Switch to full style
Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia
Lähetä vastaus

Vanhurs.Luth.Galkirj.

20 Huhti 2008, 22:30

Luth. Gal...:

Mutta kuule Paavalia, mitä hän tässä sanoo: Ette ole saaneet Pyhää Henkeä vaivojenne palkaksi, VAAN USKON SAARNASTA. Ja loppujen lopuksi kuule itse Kristusta, kuinka hän vastaa huolentäyteiselle Martalle, joka pani pahaksi sen, että sisarensa Maria istui Jeesuksen jälkojen juuressa ja kuunteli hänen puhettaan jättäen hänet yksin palvelemaan: "Martta", sanoi hän, "moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, muuta yksi on tarpeellinen. Maria on valinnut hyvön osan, ja sitä ei oteta häneltä pois" (Luukk. 10: 41 ss).

KRISTITYKSI EI SIIS TULLA TEKEMÄLLÄ TEKOJA, VAAN KUULEMALLA.

Se siis, joka pyrkii saavuttamaan VANHURSKAUDEN, totuttakoon kaikkein ensiksi KUULEMAAN EVANKELIUMIA; kuultuaan sitä ja käsitettyään sen, kiittäköön Jumalaa ja sitten vasta opetelkoon tekemään lain määräämiä hyviä tekoja, - laki ja teot seuratkoot siis uskossa kuulemista. Silloin hän kykenee turvallisesti vaeltamaan valossa, joka on Kristus, ja varmasti valitsemaan teot ja tekemään niitä, - ei ulkokultaisia tekoja, vaan todellisesti hyviä, sellaisia, joiden hän tietää miellyttävän Jumalaa ja olevan hänen käskemiään; silloin hän myös osaa halveksia itsevalittuja valetekoja.

20 Huhti 2008, 22:32

Luth...

...On siis sangen huolellisesti tarkattava tätä todistusta; sitä tähdennetään halki koko Apostolien tekojen, kirjan, joka on kirjoitettu tämän todistuksen vahvistamiseksi.

KOKO TÄMÄ KIRJA NÄET PYRKII YKSINOMAAN OPETTAMAAN, ETTÄ PYHÄÄ HENKEÄ EI SAADA LAISTA, VAAN EVANKELIUMIN KUULEMISESTA.

Laskeutuihan Pietarin saarnatessa Pyhä Henki heti niihin, JOTKA SANAN KUULIVAT; yhtenä ainoanakin päivänä kolmetuhatta ihmistä, jotka kuulivat Pietarin saarnan, tuli uskoon ja sai Pyhän Hengen lahjan, - Apostolien teot, 2. luku (38. ja 41. Jae).

Niinpa Korneliuskin sai Pyhän Hengen, ei antamiensa almujen vuoksi, vaan kun Pietari "avasi suunsa" ja "vielä näitä puhui, laskeutui Pyhä Henki kaikkiin", jotka "Korneliuksen kanssa" puheen kuulivat, - Apostolien teot, 10. luku (44. jae). Nämä olivat ilmeisiä kokemuksen ja Jumalan tekojen antamia todistuksia, jotka eivät saata pettää.

20 Huhti 2008, 22:39

Lisää Luth....

Tästä kuulet, millainen oppi oli Paavalille annettu ja uskottu; evankeliumin oppi, joka on Jumalan Pojan ilmaisemista, niin kuin toisessa psalmissa 12. jae sanotaan: "Antakaa suuta Pojalle!" Ja tämä oppi on kaikkien muitten oppien vastakohta. Mooses ei ilmaise Jumalan Poikaa, vaan ilmaisee lain, synnin, pahan omantunnon, kuoleman, Jumalan vihan, tuomion ja helvetin: mikään näistä ei ole Jumalan Poika.

Siis evankeliumi yksinään ilmaisee Jumalan Pojan. Se on siis sellainen oppi eli tieto, johon ei sisälly kerrassaan mitään lakia. Voi, jospa tässä osattaisiin tehdä oikea erotus: ei etsittäisi evankeliumista lakia, vaan erotettaisiin ne toisistaan niin kauaksi kuin taivas on maasta.

Evankeliumi on yksinomaisesti Jumalan Pojan ilmaisemista, yksinomaisesti Jeesuksen Kristuksen tuntemista, se ei ole lain ilmaisemista eikä sen tuntemista, mutta omantunnontuskissa ja silloin kun toteuttaminen tulee kysymykseen, harjaantuneimmankin on varmasti vaikea päätellä näin.

20 Huhti 2008, 22:42

Lutheria Galatalaiskirjeestä:

Jumala on siis jo paljoa ennen - silloin kun Mooseksen hallitus oli vielä voimassa ja kukoisti - ilmoittanut vanhurskauttavansa ihmiset ilman lakia, niinkuin hän epäilemättä vanhurskauttikin monta Egyptin ja Baabelin kuningasta ja samoin Jobin ja muitakin Itämaitten miehiä, jopa vanhurskautetaan tuo suuren suuri Niniven kaupunki ja saa Jumalalta pelastuslupauksen: sitä ei tuhota. Minkä nojalla? Ei siksi, että se kuuli lakia ja noudatti sitä, vaan siksi, että se uskoi sen Jumalan sanan, jota profeetta Joona julisti. Näinpä näet kuuluivat profeetan sanat: " Ja Niniven miehet uskoivat Jumalan ja julistivat paaston ja pukeusivat säkkeihin" ( Joona 3:5), toisin sanoen, he muuttivat mielensä. Vastustajat hypähtävät urheasti tuon uskoivat-sanan ylitse, ja kuitenkin koko paino on sillä. Ei ole mainintaa laista Joonan ennuskirjassa: ja Niniven miehet omaksuivat Mooseksen lain, heidät ympärileikattiin, he uhrasivat, he tekivät kaikkia lain tekoja, vaan: He uskoen muuttivat mielensä säkkiin pukeutuneina ja tuhassa istuen.

Tämmöistä on tapahtunut ennen Kristuksen tuloa, uskon vasta tulevaan Kristukseen vielä vallalla ollessa. Jos siis pakanoita vanhurskautettiin, ja he ilman lakia, salatuin tavoin, saivat Pyhän Hengen silloin kun vielä oli lain valtakausi, niin minkä tähden vaaditaan lakia vanhurskauttamista varten nyt, kun se Kristuksen ilmaannuttua jo on poistettu? On siis lujaa lujempi tämä galatalaisten omasta kokemuksesta otettu todistus: "Lain teoistako saitte Hengen" jne.Heidän täytyi näet pakostakin tunnustaa, että ennen Paavalin julistusta eivät olleet kuulleet mitään Pyhästä Hengestä, mutta että kyllä hänen saarnatessaan evankeliumia olivat saaneet Hengen.

Sama täytyy meidänkin nykyään, vakuuttuneina omantuntomme todistuksen tähden tunnustaa, että Pyhää Henkeä ei anneta lain, vaan uskon saarna välityksellä....

Se siis, joka aikoo pyrkiä saavuttamaan vanhurskauden, totuttakoon kaikkein ensiksi kuulemaan evankeliumia; kuultuaan sitä ja käsitettyään sen, kiittäköön Jumalaa ja sitten vasta opetelkoon tekemään lain määräämiä hyviä tekoja - laki ja teot siis seuraavat uskossa kuulemista. Silloin hän kykenee turvallisesti vaeltamaan valossa, joka on Kristus, ja varmasti valitsemaan teot ja tekemään niitä, - ei ulkokultaisia tekoja, vaan todellisesti hyviä, sellaisia, joiden hän tietää miellyttävän Jumalaa ja olevan hänen käskemiään, silloin hän osaa myös halveksia itsevalittuja tekoja.

--------------------------------------------------------------------------------

Luth jatk...

Kristillisessä vanhurskaudessa näet on nämä kaksi kohtaa: sydämen usko ja Jumalan vanhurskaaksilukeminen. Usko kyllä on tosiasiallista vanhurskautta, mutta se ei kuitenkaan ole riittävä,koska uskomisen jälkeenkin lihassa jatkuvasti on olemassa synnin jätteitä. Aabrahamissa mainitsemani uskon uhri alkoi, mutta vasta kuolemassa se tulee täydelliseksi. On siis välttämätöntä, että lisäksi tulee toinen vanhurskauden osa, joka sen tekee täydelliseksi, ja se on Jumalan vanhurskaaksilukeminen. Usko näet ei tosiasiallisesti anna Jumalalle riittävästi, koska se on epätäydellinen - onpahan vain tuskin uskon kipinäinen, joka alkaa myöntää Jumalalle jumaluutta. Me olemme saaneet ainoastaan Hengen esikoislahjan , emme hänen täyteyttään. Ei liioin järkeä voida kokonaan kuolettaa tässä elämässä. Meissä on siis vielä jäljellä pahaa himoa, vihaa, kärsimättömyyttä ja muita lihan ja epäuskon hedelmiä. Ei edes täydellisimmilläkään pyhillä ole täyttä ja alituista iloa Jumalassa, vaan heidän sieluntilansa vaihtelee: milloin ovat murheellisia, milloin iloisia, niinkuin Raamattu profeetoista ja apostoleista todistaa. Mutta näitä hairahduksia ei lueta pyhien viaksi uskon tähden Kristukseen, - muutoinhan ei kukaan tulisi autuaaksi. Näistä sanoista: "Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi" me siis teemme tämän johtopäätöksen: vanhurskaus tosin alkaa uskottaessa ja sen kautta meillä on omanamme Hengen esikoislahja; mutta kun usko on heikko, se ei ole täydellinen ilman Jumalan vanhurskaaksilukemista. Usko siis aloittaa vanhurskauden, mutta vanhurskaaksilukeminen täydellistää sen Kristuksen päivään mennessä.
Lähetä vastaus