Pyhä yhteinen seurakunta

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

Pyhä yhteinen seurakunta

ViestiKirjoittaja O.M » 22 Loka 2007, 17:19

Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa todetaan selvästi, että seurakunta eli kirkko on Kristuksen valtakunta.

"Kirkko on Kristuksen valtakunta, erotukseksi Perkeleen valtakunnasta. Sillä varmaa on, että jumalattomat ovat Perkeleen vallassa ja hänen valtakuntansa jäseniä, niin kuin Paavali opettaa sanoessaan, (Ef. 2:2) että Perkele tekee työtään epäuskoisissa. Ja fariseuksille, jotka varmasti olivat yhteydessä silloiseen seurakuntaan, toisin sanoen lain kansassa oleviin pyhiin - hehän toimivat kansan johtajina, uhrasivat ja opettivat - Kristus sanoo: (Joh. 8:44) "Te olette isästä Perkeleestä." Siispä kirkko, joka on todella Kristuksen valtakunta, on pyhien yhteisö sanan varsinaisessa mielessä." - - Jos kirkko, joka todella on Kristuksen valtakunta, on jotakin aivan muuta kuin Perkeleen valtakunta, tästä seuraa välttämättä, että jumalattomat eivät ole kirkko, koska he ovat Perkeleen valtakunnassa. Tosin he kyllä tässä elämässä, kun Kristuksen valtakunta ei vielä ole tullut ilmi, ovat kirkkoon sekoittuneina ja hoitavat kirkon virkoja.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Pyhä yhteinen seurakunta

ViestiKirjoittaja O.M » 22 Loka 2007, 17:33

Jahas, kirjoitin näköjään Lutherus-lainojen päälle uudet jutut, joten meni kirjoitus hukkaan.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Jaakko » 22 Loka 2007, 17:38

Tuli mieleen avauksestasi ja niistä niin monista kiistelyistä, joihin törmään netissä.

1. Kor. 13:8 "Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi."


Jotenkin tuntuu, että tämän päivän ihminen pyrkii olemaan erittäin viisaas ja itse kykeneväinen näkemään, missä on Jumalan valtakunta....Ei kai turhaan sanota, että Jumalan lasten välinen rakkaus on yksi tuntomerkeistä. Tätätkään se hengellinen sokeus ei näe, mutta meille Jumalan lapsille se on enemmän kuin muistutus siitä, että juuri tämän kansan mukana on hyvä ja turvallista kulkea.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja O.M » 23 Loka 2007, 10:54

Rakkauden side tosiaan yhdistää Jumalan lapset toisiinsa.

Eilistä bittiavaruuteen kadonnutta viestiäni en saa enää mitenkään takaisin, mutta pitää yrittää jotain kirjoitella siitä. Ensinnäkin, uskonpuhdistajan mukaan on yksi pyhä kristillinen kirkko.

"Uskon Pyhään Henkeen, yhden pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamuksen, ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän, aamen."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/esipuhe.html#10

Muita Lutherin seurakuntaopin keskeisiä piirteitä:

- Jumala hoitaa vanhurskauttamisen seurakuntansa eli kirkkonsa välityksellä. "Pyhä Henki toteuttaa pyhittämisen seuraavien vaiheiden kautta: pyhien yhteys eli kristillinen kirkko, syntien anteeksiantaminen, ruumiin ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä. Hän johtaa siis meidät ensiksi pyhän seurakuntansa eli kirkkonsa helmaan. Sen välityksellä hän saarnaa meille ja vie meidät Kristuksen luo. - - Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä."
- Ilman Pyhän Hengen voimaa sana ei vaikuta. "Sillä missä Pyhä Henki ei saarnauta sanaa eikä anna sen herätä sydämissä niin, että se käsitetään, siellä sana menee hukkaan. Niin kävi paavikunnassa. - - Missä sitten oli vika? Sieltä puuttui Pyhän Hengen läsnäolo."
- Katolinen kirkko ei ole oikea seurakunta. "Paavikunta ei ole mikään kristillinen kirkko. Sillä missä Kristusta ei saarnata, siellä ei ole Pyhää Henkeä, joka luo, kutsuu ja kokoaa kristillisen kirkon."
- Kristikunta on vain todellinen Kristuksen seurakunta. "Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa."
- Kristikunnan eli seurakunnan ulkopuolella ei ole syntien anteeksiantamusta. "Me uskomme edelleen, että meillä on kristikunnassa syntien anteeksiantamus. - - Mutta kristikunnan ulkopuolella, missä ei ole evankeliumia, ei ole myöskään anteeksiantamusta."
- On selvempää puhua pyhien yhteisöstä kuin pyhien yhteydestä, vaikka molemmat merkitykset sinällään ovatkin päteviä. "Uskontunnustukseen lisättyä sanaa communio ei pidä kääntää sanalla Gemeinschaft (yhteys), vaan sanalla Gemeine (yhteisö). - - Kunnon saksaksi sen pitäisi kuulua näin: "ein heilige Gemeine" (pyhä yhteisö)."
- Todellinen Kristuksen seurakunta on Pyhän Hengen yhteenliittämä pieni, tiivis joukko ja yhteisö, yhdessä mielessä ja ymmärryksessä, vailla puolueita ja hajaannuksia. "Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä."
- Seurakunta eli uskovaiset kantavat toinen toisiaan. "Me elämme näet kristikunnassa, missä kaikki on syntien anteeksiantamusta, missä Jumala antaa anteeksi meille ja me annamme anteeksi toinen toisillemme, kannamme ja autamme toisiamme."
- Tekopyhät kristityt eivät ole oikeita kristittyjä. "Siksi nämä uskonkohdat rajaavat ja erottavat meidät kristityt kaikista muista ihmisistä maan päällä. Vaikka kaikki kristikunnan ulkopuolella olevat pakanat, turkkilaiset, juutalaiset sekä väärät ja tekopyhät kristityt uskovat yhteen, todelliseen Jumalaan ja palvovat häntä, he eivät kuitenkaan tiedä, mitä hän heistä tahtoo."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/Us ... us.html#33

Noista päätellen ns. seitsemän vaimon ekumeeninen seurakuntaoppi on ollut Lutherille kauhistus.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 23 Loka 2007, 11:34

Huonepostillassa Luther sanoo jotenkin niin, että "mitä muuta taivaan valtakunta on kuin Kristuksen seurakunta." Ei ole nyt opusta, josta tarkastaisi tarkan sanamuodon.

Vl-opin mukaan Jumalan valtakunta on armon valtakuntana maan päällä ja kunnian valtakuntana taivaassa. Vl-opin mukaan Jumalan seurakunta on kilvoittelevana ja taistelevana seurakuntana maan päällä ja riemuitsevana seurakuntana taivaassa.

Minun on tunnustettava, että en osaa tehdä mitään kunnollista eroa todellisen Jumalan seurakunnan ja Jumalan valtakunnan välille. Jumalan seurakunta on luonnollisille silmille näkymätön seurakunta ja Jumalan armovaltakunta luonnollisille silmille näkymätön valtakunta. Se on joukko uskovaisia ihmisiä, jotka luonnollisille silmille näkyvät vain joukkona, joka väittää olevansa Kristuksen lauma.

Olen vain jäänyt pohdiskelemaan asiaa sen jälkeen, kun Jaakko kirjoitit siitä alustuksesta, jossa sanottiin, etteivät Jumalan valtakunta ja seurakunta ole ihan tarkkaan samoja asioita. Ehkäpä siinä tarkoitettiin seurakunnalla näkyvää kirkollista instituutiotamme eli evankelis-luterilaista kirkkoa. Ei sitä voi pitää oikeana todellisena seurakuntana, vaan luterilaisena, pietistisenä, lukijalaisena ja lestadiolaisena painotuksena voimme todeta, että todellinen Kristuksen kirkko vaikuttaa sen sisällä. Ehkä tarkennuksena voisi siis todeta, että pidän Jumalan armovaltakuntaa samana asiana kuin luonnollisille silmille näkymätöntä Kristuksen seurakuntaa, mutta eri asiana kuin näkyvää kirkollista instituutiota. Esim. kastamattomat pienet lapset eivät kuulu näkyvään seurakuntaan (kirkkoon), mutta ovat kuitenkin jo näkymättömän hengellisen valtakunnan täysvaltaisia kansalaisia.
Viimeksi muokannut O.M päivämäärä 23 Loka 2007, 11:48, muokattu yhteensä 1 kerran
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Ankka » 23 Loka 2007, 11:37

Lutherii...

Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä! (Gal. 5: 15)

Näillä sanoilla Paavali todistaa, että RAUHA ja SOPU EI VOI SÄILYÄ opinkäsitykseen eikä elämÄän katsoen, jos PERUSTUS, toisin sanoen, USKONOPPI jumalattomien opettajien toimesta KUKISTUU; silloin syntymistään syntyy uusia ristiriitaisia käsityksiä opista, uskosta ja teoista. Mutta jos kerrankin on järkytetty seurakunnan yksimielisyyttä, ei ole mittaa eikä määrää puheenalaisella onnettomuudella: Lahkosuuntien perustajathan ovat keskenään erimielisiä: toinen opettaa TÄMÄN TEON OLEVAN VÄLTTÄMÄTTÖMÄN VANHURSKAUDEN SAAVUTTAMISEKSI, toinen taas toisen, ja jokainen HANKKII KANNATUSTA OMALLE TAIKAUSKOISELLE KÄSITYKSELLEEN, MOITTIEN TOISEN KÄSITYSTÄ. Silloin syntyy välttämättömyyden pakosta erimielisyyksiä ja puolueita, jotka sitten toinen toistansa purevat ja syövät, toisin sanoen, TUOMITSEVAT ja KIROAVAT, kunnes loppujen lopuksi kukistuvat. Tämän todistaa Pyhän Raamatun lisäksi monen monituiset esimerkit kaikkina aikoina. Kohta kun manikealaiset olivat saattaneet Afrikan rappiotilaan, tulivat heidän jälessään donatolaiset...Meidän päivinämme luopuivat meistä ensin sakramenttilaiset ja sitten kasteenuusijat; kummankaan keskuudessa ei olla yksimielisiä. Näin lahkosuunta aina synnyttää uusia lahkosuuntia ja nämä TUOMITSEVAT TOISENSA KADOTUKSEEN. Jos suuretta jatkuvasti jaetaan, kasvaa osien luku äärettömäksi, sanovat matemaatikot; samoin EI OPISSA EIKÄ ELÄMÄSSÄ, JOS HENGEN YHTEYS ON TURMELTU JA HÄVINNYT, MITENKÄÄN VOI SOPU SÄILYÄ, VAAN TÄMÄN TÄSTÄ SYNTYY KUMMALLAKIN TAHOLLA UUSIA ERHEITÄ LOPPUMATTOMIIN. Tämän saatamme vaivatta todeta paavikunnassakin; kun USKONOPPI sen keskuudessa MAKASI MARTAANA, EI HENGEN YHTEYS MITENKÄÄN VOINUT SÄILYÄ; ja kun tämä oli tyhjäksi tehty, syntyi TEKO-OPIN VAIKUTUKSESTA melkien lukemattomia MUNKKILAHKOJA, jotka keskinäisen erimielisyyden vallitessa MITTASIVAT PYHYYTTÄ JÄRJESTÖJENSÄ ANKARUUDEN ja omien keksimiensä TAIKAUSKOISTEN TEKOJEN VAIKEUDEN MUKAAN: toinen tahtoi käydä pyhemmästä kuin toinen...Ne taas, jotka ovat käsittäneet uskonopin ja tämän Paavalin käskyn mukaisesti rakastavat toisiaan, EIVÄT MOITISKELE TOINEN TOISENSA ELÄMÄNMUOTOA EIKÄ TEKOJA, vaan jokainen hyväksyy toisensa elämänmuodon ja sen tehtävän, jota kutsumuksessaan suorittaa...Tämä ulkonainen erilaisuus EI mitenkään OLE sellaisen HENGEN YHTEYDEN ESTEENÄ, jonka vallitessa kaikki ovat KRISTUKSESTA SAMAA MIELTÄ ja USKOVAT ETTÄ VAIN HÄNEN KAUTTAAN SAAMME SYNTIEN ANTEEKSIANTAMUKSEN JA VANHURSKAUDEN; mitä taas ulkonaiseen elämään ja kutsumukseen tulee, TOINEN EI TUOMITSE TOISTA eikä moitiskele toisen tekoja eikä liioin omiaan kehaise, vaikka ne olisivatkin toisen tekoja paljon parempia, vaan yksin suin ja yhdessä Hengessä he tunnustavat olevansa SAMAN KRISTUKSEN, VAPAHTAJAN, OMISTUKSESSA, JOSSA EI OLE MITÄÄN "HENKILÖÖN" EIKÄ TEKOIHIN "KATSOMISTA".
Ankka
 

ViestiKirjoittaja O.M » 23 Loka 2007, 12:11

Ankka kirjoitti:Ne taas, jotka ovat käsittäneet uskonopin ja tämän Paavalin käskyn mukaisesti rakastavat toisiaan, EIVÄT MOITISKELE TOINEN TOISENSA ELÄMÄNMUOTOA EIKÄ TEKOJA,


Niin, eivät uskovaiset tuomitse toisiaan siitä, maalaako toinen pirtin lattian vai ei. Sen sijaan syntielämästä uskovaiset raamatunmukaisesti puhuttelevat toista, vaikka toisen elämäntapaan kuuluisikin esim. juopottelu tai itsensä irstas ja maailmallinen koristelu. Syntiin johtavista asioista uskovaiset myös raamatunmukaisesti ja aivan oikein varoittelevat. Noilla Lutherus-lainoilla ei mitenkään saa perusteltua syntiin johtavista asioista varoittelua synniksi ja omavanhurskaudeksi, kuten "eräät" toistuvasti yrittävät tehdä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Ankka » 23 Loka 2007, 12:20

Nyt löyty O.M:llekki oikein osuwa mietelause:

Neuwo ia oppi ota hywäxi,
se sinulle tule kijtoxexi,
sijs opettajas* ain cunnioita,
tyhmydest sinuas luowuta.

*Ankka :D piirrän vielä tähän perään oikein ison punaisen sydämen!
Ankka
 

ViestiKirjoittaja O.M » 23 Loka 2007, 13:10

Ankka kirjoitti:Nyt löyty O.M:llekki oikein osuwa mietelause:

Neuwo ia oppi ota hywäxi,
se sinulle tule kijtoxexi,
sijs opettajas* ain cunnioita,
tyhmydest sinuas luowuta.


Onpa tosiaan hyvä mietelause, kiitos! Kunpa jaksaisikin aina ajatella, että itse ihmisenä ymmärrän vain puolittain, mutta Jumalan seurakunnassa on Kristuksen tuntemisen kautta kaikki viisauden ja taidon aarteet. Vielä kun muistaa psalmin kirjoittajan neuvon, että autuas ei vaella jumalattomien neuvojen mukaan (Ps.1:1), niin hyvä tulisi. :) Sitä kuitenkin on ihmisenä lankeemuksiin taipuvainen. :(
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Ankka » 23 Loka 2007, 14:18

Lisää Lutheria....

Paavali opettaa, että tuollaisia EPÄSOVUN AIHEITA ON VÄLTETTÄVÄ ja hän osoittaa, millä tavoin niitä voidaan välttää. Tie sopuun, hän sanoo, on seuraava: kukin tehköön velvollisuutensa siinä elämänkatsomuksessa, johon Jumala on hänet kutsunut, älköön kuroittautuko toisten yläpuolelle, älköön repostelko toisten tekoja älköönkä kehuskelko omiaan paremmiksi, vaan TOINEN PALVELKOON TOISTANSA RAKKAUDESSA. Tämä on puhdas ja yksikertainen HYVIEN TEKOJEN OPPI. Tätä eivät toteuta ne, jotka ovat "uskossaan haaksirikkoon joutuneet"(Tim. 1:19) ja jotka ovat omaksuneet kiihkomieleisiä käsityksiä uskosta ja elämästä eli hyvistä teoista; he päinvastoin kohta, keskenään erimielisinä uskon ja tekojen opista, purevat ja syövät, toisin sanoen, syyttelevät ja tuomitsevat toinen toisiaan, niinkuin Paavali tässä galatalaisista sanoo: "Jos te purette ja syötte toisianne-": on kuin hän sanoisi: Älkää huoliko syytellä älkääkä kadotukseen tuomita toisianne ympärileikkauksen tähden, juhla-aikojen vaarinottamisen tahi muiden seremonioiden tähden, vaan mielumminkin TOTEUTTAKAA RAKKAUDESSA KESKINÄISTÄ PALVELEMISTA; mutta jos jatkuvasti purette ja syötte toisianne, niin varokaa, ettette toisianne perin hävitä, toisin sanoen, te joudutte ulkonaisestikin tuhon omiksi. Näin käy melkein aina, varsinkin lahkokuntien perustajien, kuten Areioksen ja muiden, ja meidämkin päivinämme eräiden. Tuhoutua ja joutua tulen ruoaksihan täytt joutua jokaisen, JOKA PANEE PERUSTUKSEN HIEKALLE ja sitten RAKENTAA SILLE PUUSTA, HEINISTÄ ja OLJISTA, sillä TÄMÄ KAIKKI ON VALMISTA TULEN RUOKAA. Mitä minä puhunkaan siitä, että moisesta puremisesta ja syömisestä tavallisesti on seurauksena ei vain yhden kaupungin, vaan kokonaisten maiden ja valtakuntien häviö-. Sitten selvitellään tässä mitä rakkaudella toisiaan palveleminen on.

Vaikeaa ja kohtalokasta on opettaa, että meidät tehdään vanhurskaiksi usosta, teoitta ja samalla kuitenkin vaatia tekoja. Jos tässä EI OLE uskollisia ja ymmärtäviä Kristuksen palvelijoita ja "Jumalan salaisuuksien taloudenhoitajia" (1. Kor. 4:1), jotka OIKEIN JAKAVAT TOTUUDEN SANAA, niin USKO JA TEOT HETI SEKOITTUVAT TOISIINSA. Kumpaakin oppia, niin uskon kuin tekojenkin, on AHKERASTI OPETETTAVA ja TÄHDENNETTÄVÄ, mutta siten että KUMPIKIN JÄÄ OMAAN PIIRIINSÄ. Ellei näin menetellä ja jos siis opetetaan yksinomaisesti tekoja, niinkuin paavikunnassa, niin USKO MENEE MENOJAAN; jos taas uskoa yksinomaisesti opetetaan, heti lihallismieliset ihmiset alkavat luulotella, että teot eivät olekaan välttämättömiä-.

Apostoli oli yllä aloitellut hyviin tekoihin kehoittamistaan sanomalla että koko laki täytetään yhdessä käskysanassa, nimittäin tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi!"Nyt olisi jonkun mieleen saattanut juolahtaa: Koko tässä kirjeessään Paavali epää lailta vanhurskauttamisen, koska sanoo: "Ei yksikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista" (2:16) ja vielä: "Kaikki, jotka perustuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia" (3:10) jne.; mutta jopahän nyt sanoessaan, että koko laki täytetään yhdessä kaskysanassa, näyttää unohtaneen koko tässä kirjeessään käsittelemänsä aiheen ja olevan aivan päinvastaista mieltä: NE JOTKA TEKEVÄT RAKKAUDEN TEKOJA, TÄYTTÄVÄT LAIN JA OVAT VANHURSKAITA.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 23 Loka 2007, 14:24

Ja lisää, ei oppi ojaan kaada...

Luther, huonepostilla. Matt. 13: 24-30
Kristus esittää vertauksen TAIVAAN VALTAKUNNASTA, toisin sanoen koko kristillisestä seurakunnasta, sellaisena kuin se esiintyy maan päällä ja jommoisena se on pysyvä maailman loppuun asti, nimittäin, että kristillinen seurakunta on pellon kaltainen, johon kylvetään HYVÄÄ SIEMENTÄ.
Mutta sitten perkele tulee yöllä ihmisten maatessa ja kenenkään huomaamatta sekä kylvää VALHEVEHNÄÄ vehnän sekaan. Kaikkialla KASVAVAT SIIS SEURAKUNNASSA HYVÄ SIEMEN JA VALHEVEHNÄ SEKAISIN, HYVÄ JA PAHA VIERETYSTEN, eikä sitä koskaan voi estää tässä elämässä. Vasta toisessa elämässä erotetaan hyvät ja pahat toisistaan, kuten Herra sanookin, että hän elonaikana antaa palvelijoillensa käskyn sen tehdä.
Tämä evankeliumi siis kumoaa lahkolaisten opin, jotka ovat yrittäneet ja vieläkin yrittävät perustaa seurakuntaa, missä ei enää ole pahennusta, vaan yksinomaan puhtaita ja pyhiä. Jos siis joku kristitty heikkoudesta tai muusta syystä joutuu lankeemukseen, niin he hylkäävät hänet seurakunnan yhteydestä eivätkä enää tahdo pitää häntä veljenään, vaikka Kristuksen käsky on ihan selvä, mitä tulee kääntymykseen ja parannukseen, ja seurakunnan opettajien pitää erittäin siihen suuntaan työtä tehdä, etteivät ihmiset jäisi synteihinsä, vaan totisen parannuksen kautta luopuisivat niistä.
Raamatun esimerkitkin todistavat asian näin olevan. Daavid joutui sangen syvään ja hirmuiseen lankeemukseen, mutta kun se rupesi häntä surettamaan ja hän pyysi armoa, niin ARMO HÄNELLE LUVATTIIN. Pietari lankesi samoin pahasti, mutta hän pääsi jälleen armoihin, kun hän tunnusti syntinsä, itki sitä katkerasti ja pyysi armoa. Ja vähää ennen hänen lankeamistansa sanoikin Herra hänelle: "Minä olen rukoillut sinun edestäsi, ettei uskosi raukeaisi tyhjään" Luuk. 22:32. Ja kun Pietari kerran häneltä kysyi, riittikö seitsenkertainen anteeksianto rikkovalle veljelle, niin vastasi Kristus hänelle Matt. 18:22: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän".
Nämähän ovat aivan selviä todistuksia siitä, etteivät kristityt MILLOINKAAN täällä maan päällä tule niin puhtaiksi, jotteivät he välistä horjahtaisi ja lankeaisi. Jos siis joku rupeaa yrittämään saada aikoihin sellaista seurakuntaa, missä ei enää löydy syntiä eikä lankeemuksia, hänen täytyy tuomita kaikki heikot kristityt, jopa vahvemmatkin(sillä eihän kukaan ole niin vahva, ettei joskus horjahtaisi)kelvottomiksi ja sulkea heidät pois seurakunnan yhteydestä.
...Totiset kristitytkin ovat, kuten sanottu, heikkoja ja lankeavia, mutta he nousevat jälleen ylös synnistä parannuksen ja uskon kautta Kristukseen. Juuri näitten kristittyjen seassa, jotka ovat oikea hyvä siemen, vaikka heissäkin vielä on heikkoutta, löytyy häijyjä ohdakkeita, vääriä kristityitä, jotka kuitenkin kantavat kristityn nimeä ja kerskaavat olevansa hyvää peltoa. Siihen täytyy kärsivällisenä tottua, tietäen, ETTEI IHMINEN KYKENE SELLAISIA OHDAKKEITA POIS KITKEMÄÄN JA HÄVITTÄMÄÄN EIKÄ VOI TEHDÄ SEURAKUNTAA TÄYSIN PUHTAAKSI NIISTÄ.
Mutta nyt Kristus ei opeta vain tätä, vaan osoittaa myöskin mistä syystä tuollaisia rikkaruohoja ilmestyy, kun seurakunnasta, missä hyvää siementä kylvetään, Jumalan sanaa selvästi ja puhtaasti saarnataan, kuitenkin on niin paljon häijyjä ohdakkeita, niin paljon ulkokullatuita ja vääriä kristityitä. Ja tämän syyn hän ilmoittaa varoittaaksensa meitä PAHENNUKSESTA, JOSTA MUUTEN KOKO MAAILMA LOUKKAANTUU VÄITTÄEN, ETTEI EVANKELIUMIN SAARNAAMISESTA SYNNY MITÄÄN HYVÄÄ jne., jotta me emme joutuisi tuollaiseen väärään käsitykseen, joka näkyy vallitsevan kaikkialla maailmassa.
Me saatamme, Jumalan kiitos, tähän aikaan kerskata, että meillä on oikea evankeliumi, ja voimme todella kumota vastustajaimme väärän opin vääräksi ja perusteettomaksi. Mutta silti löytyy meidänkin seassamme valhevehnää vehnän seassa, epäkristilliset ainekset tuottavat meidänkin keskuudessamme paljon pahennusta, sillä ahneus, voitonpyyntö, haureus, juoppous, riidat, valheet ja petokset ovat vallitsevina paheina, ehkä enemmänkin kuin paavikunnan aikana. Sentähden tuollainen pahentavainen meno aiheuttaa paljon pahaa mainetta evankeliumille ja sen saarnalle; väitetään näet: jos tuo oppi on oikea, niin se tekisi myös ihmiset paremmiksi.
Mutta Kristus vapauttaa sekä opin että opettajat tuollaisesta syytöksestä sanoessaan, että siinäkin joukossa, jolla on oikea oppi ja joka on hyvä pelto, on paljon valhevehnää, pahoja ihmisiä. SE EI OLE OPIN SYY, SILLÄ SE KYLLÄ ON PUHDAS JA TERVEELLINEN, EIKÄ MYÖSKÄÄN OPETTAJIEN SYY, HE KUN SOISIVAT KERNAASTI JA TYÖSKENTELEVÄT SIIHEN SUUNTAAN KAIKELLA AHKERUUDELLA, että ihmiset tulisivat paremmiksi ja hurskaammiksi, vaan SYYNÄ ON VIHOLLINEN, PERKELE, joka häijyn naapurin tavoin toisten maatessa, mitään pahaa aavistamatta hiipii yöllä kylvämään valhevehnää hyvään peltoon.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja O.M » 23 Loka 2007, 14:40

Ankka kirjoitti:Lisää Lutheria....
Vaikeaa ja kohtalokasta on opettaa, että meidät tehdään vanhurskaiksi usosta, teoitta ja samalla kuitenkin vaatia tekoja. - -Kumpaakin oppia, niin uskon kuin tekojenkin, on AHKERASTI OPETETTAVA ja TÄHDENNETTÄVÄ, mutta siten että KUMPIKIN JÄÄ OMAAN PIIRIINSÄ.


Hyvää Lutherusta onkin. Tuossa tulee esiin apostoli Paavalin korostus, että ihminen pelastuu yksin uskon kautta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden. Vasta kun ihminen saa uskon ja sen pantiksi Pyhän Hengen, alkaa Pyhästä Hengestä vuotaa hedelmiä, jotka näkyvät elämänvanhurskautena. Uskovaisenkaan elämä ei kuitenkaan ole täydellistä eikä välttämättä edes ulkonaisesti parempaa elämää kuin omavanhurskailla ihmisillä, koska uskovaisenkin turmeltunut luonto himoitsee syntiin ja lankeemuksia tulee. Loppujen lopuiltaan hapuilevassa uskon kilvoituksessa eroksi jää vain se, että toinen yrittää elää kaikkea syntiä välttäen, kun taas toinen elää valikoivasti syntiä hyväksyen. Siinä missä vanhurskas elää uskosta ja sisällisen ihmisen puolesta haluaa hengen miekalla lihan työt kuoliaaksi lyödä, omavanhurskas ihminen yrittää teoillaan ansaita autuutta ja kuitenkin samalla hyväksyy itselleen valikoiden syntiä. Ulkonaisesti voi joskus näyttää siltä, että omavanhurskas tekisi vähemmän syntiä kuin kilvoituksessaan horjuva uskovainen. Maalissa synnin luvallisuudessa elänyt kuitenkin vastaa kaikista synneistään Jumalan edessä, kun taas monessa langenneen uskovaisen kaikki synnit on Karitsan veri pyyhkinyt pois.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Ankka » 24 Loka 2007, 09:26

Ja välillä "Mannaa Jumalan lapsille"!

Jaak. 3:2

*Monessa kohden me kaikki hairahdumme.* Olen usein neuvonut, että on opittava tarkasti erottamaan ELÄMÄ OPISTA. Oppiin kuuluu se, että USKON KRISTUKSEEN tekojani, kärsimystäni ja kuolemaani minäkään pitämättä sekä palvelen lähimmäistäni antaen sen mennä mikä on mennäkseen. Elämään taas kuuluu se, että teen tietyllä tavalla ja noudatan sitä ja tätä. Elämä ei ole läheskään niin tähdellinen kuin oppi. Vaikka elämä ei olisikaan niin puhdas, oppi saattaa kuitenkin olla, ja elämääni voidaan kärsivällisesti sietää.
Tekopyhämme eivät kuitenkaan opeta näin. Parhaat ja korkeimmalle kehittyneet heistä saarnaavat ainoastaan ankaraa elämää. He asettavat katseltavaksemme sellaisia esikuvallisia pyhiä, jotka ovat tehneet ihmeellisiä tekoja. NÄIN HE JOHDATTAVAT IHMISET VÄLINPITÄMÄTTÖMIKSI OPISTA. Helpommin ei voi kansaa vietellä kuin kauniinmuotoisella elämällä. Jätä siis elämä tänne maan päälle, mutta korota oppi hamaan taivaaseen. Oppi on alati sama, aivan puhdas ja täydellinen, elämä sen sijaan voi tulla paremmaksi. Soisinpa mielelläni, että elämäni kohentuisi, mutta se ei ota onnistuakseen. Elämä ei elinaikanamme tulekaan opin mittaiseksi. Melkein jokaisen Raamatun Pyhän esittämän pyhän elämään on sekaantunut paljon puutteita ja heikkoutta.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 24 Loka 2007, 09:44

Kristus on Raamatun Herra ja Kuningas, Martti Lutherin Raamatun esipuheita ja reunaselityksiä, sen on kääntänyt ja toimittanut Pekka Kinnunen.
Kirjasta poimittua:

KRISTUKSEN SEURAKUNNAN PERUSTUS
Matt.16:18. Mutta minä myös sanon sinulle: sinä olet Pietari*, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.*Joh. !:42. Jes. 28:16. 1.Kor. 3:11. Eph. 2: 20.
19. Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa. 18: 18. Joh.20: 23.
Kaikki kristityt ovat Pietareita sen tunnustuksen kautta, jonka Pietari tässä tekee, joka TUNNUSTUS on se KALLIO, JONKA PÄÄLLE Pietari ja kaikki Pietarit ovat rakentaneet. Yhteistä on tunnustus, siis myös nimi. Helvetin portit ovat kaikki ne voimat, jotka ovat kristittyjä vastaan, kuten kuolema, helvetti, maallinen viisaus ja voima.

Efesolaiskirjeen 5. luvussa apostoli selittää Kristuksen ja seurakunnan yhteyttä miehen ja vaimon suhteella avioliitossa. Luther on liittänyt siihen selityksen, josta ilmenee myös se, että tämä salaisuus avautuu vain uskon kautta.
Efesolaiskirje. 28 Miehet pitää vaimojansa rakastaman niinkuin omia ruumiitansa; joka vaimoansa rakastaa, se rakastaa itsiänsä.
29. Sillä ei yksikään ole omaa lihaansa koskaan vihannut, vaan elättää ja holhoo sitä, niinkuin myös Herra seurakuntaa.
30. Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäsenet*, hänen lihastansa ja luistansa,*1 Kor.6: 15.
31. Sentähden pitää ihmisen antaman ylön isänsä ja äitinsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. 1.Mos. 2:24. Matt. 19: 5. Mark. 10: 7. 1 Kor. 6: 16.
32. Tämä salaisuus on suuri; mutta minä puhun Kristuksesta ja seurakunnasta.
33. Kuitenkin rakastakaan myös kukin teistä vaimoansa niinkuin itsiänsä; mutta peljätköön vaimo miestänsä.
SALAISUUS:(5:32)
Sakramentti eli mysteerio on salaisuus eli salainen asia, jolla kuitenkin on ulkonainen merkityksensä. Kristus ja hänen seurakuntansa siis on salaisuus, suuri, pyhä, salainen asia, joka voidaan uskoa, ei nähdä. Mutta se selitetään miehen ja vaimon kautta kuin ulkonaisen merkin kautta. Kuten mies ja vaimo ovat yksi ruumis ja kaikki heidän tavaransa ovat yhteisiä, niin seurakunnalla on myös kaikki, mitä Kristus on ja omistaa.

Ps. toin Mopin palstalta tähän aiheeseen liittyviä tekstejä...tuleekohan näit liian tiuhaan tahtiin...?
Ankka
 

ViestiKirjoittaja O.M » 24 Loka 2007, 09:50

Ankka kirjoitti:Ja lisää, ei oppi ojaan kaada...

Luther, huonepostilla. Matt. 13: 24-30
Kristus esittää vertauksen TAIVAAN VALTAKUNNASTA, toisin sanoen koko kristillisestä seurakunnasta, sellaisena kuin se esiintyy maan päällä ja jommoisena se on pysyvä maailman loppuun asti, nimittäin, että kristillinen seurakunta on pellon kaltainen, johon kylvetään HYVÄÄ SIEMENTÄ.
Mutta sitten perkele tulee yöllä ihmisten maatessa ja kenenkään huomaamatta sekä kylvää VALHEVEHNÄÄ vehnän sekaan. Kaikkialla KASVAVAT SIIS SEURAKUNNASSA HYVÄ SIEMEN JA VALHEVEHNÄ SEKAISIN, HYVÄ JA PAHA VIERETYSTEN, eikä sitä koskaan voi estää tässä elämässä. Vasta toisessa elämässä erotetaan hyvät ja pahat toisistaan, kuten Herra sanookin, että hän elonaikana antaa palvelijoillensa käskyn sen tehdä.


Tuossa näkyy, että Lutherille taivaan valtakunta on oikea kristillinen seurakunta. Heti perään hän puhuu toisenlaisesta kristillisestä seurakunnasta eli näkyvästä seurakunnasta, jossa hyvän viljan seassa kasvaa aina myös ohdakkeita.

Vaikka olen Lutherin kanssa pitkälti samaa mieltä tuosta, mitä hän kirjoittaa, vaikuttaa kuitenkin siltä, että hän tulkitsee pellon näkyväksi kristilliseksi seurakunnaksi, eli tässä tapauksessa hän viitannee sekä katoliseen kirkkoon että siitä eronneeseen/eroamassa olevaan luterilaiseen kirkkoon. Ok, näkyvän seurakunnan pellossa kasvaa aina hyvän viljan seassa ohdakkeita, mutta Kristus tarkoittaa tuossa vertauksessa pellolla maailmaa.

"Vehnä ja rikkavilja

24 Jeesus esitti heille toisen vertauksen taivasten valtakunnasta: "Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä.
25 Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois.
26 Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin.
27 Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?'
28 Isäntä sanoi heille: 'Se on vihamieheni työtä.' Miehet kysyivät silloin häneltä: 'Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?'
29 'En', hän vastasi, 'te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin.
30 Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.'"

Rikkaviljavertauksen selitys

36 Sitten Jeesus lähetti väkijoukon pois ja meni sisälle. Opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Selitä meille vertaus pellon rikkaviljasta."
37 Hän vastasi heille: "Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika.
38 Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa.
39 Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä.
40 Niin kuin rikkavilja kootaan ja hävitetään polttamalla, niin tapahtuu maailman lopussa.
41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä.
42 Enkelit heittävät heidät tuliseen pätsiin, ja siellä itketään ja kiristellään hampaita.
43 Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!"


Haluan tällä korostaa Raamatun auktoriteettia ja ensisijaisuutta kaikessa. Sehän oli myös Lutherin itsensä ja uskonpuhdistuksen pääperiaate. En siis halua mitätöidä Lutherin selitystä pellosta näkyvänä kirkkona, koska kyllä näkyvän kirkon seassa aina on rikkaviljaa, mutta Jeesus itse kuitenkin kutsuu peltoa maailmaksi. Se, että luonnollisin silmin nähtävässä valtakunnassa on myös epäuskoisia ihmisiä vanhurskaiden seassa, tulee mielestäni paremmin esiin vertauksessa taivasten valtakunnan kalaverkoista. Kun verkot aikojen lopulla nostetaan ylös, erottelevat enkelit niiden seasta sekä kuolleita että terveitä kaloja.

Matt. 13:
"47 "Vielä taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja.
48 Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen rantaan, istuutuivat ja lajittelivat hyvät kalat koreihin mutta viskasivat huonot pois.
49 Samoin käy maailman lopussa: enkelit tulevat, erottavat pahat vanhurskaista
50 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.""
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 24 Loka 2007, 10:40

Ankka kirjoitti:Ja välillä "Mannaa Jumalan lapsille"!

Jaak. 3:2

*Monessa kohden me kaikki hairahdumme.* Olen usein neuvonut, että on opittava tarkasti erottamaan ELÄMÄ OPISTA. Oppiin kuuluu se, että USKON KRISTUKSEEN tekojani, kärsimystäni ja kuolemaani minäkään pitämättä sekä palvelen lähimmäistäni antaen sen mennä mikä on mennäkseen. Elämään taas kuuluu se, että teen tietyllä tavalla ja noudatan sitä ja tätä. Elämä ei ole läheskään niin tähdellinen kuin oppi. Vaikka elämä ei olisikaan niin puhdas, oppi saattaa kuitenkin olla, ja elämääni voidaan kärsivällisesti sietää.


Hyvää Lutherusta tuokin. Elämän ja opin erottaminen toisistaan on sitä, että ihminen tulee autuaaksi yksin uskosta. Uskon hyvät hedelmät voivat tosiaan kätkeytyä lihan heikkouden taakse (etenkin kristityn itsensä silmin katsoen), minkä vuoksi elämä ei ole läheskään yhtä tähdellinen kuin oppi täydellisestä uskonvanhurskaudesta. Voihan olla, että vaikka ihminen kuinka tietää ja tuntee, että lähimmäiselleen räyhääminen ei ole oikein, hän voi kuitenkin kerta toisensa jälkeen sortua samaan syntiin, katua ja saada uskoa synnin anteeksi.

Ihminen voi myös tietää ja tuntea, ettei synnillisten vanhan ihmisen himojen ruokkiminen ole oikein, mutta voi silti kerran toisensa jälkeen sortua siihenkin syntiin, mutta kuitenkin haluaa sen aina syntinä panna pois. Kristityn elämää tarkastellessa mielestäni on syytä kiinnittää huomio pääosin vain yhteen asiaan: Onko synti luvallista? Jos vastaus on kyllä, ei ihmisessä varmasti vaikuta Pyhä Henki, koska Jumalan terveellinen armo opettaa hylkäämään kaiken jumalattoman menon ja maailmalliset himot. Jos vastaus on ei, ei ole sopivaa epäillä yhdenkään heikon kristityn uskoa, vaan tukea, rohkaista ja neuvoa evankeliumin lohdutuksen sanoilla häntä kilvoituksessaan. Taivaan tiellä ei tarvitse onnistumisia, vaan Kristuksen armoon turvautumista.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 25 Loka 2007, 10:46

Myös Isä Meidän -rukouksen selityksessä Luther valaisee Jumalan valtakunnan olemusta.

- Lutherin mukaan paavin kirkon opettajat ja hurmahenget (=mm. uudestikastajat) eivät ole evankeliumin totuudesta osallisia. "Näemmehän, miten maailma on täynnänsä lahkoja ja vääriä opettajia, jotka kaikki käyttävät pyhää nimeä perkeleellisten oppiensa verhona ja kaunistuksena. Täydestä syystä meidän siis tulisi lakkaamatta käydä huudoin ja anomisin kaikkea tuollaista vastaan: niitä vastaan, jotka saarnaavat ja uskovat väärin, sekä kaikkia niitä vastaan, jotka kiistävät evankeliumimme ja puhtaan oppimme sekä pyrkivät vainoamaan niitä ja tukahduttamaan ne. Näitä ovat esimerkiksi piispat, tyrannit ja hurmahenget."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/1pyynto.html

- Lutherin mukaan Jumalan valtakunnan tulemista tulee rukoilla kahdella tavalla. Ensinnäkin, että se tulisi meidän keskuuteemme armovaltakuntana maan päällä ja toisekseen, että se tulisi tämän maailman loppuessa kirkkauden valtakuntana taivaassa. "Pyydämme, että hänen valtakuntansa tulisi. - - Jumalan valtakunta tulee itsestään ilman rukouksiammekin, ja silti me pyydämme, että se tulisi meidän luoksemme. Pyydämme toisin sanoen, että se tulisi keskuuteemme ja läheisyyteemme sillä tavalla, että mekin kuuluisimme niihin ihmisiin, joiden keskuudessa hänen nimensä pyhitetään ja hänen valtakuntansa menestyy. - - Mitä sitten tarkoittaa Jumalan valtakunta? - - Sitä varten hän on antanut myös Pyhän Henkensä, joka tuo tämän meille hänen pyhän sanansa välityksellä sekä valaisee ja voimallaan vahvistaa meitä uskossa. - - Pyydämme tätä siinä tarkoituksessa, että me sen omaksemme saatuamme myös joka päivä siinä pysyisimme ja kasvaisimme ja että Jumalan valtakunta menestyisi ja saisi suosiota ja kannatusta myös muiden ihmisten keskuudessa. Näin - - ihmiset pääsisivät Pyhän Hengen vetäminä armon valtakuntaan ja osallisiksi lunastuksesta, niin että me kaikki yhdessä voisimme ikuisesti pysyä valtakunnassa, joka on nyt saanut alkunsa.

Jumalan valtakunta näet tulee luoksemme kahdella tavalla. Ensiksi se toteutuu täällä ajassa sanan ja uskon välityksellä. Toiseksi se toteutuu ikuisesti Kristuksen ilmestyessä tuomiolla. Me pyydämme tässä kumpaakin. Rukoilemme, että se saavuttaisi ne, jotka eivät vielä ole siitä osallisia, ja että se joka päivä kasvaen saapuisi meidän luoksemme, jotka olemme jo päässeet siitä osallisiksi.

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/1p ... tml#toinen

- Lutherin mukaan Jumalan valtakunta tuodaan keskuuteemme sanan ja Pyhän Hengen voimasta. "Rakas Isä. Pyydämme sinua ensiksikin: näytä meille sanasi todeksi niin, että evankeliumi oikein saarnattaisiin kaikkialla maailmassa. Toiseksi pyydämme, että se otettaisiin uskossa vastaan ja että se vaikuttaisi ja eläisi meissä. Näin sana ja Pyhän Hengen voima toisivat keskuuteemme sinun valtakuntasi."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Pyhä yhteinen seurakunta

ViestiKirjoittaja O.M » 30 Loka 2007, 09:41

Myös Nikean uskontunnustus on moukari seitsemän vaimon seurakuntaoppia vastaan:

"Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon."

http://www.evl.fi/kappeli/nikean.html
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja kieronymos » 30 Loka 2007, 10:50

Tuo "seitsemän vaimon seurakuntaoppi" on siinä mielessä hassu ilmaisu, että se perustuu hyvin allegoriseen tulkintaan yksittäisestä raamatunkohdasta. En ole sitä itse asiassa muualla nähnyt kuin Heikki Jussilan kirjoituksissa.
kieronymos
tutustunut
 
Viestit: 32
Liittynyt: 10 Helmi 2007, 17:09

ViestiKirjoittaja O.M » 30 Loka 2007, 10:57

kieronymos kirjoitti:Tuo "seitsemän vaimon seurakuntaoppi" on siinä mielessä hassu ilmaisu, että se perustuu hyvin allegoriseen tulkintaan yksittäisestä raamatunkohdasta. En ole sitä itse asiassa muualla nähnyt kuin Heikki Jussilan kirjoituksissa.


Olen kuullut siitä saarnattavan seuroissa useita kertoja: "Ei ollut ekumenia outoa Jesajankaan aikana."

"Ja seitsemän vaimoa tarttuvat silloin yhteen mieheen, ja sanovat: me tahdomme itseämme elättää ja vaatettaa; anna meitä ainoastaan sinun nimelläs nimitettää, että häväistyksemme otettaisiin meiltä pois" (Jes.4:1).
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Seuraava

Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron