilastoja olemassa. Mitä nyt suviseurojen kävijämäärät, mutta nekään eivät kerro koko totuutta, koska a) suviseuroihin eivät kaikki pääse/tule ja b) suviseurojen kävijämäärää on vaikea tarkkaan laskea, siellä käytetään muistaakseni autoa kohden neljän henkilön keskiarvoa tms, mutta sekin vaihtelee minkä verran autoissa on henkilöitä, joten ei se kerro niin paljoa.

Lisäys:

Lisäksi suviseurojen kävijämäärä on nykyään pysynyt jatkuvasti n. 70 000 ihmisessä. Itse asiassa kävijämäärä ei ole vähentynyt, mutta jos porukka laskettaisiin liian huolellisesti niin tapahtuman järjestäminen olisi jonkun direktiivin tms. säännöksen takia hyvin hankalaa.. 8)
Avatar
Elena
tosi pirteä
 
Viestit: 321
Liittynyt: 28 Syys 2005, 21:02
Paikkakunta: Aika lähellä

ViestiKirjoittaja timoteus » 26 Huhti 2007, 17:33

Juuri markku koivisto sai selkäänsä kirkolta ja erotettiin koska opettaa kirkon vastaista oppia. Eikö samasta syystä kirkon pitäisi erottaa vl papit kun nämä opettavat monista asioista eritavoin kun valtakirkko ja sen piispat? Muuten minulle ei kuulu kirkon asiat mutta ihmettelen vain. Kun vähän tutkii niin vl opetukset pyhän hengen virasta, kasteesta jne ovat aivan poikkeavat suhteessa luterilaisen kirkon opin. Ehkä ajat ovat muuttumassa ja oppositio liikkeisiin tullaan suhtautumaan ankarammin.
timoteus
vakiintunut
 
Viestit: 146
Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07

ViestiKirjoittaja Weha » 26 Huhti 2007, 17:58

Olen lukenut edesmenneen Erkki Reinikaisen kirjan, josa hän kertoo, että Piispat ovat sanoneet, että VL-oppi sopii tunnustuskirjoihin, johon eivät heidän mukaansa sopineet Markku koiviston (Nokia liikkeen), toiminta. Samoin kirkossamme opetus on aivan liian kirjavaa, arvosteltaessa VL-opetustamme. Piispathan tämän suhtautumisensa VL-oppiim lähinnä päättävät. He näyttävät olevan erimieltä, kuin esim. nimimerkki "timoteus".
Weha
 

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 26 Huhti 2007, 22:47

ELIHU kirjoitti:jos Luther tulisi uudelleen
keskuuteemme, tuskin löytyisi ryhmittymää, joka on niin hänen kanssaan niin paljossa samassa ymmärryksessä(opissa), kuin mitä VL :t ovat.


Mielenkiintoinen väite. Mitenkä suhteutat tämän väitteesi esim. seuraaviin Lutherin opetukseen Isossa katekismuksessa (jota Luther itse pitää yhtenä pääteoksistaan):

Kasteesta mm. näin:
Sen jälkeen kun olemme oppineet tietämään, mitä kaste on ja millaisessa arvossa sitä on pidettävä, meidän on toiseksi opittava, miksi se on asetettu ja mikä on sen tarkoitus. Kysymys on siis kasteen hyödystä, siitä, mitä se antaa ja saa aikaan. Se on kaikkein parhaiten ymmärrettävissä niiden Kristuksen sanojen perusteella, joihin edellä on viitattu: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Ota tämä asia sen vuoksi mahdollisimman yksinkertaisesti eli näin: Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Eihän ketään sitä varten kasteta, että hänestä tulisi ruhtinas, vaan niin kuin sana kuuluu, että hän pelastuisi. Pelastuminen taas, kuten hyvin tiedämme, ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Tästä huomaat jälleen, miten kallisarvoisena kastetta on pidettävä, saammehan me siinä omaksemme sanoin kuvaamattoman suuren aarteen. Samoin tämä osoittaa hyvin, ettei kaste voi olla pelkkää tavallista vettä. Pelkkä vesi ei näet voisi saada tuollaista aikaan, vaan sen saa aikaan sana ja se, että Jumalan nimi on läsnä vedessä, kuten edellä on jo sanottu. Siellä, missä Jumalan nimi on, siellä on välttämättä myös elämä ja autuus. Siksi on oikein kutsua tätä vettä jumalalliseksi, pelastavaksi, voimalliseksi ja armoa tulvivaksi vedeksi. Se saa näet sanasta voiman olla "uudestisyntymisen pesu". Tällaista nimitystä Paavali (Tit. 3:5) siitä käyttää Titukselle osoitetun kirjeen kolmannessa luvussa.

Ehtoollisesta mm. näin:
Sanot ehkä näin: "Entä jos tunnen itseni kelvottomaksi? Tämä kysymys ahdistaa myös minua. Se nousee erityisesti siitä vanhasta, väärästä käytännöstä, jota harjoitimme paavin alaisuudessa. Mehän piinasimme itseämme tullaksemme täysin puhtaiksi, ettei Jumala voisi löytää meistä vähintäkään moitteen sijaa. Tästä me tulimme niin vauhkoiksi, että kuka tahansa saattoi äkkiä joutua suunniltaan ja sanoa: "Voi, voi, et sinä ole kelvollinen." Luonto ja järki alkoivat silloin verrata toisiinsa meidän arvottomuuttamme ja tuota suunnattoman kallisarvoista aarretta. Vertailussa näyttää sitten siltä kuin pimeä lyhty olisi asetettu kirkkaan auringon rinnalle tai lantakokkare jalokiven viereen. Kun järki havaitsee tämän, se alkaa panna esteitä ja ihminen jää odottamaan hetkeä, jolloin vihdoin olisi valmis ehtoolliselle. Näin kuluu viikko viikon perään, vuosi vaihtuu toiseen. Jos todella haluat pitää silmällä omaa hurskauttasi ja puhtauttasi sekä ponnistella tilaan, missä mikään ei sinua enää kiusaa, silloin et voi tulla ehtoolliselle koskaan.

Siksi tässä asiassa tulee osata tehdä ero ihmisten välillä. Röyhkeitä ja hillittömiä on kyllä käskettävä pysymään poissa ehtoolliselta, eiväthän he ole valmiita vastaanottamaan syntien anteeksiantamusta. He eivät sitä kaipaa eivätkä halua olla hurskaita. Mutta on myös niitä, jotka eivät ole noin välinpitämättömiä eivätkä kevytmielisiä, vaan mielellään olisivat hurskaita ihmisiä. Heidän ei tule välttää ehtoollista, vaikka ovatkin heikkoja ja puutteellisia. Näinhän opettaa myös pyhä Hilarius: "Ellei ihmisen synti ole niin paha, että hänet olisi sen perusteella erotettava seurakunnasta ja häntä olisi pidettävä pakanana, hän jääköön ehtoollisyhteyteen." Muutoin hän riistäisi itse itseltään elämän. Kukaan ihminen ei näet pääse maan päällä niin pitkälle, ettei hänen lihansa ja verensä syyllistyisi joka päivä moniin rikkomuksiin.

Näiden heikkojen ihmisten tulee käsittää tiedoista suurimmaksi se, ettei sakramentti ole meidän kelvollisuutemme varassa. Emmehän me sen vuoksi anna itseämme kastaa, että olemme kelvollisia ja pyhiä. Emme me myöskään sen vuoksi mene ripittäytymään, että olemme puhtaita ja synnittömiä. Päinvastoin, me teemme tämän kaiken juuri siksi, että olemme köyhiä, kurjia ja kelvottomia ihmisiä - olkoonkin että on myös niitä, jotka eivät kaipaa armoa eivätkä synninpäästöä ja joilla ei ole aikomustakaan parantaa tapojansa. Mutta sen, joka mielellään haluaisi osakseen armon ja lohdutuksen, tulee itse kiirehtää itseään ehtoolliselle.


Kirkosta/seurakunnasta mm. näin:
Me uskomme edelleen, että meillä on kristikunnassa syntien anteeksiantamus. Se tapahtuu pyhissä sakramenteissa ja synninpäästössä. Lisäksi sen välittävät koko evankeliumin monet lohdutuksen sanat. Tähän yhteyteen kuuluukin kaikki se, mitä sakramenteista on saarnattava, sekä sanalla sanottuna koko evankeliumi ja kristikunnan kaikki virat. Välttämätöntä on, että ne ovat jatkuvassa käytössä. Sillä vaikka Kristus onkin saattanut meidät osallisiksi Jumalan armosta ja vaikka Pyhä Henki on Jumalan sanalla saanut kristillisen kirkon yhteydessä aikaan pyhityksen, niin emme me silti milloinkaan pääse synnistä irti. Se pysyy meissä lihamme tähden, jota yhä kannamme mukanamme. Siksi kristikunnassa kaikki on olemassa sitä varten, että saisimme sen keskuudessa sanan ja merkkien välityksellä joka päivä elämämme loppuun asti sulaa syntien anteeksiantamusta.

Ripistä mm. näin:
Olen ensiksikin sanonut, että nyt puheena olevan ripin lisäksi on olemassa kahdenlaista muuta rippiä, joita kuitenkin on parempi sanoa kaikkien kristittyjen yhteiseksi tunnustukseksi. Tarkoitan sitä, että tunnustus tehdään yksin Jumalan tai yksin lähimmäisen kuullen ja pyydetään syntiä anteeksi. Sellainen tunnustus sisältyy myös Isä meidän -rukoukseen, jossa lausumme: "Anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme." Onhan koko Isä meidän -rukouskin sellaista tunnustusta. Rukouksemmehan on juuri sen tunnustamista, mitä meillä ei ole ja mitä emme tee, ja syyllisyytemme myöntämistä siihen; samalla pyydämme armoa ja iloista omaatuntoa. Sellaisen ripittäytymisen tulee jatkua keskeytyksettä koko elämämme ajan. Onhan kristillisyys varsinaisesti sitä, että tunnustamme olevamme syntisiä ja anomme armoa.

Toinenkin ripin laji, se rippi jota itse kukin tekee lähimmäiselleen, on yhteydessä Isä meidän -rukoukseen, siten nimittäin, että meidän tulee tunnustaa ja antaa anteeksi keskinäiset rikkomuksemme, ennen kuin astumme Jumalan eteen pyytämään anteeksiantoa. Kaikkihan me olemme syyllisiä suhteessa toisiimme. Siksi meidän tulee ja me voimme tunnustaa syntimme julkisestikin, kaikkien kuullen, ketään arastelematta. Oikein sanoo sananlasku: "Jos yksikin on hurskas, niin sitten ovat kaikki" - yksikään ei täytä velvollisuuttaan Jumalaa ja lähimmäistään kohtaan. Tämän yleisen synnintunnustuksen lisäksi on olemassa myös yksityinen. Jos on loukannut lähimmäistään, sitä on pyydettävä anteeksi. Näin ollen Isä meidän -rukouksessa on kaksi synninpäästöä: meille annetaan anteeksi kaikki mitä olemme rikkoneet Jumalaa ja lähimmäistä vastaan, kunhan me puolestamme annamme anteeksi lähimmäiselle ja teemme sovinnon hänen kanssaan.


------------------------------------------------------------------------------------
Haluaisin mielelläni kuulla kuinka nämä Lutherin opetukset sopivat yhteen vl-opetuksen kanssa. Sinänsä olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että ev.lut.kirkon sisällä on josjonkinlaista kirjavuutta opinkäsityksissä.
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja Saunanaama » 26 Huhti 2007, 22:47

Eipä nyt leimata Timoteusta kuitenkaan heti räksyttäjäksi tämän perusteella. Toki myönnän, etten häntä tai mielipiteitään tunne, mutta minä ainakin käsitän tämän Timoteuksen jutun toisinpäin:
Ei niinkään arvosteluna VL:ia kohtaan vaan pikemminkin eräänlaisena "tuomiopäivän profetiana" Suomen evankelisluterilaiselle kirkolle. Tuskinpa hän niinkään itse väittää VL:en olevan harhaoppisia, kuin haluaa korostaa, että kirkon opit itsessään alkavat olla nykyään sitä.

Onhan täälläkin (samojen kirjoittajien toimesta) useaan otteeseen todettu valtionkirkkomme turmelus ja alati todellisesta luterilaisesta opista etääntyvä opetuksen suuntaus. Täysin kiistattomia esimerkkejähän vilisee lähiympäristössämme tämän tästä - niitä tuskin tarvinnee tässä luetella.

Tähän liittyen, pelkään itsekin, että ennen pitkää maallistunut kirkkomme alkaa aina niin trendikkään "näennäissuvaitsevaisuuden" nimissä häätää suojistaan vanhoillisemmin ajattelevia herätysliikkeitä, jotka eivät sopeudu vallitsevaan gay-sodoma-henkeen. Ehkä olen turhankin pessimistinen, mutta kuten tästä varmaan voi rivien välistä lukea, olen itse puoleni valinnut ja olisin valmis jopa eroamaan valtionkirkosta mikäli tällainen vastakkainasetteluasetelma syntyisi.

Toistaiseksi kuulun, vieläpä mielihyvin, kirkkoon ja veronkantokin on oikeutettua jo vähintään siksi, että näillä varoilla ylläpidetään ja kunnostetaan kirkkojen muodossa rakennettua kulttuurihistoriaamme. Puhumattakaan mikä vaikutus kristinuskolla kaiken kaikkiaan on kulttuurillemme. Olisi todella sääli, mikäli tällainen hiillostus joskus alkaa.

Ja tuo mitä Elihu sanoo Lutherista ja VL:sta, pitänee epäilemättä paikkansa; ts. on totta, että lestadiolaisuus on varmasti lähempänä alkuperäistä Lutherin oppia, kuin mitkään muut nykyisistä uskonsuunnista.
Saunanaama
puuhakas
 
Viestit: 225
Liittynyt: 11 Huhti 2007, 14:29
Paikkakunta: Tampere

ViestiKirjoittaja lukkari » 26 Huhti 2007, 23:02

Lutherilta löytyy niin monenlaista selitystä, joka voi johtua hyvin monesta eri tekijästä... Oliko tuo Lutherin avaimista ottamani lainaus sinulle tuttu kehäkukkanen? (löytyy opillisesta osiosta ---> lutherin kirjoituksia) Raamattua seuroissa kuitenkin selitetään monilla eri lahjoilla, vähemmän Lutheria. Eipä siinä, hyviä kirjoituksia suurimmaksi osaksi.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

ViestiKirjoittaja Weha » 26 Huhti 2007, 23:08

kehakukalle sanon, että noita on muuteltu, eikä ne ole vanhan katekismuksen kanssa yhtäpitäviä. Martti Lutherin opetuksia esim. ehtoolliseta on eritavalla Olaus Svebiliuksen vanhassa katekismuksessa ja uudesmmista on jätetty rippi-oppi kokonaan pois. Samoin Pyhän Hengen virasta vanha katekismus opettaa...

Lainaan "kamaelia":

SE ON LUTHERIN katekismus, juuri sitä ovat vanhemmpamme ja isovanhempanne lukeneet. Itselläni on oikein vanha 1800 luvulta oleva ja uusittu painos.
Tämä on paljon Luterilaisempi katekismus,mitä on nykyinen kirkoissamme käytössä oleva.
Weha
 

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 26 Huhti 2007, 23:11

Tartuin ELIHUN väitteeseen, että vl-oppi on lähimpänä Lutheria. Iso Katekismus kun kuitenkin on niitä Lutherin pääteoksia, sekä Lutherin itsensä mielestä, että myöhemmän luterilaisuuden, ja osa luterilaista tunnustusta (jonka mukaisuudesta piispat kuulemma teitä kehuvat). Siksi olisin mielenkiinnosta halunnut kuulla, miten esille ottamani kohdat sopivat oppiinne.

Tuota nimenomaista avaintekstiä en aiemmin kuin tältä palstalta ollut lukenut, mutta ei siinä minulle siinä mielessä mitään uutta ollut, että samoin Luther opettaa avaimista muuallakin, ja minusta täysin Raamatun mukaisesti.
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja weha » 26 Huhti 2007, 23:14

UPSALAN ARKKIPIISPAN, OLAUS SVEBILIUKSEN (1624-1700) KATEKISMUS:

"KUUDES PÄÄKAPPALE

Herran ehtoollisesta eli alttarin sakramentista

1. Minkätähden se alttarin sakramentiksi kutsutaan?

Vastaus: Että se vanhasta kristillisestä tavasta pidetään alttarin edessä, eli senkaltaisten pöytäin tykönä, jotka näöltänsä ovat muinaisten alttarien muotoiset.

2. Miksi se Herran ehtoolliseksi kutsutaan?

Vastaus: Sillä Herra Jeesus asetti tämän korkean aterian yöllä, sitten kun Hän pääsiäislampaan syönyt oli, vähää ennen kuolemaan mentyänsä. Se kutsutaan myös Jumalan eli Herran pöydäksi, sillä siinä tuodaan edes korkeat ja taivaalliset herkut, kuin se kutsutaan messuksi Augsburgin tunnustuksessa, mutta ei paavilaisten uskon jälkeen.

1 Kor. 11:20. 'Koska te siis kokoon tulette yhteen, ei se ole Herran ehtoollista pitää.'

1 Kor. 10:21. 'Ette taida Herran kalkkia juoda ja perkeleen kalkkia. Ette taida osalliset olla Herran pöydästä ja perkeleen pöydästä.'

3. Mikä alttarin sakramentti on?

Vastaus: Se on Uuden Testamentin toinen sakramentti, meidän Herramme Kristuksen säätämä ja asettama, jossa Hän tutkimattomalla tavalla antaa meille siunatun leivän kanssa totisen ruumiinsa syödä ja siunatun viini kanssa verensä juoda, että me, sillä tavalla yhdistetyt Kristuksen kanssa, muistuttaisimme itsellemme Hänen piinansa ja kuolemansa uskomme vahvistukseksi ja elämämme parannukseksi.

4. Mitä tässä ehtoollisessa on?
Vastaus: Kahtalaisia: näkyväisiä ja näkymättömiä.

5. Mitkä ne näkyväiset kappaleet ovat?
Vastaus: Leipä ja viini.

6. Mitkä ne näkymättömät kappaleet ovat?
Vastaus: Kristuksen ruumis ja veri.

7. Mitä sinä siis saat tässä pyhässä ehtoollisessa?
Vastaus: Leivässä, leivän kanssa leivän alla minä saan ja otan suullani Kristuksen totisen ruumiin, se on: Hänen lihansa, ja viinin kanssa Kristuksen veren.
1 Kor. 10:16. Se on siunattu kalkki, jonka me siunaamme, eikö se ole Kristuksen veren osallisuus? Se leipä, jonka me murramme, eikö se ole Kristuksen ruumiin osallisuus?

8. Miksi se Uuden Testamentin vereksi kutsutaan?

Vastaus: Eroitukseksi leviittain eli Vanhan Testamentin uhrien verestä, jotka olivat ainoastaan varjo ja esikuva Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan vereen.

Hebr. 9:12. 'Ei kauristen eikä vasikkain veren kautta, vaan Hän on kerran oman verensä kautta mennyt pyhään ja iankaikkisen lunastuksen löytänyt.'

9. Kuinka se on mahdollinen, että Kristus taitaa antaa meille ruumiinsa ja verensä syödä ja juoda?

Vastaus: Jumalalle ei ole mitään mahdotonta. Vaikka emme taida tutkia emmekä käsittää tätä salaisuutta, pitää meidän kuitenkin, niin kuin oikeittein kristittyjen, sen yksinkertaisesti uskoman sentähden, että meidän Herramme Kristus, joka sen sanonut on, on totinen ja kaikkivaltias Herra, joka sen tehdä taitaa.

Luukk. 1:37. Enkeli sanoi Marialle: 'ei Jumalan edessä ole yhtäkään asiaa mahdotonta.'

Ef. 3:20. 'Jumala kaikki ylönpalttisesti voi tehdä kaiken senkin ylitse, mitä me rukoilemme taikka ymmärrämme.'

Hebr. 6:16. 'Mahdoton on Jumalan valhetella.'

10. Minkälainen on se syöminen ja juominen, joka Herran ehtoollisessa tapahtuu?

Vastaus: Herran ehtoollisessa tapahtuu kolmenlainen syöminen ja juominen.

1. Luonnollinen ja tavallinen syöminen ja juominen, koska leipä ja viini otetaan suuhun, niellään ja kuluu vatsassa.

2. Hengellinen syöminen ja juominen, joka tapahtuu uskolla Jumalan armoon ja Jeesuksen Kristuksen ansioon.

3. Sakramentillinen, joka tapahtuu käsittämättömällä ja tutkimattomalla tavalla, koska kaikki vieraat, niin mahdottomat kuin mahdollisetkin, ehtoollisessa ottavat suullansa Kristuksen totisen ruumiin ja veren, leivän ja viini alla. Ja tämä syöminen ja juominen erityisesti tapahtuu Herran ehtoollisessa.

Joh. 6:47-51. 'Totisesti, totisesti, sanon minä teille: joka uskoo minun päälleni, hänellä on iankaikkinen elämä. Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa korvessa ja kuolivat. Tämä on se leipä, joka taivaasta tuli alas, ja joka siitä syö, ei hänen pidä kuoleman. Minä olen se elävä leipä, joka taivaasta tuli alas: joka tästä leivästä syö, hän elää iankaikkisesti; ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, jonka minun pitää antaman maailman elämän edestä.'

1 Kor. 11:23-26. 'Herra Jeesus sinä yönä, jona Hän petettiin, otti leivän ja kiitti, mursi ja sanoi: ottakaat ja syökäät; tämä on minun ruumiini, joka tiedän edestänne murretaan; se tehkäät minun muistokseni. Samoin hän otti myös kalkin ehtoollisen jälkeen ja sanoi: tämä kalkki on se Uusi Testamentti minun veressäni; se tehkäät, niin usein kuin te juotte, minun muistokseni. Sillä, niin usein kuin te syötte tästä leivästä ja juotte tästä kalkista, pitää teidän Herran kuolemaa julistaman, siihen asti kuin Hän tulee.'

11. Mikä eroitus on hengellinen ja sakramentillisen syömisen ja juomisen välillä?

Vastaus: Eroitus on siinä:

1. Että sakramentillinen syöminen ja juominen tapahtuu ainoastaan Uuden Testamentin seurakunnassa; mutta hengellinen pidetään kaikkina aikoina, sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa.

2. Sakramentillinen nautitaan suulla, leivässä ja viinissä, ehtoollisessa; mutta hengellinen uskolla, sekä ehtoollisessa että ilman ehtoollista.

3. Sakramentillisen ottavat niin jumalattomat kuin jumalisetkin, mutta hengellisen ainoastaan jumaliset ja mahdolliset vieraat.

12. Onko se kenellekään hyödyllinen mennä tälle Herran pöydälle ilman uskoa eli hengellistä syömistä ja juomista?

Vastaus: Ei. Ilman uskoa eli hengellistä syömistä ja juomista sakramentillinen syöminen ja juominen, joka ehtoollisessa tapahtuu, ei mitään auta: vaan se tulee ottavalle enemmän tuomioksi kuin autuudeksi.

13. Ovatko Kristuksen ruumis ja veri leivässä ja viinissä eli niitten tykönä, vaikka ei kukaan niistä syö ja juo?

Vastaus: Ei. Leipä ei ole muu kuin leipä, ja viini ei ole muu kuin viini, enne eikä jälkeen, eli ilman ehtoollisen pitämistä ja nauttimista.

14. Miten siis saamme ja nautimme Jeesuksen ruumiin ja veren?

Vastaus: Siten, että siunattu leipä ja viini ehtoollisessa jaetaan, otetaan, syödään ja juodaan.

15. Onko oikein sanoa, että leipä ja viini merkitsevät Kristuksen ruumista ja verta?

Vastaus: Ei. Sillä meidän Herramme Kristus ei ole ehtoollisessa antanut meille ruumistaan ja vertansa niin kuin poissa olevaisten paljaita merkkejä, vaan itse olennon, nimittäin: totisen ruumiinsa ja verensä.

16. Muuttuvatko siis leipä ja viini Kristuksen ruumiiksi ja vereksi?

Vastaus: Ei millään muotoa, vaan ne ovat ja pysyvät leipänä ja viininä itse ehtoollisen nauttimisessa, mutta sakramentillisen yhdistyksen voimasta saadaan ehtoollisessa totisesti Kristuksen ruumis ja veri leivässä ja viinissä, leivän ja viinin alla, ja leivän ja viinin kanssa.

17. Kuinka se Jumalan sanalla vahvistetaan?
Vastaus: Apostoli Paavali kutsuu sen leiväksi ja viiniksi sitten, kun se siunattu on, sanoen: 'leipä, jonka me murramme on Kristuksen ruumiin osallisuus, ja siunattu kalkki, jonka me siunaamme, on Kristuksen veren osallisuus.' 1.Kor. 10:16. Katso 7. kysymys tässä pääkappaleessa.

18. Minkätähden on Kristus ehtoollisen asettanut?

Vastaus: Että me nöyryydessä muistaisimme ja julistaisimme niitä suuria hyviä töitä, kuin Hän piinallansa meille tehnyt ja osoittanut on, ja Häntä niiden edestä kiittäisimme.

Luukk. 22:19. 'Jeesus otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille sanoen: tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; se tehkää minun muistokseni.'

1 Kor. 11:26. 'Niin usein kuin te syötte tästä leivästä ja juotte tästä kalkista, pitää teidän Herran kuolemaa julistaman siihen asti, kun Hän tulee.'

19. Mitä hyvää meille Herran ehtoollisesta on?

Vastaus:

1. Tulee meidän uskomme siinä vahvistetuksi ja vakuutetuksi syntein anteeksi saamisesta.

2. Tulemme Kristuksen kanssa yhdistetyiksi, niin että Hän on meissä ja me Hänessä.

3. Tulee meidän uskomme vahvistetuksi ylösnousemisesta iankaikkiseen elämään.

Matt. 26:28. 'Tämä on minun vereni, sen Uuden Testamentin, joka monen tähden vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi.'

Gal. 2:20. 'Minä elän, en sillen minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, joka on minua rakastanut, ja antoi itsensä minun edestäni.'

20. Onko siunatulla leivällä ja viinillä paitsi ehtoollisen pitämistä, muissa asioissa, yhteydessä tai toisessa, yhtään salaista voimaa enemmän kuin muulla leivällä ja viinillä?

Vastaus: Ei vähintäkään, vaan se on kirottu synti ja epäjumalan palvelus, koska niillä tahdotaan parantaa ruumiillisia tauteja, jota ei pidä sallittaman, mutta niitä, jotka sitä etsivät ja pyytävät, pitää nuhdeltaman ja rangaistaman.

21. Onko se jokaisen tahdossa, käydä Herran ehtoollisella, taikka sieltä itsensä pitää poissa?

Vastaus: Ei suinkaan, sillä Herra sanoo: ´tämä tehkäät, syökäät ja juokaat.´
1 Kor. 11:25,26. Katso 10 kysymys tässä pääkappaleessa.

22. Kuinka usein Herran ehtoolliselle mentämän pitää?

Vastaus: Ei ainoastaan kerran vuodessa, vaan useammin ja niin usein kuin omatunto lohdutuksekseen ja vahvistuksekseen vaatii.

23. Mikä meitä kehoittaa Herran ehtoolliselle käymään?

Vastaus:
1. Jeesuksen Kristuksen käsky.
2. Hänen armollinen lupaus.
3. Oma tarpeemme, heikkoutemme ja kiusaukset, jotka meitä aina kohtaavat.

24. Ketkä ovat mahdolliset ja mahdottomat vieraat tälle pyhälle aterialle?

Vastaus: Kelvolliset ja mahdolliset vieraat ovat ne, jotka itsensä koettelevat, ymmärtävätkö he, mihinkä tämä pyhä toimitus kelpaa:

1. Jos he sydämestänsä katuvat tehtyjä syntejänsä.
2. Jos he vahvasti uskovat, että Jumala Kristuksen tähden antaa heille anteeksi heidän syntinsä, ja sen vahvistaa pyhällä ehtoollisella.
3. Jos heillä on sopivainen sydän lähimmäistänsä kohtaan; ja

4. totinen ja vakaa aikomus ja tahto parantaa elämäänsä. Mutta ne ovat mahdottomat ja kelvottomat, jotka näistä ei pidä lukua, vaan menevät sinne tavan vuoksi, ulkonaisen muodon tähden ja ulkokullatusta sydämestä; he syövät ja juovat itsellensä tuomion ja kadotukseen.

1 Kor. 11:28. 'Koetelkoon ihminen itseänsä, ja niin syököön tästä leivästä ja juokoon tästä kalkista.' Matt. 5:23,24. Katso 36 kysymys 3:ssa pääkappaleessa.
25. Kuinka meidän tulee käyttäytyä, kun me astumme Herran pöytään?

Vastaus: Sitten kuin me saarnaviralta olemme saaneet synninpäästön, niin tulee meidän:

1. Astua esiin totisessa parannuksessa, poispannen kaikki vieraat ja maailmalliset ajatukset.
2.itse sakramentin nauttimisessa käyttäytyä jumalisesti, raittiisti ja siveästi, ajatellen, ettei meillä ole ihmisten vaan Jumalan kanssa tekemistä;
3. Koska me sieltä lähdemme uudistetusta armosta ja Häntä sen edestä sydämestämme kiittää, pitäin hyvää aikomusta ja tahtoa vaeltamaan uudessa elämässä.
26. Taidatkos päätökseksi lyhykäisesti minulle sanoa, kuinka joku oikein taitaisi käyttää kaikki nämä kuusi pääkappaletta kristillisyytensä harjoitukseksi?

Vastaus: Koska ihminen Jumalan kymmenestä käskystä ja laista on oppinut tuntemaan ja katumaan syntinsä, niin ei hänen pidä epäilykseen lankeeman; vaan uskontunnustuksen ja evankeliumin johdatuksesta kohta pakenemaan Jeesuksen Kristuksen ansion tykö ja sen uskolla itsellensä omistaman ja vakuutetun oleman syntein anteeksi saamisesta. Sen ohella tulee hänen joka päivä uskollisesti rukoilla Jumalaa kaikista hengellisistä ja ruumiillisista tarpeistansa Isä meidän- rukouksella, jonka Jeesus itse opettanut on, muistain aina kasteensa liittoa, jossa hän luvannut on luopua pois perkeleestä ja kaikista hänen menoistansa ja sitä vastoin palvella Jumalaa pyhyydessä ja vanhurskaudessa. Ja koska hän havaitsee sen rikkoneensa ja vikaan tulleensa, pitää hänen ripille menemän, tunnustaman siinä syntinsä ja anoman synninpäästöä saarnaviralta, jolle voima annettu on syntejä anteeksi antaa Kristuksen puolesta; ja sitten kristillisesti menemän Herran ehtoolliselle uskonsa vahvistukseksi Jumalan armosta, syntein anteeksi saamisesta ja iankaikkisesta elämästä, jonka Jumala meille kaikille Kristuksen tähden armollisesti suokoon!

Loppu

Ps. 41:14.
Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen!
Amen, amen."

Tässä linkki:
http://www.netikka.net/mikeh/mikeh/Jusl ... knsel.html

http://www.mangusti.com/Katekismus/Kate ... htoollinen

Vaihdoin toimivan linkin vanhentuneen lisäksi, Taavetti
weha
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1135
Liittynyt: 18 Kesä 2007, 13:40

Seuraava

Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron