VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 20 Marras 2017, 09:03

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 12 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Paavalista (Luther)
ViestiLähetetty: 22 Huhti 2008, 17:58 
Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, ettei minun julistamani EVANKELIUMI ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, VAAN SAIN SEN JEESUKSEN KRISTUKSEN ILMESTYKSEN KAUTTA.

...Mainitessaan taas, että hänen evankeliuminsa ei ole ihmisten mukaista, hän ei sillä tahdo todistaa, että hänen evankeliuminsa alkuperä ei ole inhimillinen, sehän on itsestään selvää; kerskailivathan valeapostolitkin oppiaan jumalalliseksi eikä inhimilliseksi. Mutta hän ehdottomasti kieltää oppineensa evankeliumia MINKÄÄN IHMISEN ANTAMALLA AVULLA JA SAANEENSA SITÄ MINKÄÄN INHIMILLISEN VÄLIKAPPALEEN TOIMESTA - niinkuin me kaikki opimme sen joko ihmisten meitä palvelemalla tahi saamme sen inhimillisen välikappaleen toimesta, MIKÄ KUULEMALLA, MIKÄ LUKEMALLA, KIRJOITTAMALLA, MAALAMALLA ynnä muulla sellaisella - vaan väittää saaneensa sen suorastaan JEESUKSEN KRISTUKSEN ILMESTYKSEN KAUTTA.

Se, joka haluaa selittää tämän toisin, selittäköön vaan puolestani!

Paavali kieltäessään saaneensa evankeliuminsa ihmiseltä tällä selvästi ilmaisee, että Kristus ei ole ainoastaan ihminen, vaan samalla sekä tosi Jumala että tosi ihminen.

Evankeliuminsa Paavali taas sai ollessaan tiellä, matkustaessaan Damaskoon; siellä Kristus ilmestyi hänelle ja puhui hänen kanssaan. Hän on puhunut myöhemminkin hänen kanssaan Jerusalemin pyhäkössä (Ap. t. 22:17 s.), mutta evankeliumin Paavali sai tiellä ollessaan, niinkuin Luukas Apostolien tekojen 9. luvussa (6. jakeessa) tapahtuman kertoo: "Mutta nouse", Kristus sanoo hänelle, "ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun on tekeminen". Hän ei käske häntä menemään kaupunkiin oppiakseen evankeliumia Ananiaalta, vaan ANANIIAAN PITI KASTAA HÄNET, PANNA KÄTENSÄ HÄNEN PÄÄLLEEN, USKOA HÄNELLE SANAN PALVELUSTOIMI SEKÄ SUOSITELLA HÄNTÄ SEURAKUNNALLE, mutta tämän EI OLLUT MÄÄRÄ OPETTAA HÄNELLE EVANKELIUMIA; sen hän oli, niinkuin hän tässä kerskaa, jo ennen - tiellä SAANUT YKSINOMAAN JEESUKSEN KRISTUKSEN ILMESTYKSEN KAUTTA.

Ananias itsekin todistaa sen näillä sanoilla: "Saul veljeni", hän sanoi, "Herra lähetti minut - Jeesus, joka ilmestyi minulle tiellä, jota tulit - jotta saisit näkösi jälleen" jne. (Ap. teot 9:17). Hän siis ei saanut oppiaan Ananiaalta, vaan vasta sitten kun Kristus oli hänet tiellä kutsunut, häntä valaissut ja opettanut, hänet lähetetään Ananiaan luokse, jotta HÄNELLÄ OLISI IHMISILTÄKIN TODISTUS SIITÄ, ETTÄ JUMALA ON KUTSUNUT HÄNET JULISTAMAAN KRISTUKSEN EVANKELIUMIA.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Huhti 2008, 06:08 
Näitä nyt Paavalin täytyy pakostakin kertoa, torjuakseen noiden valeapostolien vääristelyt, jotka koettivat saattaa hänet mahdollisimman vihatuksi galatalaisten keskuudessa. Hehän sanoivat Paavalia paljoa huonommaksi kuin muut apostolien oppilaat: nämä olivat saaneet sen, mitä heidän oli määrä opettaa ja noudattaa, apostoleilta, joiden elämää he sitä paitsi pitkän ajan kuluessa omakohtaisesti olivat seuranneet. Aivan saman Paavalikin heiltä sai, vaikk hän sen nyt kieltää. Minkä tähden he siis mieluummin ottavat totellakseen vähäarvoisempaa henkilöä, halveksien itse apostolien arvovaltaa, jotka eivät ainoastaan olleet galatalaisten, vaan koko maailman kaikkien seurakuntien esimiehiä ja opettajia?

Tämä oli se apostolien arvovallalla perusteltu valeapostolien, kieltämättä valtaavan luja todistelu, jonka avulla galatalaiset tuossa tuokiossa saatettiin lankeemukseen, nimenomaan juuri näissä olosuhteissa. Minä totisesti en sinä ilmoisna ikänä olisi tuollaista jaksanut uskoa, elleivät nämä Galatian, Korinton, Aasian ynnä muiden seurakuntien tarjoamat esimerkit olisi sitä opettaneet: jopa nekin, jotka alussa olivat ottaneet sanan ilolla vastaan - ja heidän joukossaan on ollut monta huomattavaa henkilöä - niin äkkiä ovat saattaneet hämmentyä. Hyvä Jumala, kuinka helposti tuleekaan kauhistava ja mittaamaton vaurio yhden ainoan tuollaisen todistelun voimasta, joka siinä määrin tyrmistää omantunnon - Herran vetäessä pois armokätensä - että ihmiseltä silmänräpäyksessä menee kerrassaan kaikki.
_________________


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Huhti 2008, 06:25 
Helposti siis valeapostolit asian noin värittäen pettivät galatalaiset, jotka eivät vielä olleet vakaantuneita ja joiden juuret eivät olleet ehtineet tunkeutua syvään, vaan jotka vielä olivat heikkoja uskossa. Onhan sitä paitsi vanhurskauttamisasia niljakas, ei tosin itsessään - itsessään se näet on mitä luotettavin ja varmin - vaan mikäli meistä on kysymys. Tätähän minä itse saan usein kokea. Tiedän kyllä, kuinka minun pimeinä hetkinäni täytyy painiskella; minä tiedän, kuinka monta kertaa minulta EVANKELIUMIN JA ARMON SÄTEET HUKKUVAT KUIN MIHINKÄKIN PAKSUIHIN PILVIIN.

Tiedänpä vielä senkin, että harjaantuneetkin ja ne joiden käynti on mitä varmin, tässä joutuvat niljakkaalle kohdalle. Me tosin tiedämme tämän asian, koskapa osaamme sitä opettaakin, ja sehän on sen varma merkki, että olemme sen käsittäneet, - eihän kukaan kykene opettamaan toisille sellaista, mitä itse ei tunne; "viisas mies", muuan on lausunut, "osaa opettaa kansaansa" (Sir. 37: 26). Mutta kun meidän keskellä taistelun tuoksinaa pitäisi käyttää hyväksemme evankeliumia, joka on armon, lohdutuksen ja elämän sana, tekee tämän evankeliumin siinä samassa tyhjäksi laki, tuo vihan, murheen ja kuoleman sana: se alkaa pauhata, saaden aikaan omassatunnossa yhtä suurta kauhua kuin tuo kauhistava ja hirveä näky Siinain vuorella (2. Moos. 19: 16); samoin yksi ainoa Raamatusta otettu uhkaussana peittää kuin paksuihin pilviin kaiken lohdutuksen, ja siinä määrin vapisuttaa koko sisimpäämme, että meiltä kokonaan unohtuu koko vanhurskauttaminen, armo, Kristus ja evankeliumi.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Huhti 2008, 06:43 
Niinpä tämä asia, mikäli meistä on kysymys, on varsin niljakas, koska me itse olemme niljakkaita. Lisäksi toinen puoli omaa itseämme, nimittäin oma järkemme ja sen voimakkuus, on vastustajanamme. Sitä paitsi vastustaa henkeä liha, joka ei osaa vakaasti pysyä kiinni siinä, että Jumalan lupaukset ovat todet; senpä vuoksi se taistelee ja sotii henkeä vastaan, ja, niinkuin Paavali sanoo (Room. 7:23) "vangitsee hengen", jottei se voi niin lujasti uskoa kuin mielellään soisi. Sentähden alituisesti painamme mieliin:

KRISTUKSEN TUNTEMINEN ja USKO EI OLE MIKÄÄN INHIMILLINEN ASIA EIKÄ SE OLE MITÄÄN INHIMILLISTÄ TEKOA, VAAN SE ON SUORASTAAN JUMALAN LAHJAA, JOKA SEKÄ SYNNYTTÄÄ ETTÄ MYÖSKIN PITÄÄ VOIMASSA USKON MEISSÄ.

Ja niinkuin hän aluksi sanan välityksellä sitä harjoittaa, lisää, vahvistaa ja saattaa päätökseen. Jumalisuuteen harjaantuminen, sanan tutkisteleminen ja kuunteleminen on siis parhainta jumalanpalvelusta ja sapatinviettoa, ja päinvastoin vaarallisista vaarallisinta on sanaan kyllääntyminen. Se, joka siis kylmenee sanalla, arvellen sen jo käsittäneensä ja alkaen vähitellen tuntea vastenmielisyyttä sitä kohtaan, on jo kadottanut Kristuksen ja evankeliumin, ja senkin, mitä luulee tietävänsä, hän käsittää vain ajatustietä, ollen "miehen kaltainen", niinkuin Jaakob sanoo (Jaak. 1:23), "joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen oli". Tuollaisista tulee sitten loppujen lopuksi tyhjänpäiväisiä kiihkohenkiä.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Huhti 2008, 17:42 
Luther jatkuu...

Tämä valeapostolien todistelu oli siis hyvin mukaansatempaava ja jämerä, ja se nykyäänkin enemmistöön tehoo. Sehän on seuraava:

Näin ovat apostolit, pyhät isät ja heidän seuraajansa opettaneet, näin kristikunta käsittää, uskoo. Mahdotonta, että Kristus olisi näin moniksi vuosisadoiksi jättänyt kristikuntansa erehdyksen valtaan. Kaikkea tässä! Sinäkö yksinäsi viisaampi kuin niin moni pyhä mies, kuin koko kristikunta - !

Näin perkele muuttaa itsensä valon enkeliksi ja hyökkää tähän aikaan salakavalasti kimppuumme, käyttäen välikappaleenaan muutamia myrkyllisiä teeskentelijöitä. "Me emme piittaa", he sanovat, "paavista emmekä piispoista, noista sanan pahimmista halveksijoista ja vainoojista; yksin tein me inhoamme munkkien petosta ynnä muuta sellaista. Mutta pyhän yleisen kirkon arvovallan me tahdomme säilyttää loukkaamattomana. Seurakunta on niin monen vuosisadan kuluessa näin käsittänyt ja opettanut; näin ovat käsittäneet ja opettaneet kaikki alkuseurakunnan opettajatkin, nuo sangen pyhät miehet, sinua paljon arvokkaammat ja oppineemmat. Ken olet sinä, joka uskallat olla toista mieltä kuin nämä kaikki ja tyrkyttää meille päinvastaista oppia?"

Kun saatana tuollaista pänttää päähäsi ja ikäänkuin liittoutuu lihan ja järjen kanssa, silloin omatuntosi joutuu kauhistavaan epätoivoon, ellet lujin ottein pysytä mielenmalttiasi ja sano: "Opettakoot vain pyhä Kyprianus, Ambrosius, Augustinus tahi pyhä Pietari, Paavali, Johannes tahi taivaan enkeli toisin; sen kuitenkin varmasti tiedän: en suosittele inhimillisiä, vaan jumalallisia asioita, toisin sanoen, OMISTAN KAIKEN JUMALALLE ENKÄ MITÄÄN IHMISILLE.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Huhti 2008, 18:06 
Mutta sinä väität: "Onhan kirkko pyhä, ja ovathan isät pyhiä." Oikein sanottu; MUTTA SEURAKUNNAN TÄYTYY, olipa kuinka pyhä tahansa, RUKOILLA: "Anna meille meidän velkamme anteeksi" (Matt. 6: 12). Siis isienkin, olivatpa kuinka pyhiä tahansa, on kuitenkin pakko uskoa syntien anteeksiantamus. Senpä tähden ei saa uskoa minua, ei kirkkoa, ei isiä, ei apostoleita eikä taivaan enkeliä siinä tapauksessa, että opetamme jotakin Jumalan sanaa vastaan, VAAN JUMALAN SANAN ON PYSYTTÄVÄ IANKAIKKISESTI. Päinvastaisessa tapauksessahan valeapostolien todistelulla olisi ollut mitä tehokkain todistusvoima Paavalin oppia vastaan; sillä totisesti oli ratkaisevaa, sanon ratkaisevaa asettaa galatalaisten silmissä koko seurakunta, jopa koko apostolien joukko yhtä ainoaa, Paavalia vastaan, joka päälle päätteeksi oli esiintynyt heitä myöhemmin ja jolla oli vähemmän arvovaltaa. Tämä todistelu oli siis varsin voimakas ja siitä johtuva päätelmä iskevä. Kukaan näet ei mielellään sano kirkon erehtyvän; ja kuitenkin on välttämätöntä sanoa sen erehtyvän, jos se opettaa jotakin Jumalan sanatta tahi sen vastaisesti.

Pietari, apostoleista ylin, eli ja opetti Jumalan sanatta; hän siis erehtyi. Ja koska hän siis ansaitsi nuhtelemista, niin Paavali (ei salannut tätä erehdystä, vaikka se näköjään olikin pieni, kun oivalsi siitä koituvan turmiota koko kristikunnalle, vaan) vastusti häntä vasten kasvoja, nihdellen häntä siitä, että hän ei vaeltanut evankeliumin totuuden mukaisesti; näin kerrotaan tässä jäljempänä, toisessa luvussa (14. jakeessa). Tässä kuulet mitä pyhimmän apostolin, Pietarin erehtyneen.

EN SIIS OTA KUULLAKSENI KIRKKOA ENKÄ ISIÄ ENKÄ APOSTOLEITA MUUSSA TAPAUKSESSA KUIN SIINÄ, ETTÄ ILMOITTAVAT JA OPETTAVAT PUHDASTA JUMALAN SANAA.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko: Re: Paavalista (Luther)
ViestiLähetetty: 23 Huhti 2008, 22:40 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Ankka kirjoitti:
Hän ei käske häntä menemään kaupunkiin oppiakseen evankeliumia Ananiaalta, vaan ANANIIAAN PITI KASTAA HÄNET, PANNA KÄTENSÄ HÄNEN PÄÄLLEEN, USKOA HÄNELLE SANAN PALVELUSTOIMI SEKÄ SUOSITELLA HÄNTÄ SEURAKUNNALLE, mutta tämän EI OLLUT MÄÄRÄ OPETTAA HÄNELLE EVANKELIUMIA; sen hän oli, niinkuin hän tässä kerskaa, jo ennen - tiellä SAANUT YKSINOMAAN JEESUKSEN KRISTUKSEN ILMESTYKSEN KAUTTA.


Sinänsä mielenkiintoinen näkemys, mutta epäraamatullinen. Raamattu nimittäin toteaa selvästi, että Paavali sai Pyhän Hengen Ananiaan kätten päälle panemisen kautta.

Apt. 9:
"17 Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18 Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin."


Paavali toteaa Roomalaiskirjeessä, että jolla ei ole Pyhää Henkeä, ei ole Kristuksen oma.

Room. 8:9 "Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissä; mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa."

Paavalissa ei asunut Jumalan Henki ennen kuin Ananias laski kätensä hänen päällensä ja julisti hänelle evankeliumin. Paavali sai luonnollisen ja hengellisen näkönsä takaisin.

Mutta mitä tarkoittaa Paavali sanoessaan, että hän on saanut evankeliuminsa suoraan Jeesuksen ilmoituksesta?

Gal. 3:
"11 Mutta minä teen teille tiettäväksi, rakkaat veljet, ettei se evankeliumi, joka minulta saarnattu on, ole ihmisen jälkeen.
12 Sillä en minä ole sitä ihmiseltä saanut enkä oppinut, vaan Jesuksen Kristuksen ilmoituksesta."


Syntien anteeksiantamuksen, uskon ja Pyhän Hengen pantin sydämeensä Paavali saikin vasta uskovaisen Ananiaan kätten päälle panemisen kautta. Siksi Jeesus kehottikin Paavalia vain: mene Damaskokseen; siellä sinulle kerrotaan, mitä pitää tehdä.

Apt. 9:
"3 Mutta kuin hän matkusti, tapahtui, että hän Damaskua lähestyi, ja äkisti leimahti valkeus taivaasta ympäri häntä.
4 Ja hän lankesi maahan ja kuuli äänen hänelle sanovan: Saul, Saul, miksi vainoot minua?
5 Mutta hän sanoi: kuka sinä olet, Herra? Ja Herra sanoi: minä olen Jesus, jota sinä vainoot: työläs on sinun potkia tutkainta vastaan.
6 Niin hän vapisi, hämmästyi ja sanoi: Herra, mitäs minua tahdot tekemään? Ja Herra sanoi hänelle: nouse ja mene kaupunkiin; siellä sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän."


Paavali viitannee Galatalaiskirjeessä siihen ilmoitukseen, jonka hän sai jo uskovaisena ollessaan Jerusalemissa:

Apt. 22:
"17 Niin tapahtui, kuin minä Jerusalemiin palasin ja rukoilin templissä, että minä tulin horroksiin,
18 Ja näin hänen minulle sanovan: riennä ja lähde kiiruusti Jerusalemista; sillä ei he ota vastaan sinun todistustas minusta.
19 Ja minä sanoin: Herra, itse he tietävät, että minä panin torniin ja pieksin jokaisessa synagogassa niitä, jotka sinun päälles uskoivat.
20 Ja kuin Stephanin sinun palvelias veri vuodatettiin, olin minä myös siinä läsnä, ja mielistyin hänen kuolemaansa, ja vartioitsin niiden vaatteita, jotka hänen tappoivat.
21 Ja hän sanoi minulle: mene, sillä minä lähetän sinun kauvas pakanain tykö."


Eli ymmärtäisin niin, että Paavali kertoo Galatalaiskirjeessä saaneensa ns. pakanain apostolin viran julistaa evankeliumia suoraan Kristukselta. Yleisen pappeuden viran, syntien anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen hän sai Ananiaalta, tai oikeammin, Jumalan Pyhältä Hengeltä, joka uskovaisessa Ananiaassa asui.

Jos Lutherin kirjoitukset joutuvat ristiriitaan Raamatun kanssa, silloin uskon Raamattua. Lutherkin oli vain ihminen, jota sielunvihollinen jatkuvasti kiusasi. Tuo selitys on yksinkertaisesti väärä ja monien hänen muiden kirjoitustensa vastainen.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko: Re: Paavalista (Luther)
ViestiLähetetty: 30 Huhti 2008, 16:18 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Jäin pohtimaan tuota kirjoitusta ja olen tutkiskellut tarkkaan raamatunkohtia, joissa puhutaan Paavalin parannuksesta. Luther jätti minut kirjoituksellaan hämmennyksen valtaan, mutta tutkiskeltuani sanaa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että pidän perinteistä vl-tulkintaa perustellumpana.

Muutamia huomionarvoisia seikkoja, joihin kannattaa kiinnittää huomiota.

1) Paavalin sokeus.

Apt. 9:
"8 Niin Saulus nousi maasta ja ei nähnyt ketään avoimilla silmillä; mutta he taluttivat häntä kädestä ja veivät Damaskuun.
9 Ja hän oli kolme päivää näkemättä ja ei syönyt eikä juonut.
- -
17 Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin.
18 Ja hänen silmistänsä putosivat kohta niinkuin suomukset, ja hän sai sillä hetkellä näkönsä jällensä, nousi ja kastettiin."


Apt. 22:
"11 Ja koska en minä nähnyt sen valkeuden kirkkauden tähden, talutettiin minä käsistä niiltä, jotka minun kanssani olivat, ja tulin Damaskuun.
12 Ja siellä oli jumalinen mies lain jälkeen, Ananias niemeltä; hänellä oli hyvä todistus kaikilta Juudalaisilta, jotka siellä asuivat.
13 Hän tuli minun tyköni, seisoi ja sanoi minulle: rakas veljeni Saul, saa sinun näkös jälleen. Ja minä katsoin sillä hetkellä hänen päällensä."


Minusta tuossa kyse paitsi luonnollisesta sokeudesta, myös hengellisestä sokeudesta eli syntisokeudesta. Paavali oli toki jo ennen tapahtumaa hengellisesti sokea, mutta Jeesuksen ilmestyminen herätti hänen tuntonsa ja hän käsitti tilansa, hengellisen sokeutensa. Ajattelisin hänen luonnollisen sokeutensa olevan siksi ikään kuin esikuva siitä, miten heränneellä tunnolla oleva ihminen on täysin avuton Jumalan lain edessä, jos Jumala ei häntä Pyhän Hengen viran kautta päästä synneistään. Se, että Paavali sai näkönsä takaisin, viitannee hengellisessä mielessä aikaan, jolloin hän vielä lapsenuskossaan näki kirkkaasti.

Hengellisestä sokeudesta löysin Biblian rekisterin avulla liudan raamatunkohtia:

5. Moos. 28:28 "Herra lyö sinun hourauksella, sokeudella ja sydämen tyhmyydellä,"
Ps. 69:23 "Tulkoon heidän silmänsä pimiäksi, ettei he näkisi, ja salli heidän lanteensa aina horjua."
Jes. 6:10 "Paaduta tämän kansan sydän, ja anna heidän korvansa paksuksi tulla, ja sokaise heidän silmänsä, ettei he näkisi silmillänsä, eikä kuulisi korvillansa, eli myös ymmärtäisi sydämellänsä, eli kääntäisi itsiänsä ja parannetuksi tulisi."
Jes. 56:10 "Kaikki heidän vartiansa ovat sokiat, eikä tiedä mitään, he ovat kaikki mykät koirat, jotka ei voi haukkua; he ovat laiskat, he makaavat ja unta rakastavat."
Jes. 59:10 "Me haparoitsimme seiniä niinkuin sokiat, ja pitelimme niinkuin ne, joilla ei silmiä ole; me loukkaamme itsemme puolipäivänä niinkuin hämärissä, me olemme pimeydessä niinkuin kuolleet."
Joh. 12:40 "Hän sokaisi heidän silmänsä, ja paadutti heidän sydämensä, ettei he näkisi silmillä, eikä ymmärtäisi sydämellä, ja kääntäisi itsiänsä, ja minä parantaisin heitä."
Room. 1:20 "Sillä hänen näkymättömät menonsa, nimittäin, ijankaikkinen voimansa ja jumaluutensa nähdään hamasta maailman luomisesta, jotka ymmärretään niistä, jotka tehdyt ovat: ettei he taitaisi itseänsä syyttömiksi sanoa. 21 Että he tunsivat Jumalan, ja ei ylistäneet häntä niinkuin Jumalaa eikä kiittäneet, vaan vilpistelivät omissa ajatuksissansa, ja heidän järjetöin sydämensä on pimennyt."
Room. 11:10 "Heidän silmänsä soetkoon, ettei he näkisi, ja taita aina heidän selkänsä!"
Matt. 15:14 "Antakaat heidän olla: he ovat sokiat sokiain taluttajat; jos sokia sokiaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeevat."
Matt. 23:24 "Te sokiat taluttajat! te kuurnitsette hyttysen ja kamelin nielette. 25 Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka puhdistatte juoma-astian ja ruoka-astian ulkoiselta puolelta, mutta sisältä ovat ne täynnä raatelemista ja tyytymättömyyttä. 26 Sinä sokia Pharisealainen! puhdista ensin juoma-astia ja ruoka-astia sisältä, että myös ulkonainenkin puoli puhtaaksi tulis."
Luuk. 6:39 "Mutta hän sanoi heille vertauksen: taitaako sokia sokiaa taluttaa? eikö he molemmat hautaan lankee?"
2. Kor. 4:3 "Jos nyt meidän evankeliumimme on peitetty, niin se on niille peitetty, jotka kadotetaan, 4 Joissa tämän maailman jumala on uskottomain taidot soaissut, ettei evenkeliumin paiste heille pitäisi Kristuksen kirkkaudesta valistaman, joka on Jumalan kuva."
2. Piet. 1:8 "Sillä koska nämät täydellisesti teissä ovat, niin ei he teitä salli löydettää joutilaina eli hedelmättöminä meidän Herran Jesuksen Kristuksen tuntemisessa. 9 Mutta jolla ei näitä ole, hän on sokia, ja ei näe mitään kaukaa, ja on unohtanut itsensä olleen puhdistetun entisistä synneistänsä."
1. Joh. 2:11 "Mutta joka veljeänsä vihaa, hän on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä tiedä, kuhunka hän menee; sillä pimeydet ovat hänen silmänsä soaisseet."

On huomionarvoista, että Paavali, jonka omat silmät avattiin Ananiaan kautta, puhuu pakanoiden silmien aukaisemisesta nimenomaan evankeliumin saarnalla puhuessaan omasta kutsumisestaan.

Apt. 26:
"13 Puolipäivän aikaan, rakas kuningas, näin minä tiellä yhden kirkkauden taivaasta, kirkkaamman kuin auringon paisteen, joka valkeus ympäri valaisi minun ja ne, jotka minun kanssani vaelsivat.
14 Kuin me siis kaikki maahan lankesimme, kuulin minä äänen puhuvan minulleni ja sanovan Hebrean kielellä: Saul, Saul, miksis minua vainoot? työläs on sinun tutkainta vastaan potkia.
15 Niin minä sanoin: Herra, kukas olet? Hän sanoi: minä olen Jesus, jota sinä vainoot.
16 Mutta nouse ylös ja seiso jaloillas: sillä sitä varten minä sinulle ilmestyin, että minä asetan sinun palveliaksi ja niiden todistajaksi, joita sinä näit, niin myös niiden, joita minä vielä sinulle ilmoittava olen.
17 Ja tahdon sinun päästää tästä kansasta ja pakanoista, joiden tykö minä nyt sinun lähetän,
18 Heidän silmiänsä avaamaan ja heitä pimeydestä valkeuteen kääntämään, että he eriäisivät saatanan vallasta Jumalan tykö, saamaan syntein anteeksiantamista ja perimistä ynnä niiden kanssa, jotka pyhitetään uskon kautta minun päälleni.
19 Niin siis, rakas kuningas Agrippa! en minä ollut taivaalliselle näylle kovakorvainen,
20 Vaan ilmoitin ensin niille, jotka Damaskussa ja Jerusalemissa ovat ja kaikessa Juudan maakunnassa, ja myös pakanoille, että he parannuksen tekisivät, ja kääntyisivät Jumalan puoleen, ja tekisivät parannuksen kelvollisia töitä."


--> Tuo 26. luvun kertomus Damaskoksen tien tapahtumista voisi yksinään luettuna antaa kuvan, että Paavali olisi todella saanut evankeliumin ja uskon suoraan Kristukselta. Minusta tuo kuitenkin kertoo vain siitä, että Jeesus ilmoittaa tuossa Paavalille valinneensa hänet evankeliumin työhön, mutta ei anna armoaan. Kolmella eri käännöksellä asia ilmaistaan näin:

"16 Mutta nouse ylös ja seiso jaloillas: sillä sitä varten minä sinulle ilmestyin, että minä asetan sinun palveliaksi ja niiden todistajaksi, joita sinä näit, niin myös niiden, joita minä vielä sinulle ilmoittava olen.
16 Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn.
16 Nouse jaloillesi. Minä olen ilmestynyt sinulle, koska olen valinnut sinut palvelijakseni ja todistajakseni, kertomaan siitä, mitä nyt olet nähnyt ja mitä vielä olet näkevä, kun sinulle ilmestyn. "


Mielestäni v. 1992 sanamuoto vaikuttaa selvimmälle: Jeesus kertoo Damaskoksen tiellä valinneensa hänet palvelijakseen ja todistajakseen, vaikka antaa armonsa vasta myöhemmin.

Tästä armosta Apt. 22. luku kertoo seuraavasti:

"12 Ja siellä oli jumalinen mies lain jälkeen, Ananias niemeltä; hänellä oli hyvä todistus kaikilta Juudalaisilta, jotka siellä asuivat.
13 Hän tuli minun tyköni, seisoi ja sanoi minulle: rakas veljeni Saul, saa sinun näkös jälleen. Ja minä katsoin sillä hetkellä hänen päällensä.
14 Niin hän sanoi: meidän isäimme Jumala on sinun valmistanut, että sinun pitää tunteman hänen tahtonsa, ja näkemän vanhurskaan, ja kuuleman ääntä hänen suustansa.
15 Sillä sinun pitää oleman hänen todistajansa kaikkein ihmisten edessä niistä, joita sinä nähnyt ja kuullut olet.
16 Ja mitäs nyt viivyttelet? Nouse ja anna sinus kastettaa ja pestä pois sinun syntis, ja huuda avuksi Herran nimeä."


--> Tuosta ilmenee selvästi, että ensin Ananias julisti evankeliumin Kristuksesta, sitten hän kehotti pesemään synnit pois sen merkiksi, että oli saanut synnit anteeksi evankeliumin sanan kautta.

2) Pyhän Hengen saaminen.

Pyhän Hengen saamisesta mainitaan vain 9. luvussa. Sen mukaan Jeesus lähetti Ananiaan, jotta Paavali täyttyisi Pyhästä Hengestä.

Apt. 9:17 "Niin Ananias meni sinne ja tuli huoneeseen sisälle ja pani kätensä hänen päällensä, ja sanoi: rakas veljeni Saul! se Herra lähetti minun, (Jesus, joka sinulle ilmestyi tiellä, jotas vaelsit,) että sinä saisit näkös jälleen, ja Pyhällä Hengellä täytettäisiin."

Samalla tavoin Jeesus oli lähettänyt omat opetuslapsensa.

Joh. 20:
"21 Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22 Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23 Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan
, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt."


Paavalin mukaan on mahdotonta, että ihminen voisi olla uskomassa ilman Pyhän Hengen panttia sydämessään.

Room. 8:9 "Mutta ette ole lihassa, vaan hengessä, jos muutoin Jumalan Henki asuu teissä; mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, ei se ole hänen omansa."
2. Kor. 1:22 "Joka myös on meitä lukinnut, ja antoi Hengen pantiksi meidän sydämiimme."
2. Kor. 5:5 "Mutta joka meitä siihen valmistaa, se on Jumala, joka myös Hengen on meille pantiksi antanut."

--> Koska Paavali täyttyi Pyhästä Hengestä vasta Ananiaan evankeliumin ja kätten päälle panemisen kautta, hän ei voinut olla uskomassa ennen Ananiaan kohtaamista. Hänelle oli ilmoitettu tehtävästä, joka hänelle oli säädetty, mutta edes siinä tilanteessa Jeesus ei sivuuttanut armojärjestystään, jonka hän oli antanut opetuslapsilleen: "Joille TE (=opetuslapset ja heidän seuraajansa) synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan."

3) Epätarkkuus kertomuksissa.

Mielestäni noita tarinoita ei pidä lukea minään pilkun tarkkoina kuvauksina tapahtumista. Apt. 9., 22. ja 26. luvun tarinat eroavat jonkin verran toisistaan ja osa on laitettava muistista johtuvien epätarkkuuksien piikkiin, koska ei esim. ole mahdollista, että Paavalin matkaseuralaiset olisivat sekä nähneet että olleet näkemättä kirkkautta.

Apt. 9:7 "Mutta ne miehet, jotka hänen seurassansa olivat, seisoivat hämmästyksissä; he kuulivat tosin äänen, mutta ei he ketään nähneet."
Apt. 22:9 "Mutta ne, jotka minun kanssani olivat, näkivät kyllä kirkkauden ja peljästyivät, vaan ei he hänen ääntänsä kuulleet, joka minua puhutteli."
Apt. 26:13 "Puolipäivän aikaan, rakas kuningas, näin minä tiellä yhden kirkkauden taivaasta, kirkkaamman kuin auringon paisteen, joka valkeus ympäri valaisi minun ja ne, jotka minun kanssani vaelsivat. 14 Kuin me siis kaikki maahan lankesimme, kuulin minä äänen puhuvan minulleni ja sanovan Hebrean kielellä: Saul, Saul, miksis minua vainoot? työläs on sinun tutkainta vastaan potkia."

--> 9. luvun perusteella matkaseuralaiset kuulivat äänen, mutta eivät nähneet kirkkautta. 22. ja 26. luvun perusteella he näkivät kirkkauden, mutta eivät kuulleet mitään.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 02 Touko 2008, 12:11 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Ankka kirjoitti:
EN SIIS OTA KUULLAKSENI KIRKKOA ENKÄ ISIÄ ENKÄ APOSTOLEITA MUUSSA TAPAUKSESSA KUIN SIINÄ, ETTÄ ILMOITTAVAT JA OPETTAVAT PUHDASTA JUMALAN SANAA.


Tuossa on tärkeä raamattuperiaate. Itse en ota kuullakseni edes Lutheria, vaikka viisas mies olikin, jos hän ei pysy Raamatun sanassa. Tätä Lutherin selitystä lukiessa tulee väkisin vaikutelma, että Martti-tohtori olisi halunnut tuuletella joitakin vanhoja selityksiä vain tuulettamisen itsensä vuoksi.

Tosiasia kuitenkin on Paavalin sana Jumalan armojärjestyksestä, että se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan evankeliumissa uskosta uskoon. Niin vanhurskas alkaa elää uskosta.

Room. 1:
"15 Sentähden niin paljo kuin minussa on, olen minä teillekin, jotka Roomissa olette, valmis evankeliumia saarnaamaan.
16 Sillä en minä häpee Kristuksen evankeliumia; sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi. Ensin Juudalaiselle, niin myös Grekiläiselle.
17 Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta."


Jumala on säätänyt Uuden testamentin viran, Hengen viran, joka antaa evankeliumin uskovalle Hengen. Henki tekee eläväksi - sen sijaan hengetön on kuollut.

2. Kor. 3:
"6 Joka meitä soveliaiksi tehnyt on Uuden Testamentin virkaa pitämään, ei puustavin, vaan Hengen; sillä puustavi kuolettaa, vaan Henki tekee eläväksi.
7 Mutta jos sillä viralla, joka puustavin kautta kuolettaa ja kiviin kuvattu oli, oli senkaltainen kirkkaus, niin ettei Israelin lapset taitaneet katsoa Moseksen kasvoihin, hänen kasvoinsa kirkkauden tähden, joka kuitenkin katoo:
8 Miksi ei siis paljoa enemmin sillä viralla, joka hengen antaa, pitäisi kirkkaus oleman?"


Tämän viran ihminen saa automaattisesti sen jälkeen, kun häntä itseään kohtaan on armo tapahtunut.

2. Kor. 4:1 "Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu,"

Tätä virkaa kutsutaan yleiseksi pappeudeksi. Luther tunnustaa yleisen pappeuden useissa kirjoituksissaan. Useissa kirjoituksissaan hän myös pitää Jumalan seurakunnasta saarnatun elävän sanan kuulemista välttämättömänä parannukseen. Näyttää siltä, että Paavalin parannusta hän olisi pitänyt jonkinlaisena poikkeustapauksena, jossa Jumala olisi ohittanut normaalin armojärjestyksensä.

Vaikka Paavali olisikin joku poikkeustapaus (niin ei ole), se ei tarkoita sitä, että nykyaikana ihminen voisi saada parannuksen armon suoraan näystä. Jumala on säätänyt lujan armojärjestyksensä eikä poikkea siitä. Verrattuna Raamatun aikaan on lisäksi se ero, että jos ilmestyksiä tapahtuukin siellä täällä, niillä ei ole pelastuksen kannalta yleispätevää merkitystä. Raamatussa on kaikki, mitä tarvitaan. Raamattu on sinetöity.

Revitellessään tuolla tavoin uusilla tulkinnoilla Luther tahtomattaan lisää vettä sellaisten hurmahenkien myllyyn, joiden mukaan Jumala synnyttää uskon ilman seurakuntansa kautta saarnattua suullista sanaa. Tätä käsitystä hän on halunnut useissa kirjoituksissaan torjua.

Vanhat lestadiolaiskristityt ovat pitäneet joitakin Lutherin kirjoituksia väärennöksinä. Ristiriita esim. Avaimista-kirjan kirjoituksiin on tuossa niin räikeä, että en ihmettelisi, vaikka tämä kirjoitus olisi sellainen. Tai lukekoon jokainen, näkeekö ristiriitaa seuraavissa lainauksissa:

"Mutta hän ehdottomasti kieltää oppineensa evankeliumia MINKÄÄN IHMISEN ANTAMALLA AVULLA JA SAANEENSA SITÄ MINKÄÄN INHIMILLISEN VÄLIKAPPALEEN TOIMESTA - niinkuin me kaikki opimme sen joko ihmisten meitä palvelemalla tahi saamme sen inhimillisen välikappaleen toimesta, MIKÄ KUULEMALLA, MIKÄ LUKEMALLA, KIRJOITTAMALLA, MAALAMALLA ynnä muulla sellaisella - vaan väittää saaneensa sen suorastaan JEESUKSEN KRISTUKSEN ILMESTYKSEN KAUTTA."

Vrt.

"Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa."


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 23 Touko 2008, 11:30 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Tuli mieleeni vielä yksi näkökulma, mitä en ole käsitellyt tässä Paavalin tapauksessa, jossa hänen tuntonsa herätettiin Damaskoksen tiellä ja kun Kristus Ananiaassa (Henkensä kautta) antoi hänelle sittemmin synnit anteeksi ja elävän uskon lahjan Damaskoksessa.

Jeesus ilmestyi Saulukselle kirkkaana säteillen - ei laupiasta ja armahtavaa -, vaan syyttävää lain valoa niin, että Paavali sokeutui.
"Saul, Saul, miksi vainoat minua?"
"Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat."
"Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä."

Apt. 9:
"3 Matkalla, Saulin ollessa jo lähellä Damaskosta, taivaasta leimahti yhtäkkiä valo hänen ympärilleen.
4 Hän kaatui maahan ja kuuli äänen sanovan: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?"
5 Hän kysyi: "Herra, kuka sinä olet?" Ääni vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
6 Nouse ja mene kaupunkiin. Siellä saat kuulla, mitä sinun on tehtävä."
7 Saulin matkatoverit seisoivat sanattomina. He kuulivat äänen mutta eivät havainneet ketään. [1. Kor. 9:1]
8 Saul nousi maasta, mutta kun hän avasi silmänsä, hän ei nähnyt mitään. Toiset veivät hänet Damaskokseen kädestä taluttaen."


Tulee mieleen, että eikö kyse ole juuri samasta lain tuomitsevasta valosta, jota myöskään israelilaiset eivät kestäneet katsoa, kun valo säteili Mooseksen kasvoista.

2. Moos. 34:
"29 Kun Mooses laskeutui Siinainvuorelta molemmat liitontaulut käsissään, hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt,
30 mutta kun Aaron ja israelilaiset näkivät Mooseksen kasvojen säteilevän, he pelkäsivät mennä häntä vastaan. [2. Kor. 3:7]"


2. Kor. 3:7 "Jo kuolemaa palveleva virka, jonka säädökset oli kaiverrettu kivitauluihin, säteili sellaista kirkkautta, että israelilaiset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin. Ja kuitenkin hänen kasvojensa kirkkaus oli katoavaa. [2. Moos. 34:29,30]"

Eikö Paavali Damaskoksen tiellä ollut juuri tässä tilassa, josta profeetta Jesaja ja Jeesus puhuvat?

Joh. 12:
"38 Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana: -- Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima? [Jes. 53:1 | Room. 10:16]
39 He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
40 -- Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä. [Jes. 6:9,10 | Mark. 4:12+]
41 Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti. [Jes. 6:1,3]"


Jes. 6:
"9 Hän sanoi: -- Mene ja sano tälle kansalle: Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä ymmärtäkö. [6:9,10: Mark. 4:12; Joh. 12:40; Ap. t. 28:26,27; Room. 11:8 : Hes. 12:2]
10 Paaduta tämän kansan sydän, sulje sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se silmillään näkisi, ei korvillaan kuulisi eikä sydämellään ymmärtäisi -- ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi. [5. Moos. 29:3]
11 Minä kysyin: -- Kuinka pitkäksi aikaa, Herra? Hän vastasi: -- Siksi kunnes kaupungit ovat autioina, asukkaita vailla ja talot tyhjillään, kunnes tyhjillä pelloilla vallitsee autius."


--> Jesaja jatkaa, ettei silmiä pidä sokaista lopullisesti, vaan vain määräajaksi. Samoinhan tehtiin Sauluksen hengellisen näön ja ymmärryksen kanssa: kolmeksi päiväksi hänet lyötiin sokeaksi, sitten hänen silmänsä avattiin Ananiaan toimittaman yleisen Pyhän Hengen pappeuden kautta.

Mitä tarkemmin tuohon Paavalin uskoontulotapaukseen perehtyy, sitä vakuuttuneemmaksi käyn siitä, että tiellä hänen tuntonsa vain herätettiin ja hänet saatettiin tajuamaan hengellisen sokeuden tilansa eli tehtiin sokeaksi, ja uskoontulo tapahtui Jumalan normaalin armojärjestyksen mukaisesti uskovaisen ihmisen eli tässä tapauksessa Ananiaan kautta. Edes näin ilmeisessä tapauksessa Jumala ei tehnyt poikkeusta armojärjestykseensä.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Kesä 2008, 11:32 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
O.M kirjoitti:
Tätä virkaa kutsutaan yleiseksi pappeudeksi. Luther tunnustaa yleisen pappeuden useissa kirjoituksissaan. Useissa kirjoituksissaan hän myös pitää Jumalan seurakunnasta saarnatun elävän sanan kuulemista välttämättömänä parannukseen. Näyttää siltä, että Paavalin parannusta hän olisi pitänyt jonkinlaisena poikkeustapauksena, jossa Jumala olisi ohittanut normaalin armojärjestyksensä.


Pohdiskelin vieläkin Paavalin uskoontuloa luettuani CD-rompulta Lutherin hienoja ajatuksia suuhuoneesta. Olisiko ollut niin, että Luther katsoi Paavalin eläneen aikana, jolloin Jumala puhui vielä suoraan ihmisille - siis kaanonin aikana? Lutherin mukaan siis kaanonin aikana olisivat olleet mahdollisia (joskin erittäin harvinaisia) sellaiset suorat ilmoitukset ihmisille, joissa ihminen saattoi tulla uskoon ilman seurakunnan saarnaamaa suullista sanaa? Mutta nyt uuden liiton aikana, kaanonin ollessa sinetöity, Lutherin mukaan Jumala vanhurskauttaisi enää seurakuntansa kautta, kuten hän toteaa Matt. 28:18-20 -kohtaa koskevassa saarnassaan?

Näiden pohdinta on tietysti nykypäivään sovitettuna Lutherin teologian valossakin sinänsä tarpeetonta, koska Lutherin teologian mukaan uuden liiton seurakunnassa, jonka aikaa me elämme, seurakunta on äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa jokaista kristittyä.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 25 Huhti 2011, 17:21 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6846
Paikkakunta: Suomenselkä
Joka teitä eksyttää, hänen pitää tuomionsa kantaman


Minä turvaan teihin Herrassa, ettette toista mieltä ottaisi; mutta joka teitä eksyttää, hänen pitää tuomionsa kantaman, olkaan kuka hän olis. Gal. 5: 10.

Lutherin Gal. epistolan pidemmästä selityksestä.
"Minä turvaan teihin Herrassa." Ikään kuin hän sanoisi: Tarpeeksi olen varoittanut, vahvistanut ja torunut teitä, jos vain muutoin tahdotte kuulla. Minä kuitenkin turvaan teihin Herrassa. Tässä syntyy kysymys, tokko Paavali teki siinä, oikein; että sanoo turvaavansa galatalaisiin semminkin kun pyhät kirjat kieltävät turvaamasta ihmisiin. Sekä usko että rakkaus turvaa (luottaa), mutta erilaiset ovat kumpaisetkin silmämäärät. Usko luottaa Jumalaan, sen tähden se ei pety; rakkaus luottaa ihmisiin, sen tähden se usein pettyy. Mutta rakkauden luottaminen on nykyisessä elämässä niin välttämätön, että ei elämää maailmassa
taida sitä ilman olla. Sillä jollei ihminen uskoisi toista eli luottaisi häneen; niin kummoinen olisi elämämme maan päällä.

Kristityt uskovat rakkauden kautta nopeammin kuin tämän maailman lapset, sillä hurskasten uskallus ihmisiin on hengen eli kristillisen uskon hedelmä. Siitä Paavalikin turvasi langenneihin galatalaisiin, mutta vain Herrassa, ikään kuin sanoisi: Sen verran turvaan teihin, minkä verran Herra on teissä ja te Hänessä, se on, minkä verran pysytte totuudessa. Ja jos te vieteltyinä saatanan palvelijoilta luovutte Herrasta, niin en minä enää turvaa teihin. Näin saattavat hurskaatkin uskaltaa ja luottaa ihmisiin.

"Ettette te toista mieltä olisi," opista ja uskosta nimittäin, kuin minulta olette kuulleet ja oppineet, se on, minä turvaan teihin, ettette vastaanota toista, minun opistani erkanevaa oppia.

"Mutta joka teitä eksyttää, hänen pitää tuomionsa kantaman, olkoon kuka olisi." Tällä lauseella Paavali ikään kuin tuomarina istuen tuomitsee väärät apostolit, kutsuen heitä sangen vihattavalla nimellä eksyttäjiksi, joita galatalaiset kuitenkin pitivät hurskaimpina ja paljon jalompina opettajina kuin Paavalia. Samalla hän tahtoo tällä kauhealla lauseella, jolla niin rohkeasti tuomitsee väärät apostolit, yllyttää galatalaisia välttämään heitä vahingollisimpana myrkkynä, ikään kuin sanoisi: Miksi kuulette niitä hurttia, jotka eivät opeta, vaan ainoastaan eksyttävät teitä. Oppi, jota he teille opettavat, on sula omientuntojen eksyttäminen. Sen tähden he saavatkin kadotuksensa, olkoot kuinka jaloja tahansa. Näistä sanoista: "Olkoon kuka hän olisi", ymmärretään väärien apostolien päältä katsoen olleen sangen jaloja ja pyhiä miehiä ja joku heistä saattoi olla apostolien kuuluisa opetuslapsi, arvoisa ja kunnioitettu mies. Sillä suotta ei käytä Paavali näin voimallisia ja merkitseviä sanoja. Samaan suuntaanhan lausui myös Gal. 1: 8 sanoen:

"Ehkä me taikka joku enkeli taivaasta saarnaisi teille toisin evankeliumia, kuin me olemme teille saarnanneet, se olkoon kirottu". Varmaan moni pahentui tästä Paavalin kiivaudesta suuresti ja ajatteli: Miksi loukkaa Paavali rakkautta. Miksi on hän niin itsepäinen näin turhasta asiasta. Miksi julistaa hän niin äkkiä iankaikkisen kadotuksen tuomion niiden yli, jotka ovat Kristuksen palvelijoita yhtä hyvin kuin kuin hänkin. Tämä ei kuitenkaan estä häntä, vaan kiroaa ja tuomitsee suurimmalla visseydellä ja vakuudella ne, jotka turmelivat opin, vaikka päältä nähden ovat pyhiä, oppineita ja suuriarvoisia miehiä.
Samaten pidämme seurakunnasta ulos suljettuina ja kirottuina ne, jotka sanovat uskonkappaleen Herran ruumiin ja veren epävissiksi, taikka tekevät väkivaltaa Kristuksen omille sanoille ehtoollisesta. Suurimmalla jäykkyydellä tahdomme kaikki uskonkappaleet, suuret ja pienet (vaikkei meidän mielestämme yksikään ole pieni) olemaan puhtaina ja visseinä. Ja tämä onkin suuresti tarpeellinen. Sillä oppi on ainoa valkeutemme, joka valaisee ja johdattaa meitä, ja näyttää meille tien taivaaseen, ja jos se jossakin osassa on pilattu, niin täytyy sen kokonansa olla pilalla. Kussa näin tapahtuu, siellä ei auta rakkaus meitä. Me kyllä saatamme tulla sakramentin riivaajain kanssa autuaiksi ilman rakkautta ja sovintoa, vaan ei ilman puhdasta oppia ja uskoa. Muutoin pidämme kyllä hyvällä mielellä rakkauden ja sovinnon niitä kohtaan, jotka Jumalan sanan jälkeen ajattelevat meidän kanssamme yhtäläisesti kaikista kristinopin kappaleista.

Niin mitä meihin tulee, tahdomme pitää rauhan vihollistemmekin kanssa, ja rukoilla heidän puolestansa, jotka tietämättömyydestä häpäisevät meidän oppiamme ja vainoavat meitä, vaan ei niin niiden kanssa, jotka tietensä ja vastoin omaatuntoansa turmelevat jonkun taikka usean kristinopin uskonkappaleen."

Tässä opettaa Paavali meitä itsepintaisia, koska hän aivan halvan ja vääränkin asian tähden, millaiseksi se näkyi väärien apostolien ja heidän opetuslastensa mielestä, sillä kumpikin luuli väärät apostolit oikein ja puhtaasti opettavansa, ja heidän opetuslapsensa oikein ja raamattuin jälkeen uskovansa. Kuitenkin niin varmaan ennalta, sanoo hän heidän saavan kantaa tuomionsa, josta syystä, niin kuin usein olen varoittanutkin, oppi on tyystin eroitettava elämästä. Oppi on taivas, maa on elämä. Elämässä on syntiä, erhetyksiä, saastaisuutta, viheliäisyyttä ja paljon vaivaa. Siinä rakkaus silmänsä painakoon umpeen, kärsiköön, petettäköön, uskokoon, toivokoon, kantakoon kaikki. Siinä olkoon anteeksiantamisella täysi valta, kun ei vaan syntiä ja erhetystä puolusteta. Mutta niin kuin opissa ei saa olla erhetystä, niin ei se tarvitse anteeksiantamustakaan. Oppia ja elämää ei siis saata vertailla keskenään. Yksi ainoa piirto opissa on suurempi kuin taivas ja maa. Sen tähden emme salli sitä vähemmässäkään asiassa turmeltavan. Mutta erhetyksille elämän suhteen osaamme hyvin ummistaa silmämme, Sillä niin kuin mekin, joka päivä erehdymme elämässä ja käytöksessä, ja kaikki pyhätkin erehtyvät, jonka he vakaasti tunnustavat Herran rukouksessa ja uskontunnustuksessa. Mutta oppimme on, Jumalan kiitos, puhdas, ja kaikki uskomme kappaleet ovat lujasti perustetut pyhään Raamattuun. Nepä perkele mielellänsä saastuttaisi ja kukistaisi. Sen tähden hyökkää se kimppuumme niin viekkaasti tällä kiiltosyyllä: ei saa loukata seurakunnan rakkautta ja sovintoa.

Artikkelissa ei ollut mainittu kirjoittajaa,
Päivämies 22.9.1960

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 12 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö