Pitkänäperjantaina (Luther)

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

Pitkänäperjantaina (Luther)

ViestiKirjoittaja Ankka » 19 Maalis 2008, 11:38

Joh. 19:13-30

Tänään vietämme Herramme Jeesuksen Kristuksen kärsimisen ja kuoleman muistopäivää, kuten me sanomme uskontunnustuksessammekin:

"MINÄ USKON JEESUKSEEN KRISTUKSEEN, JUMALAN AINOAAN POIKAAN, MEIDÄN HERRAAMME, JOKA KÄRSI PONTIUS PILATUKSEN AIKANA, RISTIINNAULITTIIN, KUOLI JA HAUDATTIIN.

Vaikka kristittyjen tulee aina saarnata, tutkistella ja katsella Kristuksen kärsimistä ja kuolemaa, ja vaikka itse sen historiakin on siksi pitkä, ettei sitä yhdellä kertaa voi tarpeen mukaan käsitellä, jonka tähden meidän onkin tapana jakaa se eri päiville ja hetkille katseltavaksi, niin on kuitenkin erityisesti tämä päivä säädetty Kristuksen kärsimisen tutkistelemista varten, koska kaikki, mitä Kristus kärsi yrttitarhassa, ylimmäisen papin Kaifaan palatsissa, maaherra Pilatuksen edessä ja ristillä, on tapahtunut tänä päivänä. Sentähden tahdomme mekin siitä nyt puhua, mikäli aika myöntää ja Jumala suo armoansa.


--------------------------------------------------------------------------------

Juutalaiset kuluttivat yhden yön ja päivän Jeesuksen kanssa saadakseen hänet surmatuksi ennen pääsisäisen viettämistä. Jumala oli näet Mooseksen kautta käskenyt heidän ensimmäisen kuun neljännentoista päivän illalla alkaa pääsiäisjuhlansa, ja sitä säännöstä he tarkasti noudattivat. Kristus ristiinnaulittiin heidän pääsiäisensä ensimmäisenä päivänä. Meidän laskumme mukaan tapahtui se pitkänäperjantaina; kuitenkin on aljettava tämä lasku kiirastorstain illasta ja otettava sitä seuraava yö myöskin lukuun.

Tänä yönä kello yhdentoista vaiheilla juutalaiset rupesivat kiusaamaan Jeesusta, ja sitä kesti seuraavana pitkäperjantaina kello kolmeen jälkeen puolenpäivän. Edellisenä iltana kello seitsemän ajoissa Jeesus meni Jerusalemin kaupungista ulos Getsemanen puutarhaan, missä hän kamppaili kuoleman kanssa, niin että hänen hikensä oli niinkuin veripisarat, jotka putosivat maan päälle. Pian sen jälkeen, noin kello yhdeksän ajoissa, hänet otettiin puutarhasta vangiksi ja vietiin sidottuna ylimmäisten pappien ja kansan vanhimpien, koko neuvoston eteen, joka oli kokoontunut Kaifaan palatsiin. Kello yhdentoista aikana yöllä häntä tutkittiin ja väärät todistajat syyttivät häntä. Kahdentoista ajoissa yöllä pilkattiin, syljeskeltiin, soimattiin ja häväistiin häntä, ja sitä pitkitettiin aamupuoleen asti. Aamulla hänet vietiin tuomioistuimen eteen, missä maaherra Pilatus kolmasti antoi hänestä sen todistuksen, että hän oli syytön, ettei hän "löytänyt yhtään hengen rikosta hänessä".


--------------------------------------------------------------------------------

Ensiksikin juutalaiset syyttivät häntä siitä, että hän muka oli vietellyt kansaa, kieltäen keisarille veroa maksamasta, eikä tahtonut antaa keisarin olla keisarina, vaan pyrki itse kuninkaaksi ja hallitsijaksi, jonka syytöksen johdosta Pilatus tutki Jeesusta ja huomasi hänen vastauksestaan, ettei Jeesuksen valtakunta ole tästä maailmasta ja ettei hän ole tehnyt keisarille ja hänen valtakunnallensa mitään vahinkoa. Sentähden hän sanoo ylimmäisille papeille ja kansalle: "Minä en löydä yhtään syytä tästä ihmisestä", sekä lähettää hänet kuningas Herodeksen luo. Tämä oli hänen ensimmäinen puolustuksensa.

Kun Herodes lähetti Jeesuksen takaisin Pilatukselle, kutsui tämä ylimmäiset papit ja vanhimmat ja kansan kokoon ja lausui heille: "Te olette tuoneet minulle tämän miehen kansan eksyttäjänä, ja katsokaa, minä olen teidän läsnäollessanne häntä tutkinut enkä ole havainnut tätä miestä syylliseksi mihinkään, mistä häntä syytätte, eikä Herodeskaan, sillä hän lähetti hänet takaisin meille, ja katsokaa, hän ei ole tehnyt mitään, mikä ansaitsee kuoleman". Sitten hän asetti kansan eteen kapinoitsijan ja murhaajan, Barabbaan, sekä Jeesuksen sanoen: "Kummanko tahdotte, että päästän teille, Barabbaanko, vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?" "Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmaamaan Jeesuksen". Tämä oli toinen todistus.

jakuu jossain vaiheessa...
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 19 Maalis 2008, 22:21

Ja kun tämä aie meni hukkaan, antoi Pilatus ruoskia Jeesusta, tahtoen päästää hänet senjälkeen vapaaksi. Johannes mainitsee Pilatuksen antaneen hirmuisesti ruoskia ja piestä Jeesusta. Hän luuli näet voivansa siten herättää juutalaisten sääliä, jotta he jo tyytyisivät hänen rangaistukseen. Sentähden hän käski viedä Jeesuksen ulos purppurakaapuun puettuna, orjantappurakruunu päässä, ruoskittuna ja rääkättynä, ja lausui juutalaisille: "Katso ihmistä!" Hän tahtoi sanoa: onko tämä enää mikään ihminen? Enkö ole jo häntä kylliksi rangaissut? - Tämä on hänen kolmas todistuksensa.

--------------------------------------------------------------------------------

Mutta tämäkään ei auttanut. Jeesuksen piti pois hengiltä. Juutalaiset vain kovemmin ahdistivat Pilatusta sanoen: "Jos päästät hänet, et ole keisarin ystävä". Tutkintoa kesti siis Pilatuksen tuomioistuimen edessä kello seitsemästä lähes kello kymmeneen asti aamulla. Sitten ristiinnaulittiin Jeesus kello yhdentoista ja kahdentoista välillä päivällä. Kun hän oli naulittu ristiin, pimeni aurinko, ja tätä pimeyttä kesti kello kolmeen asti jälkeen puolenpäivän. Ennenkuin pimeys lakkasi, kuoli Jeesus, oltuansa ristillä kolme tuntia. Sitten hänet otettiin noin kello viiden ajoissa illalla alas ristiltä ja laskettiin hautaan. Nämä kaikki tapahtuivat yhden yön ja päivän kuluessa.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 19 Maalis 2008, 23:08

Näin pyhät evankelistat kirjoittavat tästä tapauksesta, varsinkin evankelista Johannes, joka mainitsee myöskin hetket ja tunnit, joista voi nähdä, että Jeesus kärsi koko sen yön ja päivän. Vielä hän sanoo selvästi, että Jeesus kärsi juutalaisten pääsiäisenä. Hänen sanansa kuuluvat näet: "Oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki" (Joh. 19:14). Sitä kärsimystä kesti siis kahdeksantoista tuntia, ehkä enemmänkin. Kolme tuntia hän riippui ristillä, kolme tuntia Pilatus kuulusteli, seitsemän tuntia, se on koko yö, häntä tutkittiin, pilkattiin ja häväistiin Kaifaan palatsissa. Kaksi tuntia hän kilvoitteli kuoleman kanssa puutarhassa; noin kaksi tuntia kului hänen vangitsemisestaan ja kuljettaessa puutarhasta ensin Hannaksen ja sitten ylimmäisen papin Kaifaan luo, puhumattakaan siitä, mitä hän kärsi ehtoollista syödessään, kun hän tuli hengessänsä murheelliseksi, kuten evankelista Johannes mainitsee (Joh. 13).

Täten vietti siis rakas Herramme Jeesus Kristus oikein ja täydellisesti juutalaisten pääsiäistä. Pääsiäispäivänä hän kuuli Jumalan sanaa, ollen hiljaisuudessa, ja antautui taivaallisen Isän tahdolle kuuliaisena kärsimiseen. Pyhässä raamatussa oli kirjoitettu, että hänen piti kärsimän ja kuoleman, kuten apostoli Pietari sanoo, että "Kristuksen henki todisti jo edeltäpäin Kristusta kohtaavista kärsimyksistä" (1 Piet. 1:11). Näitä sanoja ja todistuksia Kristus kuuli pääsiäisenä. Noiden kahdentoista tunnin kuluessa hän ei korvillaan kuullut ainoastaan ylimmäisten pappien neuvoston edessä ja juutalaisten Pilatuksen luona päästämiä murhahuutoja: "ristiinnaulitse, ristiinnaulitse hänet!" - vaan hän kuuli myöskin sydämessään pyhän raamatun todistukset, että hänen piti kärsiä ja kuolla. Sitä hän ajatteli koko yön ja päivän, miten täyttäisi profeettain häntä itseään koskevat ennustukset, jotta luulen hänen öisten kärsimystensä olleen paljon kovempia kuin seuraavan päivän vaivat.

Sen johdosta evankelistat joka kohdassa Kristuksen kärsimisen historiassa lausuvatkin nämä sanat: "Nämä ovat tapahtuneet, että raamattu toteutuisi". Kaikki Kristuksen kärsimiset tapahtuivat raamatun mukaan. Senpätähden evankelistat kertoessaan Herran kärsimisen historiaa usein todistavat näitä sanoja: nämä ovat tapahtuneet, että raamattu toteutuisi. He tahtovat sanoa meille: kysykää profeetoilta; he tietävät sanoa, minkätähden Kristus on kärsinyt. Kova ja katkera on hänen kärsimisensä, piinansa ja ristinsä vaiva. Mutta suuri on myöskin hänen rakkautensa, se on ylen palava ja hellä, onpa se mitä suurin armo meitä kohtaan, kun hurskas Herramme ja Vapahtajamme on meidän tähtemme kärsiessään ja kuollessaan täyttänyt raamatun todistukset.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 20 Maalis 2008, 14:04

Kirjoitettu on, 1 Moos. 3:15: "Minä panen vainon sinun ja vaimon välille, ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on rikki polkeva sinun pääsi, ja sinä olet pistävä häntä kantapäähän". Tämän lauseen Herra Kristus on saanut kuulla kärsimisensä aikana, se on kaikunut ja kuulunut hänen sydämessään. Nyt oli tullut hänelle se hetki, jolloin hänen piti musertaa pää käärmeeltä, ei siltä, joka ruohossa matelee ja sammakoita syö, vaan siltä vanhalta käärmeeltä, perkeleeltä. Ja sitä hänen ei pitänyt tehdä uhrieläimen jaloilla, ei myöskään miekalla ja aseilla, vaan omalla ruumiillansa ja hengellänsä, antamalla perkeleen ensin hyökätä hänen päällensä ja purkaa kaiken vihansa ja kiukkunsa. Siten hän mursi ja masensi perkeleen, jotta me pääsisimme häneltä rauhaan ja turvaan.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 20 Maalis 2008, 14:21

Kun kerran käärmeeltä on pää rikki poljettu ja muserrettu, niin hänen mahtinsa on mennyttä ja hänen aikansa loppunut. Kun Kristus on rikki polkenut sen vanhan käärmeen, perkeleen pään, niin on perkele kadottanut valtansa. Se kyllä pysyy meitä kohtaan perkeleenä, kuten maailmakin pysyy maailmana. Mutta kuitenkin on perkeleen pää muserrettu, Kristus on kukistanut hänen valtakuntansa, kuoleman, synnin ja helvetin ja riistänyt häneltä vallan.

Tätä raamatun todistusta Kristus kai katseli kärsiessään, ajatellen: tämä on se hetki, jolloin minun pitää rikkipolkea perkeleen pää, ja hän saa pistää kantapäähän. Tätä minun tulee ja tätä minä tahdon kärsiä. Tänään on minun pääsiäiseni, minun oikea juhlani. - Ja silloin oli hänellä niin suuret kivut, vaivat, tuskat ja ahdistukset, jotta niitä ei saata sanoin selittää. Se oli kovaa saarnaa, jota Kristus sai kuulla koko sen yön ja päivän ajatellessaan raamatun ennustuksia hänen kärsimisestänsä. Näin hän kärsi juutalaisten pääsiäisenä, viettäen siten oikeaa pääsiäistä, ja kukisti kärsimisensä kautta perkeleen valtakunnan, jotta hänellä nyt on valta perkeleen ylitse. Kun hän sanoo sanan, niin häviää perkele ja hänen valtakuntansa, kuolema, synti ja helvetti. Ja joka uskoo häneen, saa olla varma siitä, ettei synti, kuolema, perkele ja helvetti voi häntä vahingoittaa.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 21 Maalis 2008, 00:57

Toisiakin todistuksia löytyy profeetoista, esimerkiksi Ps.16:2, Ps.22:2, 7, 9, 17, 19, Ps.69:22, Es.53...

Mutta pääasia on se, että Kristuksen piti kärsiä, jotta raamattu hänen kauttansa toteutuisi. Tätä asiaa meidän tulee ahkerasti tutkistella ja ajatella, jotta oppisimme tuntemaan sekä pelastuksen, sovinnon ja Kristuksen kärsimisen suuruuden että myöskin hänen mielenlaatunsa ja hyvän suosionsa meitä kohtaan, miten hän suo sydämestänsä meille hyvää ja kuinka sydämellinen ja palava on hänen rakkautensa, kun hän on antanut itsensä meidän edestämme, sekä taivaallista Isäämme, joka on tämän hänelle säätänyt tehtäväksi. Tällaista rakkautta tulee hänen rakkautensa tuntemisen herättää meissä, kun hän otti kärsiäkseen näin suuret tuskat meidän edestämme. Kiveä, jopa terästäkin kovempi mahtaa olla sen ihmisen sydän, joka ei taivu ja tule liikutetuksi tästä.

Kuitenkaan maailma ei ensinkään laske tätä asiaa sydämellensä, vaan on jäykkä, kylmä ja kiittämätön, tätä aarretta ihan ylenkatsoen. Siitä on sitten seurauksena, että Herra Jumalakin jättää sen omaan varaansa, jotta se joutuu yhä kauemmaksi pois hänestä. Herra Jumala tekee ihan oikein sanoessaan kiittämättömälle maailmalle: jos et välitä siitä suuresta rakkaudesta, jota minä olen osoittanut niin isällisellä lempeydellä sinulle antaessani ainosen Poikani kidutettavaksi edestäsi, niin enpä minäkään sinusta huoli. Jos et tahdo valita Poikaani Jeesusta Kristusta, niin saat valita Barabbaan, taikkapa perkeleen. Ja niin jääkin maailma lahkohenkien, väärien opettajain ja turkkilaisten valtaan, ahneuteen ja ylpeyteen j.n.e.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 21 Maalis 2008, 10:03

Eikä ihmekään. Kuka siitä tahtoisi syyttää Herraa Jumalaa? Kun hän antaa sinulle ainoan Poikansa, ja tämä uhraa edestäsi ruumiinsa ja henkensä pelastaaksensa sinut kuolemasta ja helvetistä, mutta sinä et siitä ota vaarin, vaan lyöt häntä tämän suuren armon ja rakkauden edestä vasten suuta, niin hän tekee oikein sanoessansa: koskapa itse tahdot, niin saat mennä surmillesi. Kun näkee, miten kiittämättömiä ihmiset ovat ja miten vähän heillä on iloa Kristuksesta, niin ei ole ihmeteltävää, jos Jumala vihastuu ja antaa maailman mennä menojansa. Joka ei taida eikä tahdo ottaa rakastaaksensa Herraa Kristusta, hän joutukoon perkeleelle ja muuttukoon perkeleeksi itsekin. Kuka voi maailmaa auttaa?

Mutta Kristuksen kärsimisestä ei saarnata sitä varten, että me tulisimme kiittämättömiksi, vaan että me tunnustaisimme taivaallisen Isän ja hänen Poikansa, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rakkauden meitä ihmisiä kohtaan ja oppisimme rakastamaan Isää ja Poikaa. Sillä joka sydämestänsä uskoo, mitä Kristus on hänen edestänsä kärsinyt, hän ei voi olla kiittämätön heittiö, vaan rakastaa sydämestänsä Kristusta. Jos joku tulisi minua auttamaan tulen tai veden vaarasta ja panisi alttiiksi ruumiinsa ja henkensä minun tähteni, niin minä olisin suuri heittiö, jos en rupeaisi häntä rakastamaan. Jos joku lahjoittaa meille kymmenen kultarahaa, niin me rakastumme jo häneenkin; kuinka voisi olla toisin laita, kun Jumala lahjoittaa meille Poikansa, joka meidän edestämme antautui synnin, kuoleman ja helvetin alaiseksi? Eiköhän meidän pitäisi tehdä ja sanoa näin: Herrani Jeesus Kristus on näitä kärsinyt minun edestäni; sentähden minä tahdon häntä rakastaa, hänen sanaansa mielelläni viljellä, uskoa ja sitä kuuliaisuudessa noudattaa.

Jos emme näin tee, niin me olemme monin kerroin pahemmat, kuin maailma onkaan. Sillä maailma ei tiedä mitään tästä armosta, mutta me tiedämme siitä ja olemme kuitenkin usein kiittämättömät ja huolimattomat ja unhotamme, että olemme Kristuksen kautta vapahdetut synnistä ja kuolemasta. Hän sanoo meille: teitä ei voi synti eikä kuolema vahingoittaa, sillä te olette minun kuolemani kautta saaneet iankaikkisen pelastuksen. Kauheata on, kun tämä totuus voidaan niin unhottaa.

Meidän tulee sentähden oppia niin tuntemaan Kristuksen kärsimistä, että me tiedämme sen tapahtuneen meidän hyväksemme, ettemme pitäisi hänen kärsimistänsä muuna kuin iankaikkisena apuna meille. Hänen verihikensä, ahdistuksensa ja ristiinnaulitsimensa meidän tulee niin selittää, että sanomme: ne ovat minun apuni, minun väkevyyteni, elämäni ja iloni. Kaikki nämä ovat tapahtuneet, jotta meillä olisi niistä hyötyä, jotta me uskoisimme niiden tapahtuneen meidän hyväksemme, ja että me kiittäisimme sydämestämme häntä. Joka näin tekee ja näin omistaa Kristuksen kärsimisen, on kristitty.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Emka » 21 Maalis 2008, 16:30

Jeesus Pilatuksen edessä
1 He lähtivät sieltä kaikki yhdessä, veivät Jeesuksen Pilatuksen eteen [23:1-25: Matt. 27:1-26; Mark. 15:1-15; Joh. 18:28-19:16a]
2 ja rupesivat esittämään syytöksiä häntä vastaan. He sanoivat: "Me olemme todenneet, että tämä mies johtaa kansaamme harhaan. Hän kieltää maksamasta veroa keisarille ja väittää olevansa Messias, kuningas." [Luuk. 6:19, 7:1, 19:48 | Luuk. 20:20]
3 Pilatus kysyi Jeesukselta: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" "Sinä sen sanoit", Jeesus vastasi. [1. Tim. 6:13]
4 Pilatus sanoi ylipapeille ja väkijoukolle: "En voi havaita tämän miehen syyllistyneen mihinkään rikokseen."
5 Mutta he pysyivät itsepintaisesti syytöksissään ja sanoivat: "Hän villitsee kansaa, kulkee opettamassa joka puolella Juudeaa, Galileasta tänne asti."

Jeesus Herodeksen edessä
6 Tämän kuultuaan Pilatus kysyi, oliko mies galilealainen.
7 Saatuaan tietää, että Jeesus oli Herodeksen hallintoalueelta, hän lähetti Jeesuksen Herodeksen luo, sillä tämäkin oli niinä päivinä Jerusalemissa.
8 Herodes ilahtui kovin nähdessään Jeesuksen, sillä hän oli jo pitkään halunnut tavata hänet. Hän oli kuullut Jeesuksesta ja toivoi, että tämä tekisi hänen nähtensä jonkin ihmeteon. [Luuk. 9:9]
9 Hän kyseli Jeesukselta kaikenlaista, mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään.
10 Ylipapit ja lainopettajat, jotka olivat paikalla, syyttivät Jeesusta kiivaasti.
11 Herodes ja hänen sotilaansa alkoivat nyt kohdella Jeesusta halveksuvasti. Herodes teki Jeesuksesta pilkkaa puettamalla hänet komeaan pukuun, ja sitten hän lähetti Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo.
12 Tuona päivänä Herodeksesta ja Pilatuksesta tuli ystävät; siihen saakka he olivat olleet vihoissa keskenään. [Ap. t. 4:27]

Jeesus tuomitaan kuolemaan
13 Pilatus kutsui koolle ylipapit, hallitusmiehet ja kansan
14 ja sanoi heille: "Te toitte tämän miehen minun eteeni väittäen häntä kansan villitsijäksi. Olen nyt teidän läsnä ollessanne kuulustellut häntä, mutta en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään, mistä te häntä syytätte.
15 Ei liioin Herodes, sillä hän lähetti miehen takaisin meidän eteemme. Ei hän ole tehnyt mitään, mistä seuraisi kuolemantuomio.
16 Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan ensin olen antanut kurittaa häntä." [
17 Hänen näet täytyi aina juhlan aikana päästää heille joku vanki vapaaksi.]* [Jae sisältyy useisiin käsikirjoituksiin. Vrt. Matt.]
18 Silloin kaikki huusivat yhteen ääneen: "Kuolema sille miehelle! Päästä meille Barabbas!" [Ap. t. 3:14]
19 Barabbas oli kaupungissa puhjenneen mellakan ja murhan tähden vangittu mies.
20 Pilatus vetosi uudestaan heihin, sillä hän halusi vapauttaa Jeesuksen.
21 Mutta he huusivat vastaan: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!"
22 Pilatus sanoi heille kolmannen kerran: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En ole havainnut mitään, minkä vuoksi hänet pitäisi tuomita kuolemaan. Minä päästän hänet vapaaksi, kunhan olen antanut kurittaa häntä."
23 Mutta he eivät antaneet periksi vaan huusivat yhä kovemmin ja vaativat, että Jeesus oli ristiinnaulittava. Huutonsa voimalla he saivat tahtonsa läpi.
24 Pilatus päätti lopulta suostua heidän vaatimukseensa.
25 Hän vapautti sen miehen, jonka he halusivat -- miehen, joka oli vangittu mellakan ja murhan tähden -- mutta Jeesuksen hän luovutti heidän valtaansa.

Jeesus viedään ristiinnaulittavaksi
26 Jeesusta lähdettiin viemään. Matkalla sotilaat pysäyttivät Simon-nimisen kyreneläisen miehen, joka oli tulossa kaupunkiin, ja panivat hänet kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä. [23:26-43: Matt. 27:32-44; Mark. 15:21-32; Joh. 19:16b-24]
27 Mukana seurasi suuri väkijoukko, myös monia naisia, jotka valittivat ääneen ja itkivät Jeesusta.
28 Mutta Jeesus kääntyi heihin päin ja sanoi: "Älkää minua itkekö, Jerusalemin tyttäret, itkekää itseänne ja lapsianne. [Luuk. 19:41]
29 Tulee aika, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät, autuaita ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole lasta ruokkineet.' [Luuk. 21:23]
30 Silloin ihmiset sanovat vuorille: 'Kaatukaa meidän päällemme', ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät.' [Hoos. 10:8; Ilm. 6:16]
31 Jos näin tehdään vihannalle puulle, mitä tapahtuukaan kuivalle!" [Jer. 25:29; 1. Piet. 4:17,18]

Jeesus ristillä
32 Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. [Jes. 53:12]
33 Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle.
34 Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät."* Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa. [Jakeen alkuosa tähdellä merkittyyn kohtaan asti puuttuu useista tärkeistä käsikirjoituksista.] [Matt. 5:44+ | Ap. t. 3:17, 7:60; 1. Tim. 1:13 | Ps. 22:19]
35 Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat: "Muita hän kyllä on auttanut -- auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu." [Ps. 22:8]
36 Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä [Ps. 69:22]
37 ja sanoivat: "Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi."
38 Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: "Tämä on juutalaisten kuningas."
39 Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!"
40 Mutta toinen moitti häntä: "Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta?
41 Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa."
42 Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."
43 Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa." [1. Moos. 2:9; 2. Kor. 12:4; Ilm. 2:7]

Jeesuksen kuolema
44 Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. [23:44-49: Matt. 27:45-56; Mark. 15:33-41; Joh. 19:28-30 : Aam. 8:9]
45 Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. [Mark. 15:38+]
46 Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. [Ps. 31:6; Ap. t. 7:59]
47 Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi: "Tämä mies oli todella viaton." [Luuk. 2:20 | Ap. t. 3:14]
48 Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden. [Jes. 32:12 | Aam. 8:10; Sak. 12:10]
49 Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etäämpänä ja seurasivat sieltä tapahtumia. Siellä olivat myös naiset, jotka olivat tulleet Galileasta hänen mukanaa
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä


Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron