VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 18 Tammi 2019, 09:33

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Invovacit-viikon 8. saarna
ViestiLähetetty: 24 Huhti 2008, 19:16 
Me olemme nyt kuulleet kaikista niistä kohdista, jotka täällä tähän asti ovat tapahtuneet aina rippiin asti. Nyt tahdomme käsitellä sitä.

Ensiksikin on olemassa rippi, joka perustuu Raamattuun ja on tällainen: jos joku oli julkisesti ihmisten tieten tehnyt syntiä, niin häntä julkisesti syytettiin. Jos hän luopui siitä, niin he rukoilivat Jumalaa hänen puolestaan, mutta jos hän ei tahtonut joukkoa kuulla, niin seurakunta hylkäsi hänet ja erotti hänet niin, ettei kukaan pitänyt yhteyttä hänen kanssaan. Ja tämä rippi on Jumalan käskemä Matt 18:15: "Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken: jos hän sinua kuulee niin olet voittanut veljesi". Tätä rippiä meillä ei enää ole. Tässä kohden evankeliumi on siis joutunut pois käytännöstä. Ken tämän voisi jälleen saattaa voimaan, hän tekisi hyvän teon. Tässä kohdin teidän olisi pitänyt nähdä vaivaa ja saattaa voimaan jälleen tämä rippi, ja toiset asiat olisi pitänyt jättää tekemättä. Tämän asian vuoksi ei kukaan olisi pahentunut ja kaikki olisi käynyt hiljaa ja hienosti. Tämän pitäisi tapahtua näin: Jos te näette koronkiskurin, avionrikkojan, ryövärin tai juopon, niin teidän pitää mennä salaa hänen luokseen ja kehottaa häntä luopumaan sellaisesta paheesta. Jos hän ei tee parannusta, niin sinun täytyy ottaa kaksi kanssasi ja vielä kerran veljellisesti kehottaa häntä luopumaan sellaisesta paheesta. Mutta jos hän sitä halveksii, niin sinun pitäisi koko seurakunnan edessä sanoa papille ja sinulla pitäisi olla mukanasi todistajat, jotka voivat osoittaa todeksi papin edessä tämän syytteen sanoen: rakas herra pappi, sen ja sen tämä ihminen on tehnyt eikä ole ottanut huoliakseen meidän veljellisestä varoituksestamme eikä ole luopunut paheestaan. Sen vuoksi minä syytän häntä näiden todistajien läsnäollessa, jotka tämän ovat kuulleet. Ja jos hän sitten ei tahdo luopua eikä myöntää syytettä oikeaksi, niin papin tulisi koko joukon nimessä seurakunnan edessä erottaa hänet ja panna panaan siihen asti, kunnes hän sen tunnustaa, ja jälleen voidaan ottaa seurakunnan yhteyteen. Tämä olisi kristillistä, mutta minä en uskalla sitä yksin yrittää.


Toiseksi on sellainen rippi tarpeen, jolloin menemme johonkin sopukkaan yksin Jumalan eteen ripittäytymään ja tyhjentämään sydämemme kaikista rikoksista. Tämä on myös käsketty. Sen takia sitä koskee Raamatun sana: "Tehkää tuomio ja vanhurskaus". Tuomion tekeminen on itsemme syyttämistä ja tuomitsemista. Vanhurskauden tekeminen on Jumalan laupeuteen luottamista. Näin on kirjoitettu:Autuaat ne, jotka noudattavat oikeutta, jotka aina tekevät vanhurskauden. Tuomio ei ole mitään muuta kuin että ihminen tuntee itsensä, tuomitsee itsensä kokonaan ja tämä on todellista nöyryyttä ja itsensä alentamista. Vanhurskaus ei ole mitään muuta kuin että ihminen siten itsensä tuntee, pyytää Jumalalta armoa ja apua, jolla hän sitten saa Jumalalta avun. Sitä Daavid tarkoittaa sanoessaan: "Minä olen syntiä tehnyt. Tahdon tunnustaa Jumalalle pahat tekoni ja sinä annat anteeksi minun syntivelkani, sentakia rukoilkoot sinua kaikki hurskaat."


--------------------------------------------------------------------------------

8. saarna jatkuu


Kolmanneksi on olemassa tällainen rippi: joku ottaa toisen erilleen kahdenkesken ja sanoo hänelle, mikä häntä vaivaa. Näin hän tekee saadakseen kuulla häneltä lohduttavan sanan, ja tämä on paavin käskemä. Tämän pakotuksen olen minä hyljännyt, koska olen kirjoittanut ripistä ja tahdon ripittäytyä ei vain siksi, että paavi on niin käskenyt ja tahtoo niin olevan. Sillä minä tahdon, että hän antaa ripin mennä eikä siinä saa olla mitään pakkoa eikä käskyä, jonka hän on antanut, mutta silti tahdon pitää voimassa salaripin enkä anna itseltäni sitä kenenkään ottaa, enkä tahtoisi sitä menettää vaikka koko maailman aarteet minulle annettaisiin, sillä minä tiedän mikä lohdutus ja voima on siinä minulle annettu. Ei kukaan tiedä, mihin se pystyy paitsi se, joka on usein ja paljon otellut perkeleen kanssa. Niin, perkele olisi kauan sitten minut nujertanut, jollei rippi olisi pitänyt minua pystyssä. Sillä on paljon epäilyttäviä asioita, joita ihminen ei voi ratkaista ja joista hän ei pääse selvyyteen. Silloin hän ottakoon veljen erilleen ja esittäköön hänelle sen hädän, joka ahdistaa. Mitä se tekee, jos lähimmäisen edessä vähän nöyrtyy ja saa häpeää päälleen ja odottaa häneltä lohdutusta. Ottakoon sen ja uskokoon niin kuin hän olisi sen Jumalalta kuullut niin kuin me luemme Matt 18:19: "Jos kaksi maan päällä sopii keskenään mistä tahansa, niin he saavat sen".

Meidän täytyy myös saada paljon synninpäästöä voidaksemme vahvistaa heikkoa ja arkaa omaatuntoamme ja sydäntämme perkelettä ja Jumalaa vastaan. Sen vuoksi ei kukaan saa kieltää meiltä rippiä, ei pidättää meitä siitä eikä vetää meitä siitä pois. Sillä ken saa paljon otella synnin kanssa, hän tahtoisi mielellään päästä siitä vapaaksi, ja sen lisäksi hän tahtoisi mielellään saada avukseen varman raamatunlauseen. Menköön hän ja valittakoon jollekin yksinäisyydessä ja mitä toinen hänelle siitä sanoo, sen hän ottakoon vastaan niin kuin Jumala itse olisi sen sanonut omalla suullaan.



--------------------------------------------------------------------------------

Ja vielä vähän...


Mutta kenellä on vahva usko että hänen syntinsä ovat hänelle anteeksi annetut, hän antakoon tämän ripin olla ja ripittäytyköön vain Jumalalle. Mutta kuinka monella on sellainen luja usko. Sen vuoksi en anna ottaa itseltäni tätä salarippiä niin kuin olen jo sanonut, mutta en tahdo kenenkään antaa pakottaa itseäni, vaan tahdon antaa jokaiselle vapauden. Jumalamme ei ole niin saita, että olisi antanut meille ainoastaan yhden synninpäästöjulistuksen ja ainoastaan yhden lohduttavan lauseen meidän omantuntomme vahvistukseksi ja lohdutukseksi, vaan meillä on evankeliumissa monia synninpäästöjulistuksia. Niinpä luemme evankeliumissa: " Niin kuin te anteeksi annatte velalliselle, niin taivaallinen Isäsi antaa teille anteeksi". Toinen lohdutus meillä on Isä meidän-rukouksessa:" Anna meille meidän velkamme anteeksi". Kolmas on kaste ajatellessani: katso, Herrani, minähän olen kastettu sinun nimeesi ollakseni varma Sinun armostasi ja laupeudestasi. Tämän varmuuden saadaksemme on kaste asetettu. Sen lisäksi meillä on salarippi. Siitä osallistun saadakseni varman anteeksiantamuksen, niin kuin Jumala itse puhuisi. Niin saan varmuuden, että syntini ovat minulle anteeksiannetut. Lopuksi vastaanotan korkea-arvoisen sakramentin. Syön hänen ruumiinsa ja juon hänen verensä merkiksi siitä, että olen vapaa synneistäni ja että Jumala on vapauttanut minut kaikista rikkomuksistani. Tehdäkseen minut varmaksi Hän antaa minulle ruumiinsa syötävksi ja verensä juotavaksi, etten epäilisi, että minulla on armollinen Jumala.

Näette siis, ettei rippiä ole halveksittava, vaan että se on lohdullinen asia. Koska meillä täytyy olla paljon lohdutusta voidaksemme kestää taistelussa perkelettä, kuolemaa, syntiä ja helvettiä vastaan, niin emme saa antaa riistää itseltämme mitään asetta, vaan meidän on säilytettävä haarniskamme ja varustuksemme kokonaisena ja Jumalan meille antama lohdutus koskemattomana. Sillä te ette vielä tiedä, mitä vaivaa ja työtä vaaditaan perkeleen kanssa sotimiseen ja hänen voittamiseensa. Mutta minä tiedän sen hyvin, koska olen hänen kanssan syönyt suolaa rakeen tai pari. Minä tunnen perkeleen erittäin hyvin ja hänkin tuntee minut. Jos tekin olisitte tulleet tuntemaan hänet, niin te ette olisi noin vain minulta riistäneet rippiä. Jääkää Jumalan huomaan! Amen.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Touko 2008, 12:45 
Poissa
perehtynyt

Liittynyt: 18 Helmi 2008, 21:20
Viestit: 64
Paikkakunta: Jojensuu
Erittäin hyvä ja tarpeellinen kirjoitus. Näiden vuoksi Lutherilla on paikka meidän sydämissämme. Yksinkertaista ja selkeää, lapsenmielistä puhetta, jota jopa tämmöinen maalaispoika ymmärtää. Tuossa tulee Jumalan lapsen vapaus kirkkaasti esille.

_________________
Hajamielisyys on elämän suola!


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia