Martti Luther

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

Martti Luther

ViestiKirjoittaja Ankka » 03 Huhti 2008, 10:30

Kirjasilta

Martti Luther
1483 - 1546


Martti Luther.
Lutherin ystävän, hovimaalari
Lucas Cranach vanhemman
maalaus vuodelta 1525.

Bibliografia

Martti (Martin) Luther syntyi talonpoikaissukuun Eislebenissä, Saksassa marraskuun 10. päivänä vuonna 1483. Seuraavana vuonna perhe muutti Mansfeldin pikkukaupunkiin, jossa isä Hans päätyi kaivosmieheksi kuparikaivokseen. Tavanomaisesta poiketen isä Hans lähetti poikansa alle viisivuotiaana kouluun, jonka pääasiallinen oppiaine oli latina. Martti kävi koulua kolmessa kaupungissa ja osoittautui lahjakkaaksi oppilaaksi. Kouluissa Martti oppi mm. latinan, puhetaitoa, kirjoittamista sekä antiikin kirjallisuutta.

Vuonna 1501 Luther aloitti opinnot Erfurtin yliopistossa. Luther osoitti poikkeuksellista lahjakkuutta ja suoritti jo vuoden kuluttua perustutkinnon (baccalaureus artium) ja sai maisterinarvon tammikuussa 1505. Maisterinarvon myötä Luther sai oikeuden opiskella ylemmässä ammattitiedekunnassa. Hans-isä kaavailikin pojalleen lakimiehen uraa. Heinäkuussa samana vuonna, kuukauden verran lakiopintoja takanaan Luther joutui matkalla ukonilman yllättämäksi. Pelästyttyään kovin salamaniskua Luther kertoi huutaneensa: "Auta Pyhä Anna! Minä rupean munkiksi!" Isä Hans myöntyi vastahakoisesti poikansa lupaukseen, ja niin Luther liittyi Erfurtin augustinolaisluostariin.

Luostarielämälle ominaisia olivat jumalanpalvelukset (seitsemän kertaa vuorokaudessa), rukoukset, mietiskelyt, paastot, valvomiset, itseruoskinta, ripittäytymiset ja katumusharjoitukset. Luther osoitti menestystä myös munkkina. Ensimmäisen messunsa hän sai toimittaa jo oltuaan hieman yli vuoden luostarissa. Messua pidettiin katolisessa opissa hyvänä työnä ja pelastukseen vaikuttavana ansiona, jossa ehtoollisleipä ja viini uhrattiin Jumalalle.

Lahjakkuutensa ansiosta Luther määrättiin opiskelemaan teologiaa. Vuonna 1511 Luther siirrettiin luostarin sisäisten erimielisyyksien vuoksi augustinolaisluostariin Wittenbergin pikkukaupunkiin - samalla hän kirjoittautui kaupungin yliopistoon teologian opiskelijaksi. Wittenbergissä Lutherin esimies taivutteli vastahakoisen Lutherin ottamaan vastaan sekä yliopiston teologian professorin että linnankirkon saarnaajan viran. Lokakuussa 1512 Lutherin päähän painettiin villainen tohtorinhattu. Lutherin vastuulle yliopistossa tuli Raamatun, erityisesti Vanhan testamentin luennoiminen.

Luennoidessaan Luther joutui perehtymään kreikan ja heprean kieliin. Vuosina 1513-1515 Luther luennoi Psalmeja ja vuosina 1515-1516 Roomalaiskirjettä. Erityiseksi kysymykseksi nousi Raamatun tekstien äärellä Jumalan vanhurskaus. 1510-luvulla tutkiessaan ja luennoidessaan Raamattua, erityisesti Paavalin Roomalaiskirjettä, Luther päätyi johtopäätöksiin, jotka olivat täysin vastakkaisia sille, mitä hänelle itselleen oli opetettu.

Anekauppa oli tyypillistä Lutherin ajan uskonnolliselle elämälle. Katolisen kirkon opin mukaan uskovat joutuivat kuoltuaan kiirastuleen, jossa on kärsittävä tunnustamattomien syntien takia ennen taivaaseen pääsemistä. Aneen saaminen merkitsi vapautusta synnin rangaistuksesta ja lyhensi kiirastulessa kärsittävää aikaa. Täysane merkitsi kaikkien siihen mennessä tehtyjen syntien poispyyhkimistä. Myös kuolleiden puolesta oli mahdollista ostaa ane.

Vuonna 1517 Johann Tetzel niminen saarnamies kiersi Saksassa myyden täydellistä anetta, jonka tuotto talousvaikeuksissa olleen paavi Leo X:n oli tarkoitus käyttää Roomassa Pietarinkirkon rakentamiseen. Pyhäinpäivän aattona 1517 Luther esitti kuuluisat 95 teesiä aneiden myyntiä vastaan. Kuitenkaan Luther ei vielä vastustanut aneita sinänsä, vaan puuttui pahimpiin epäkohtiin. Luther kirjoitti teeseissään: "Kaikki ne, jotka pitävät pelastustaan aneiden takia varmana, ovat ikuisesti kadotettuja, ja niin ovat heidän opettajansakin."

Vuoden 1518 keväällä Luther puolusti teologiaansa Heidelbergissä järjestetyssä väittelyssä. Pian tämän jälkeen Luther kirjoitti kirjan Julkilausuma 95 teesistä. Julkilausumassa Luther arvosteli entistä voimakkaammin aneita, rippiä ja muita ulkonaisia menoja ja omisti sen paavi Leo X:lle. Syksyllä Luther haastettiin Augsburgiin paavin lähettilään kardinaali Cajetanuksen puhutteluun, jonka tarkoitus oli saada Luther peruuttamaan väitteensä. Kun Luther ei myöntynyt, Cajetanus uhkasi viedä hänet kahleissa Roomaan. Lopulta Luther pakeni yksin Augsburgista takaisin Wittenbergiin.

Talvi 1518-19 oli merkittävää aikaa Lutherin elämässä. Wittenbergin yliopistossa irtauduttiin keskiaikaisesta raamatunselityksestä ja luennot, jotka perustuivat Tuomas Akvinolaisen opetuksiin peruttiin. Luther opiskeli hepreaa ja kreikkaa Filip Melanchthonin (1497-1560) johdolla, joka oli asetettu alkukielten opettajaksi yliopistoon 1518. Näinä aikoina Lutherille kirkastui lopullisesti myös vanhurskauttaminen uskon kautta Room. 1:17 pohjalta. Kesäkuussa 1519 hän julkaisi kirjoituksen Rooman paavin vallasta, jossa hän esitti, että Raamattu ei suonut paaville mitään erikoispyhyyttä muihin verrattuna.

Heinäkuussa 1519 Luther väitteli Leipzigissä erään vastustajansa, Ingolstadtin yliopiston teologin Johann Eckin kanssa. Leipzigin väittely toi Lutherille yhä enemmän kuuluisuutta. Vuoden 1520 keväällä Louvainin ja Kölnin yliopistot tuomitsivat Lutherin harhaoppiseksi, samaan aikaan eräät tahot tarjosivat Lutherille aseellista tukea. Kesäkuussa 1520 paavi Leo X julkaisi Lutherin tuomitsevan bullan Exsurge Domine (Nouse, Herra). Bullassa Lutherille annettiin 60 päivää aikaa peruuttaa väitteensä, tai hän ja hänen kannattajansa joutuisivat kirkonkiroukseen.

Elokuussa 1520 Luther julkaisi teoksen Saksan kansan kristilliselle aatelille, jossa hän esitti ehdotuksia maallisille vallanpitäjille uudistuksista, joihin kirkolliset tahot eivät olleet suostuneet. Kirjassa Luther esitti myös teesin kaikkien uskovien pappeudesta. Lokakuussa Luther julkaisi kirjan sakramenteista, Kirkon Baabelin vankeudesta. Kirjassa Luther tunnusti katolisen kirkon seitsemästä sakramentista vain kaksi: kasteen ja ehtoollisen. Viimeisenä sovintopyrkimyksenään Luther lähetti paaville kirjeen, jonka liitteenä oli kirjanen, Kristityn vapaudesta, jossa hän esitti näkemyksensä kristityn elämästä.

Vuoden alussa 1521 julkaistiin Roomassa pannabulla Decet Romanum Pontificem, jonka mukaan jokainen maakunta, kaupunki tai seurakunta, joka suojelisi Lutheria, joutuisi kirkonkiroukseen. Talonpoikaiskapinan pelossa Luther kutsuttiin kuitenkin Wormsin valtiopäiville kuultavaksi. Huhtikuussa 1521 Lutheria kuulusteltiin kaksi kertaa Wormsin valtiopäivillä. Keisari Kaarle V:n, ruhtinaiden ja piispojen edessä Lutherilta kysyttiin puolustiko hän kirjoituksiaan vai halusiko hän perua ne. Luther ei perunut omaantuntoonsa vedoten ja tällöin kerrotaan hänen sanoneen kuuluisat sanansa: "Tässä seison enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon. Aamen."

Keisari Kaarle V asettui valtiopäivillä Rooman puolelle, mutta salli Lutherin palata saamansa turvakirjan turvin takaisin Wittenbergiin. Pian Lutherin poistuttua keisari antoi ediktin, joka julisti Lutherin lainsuojattomaksi. Kenellä tahansa oli nyt oikeus tappaa Luther joutumatta murhasyytteeseen. Matkallaan Wittenbergiin aseelliset ratsastajat "kidnappasivat" Lutherin ja veivät hänet turvaan Lutherin suojelijan, vaaliruhtinas Fredrikin Wartburgin linnaan. Linnassa Luther kasvatti hiuksensa ja partansa, vaihtoi munkinvaatteensa ritarin asuun ja "vaihtoi" nimensä junkkeri Jörgiksi.

Luther oli "maan alla" Wartburgin linnassa kymmenen kuukautta. Sen aikana hän luki hepreankielistä Vanhaa testamenttia ja kreikankielistä Uutta testamenttia, kirjoitti kymmenkunta kirjaa (mm. Marian kiitosvirren selitys) sekä käänsi Uuden testamentin kansankielelle saksaksi yhdessätoista viikossa. Samaan aikaan Wittenbergissä Lutherin opetuksia laitettiin käytäntöön: munkit lähtivät luostarista ja menivät naimisiin, vietettiin ehtoollista, jossa jokainen sai sekä leivän että viinin, katoliset messut lopetettiin. Luther pyrki puolestaan kirjoituksillaan lieventämään muutoksen jyrkkyyttä rauhattomuuksien ja omantunnon vaivojen välttämiseksi.

Maaliskuussa 1521 Luther palasi Wittenbergiin ja puuttui heti aluksi tapahtuneisiin väärinkäytöksiin sekasorron välttämiseksi. Omasta munkinkaavustaan Luther luopui vasta lokakuussa 1524, viimeisenä omasta luostaristaan. Vuosina 1522 ja 1523 uudistusliike levisi eri puolille Saksaa. Lutherin tärkein työkumppani oli Filip Melanchthon, joka esitti Lutherin teologian systemaattisesti vuonna 1521 teoksessa Loci Communes eli Ydinkohdat. Vuonna 1523 Luther julkaisi uuden, evankelisen jumalanpalvelusjärjestyksen. Lutheria vaivasivat kuitenkin vastustajat ja talonpoikaiskapina (1524-1525), jota Luther aluksi yritti sovitella mutta siinä epäonnistuttuaan hän kehotti ruhtinaita kukistamaan kapinalliset verisesti. Alkaneen uskonpuhdistuksen ensimmäiset marttyyrit poltettiin roviolla Alankomaissa 1523.

Vuonna 1525 42-vuotiaan Lutherin elämässä tapahtui odottamaton. Luther kirjoitti eräälle ystävälleen: "Yhtäkkiä, odottamatta, ajatellessani aivan muita asioita, Herra asetti niskaani avioliiton ikeen." Puoliso oli Katharina von Bora (1499-1552), luostarista karannut nunna, jolle Luther ei ollut löytänyt uutta paikkaa tai aviomiestä. Avioliitto tuli yllätyksenä Lutherin ystävillekin. Luther itse väitti menneensä naimisiin saadakseen Hans-isälle lapsenlapsia ja näyttääkseen esimerkkiä epävarmoille. Avioliitosta tuli onnistunut ja pari sai kuusi lasta.

Joulukuussa 1525 Luther julkaisi Sidotun ratkaisuvallan, joka oli vastine Lutheria kritisoineen Erasmus Rotterdamilaisen edellisenä vuonna julkaisemaan Tutkielmaan vapaasta tahdosta. Kirjassa Luther esitti, että ihmisellä on vapaa valta valita suhteessa siihen, mikä on hänen alapuolellaan, maallisissa asioissa, mutta ei suhteessa siihen, mikä on hänen yläpuolellaan, hengellisissä asioissa. Vuonna 1527 Lutherille ilmaantui uusia kroonisia sairauksia. Samoihin aikoihin rutto saapui Wittenbergiin. Masennukset koettelivat Lutheria. Näinä aikoina Luther sävelsi ja sanoitti kuuluisan virtensä Jumala ompi linnamme (VK 170).

Vuonna 1527 uusi vaaliruhtinas Juhana alkoi pitää tarkastuksia seurakunnissa. Näihin tarkastuksiin myös Luther osallistui. Tarkastusten seurauksena Luther päätti kirjoittaa kristinopin oppikirjan, laajemman Ison katekismuksen ja suppeamman Vähän katekismuksen, jotka julkaistiin ensimmäisen kerran alkuvuodesta 1529. Vähän katekismuksen esipuheessa Luther kirjoittaa: "Voi hyvä Jumala sitä surkeutta, minkä olen saanut nähdä! Tavallinen kansanmieshän ei varsinkaan maaseudulla tiedä kristinopista yhtään mitään, ja valitettavasti myös monet papit ovat jokseenkin taitamattomia ja kyvyttömiä opettamaan. Kaikkien heidän kuitenkin pitäisi olla kristittyjä, kastettuja ja pyhän ehtoollisen sakramentin nauttijoita, vaikka eivät osaa Isä meidän -rukousta, uskontunnustusta eivätkä kymmentä käskyä. He antavat elämänsä kulua niin kuin tyhmän karjan ja järjettömien sikojen elämä kuluu. Evankeliumin tultua nyt julki he ovat silti oppineet todella mestarillisesti väärinkäyttämään kaikkea vapautta." Piispoille Luther kirjoitti esipuheessaan: "Voi teitä, myllynkivi kaulaanne!" Lutherin katekismukset sisälsivät mm. selitykset kymmenestä käskystä, apostolisesta uskontunnustuksesta, Isä meidän -rukouksesta sekä kasteesta ja ehtoollisesta.

Lutherin viimeiset elinvuodet olivat sairauksien sävyttämiä. Hän jatkoi kuitenkin Wittenbergin yliopiston professorina ja toimi kaupungin linnankirkon saarnaajana elämänsä loppuun saakka. Koko saksankielinen Raamattu julkaistiin vuonna 1534. Raamattu oli saksannettu jo aiemminkin, mutta Lutherin käännös tuli olemaan merkittävin. Käännöstään Luther muokkasi kuolemaansa asti. Lutherin Galatalaiskirjettä käsittelevistä luennoista koottiin Suuri Galatalaiskirjeen kommentaari, joka julkaistiin 1535. Viimeiset kymmenen vuotta Luther luennoi 1. Mooseksen kirjaa, jota hän kutsui "rakkaaksi Genesikseksi".

Elämänsä lopulla Luther teki vielä kolme vierailua syntymäkaupungissaan Eislebenissä sekä Mansfeldissä, joiden aikana hän pyrki sovittelemaan kaupunkeja hallitsevien kreivien ja heidän alaistensa välisiä riitoja. Eislebenissä Luther piti myös viimeiset saarnansa vuoden 1546 alussa. Viimeisen saarnansa 14. helmikuuta hän päätti sanoihin: "Sinä yksin olet rakas Herrani ja Mestarini, minä olen oppilaasi. Tämä ja paljon muutakin pitäisi vielä tästä evankeliumista sanoa, mutta minä olen liian heikko. Antakaamme asian jäädä tähän." Luther kuoli Eislebenissä muutamaa päivää myöhemmin 18. helmikuuta 1546. Hänet haudattiin Wittenbergin linnankirkkoon saarnatuolin alapuolelle 22. helmikuuta 1546.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 03 Huhti 2008, 19:34

Juhana von Staupitz rippi-isänä*

Huolettomasti viskattu sana voi ahdistuksen hetkellä koitua hengen uudistukseksi. Kerran sanoi rippi-isäni minulle, kun pari kertaa peräkkäin esitin hänelle mielettömiä syntejä: "Sinä olet mieletön. Ei Jumala kanna sinulle kaunaa, vaan sinä Jumalalle. Eikä hän ole vihoissaan sinulle, vaan sinä Jumalalle." Ihana sana, vaikka hän sanoi sen jo ennen kuin evankeliumi aukesi minulle!

Marraskuu-jolulukuu 1531

* Juhana von Staupitz, joka oli syntyisin saksilaisesta aatelissuvusta, rupesi Tubingenissä augustinolaiseksi ja tuli 1503 vastaperustetun Wittenbergin yliopiston teologisen tiedekunnan dekaaniksi. Augustinolaisjärjestössä hän taisteli tarkastajaneuvoston jäsenenä järjestön sisäisen uudistamisen puolesta; 1520 hänen hoippumisensa Lutherin ja paavin kuurian välillä pakotti hänet luopumaan tästä toimesta. Ollessaan Salzburgin arkkipiispan Langin hovisaarnaajana ja Salzburgin Pyhän Pietarin benediktiiniläisluostarin apottina hän sittemmin asettui Lutheria vastaan ja selitti eräässä lausunnossaan, että Lutherin puoluelaisia oli kohdeltava kerettiläisinä. Hän kuoli 1524.
Ankka
 

Re: Martti Luther

ViestiKirjoittaja Nepheg » 03 Huhti 2008, 20:15

Ankka kirjoitti:Anekauppa oli tyypillistä Lutherin ajan uskonnolliselle elämälle. Katolisen kirkon opin mukaan uskovat joutuivat kuoltuaan kiirastuleen, jossa on kärsittävä tunnustamattomien syntien takia ennen taivaaseen pääsemistä. Aneen saaminen merkitsi vapautusta synnin rangaistuksesta ja lyhensi kiirastulessa kärsittävää aikaa. Täysane merkitsi kaikkien siihen mennessä tehtyjen syntien poispyyhkimistä. Myös kuolleiden puolesta oli mahdollista ostaa ane.


Kiitoksia Ankalle kun jaksaa tuoda tänne Lutherin kirjoituksia. :smile:
Näistä aneistako tuli sellainen sanonta "Kun raha kolehtiin kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa" ?

Mormoneilla myös on pyrkimys "pelastaa" jo kuolleita sukulaisiaan ja siksi kai mormonien piirissä harrastetaan sukutukimusta hyvin laajasti.
Avatar
Nepheg
Aurinkopilvi
 
Viestit: 999
Liittynyt: 29 Elo 2005, 19:02
Paikkakunta: Espoo

ViestiKirjoittaja Ankka » 03 Huhti 2008, 21:16

Staupitz pitää Lutherin synninhätää liioiteltuna

Munkkina ollessani kirjoitin usein tohtori Staupitzille, ja kerran kirjoitin hänelle: "Oi minun syntini, syntini, syntini!" Siihen hän vastasi* näin: "Sinä tahdot olla ilman syntiä, eikä sinulla ole kuitenkaan yhtään oikeaa syntiä. Kristus on anteeksiantamus kunnollisista synneistä, kuten vanhempien murhasta, julkisesta jumalanpilkasta, Jumalan halveksimisesta, aviorikoksesta jne - ne ovat oikeita syntejä. Sinun täytyy saada tällaisten kunnollisten syntien luettelo, jos Kristus mieli päästä auttajaksesi. Et saa hautoa tuollaisia jonninjoutavuuksia ja marionettisyntejä ja tehdä jokaista Bombartin** syntiä."

Luultavasti 1540-luvulta.

*Staupitzin luultavasti lokakuussa 1511 kirjoittama kirje ei ole säilynyt.

**Toisessa kohdin Luther sanoi kerran: "He (italialaiset) arvelevat, että jos joku vetelehtivä Bombart kävisi ryöstämässä kardinaalin, niin siitäpä syntyisi saksalaisille taas uusi uskonkappale.

***********

Staupitz ohjaa Lutherin Kristukseen

Herra Jumalamme on meidän Herramme; jos hän antaa meille viran, meidän täytyy puhua (hänen sanaansa). Kuka muutoin kestäisi vihan? Sillä ylenkatse ja kiittämättömyys ovat nyt huipussaan. Mutta minun Staupitzini sanoo: "Täytyy katsoa siihen mieheen, jonka nimi on Kristus." Staupitz on pannut alulle (evankeliumin) opin.

Keväällä 1533.

************

Staupitz predestinaatiosta

Staupitz neuvoi minua usein näin: "Jos tahdot väitellä predestinaatiosta", hän sanoi, "niin aloita Kristuksen haavoista, silloin lakkaa kaikki väittely predestinaatiosta."

1530-luvun alkupuoliskolta.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 03 Huhti 2008, 22:17

Luther pelkää 31. Psalmin toista jaetta

Alussa, kun luin ja veisasin psalmien kirjasta: "Vapahda minut vanhurskaudessasi!" pelästyin joka kerta ja vihasin noita sanoja: "Jumalan vanhurskaus", "Jumalan tuomio", "Jumalan teko". Sillä minä en tietänyt muuta kuin että "Jumalan vanhurskaus" merkitsi ankaraa tuomiota. Ja hänen piti muka vielä pelastaa minut ankarasta tuomiostaan! Silloinhan olisin ollut iäisesti kadotettu!
Mutta "Jumalan laupeus", "Jumalan apu", kas, nämä sanat olivat minulle mieluisammat. Jumalan kiitos, kun ymmärsin asian ja tiesin, että "Jumalan vanhurskaus on se vanhurskaus, jolla hän vanhurskauttaa meidät Kristuksessa Jeesuksessa lahjoitetun vanhurskauden avulla, silloin kielioppi selvisi, silloin vasta maistui minulle Psalmin kirja.

Syyskuu 1540. TR 5, 5 247

Luther vihaa Paavalia

Tuo sana "Jumalan vanhurskaus" oli sydämelleni (kuin) ukkosenjyrähdys. Sillä kun luin paavin vallan alaisena (Ps. 31, 2): "Vapahda minut vanhurskaudessasi" ja (Ps. 86, 11) "totuudessasi", luulin heti, että tuo vanhurskaus oli Jumalan vihan rankaisevaa raivoa. Sydämestäni vihasin Paavalia, kun luin: "Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon" (Room. 1, 17).
Kun tosin myöhemmin huomasin jatkon: "niinkuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta" (Room. 1, 17), ja kun lisäksi kysyin neuvoa Augustinukselta, silloin ilostuin. Minä tunsin, että Jumalan vanhurskaus on laupeutta, ja silloin sai masennettu avun.

Syyskuu 1538.

*****************

Uskosta vanhurskas

Sanat "Jumalan vanhurskaus" ja "vanhurskas" sattuivat salamana sieluuni; jos kuulin ne, kauhistivat ne minua. Jos Jumala on vanhurskas, täytyy hänen rangaista. Mutta kun kerran tässä tornissa ja kammiossa mietin näitä sanoja (Room. 1, 17) "vanhurskas on elävä uskosta" ja "Jumalan vanhurskaus", ajattelin kohta Jumalan armon johdatuksesta: Jos vanhurskaan on elettävä uskosta ja jos Jumalan vanhurskaus on koituva pelastukseksi jokaiselle uskovalle, ei se voi tapahtua omasta ansiostamme, vaan Jumalan laupeudesta. Sillä Jumalan vanhurskaus on sitä, että meidät vanhurskautetaan ja lunastetaan Kristuksen vanhurskauden kautta. Nyt nämä sanat muuttuivat minulle suloisiksi sanoiksi. Tässä tornissa Pyhä Henki avasi minulle Raamatun.

Kesäkuu-heinäkuu 1532.

***********

Luther oppii erottamaan lain ja evankeliumin

Kuljin kauan harhassa enkä tietänyt, miten oli laitani. Tosin tiesin jotakin enkä tietänyt kuitenkaan mitä se oli, kunnes tulin tuohon Roomalaiskirjeen (1, 17) kohtaan: "vanhurskas on elävä uskosta." Silloin sain avun; silloin näin, mistä vanhurskaudesta Paavali puhuu. Kun tekstissä oli juuri edellä sana "vanhurskaus", soinnutin yhteen abstraktisen "vanhurskaus" ja konkreettisen "vanhurskaus" sanan ja pääsin varmuuteen: opin erottamaan lain vanhurskauden ja evankeliumin vanhurskaudesta. Ei minulta ennenkään puuttunut muuta, kuin etten tehnyt eroa lain ja evankeliumin välillä; arvelin kaiken tarkoittavan samaa ja pidin kiinni siitä, ettei Kristuksen ja Mooseksen välillä muka ollut muuta eroa kuin ajan ja täydellisyyden määrän ero. Mutta kun huomasin oikean eron, että nimittäin laki ja evankeliumi ovat kaksi eri asiaa, silloin pääsin murtautumaan lävitse.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja O.M » 04 Huhti 2008, 11:07

Hyviä poimintoja Ankalta.

Ankka kirjoitti:Staupitz pitää Lutherin synninhätää liioiteltuna

Munkkina ollessani kirjoitin usein tohtori Staupitzille, ja kerran kirjoitin hänelle: "Oi minun syntini, syntini, syntini!" Siihen hän vastasi* näin: "Sinä tahdot olla ilman syntiä, eikä sinulla ole kuitenkaan yhtään oikeaa syntiä. Kristus on anteeksiantamus kunnollisista synneistä, kuten vanhempien murhasta, julkisesta jumalanpilkasta, Jumalan halveksimisesta, aviorikoksesta jne - ne ovat oikeita syntejä. Sinun täytyy saada tällaisten kunnollisten syntien luettelo, jos Kristus mieli päästä auttajaksesi. Et saa hautoa tuollaisia jonninjoutavuuksia ja marionettisyntejä ja tehdä jokaista Bombartin** syntiä."


Ihminen, joka ei sydämessään ole oppinut tuntemaan elävää Jumalaa, todella tarvitsee tuollaisen "kunnollisten syntien luettelon" eli kovan lain osoittamaan hänen mahdottomuutensa Jumalan edessä ja ajamaan hänet Kristuksen tykö. Sitten kun laki on murjonut ihmisen, hänelle tulee saarnata evankeliumi niin kuin lakia ei olisikaan ja evankeliumin kuulemisen kautta Kristus pääsee sydämen asukkaaksi. Sitten alkaa Jumalan armo opettaa ihmistä. Armo opettaa välttämään syntiä ja lankeemuksista huolimatta olemaan epäilemättä taivaskelpoisuuttaan.

Kristillisyydessä olen kuullut ja lukenut mm. tällaisia eroja laista ja armosta opettajina.

Laki/Mooseksen laki opettajana:
- verrattu kuunvaloon: paljastaa pahimmat ryöttäsynnit, mutta ei tarkasti koko ihmisen sydämen mustuutta
- tehtävä: osoittaa ihmisen mahdottomuus Jumalan edessä ja ajaa ihmistä turvautumaan omien tekojensa sijaan Kristuksen sovitustyöhön
- armoton "karttakeppiopettaja": hyväksyisi kympin oppilaat, jos heitä olisi, mutta lyö virheestä lujaa sormille
- vaikutus: ulkoa tuleva pakote
- rajat: herättämällä synnintunnon voi saattaa ihmisen Jumalan valtakunnan rajalle, mutta ei valtakuntaan sisälle
- asenne syntiin: haluaa selkeän luettelon sallituista ja kielletyistä asioista
- lain alla olevan asenne "pikkuasioihin": julistettava joko selkeästi synniksi tai selkeästi luvallisiksi

Armo/evankeliumi/Kristuksen laki/rakkauden laki/Pyhä Henki opettajana:
- verrattu auringonvaloon: paljastaa synniksi koko ihmisen sydämen luopumuksen
- tehtävä: antaa ihmiselle anteeksi hänen koko viallisuutensa Jumalan edessä ja opettaa siveästi, hurskaasti ja jumalisesti elämään
- lempeä opettaja: jos oppilas kaatuu, ei pamauta sormille, vaan nostaa ylös, että yritetäänpä uudelleen
- vaikutus: sisäinen halu/velvollisuudentunne
- rajat: tarjoaa lohdutuksen synnin murjomille ja opettaa armon kohdalleen saaneita, mutta ei sellaisia joilla ei ole synnintuntoa
- asenne syntiin: haluaa välttää kaikkea syntiä ja samalla olla tekemättä lankeemuksista itselleen uskon estettä
- armon opettaman asenne "pikkuasioihin": halu olla tekemättä edes pieniä syntejä, mutta myös samalla halu antaa niissäkin lankeemukset Kristuksen haltuun enempiä askartelematta

Tuossa Staupitzin asenteessa näyttää olleen myös jo luterilainen kritiikki paavin kirkon rippioppia vastaan. Luther kehottaa katekismuksissa ripittäytymään sellaisista synneistä, jotka muistaa, mutta ei ruveta keksimään ja miettimään kaikkia syntejä. Ajatuksena on, että synnin tunnustaminen rippi-isälle ja synninpäästön kuuleminen jokaisesta tunnustetusta synnistä rippi-isältä ei ole tapa saada synnit anteeksi, vaan synnit saadaan anteeksi sulasta armosta Kristuksen ansion tähden. Rippi on säikähtyneille omilletunnoille annettu armoetu.

Eli Staupitz näyttää sanoneen Lutherille melko suoraan, että ripittäytyminen jokaikisestä pahasta ajatuksesta ei ole asia, jonka kautta Kristus tulee sydämen asukkaaksi. Teemme syntiä jatkuvasti ja joudumme synteihin jatkuvasti; silti meidän on luotettava, että synnit ovat Kristuksen tähden anteeksi ja elettävä jatkuvasti piehtaroimatta tekemisissämme ja tekemättä jättämisissämme. Kun sen käsittää, tulee automaattisesti halu välttää syntiä, jopa makeimpia ja "pienimpiäkin" syntejä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Ankka » 04 Huhti 2008, 15:35

Minut oli vallannut todella ihmeellinen kiihko päästä ymmärtämään Paavalia hänen kirjeessään roomalaisille, mutta tähän asti esteenäni oli ollut, ei suinkaan veren kylmyys sydämeni ympärillä, vaan yksi ainoa sana ensimmäisessä luvussa: " Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy". sillä minä vihasin tuota sanaa "Jumalan vanhurskaus", koska kaikkien opettajien käytännön ja tavan mukaisesti olin oppinut käsittämään sen tarkoittavan filosofisesti niin sanottua mahdollista eli aktiivista vanhurskautta, jolla Jumala on vanhurskas ja rankaisee synnin tekijät ja väärät.

Minä taas, vaikka elinkin kaikin puolin moitteettomana munkkina, tunsin itseni Jumalan edessä syntiseksi, jonka omatunto oli mitä rauhattomin ja joka ei voinut luottaa omakohtaisella sovituksellaan häntä lepyttäneensä, enkä siksi rakastanut vaan suorastaan vihasin vanhurskasta ja syntisiä rankaisevaa Jumalaa. Vaikkakaan en salaisella solvauksella niin ainakin loppumattomalla kaunalla minä napisin Jumalaa vastaan sanoen: "Ikään kuin ei olisi kylliksi, että kymmenen käskyn laki on jo syntisraukat ja perisynnin kautta iankaikkisesti kadotetut kaikinpuolisella onnettomuudella musertanut, Jumala evankeliuminsa kautta vielä lisää vaivaa vaivan päälle, ja evankeliumissakin uhkaa meitä vanhurskaudellaan ja vihallaan". Kiukkuisena ja omatunto rauhattomana minä sitten raivosin, kolkuttaen julkeasti Paavalin tätä kohtaa janotessani mitä palavimmin päästä perille siitä, mitä P.Paavali tarkoitti.

Lopulta minä yötä päivää asiaa pohtiessani Jumalan armosta kiinnitin huomioni lauseyhteyteen, nimittäin: " Siinä elävä Jumalan vanhurskaus ilmestyy niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta" ja siinä aloin käsittää Jumalan vanhurskaudeksi sen, minkä varassa vanhurskas Jumalan lahjana elää, nimittäin uskosta, ja että tämän kohdan ajatus siis on, että evankeliumi paljastaa Jumalan vanhurskauden, nimittäin hänen passiivisen vanhurskautensa, jolla armollinen Jumala vanhurskauttaa meidät uskon kautta, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta. Tällöin minä tunsin itseni suorastaan uudesti syntyneeksi ja astuneeni avoimista porteista suoraan paratiisiin. Silloin näyttäytyivät minulle heti paikalla koko Raamatun toiset kasvot. Kävin sitten läpi pyhät kirjoitukset, sikäli kuin ne olivat muistissani, ja löysin myös muista sanonnoista tälle yhdenmukaisuuden, kuten "Jumalan työ", se, minkä Jumala tekee meissä, "Jumalan voima", se, millä hän tekee meidät voimakkaiksi, "Jumalan viisaus", se, millä hän tekee meidät viisaiksi, ja samoin "Jumalan väkevyys", "Jumalan pelastus", "Jumalan kunnia".

Yhtä suurella vihalla kuin olin ennen sanaa "Jumalan vanhurskaus" vihannut, niin suurella rakkaudella minä nyt tätä minulle kaikkein suloisinta sanaa ylistin, ja siten tämä Paavalin kohta oli todella paratiisin portti. ..........


Martti Luther maaliskuun 5. päivänä vuonna 1545.

Esipuheessa L.n latinankielisten teosten julkaisuun ML kertoo tästä kokemuksestaan, joka teki hänet sellaiseksi kuin teki. Tässä yhteydessä ei mainita tapahtuman tarkkaa vuosilukua, mutta esipuheen esipuheessa mainitaan, että ML valaisee tässä tapahtumien kulkua kolme vuosikymmentä myöhemmin. Tarkka vuosilukukin on jossain esitetty, en sitä tähän saanut napatuksi, mutta joka tapauksessa suunnilleen teesien naulaamisen aikoihin!

ML Valitut teokset I 9-10
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 04 Huhti 2008, 16:37

Huonepostillasta poimittua (johdanto)

Alussa vuotta 1546 pyydettiin Lutheria tulemaan syntymäseudulleen erään riidan ratkaisijaksi. Hän lähti matkalle, vaikka olikin huonoissa voimissa. Tiellä hän vielä vilustui ja kävi sairaaksi. Hän jaksoi kuitenkin perille päästyään vihkiä pappeja, ja kerran hän saarnasikin. Hänen viimeinen saarnansa oli Kristuksesta, joka makasi veneessä, mutta oli pian heräävä. Herran ehtoollisella hän oli näinä aikoina käynyt useat kerrat. Hän valmistui kuolemaan. Helmikuun 17 päivänä pyysivät ystävät häntä jäämään vuoteeseen, mutta hän jaksoi kuitenkin vielä nousta ylös. "Täällä Eislebenissä olen syntynyt", hän virkkoi,"entä jos jäisin tänne?" - Samana päivänä hän kirjoitti raamattunsa kanteen nämä Vapahtajansa sanat: "TOTISESTI MINÄ SANON TEILLE: JOS JOKU PITÄÄ MINUN SANANI, HÄN EI IKINÄ NÄE KUOLEMAA".

Illalla ruualta päästyään hän tunsi voivansa pahoin; sanoessaan lapsilleen ja ystävilleen hyvää yötä hän kehoitti heitä rukoilemaan, että evankeliumin asia menestyisi. Yöllä hän heräsi ja alkoi valittaa hengenahdistusta. Tuntien lähtönsä lähenevän hän antoi henkensä ja asiansa uskollisen Jumalansa ja Vapahtajansa haltuun, rukoillen kuuluvasti näin: "TAIVAALLINEN ISÄNI, JUMALA ja VAPAHTAJAMME JEESUKSEN KRISTUKSEN ISÄ, KAIKEN LOHDUTUKSEN JUMALA! MINÄ KIITÄN SINUA, ETTÄ OLET MINULLE ILMOITTANUT RAKKAAN POIKASI JEESUKSEN KRISTUKSEN, JOHON MINÄ USKON JA JOTA MINÄ OLEN SAARNANNUT JA TUNNUSTANUT, JOTA OLEN RAKASTANUT JA KUNNIOITTANUT. MINÄ RUKOILEN SINUA, HERRANI JEESUS KRISTUS, OTA SIELUNI HUOMAASI! TAIVAALLINEN ISÄ! VAIKKA MINUN TÄYTYY JÄTTÄÄ TÄMÄ RUUMIINI JA MINUT TEMMATAAN POIS TÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, NIIN TIEDÄN TOTISESTI, ETTÄ SAAN IANKAIKKISESTI OLLA LUONASI, EIKÄ KUKAAN VOI TEMMATA MINUA SINUN KÄSISTÄSI".

- Sitten hän luki latinaksi Joh. 3:16: "Niin Jumala on rakastanut maailmaa, että hän antoi ainokaisen Poikansa, jotta kuka ikinä häneen uskoo se ei hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän", sekä Ps. 68:21: "Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa". Hänen voimansa alkoivat nyt vähetä nopeasti. Lapset ja ystävät kokoontuivat hänen ympärilleen. Kolmasti hän rukoili: "ISÄ, SINUN KÄSIISI MINÄ ANNAN HENKENI!" - ja sen jälkeen hän meni tainnoksiin.

Hänen ystävänsä ja uskollinen apumiehensä Justus Jonas kysyi vielä: "KUNNIANARVOINEN, HELLÄSTI RAKASTETTU ISÄ, TAHDOTTEKO KUOLLA KRISTUKSESSA JA SIINÄ OPISSA, JOTA OLETTE SAARNANNUT?" - "T A H D O N !" - vastasi sairas selvästi.

Hän kävi nyt puhumattomaksi, makasi kädet ristissä ja nukkui rauhallisesti kuolemaan kello 3:n ajoissa aamuyöstä helmikuun 18 p:nä 1546 elettyään vähän yli 62 vuotta. Hänen ruumiinsa haudattiin Wittenbergin linnankirkkoon, sen saarnatuolin juureen, josta hän oli niin voimallisesti elämän sanaa julistanut.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja teejn » 21 Huhti 2008, 23:55

Sikäli kuin tämä tähän yhteyteen kuuluu, niin voisin suositella Lutherin elämästä kiinnostuneille erästä elämänkerrallista teosta hänen elämästään ja teoistaan. Kirjoittaja on James Kittelson ja kirjan nimi on "Uskon puolesta. Martti Lutherin elämäntyö". Vaikka kyseessä onkin tieteellinen julkaisu, se on kirjoitettu suhteellisen viihdyttävään tapaan, minkä vuoksi uskallan suositella sitä kadunmiehellekin. Sitä on saatavilla monissa maamme kirjastoista.
Hajamielisyys on elämän suola!
teejn
perehtynyt
 
Viestit: 64
Liittynyt: 18 Helmi 2008, 21:20
Paikkakunta: Jojensuu


Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron