VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 20 Marras 2017, 09:07

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 79 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 26 Huhti 2007, 23:16 
Avaimet ja sen valta

Luther kirjoittaa "Avaimet" kirjassaan, että tuo on väärää opetusta, että ensin päästettäisiin taivaassa ja sitten vasta maan päällä:


"Kristus ei sano: mitä minä sidon ja päästän taivaassa, se on teidänkin sidottava ja päästettävä maan päällä, kuten harha-avaimen opettajat uskottelevat. Koska saisimme tietää, mitä Jumala sitoo tai päästää taivaassa?

Emme koskaan, ja niin muodoin avaimet olisivat turhat, eikä niistä olisi mitään hyötyä.

Vaan näin hän sanoo: kun te sidotte ja päästätte maan päällä, niin tahdon minä samalla sitoa ja päästää taivaassa. Mitä te sidotte ja päästätte (sanon minä), sitä en minä tahdo enää sitoa enkä päästää, vaan se on oleva sidottu ja päästetty ilman minun sitomistani ja päästämistäni; minun ja teidän tekonne on oleva yksi ja sama teko, eikä kaksi eri tekoa; minun ja teidän avaimenne ovat yhdet ja samat avaimet, eivät kaksi eri avainta. Näin Kristus velvoittaa ja sitoo itsensä meidän työhömme."


...Koska se (päästösana) lausutaan ihmisten kautta, niin luullaan sitä pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana sanasta, joka on maanpäällä, ja niin töllistetään ylös taivasta kohti...juuri ne samat avaimet, jotka ovat Kristuksella eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikäänkuin hän sanoisi: Mitä töllistelet taivaalle ja sieltä etsit avaimiani? etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet, se on totta, mutta ne eivät ole taivaassa. Minä olen jättänyt ne alas maanpäälle. Sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta, eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne ne olen pannut. Pietarin suu on minun suuni, ja hänen kielensä on minun avainkoteloni, hänen virkansa on minun virkani, hänen sitomisensa, on minun sitomiseni, hänen päästämisensä on minun päästämiseni...Minä katson vain sitä mitä Pietari sitoo ja päästää, sihen minä pitäydyn. Älä anna johtaa itseäsi harhaan tuon Farisealaisen lörpötyksen, jolla muutamat pettävät itseänsä, nimittäin kuinka muka ihminen voisi antaa syntejä anteeksi. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisäistä anteeksiantamusta. (Luther kirjasta "Avaimista" v.1530).


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 26 Huhti 2007, 23:26 
Luther opettaa Isossa katekismuksessaan, sen kolmannessa uskonkappaleessa:


"Pyhä Henki saattaa meidät ensiksi pyhien yhteyteen, seurakunnan helmaan, jonka välityksellä hän meille saarnaa ja vie meidät Kristuksen tykö. Me emme näe, et sinä, etkä minä, totisesti Kristuksesta tietää emmekä häneen uskoa ja häntä Herraksemme saada, ellei Pyhä Henki sitä evankeliumin saarnan kautta tarjoaisi ja helmaamme lahjana laskisi. Työ on tapahtunut ja täytetty: Onhan Kristus meille aarteen kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hankkinut ja ansainnut.Jos tämä teko jäisi salaan, kenenkään tietoon tulematta, se olisi turha ja hyödytön; mutta Jumala on, ettei aarre jäisi haudatuksi, vaan joutuisi käyttöön ja nautittavaksi, antanut sanan tulla esiin, julistettavaksi, antanut Pyhän Hengen siinä tuomaan ja omistamaan meille tuon lunastusaarteen. Pyhitys onkin siis yksinkertaisesti vain saarnaamista Herran Kristuksen tykö ja tätä hyvyyttä saamaan. Mutta tähän emme voi itsestämme päästä.

Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että he sen käsittävät, omistavat, siinä riippuvat ja pysyvät.

Ellei näet saarnata Kristuksesta, ei ole ensinkään Pyhää Henkeä perustamassa, kutsumassa ja kokoamassa kristillistä seurakuntaa, JONKA AVUTTA EI VOI TULLA KRISTUKSEN LUO.

`Minä uskon, että maanpäällä on pelkkien pyhien pyhä, pieni joukko ja seurakunta yhden ainoan pään, Kristuksen alaisena, Pyhän Hengen kokoon kutsumana. Se on samassa uskossa, mielessä ja käsityksessä; sillä on monenlaisia lahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, vailla ryhmittymisiä ja jakaantumisia. Minäkin olen sen osa ja jäsen, sen omistamista rikkauksista osallinne. Siihen Pyhä Henki on minut saattanut ja siihen liittänyt siten, että olen kuullut ja yhä edelleen kuulen Jumalan sanaa. Juuri tämä on siihen tulemisen alku. Ennen siihen tulemistamme me olimme kokonaan perkeleen omia, Jumalasta ja Kristuksesta kerrassaan tietämättöminä. Näin Pyhä Henki viimmeiseen päivään asti pysyy pyhän seurakunnan eli kristikunnan tykönä. Sen välityksellä hän meitä saattelee, sitä hän käyttää sanan julistamiseen ja harjoittamiseen ja tämän välityksellä hän saa aikaan ja lisää pyhitystä. Näin se päivittäin yhä kasvaa ja vahvistuu uskossa ja sen hedelmissä, jotka hän saa aikaan``


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 26 Huhti 2007, 23:33 
Luterilaisessa kansankirkossa liikkuu myös opetusta, että kastamattomat lapset joutuvat kadotukseen, jos kuolevat ennen kastetta. Tunnen siis erään pariskunnan joilta kuoli vauva ja näin oli heille heidän Raamattupiirissään sanottu. Tämä aiheutti heille turhaa toivottomuutta ja tuskaa. Tässä uskonpuhdistaja opettaa
siis toisin:

Kastamattomana kuolleet

”Mitä meidän on sanottava kastamattomana kuolleista lapsistamme, jotka jo äidin kohdussa tai synnyttyään, eivät ehdi saamaan kastetta?”

Tähän on helppo antaa vastaus sekä ennen kahdeksan päivän ikää kuolleista juutalaisten lapsista, että meidän ennen kastetta kuolleista lapsistamme. He eivät näet tee syntiä ympärileikkauksen tai kasteen liittoa vastaan. Sillä lain mukaan heidät tuli ympärileikata vasta kahdeksantena päivänä, kuinka Jumala voisi silloin tuomita ne, jotka kuolivat ennen sitä. Sen tähden meidän tulee uskoa heidän pikku sielunsa heidän taivaallisen Isänsä käteen ja tahtoon, joka on armollinen, kuten tiedämme. Tähän kuuluu myös se mitä Paavali sanoo hienolla, lempeällä tavalla niistä, ”jotka eivät ole tehneet syntiä samalla tavalla kuin Aadam” (Room.5:14), ja Jaakobista ja Eesausta hän sanoo: ”ennen kuin he olivat tehneet hyvää tai pahaa” (Room.9:11).

Tosin pikkulapset tuovat mukanaan maailman synnynnäistä perua olevan synnin, jota me sanomme perisynniksi. Mutta on kuitenkin suuri asia, etteivät he vielä ole tehneet syntiä (ympärileikkausta tai kastetta koskevaa) lakia vastaan. Sillä koska Jumala luonnoltaan on laupias ja armollinen, hän ei tuomitse heitä kadotukseen sen vuoksi, että he ovat jääneet joko vanhassaliitossa vaille ympärileikkausta tai Uudessa liitossa vaille kastetta.

Lähde: Luther St. Luisin laitos I, 1040 – Kun Lutherilta kysyttiin, pitäisikö lapsi kastaa, ennen kuin se on ehtinyt kokonaan syntyä, hän vastasi kieltävästi.


Viimeksi muokannut Weha päivämäärä 26 Huhti 2007, 23:36, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 26 Huhti 2007, 23:35 
Poissa
touhukas
Avatar

Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43
Viestit: 178
Weha, voin ottaa vastaavia myös Svebiliukselta (siis sellaisia kohtia, jotka minun näkökulmastani ovat ongelmallisia suhteessa vl-oppiin):

Kasteesta:
1. Mikä sakramentti on?
Vastaus: Sakramentti on pyhä toimitus ja armotyö, jossa Jumala näkyväisten ja maallisten kappalten kautta jakaa ulos taivaallisia lahjoja, ja sillä ei ainoastansa taritse ihmisille evankeliumin suloisia armon lupauksia, vaan antaa myös ja lukitsee ne niitten sydämissä, jotka niitä oikein vastaanottavat ja uskossa nautitsevat.

...5. Mitä kaste on?
Vastaus: Kaste ei ole ainoastansa paljas vesi, vaan on vesi Jumalan käskyyn suljettu ja hänen sanansa kanssa yhdistetty.

6. Mitä se on: vesi, Jumalan käskyyn suljettu?
Vastaus: Se on: Jumalan säätämä ja käskemä.

7. Mitä se on: Jumalan sanan kanssa yhdistetty?
Vastaus: Se on: Jumalan sanan ja Hänen pyhän nimensä kanssa yhdistetty ja pyhitetty sakramentillisella tavalla.

8. Taidatkos sen selkeämmin sanoa?
Taidan tällä tavalla: kaste on Uuden Testamentin ensimmäinen sakramentti, jossa Jumala veden ja sanan kautta ottaa ihmisen liittoonsa, puhdistaa hänet synneistänsä ja vahvistaa hänet armosta ja perintöoikeudesta iankaikkinen elämään; jota vastaan ihminen luopuu pois perkeleestä ja kaikista hänen menoistansa, ja peräti antaa itsensä (lupaa lujasti, eli ottaa päällensä) Jumalaa palvelemaan vilpittömässä uskossa ja totisessa pyhyydessä ja vanhurskaudessa.

...10. Mitä se on: kastaa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen?
Vastaus: Se on Jumalan pyhän Kolminaisuuden käskyn jälkeen ja Hänen pyhän nimensä voimassa ja avuksi huutamisessa upottaa, valaa tai pirskottaa ihmistä vedellä, syntein anteeksi saamiseksi.

...12. Mikä on se maallinen, jonka me näemme?
Vastaus: Luonnollinen ja puhdas vesi eikä mikään muu märkyys.
Joh. 3:5. Jeesus sanoi Nikodeemukselle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä, ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Ef. 5:25,26. Kristus antoi itsensä ulos seurakunnan edestä, että Hän sen pyhittäisi, ja on sen jo puhdistanut veden pesossa sanan kautta.

13. Mikä on se taivaallinen, jota emme näe?
Vastaus: Jumala, pyhä Kolmiyhteys, ja erityisesti Pyhä Henki.
Tiit. 3:5,6. Laupeutensa kautta Hän meidät autuaiksi teki uuden syntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hän meidän päällemme Jeesuksen Kristuksen, meidän va-pahtajamme, kautta runsaasti vuodattanut on.

14. Miksi sinä sanoit: erityisesti Pyhä Henki?
Vastaus: Sentähden, että uuden synnyttämisen työ erityisesti omistetaan Pyhälle Hengelle, joka meidän päällemme kasteen vedellä vuodatetaan, ei kuitenkaan muita persoonia sulkein ulos; sillä Isä Jumala ottaa sen, joka kastetaan, lapseksensa; Poika pukee hänet vanhurskaudellansa; Pyhä Henki hänet uudesti synnyttää ja tekee asumasijaksensa: sentähden meidät sanotaan syntyneiksi, ei Pyhästä Hengestä yksinänsä, vaan Jumalasta (joka työ kaikille kolmelle persoonalle on yhteinen).
Tiit. 3:5,6. Katso 13 kysymys.
1 Kor. 1:30. Kristus Jeesus on meille Jumalalta tehty viisaudeksi ja vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.
Room. 8:15,16. Ette ole saaneet orjuuden henkeä, vaan te olette saaneet valittuin lasten hen-gen, jossa me huudamme: Abba, rakas Isä! Se henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapset.

15. Onko kaste tarpeellinen?
Vastaus: On tosi; - sillä Kristus sanoo: ellei joku synny vedestä ja Hengestä, ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
Joh. 3:5. Katso 12 kysymys.

16. Vaikuttaako kaste syntein anteeksi saamisen?
Vastaus: Tosin; - me puemme kasteessa päällemme Kristuksen, joka kaikki meidän syntimme peittää vanhurskauden hameella.
Gal. 3:27. Niin monta kuin te Kristuksehen kastetut olette, niin te olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Jes. 61:10. Minä suuresti iloiten Herrassa, ja minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä Hän puetti minut autuuden vaatteilla ja verhotti minut vanhurskauden hameella. Joh. 3:5. Katso 12 kysymys.

17. Mitä se on: päällensä pukea Kristuksen?
Vastaus: Se on: istuttaa Kristukseen ja uskolla itsellensä omistaa Hänen ansaitun vanhurskautensa ja kuuliaisuutensa, niin kuin me olisimme itse täyttäneet lain ja kärsineet meidän synteimme edestä.

18. Vapahtaako kaste myös kuolemasta?
Vastaus: Tosin; - sillä kasteen kautta Kristus elää meissä ja me Hänessä; sentähden ei mikään kuolema taida meitä vahingoittaa.
Gal. 2:20. Minä elän, en sillen minä, vaan Kristus elää minussa; sillä jota minä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan pojan uskossa, joka on minua rakastanut ja antoi itsensä minun edestäni.

19. Kuinka monenlainen on kuolema?
Vastaus: Kolmenlainen: luonnollinen, hengellinen ja iankaikkinen.

20. Mikä on luonnollinen kuolema?
Vastaus: Koska sielu ja ruumis eriävät toinen toisestansa.

21. Mikä on hengellinen kuolema?
Vastaus: Koska sielu synnin kautta eriää Jumalasta.
Ef. 2:1. Te olitte kuolleet ylitsekäymisen ja syntein tähden.
1 Tim. 5:6. Joka hekumassa elää, se on elävältä kuollut.

22. Mikä on iankaikkinen kuolema?
Vastaus: Koska sielu ja ruumis eroitetaan poisJumalan kasvoin edestä iankaikkisesti ja heitetään ulkonaiseen pimeyteen.
Matt. 10:28. Älkäät peljätkö niitä, jotka ruumiin tappavat, ja eivät voi sielua tappaa; mutta peljätkäät enemmin sitä, joka voi sekä sielun että ruumiin helvetissä hukuttaa. 2 Tess. 1:9.

23. Tulemmeko me kasteen kautta kaikesta senkaltaisesta kuolemasta vapahdetuksi?
Vastaus: Tulemme; - sillä ehkä meidän täytyy luonnollisesti ja ajallisesti kuolla, ei se kuolema kuitenkaan meitä vahingoita; sillä ei se taida meitä pitää iankaikkisesti, vaan meidän pitää viimeisenä päivänä nouse-man ylös, niin kuin unesta, iankaikkiseen elämään.
1 Piet. 3:21. Vesi meitä kasteessa autuaiksi tekee, joka sitä aavisti (ei, että lihan saastaisuudet pannaan pois, vaan että se on hyvän omantunnon liitto Jumalan tykönä), Jeesuksen Kris-tuksen ylösnousemisen kautta.
Joh. 11:25. Jeesus sanoi Martalle: minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minun pääl-leni, hän elää, ehkä hän olisi kuollut.

24. Tulemmeko me myös perkeleestä vapahdetuiksi kasteen kautta?
Vastaus: Synnin tähden me olemme perkeleen vallan alla; mutta kasteen kautta me tulemme siirretyiksi Kristuksen valtakuntaan ja perkeleestä eroitetuiksi.
Kol. 1:12,13. Kiittäkäät Isää, joka meitä soveliaiksi tehnyt on pyhäin perimisen osallisuuteen valkeudessa; joka meitä pimeyden vallasta pelasti ja on meidät siirtänyt rakkaan Poikansa valtakuntaan.

25. Kuinka kaste antaa iankaikkisen elämän?
Vastaus: Sen kautta, että se antaa meille voimaa Jumalan lapsiksi tulla; se myös tekee meitä Jumalan valtakunnan ja iankaikkisen autuuden perillisiksi.
Joh. 1:12.13. Niille, jotka Hänet ottivat vastaan, antoi Hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat Hänen nimensä päälle, jotka eivät verestä eivätkä lihan tahdosta, eivät myös miehen tahdosta, vaan Jumalasta syntyneet ovat.
Room. 8:17. Jos me olemme lapset, niin me olemme myös perilliset; nimittäin Jumalaan peril-liset ja Kristuksen kanssaperilliset; jos me muutoin ynnä kärsimme, että me ynnä Hänen kanssansa kunniaan tulisimme.
Tiit. 3:7. Että me Hänen armonsa kautta vanhurskaiksi tulisimme ja iankaikkisen elämän perillisiksi toivon jälkeen.

26. Tulevatko siis kaikki kastetut autuaiksi?
Vastaus: Kaikki jotka pitävät kasteensa liiton ja pysyvät vahvoina uskossa loppuun asti, ne tulevat autuaiksi; mutta ulkokullatut, jotka tavan ja ajallisen hyödyn tähden antavat itsensä kastaa, niille se tulee enämmin kadotukseksi kuin autuudeksi.
Matt. 10:22. Joka loppuun asti vahvana pysyy, hän tulee autuaaksi.
Hebr, 11:6. Ilman uskoa on mahdoton kelvata Jumalalle.

27. Minkätähden kaste kutsutaan uuden syntymisen pesoksi?
Vastaus: Sillä kaikki ihmiset, jotka sikiävät ja syntyvät synnissä, ovat luonnosta vihan lapset; mutta kasteen kautta he uudesti syntyvät ja tulevat Jumalan lapsiksi, pudistetuiksi ja pestyiksi synnistä iankaikkiseen elämään.
Ps. 51:7. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja minun äitini on minut synnissä siittänyt.
Ef. 2:3. Me olimme luonnostamme vihan lapset niin kuin muutkin.
Room. 7.17. Katso 25 kysymys.

28. Minkätähden kaste kutsutaan Pyhän Hengen uudistukseksi?
Vastaus: Sentähden, että Pyhä Henki kasteen kautta uudistaa meitä sekä ymmärryksen että tahdon puolesta ja antaa meille voiman uuteen elämään, niin että me enämmin ja enämmin seisomme syntiä vastaan ja tulemme soveliaiksi hyviin töihin, jotka kutsutaan Hengen ja uskon hedelmiksi.
Gal. 4:6. Että te olette lapset, lähetti Jumala Poikansa Hengen teidän sydämihinne, joka huutaa: Abba, rakas Isä!
Kol. 3:10. Pukekaa päällenne uusi (ihminen), joka Hänen tuntemiseensa uudistetaan, Hänen kuvansa jälkeen, joka sen luonut on.

29. Mikä vanha Aadam on?
Vastaus: Meidän turmeltu luontomme ja kanssamme syntynyt paha himomme, jonka me esi-isästämme Aadamista perineet olemme.

30. Kuinka vanha Aadam meissä upotetaan ja kuoletetaan?
Vastaus: Koska me jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta, niin kuin hengellisessä vedessä, upotamme sen pahan himon, ristiinnaulitsemme lihamme ja seisomme sen syntisiä haluja vastaan.
Gal. 5:24. Jotka Kristuksen omat ovat, ne ovat ristiinnaulinneet lihansa himojen ja halujen kanssa.
Room. 6:6. Tietäen sen, että meidän vanha ihminen on ristiinnaulittu Hänen kanssansa, että synnin ruumis pitää turmeltaman, ettemme täst´edes syntiä palvelisi.

31. Tuleeko se kanssamme syntynyt paha himo ja perisynti kasteessa peräti otetuksi pois?
Vastaus: Synti kyllä kasteessa otetaan pois ja anteeksi annetaan, niin ettei sitä enää meille lueta eikä se meitä enää voi kadottaa; mutta se asuu kuitenkin meissä niin kauan kuin me elämme eikä tule pois juuritetuksi ennen kuin kuolemassa.
Room. 7:17, 23, 24. Niin en minä sitä enää tee, vaan synti, joka minussa asuu. Minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja ottaa minut vangiksi synnin laissa, joka minun jäsenistäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka päästää minut tästä kuoleman ruumiista.

32. Mitä uudella ihmisellä ymmärretään?
Vastaus: Sitä, joka Pyhästä Hengestä on uudesti syntynyt ja elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa, panee pois vanhan ihmisen, joka himoin kautta eksyksissä itsensä turmelee; ahkeroitsee pitämään uskon ja hyvän omantunnon.
Kol. 3:10. Katso 28 kysymys.
Ef. 4:22. Niin pankaat pois se vanha ihminen, jonka kanssa te ennen vaelsitte, joka himoin kautta eksyksissä itsensä turmelee.
1 Tim. 1:18,19. Tämän käskyn minä annan sinulle: että pitäisit uskon ja hyvän omantunnon.

33.Taitaako ihminen itsensä lohduttaa kasteensa liitosta, koska hän sen rikkonut on, ja jälleen syntiin langennut?
Vastaus: Taitaa kaiketi. Sillä vaikka ihminen puoleltansa rikkoo tehdyn liiton ja lankeaa syntiin, niin on Jumala kuitenkin uskollinen ja pysyy vahvana liitossansa, jonka kautta hän jälleen armoihinsa ottaa syntisen, niin usein kuin hän kääntää ja parantaa itsensä.
Hes. 18:21. Jos jumalatoin kääntää itsensä kaikista synneistänsä, joita hän tehnyt on, ja pitää kaikki minun säätyni, tekee oikeuden ja vanhuskauden; niin hän saa totisesti elää, ja ei pidä kuoleman.
2 Tim. 2:13. Ellemme usko, niin Hän pysyy kuitenkin uskollisena, joka ei itseänsä kieltää taida.
Room. 3:3,4. Ettei muutamat uskoneet juutalaisista, mikä siitä on? pitäisikö heidän epäuskonsa Jumalan uskon turhaksi tekemän? Pois se!

Ripistä:
1. Mitä se sana rippi merkitsee?
Vastaus: Synnin tunnustusta.

2. Miten se tapahtuu
Vastaus: Koska syntinen tuntee syntinsä, niitä katuvaisella sydämellä Jumalan edessä tunnustaa ja pyytää anteeksi antamista Kristuksen tähden.

3. Kuinka monella tavalla synnin tunnustus tapahtuu?
Vastaus: Se tapahtuu yhteisesti ja erittäin.

4. Minkä sinä kutsut yhteiseksi?
Vastaus: Koska koko seurakunta yhteisesti tunnustaa syntinsä yhteisessä jumalanpalveluksessa, eli koska yhteinen hätä käsillä on.
Neh. 9:1,2. Neljäntenä päivänä kolmattakymmentä seitsemännestä kuusta tulivat Israelin lapset kokoon, paastoten säkeissä ja multaa heidän päällänsä ja tunnustivat heidän syntinsä ja heidän isäinsä pahat teot.
Tuom. 10:10. Israelin lapset huusivat Herran tykö sanoen: me olemme syntiä tehneet, sinua vastaan, sillä me olemme hyljänneet meidän Jumalamme ja palvelleet Baalia.

5. Minkä sinä kutsut erityiseksi?
Vastaus: Koska joku erittäin eli yksinänsä tunnustaa syntinsä.

6. Kuinka se tapahtuu?
Vastaus: Monella tavalla:
1. Jumalan edessä ainoasti, koska joku yksinänsä ollessansa, eli itseksensä huokaa Jumalan tykö, tunnustaa syntinsä ja rukoilee niitä anteeksi, niin kuin Daavid, Manasse ja publikaani tekivät: jonkakaltainen synnintunnustus on aina tarpeellinen ja pitää joka päivä tehtämän.
2. Koko seurakunnan edessä; koska julkisyntinen, joka suuren pahan teon tehnyt on, tunnustaa ja anteeksi anoo syntinsä; se kutsutaan julkiripiksi.
3. Lähimmäisen edessä, jonka joku vihoittanut on, ja häneltä rikoksensa anteeksi pyytää.
4. Jumalan sanan palvelijain edessä myös synnit tunnustetaan, joko yhteisesti kaikki tai joku erityinen synti, mikä jonkun omaatuntoa vaivaa; tätä kutsutaan salaripiksi ja tunnustukseksi, eikä sitä kenkään saa ilmoittaa.
Ps. 51:6. Sinua, sinua ainoaa vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein sinun edessäsi, ettäs olisit oikea sanoissasi ja puhdas tuomitessasi.
1 Tim. 6:20. Nuhtele niitä, jotka syntiä tekevät, kaikkein kuullen, että muutkin pelkäisivät.
Luukk. 17:4. Jos sinun veljesi seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykösi palajaa sanoen: minä kadun, niin anna hänelle anteeksi.
Matt. 5:23,24. Jos sinä uhraat lahjasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä sinne lahjasi alttarin eteen ja mene sopimaan veljesi kanssa ja tule sitten lahjasi uhraamaan.
2 Sa. 12:13. Daavid sanoi Naatanille: minä olen syntiä tehnyt Herraa vastaan; Naatan sanoi Daavidille: niin on myös Herra sinun syntisi ottanut pois, ei sinun pidä kuoleman.
Matt. 3:5,6. Jerusalemi ja koko Juudea ja kaikki maakunta Jordanin ympäriltä menivät Johanneksen tykö, ja hän kastoi heidät Jordanissa, ja he tunnustivat syntinsä.

7. Onko se tarpeellinen näin ripittää itsensä?
Vastaus: On; ei ainoastansa tarpeellinen, vaan myös hyödyllinen; sillä siitä ihminen saa sydämessänsä lohdutuksen ja omalletunnollensa rauhan ja levon.

8. Pitääkö kaikki synnit saarnaviralle lueteltaman?
Vastaus: Ei siihen tarvetta ole eikä se ole mahdollistakaan, sillä erehdykset kaikki kuka ymmärtää?
Ps. 19:13. Erehdykset kuka ymmärtää? Anna minulle anteeksi salaiset rikokset?

9. Kuinka monta kappaletta on oikeassa parannuksessa?
Vastaus: Kaksi: ensin totinen synnin suru ja katumus, toiseksi usko Kristuksen päälle.
Mark. 1:15. Aika on täytetty ja Jumalan valtakunta on lähestynyt; tehkäät parannus ja uskokaat evankeliumi.
Ap.t. 20:21. Paavali todisti sekä juutalaisille että kreikkalaisille sitä kääntymystä, kuin Jumalan tykö on, ja sitä uskoa, joka meidän Herran Jeesuksen Kristuksen päälle on.

10. Mistä synnin tunto ja katumus tulee?
Vastaus: Jumalan laista, joka herättää ihmisen omaatuntoa, näyttää hänen pahoin tehneen ja sillä ansainneen Jumalan vihan, ajallisen ja iankaikkisen rangaistuksen.
Room. 3:20. Lain kautta synnin tunto tulee.
Room. 4:15. Laki kehoittaa vihaan, sillä kussa ei lakia ole, ei siellä ole myös ylitsekäymistä.

11. Mistä usko tulee?
Vastaus: Evankeliumin suloisesta opista ja armon lupauksista syntein anteeksi antamisesta Kristuksen täh-den.
Room. 1:16. En minä häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi.

12. Mikä on synninpäästö?
Vastaus: Se on lupaus ja vakuutus syntein anteeksi saamisesta, annettu sananpalvelijoilta Kristuksen puo-lesta.

13. Kuka on antanut sananpalvelijalle sen voiman?
Vastaus: Kristus Jeesus, Jumalan Poika.
Ap.t.13:28. Olkoon teille tiettävä miehet, rakkaat veljet, että minä myös anteeksi annan; sillä jolle minä jotkin anteeksi annoin, sen minä anteeksi annoin teidän tähtenne Kristuksen puo-lesta.

14. Mistä sen tiedät?
Vastaus: Kristuksen omista sanoista, kun Hän sanoi apostoleillensa, Joh. 20:22,23: Ottakaat Pyhä Henki: joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan; ja joilla te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt. Matt. 18:18: Totisesti sanon minä teille: Kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaassa, ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa. Ja Pietarille, Matt. 16:19: Minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, sen pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.

15. Mitä taivaan valtakunnan avaimilla ymmärretään?
Vastaus: Se voima, jonka Kristus on antanut seurakunnalle ja erikoisesti saarnaviralle, syntiä anteeksi antaa ja pidättää.
Joh. 20:23. Katso 14 kysymys.

Kirkosta/seurakunnasta mm:
76. Missä pyhä ja kristillinen seurakunta löytyy?
Vastaus: Kaikissa paikoissa, joissa Jumalan sana selkeästi ja puhtaasti opetetaan, ja pyhät sakramentit Kristuksen käskyn ja asetuksen jälkeen jaetaan: ja missä ikinä Kristuksen nimi oikeassa uskossa avuksi huudetaan.

80. Minkä välikappaleen kautta Pyhä Henki uskon vaikuttaa?
Vastaus: Sanan ja sakramentin kautta.

81. Kenen kautta Pyhä Henki sanan julistaa ja sakramentit jakaa?
Vastaus: Pyhän saarnaviran kautta, joka pyhässä Raamatussa Hengen viraksi kutsutaan Herran Sebaotin enkeleiksi, Jumalan apulaisiksi, Hänen salaisuuksiensa huoneenhaltioiksi ja Kristuksen puolesta käskyläisiksi.
Ap. t. 20:18. Ottakaa itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät piispoiksi pannut.
2 Kor. 3:6. Jumala on meitä soveliaiksi tehnyt Uuden Testamentin virkaa pitämään ei kirjaimen, vaan Hengen.
Mal. 2:7. Papin huulet pitää opin kätkemän, että laki hänen suustansa kysyttäisiin; sillä hän on Herra Sebaotin enkeli.
1 Kor. 3:9. Me olemme Jumalan apulaiset.
1 Kor 4:1. Jokainen pitäköön meitä Kristuksen palvelijoina, ja Jumalan salaisuutten huoneenhaltijoina.
2 Kor. 5:20. Me olemme Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme.

-------------------------------------------------------------------------------------
Alkuperäinen kysymykseni koski kuitenkin noita nimenomaisia kohtia, kuinka ne sopivat vl-oppiin, jos se on niin luterilainen, kuin väitetään. Samaa voin kyllä kysyä näistä Svebiliuksen kohdistakin, ei sillä väliä.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 26 Huhti 2007, 23:44 
Ennankuin noista kommentoin, laitan tässä nämä Lutherin tekstit kasteesta, johon voi kyllä yhtyä:

Kaksi kohtaa kirkkopostillasta koskien kastetta ja uskoa

Miksi kaste seuraa uskoa?

Luther vastaa (Kirkkopostilla osa-2, helatorstai, 2. evankeliumisaarna, kohdat: 25, 26):

väliotsikko: Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi.

25. Jumala on aina sanansa rinnalle antanut ulkonaisen merkin voimakkaasti tehostamaan hänen sanaansa, niin että me vahvistuisimme sydämissämme emmekä, sanaa epäillen, horjuisi. Niinpä hän Nooalle antoi taivaalla näkyvän sateenkaaren sen merkiksi, että oli pitävä sanansa eikä enää vedenpaisumuksella hävittävä maata. Näin sateenkaari oli Nooalle ja on meillekin aivan kuin sinetti tai leima; kirjettäkin kirjoitettaessa siihen painetaan kirjoituksen varmemmaksi vakuudeksi leima. Ja aivan samoin kuin valtaherroilla on omat eri väriset vaakunansa tai tunnuksensa, joista heidät tunnetaan, samoin Jumalakin on tehnyt meille: hän on vahvistanut sanansa merkeillä kuin sineteillä ikään, ettemme mitenkään epäilisi. Aabrahamille hän antoi ympärileikkauksen sen merkiksi, että Kristus oli tuleva siunaamaan maailman. Samoin Kristus on tehnyt tässä, lupaukseensa: ”Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi” lisäämällä ulkonaisen merkin, nimittäin kasteen ja lisäksi leivän ja viinin sakramentin, käytettäväksi erikoisesti kiusauksissa ja kuoleman korvalla vahvistamaan uskoamme ja vaatimalla vaatien muistuttamaan Jumalaa hänen lupauksestansa.

26. Saattaahan joku uskoa, vaikka ei olekaan kastettu. Kastehan on ainoastaan ulkonainen merkki, jonka on määrä muistuttaa meitä Jumalan lupauksesta. Jos kaste on saatavissa, niin kaikella muotoa se otettakoon, sillä kukaan ei saa sitä halveksia; mutta ellei sitä voida saada tai jos se evätään, ei silti kadotukseen tuomita, kunhan vain uskotaan evankeliumi. Siinä, näet, missä on evankeliumi, on myöskin kaste ja kaikki muukin, minkä kristitty tarvitsee, sillä kadotus ei ole minkään muun synnin seurausta kuin epäuskon. Sen tähden Herrakin sanoo: "Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" eikä sano: "Joka ei ole kastettu", näin vaieten kasteesta. Eihän kaste vähääkään hyödytä ilman uskoa, vaan se on kuin kirje, johon sinetti ripustetaan, mutta itse kirjeeseen ei ole mitään kirjoitettuna. Sillä ihmisellä siis, jolla on se merkki, jota me nimitämme sakramentiksi, mutta ei uskoa, on pelkkä sinetti kirjeineen, jossa ei ole mitään kirjoitusta.

Miksi kaste sitten on?

Luther vastaa (Kirkkopostilla osa-2, helatorstai, 1. evankeliumisaarna kohdat: 16, 17-20):

16. Ällös siis mitenkään ryhdy selittelemään näin: Usko ei yksin saa vanhurskaaksi tulemista aikaan, siihen kuuluvat teotkin; onhan sen perusteella, mitä me sanoimme, päivänselvää, etteivät teot asiaan vähääkään vaikuta. Ketään ei vahingoita mikään muu kuin epäusko, koska teot eivät riitä. Jos olisi käsillä usko, kaikki olisi hyvää. Yhtä vähän siis kuin teot, epäuskossa oltaessa, vaikuttavat sitä, että ne ovat pahoja, yhtä vähän ne uskossa oltaessakaan vaikuttavat sitä, että ne ovat hyviä. Epäusko yksin turmelee kaikki teot, usko taas tekee ne kaikki hyviksi.

17. Tässä on kuitenkin vielä yksi seikka. Kristus sanoo: ”Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi”. Sanonet: Kuulenpa, että kastekin tässä tarvitaan. Tietysti se tässä tarvitaan, mutta kaste ei ole teko, jonka me itse teemme. Sen täytyy olla uskon mukana siitä syystä, että Jumala tahtoo, ettei usko jää sydämen salaisuudeksi, vaan että se purkautuu esiin, tullakseen maailman edessä tunnetuksi ja ilmeiseksi. Jumala on asettanut tämän ulkonaisen merkin sitä varten, että jokainen voisi osoittaa ja tunnustaa uskonsa, ja niin tultaisiin pyhään ristiin. Jos näet usko saa pysyä salassa sydämessä, voidaan olla varmoja siitä, ettei tarvitse kantaa ristiä eikä seurata Kristusta. Ellei näet maailma tietäisi meidän uskovan, meitä ei vainottaisi.

18. Toiseksi: kukaan ei meistä kostu eikä tule uskoon, ellemme julkisesti tunnusta evankeliumia ja ellei meillä ole julkista merkkiä, josta tiedetään, missä kristityitä on ja keitä he ovat. Jumala on siis järjestänyt siten, että meidän uskomme on tuleva ilmeiseksi pakanoille: ken vain on kristitty ja on kastattanut itsensä, on jo sellaisenaan vaarassa joutua pakanoiden ja epäkristittyjen käsiin ja surmattavaksi. On siis välttämätöntä, että me, jos olemme kristityitä, kastatamme itsemme, tai, ellei se ole mahdollista, ainakin sanomme: Halusta tulisin kastetuksi.

19. Tämä merkki on sitä paitsi annettu meille senkin tähden, että me Jumalan omalla armollisella avulla olisimme varmoja hänen armostansa, ja että jokainen voisi sanoa: Jumala on antanut minulle tämän merkin sitä varten, että olisin varma autuaaksitulemisestani, minkä hän on luvannut evankeliumilla. Hän on näet antanut meille sanansa, kirjeen, ja sanojen ohella kasteen, sinetin; näin usko, joka käsittää sanan, vahvistuu merkin ja sinetin avulla.

20. Mutta tässä et todellakaan havaitse mitään ihmistekoa: kaste ei ole minun tekoani, vaan Jumalan. Se näet, joka minut kastaa, on Jumalan sijaisena, eikä hän suorita mitään ihmistekoa, vaan kaikki on Jumalan käsialaa ja tekoa: Jumala siinä varsinaisesti toimii. Sen tähden sopii ja pitääkin minun sanoa: Itse Jumala, minun Herrani, on kastanut minut ihmiskäden välityksellä; siitä minä voin kerskata ja siihen minä nojaudun ja sanon: Jumala on minulle antanut merkin, hän ei tahdo eikä saata valhetella, ja näin minä olen varma siitä, että hän on minulle armollinen ja että hän tahtoo tehdä minut autuaaksi: Poikansa kautta hän on lahjoittanut minulle kaiken, mikä hänellä on. Meidän puolellamme siis ei ole mitään muuta kuin usko yksin, ja hänen puolellansa sana ja merkki yksin. Tästä olemme tarpeeksi usein puhuneet; nyt siis ei ole tarvis tätä kysymystä enempää eikä laajemmalta käsitellä.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 27 Huhti 2007, 00:00 
Jos Luther opettaa, että vain kasteella tämän mukaan olisi uudestisynnyttävä voima, kuinka hän toisaalla voi sanoa, että vain evankeliumin sanalla on?

"Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisäistä anteeksiantamusta. (Luther kirjasta" "Avaimista" v.1530).

Sch. opinkohdissa:
...Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä."

Lutherin opetukset kastamattomina kuolleista pikkulapsista vastaavat myös kristillisyytemme opetuksia. Kuinka kummassa ne lapset voisivat pelastua ennen kastetta, jos heidän oppinsa mukaan vasta kasteessa saa uskon ja Pyhän Hengen?. Tämä on erittäin ristiriitainen kohta, jossa olen kuullut opetettavan oppeja, joita Raamattu ei kerro.

Tietysti tälläisiä asioita tulisi ensisijaisesti katsoa Raamatusta, eikä kiistellä Martin opetuksista.

Tässä haluan tuoda yhden aivan virheellisesti tulkitun kohdan esiin.

Antaako kaste tässäkohden synnit anteeksi?

apt.22:16. Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä.

V: Kohta ei puhu vesikasteesta, vaan Pyhän Hengen kasteesta. Tämän todistaa oikeaksi se, että toisessa kohden puhutaan tästä laajemmin:

Apt.9:17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.

- Eli Paavali sai Pyhän Hengen kasteen, ennen vesikastetta. Korneliuksen tapahtumahan oli samankaltainen:

Apt.10:44. Kuin Pietari vielä näitä puhui, lankesi Pyhä Henki kaikkein niiden päälle, jotka puheen kuulivat.
45. Niin ne uskovaiset ympärileikkauksesta, jotka Pietarin kanssa tulleet olivat, hämmästyivät, että pakanainkin päälle Pyhän Hengen lahja vuodatettiin.
46. Sillä he kuulivat heidän kielillä puhuvan ja Jumalaa ylistävän. Niin vastasi Pietari:
47. Taitaako joku kieltää näitä, jotka ovat niin Pyhän Hengen saaneet kuin mekin, vedellä kastamasta?


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 27 Huhti 2007, 08:19 
Poissa
Valvoja

Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37
Viestit: 373
Omana mielipiteenäni rohkenen sanoa, että Lutherista kiisteleminen / Lutherin korostaminen jne. ovat sellaisia asioita, jotka avaavat eteemme yleensä vain ihmismielen näkymiä ja Kristus unohtuu. En ole esim.suomi24 palstalla koskaan nähnyt muuta kuin hedelmättömiä väittelyitä, jotka eivät johda mihinkään, kun on niin vahvasti tuntunut siltä, että on haluttu seurata ihmistä eikä Kristusta. Tämä pätee myös jokaisen muun pyhän kohdalla. Raamattukin opettaaa, kuinka ihminen vain eksyy, kun hän etsii Jumalan valtakuntaa ja Jumalan vanhurskasta tahtoa mielistymällä vain yhteen tai ehkä muutamaan opettajaan. Tällä en tarkoita ollenkaan sitä, että uskoton voisi nyt ajatella, että vl-opin lisäksi on muitakin oppeja/opettajia, jotka ovat opettamassa terveellistä oppia. Ja vielä saivartelijoiden vuoksi on sanottava, että vl-oppi ei ole pohjimmiltaan vl-oppi vaan Kristuksen, Isän Jumalan ja Pyhän Hengen oppi.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 27 Huhti 2007, 08:36 
Poissa
touhukas
Avatar

Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43
Viestit: 178
Kysymykseni koskikin sitä, että millä perusteella te olisitte luterilaisimpia, joka väite esitettiin. Mutta kiistely sinänsä on turhaa. Perusteluja sille alkuperäiselle väitteelle en saanut, mutta ei se mitään. Tiedän kyllä miten te uskotte, ainakin suurelta osin. Perinteisen luterilaisen opin mukaista se ei ole, mutta ei siitä sitten sen enempää. Mukavaa viikonloppua kaikille!


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 27 Huhti 2007, 08:46 
Poissa
Valvoja

Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37
Viestit: 373
Minä olen hyvin nopeasti vilkaissut, mitä edellä lukee, mutta lukemattakin voin sanoa, että veljet ovat varmasti tuoneet aivan riittävät perusteet tuohon asiaan. Kiistely siitä on sitten turhaa.

Uskosta osattoman kanssa en itse lähtisi (vaikka ihmismieli usein haluaisi) väittelyihin ja kiistelyihin tuosta luterilaisuusasiasta - olenko luterilaisempi kuin toinen jne. Tietyt tosiasiat ja rakentava keskustelu toki voisi tulla kyseeseen, mutta kyllä tärkeimpänä haluna olisi saarnata yksinkertaisesti parannusta uskosta osattomalle ja jättää Herran haltuun se heikossa uskossa tehty kylvötyö.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 27 Huhti 2007, 09:13 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Kehäkukkaselle: Minulla ei ole aikaa käydä kohta kohdalta läpi noita esille ottamiasi kohtia enkä välttämättä osaisikaan. Sellaisessa tilanteessa nostan vain hattua ja jatkan eteenpäin.

Ymmärrän niin, että ko. kohdat on luettava yhtenä Lutherin tuotannon kokonaisuuden osana. Luther on opettanut, että sakramentti ei vanhurskauta, vaan usko sakrementtiin. Hän on opettanut, että ilman sakramenttia jääminen ei kadota, vaan sakramentin halveksuminen. Hän on opettanut, että vain usko vanhurskauttaa ja koska hän uskoi ennen kastetta kuolevienkin lasten pelastuvan, on hänen täytynyt uskoa heidänkin uskovan. Muutoin hänen opetuksensa ei olisi uskonvanhurskauden, vaan kasteenvanhurskauden opetusta.

Jos kokeilet hieman erilaista lukutekniikkaa suhteessa "nykyisenvärisiin laseihisi" ja yrität lukea kaikki Lutherin jutut kasteesta niin, että kaste on epäuskoisen uskoontulemiseen kiinteästi sidoksissa ja siihen liittyvä tapahtuma, mutta ei varsinainen uskoontulon paikka. Niinhän se oli Raamatussakin: kun ihminen uskoi, hänen kanssaan tehtiin sen merkiksi liitto kasteessa, ikään kuin allekirjoitettiin sopimus. Kaste voidaan sillä tavoin ajatella uuden syntymisen pesoksi: Jumala ensin sanallaan puhdistaa ihmisen ja lapseuden merkiksi tekee lujan liiton kasteessa. Liiton, jota hän ei pura, mutta jonka ihminen voi purkaa ja johon voi palata parannuksen kautta. Lapsi uskoo aikuisten tapaan kaksiosaisena, perisyntisenä mutta vanhurskaana, ja siksi hänellekin kuuluu tämä liitto.

Rukouksesta: Toki uskovaisen tulee myös rukouksessa tunnustaa syntinsä Jumalalle ja rukoilla niille anteeksiantamusta, mutta uskovainen ei saa myöskään katsoa ylön yhteistä seurakuntaa. Rukousta, sakramenttia ja rippiä ei pidä laiminlyödä, jotta jaksaa uskomassa. Kuitenkin uskovaisillakin menee helposti sekaisin rippi (toiselta uskovaiselta) ja parannus, koska ne meikäläisyydessä annetaan samoin sanoin "Jeesuksen nimessä ja veressä." Siksi on syytä korostaa, että näkemys, jonka mukaan kerran kastettu ja uskonsa sanoillaan tai teoillaan kieltänyt ihminen voisi tehdä parannuksen rukoilemalla, on Raamatun vastainen. Tällainen tunnonhädässä oleva ihminen toki voi ja hänen tuleekin rukoilla Jumalalta syntejään anteeksi, johon Jumala vastaa lähettämällä hänen luokseen uskovaisen ihmisen julistamaan rauhan evankeliumia. Evankeliumissa Jumalan edessä kelpaava vanhurskaus ilmoitetaan uskosta uskoon. "Elävältä kuollut" syntyy uudesti ja hänen sydämensä saa kiinnittyä takaisin sen liiton lupauksiin, jotka Jumala kerran osoitti pienokaisen uskolle kasteessa. Näin ajatellen kaste on kuin onkin uuden syntymisen peso Pyhässä Hengessä, mutta kuitenkin hyvin eri merkityksessä kuin kirkossamme yleisesti ajatellaan.

John Vikströmin johdolla 1980-luvun lopulla käydyissä keskusteluissa SRK:n johdon kanssa piispat totesivat, että vl-usko mahtuu luterilaisen tunnustuksen sisään (Erkki Reinikainen: Usko ja kaste). Tämä on voimassa oleva päätös ja jos siihen olisi tulossa muutoksia (johon en oikein usko), kyseessä olisi kirkon puolelta selvä linjan muutos.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 27 Huhti 2007, 09:30 
Poissa
touhukas
Avatar

Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43
Viestit: 178
Kiitos O.M vastauksesta. Laitan nyt aurinkolasit päähän ja aloittelen viikonlopun viettoa 8) , ainakin kauppaan pitäisi ehtiä. Kristallinkirkas on minusta Lutherin ja Raamatun opetus.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 27 Huhti 2007, 09:36 
Poissa
Valvoja

Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52
Viestit: 553
Kehäkukkanen, viikonloppuna olisi myös mahdollisuus tutustua oppiimme ja elämäämme syvällisemminkin, kuin näillä nettifoorumeilla. Paikkakunnallasi on varmasti rauhanyhdistys, käy rohkeasti katselemassa ja kuuntelemassa. SRK:n sivulta löytyy varmasti lähimmän rauhanyhdistyksen yhteystiedot ja sieltä sitten seuraohjelma. Mukavaa viikonloppua 8)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 27 Huhti 2007, 14:27 
Rakas veli O.M kertoikin tuossa, mitä kristillisyydessä on opetettu kasteesta ja sen merkityksestä.. Lyhyesti jotain Erkki Reinikaisen kirjasta ”usko ja kaste”.

Kirkkopostillassa Luther opettaa: Kuinka tullaan Jumalan lapseksi? "Kaikki te jotka olette Kristuksen päällenne pukeneet". Kristus on Jumalan lapsi; sen joka pukeutuu Jumalan lapseen, täytyy myöskin olla Jumalan lapsi.- - Mitä merkitsee Kristuksen pukeutuminen?

Myös Galatalaiskirjeen selityksessä Luther analysoi näitä kolmen luvun jakeita:

"Koska usko on itse siunaus, itse perintö, joka aabrahamille luvattiin hänen siemenessään Kristuksessa, niin senvuoksi Kristukseen uskovalla on tämä perintö. Mutta jos hänellä on perintö, ei hän ole enää kasvattajan alainen, vaan hän on vapaa, hän on Herra ja perillinen. Mutta kenellekkään muulle ei anneta perintöä kuin lapsille. Siitä seuraa se, että se, joka uskoo Kristukseen, on Jumala lapsi. Tässä merkityksessä sanotaan JOh.1:12: "Hän antoi voiman tulla Jumala lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä"

Apostoli selittää, että he ovat Jumalan lapsia uskoessaan Kristukseen. Kaste- hän sanoo,- Saa aikaan , että te olette pukeneet päällenne Kristuksen. Mutta Kristuksen päällepukeminen on samaa kuin pukea päälle vanhurskaus, totuus ja kaikki armo, sekä koko lain täyttäminen. Sen vuoksi Kristuksessa teillä on kaikki siunaus ja Aabrahamin perintö. Mutta jos te olette pukeneet päällenne Kristuksen, niin te olette, koska Kristus on Jumalan Poika, tämän saman päällepukemisen tähden Jumalan lapsia. Tätä samaa sanontaa apostoli käyttää Room.13.14 sanoessaan: "Vaan pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus". Ja, Ef.4, 24: "Pukekaa päällenne uusi ihminen, joka Jumaln mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen". "Totuudem" hän sano- Sillä pelkkä laki pukee päälleen ulkokullatun pyhyyden ja vanhurskauden. -- Sinä et ole- apostoli sanoo-Vanhurskas sen vuoksi että olet juutalainen ja noudatat lakia, vaan sen vuoksi, että uskot Kristukseen ja olet Kristuksen päällesi pukenut.

Galatalaiskirjeen selitys noudattaa uskon merkitystä kuin kirkkopostillan vastaava kohta. Siitä tulee samalla tavoin selkeästi esille kasteen armomerkitys, pyhitys ja kasteen siunaus vanhurskauden sinettinä.

En malta olla edelleenkään olla laittamasta sitä selkeää kohtaa Raamatusta, Saul/Paavalin uskoontulosta. Kun olin toisessa ”kehäkukan” kaltaisessa hengellisyydessä aivan väärin siitä opetettiin. Kerroin aiemmin tuosta (apt.22:16), johon tämäkin kohta liittyy.

Paavalin uskoontulo

Ei Paavalikaan saanut Pyhää Henkeä ilmestyksessään, vaikka eri hengellisyydet niin väittääkin, mutta tekstin mukaan niin ei ole. Ei ollut Saul/Paavali silloin vielä hyvällä paikalla.

apt.9:17. Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18. Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin.

Tässä Ananiaan kättenpäällepanon kautta Paavalilta tippui suomukset ja hän näki ja täyttyi Pyhällä Hengellä.

Ihminenhän täytyy aina Pyhällä Hengellä, kun saa parannuksen armon:
kol.2:9. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti,
10. ja te olette täytetyt hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Huhti 2007, 11:05 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 01 Kesä 2006, 10:07
Viestit: 146
Saunanaama ymmärsi aika hyvin ajatukseni. Hyvä että Elihu tarkensi kirjoittamaansa.

Se on mielenkiintoista kuinka kaikki tuntuvat lainaavan Lutherin kirjoituksista ja olevan ainakin joissakin asioissa samaa mieltä. Tiedän että toisinaan vapaat suunnatkin lainaavat Lutheria. Luterilaiset herätysliikkeet taas kilpailevat siitä ketkä ovat kaikkein "Luterilaisimpia".


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Huhti 2007, 14:18 
Lutherin kirjoituksia tulisi lainata ilmanmuuta Raamatun pohjalta, eikä omaan korvasyyhyyn. Kun kerran esim. Matti Väisänen kirjassaan "pyhä kaste Raamatussa"", sitoo uudestisyntymisen kasteeseen, niin tuo on hyvinkin ristiriirainen ja väärä opetus Raamatun mukaan. Kehakukkanen, eikös hän ole LutherSäätiön opettaja?

Kehakukkanen, on monasti otettu esiin se selkeä kohta Raamatusta, jossa apostoli Paavali sanoo synnyttäneensä korintiolaiset Evankeliumin sanan kautta ja kastaneensa vain muutaman korintossa. Eikö kohta ole kyllin selkeä osoittamaan, ettei uudestisyntymisen paikka ollut kaste, vaan hänen omiensa saarna?

1.kor.4:15. Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi.

1.kor.1:14. Jumalan kiitos, en ole kastanut teistä ketään muuta kuin Crispuksen ja Gaiuksen,
15. joten kukaan ei voi sanoa, että teidät on kastettu minun nimeeni.
16. Niin, Stefanaan perhekunnan olen myös kastanut, mutta ketään muuta en muista kastaneeni.
17. Eihän Kristus lähettänyt minua kastamaan vaan julistamaan evankeliumia, ei kuitenkaan viisain puhein, koska Kristuksen risti silloin menettäisi merkityksensä.

Tästä otsikon aiheesta on kirkon tunnustuksessa kirjotettu aika hyvin:

Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. Siten suojaudumme hurmahengiltä, jotka kerskuvat saaneensa Hengen ilman sanaa ja ennen sanaa ja jotka siksi mielensä mukaan arvostelevat, tulkitsevat ja venyttävät Raamattua ja suullista sanaa.

Tässä kaikessa vaikuttaa se vanha p******, se vanha käärme, joka teki jo Aadamista ja Eevastakin hurmahenkiä, kun johdatti heidät Jumalan ulkonaisesta sanasta hurmahenkisyyteen ja omiin mielipiteisiin. Silti sekin vaikutti ulkonaisin sanoin, aivan samoin kuin meidän hurmahenkemme kyllä hylkäävät ulkonaisen sanan mutta eivät kumminkaan itse vaikene vaan lavertelevat ja kynäilevät omia sanojaan maailman täyteen. On kuin Henki ei voisi ensinkään tulla apostolien kirjoittaman tai puhuman sanan välityksellä vaan yksinomaan hurmahenkien oman tekstin ja sanan kautta. Miksi he eivät jätä sikseen myös omaa saarnaamistaan ja kirjoitteluaan ja jää odottamaan, että Henki itse tulisi ihmisiin ilman ja ennen heidän kirjoittamistaan, kuten he kerskuvat hänen tulleen heihin ilman Raamatun sanan saarnaa?

Lukekaapa erityisesti nuo viimeiset lauseet tarkkaavaisuudella. Miksi myös ne, jotka sanovat itsellään hengen olevan ennen saarnaa tekevät lähetystyötä Ristiriitaista.

Paavalin sanoin: "kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä?"

Myös Martti Lutherin mukaan äänellinen synninpäästö on ainoa tapa saada synnit anteeksi: "Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen sanan kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä sanassa, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niinkuin he sanovat, sisällistä anteeksiantamusta."

Ripittäytyminen toiselle uskovaiselle löytyy myös vanhasta testamentista: "Silloin Daavid sanoi Natanille: "Olen tehnyt syntiä Herraa vastaan." Natan vastasi: "Herra vapauttaa nyt sinut tästä synnistä, eikä sinun tarvitse kuolla." (2 Sam. 12-13).

Toinen esimerkki Lutherin saarnasta joulun jälkeisenä sunnuntaina, tekstinä Gal.4:1-7. Tässä saarnassaan hän toteaa: Apostolin tarkoituksena on lausua se totuus, että laki, mikäli uskoa ei ole, kaikkinen tekoineen synnyttää vain orjia. Usko yksin tekee lapsia. Eipä laki, eivät teot eikä luonto voi antaa uskoa; ainoastaan evankeliumi sitä kuultaessa tuo sen mukanaan, se kun on armon sana, ja kun Pyhä Henki on sen myötä siellä missä saarnataan ja hiljentyen kuullaan. Sen osoittaa apostolien tekojen 10-Luku (44. jae), jossa kerrotaan Korneliuksen omaisineen vain kuulemalla pyhää Pietaria saaneen Pyhän Hengen. (Kirkkopostilla 1).


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Huhti 2007, 16:01 
Poissa
touhukas
Avatar

Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43
Viestit: 178
Weha, Matti Väisäsestä en ala kanssasi enää keskustelemaan, koska en näe mieltä kiistellä. Piste.

Tuon saman Tunnustuskirjojen kohdan voisin lainata sinulle takaisin päinkin:
Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. Siten suojaudumme hurmahengiltä, jotka kerskuvat saaneensa Hengen ilman sanaa ja ennen sanaa ja jotka siksi mielensä mukaan arvostelevat, tulkitsevat ja venyttävät Raamattua ja suullista sanaa.

Tässä kaikessa vaikuttaa se vanha p******, se vanha käärme, joka teki jo Aadamista ja Eevastakin hurmahenkiä, kun johdatti heidät Jumalan ulkonaisesta sanasta hurmahenkisyyteen ja omiin mielipiteisiin. Silti sekin vaikutti ulkonaisin sanoin, aivan samoin kuin meidän hurmahenkemme kyllä hylkäävät ulkonaisen sanan mutta eivät kumminkaan itse vaikene vaan lavertelevat ja kynäilevät omia sanojaan maailman täyteen. On kuin Henki ei voisi ensinkään tulla apostolien kirjoittaman tai puhuman sanan välityksellä vaan yksinomaan hurmahenkien oman tekstin ja sanan kautta. Miksi he eivät jätä sikseen myös omaa saarnaamistaan ja kirjoitteluaan ja jää odottamaan, että Henki itse tulisi ihmisiin ilman ja ennen heidän kirjoittamistaan, kuten he kerskuvat hänen tulleen heihin ilman Raamatun sanan saarnaa?


Weha kirjoitti:
Miksi myös ne, jotka sanovat itsellään hengen olevan ennen saarnaa tekevät lähetystyötä Ristiriitaista.

Ketä mahdat tarkoittaa tällä?

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa itsekullekin 8)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Huhti 2007, 17:31 
Matti Väisänen kirjassaan "Pyhä kaste Raamatussa" , selittää kaikki selvätkin sanaa koskevat uudestisyntymiset kasteeksi. Tässä eräs esimerkki kirjasta,
joka on, (ainakin jokaisen rehlisen lukijan mielestä) erittäin väärä, ja Raamatun vastainen selitys.

Siis ky. kirjasta s.220: "Apostolien tekojen kaste-esimerkistä samaraialaisten (Apt.8) ja Corneliuksen perhekunnan (Apt.10-11), ovat poikkeuksia siihen nähden, mitä evankeliumeissa ja Uudentestamentin kirjeissä kasteesta opetetaan. Samarialaiset tulivat Pyhästä Hengestä ja ilmeisesti muista pelastukseen kuuluvista lahjoista osalliseksi vasta kasteen jälkeen. Corneliuksen perhekunnan kohdalla tämä puolestaan tapahtui ennen kastetta"

-Väisänen kirjassaan selittää hyvinkin monimutkaisesti näitä mielestään ns. "poikkeustapauksia". Eikö usko tulekkaan enään kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan/saarnan (Luther) kautta?

Lutherin opetus on tässä (apt.10-luvussa) aina kovin erilainen:

Toinen esimerkki Lutherin saarnasta joulun jälkeisenä sunnuntaina, tekstinä Gal.4:1-7. Tässä saarnassaan hän toteaa: Apostolin tarkoituksena on lausua se totuus, että laki, mikäli uskoa ei ole, kaikkinen tekoineen synnyttää vain orjia. Usko yksin tekee lapsia. Eipä laki, eivät teot eikä luonto voi antaa uskoa; ainoastaan evankeliumi sitä kuultaessa tuo sen mukanaan, se kun on armon sana, ja kun Pyhä Henki on sen myötä siellä missä saarnataan ja hiljentyen kuullaan. Sen osoittaa apostolien tekojen 10-Luku (44. jae), jossa kerrotaan Korneliuksen omaisineen vain kuulemalla pyhää Pietaria saaneen Pyhän Hengen. (Kirkkopostilla 1).


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Huhti 2007, 17:51 
Minusta on erittäin kohtuullista ottaa esiin Matti Väisäsen opetuksia, varsinkin kuinka hän väärin arvostelee ja opettaa kristillisyemme opetuksia kirjassaan "Pyhä kaste kirkossa". Olen kuullut, että tästä olisi häneen yhteyttä otettu ja huomautettukkin. Mielestäni olisi syytä kysyä asianomaisilta itseltä opetuksiamme, eikä ulkopuolisista lähteistä.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Huhti 2007, 18:24 
Weha kirjoitti:
Miksi myös ne, jotka sanovat itsellään hengen olevan ennen saarnaa tekevät lähetystyötä Ristiriitaista.

kehakukkanen: "Ketä mahdat tarkoittaa tällä?"

Vastaus: Esim. sellaisia etsiviä tuntoja kuin oli vaikkapa Raamatussa hoviherralla, joka teki pitkän rukousmatkankin, olematta vielä sisällä Jumalanvaltakunnassa.

Ei tullut Paavalin tavoin, "hoviherrakaan", uskoon ja uudestisyntynyt Raamattua lukemalla, kasteessa tai rukouksella kaksistaan Jumalan kanssa. Vaan näin kerrotaan:

Ajatelkaa tätä.Kuinka pitkän rukousmatkan hoviherra teki, olematta elävässä uskossa?

Apt.9:27. "Niin hän nousi ja meni. Ja katso, yksi Etiopian mies, Etiopian kuningattaren Kandasen voimallinen kamaripalvelia, joka oli pantu kaiken hänen tavaransa päälle, se oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan"

Tässäkin Jumala lähetti Philippuksen kamarinpalvelijan luokse. Eikä hoviherra saanut Pyhää Henkeä rukouksella, eikä Raamattua lukemalla, vaan toisen uskovaisen kautta (uskosta, uskoon Room.1:17):
Apt.9:31. Mutta hän sanoi: kuinka minä taidan ymmärtää, ellei joku minua johdata? Ja hän rukoili Philippusta, että hän tulis ja istuis hänen kanssansa...

34. Niin kamaripalvelija vastasi Philippusta: minä rukoilen sinua, sanos: kenestä propheta näitä puhuu? itsestäänkö eli jostakin toisesta?
35. Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta.
36. Ja kuin he tiellä vaelsivat, tulivat he veden tykö, ja kamaripalvelia sanoi: katso, tässä on vesi: mikä estää minua kastamasta?
37. Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi.
38. Niin hän käski seisahtaa vaunun; ja he astuivat molemmat veteen, Philippus ja kamaripalvelia, ja hän kasti hänen.
39. Mutta kuin he vedestä astuivat ylös, tempasi Herran Henki Philippuksen, ja ei kamaripalvelia häntä enään nähnyt, vaan meni iloiten tietänsä myöten.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Huhti 2007, 22:48 
Poissa
touhukas
Avatar

Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43
Viestit: 178
Weha kirjoitti:
Minusta on erittäin kohtuullista ottaa esiin Matti Väisäsen opetuksia


Minun puolestani voit ottaa niitä esiin niin paljon kuin haluat. Koen vain osaltani turhaksi niistä keskustella - minusta hän opettaa johdonmukaisesti ja oikein, täysin Raamatunmukaisesti. Sinä olet toista mieltä. Vetäydyn siksi pois siitä keskustelusta. Muista asioista voin kyllä keskustella.

Esitän nyt sinulle vastakysymyksen: Jos usko tulee kuulemisesta (niin kuin Raamattu opettaa), niin millä perusteella se tulisi lapsiin jollakin muulla tavoin?

Selvennän vähän, mitä tarkoitan. Lapsi syntyy perisynnin alaisena. Kuinka hän voisi uskoa, ilman Jumalan vaikuttamaa uskoa? Jumala vaikuttaa uskon sanansa kautta, näinhän Raamattu opettaa. Lapsi saa uskon/Jumala synnyttää uskon, kun lapsi kuulee sanan saarnaa (siksihän kasteen yhteydessä luetaan evankeliumia). Kasteessa lapsi tarttuu sanan synnyttämällä uskolla niihin lupauksiin, jotka kasteessa lahjoitetaan - ja lapsi uudestisyntyy, hänessä syntyy pelastetun usko.

Luther kirjottaa asiasta näin kolmannen loppiaisen jälkeisen sunnuntain evankeliumisaarnassa (Matt.8:1-13, Kirkkopostilla II):
"...Kastettaessa lapset itse uskovat ja heillä on omakohtainen usko, jonka Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit kristillisen seurakunnan uskossa heidän puolestaan rukoilevat ja heitä esiin tuovat; vieraan uskon vaikutus on mielestämme seuraava: sen avulla ei kukaan voi autuaaksi tulla, mutta sen kautta, esirukoukseksi ja avuksi käsitettynä, kastettava voi Jumalalta saada omakohtaisen uskon, jonka kautta hän tulee autuaaksi..."

(Käsittääkseni myös Erkki Reinikainen siteeraa tätä nimenomaista kohtaa kirjassaan Näin on kirjoitettu. Pitääkö paikkansa tämä tietoni?)

Samassa saarnassaan Luther jatkaa heti kohta näin:
"... Ja hän on kasteessa läsnäolevana aivan samoin nyt kuin silloinkin; sen me kristityt varmasti tiedämme ja sen tähden emme saa evätä lapsilta kastetta... Sanomme siis tässäkin: tosin lapset viedään kasteelle vieraalla uskolla ja toimenpiteellä, mutta kun he ovat tulleet sille ja kun pappi tai muu kastaja suorittaa heille toimituksen Kristuksen sijasta, hän siunaa heidät ja antaa heille uskon ja taivasten valtakunnan; sillä papin sana ja teko on itse Kristuksen sanaa ja tekoa."

Ja vielä myöhemmin, edelleen sama saarna:
"... Tarkastelkaamme kuitenkin, millä perusteilla ei pidetä lapsia uskovina. Väitetään etteivät nämä voi kuulla Jumalan sanaa, koska eivät vielä ole ehtineet ymmärrykseen; jos Jumalan sanaa ei kuulla, ei voi olla uskostakaan puhetta, niinkuin Roomalaiskirjeen 10. luvussa (17.jakeessa) sanotaan: 'Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.' Sanohan, onko tuokin kristillisesti puhuttu, kun arvostellaan Jumalan tekoja meidän rikkiviisautemme mukaan: Lapset eivät ole ehtineet ymmärrykseen, siis he eivät voi uskoa? Entäpä jos sinä oletkin moisella ymmärrykselläsi jo luisunut uskosta, mutta lapset ymmärtämättömyydessänsä tulleet uskoon?... (edelleen myöhemmin:) Niiden uskon sitävastoin, jotka eivät omasta aloitteestaan tule, vaan jotka tuodaan kasteelle, niin kuin Kristus käskee tuoda lapset tykönsä, saat jättää sen haltuun, joka käskee heidät tykönsä tuomaan... elleivät olekaan kuulleet sitä sanaa, josta usko tulee, aikuisten lailla, kuulevat he sen kuitenkin pienten lapsukaisten lailla..."

Luther ainakin näyttäisi selkeästi opettavan, että lasten usko syntyy kasteen yhteydessä, sanan vaikutuksesta. Kaste on sakramentti (kreikaksi mysterion), salaisuus, jonka vaikutustapaa ja voimaa ei tyhjentävästi ja täysin pysty selittämään. Itselleni kaste on mitä suurinta evankeliumia: Jumala on jo aivan pienenä ottanut minut lapsekseen, eikä Hän liittoaan riko. (Ihmisteot/luopuminen kasteen jälkeen ja parannuksen armo on sitten jo uusi kysymys, joka kyllä liittyy tähän, mutta en nyt kirjoita siitä sen enempää.)

Jos kaste ei ole lapselle uskon syntymisen paikka ja uudestisyntymisen pesu, niin mikä sisältö sille jää? Ainakin minun nähdäkseni salaisuus tyhjentyy, evankeliumi katoaa, ja kasteesta tulee ihmisteko ja lainalainen suoritus. Tuossa lainaamassani saarnassa Luther puhuu myös uudestisyntymisestä ja kasteesta ja niitten yhteydestä. Valitsin juuri tuon saarnan sen vuoksi, että ilmeisesti Erkki Reinikainen sitä saarnaa arvostaa, koska on sitä kirjaansa lainannut (ei ole kirjaa tässä käsillä, että voisin tarkistaa, mutta näin muistelen, korjatkaa toki jos tässä olen erehtynyt).

P.S. Weha, minulle jäi edelleenkin epäselväksi mitä mahdoit lähetystyöviittauksellasi tarkoittaa. Ehkä haluat selventää sitä asiaa vielä?


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 79 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3, 4  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö