VL-FOORUMI

Seurapuheen tekstinä oli tänään Kristuksen kirkkolaki. Siinä puhutaan seurakunnasta: "Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin."

Tässä yhteydessä puhuja kertoi, miten Paavali oli sitä mieltä, että seurakunta on totuuden pylväs ja perustus. Puhuja avasi tätä lausetta niin, että seurakunta on tosiaan nimenomaan perustus, jonka päällä itse totuutta pidetään esillä. Seurakunta itse ei siis ole tuo totuus.

Puhuja viittasi myös ilmestyskirjaan, jossa Johannes kirjoitti seitsemälle seurakunnalle ja vertasi näitä seitsemään kynttilänjalkaan. Taaskin, kynttilänjalka on kynttilän esille panemista varten, ei itse kynttilä. Ja tuossa ilmestyskirjassa niistä seitsemästä seurakunnasta viisi oli erehtynyt ja vain kaksi oikeassa.

Ja koska seurakunta on totuuden perustus, eikä totuus itse, sen täytyy pysyä siinä totuudessa. Jos seurakunta jotain päättää, se voi päättää sen ainoastaan Jumalan sanan totuuteen sidottuna, eikä yhtään sen yli tai ali, koska Jumala on sitoutunut ainoastaan siihen, mitä hän itse on sanonut, ei mihinkään muuhun.

Jos aivan tarkkoja halutaan olla, niin ne kirjeet Johanneksen kautta osoitettiin seurakuntien enkeleille, siis sananpalvelijoille. Sananpalvelijat olivat viassa, mutta muistan miten vanhat saarnaajat 1950 -luvulla selittivät niitä seurakuntien enkeleille lähetettäviä kirjeitä.
Seurakunnan enkelin eli sananpalvelijan tila kuvastaa kyllä seurakunnan tilaa. Kuvastamisen tapa oli minulla pimennossa aina 1970 -luvun loppupuolelle asti. Erinäisten omien kokemusten kautta siitä minulle aukeni hiukan laidasta. Etsin erästä silloin tutkimaani apostolin kirjeen kohtaa, jossa apostoli neuvoo ottamaan vaarin kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teitä asettanut kaitsemaan Kristuksen laumaa.
Mainittua kohtaa en löytänyt, vaikka muistan sen jo kouluaikana lukeneeni. En muistanut sopivaa hakusanaa. Ajattelin Ilmestyskirjan seurakuntien enkeleille lähetetyt kirjeet ja mainittu apostolin neuvo tarkoittavan suunnilleen samaa asiaa. Nimittäin että seurakunnan tulee hoitaa puhujansa, mutta ennen muuta puhuja ja pappi ovat seurakuntalaisten sielun hoitajia. Hoidon tulee olla molemmin puolista. Raittiisti uskova puhuja hoitaa ja neuvoo pyyteettömästi sitä seurakuntaa, jossa hän toimii tehtävässään. Mutta myös seurakuntalaisten tulee ilman turhan voiton pyyntiä huolehtia puhujastaan. Mitenkäkö se tapahtuu?

Useimmat varmaan ymmärtävät, miten yksittäinen sielun hoitaja toimii, sitä ei tarvinne selittää. Mutta miten seurakunta voi hoitaa puhujiaan? Yksinkertaisesti evankeliumilla, lohdun sanoilla, mutta myös neuvon ja opastuksen sanoilla. Jos seurakunnan enkeli eli puhuja laiminlyö sielunhoitotehtävänsä, alkaa seurakunnan piirissä vähitellen laajeta uskon näivettyminen. Kun seurakuntalaisten usko pääsee näivettymää, jää siltä hoitamatta tehtävänsä paimenensa hoitajana. Hoidon tulee siis olla molempiin suuntiin kulkevaa, Jeesuksen veren tulee virrata esteettömästi jäsenestä toiseen. Jos puhuja jollakin tavalla lyö laimin ja elää sopimattomasti, valvova seurakunta vapauttaa sellaisen puhujan tehtävästään ja asettaa toisen tilalle. Tätä nyt ei ole suunnattu ketään aikamme veljeä kohtaan, kirjoitan vain yleisestä periaatteesta. Niinhän Jeesuskin käski kirjoittamaan tehtävänsä laimin lyöneille enkeleille, että ellette tee parannusta, niin Minä (Jeesus) tulen ja suistan kynttilän jalkasi pois sijoiltaan.

Tulipa nyt pitkästi taas, lopuksi laitan toisen aihetta hiukan valottavan kohdan näkyville:

Tämä on Pietarin kirjoittamaa, lukunumero jäi pois, mutta eiköhän tämä löytyne etsivälle.
1 Vanhoja pappeja teidän seassanne minä neuvon, joka myös pappi olen ja Kristuksen kärsimisten tunnustaja ja osallinen siitä kunniasta, joka ilmestyvä on:
2 Kaitkaat Kristuksen laumaa, joka teidän hallussanne on, ja pitäkäät siitä vaari, ei vaaditut, vaan hyvällä mielellä, ei turhan voiton tähden, vaan hyvästä tahdosta,
3 Ei myös niinkuin herrat kansansa päälle, vaan olkaat laumalle esikuvaksi.
4 Niin te, ylimmäisen Paimenen ilmestyessä, katoomattoman kunnian kruunun saatte.
5 Niin myös te nuoret, olkaat vanhoille alamaiset ja olkaat kaikki toinen toisellenne alamaiset, ja pitäkäät teitänne kiintiästi nöyryyteen; sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.

Uskon tietäväni, minkä veljen saarnasta blastus muisteli, vaikka voin osua pieleenkin. On aivan hyödyllistä, että sitäkin laitaa Raamatun opetuksista valotetaan. Kun aikanaan pitäydyttiin tässä laidassa ja tämän laidan ilmiöissä, jäi melkoiselta osin toinen laita vartioimatta. Nyt on taas hyvä välillä tarttua näihinkin.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4

Ymmärsin tuon toisen ketjun keskusteluista, ettei tällä asialla pitäisi olla mitään merkitystä, että puhujien lajittelu on tuntomerkki vihamielisyydestä kristillisyyttämme kohtaan? Tsot tsot!

Ei sillä olekaan merkitystä silloin, kun on tunnetusta ja kristittyjen yhteisessä rakkaudessa vaeltavasta ihmisestä. Sellaisen uskon myös tämän hyvin tuntemani veljen olevan, vaikka vaikuttaa joskus siltä, että eräällä laidalla häntä yritetään nostaa jopa jalustalle. En ole veljeä muutamaan vuoteen nähnyt, mutta ei ole lainkaan sanottu, vaikka joskus ohi kulkiessani hänen luonaan pistäytyisin.

En ole väittänyt, että veli väärin opettaisi, vaan että hän pitää esillä erästä tärkeää opillista puolta uskossamme. Tiedän ja muistan, että hänen suvussaan vanhemmissa polvissa on se toinenkin laita kalliisti tuotu esille. Niin uskon myös tämän veljen ymmärtävän.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4

Huomasinkin juuri, että tämä alustus on näköjään pidetty melko samansisältöisenä aiemminkin ja siitä on tuolla Mopilla keskusteltu.



Tuskin sentään veljeä itseään kukaan on jalustalle korottomassa? Sen sijaan ymmärrän kyllä hyvin, jos joku arvostaa sitä, mitä hän sanoo. Kukapa ei arvostaisi selkeällä suomella selitettyä Jumalan sanaa?

Mitä muuten tarkalleen ottaen tarkoitat noilla yhden laidan opeilla vs. sen toisen laidan opit? En ehkä ihan ymmärtänyt. Minä kun en tunne kenenkään sukuja enkä kyllä sen puoleen ole suuremmin kiinnostunutkaan..

En kaiketi ole kirjoittanut yhden laidan opista, enkä toisen laidan opista, en ainakaan ole sitä tarkoittanut. Olen tarkoittanut korostaa taistelujen vaihtelevaa rintamasuuntaa. Jumalan seurakuntahan on taisteleva seurakunta, meillä on taistelu paitsi omaa lihaa ja verta vastaan, myös henkivaltoja vastaan taivaan avaruudessa. (Täytyy yrittää löytää tarkka sanamuoto)
Niiden henkivaltojen paine kohdistuu milloin oikealta, milloin vasemmalta, joskus aivan edestä, mutta selustakin on suojattava. Tärkein torjunnan suunta vaihtelee sen mukaan, mistä suurin paine tulee. Sitä ja vain sitä tarkoitin.

Täytyy keskeyttää, kone ahdistaa päivitysten viimeistelyn kanssa, tuli jo neljäs pyyntö uudesta käynnistämisestä.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4

Koneen päivitykset ovat taas ajan tasalla. Onnistuin löytämään sen lupaamani apostolin kirjoituksenkin.

Efesolaiskirje 6
10 Viimein, rakkaat veljeni, olkaat väkevät Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
11 Pukekaat päällenne kaikki Jumalan sota-aseet, että te perkeleen kavalia päällekarkaamisia voisitte seisoa vastaan.
12 Sillä ei meillä ole sota verta ja lihaa vastaan, vaan pääruhtinaita ja valtoja vastaan, maailman herroja vastaan, jotka tämän maailman pimeydessä vallitsevat, pahoja henkiä vastaan taivaan alla .
13 Sentähden ottakaat kaikki Jumalan sota-aseet, että te voisitte pahana päivänä seisoa vastaan ja kaikissa asioissa pysyväiset olisitte.
14 Niin seisokaat vyötetyt kupeista totuudella, ja vanhurskauden rintaraudalla puetetut,

Sillä vanhemmalla sukupolvella tarkoitin Väinö nimistä, samaa sukunimeä kantavaa veljeä, joka piti alustuksen Kristuksen kirkkolaista Ranuaa ensimmäisten suviseurojen aikaan pidetyssä kokouksessa. Siis siinä aivan kirkon vieressä pidettyjen seurojen, seuraavathan Ranualla pidettiin suvun mailla eri kylässä.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4

Mitenkäs tämä näihin nivoutuu?

Joh. 14:6 "Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani "

Ef. 1:23
Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää"


Blastuksen esilletuoman asian ymmärrän aivan oikeana, mutta haluisin tuoda tähän toistakin puolta esiin, sillä nettipalstoilla on tähän liittyen nähty paljon sellaista, joka ei vastaa henkeen. On nimittäin osoitettu juuri tämänkaltaisella, että totuus olisi Jumalan seurakunnasta erillään oleva asia. Tällä on puolusteltu juuri sitä seurakunnan erehtyvyyttä. Asian voi siis ymmärtää aivan oikeinkin, mutta on myös väsyneenä vaara lähteä käyttämään sitä lyömäaseena ja puolustella omia mieltymyksiään ja nähdä seurakunta erehtyneenä.

En kyllä äkkiseltään käsitä miten se ei noihin nivoutuisi? Kristus on tie, totuus ja elämä, niin kuin Johannes kirjoittaa ja Paavali sanoo, että Kristus on seurakunnan pää. Ja seurakunta on Kristuksen ruumis. Seurakunta on siis sidottu Jumalan sanaan.

Ei yli sen, mitä on kirjoitettu. Seurakunta on pylväs, jonka päällä totuuden eli Jumalan sanan tulee olla korotettuna. Eli ei seurakunta itse ole tuo totuus, vaan sen pylväs ja perustus. Alkuperäiset sanat ovat stulos ja hedraioma. Englanniksi molemmat voi kääntää "support", joka tarkoittaa tukea. En tosin tunne muinaiskreikkaa, joten joudun turvautumaan sanakirjoihin eli tietoni ovat tässä suhteessa yhtä luotettavia kuin niiden lähde.



Hyvin kirjoittaa Paavali. Olkaa väkevät Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa. Puetaan päälle niitä sota-aseita, joista yksi on totuus. Jumalan sanan totuus. Tosiasiat. Kristus. Tie, totuus ja elämä.

Ef. 4:25 Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä.

1. Joh. 2:21 En minä kirjoitakaan teille sen vuoksi, ettette tuntisi totuutta, vaan siksi, että te tunnette sen ja tiedätte, ettei mikään valhe ole lähtöisin totuudesta.



Valvovalle seurakunnalle voi myös käydä tässä suhteessa huonosti. Miksi Paavali muuten katsoisi asiakseen tästä Timoteusta varoittaa?

2. Tim. 4:3 Tulee näet aika, jolloin ihmiset eivät siedä kuulla tervettä oppia vaan haalivat itselleen halunsa mukaisia opettajia kuullakseen sitä mitä kulloinkin mieli tekee.
4 He tukkivat korvansa totuudelta ja kääntyvät kuuntelemaan taruja.
5 Mutta pysy sinä järkevänä kaikissa tilanteissa, kestä vaivat, julista evankeliumia ja hoida virkasi tehtävät.


Koska puhuja ei kaikkien mielestä olekaan pelkkä sanan palvelija, vaan sen sijaan myös jonkin sortin auktoriteetti, otetaan sieltä suunnalta tuleva mielipide vakavammin. Tästähän voi tehdä vain sen johtopäätöksen, että ilman puhujia monilla on totuus hukassa?

Tätä en kylläkään hakenut edellä. Yritin tuoda esiin asiaan liittyvää toista puolta, joka ainakin suomi24:lla jää usein kokonaan vain "seurakunnan parjaamisen alle."

Seurakunnan on pysyttävä kiinni Kristuksessa - muuten se ei ole Jumalan seurakunta, vaan perkeleen joukko. Toinen juttu on sitten se, että todellinen Jumalan seurakunta ei voi koskaan irtaantua totuudesta - muutenhan se ei olisi Jumalan seurakunta, vaan perkeleen tarkoitusperiä palveleva ajallinen - virallinen tai epävirallinen - organisaatio. Epäuskoinen maailma ei näe Jumalan seurakuntaa, vaan vain ihmisjoukon, joka väittää itsellään olevan taivaan valtakunnan avaimet. Epäuskoinen Nikodemuskaan ei tiennyt, mistä Hengestä syntyneet tulevat ja minne he menevät.

"Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita." (Joh.3:8.)

Maailma ei tunne Totuuden Henkeä, jonka Jeesus lähetti omilleen puolustajaksi. Siksi he eivät tunne uskovaisia ihmisiäkään - he tuntevat vain ihmisiä, joista osaa sanoo uskovansa. Uskovaiset sen sijaan tuntevat Hengen.

"Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä." (Joh.14:17.)

Tämä Henki yhdistää uskovaiset toisiinsa.

"Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä" (1. Joh.1:7).

Fil.2:
"1 Jos kerran yhteys Kristukseen rohkaisee ja hänen rakkautensa suo lohdutusta, jos Henki meitä yhdistää ja jos tunnemme hellyyttä ja myötätuntoa toisiamme kohtaan,
2 niin tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli."

Tuo on tärkeä periaate. Tässä keskustelussa ei ole keskusteltu yksittäisistä synneistä eikä tämä ole varsinaisesti ehkäisykeskustelu, mutta nivoutunee kokonaisuuteen sitä kautta, että eri väärähengellisten seurakunnat ovat vuodesta 1930 lähtien hyväksyneet ehkäisyn tai joitakin ehkäisyn muotoja helpomman elämän toivossa. Myös kansankirkkomme hyväksyi sen 1952. Ehkäisy on siis ollut 'ei-synti', 'antisynti', 'a-synti', 'uskosta irrallinen teko', 'uskoon liittymätön teko', 'toisen elämäntapaan liittyvä teko' tms. vasta 55 vuotta luterilaisen kirkon piirissä. Siksi on hyvä käsitellä asiaa tässä esimerkkinä menemisestä yli sen, mitä on kirjoitettu, ja siitä, miten yli kirjoitetun meneminen osaltaan osoittaa, ettei seurakunta voi pysyä Kristuksen seurakuntana, jollei seurakunta kuuntele päätä, Kristusta.

Yksi raamatunkohta, jolla ehkäisyn synnillisyyttä on kristinuskon piirissä perusteltu, on Onanin tapaus.

1. Moos.38:
"8 Silloin Juuda sanoi Onanille: "Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku."
9 Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen.
10 Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla."

Monien väärähengellisyyksien piirissä näkee nettikirjoituksissa esitettävän totena tulkintaa, jonka mukaan Onanin annettiin kuolla siksi, ettei hän herättänyt veljelleen siementä. Kyseessä on meneminen yli sen, mitä on kirjoitettu, koska juutalainen laki ei määrännyt kuolemanrangaistusta siitä, että ei herätä kuolleelle veljelleen siementä, 5. Moos. 5:

"Lankousavioliitto

5 "Jos samalla perintötilalla asuvista veljeksistä toinen kuolee eikä hänellä ole poikaa, hänen leskensä ei saa mennä vaimoksi kenellekään sukuun kuulumattomalle. Hänen lankonsa tulee yhtyä häneen, ottaa hänet vaimokseen ja näin täyttää velvollisuutensa hänen lankonaan.
6 Naisen synnyttämä esikoinen katsottakoon ensimmäisen miehen pojaksi, jotta hänen nimensä ei häviäisi Israelista.
7 Mutta jos joku ei halua ottaa veljensä leskeä vaimokseen, lesken on mentävä kaupungin portille vanhimpien luo ja sanottava: 'Lankoni kieltäytyy säilyttämästä veljensä nimeä Israelissa eikä halua solmia avioliittoa minun kanssani.'
8 Kaupungin vanhimpien on silloin kutsuttava mies puheilleen. Jos hän pysyy päätöksessään ja sanoo, ettei halua veljensä leskeä vaimokseen,
9 lesken on vanhimpien läsnä ollessa astuttava hänen eteensä, riisuttava sandaali hänen jalastaan, syljettävä häntä kasvoihin ja sanottava: 'Näin tehdään sille, joka ei turvaa veljensä suvun jatkumista.'
10 Siitä lähtien miehen perhettä nimitettäköön 'paljasjalan suvuksi'."

Jos nyt pitäydymme Raamatussa emmekä mene yli sen, mitä kirjoitettu on, niin veljensä suvun jatkamisesta kieltäytymisestä seurasi vain seuraavanlainen julkinen häväistys:

1. sandaalin irrotus jalasta
2. sylky kasvoihin
3. nimitys paljasjalan suvuksi

Pysykäämme siis periaatteessa ei yli sen, mitä kirjoitettu on. Syy, miksi Jumala antoi Onanin kuolla, ei voinut olla kieltäytyminen veljensä suvun jatkamisesta, vaan jostain muusta. Yksi synti epäilemättä oli se, ettei Onan ollut kuuliainen isälleen, vaikka käsky sanoo, että kunnioita isääsi ja äitiäsi. Kuitenkaan käsky ei sano isänsä ja äitinsä tahdon rikkomisesta seuraavan kuolemanrangaistusta, vaan Paavali selittää ko. käskyä samalla myös käskynä, johon sisältyy lupaus: "Jotta kauan eläisit ja menestyisit maan päällä."

Selvän rikkomuksen Onan teki tätä Jumalan avioliittoon säätämää asiaa vastaan, 1. Moos.1:

"27 Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
28 Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.""

Raamattu tuomitsee homoseksuaalisuuden harjoittamisen ja eläimiin sekaantumisen. Ne ovat avioliiton ulkopuolisia seksuaalisuuden harjoittamisen muotoja, joissa ei ole lisääntymistarkoitusta (vrt. ehkäisy) eikä puolisoiden yhdeksi lihaksi tulemisen tarkoitusta.

3. Moos.20:
”13 Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.
- -
15 Jos mies sekaantuu eläimeen, hänet on surmattava, ja myös eläin on surmattava.
16 Jos nainen parittelee eläimen kanssa, surmattakoon sekä nainen että eläin. Molemmat on surmattava, sillä kumpikin on ansainnut kuolemansa.”

Sellainen seksuaalisuuden toteuttamisen muoto, joka ei yhdistä aviopuolisoita ja jossa ei jätetä Jumalalle mahdollisuutta toteuttaa luomistyötään, on Raamatun perusteella väärin. Kuitenkaan, seksuaalisuutta ei ole tarkoitettu toteuttavaksi niin, että ”teemmepä nyt lapsen ja pysymme sitten erillään.” Raamatun perusteella Jumala on yhdistänyt puolisot yhdeksi lihaksi ja puolisoiden rakkauselämän kautta toteuttaa jatkuvaa luomistyötään. Erillään oleminen on perusteltua vain poikkeustilanteissa.

1. Kor.7:
”3 Mies täyttäköön aviovelvollisuutensa vaimoaan kohtaan, samoin vaimo miestään kohtaan.
4 Vaimon ruumis ei ole hänen omassa vallassaan vaan miehen, samoin ei miehen ruumis ole hänen omassa vallassaan vaan vaimon.
5 Älkää keskeyttäkö yhdyselämäänne, paitsi ehkä yhteisestä sopimuksesta joksikin aikaa, jotta voitte keskittyä rukoukseen; palatkaa sitten taas yhteen. Muutenhan Saatana pääsee kiusaamaan teitä, kun ette kuitenkaan pysty hillitsemään itseänne.
6 Sanon tämän myönnytyksenä enkä käskynä.”

Vl:ia on joskus arvosteltu, että seksuaalisuuden toteuttaminen nähtäisiin oikeana vain lisääntymistarkoituksessa. Raamatun perusteella näyttää siltä, että seksuaalisuuden toteuttaminen on Jumalan tarkoittamaa aviopuolisoiden yhdeksi lihaksi tulemista, mutta siihen on liityttävä nöyryys antaa Jumalan toteuttaa jatkuvaa luomistyötään.

Kirkkoisä Augustinus arvosteli voimakkain sanoin ehkäisyä.

”Oletan siis, että vaikka et makaa (vaimosi kanssa) jälkikasvun saamiseksi, et myöskään himon vuoksi yritä estää jälkikasvun saamista pahalla rukouksella tai pahalla teolla. Vaikka niitä, jotka tekevät näin, kutsutaan mieheksi ja vaimoksi, eivät he ole sitä. Heillä ei ole mitään avioliiton todellisuutta, vaan he peittävät häpeän kunniallisella nimellä. Joskus tämä himokas julmuus, tai julma himo, johtaa siihen, että he jopa tekevät steriiliysmyrkkyjä.” (Augustinus: Avioliitto ja paha himo 1:15:17, v. 419 j.Kr.).

Kommenttina Augustinuksen sanoista mainittakoon, että näyttää siltä, että ehkäisyvaahdot on oppineempien piirissä tunnettu jo silloin, vaikka eivät varmaan olekaan olleet luotettavuudeltaan nykymenetelmien luokkaa.

SUMMA SUMMARUM. Seurakunta, joka ei pysy Raamatun sanassa ehkäisykysymyksessä, ei ole Kristuksen seurakunta.

Vai on Augustinus sanonut tuollaista....Kävin 2-4v.(?) sitten ehkäisykeskustelun suomi24:lla. Siinä keskustelussa oli lisäkseni (ehkä kamael, pakkula ja jokunen muu) sellaisia, jotka tunsin veljikseni ja sisarikseni. Muutoin siihen keskusteluun osallistui / näytti osallistuvan kymmeniä nimimerkkejä, jotka hyvin suorin sanoin sanoivat, että olin täydellisessä harhassa ja samaten koko vl-kristillisyys, pahimpana syntipukkina SRK. Moni nimimerkki kertoi myös edustavansa vl-kristillisyyttä.

Lopputuloksen saattaa ymmärtää ulkopuolinenkin. Kaaos. Kysymys herää väistämmättä, rakentaa tällaiset keskustelut? Ovatko ne uskonelämää palvelevia?

Ehkäisy on todella vain omien himojen mukaan elämistä tämän maailman hengen jälkeen. Perusteluja ovat olleet "se kuuluu avioliittoon jne.", mutta on täysin sivuutettu Jumalan käsky ja luomistyöhön puuttuminen. Sitä paitsi perheellisenä (jossa on esim.yksi, mutta työteliäs lapsi tai 15 lasta, jne. jne.) usein unohtaa, mikä Jumalan siunaus ja lahja on se, että Hän antaa perheen kokea tällaisen ihmeen. Sen ihmeen suurin siunaus ja rikkaus on juuri siinä, että sekin palvelee Jumalan tahtoa siinä, että me kerran selviämme taivaaseen. Ontuvajalkaisena, väsyneenä, alaspainettuna ja niin monessa itsensäkieltäneenä saa lopulta kuulla kutsun "Tulkaa minun Isäni siunatut!". Itsekin olen saanut kokea, kuinka varsinkin vilkkaan poikamme kautta, on ajanut minut perheenisänä hyvin ahtaalle. Ei ole vähäisin ajatus se, että "pitääkö ne kaikki ottaa tosiaan vastaan kun yhdenkään kanssa ei selviä" jne. Voi että, miten huononakin isänä sitä itsensä löytää......Ja tällöin on ollut ihmeellistä, että samaiset lapset myös tuovat mieleen, että "kuule isä, eikö se taivaan Isä näe meidät". Lapset ovat uskon esikuvina tuoneet niin vaivaa, mutta etenkin myös sitä iloa ja mieltä, jossa katse kohdistuu Kristukseen. Ei tarvitse omin voimin matkaa tehdä. Jos kuolema korjaa, ei silloin enää mietitä, miten se perhe selviää jne. Silloin pääsee iankaikkiseen iloon. Tällaisina hetkinä saa myös kokea sellaista taivasikävää, jossa kirkastuu todella se, mitä varten me elämme. Tämä antaa todellisen voiman siihen arkeen, vaikka tuntuisi, että edessä näkyy vain pimeyttä ja synkkyyttä. Jaksaa elää hetken kerralla.

Se on ollut niin raastavaa lukea niiden perheenäitien kirjoituksia, joita netissä on ollut. Ja lopuksi niissä kysellään, eikö voisi ehkäistä?......Aivan kyynelsilmin olen miettinyt, että Jumala johdattaisi heidät valtakunnan armohoivaan, jossa he saisivat rohkeuden ja vapauden puhua aivan samoista asioista kuin kasvottomassa maailmassa, jossa perkele niin kiivaasti hyökkää kimppuun. Ei tällainen äiti ole missään määrin huono äiti, joka tällaisia kipuiluja tuntee itsessään. Aivan varmasti löytyy "kohtalonjakajia" ja sellaisia, jotka tulevat aivan konkreettisesti auttamaan kotiin, että äiti jaksaisi.....On myös täysi oikeus purkaa väsymystään yhteiskunnankin auttajille. Meidänkin perheessä on tarvittu yhteiskunnankin apua. Tällainen apu on varsinkin silloin tarpeen, kun muuttaa paikkakunnalle, jossa ei itsellä ole oikein minkäänlaista sosiaalista verkkoa. Ihmisluontoa jonkin verran tuntien on siksi hyvä ajatella tällaistakin vaihtoehtoa......Nämä vaativat toki byrokratiaakin, mutta avun tullessa, se on myös ilmainen (ja tämäkin seikka on merkittävä asia monessa perheessä, kun eletään hyvin tiukasti).

Hyviä pointteja, O.M! Itse en ole joutunut ehkäisyasioita elämässäni miettimään, joten en ole asiaan muodostanut suuremmin kantaakaan. Ei tosin ole koskaan tuntunut hyvältä ja luonnolliselta asialta tuo ehkäisy.. Näin näppituntumalla kuitenkin asettaisin etusijalle sen, että jokaiselle lapselle, olipa niitä kuinka paljon tahansa, varmistetaan riittävä määrä aikaa ja rakkautta sekä tietysti lasten äidin terveys silloin jos se on uhattuna. Kävelläänkö siinä Jumalan sanan yli? Mutta kiitos ajattelemisen aiheesta! Pitääpä tosiaan tutustua tarkemmin tuohon Onanin tapaukseen.

Kiinnittyi huomioni erääseen lauseyhdistelmään keskustelussa:


Eiköhän tuo Paavalin varoitus opasta valvomaan, eikä suinkaan valvomattomuuteen. Jeesuskin kehotti valvomaan, vieläpä useita kertoja eri yhteyksissä sen toistaen.
En usko Paavalin lainatussa kohdassa kirjoittaneen valvovista vaan valvomattomista seurakuntalaisista. Tosin kymmenen neitseen vertauksessa kaikki kävivät uneliaiksi sydän yönä, kuitenkin heillä oli keskenään yksi ratkaiseva ero. Tyhmilläkin oli öljyä lampuissaan, mutta heillä ei ollut öljyastioita, joista lisätä öljyä lamppuun, kun siinä oleva öljy käy vähäksi. Viisailla sen sijaan oli öljyastiat, joka on kuva uskovaisista ystävistä, erään vanhan Testamentin kuvan mukaan saattomiehistä, eli kalliista Kristuksen seurakunnasta. Siitäkin on kaunis ja puhutteleva kuvaus Vanhan Testamentin puolella. Olen siitä kohdasta useita saarnoja kuullutkin.

Löysin sen kohdan Kuninkaiden kirjasta, en nyt käy kohdan selityksiä muistelemaan, kunhan vain laitan tekstin näkyviin. Selityksistä voinee keskustella myöhemminkin. Sen verran nyt kuitenkin haluan todeta, että kun on kohtia Raamatussa, joissa on vain hengellinen selitys ja merkitys, mutta on myös enimmältä osin yhteiskunnalliseen vanhurskauteen ja lähimmäiseen rakkauteen opastavia kohtia. Tässä kohdassa ovat molemmat piirteet kirkkaasti esillä, mutta uskomme kannalta on kuitenkin tapauksen hengellinen merkitys ja opetus. Kuinka monesti on arkikristillisyyden keskellä saatukaan viettää tässä kerrotun kaltaisia kotiseuroja.

2. Kuninkaiden kirja 4
1 Ja yksi vaimo prophetain poikain emäntiä huusi Elisan tykö ja sanoi: sinun palvelias minun mieheni kuoli: niin sinä tiedät sen, että sinun palvelias pelkäsi Herraa: nyt tuli velkamies, ja tahtoo ottaa kaksi minun poikaani orjaksensa.
2 Elisa sanoi hänelle: mitä minun pitää tekemän sinulle? sano minulle, mitä sinun huoneessas on? Hän sanoi: sinun piiallas ei ole muuta mitään kuin yksi öljyastia.
3 Hän sanoi: mene ja ano koko kyläkunnaltas astioita, tyhjiä astioita niin monta kuin saat,
4 Ja mene sisälle, ja sulje ovi sinun ja sinun poikais perään, ja kaada jokaiseen niihin astioihin: ja koskas olet ne täyttänyt, niin anna ne ottaa pois.
5 Hän meni pois hänen tyköänsä, sulki oven jälkeensä ja poikainsa jälkeen. He kantoivat astiat hänen eteensä, ja hän kaasi niihin.
6 Ja kuin astiat olivat täytetyt, sanoi hän pojallensa: tuo minulle vielä astia. Hän sanoi hänelle: ei ole täällä enää astiaa; niin öljy seisahti.
7 Ja hän tuli ja ilmoitti sen Jumalan miehelle. Hän sanoi: mene ja myy öljy, ja maksa velkamiehes; mutta sinä ja sinun poikas eläkäät jääneestä.

Lisätään vielä uusimman käännöksen mukainen teksti:
Elisa auttaa köyhää leskeä
1 Erään profeetanoppilaan vaimo pyysi Elisalta apua sanoen: "Minun mieheni, sinun palvelijasi, on kuollut. Sinä tiedät, kuinka hartaasti hän palveli Herraa. Nyt velkoja aikoo viedä molemmat poikani orjikseen." [4:1-7: 1. Kun. 17:7-16 : 3. Moos. 25:39-43]
2 Elisa sanoi hänelle: "Mitä minä voisin tehdä hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi." Nainen vastasi: "Ei minulla, palvelijallasi, ole kotona muuta kuin pullollinen ruokaöljyä."
3 Elisa sanoi silloin: "Mene nyt ja lainaa kaikilta naapureiltasi tyhjiä astioita. Kerää niitä niin paljon kuin voit.
4 Mene sitten poikiesi kanssa sisään ja sulje ovi perässäsi. Kaada kaikkiin astioihin öljyä ja siirrä täysi astia aina syrjään."
5 Nainen lähti hänen luotaan, meni poikiensa kanssa sisään ja sulki oven. Pojat ojensivat hänelle astioita, ja hän kaatoi pullosta niihin öljyä.
6 Kun astiat olivat täynnä, hän sanoi pojalleen: "Anna minulle vielä yksi astia." Mutta poika vastasi hänelle: "Ei ole enää yhtään." Silloin öljyn tulo lakkasi.
7 Leski lähti Jumalan miehen luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Elisa sanoi: "Myy nyt öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi voitte vielä elää sillä, mitä jää jäljelle."

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4

Baalin palvonnan lisäksi oli puolivälin Baalin- ja Jumalan palvelijoita.

Mainittakoon vielä tässä yhteydessä, että Raamatun mukaan lopun ajan synnin ihminen asettaa itsensä jumalaksi Jumalan paikalle. Sen yksi muoto on varastaa Jumalalta, elämän antajalta, oikeus luoda elämää hyväksi näkemällään tavalla sitä tarkoitusta varten säätämässään avioliitossa. Nykyihmisethän "tekevät" lapsia. Uskovaiset saavat lapsia.

Ottakaapa kantaa, O.M. ja Pakkula:

Voittonen ilmaisi uusimmassa Päivämiehessä, että 70-luvulla nosti päätään uusi heräys. Sen ilmenemismuotoja ovat olleet muutamien tutkimusten mukaan esimerkiksi erilaisten henkien keksimiset ja niistä parannusta teettäminen, samoin anteeksiantamuksen kieltäminen ja syntien kaivelu, ynnä julkiripin teettäminen seurakunnan edessä.

Pakkula on noina aikoina ollut parhaissa miehuuden voimissaan. OM sensijaan kuljeksi todennäköisesti kurahaalareissa ja oli onnekseen autuaan tietämätön ympärillä riehuvista melskeistä.

Pakkula, eräs nimeltä mainitsematon kristillisyydessä hyvin tunnettu saarnamies sanoi minulle äskettäin noista ajoista, että Raamattu ei tunne mitään 70-luvun kaltaisia "hempeitä-, isäntä-, kososlaisia henkiä", vaan ne keksittiin ihan ihmisvoimin ja että noina aikoina mentiin metsään julkirippeineen ja muine tuon ajan ilmiöineen.

Olet, Pakkula, usein viitannut tällä foorumilla noihin aikoihin vaikeina, mutta omaa uskoasi kirkastaneina aikoina. Teitkö Sinä parannusta jostain keksitystä hengestä ja jouduit mukaan joukkohysterian maininkeihin?

Oletko koskaan miettinyt, että jokin meni pahasti väärin noina "taistelujen aikoina".

OM: miten itse koet nuo ajat muilta kuultuina? Kaikki meni oikein ja Jumalan tahdon mukaisesti? Itselläsihän niistä ei ole kokemusta.

Täytyy lukea uudelleen se Voittosen haastattelu, kun en tällä istumalla muista siinä olleen tuollaista tekstiä. Väitän tässä vaiheessa, että siinä on enemmän kysyjän tulkintaa, kuin alkuperäistä haastatellun sanomaa tai haastattelijan kirjoitusta. Eiköhän se ollut niin se sanamuoto, että uudenheräyksen kaltaista. Sellaista kyllä oli monin paikoin, keskustelin silloin erään vieläkin elävän veljen kanssa, miten henkilökohtaisen neuvomisen ja puhuttelun kielto saattaa johtaa käsitykseen, että neuvot on saarnattava erikseen, joskus hyvinkin väkevänä lain kaltaisena saarnana. Silloinhan siinä ilmenee lakihengen kaltainen henki, joka ei ole ainakaan siitä parannukseen opastajan keksintöä. Olisi kiintoisaa nähdä ne eräät tutkimukset, tai ainakin osa niistä. Tällä samalla Opillisella foorumilla on melko pitkä keskustelu otsikolla: Mitä on lakihenki? Siinä on vastauksia moniin tässäkin esitettyihin kysymyksiin. Kokeilen onnistuuko tässä osoitteen kopiointi, kun se ei entisessä foorumissamme viime aikoina enää onnistunut.

http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewto ... sc&start=0


Silloin en tiennyt mitään sen enempää pakkulasta kuin Taavetistakaan. Muistan kyllä ajoista jotakin, mutta menisi tarpeettoman pitkäksi selostaa edes ne vähät tietoni tyhjentävästi. Mitään julkirippiä en edes aio tässä omistani enkä toisten tekemisistä muodostaa. Jotakin voin vastata, jos siihen sanoja annetaan, halu olisi kuitenkin olla kirjoittamatta 'omiani.'



Monella tavalla silloin koeteltiin ja kirkastettiin minunkin uskoani, jos niin ei olisi tapahtunut, en ehkä olisi enää tämän Valtakunnan kansalaisoikeutta omistamassa. En usko mistään 'keksitystä' hengestä parannusta tehneeni. Kyllä minulla oli aivan aitoja opillisen hempeyden piirteitä, vaikka tietoa olikin siitä, miten Jumalan sana neuvoo menettelemään. Tieto ei kuitenkaan tee vanhurskaaksi, vaan usko.
Olihan minulla eräässä vaiheessa käsitys, että nyt minua opastetaan väärin, mutta keskustelussa avautui, että on minussa sen verran omaa vanhurskauden hapatusta, että oman vanhurskauden hengestä on aihetta parannukseen. Myöhemmin aloin kuitenkin miettiä neuvojien perusteita ja kohta olinkin syvällä raskaassa kososlaisessa hengessä. Se tilanne ei olekaan mikään leikin asia, sen tilanteen kun muistan, en voi sitä kauhistumatta ajatella.
Pidän niitä tapahtumia kuitenkin nimenomaan Jumalan minulle tarkoittamana opastuksena ja koulutuksena.
Joukkohysteriaksi tulkittavaa saatoin joutua kohtaamaan eräällä paikkakunnalla, joitakin asioita kyselin silloin paikalla olleelta tutulta ja rakkaalta puhujaveljeltä, koska en aivan kaikkea siinä tilanteessa voinut oikeana pitää. Kasvot kirkastuen veli vakuutti, että saan uskoa aivan niin kuin olen sen ilmi tuonutkin.



Olisi paljon reilumpaa ja uskottavampaa, jos sillä puhujalla olisi nimikin. Nimettömiin sanojiin ei ole oikein paljoa varaa uskoa, eikä heidän sanoihinsa luottaa. Siitähän opetti Paavalikin muistaakseni Timoteusta. Muilta osin kohtaan löytyy vastauksia edellä kirjoitetusta.
Mutta jos sen puhujan sanomaa tulkitaan samoin, kuin alussa Voittosen sanoja, on vielä tilaa olla hämmästymättäkin. Mutta laitan väliin otteen siitä Paavalin kirjeestä josta jo mainitsin.

2. kirje Timoteukselle 3
13 Mutta pahoille ja petollisille ihmisille on tapahtuva jota edemmä sitä pahemmin, sekä vietteliöille että vietellyille.
14 Mutta pysy niissä, joita sinä oppinut olet ja sinulle uskottu on, tietäen keneltäs oppinut olet,
15 Ja ettäs jo lapsuudesta olet Pyhän Raamatun taitanut, joka sinun taitaa autuuteen neuvoa, sen uskon kautta, joka on Kristuksessa Jesuksessa.

Uudempi käännös:
13 Kelvottomat ihmiset ja petkuttajat menevät pahuudessa yhä pitemmälle, eksyttäen muita ja eksyen itse.
14 Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut. [2. Tim. 2:2]
15 Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen.


Kerrottakoon nyt vielä tässä aivan lyhyesti, että hempeä henki on opillista hempeyttä, siis ettei synnistä saisi varoittaa. Kuiva henki, isäntähenki, lakihenki, millä nimellä nyt kutsutaankin, kertoo jo nimellään, mistä on kysymys. Kososlainen henki suunnilleen ilmaistuna on niiden yhdistlmää, mutta se on myös asiatonta kaivamisen mieltä ja keksityistä aiheista nuhtelua. Kysymyksestäsikin jo saa lukea, että sellaisia ilmiöitä on ollut, jos ne eivät olleet tuhoisien henkivaltojen vaikutusta, niin minkä sitten?



Inhimillisesti ajatellen varmasti monikin asia, myös minun kohdaltani, mutta siitä huolimatta saimme kokea suurta Jumalan siunaustakin kaiken keskellä.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4

http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewto ... highlight=

Tässä osoitteessa löytyy aiheesta jo aiemmin aloitettua keskustelua. Sen nähdäkseen on kuitenkin kirjauduttava palstalle. On turhan suuri vaiva, kenties mahdottomuuskin, pyytää ja saada siihen keskusteluun osallistuneilta lupaa sen täysin julkiselle puolelle siirtämisestä. Ilman sellaista lupaa sitä ei siirretä, täytyy yrittää säilyttää niiden arimpienkin luottamus toimintaamme.

_________________
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4