Anteeksiantamisesta (Luther)

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

Poimintoja

ViestiKirjoittaja Wehalta » 31 Joulu 2006, 03:29

kopsasin toiselta palstalta.

Lähde:Aulis Zidbeck, "Ole vapaa vapaaksi ostettu lauma"

Rakkaudesta , saarnavirasta ja anteeksiantamuksesta

Luther:
"Sinun tulee rakastaa Jumalaa luoduissa; Hän ei tahdo, että rakastat Häntä Hänen majesteettisuudessaan. Jumala sanoo ihmiselle: Ihminen olen sinulle liian korkea, et voi minua tajuta, sen tähden olen antanut itseni sinulle lähimmäisessäsi. Rakasta häntä, niin olet samalla rakastava minua."

Raattamaa:
"Kristittyjen ei pitäisi kadottaa keskinäistä rakkautta, vaikka olisi monellakin heikkoutta opissa ja elämässä, mutta keskinäinen neuvominen pitäisi pysyä voimassa. --- Se suuri ilo ja autuuden tunteminen, jonka ylösnousemisen voima on myötänsä tuonut, antaa uskovaisille voiman kantamaan toistensa kuormaa ja heikkoutta; --- ja kukas on se hurskas, jonka heikkoutta ei tarvitse Ristinkantajan kantaa joka päivä."

"Raattamaa varoitti vuosien varrella saarnaajia ja yksityisiä uskovia Jeesuksen opetuksen mukaisesti anteeksiantamattomuudesta ja toistensa vikoilemisesta. Hän tiesi, että tämä henki valtaan päästessään hävittää elävän kristillisyyden ihmisten sydämistä."

"Raattamaa kirjoitti uskovien seurakunnasta kansankirkossa käsitellessään Kuopion piispan Gustaf Johanssonin esittämää arvostelua. "Hän kuuluu tuomitsevan lahkolaisiksi - luterilaisia seurakuntia ja heränneitä pappeja: vieläpä hän morkkaa Laestadiusta joukkoinensa, jolle seurakunnalle taivaan valtakunnan avaimet ovat annetut itseltä Herralta Kristukselta, ja käytäntöön pantu jo Laestadiuksen aikana, joita taivaan valtakunnan avaimia pelkäävät suruttomat piispat ja papit, sillä se seurakunta, joka on Pyhästä Hengestä osalliseksi tullut, ei anna avaimia (suruttomille) piispoille ja papeille, mutta yhdistettynä elävässä uskossa olevaisen lauman kanssa, saattavat kristityt piispat ja papit hoitaa taivaan valtakunnan avaimia, vielä saarnavirka elävässä uskossa olevaisen lauman kanssa, tarvitaan käyttää taivaan valtakunnan avaimia.."

Anteeksiantamuksesta

"Anteeksisaamisessa edellyttää, että ihmisessä on herännyt syntiensä tähden suru ja anteeksisaamisen tarve. Tätä katumusta ja vanhurskauttamisen tarvetta ei ihminen voi itse aikaansaada, vaan se on Jumalan Hengen työtä. Luther kirjoittaa oikein katumuksesta:
Tämä on oikean parannuksen alku, että sydän ensinnä syntinsä tähden pelkää Jumalan vihaa ja sydämestä halajaa päästä vapaaksi siitä. ----
Jos katumus on oikein sydämessä ja mielesi on paha, ettäs tähän asti olet Jumalaa vastaan syntiä tehnyt, on sinun mahdoton sellaiseen syntiin mieluisesti jälleen itsesi antaa. Mutta semmoista katumusta ei ihminen itse taida toimittaa itsellensä; se on Pyhän Hengen työ, jonka hän toimittaa meissä Jumalan sanan kautta, joka ensinnä ilmoittaa synnin ja myös näyttää synnin rangaistuksen, iankaikkisen kuoleman.

Luther opettaa, että armolla ja anteeksiantamuksella tulee lohduttaa sellaista ihmistä, jonka sydämessä Jumala on saanut synnyttää katumusta ja vanhurskauden nälkää. "Syntiä nuhtelee Kristus niissä, jotka eivät syntiänsä tunne ja erinomattain niissä, jotka eivät tahdo syntisiä olla, vaan luulevat pyhiä olevansa, niin kuin fariseukset. Synnit antaa Hän anteeksi niille, jotka syntinsä tuntevat ja anteeksi pyytävät.”

Anteeksiantamus ei suinkaan merkitse lupaa synnin tekemiseen. Luther kohdistaa varoittavat sanansa niille, jotka luulevat armon ja anteeksiannon heille kuuluvan, vaikka elävätkin jatkuvasti synnissä. "Synnissä pysyä, eikä siitä eritä ja kuitenkin anteeksi pyytää, on julkinen Jumalan pilkka.

Murhe synnistä ja armon ikävöiminen johtavat Jumalan vaikuttamana anteeksiantamuksen vastaanottamiseen. Luther ei opeta, että herännyt ihminen (esimerkiksi temppelissä rukoileva publikaani) olisi jo vanhurskas. "Syntisi eivät sen tähden tule sinulle anteeksi annetuiksi, että panet niitä pahaksesi. Vaan siihen tarvitaan, että syntisen vaimo (tai mies) paran kanssa juokset Herran Kristuksen luokse etsien Häneltä syntien anteeksiantamusta. Siellä, missä Kristus, Pyhä Henki, ei ole läsnä sanaa kirkastamassa ja sillä ihmisiä lähestymässä, ei voi syntyä elävää, vanhurskauttavaa uskoa, vaikka sydämet olisivat tulvillaan Jumala-kaipuuta, vieläpä syntejään tunnustaisivat ja anteeksi anoisivat.

Mistä herännyt ihminen löytää Kristuksen? Tässä olemme tulleet Lutherin vanhurskauttamis- ja seurakuntaoppien liittymäkohtaan.
””Pyhän Paavalin opin mukaan on maan päällä aina olemassa kristillinen, pyhä kansa, Jossa Kristus elää, vaikuttaa ja hallitsee armon ja syntien anteeksiantamisen kautta, ja Pyhä Henki eläväksi tekemisen ja pyhityksen kautta, jokapäiväisen syntien poishiomisen elämän uudistamisen kautta, niin ettemme jää synteihimme, vaan voimme elää uutta elämää.””

Syntiä anteeksiantavana Kristus on siis löydettävissä seurakunnassaan, ei missään ulkopuolella.

””Sen siis, joka tahtoo löytää Kristuksen, täytyy ensin löytää Neitsyt Maria s .o. seurakunta. Sillä kuinka voisi joku tietää, missä Kristus on ellei hän tiedä, missä Hänen uskovaisensa ovat? Ja se, joka tahtoo tietää jotain Kristuksesta, hän ei saa uskoa itsensä päälle, tahi omilla mielipiteillään rakentaa omat portaansa taivaaseen, vaan hänen tulee mennä seurakuntaan eli kirkkoon ja kysyä siltä. Nyt ei kirkko ole olkia ja kiveä, vaan se on joukko kristinuskovaisia ihmisiä; (Pyhän Hengen yhteydessä olevia) Heihin sinun tulee pitäytyä ja katsoa, kuinka he uskovat, elävät ja opettavat, sillä heillä on totisesti Kristus luonaan. Mutta ulkopuolella Kristuksen seurakuntaa ei ole mitään totuutta, ei mitään Kristusta, eikä mitään autuutta, vaan ainoastaan rottia, hiiriä, kyykäärmeitä ja heidän myrkyllisiä oppejaan.””

Ihminen ei voi tulla vanhurskautetuksi yksinäisyydessä ja välittömästi, vaan pyhä Henki käyttää tähän välikappaleenaan seurakuntaa, Jumalan ihmisiä. "Ja sellaisia ihmisiä täytyy aina olla maan päällä, vaikkei niitä olisi useampia kuin yksi tai kaksi.--- Sellaisia vanhoja on valitettavasti ainoastaan vähän, ja jotka eivät sitä ole, heidän ei pitäisi lukea itseänsä kristityiksi, eikä heitä pitäisi lohduttaakaan, ikään kuin he olisivat kristittyjä lörpöttelemällä heille paljoa syntien anteeksiantamuksesta Kristuksen armosta, kuten antinomistit tekevät."

Yhä uusin sanoin Luther vakuuttaa, että kristitylle on jätetty valta pidättää ja antaa anteeksi syntejä Herran nimessä:
"”Tämä voima on Herralta Kristukselta alkunsa saanut ja sitten meille ihmisille jäänyt, erinomattain niille, jotka ovat virassa ja kutsutut evankeliumia saarnaamaan, s. o. parannusta ja syntienn anteeksiantamusta Jeesuksen nimeen julistamaan. Tämä valta on jokaisella kristityllä, koska Kristus on meidät tehnyt osallisiksi voimastaan ja vallastaan. Tämä valta koskee omiatuntoja, niin että minä Jumalan sanan voimassa voin lausua tuomion, joka omantunnon sitoo, ja jota ei yksikään luontokappale pysty muuttamaan tai purkamaan, ei synti, ei maailma, eikä perkele; tämä on kristityn oikea valta. Tämä valta on meillä hänen jälkeensä jättämässään sanassa ja aivan yhtä voimakkaana meidän niitä lausuessamme, kuin jos hän itse vaeltaisi maan päällä ja lausuisi ne siinä majesteettisuudessa ja kunnian loistossa, joka hänellä nyt on. ja tämä on se voima, joka meillä on hänen ylösnousemisestaan ja taivaaseenastumisestaan. Tässä antaa hän meille vallan kuolettaa ja eläväksi tehdä, antaa perkeleelle ja ottaa perkeleeltä. --- Täten asetettiin apostolit ja heidän jälkeläisensä hamaan maailman loppuun asti herroiksi, joille on viran puolesta annettu yhtä suuri valta ja voima kuin Kristuksella, Jumalan Pojalla itsellä oli. Koko maailman valta ja voima ei ole tämän rinnalla mitään, vaikka se ei ole maailman silmissä loistava, eikä valtana pidetä. Kuitenkaan ei se saa, eikä voi ulottua kauemmaksi kuin ainoastaan siihen Mikä Jumalan edessä sanotaan synniksi, niin että missä synti alkaa tai muuttuu toiseksi, siinä pitää tämän hallituksen alkaman ja muuttuman. Ja tälle hallitukselle alamaisia tulee kaiken olla, mikä maan päällä elää ja sanotaan ihmiseksi, olkoon suuri tai pieni, ei yksikään erotettuna. Sillä sen tähden hän sanoo, joille ”te annatte synnit anteeksi”. Näin ei siis kenenkään pidä pääsemän taivaaseen ja iankaikkiseen elämään, ellei hän saa sitä teiltä, s. o. teidän virkanne kautta."”
””Kristus ei sano: Mitä minä sidon ja päästän taivaassa, se on teidänkin sidottava ja päästettävä maan päällä, kuten harha-avaimen opettajat uskottelevat. Koska saisimme tietää, mitä Jumala sitoo tai päästää taivaassa? Emme koskaan, ja niin muodoin avaimet olisivat turhat, eikä niistä olisi mitään hyötyä. --- Vaan näin hän sanoo: Kun te sidotte ja päästätte maan päällä, niin tahdon minä samalla sitoa ja päästää taivaassa.. --- Mitä te sidotte ja päästätte (sanon minä), sitä en minä tahdo enää sitoa enkä päästää, vaan se on oleva sidottu ja päästetty ilman minun sitomistani ja päästämistäni; minun ja teidän tekonne on oleva yksi ja sama teko, eikä kaksi tekoa; minun ja teidän avaimenne ovat Yhdet ja samat avaimet, eikä kaksi eri avainta ---. Näin Kristus velvoittaa ja sitoo itsensä meidän työhömme.””

Koska se päästösana lausutaan ihmisen kautta, niin luullaan sitä pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan, että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana siitä sanasta, joka on maan päällä, ja niin töllistellään ylös taivasta kohti. --- Juuri ne SAMAT AVAIMET, jotka on Kristuksella eikä kellään muulla, juuri NE hän antaa Pietarille., ikää kuin hän sanoisi: Mitä töllistelet kohti taivasta ja sieltä etsit avaimiani? Etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet, se on totta, mutta ne eivät ole taivaassa. Minä olen ”jättänyt ne alas maan päälle”.

Älä anna tässä johtaa itseäsi harhaan tuon farisealaisen lörpötyksen, jolla muutamat pettävät itsensä, nimittäin, kuinka muka ihminen voisi antaa anteeksi syntejä. --- Pysy sinä KRISTUKSEN SANOISSA ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tapaa anna syntejä anteeksi, kuin suullisen SANAN kautta, jonka tavan hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantamusta tässä SANASSA., niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai niin kuin he sanovat sisällistä anteeksiantamusta. "
Wehalta
 

Anteeksiantamisesta (Luther)

ViestiKirjoittaja Ankka » 05 Huhti 2008, 19:31

Lutherin Huonepostillasta poimittua:

...Tiedän kyllä ja tunnustan, että yksin Jumala antaa synnit anteeksi. Mutta minun on myöskin tiedettävä, mistä voin havaita, ovatko syntini annetut anteeksi, eli mikä on se väline, jonka kautta synnit annetaan anteeksi. Nyt pyhä raamattu opettaa minulle ja kaikille kristityille, että jos tahdon saada syntini anteeksi, niin en saa istua soppeen, sanoen: syntini ovat annetut anteeksi. Jumala lupaa itse tulla tyköni vakuuttamaan syntien anteeksiantamisesta.

Tämä tapahtuu ensiksi pyhässä kasteessa. Siitä on meillä hänen oma käskynsä, että meidät on kastettava Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja tämän käskyn oheen on liitetty seuraava lupaus: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." -Mutta, väittänet, kastehan on paljasta vettä! Niin vettä tosin, mutta ei paljasta vettä, vaan sen kanssa on Jumalan sana. Samoin on laita, kun menet sielunpaimenesi luo, jolle tämä tehtävä on erityisesti uskottu, taikka jonkun muun kristityn puheille, ja pyydät saada häneltä lohdutusta ja synninpäästöä, ja hän lausuu sinulle: Jumalan puolesta minä julistan sinulle Kristuksen kautta kaikki syntisi anteeksi, niin saat olla vakuutettuna siitä, että syntisi ovat totisesti ja varmasti tuon ulkonaisen sanan kautta anteeksi annetut, sillä kaste ja sana eivät voi sinua pettää.

Niin ei ole saarnattu paavikunnasta, eikä sitä vielä tänäkään päivänä paavilainen saarnaaja ymmärrä. Kiittäkää sentähden Jumala tahtoo antaa synnit anteeksi. Mutta miten? Ei mitenkään muuten, vaan niinkuin tässä sanotaan, että hän on sellaisen vallan antanut ihmisille. Kristus on sen itse aloittanut ja sitten käskenyt, että sitä tointa on voimassa pidettävä edeskinpäin seurakunnasta maailman loppuun asti, jotta hänen nimeensä saarnataan parannusta ja syntien anteeksiantamusta.

Oppikoon siis jokainen etsimään syntien anteeksisaamista ihmisten luota, mutta ei mistään muualta. Ainoastaan siten on se löydettävä, sillä näin Herramme Kristuksen käsky kuuluu: "Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa" " (Matt...) Ja samoin: "Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksiannetut"(Joh. 20:23). Sitä Jumala ei voi kärsiä, että jokainen rupeaisi rakentamaan omat tikapuunsa tai portaansa taivaaseen; yksin hän tahtoo olla rakentaja.

Jos siis tahdot saada syntisi anteeksi, niin anna heti itsesi kastaa, jos et ennen ole kastettu. Tai jos olet kastettu, niin muista sitä lupausta, jonka Herra silloin on sinulle luvannut äläkä ole epäuskoinen. Mene myöskin sopimaan lähimmäisesi kanssa ja pyydä sitten synninpäästöä. Ja niinkuin kuulet itsellesi julistettavan syntien anteeksiantamusta Jeesuksen nimeen, niin usko se, ja sinä totisesti sen saat. Käy sitten myöskin Herran pyhällä ehtoollisella nauttimassa Kristuksen ruumista ja verta, jotta tulisit vakuutetuksi siitä, että tämä kallis aarre kuuluu sinullekkin, on sinun omasi ja että sinä saat siitä nauttia siunausta.

Emme siis saa ylenkatsoa kastetta, synninpäästöä, saarnaa ja Herran ehtoollista, vaan meidän tulee niistä etsiä ja ammentaa syntien anteeksisaamista. Sitä varten Jumala on näet kutsunut ja asettanut kirkkoherrasi, isän ja äidin sekä kristityn lähimmäisesi ja antanut sanansa heidän suuhunsa, että etsisit heiltä lohdutusta ja syntien anteeksisaamista Vaikka ihmiset sen lausuvat, niin ei se ole heidän puhettansa, vaan Jumalan sanaa. Sentähden tulee siihen lujasti luottaa, halveksimatta sitä.

...kun synninpäästössä julistetaan syntisi anteeksi, niin pidä näitä sanoja yhtä totisina, kuin jos Jumala itse olisi sanat lausunut. Jumala itse julistaakin sinulle sen päätöksen, että olet synnistä vapaa.


Herran lause "maan päällä" on erityisesti huomattava, ettemme turhaan kurkistelisi taivaaseen taikka ettemme paavin opin mukaan toivoisi syntien anteeksisaamista kuoleman jälkeen, kiirastulessa toisten ihmisten töiden ja ansion kautta. Tässä on kirjoitettuna, että syntien anteeksiantamisen valta on annettu ihmisille maan päällä, kun kastetaan, jaetaan ehtoollisen sakramenttia, julistetaan synninpäästöä ja saarnataan saarnatuolista. Päätetty on, että, mitä sitten päästetään maan päällä, se on myöskin päästetty taivaassa, ja toisaalta, mitä sidotaan(se on, kielletään kasteesta, ehtoollisen ja sanan osallisuudesta), se on myöskin sidottu taivaassa.

Tämä meidän ihmisten valta antaa toinen toisellemme synnit anteeksi taikka pidättää ne ei riistä Jumalalta hänen kunniaansa, eikä se myöskään koroita meitä jumaliksi, kuten ymmärtämättömät ihmiset väittävät. Eihän meillä muuta ole kuin virka, joka ei vaikuta muuta kuin sen, minkä uskot. Minkä uskot, sen saat; jos et usko, niin et saa mitään. Sentähden on Jumala yhdistänyt tämän viran kautta meidät toisiimme, että kristityn tulee aina lähimmäistänsä lohduttaa, puhutella häntä ystävällisesti ja että hänen tulee uskoa saavansa siten syntinsä anteeksi Kristuksen nimeen. Tämä on oikea johdatus Jumalan tykö ja syntien anteeksisaamiseen. Joka tässä uskossa kuolee, hän kuolee onnellisesti ja autuaasti.

Ps. Onko tää teksti täällä jo? Jos on, ni Taavetti voi poistaa tän...
Ankka
 

Re: Anteeksiantamisesta (Luther)

ViestiKirjoittaja O.M » 05 Huhti 2008, 23:56

Ankka kirjoitti:Lutherin Huonepostillasta poimittua:
- -
Tämä meidän ihmisten valta antaa toinen toisellemme synnit anteeksi taikka pidättää ne ei riistä Jumalalta hänen kunniaansa, eikä se myöskään koroita meitä jumaliksi, kuten ymmärtämättömät ihmiset väittävät. Eihän meillä muuta ole kuin virka, joka ei vaikuta muuta kuin sen, minkä uskot. Minkä uskot, sen saat; jos et usko, niin et saa mitään.


Oikeastaan tuossa tummentamassani lauseessa on jo pääasia: jos uskoo, ovat synnit anteeksi joka hetki, jos ei usko, ei saa syntejä anteeksi missään. Luther toteaa Ison katekismuksen 3. uskonkappaleen selityksessä selvästi, että kristikunnassa eli seurakunnassa eli pienessä pyhien yhteisössä kaikki on syntien anteeksiantamusta.

"Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. - - Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa. Sen välityksellä hän vetää meidät yhteyteensä. - - Me elämme näet kristikunnassa, missä kaikki on syntien anteeksiantamusta, missä Jumala antaa anteeksi meille ja me annamme anteeksi toinen toisillemme, kannamme ja autamme toisiamme. Mutta kristikunnan ulkopuolella, missä ei ole evankeliumia, ei ole myöskään anteeksiantamusta."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/Us ... us.html#33

Jumala lupaa itse tulla tyköni vakuuttamaan syntien anteeksiantamisesta.

Tämä tapahtuu ensiksi pyhässä kasteessa.


Tuosta voisi äkkiseltään saada käsityksen, että jumalaton ihminen voisi löytää armon kasteesta ilman suullista sanaa. Luther kuitenkin toteaa Schmalkaldenin opinkohdissa selvästi, että silloinkaan ei tulla uskoon itse kasteen voimasta, vaan sitä edeltävän suullisen sanan voimasta:

"Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. - - Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/s/kolmas.html

Näin voidaan todeta, että vaikka Jumala kasteessa ja ehtoollisessa vakuuttaakin uskovaa syntien anteeksiantamisesta, hän ei kuitenkaan anna niissä syntejä sillä merkityksessä anteeksi, että epäuskoinen ihminen voisi kasteessa tai ehtoollisessa saada uskon. Siinä merkityksessä on ymmärrettävä myös nämä Lutherin sanat:

"Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa."
(Lutherin valitut teokset III: Avaimista, s. 442, WSOY, 1959.)

Eli lainaamasi Lutherin kirjoitus ei kumoa Avaimista-teoksen selvää ilmoitusta, ettei syntejä saa anteeksi millään muulla tavalla kuin suullisella sanalla, vaan täydentää ko. tekstiä. Nimittäin niin, että kun jumalaton ihminen ensin uskoo Pyhän Hengen voimasta julistetun evankeliumin Kristuksesta kohdalleen, sen jälkeen hän voi saada armovakuutuksen sanan ja sakramenttien välityksellä. Eli ensin tulee usko, sitten kaikki muu.

Havainnollistan asiaa pienellä tapahtumaketjulla.

1. Laki murjoo syntisen tuntemaan syntinsä.
2. Pyhän Hengen voimasta julistetaan evankeliumi, joka synnyttää uskon ja jossa annetaan kaikki synnit anteeksi Kristuksen sovitustyön tähden.
3. Parannuksen tehneelle annetaan kasteessa armovakuutus syntien anteeksiannosta ja Jumala solmii hänen kanssaan hyvän omantunnon liiton.
4. Ehtoollisella muistellessaan Vapahtajan kärsimyksiä uskovaiselle annetaan taas vakuutus siitä, että viaton veri vuoti kerran hänenkin syntiensä tähden.

Luther kirjoittaa laajemminkin, etteivät sakramentit vaikuta ilman uskoa. Jos siis vaihe 2 jää väliin (silloin kun ihminen on syntien tähden kuollut pois lapsenuskostaan), eivät vaiheet 3 ja 4 hyödytä lainkaan.

"Ilman uskoa kasteesta ei ole mitään hyötyä, vaikka se itsessään onkin ylenpalttisen suuri, jumalallinen aarre."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/4osa.html
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Sana uudestisynnyttäjänä

ViestiKirjoittaja O.M » 05 Touko 2009, 19:51

Mannaa Jumalan lapsille. Martti Lutherin kirjoista koottuja mietelmiä vuoden jokaiselle päivälle.
KMANNAAJU Mannaa Jumalan lapsille. Martti Lutherin kirjoista koottuja mietelmiä vuoden jokaiselle päivälle. Johdanto, kielen tarkistus ja toimitustyö Lauri Koskenniemi. 16. painos Juva 1994 (SLEY-kirjat).

"Tammikuun 9 päivänä

Joh. 3:3

Joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa. Uudestisyntyminen, joka saattaa meidät Jumalan lapsiksi eli vanhurskaiksi Jumalan edessä, ei suinkaan tapahdu ihmisteon perusteella. Se tapahtuu ihmisen sydämessä evankeliumin sanan kautta, jossa hän saa nähdä syntiin kohdistuvan Jumalan vihan parannukseksi ja hänen armonsa välimiehen Kristuksen kautta omantunnon rauhaksi ja lohdutukseksi.

Tässä suuressa ja syvällisessä työssä ei näy suinkaan mitään erikoisen jaloa, sillä siihen tarvitaan ainoastaan sana. Kuitenkin siinä on Pyhän hengen työ ja voima. Se sytyttää totiseen jumalanpelkoon, armoon luottamiseen, turvallisuuteen ja vilpittömään rukoukseen. Näin se uudistaa ihmisen. Käsitettyään sanan hän voittaa Jumalan vihan, synnin, kuoleman, lihan ja maailman, kääntyy sydämensä pohjasta Jumalan puoleen ja saa halun kaikkeen hyvään.

Tämä on Pyhän hengen elävä työ, paljon suurempi ja jalompi kuin fariseusten tekopyhyys, jolla on ihmisten silmissä tosin suuri hohto, mutta joka kuitenkin on kuollut teko. Se ei muuta sydäntä eikä synnytä todellista luottamusta Jumalaan, vaan jättää vanhaan lihalliseen mieleen ja oloon."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Sana uudestisynnyttäjänä

ViestiKirjoittaja O.M » 05 Touko 2009, 20:40

Sana ja armo. Hartauskirja vuoden joka päivälle.
KSANAJAAR Sana ja armo. Hartauskirja vuoden joka päivälle. Suom. Eero Metsola. Helsinki 1946 (Pellervoseura). - Nun freut euch lieben Christen Gmein.

"1. PÄÄSIÄISEN JÄLKEINEN VIIKKO

UUDESTISYNTYNEINÄ

SUNNUNTAI

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta. 1. Piet. 1:3.

Miten ja minkä kautta tämä uudestisyntyminen on tapahtunut? "Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta." sanoo Pietari, aivan kuin hän haluaisi sanoa: "Isä, Jumala ei ole uudestisynnyttänyt meitä katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, nimittäin totuuden sanan kautta, joka on Jumalan voima, joka uudestisynnyttää, tekee eläviksi ja autuaiksi kaikki ne, jotka siihen uskovat." Mikä tämä sana sitten on? Juuri se, mitä teille Jeesuksesta Kristuksesta saarnataan, että hän on kuollut teidän syntienne edestä, niin, koko maailman syntien edestä, ja jälleen ylösnoussut kolmantena päivänä, siten hankkiakseen meille vanhurskauden, elämän ja autuuden. Joka tähän saarnaan uskoo, uskoo siis, että Kristus on kuollut ja ylösnoussut hänen edestänsä, hänessä on Kristuksen ylösnouseminen osoittanut voimansa ja sen kautta hän uudestisyntyy, toisin sanoen, Jumala uudestiluo hänet omaksi kuvakseen ja vuodattaa Pyhän Hengen hänen päälleen, hän oppii tuntemaan Jumalan armollisen tahdon, hän saa sellaisen sydämen, mielen, rohkeuden, tahdon ja ajatukset, joita ei kenelläkään tekopyhällä eikä kerskurilla ole, sillä hän ei näet enää usko siihen, että lainteot ja hänen oma hurskautensa tekevät hänet vanhurskaaksi ja autuaaksi, vaan että sen aikaansaa Kristuksen kärsiminen ja ylösnouseminen. Tämä on oikeaa apostolista saarnaa.

MAANANTAI

Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan." Joh. 3:5.

Älä ajattelekaan pääseväsi sisälle Jumalan valtakuntaan, ellet ensin synny vedestä ja Hengestä. Se on valtavaa, suoraan asian ytimeen iskevää puhetta tuo, että meidän täytyy syntyä uudestaan, toisin sanoen, että meidän täytyy tulla synnissä syntymisen kautta vanhurskaudessa syntymiseen; muuten emme koskaan pääse sisälle Jumalan valtakuntaan. Tätä vanhurskaudessa syntymistä seuraavat sitten hyvät teot.

Tästä Herramme Kristus puhuu paljon Nikodeemuksen kanssa, mutta tämä ei sitä ymmärrä. Sitä ei saatakaan ymmärtää, ellei sitä ole kokenut eikä syntynyt Hengestä

TIISTAI

Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset. Jaak. 1:18.

Tärkeintä ja suurinta, minkä Jumala on tehnyt ja minkä hän meille ylhäältä on antanut, on se, että hän on synnyttänyt meidät, ja tehnyt meidät omiksi lapsikseen ja perillisikseen, että me olemme ja että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, jotka Jumala on synnyttänyt. Miten ja millä tämä on tapahtunut? Totuuden sanalla.

Täten on nyt olemassa hänen luotujensa esikoinen, ja näitä kutsutaan Jumalan luoduiksi, koska hän on ne itse luonut ja tehnyt ihmiskäden ja ihmiskyvyn niihin lainkaan koskematta. Sen tähden kristittyä kutsutaan Jumalan uudeksi luomukseksi, jonka Jumala itse yksin aikaansaa, joka on yläpuolella kaikkia muita luotuja olentoja, yläpuolella kaikkia muita tekoja, kuitenkin niin, että se vielä on vain alkuasteella, jota Jumala joka päivä yhä muovailee, siksi kunnes siihen tulee täydellinen, kokonaan jumalallinen luomus, puhdas ja kirkas kuin aurinko, synnitön ja puutteeton, ja kauttaaltaan jumalallista rakkautta hehkuva.

KESKIVIIKKO

Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä. Joh. 3:36.

Näitä sanoja tulisi saarnata satatuhatta vuotta ja yhä uudelleen ja uudelleen tulisi niitä selittää, niin, niistä ei voi kylliksi puhua. Kristus näet lupaa heti paikalla iankaikkisen elämän sille, joka uskoo. Hän ei sano: »Joka uskoo minuun, se on saava iankaikkisen elämän», vaan hän sanoo: "Niin pian, kun uskot minuun, sinulla jo on iankaikkinen elämä." Hän ei puhu tulevista antimista, vaan nykyisistä, hän sanoo: »Jos saatat uskoa minuun, olet autuas, ja sinulle on jo lahjoitettu iankaikkinen elämä.»

Jo ennakolta on minulla iankaikkinen elämä. Ellen sitä täällä maan päällä saavuta, en saavuta sitä kuoltuanikaan. Tässä elämässä täytyy se saavuttaa ja voittaa. Mutta miten iankaikkinen elämä saavutetaan? Jumala tekee alun, hänestä tulee sinun Mestarisi, hän saarnaa sinulle. Hän aloittaa iankaikkisen elämän saarnaamalla sinulle suusanallista, kuultavissa olevaa sanaa ja tämän ohella antaa sinulle sellaisen mielen, että sinä vastaanotat sanan ja uskot häneen. Tällä tavoin alkaa iankaikkinen elämä. Ja nuo kuulemasi ja uskomasi sanat saattavat sinut suoraan Kristuksen tykö, häntä kauemmaksi et pääse. Jos saatat uskoa tähän persoonaan ja häneen turvaat, olet pelastunut ruumiilliselta ja hengelliseltä kuolemalta ja sinulla on jo iankaikkinen elämä.

TORSTAI

Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. 1. Piet. 1:22 - 23.

Ette enää ole entisenne, vaan uusia ihmisiä. Tätä eivät ole aikaansaaneet mitkään teot, vaan siihen on tarvittu syntyminen. Sillä uutta ihmistä et sinä pysty tekemään, vaan täytyy sen syntyä ja kasvaa, samoin kuin ei kirvesmieskään voi tehdä puuta; vaan täytyy puun itse nousta maasta. Nyt haluaa apostoli sanoa: "Koska te olette uusi luomus, tulee teidän nyt käyttäytyä toisin ja elää uutta elämää; niin kuin te aikaisemmin olette eläneet vihassa, niin tulee teidän nyt vaeltaa rakkaudessa; kaiken on oltava päinvastoin kuin aikaisemmin." Miten tämä tapahtuu? Näin: Jumala antaa sanan, evankeliumin, levitä ja pudota siemenen tavoin ihmissydämiin. Missä sydän vastaanottaa tuon siemenen, siellä Pyhä Henki luo uuden ihmisen; siitä tulee aivan toinen ihminen, jonka ajatukset, sanat ja teot ovat toiset. Siten muutut täydelleen. Kaikkea sitä, mitä ennen olet karttanut, sinä nyt etsit, ja taas sitä, mitä ennen olet etsinyt, sitä sinä nyt kartat. Sillä silloin palat jumalallisesta rakkaudesta ja tulet aivan toiseksi ihmiseksi, sinä kokonaan uudestisynnyt ja sinussa muuttuu kaikki. Silloin olet himoitseva siveyttä yhtä suuresti kuin ennen himoitsit irstaisuutta, ja samoin on laita myös kaikkiin muihin himoihin ja taipumuksiin nähden.

PERJANTAI

Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tit. 3:5.

Paavali nimittää kasteen pesoa uudestisyntymiseksi ja Pyhän Hengen uudistukseksi, että armon suuruus ja voima täydellisesti ilmaistaisiin. Tämä kasteen peso on niin suuri, ettei mikään luotu olento pysty sitä saamaan aikaan, Pyhä Henki yksin. Ah, kuinka sinä Paavali, pyhä mies, täydellisesti hylkäätkään vapaan tahdon, hyvät teot ja ylvästelevien pyhien suuret ansiot! Kuinka korkealle asetatkaan autuutemme, ja kuinka sinä kuitenkin tuot sen niin lähelle meitä, jopa meihin! Kuinka sekoittamattomana ja puhtaana sinä armoa julistatkaan! Jos teet niin taikka näin, mahdotonta on uudistaa ihmistä ja muuksi henkilöä muuttaa muulla tavoin kuin Pyhän Hengen vaikuttaman uudestisyntymisen peson kautta. Katso, tämä on Jumalan armon vapaata ja täyteläistä saarnaa! Teoilla paikkaileminen ei käy laatuun; on kysymyksessä koko luontomme toiseksi muuttaminen. Sen tähden käykin niin, että niiden, jotka uskovat oikein, täytyy paljon kärsiä ja myöskin kuolla, että armo osoittaisi ominaisuutensa ja todellisuutensa.

Jumalan armo on jotakin suurta, voimakasta, mahtavaa ja vaikuttavaa; se kantaa, se johtaa, se pakottaa, se ravitsee, se muuttaa ja vaikuttaa ihmisessä kaiken ja sallii itsensä selvästi tunnettavan ja koettavan. Se on itse salassa, mutta sen vaikutukset eivät ole peitetyt; sana ja sen vaikutukset osoittavat, mitä armo on, samoin kuin puun hedelmät ja lehdet ilmaisevat puun laadun.

LAUANTAI

Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. 1. Joh. 5:4.

Apostoli puhuu näin kehoittaakseen kristityitä, että heidän, jos he uskovat, tulee teoillaan ja elämällään osoittaa uskonsa voima ja kestävyys, samoinkuin hän myös on kirjoittanut tämän epistolan ennenkaikkea rangaistakseen tekokristityitä, jotka hyvinkin mielellänsä kuuntelevat, kun heille opetetaan, että ainoastaan Kristuksen kautta tulemme autuaiksi ja ettei oman elämämme työ ja toiminta mitään auta, ja jotka luulevat, että he tämän kuultuansa ovatkin kristityitä eikä heidän siis enää tarvitse mitään tehdä, eikä taistella, mutta jotka eivät käsitä sitä, että usko synnyttää uuden ihmisen, joka voittaa maailman ja perkeleen.

Ei voida ollenkaan sanoa, että Jumala on meidät synnyttänyt, jos kaikesta huolimatta emme luovu entisestä, kuolleesta, maailmallisesta olemuksestamme, jota perkele hallitsee, jos emme luovu synnistä, vaan kuten ennenkin yhä jatkuvasti elämme synnissä; ei, meidän tulee silloin vastustaa perkelettä ja koko hänen valtakuntaansa. Siis ellet voita maailmaa, vaan annat sen voittaa itsesi, voit ehkä hyvinkin kerskailla uskollasi ja Kristuksella, mutta omat tekosi todistavat sinua vastaan, ettet ole Jumalan lapsi."
Viimeksi muokannut O.M päivämäärä 05 Touko 2009, 23:11, muokattu yhteensä 1 kerran
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Sana uudestisynnyttäjänä

ViestiKirjoittaja O.M » 05 Touko 2009, 20:48

O.M kirjoitti:Sana ja armo. Hartauskirja vuoden joka päivälle.
KSANAJAAR Sana ja armo. Hartauskirja vuoden joka päivälle. Suom. Eero Metsola. Helsinki 1946 (Pellervoseura). - Nun freut euch lieben Christen Gmein.

"1. PÄÄSIÄISEN JÄLKEINEN VIIKKO

UUDESTISYNTYNEINÄ
- -

PERJANTAI

Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta. Tit. 3:5.

Paavali nimittää kasteen pesoa uudestisyntymiseksi ja Pyhän Hengen uudistukseksi, että armon suuruus ja voima täydellisesti ilmaistaisiin. Tämä kasteen peso on niin suuri, ettei mikään luotu olento pysty sitä saamaan aikaan, Pyhä Henki yksin. Ah, kuinka sinä Paavali, pyhä mies, täydellisesti hylkäätkään vapaan tahdon, hyvät teot ja ylvästelevien pyhien suuret ansiot! Kuinka korkealle asetatkaan autuutemme, ja kuinka sinä kuitenkin tuot sen niin lähelle meitä, jopa meihin! Kuinka sekoittamattomana ja puhtaana sinä armoa julistatkaan! Jos teet niin taikka näin, mahdotonta on uudistaa ihmistä ja muuksi henkilöä muuttaa muulla tavoin kuin Pyhän Hengen vaikuttaman uudestisyntymisen peson kautta. Katso, tämä on Jumalan armon vapaata ja täyteläistä saarnaa! Teoilla paikkaileminen ei käy laatuun; on kysymyksessä koko luontomme toiseksi muuttaminen. Sen tähden käykin niin, että niiden, jotka uskovat oikein, täytyy paljon kärsiä ja myöskin kuolla, että armo osoittaisi ominaisuutensa ja todellisuutensa.

Jumalan armo on jotakin suurta, voimakasta, mahtavaa ja vaikuttavaa; se kantaa, se johtaa, se pakottaa, se ravitsee, se muuttaa ja vaikuttaa ihmisessä kaiken ja sallii itsensä selvästi tunnettavan ja koettavan. Se on itse salassa, mutta sen vaikutukset eivät ole peitetyt; sana ja sen vaikutukset osoittavat, mitä armo on, samoin kuin puun hedelmät ja lehdet ilmaisevat puun laadun."


Tätä perjantain saarnaa jäin empimään, mutta päätin laittaa sen kuitenkin tänne. Sen ymmärtämiseksi näet löytyy "avain" Schmalkaldenin opinkohdista. Kaste itsessään ei uudestisynnytä ketään, vaan se saarnattu Jumalan sana, johon kaste liittyy.

"Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. Siten suojaudumme hurmahengiltä, jotka kerskuvat saaneensa Hengen ilman sanaa ja ennen sanaa ja jotka siksi mielensä mukaan arvostelevat, tulkitsevat ja venyttävät Raamattua ja suullista sanaa. - - Myös ne, jotka ovat uskossa ennen kastetta tai tulevat kasteessa uskoon, saavat uskon ulkonaisen, edeltävän sanan välityksellä."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/s/kolmas.html
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 28 Maalis 2011, 07:12

Paavin vallasta ja johtoasemasta

Jumaluusoppineiden Schmalkaldenissa vuonna 1537 laatima kirjanen.
Rooman paavi kerskaa, että hän jumalallisen oikeuden nojalla on asetettu kaikkien muiden piispojen ja kirkkoherrojen yläpuolelle.
Toiseksi, että hänellä jumalallisen oikeuden nojalla on molemmat miekat, se on, että hänellä on valta asettaa virkaan ja erottaa virasta hallituksia.
Kolmanneksi hän sanoo, että tämä on iankaikkisen autuuden kadottamisen uhalla uskottava. Ja näiden syiden tähden Rooman paavi kutsuu itseänsä Kristuksen sijaiseksi maan päällä.

Näitä kolmea opinkappaletta me pidämme väärinä, jumalattomina hirmuvaltaisina ja kristilliselle seurakunnalle vahingollisina.

Jotta nyt käsityksemme perustelu ymmärrettäisiin, tahdomme ensiksi määritellä, mitä he tarkoittavat sillä, että hän jumalallisen oikeuden nojalla on ylimmäinen. Heidän käsityksensä mukaan paavi on koko kristillisen kirkon yhteinen piispa, ja kuten he sanovat, oicomehicos, se on se, jonka vihkimiä ja virkaan asettamia kaikkien piispojen ja kirkkoherrojen kautta koko maailma tulee olla, niin että hänellä on oikeus virkaan valita, vihkiä ja vahvistaa sekä viralta panna kaikki piispat. Sen lisäksi hän anastaa itsellensä oikeuden säätää lakeja jumalanpalveluksista ja sakramenttien muutoksesta, sekä opista. Ja hän tahtoo, että hänen määräyksensä ja säännöksensä sekä lakinsa on pidettävä Jumalan käskyjen arvoisina. So, hän arvelee, että ihmisten omatunto on niin sidottu paavin lakeihin, että niiden rikkojat, vaikka se tapahtuu ilman pahennusta, ovat syypäät kuoleman syntiin. Vieläkin pahempaa on se, että hän lisää: Tämä kaikki tulee uskoa iankaikkisen autuuden kadottamisen uhalla.

Sen tähden tahdomme ensiksi osoittaa evankeliumin todistuksilla, ettei Rooman paavi jumalallisen oikeuden nojalla ole muita piispoja ja kirkkoherroja ylempi.
Luuk. 22: 25 Kristus sangen selvin sanoin kieltää ketään apostoleista olemasta muita ylempänä. Sillä juuri tästä oli kysymys, kun kärsimisestänsä. He kiistelivät siitä, kuka Kristuksen kuoltua oli oleva etevin, ja ikään kuin hänen sijaisensa. Siinä Kristus nuhtelee tätä apostolien hairahdusta ja opettaa, ettei heidän keskuudessaan kukaan saanut olla herrana eli johtoasemassa, vaan että apostolien tuli samanarvoisina lähteä evankeliumin yhteiseen palvelukseen. Sen tähden hän sanookin: Kansojen kuninkaat hallitsevat herroina niitä, mutta älkää te niin; vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo olla suurin, hän olkoon niin kuin palvelijanne. Tästä vastakohdasta näkyy, että Kristus ei hyväksy mitään tämmöistä herruutta.

Tämä selviää myöskin toisesta vertauksesta, kun Kristus samanlaisessa herruutta koskevassa kiistassa Matt. 18: 2) asettaa apostolien keskelle lapsen osoittaaksensa, että samoin kuin lapsi ei omaksu eikä pyydä mitään johtoasemaa, samoin ei sananpalvelijoidenkaan keskuudessa ole oleva johtoasemaa.
Joh. 20: 21 Kristus samoin lähettää apostolit eroituksetta saarnatoimeen, kun hän sanoo: Samoin kuin Isä on lähettänyt minut, lähetän minäkin teidät. Hän sanoo lähettävänsä itse kunkin, niin kuin hänet itsensä on lähetetty. Hän siis ei anna kenellekään mitään etua tai valtaa muihin nähden.

Gal. 2: 7 ss. Paavali selvästi osoittaa, ettei Pietari ollut häntä vihkinyt eikä asettanut virkaan, eikä hän myöskään tunnusta Pietaria siksi, jolta hänen olisi pitänyt saada virkavahvistus. Varsinkin hän jyrkästi väittää, että hänen kutsumuksensa ei lainkaan ollut riippuvainen Pietarin vallasta. Olisihan hänen pitänyt tunnustaa Pietari esimiehekseen, jos Pietarin ylemmyys perustui jumalalliseen oikeuteen. Sen tähden Paavali sanookin, että hän kohta oli saarnannut evankeliumia, kysymättä Pietarilta neuvoa. Niin ikään hän lausuu: Nuo, joita jonakin pidettiin — millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun, Jumala ei katso henkilöön — nuo arvossa pidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään. Koska siis Paavali selvästi todistaa, että hän ei tahtonut hakea Pietarilta saarnalupaa, ei edes silloinkaan, kun tuli hänen luoksensa, niin huomaamme siitä, että saarnavirka perustuu Jumalan sanaan, että Pietari ei ollut muita apostoleita ylempi, sekä ettei kaikilta tarvitse olla tämän ainoan, Pietarin, antamaa kutsumusta tai vahvistusta.

1.Kor. 3: 6 Paavali tekee kaikki seurakunnan palvelijat samanarvoisiksi ja opettaa, että seurakunta on enemmän kuin sen palvelijat. Siis ei Pietarille anneta johtoasemaa tai valtaa seurakunnan, tai muiden seurakunnan palvelijain yli. Sillä näin hän sanoo: Kaikki on teidän, teidän on Paavali ja Apollos ja Keefas, se on: ei Pietari eivätkä muut sananpalvelijat saa anastaa itselleen johtoasemaa ja ylivaltaa seurakuntaan nähden. He eivät saa rasittaa seurakuntaa omilla säännöillään. Älköön kenenkään valta olko suurempi kuin Jumalan sanan. Keefaan valtaa älköön asetettako muiden apostolien valtaa vastaan, kuten siihen aikaan oli tapana sanoa: Keefas, joka kumminkin on etevin apostoli, noudattaa tätä, sen tähden tulee Paavalin ja muiden myös noudattaa samaa. Paavali riisuu Pietarilta tuon koristuksen eikä myönnä, että hänen valtansa olisi suurempi kuin muiden apostolien tai seurakunnan.

Luterilaiset tunnustuskirjat: Scmmalkaldenin kappaleet
Päivämies 10.12.1959
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa