Lutherin saarna

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

Lutherin saarna

ViestiKirjoittaja Ankka » 15 Helmi 2008, 09:16

Invocavit-viikon maanantaina (Toinen saarna)

Rakkaat ystävät, kuulitte eilen kristittynä olemisen pääkohdat. KOKO HÄNEN ELÄMÄNSÄ ja OLEMISENSA ON OLEVA USKOA ja RAKKAUTTA. Usko on suunnattu Jumalaan, rakkaus ihmisiin ja lähimmäisiin rakkaudessa hyvää tekemällä, kuten mekin olemme saaneet Jumalalta ilman ansiota ja omaa tekoa. On siis kaksi asiaa: toinen, joka on pakollinen, niin että sen täytyy tapahtua juuri niin eikä toisin; toinen, joka on vapaa ja pakoton, niin että sen voi pitää tai olla pitämättä ilman vaaraa uskolle tai sielun autuudelle. Näissä kahdessa asiassa tulee osoittaa rakkautta lähimmäistä kohtaan, niin kuin Jumala on meitä kohtaan osoittanut, ja siten vaeltaa oikeaa tietä poikkeamatta vasemmalle tai oikealle.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 15 Helmi 2008, 09:17

Niissä asioissa, jotka ovat EHDOTTOMASTI VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ (kuten usko Kristukseen), VAIKUTTAA RAKKAUS KUITENKIN KÄYTTÄMÄTTÄ PAKKOA TAI MENETTELEMÄTTÄ LIIAN ANKARASTI. Messu on siis paha asia, ja Jumala on sen vihollinen, koska se tapahtuu kuin se olisi uhri ja ansiollinen teko; sen tähden se on poistettava. Tässä ei ole mitään kyselemistä tai epäilemistä, enempää kuin sinun on kyseltävä, onko Jumalaa palveltava. Siitä olemme asiasta yhtä mieltä, että yksityimessut on poistettava, niin kuin olen kirjoittanut ja niin kuin soisin, että ne poistettaisiin koko maailmasta ja pidettäisiin vain yhteistä evankelista messua. Kuitenkaan ei rakkaus saa tässä menetellä ankarasti eikä väkivalloin repiä rikki. Mutta tulee saarnata, kirjoittaa ja julistaa, että messu sillä tavoin pidettynä on syntiä; kuitenkaan ei ketään saa tukasta vetää eikä repiä siitä, VAAN TULEE ASIA JÄTTÄÄ JUMALAN HUOMAAN ja ANTAA HÄNEN SANANSA YKSIN VAIKUTTAA ILMAN MEIDÄN APUAMME ja TEKOAMME.

Miksi?

Sen tähden ETTEI OLE MINUN VALLASSANI EIKÄ KÄSISSÄNI IHMISTEN SYDÄMIÄ, NIIN KUIN SAVI SAVENVALAJALLA, NIIN ETTÄ VOISIN NIILLE TEHDÄ OMAN MIELIHALUNI MUKAAN.

En voi päästä pidemmälle kuin korviin saakka, sydämeen EN VOI PÄÄSTÄ.

KOSKA EN VOI VUODATTAA USKOA SYDÄMEEN, EN VOI ENKÄ MYÖS SAA KETÄÄN SIIHEN PAKOTTAA ENKÄ VAATIA, SILLÄ SEN TEKEE YKSIN JUMALA ja VAIKUTTAA, ETTÄ HÄN ELÄÄ EDELTÄ KÄSIN SYDÄMESSÄ.

Sen vuoksi meidän on jätettävä SANA VAPAAKSI eikä lisättävä sitä omalla teollamme. Meillä on ius verbi mutta ei executionem. MEIDÄN TULEE SAARNATA SANAA, MUTTA SEURAUKSET ON JÄTETTÄVÄ JUMALAN VARAAN.

Jos nyt puutun asiaan ja tahdon messun väärinkäytön väkivalloin poistaa, niin on paljon niitä, joiden täytyy siihen suostua, vaikka eivät tiedä, kuinka siihen suhtautuisivat, pitäisivätkö sitä oikeana tai vääränä. He sanovat vain: en tiedä, minun on ollut alistuttava SEURAKUNNAN RATKAISUUN ja VÄKIVALTAAN. Niin tulee tuosta pakosta tai käskystä vain tuulenpieksäntää, ulkonaista menoa, ilveilyjä ja ihmissäädöksiä, jotka eivät kasvata muuta kuin tekopyhiä ja teeskentelijöitä, sillä siinä ei ole mukana hyvä sydän. Sellaisesta en anna mitään.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 15 Helmi 2008, 09:20

Ensiksi täytyy voittaa ihmisten sydämet, mutta se tapahtuu, kun teroitan JUMALAN SANAA, SAARNAAN EVANKELIUMIA ja sanon: Rakkaat herrat ja paavilaiset, luopukaa messusta, se ei ole oikeaa, te teette siinä syntiä, sen haluan saada teille sanotuksi. Mutta en tahtoisi antaa heille mitään määräyksiä enkä vaatia mitään yhteistä järjestystä. KEN TAHTOO SEURATA, SEURATKOON, KEN EI TAHDO, OLKOON SEURAAMATTA. Siten sana sattuisi sydämeen ja vaikuttaisi, ja niin hän tulisi voitetuksi ja hänen olisi pakko tunnustaa erehdyksensä sekä luopua messusta. Huomenna toisen kävisi samoin. Siten JUMALA SANALLAAN VAIKUTTAISI enemmän kuin jos sinä ja minä panisimme kaiken voimamme yhteen. Jos sinulla on siis sydän hallussasi, olet voittanut koko ihmisen. Ja niin täytyy asian raueta ja lakata itsestään. Mutta kun sen jälkeen kaikki ovat tulleet yksimielisiksi ja liittyneet yhteen, silloin poistettakoon messu. Mutta niin kauan kuin eivät kaikki mielessään ja sydämessään sitä kannata, pyydän sinua jättämään asian Jumalan huomaan ja olemaan tekemättä mitään.

Et messun poistamisella saa aikaan mitään hyvää. Ei niin, että tahtoisin jälleen palauttaa sen, vaan annan sen olla Jumalan nimessä.

USKO EI TAHDO OLLA SIDOTTUNA EIKÄ KAHLEISSA EIKÄ MINKÄÄN JÄRJESTYKSEN PUITTEISSA TEOIKSI PANTUNA.

Ojentaudu sen mukaan, sillä te ette voi sitä toteuttaa, sen tiedän. Mutta jos te tuollaisilla häijyillä käskyillä sen toteutatte, niin minä peruutan kaiken mitä olen kirjoittanut ja saarnannut. En myöskään jää teidän luoksenne, siitä saatte olla varmat. mitä vahinkoa sinulle on siitä? Onhan toki uskosi Jumalaan puhdas ja luja, niin ettei tuollainen asia voi sinua vahingoittaa.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 15 Helmi 2008, 09:21

Sen vuoksi rakkaus vaatii sinua olemaan sääliväinen heikkoja kohtaan. Niin ovat kaikki apostolit tehneet. Saapuessaan kerran Ateenaan, mahtavaan kaupunkiin, Paavali havaitsi, että temppeliin oli rakennettu alttareita: hän kulki yhden luota toisen luo ja tarkasteli niitä kutakin; mutta hän ei edes jalallaan koskettanut ainoaakaan niistä, vaan astui keskelle toria ja sanoi, että nuo kaikki olivat pelkkää epäjumalanpalvelusta. (Ap.t. 17, 16ss.).

HÄN PYYSI HEITÄ LUOPUMAAN SIITÄ, MUTTA EI VÄKIVALLOIN KETÄÄN PAKOTTANUT SIITÄ LUOPUMAAN.

Kun sana tarttui heidän sydämiinsä, niin epäjumalat kaatuivat ja epäjumalanpalvelus hävisi itsestään.

Jos minä olisin nähnyt pappien toimittavan messua, niin olisin tahtonut saarnata ja varoittaa heitä. Jos he sen johdosta olisivat kääntyneet, niin olisin voittanut heidät. Mutta elleivät he olisikaan sitä tehneet, niin en sittenkään olisi tahtonut heitä repiä tukasta enkä väkivalloin kiskoa, vaan olisin antanut sanan vaikuttaa ja rukoillut heidän puolestaan.

**SILLÄ SANA ON LUONUT TAIVAAN, MAAN ja KAIKEN, SAMAN SANAN TÄYTYY SAADA TÄMÄKIN AIKAAN, EIKÄ MEIDÄN HEIKKOJEN SYNTISTEN**
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 15 Helmi 2008, 09:21

Tulos on siis tämä: tahdon sitä saarnata, puhua, kirjoittaa, mutta väkivaltaisesti pakottaa ja vaatia en tahdo ketään. Sillä usko tahtoo alttiisti ja pakottomasti syntyä sydämeen.

Ottakaa esimerkkiä minusta. Minä olen vastustanut anetta ja kaikkia paavilaisia; mutta en väkivallalla, vaan ainoastaan Jumalan sanaa olen teroittanut, saarnannut ja kirjoittanut. Muuta en ole tehnyt. Se sana on minun nukkuessani tai juodessani Wittenbergin olutta Filippuksen ja Amsdorffin seurassa siinä määrin heikentänyt paavikuntaa, ettei yksikään ruhtinas eikä keisari vielä koskaan ole kyennyt sitä niin paljon masentamaan.

Minä en ole sitä tehnyt; YKSIN SANA ON TEHNYT ja TOIMITTANUT KAIKEN.

Jos minä olisin ryhtynyt käyttämään väkivaltaa, olisi varmaan seurauksena ollut suuri varenvuodatus Saksassa. Olisin varmaan Wormsissa saanut syntymään näytelmän, jossa keisari ei olisi ollut varma hengestään. Mutta mitä siitä olisi tullut? Siitä olisi tullut narrinpeliä. Minä en ole tehnyt mitään ja olen antanut Sanan toimia.

Mitä arvelette perkeleen tuumivan, kun tuollaisia asioita tahdotaan suorittaa väkivallalla? Hän istuu helvetin perukassa ja ajattelee näin: "Sepä vasta on hauska leikki, jonka nuo houkkiot ovat panneet toimeen! Mutta sitten hän tuskastuu, kun teroitamme Sanaa ja annamme sen yksin vaikuttaa: sen on kaikkivoipa ja valloittaa sydämet. Ja kun sydän on vallattu, niin asia raukeaa itsestään ja menee pirstaleiksi.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 15 Helmi 2008, 09:24

Karkea esimerkki.

Entisaikaan oli eri suuntia juutalais- ja pakanakristittyjen joukossa Mooseksen lain ja varsinkin ympärileikkauksen vuoksi. Muutamat tahtoivat sen pitää, toiset eivät. Silloin esiintyi Paavali saarnaten, ETTÄ SAI JOKO PITÄÄ TAI OLLA PITÄMÄTTÄ MOOSEKSEN LAIN; sillä näet ei ollut mitään merkitystä, eikä siitä saanut tehdä pakkoa, vaan oli jätettävä kunkin vapaaseen valtaan pitää tai olla pitämättä. Siitä ei koituisi mitään vaaraa.

Sellainen tila kesti aina Hieronymuksen aikoihin saakka. Mutta hän tuli ja tahtoi tehdä siitä pakon, tahtoi saada aikaan sellaisen järjestyksen ja säädöksen, että laki ehdottomasti oli kokonaan poistettava. Tuli sitten pyhä Augustinus ja oli samaa mieltä kuin pyhä Paavali: sen sai joko pitää tai olla pitämättä. Pyhä Hieronymus oli pyhän Paavalin mielipiteestä ainakin sadan peninkulman päässä. Niin iskivät nuo kaksi tohtoria varsin ankarasti yhteen. Mutta kun pyhä Augustinus kuoli, ajoi Hieronymus lävitse sen, että laki oli poistettava. Sitten tulivat paavit, jotka myös tahtoivat tehdä jotakin tässä asiassa, ja säätivät lakeja. Sitten kasvoi tuon yhden lain sijalle tuhansia lakeja, niin että meidät nyt on kokonaan upotettu lakeihin.
Samoin on käyvä tässäkin: laista tulee pian kaksi, kahdesta kolme ja niin edespäin. Se riittäköön tällä kertaa. Katsokaamme vain, ettemme johda harhaan heikkoja omiatuntoja.

Loppu!
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Helmi 2008, 09:34

Kiitos Ankalle Lutherin tekstistä, tutustun ja kommentoin myöhemmin, eli sitten kun ehdin ja jaksan. Laitan vain tämän pienen merkin, että helpomin löydän tämän omia viestejäni katsomalla.

On ollut valitettavaa kiirettä viime aikoina, eikä kiire tunnu kohtakaan helpottavan. Lisäksi palstalle on tullut niin runsaasti uusia kirjoituksia, ettei tahdo millään pysyä ajan tasalla, kun ei kaikkea ehdi lukemaan.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

Ankalle

ViestiKirjoittaja mutsi » 15 Helmi 2008, 10:16

Sanohan ankka lyhyesti ja yksinkertaisesti, mikä on pointti(si) tässä saarnassa.

Minkä asian haluat tuoda esille tämän saarnan kirjoittamalla?

Missä tarkoituksessa olet jotkut sanat kirjoittanut isoin kirjaimin?
Avatar
mutsi
Valvoja
 
Viestit: 303
Liittynyt: 23 Huhti 2005, 22:38
Paikkakunta: Hailuoto

ViestiKirjoittaja Taavetti » 15 Helmi 2008, 10:37

Ankka kirjoitti:Karkea esimerkki.

Entisaikaan oli eri suuntia juutalais- ja pakanakristittyjen joukossa Mooseksen lain ja varsinkin ympärileikkauksen vuoksi. Muutamat tahtoivat sen pitää, toiset eivät.



Sellainen tila kesti aina Hieronymuksen aikoihin saakka. Mutta hän tuli ja tahtoi tehdä siitä pakon, tahtoi saada aikaan sellaisen järjestyksen ja säädöksen, että laki ehdottomasti oli kokonaan poistettava. Tuli sitten pyhä Augustinus ja oli samaa mieltä kuin pyhä Paavali: sen sai joko pitää tai olla pitämättä. Pyhä Hieronymus oli pyhän Paavalin mielipiteestä ainakin sadan peninkulman päässä. Niin iskivät nuo kaksi tohtoria varsin ankarasti yhteen. Mutta kun pyhä Augustinus kuoli, ajoi Hieronymus lävitse sen, että laki oli poistettava. Sitten tulivat paavit, jotka myös tahtoivat tehdä jotakin tässä asiassa, ja säätivät lakeja. Sitten kasvoi tuon yhden lain sijalle tuhansia lakeja, niin että meidät nyt on kokonaan upotettu lakeihin.
Samoin on käyvä tässäkin: laista tulee pian kaksi, kahdesta kolme ja niin edespäin. Se riittäköön tällä kertaa. Katsokaamme vain, ettemme johda harhaan heikkoja omiatuntoja.

Loppu!


Lukaisin kiireen keskellä pikaisesti tekstin, joka on enemmän aikaansa sidottua. Jos sitä sovelletaan nykyiseen aikaan, on tiedettävä ja ymmärrettävä, minkä kaltaisena aikana Luther vaikutti. On myös tiedettävä ja ymmärrettävä, kelle ja minkä kaltaiselle seurakunnalle tämä saarna on pidetty. Ellei näitä perustavaa laatua olevaa asioita oteta huomioon, ja kaikki sovelletaan nykyiseen aivan toisen kaltaiseen aikaan, mennään pahasti hakoteille.
Otin lainauksena tämän viimeisen viestin, jonka Ankka oli tähän kirjoittanut. Syynä yksinkertaisesti se, että tässä on tulkittu väärin Paavalin opetusta laista ja lain käytöstä. Luther on voinut aivan hyvin pitää tämän saarnan, mutta kiinnostaisi tietää, kelle tämä on pidetty ja kuka tämän on kirjoittanut muistiin.
Ensiksi otan yhden lainauksen niistä muutamista kohdista, jossa Paavali kirjoitta laista ja lain käytöstä. Tämä on ehkä selvin niistä:

1. kirje Timoteukselle 1
6 Joista muutamat ovat hairahtuneet ja ovat turhiin jaarituksiin kääntyneet,
7 Ja tahtovat lainopettajat olla, ja ei ymmärrä, mitä he puhuvat eli päättävät.
8 Mutta me tiedämme lain hyväksi, jos se oikein käytetään,
9 Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
10 Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia on:

Sitten uudelleen se, mikä tässä saarnassa kerrotaan Paavalin opetukseksi, eikö näissä ole selvä ero? Kun edellä kertomani tekijät otetaan huomioon, en ainakaan pikaiseltaan löydä muuta huomauttamista, mutta oikea aikaan sovittaminen on erittäin tarpeellista.

Silloin esiintyi Paavali saarnaten, ETTÄ SAI JOKO PITÄÄ TAI OLLA PITÄMÄTTÄ MOOSEKSEN LAIN; sillä näet ei ollut mitään merkitystä, eikä siitä saanut tehdä pakkoa, vaan oli jätettävä kunkin vapaaseen valtaan pitää tai olla pitämättä. Siitä ei koituisi mitään vaaraa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Ankka » 16 Helmi 2008, 10:35

Muzilta:

>>>Sanohan ankka lyhyesti ja yksinkertaisesti, mikä on pointti(si) tässä saarnassa.>>>

Tuo teksti on kokonaan Lutherilta lainattua, joten pointit mitä siin on, on hänen pointtejaan.

>>>Minkä asian haluat tuoda esille tämän saarnan kirjoittamalla?>>>

Tämä teksti, kuten niin monet Lutherin tekstit, on puhutellut itteeni hirveesti...mulle tuli semmonen olo kun luin tota tekstiä et -me immeiset oomma taipuvaisia tuomaan esille omaa viisauttamme ja herkästi sorrumme ojentamaan toistamme 'lihan käsivarrella' ja kuitenki Jumalan sana on oikeesti se, mikä ihmisessä vaikuttaa; parantaa tai pahentaa. Ihminen joko uskoo tai ei usko...Olemme vain kylväjiä...Jumala on kasvun antaja.

>>>Missä tarkoituksessa olet jotkut sanat kirjoittanut isoin kirjaimin?>>>

Jos kirjotan tekstit yhteen pötköön, enkä elävöitä niit ollenkaan, ne on raskaampaa luettavaa. Tietty nois suurennoksis tuon esille ne asiat, jotka mua eniten puhuttelee...
Ankka
 

ViestiKirjoittaja O.M » 16 Helmi 2008, 16:48

Ankka/Lutherus kirjoitti:Jos nyt puutun asiaan ja tahdon messun väärinkäytön väkivalloin poistaa, niin on paljon niitä, joiden täytyy siihen suostua, vaikka eivät tiedä, kuinka siihen suhtautuisivat, pitäisivätkö sitä oikeana tai vääränä. He sanovat vain: en tiedä, minun on ollut alistuttava SEURAKUNNAN RATKAISUUN ja VÄKIVALTAAN. Niin tulee tuosta pakosta tai käskystä vain tuulenpieksäntää, ulkonaista menoa, ilveilyjä ja ihmissäädöksiä, jotka eivät kasvata muuta kuin tekopyhiä ja teeskentelijöitä, sillä siinä ei ole mukana hyvä sydän. Sellaisesta en anna mitään.

Ensiksi täytyy voittaa ihmisten sydämet, mutta se tapahtuu, kun teroitan JUMALAN SANAA, SAARNAAN EVANKELIUMIA ja sanon: Rakkaat herrat ja paavilaiset, luopukaa messusta, se ei ole oikeaa, te teette siinä syntiä, sen haluan saada teille sanotuksi. Mutta en tahtoisi antaa heille mitään määräyksiä enkä vaatia mitään yhteistä järjestystä. KEN TAHTOO SEURATA, SEURATKOON, KEN EI TAHDO, OLKOON SEURAAMATTA. Siten sana sattuisi sydämeen ja vaikuttaisi, ja niin hän tulisi voitetuksi ja hänen olisi pakko tunnustaa erehdyksensä sekä luopua messusta. Huomenna toisen kävisi samoin. Siten JUMALA SANALLAAN VAIKUTTAISI enemmän kuin jos sinä ja minä panisimme kaiken voimamme yhteen. Jos sinulla on siis sydän hallussasi, olet voittanut koko ihmisen. Ja niin täytyy asian raueta ja lakata itsestään. Mutta kun sen jälkeen kaikki ovat tulleet yksimielisiksi ja liittyneet yhteen, silloin poistettakoon messu. Mutta niin kauan kuin eivät kaikki mielessään ja sydämessään sitä kannata, pyydän sinua jättämään asian Jumalan huomaan ja olemaan tekemättä mitään.


Olisiko näin parempi:

"Jos nyt puutun asiaan ja tahdon pappeuden väärinkäytön väkivalloin poistaa, niin on paljon niitä, joiden täytyy siihen suostua, vaikka eivät tiedä, kuinka siihen suhtautuisivat, pitäisivätkö sitä oikeana tai vääränä. He sanovat vain: en tiedä, minun on ollut alistuttava SEURAKUNNAN RATKAISUUN ja VÄKIVALTAAN. Niin tulee tuosta pakosta tai käskystä vain tuulenpieksäntää, ulkonaista menoa, ilveilyjä ja ihmissäädöksiä, jotka eivät kasvata muuta kuin tekopyhiä ja teeskentelijöitä, sillä siinä ei ole mukana hyvä sydän. Sellaisesta en anna mitään.

Ensiksi täytyy voittaa ihmisten sydämet, mutta se tapahtuu, kun teroitan JUMALAN SANAA, SAARNAAN EVANKELIUMIA ja sanon: Rakkaat herrat ja kirkon jäsenet, luopukaa naispappeudesta, se ei ole oikeaa, te teette siinä syntiä, sen haluan saada teille sanotuksi. Mutta en tahtoisi antaa heille mitään määräyksiä enkä vaatia mitään yhteistä järjestystä. KEN TAHTOO SEURATA, SEURATKOON, KEN EI TAHDO, OLKOON SEURAAMATTA. Siten sana sattuisi sydämeen ja vaikuttaisi, ja niin hän tulisi voitetuksi ja hänen olisi pakko tunnustaa erehdyksensä sekä luopua naispappeudesta. Huomenna toisen kävisi samoin. Siten JUMALA SANALLAAN VAIKUTTAISI enemmän kuin jos sinä ja minä panisimme kaiken voimamme yhteen. Jos sinulla on siis sydän hallussasi, olet voittanut koko ihmisen. Ja niin täytyy asian raueta ja lakata itsestään. Mutta kun sen jälkeen kaikki ovat tulleet yksimielisiksi ja liittyneet yhteen, silloin poistettakoon naispappeus. Mutta niin kauan kuin eivät kaikki mielessään ja sydämessään sitä kannata, pyydän sinua jättämään asian Jumalan huomaan ja olemaan tekemättä mitään."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00


Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron