VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 20 Marras 2017, 09:03

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 3 viestiä ] 
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Gal.kirj.esipuhe
ViestiLähetetty: 24 Huhti 2008, 20:52 
Martti Luther

Minusta tuntuu miltei uskomattomalta, että tätä pyhän Paavalin galatalaisille lähettämää kirjettä julkisesti selittäessäni olen ollut niin monisanainen kuin tämä kirja osoittaa. Tunnen kuitenkin omikseni kaikki ne ajatukset, jotka havaitsen tähän kirjaan veljien näin ahkerasti muistiin merkitsemiksi; minun on siis tunnustaminen julkisessa esityksessä puhuneeni kaiken, ehkäpä enemmänkin. Sydämessäni näet vallitsee tämä ainoa oppi: KRISTUKSEN USKO. Siitä minun jumaluusopillinen ajatteluni öin ja päivin lähtee, sen kautta kulkee ja siihen palajaa; ja siitä huolimatta tunnen käsittäneeni vain mitättömiä, vaivaisia aakkosentapaisia, ikään kuin sirpaleita siitä viisaudesta, joka on niin korkea, niin laaja, niin syvä -.

Siksipä minua hävettääkin julkaista nämä puutteelliset ja ponnettomat selitykseni niin suuren apostolin ja Jumalan valitun välikappaleen kirjeeseen. Häpeilemisestä luopumaan ja häpeämättömään rohkeuteen minua kuitenkin pakottaa se ääretön ja kauhistava pyhän häpäisy ja iljetys, joka Jumalan seurakunnassa aina on raivonnut ja yhä vieläkin raivoaa tuota ainoaa lujaa kalliota vastaan, joksi vanhurskauttamisoppia sanomme: emme ole itsestämme - emme tietysti siis tekojemmekaan nojalla, jotka ovat meitä itseämme vähemmät - vaan me olemme toisen, JUMALAN AINOSYNTYISEN POJAN, JEESUKSEN KRISTUKSEN KAUTTA LUNASTETUT SYNNISTÄ, KUOLEMASTA ja PERKELEESTÄ ja SAANEET LAHJAKSI IANKAIKKISEN ELÄMÄN.
--------------------------------------------------------------------------------

Tätä kalliota vastaan saatana jo paratiisissa karkasi houkutellessaan esivanhempiamme omin viisauksin ja voimin pyrkimään Jumalan kaltaisiksi ja luopumaan uskosta siihen Jumalaan, joka heille oli antanut elämän ja luvannut, että se heillä pysyisi. Pian tämän jälkeen tuo valhettelija ja murhamies, alati kaltaisenaan, saman kallion takia yllytti Kainin veljesmurhaan siitä yksinomaisesta syystä, että hurskas veli uskossa oli uhrannut paremman uhrin (Hebr. 11:4), mutta hän itse, joka jumalattomana uhrasi tekonsa vailla uskoa, ei ollut Jumalalle mieleinen. Keskeytymätön ja sietämätön saatanan vainoaminen samaista uskoa vastaan seurasi sittemmin Kainin jälkeläisten taholta, kunnes Jumalan oli pakko vedenpaisumuksella kerrassaan puhdistaa koko maanpiiri ja ottaa suojaansa Nooa, uskon ja vanhurskauden saarnaaja. Kuitenkin kaikitenkin saatana säilytti siemenensä Haamissa, Nooan kolmannessa pojassa. Niin - ken voi kaiken kertoa? Koko maailma on sen jälkeen raivonnut tätä uskoa vastaan keksimällä epälukuisia epäjumalia ja hartauden muotoja, joissa kukin - niinkuin Paavali sanoo (Ap. t. 14:15) - vaelsi omaa tietään ja toivoi voivansa omilla teoillaan pelastaa itsensä pahasta ja synneistä, niinkuin tuosta kaikesta kaikkien pakanoiden teot ja kirjoitukset yltäkyllin todistavat.
--------------------------------------------------------------------------------

Mutta tuo ei ole mitään Jumalan oman kansan, Israelin eli synagogan rinnalla. Se ennen muita oli saanut omakseen isille annetun varman lupauksen, sittemmin Jumalan lain, enkelien kautta annetun, ja lisäksi näihin varmennusta profeettojen aina käsilläolevista sanoista, ihmeteoista ja esimerkeistä. Ja kuitenkin saatana, toisin sanoen, itsevanhurskauden villitys sai aikaan heidän keskuudessaan sen, että tappoivat kaikki profeetat ja loppujen lopuksi itse Jumalan Pojan, heille luvatun Messiaan aivan samasta syystä: sen tähden että nämä opettivat ihmisten olevan Jumalan mieleisiä Jumalan armon eikä oman vanhurskautemme nojalla.

Perkeleen ja maailman peruskäsityshän on alusta saakka ollut seuraava: emme tahdo olla pahaa tekevien kirjoissa, vaan Jumalan täytyy hyväksyä kaikki, mitä ikinä teemme, ja kaikkien hänen profeettojensa täytyy olla samaa mieltä; elleivät ole, kuolkoot. Alas Aabel, eläköön Kain! Näin ohjeemme olkoon! Ja sen mukaisesti tapahtuukin.
--------------------------------------------------------------------------------

Pakanaseurakunnassakin on asiasta riidelty ja edelleenkin riidellään siksi lujasti, että synagogan raivo siihen verrattuna näyttää olleen paljasta leikkiä. Juutalaisethan eivät - niinkuin Paavali (1Kor. 2:8 ) sanoo - tunteneet Kristustaan, ja siitä syystä ristiinnaulitsivat kirkkauden Herran. Pakanaseurakunta taas on omaksunut Kristuksen ja tunnustanut hänet Jumalan Pojaksi, joka on tehty meidän vanhurskaudeksemme (1 Kor. 1:30), ja tätä se julkisesti veisaa, lukee ja opettaa. Mutta vaikka tunnustus on voimassa, kuitenkin ne, jotka väittävät olevansa seurakunta, surmaavat ja vainoavat niitä ja raivoavat niitä vastaan, joiden usko, opetus ja harrastus tähtää vain siihen, että Kristus saisi jäädä juuri siksi, miksi noiden täytyy teeskennelyllä puheella ja harrastuksella hänet tunnustaa. Hehän pitävät valtaa tällä hetkellä Kristuksen nimessä; ja jos he saattaisivat Kristuksen nimettä säilyttää tämän vallan itsellään, he julkisesti selittäisivät hänet sellaiseksi, jommoisena hän on heidän sydämissään. He pitävät häntä paljon vähäarvoisempana kuin juutalaiset, jotka pitävät häntä edes "toolana", toisin sanoen, syystä ristille ripustettuna rosvona; meikäläiset taas pitävät häntä taruhenkilönä, pakanoiden keksimän jumaluusolennon veroisena, - senhän voi todeta Roomassa, paavin hovissa, ja melkein koko Italiassa.

Koska Kristus on kristittyjensä keskuudessa - sillä sitenhän he tahtovat itseään nimitettävän - on ivattuna, koska Kain yhtenään surmaa Aabelia ja koska saatanan iljetys nyt mitä voimallisemmin vallitsee, on tarpeen, että - olimmepa sitten aloittelevia tai esitystaitureita, olimmepa oppineita tai oppimattomia - tutkimme tätä oppia mitä huolellisemmin ja asetamme sen saatanaa vastaan. Sillä jos kaikki ihmiset vaikenisivatkin, tätä kalliota täytyy vaikka kallioiden ja kivien julki julistaa.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 25 Huhti 2008, 00:12 
Laitan tähän jatkoksi Gal.kirjeen alkusanan, jotta jokainen voi sit kattoo, miten ja milloin se on väsätty!

Galatalaiskirje oli Lutherille erittäin rakas; hän nimitti sitä "omaksi kirjeekseen, jonka kanssa oli kihloissa Katarina von Borakseen".

Jo vuosina 1516-1519 hän sen selitti Wittenbergin yliopistossa. Toistakymmentä vuotta myöhemmin, KUN VANHURSKAUTTAMISOPPI MONIEN RIITAKYSYMYSTEN VUOKSI UHKASI JOUTUA SYRJÄÄN, Luther heinäkuussa 1531 aloitti uudelleen tämän kirjeen selittämisen vanhurskauttamisopin näkökulmalta, pitäen 40 luentoa, viimeisen joulukuun puolivälissä. Maisteri Yrjö Rörer kirjoitti parin muun avustamana luennot muistiin ja valmisti ne painokuntoon; SAATUAAN TEOKSELLE LUTHERIN HYVÄKSYMISEN, VIELÄPÄ SIIHEN ESIPUHEENKIN, HÄN JULKAISI SEN TAMMIKUUSSA 1 5 3 5. V. 1538 nämä luennot ilmestyivät vähän muuteltuina ja lisättyinä.

Tämä ihmeellinen kirja, jota Luther itse sanoi parhaimmaksi kirjakseen, ei jäänyt vain oppineitten luettavaksi. Jo 1539 se ilmestyi Eisenachin kirkkoherran Justus Meniuksen kääntämänä saksan kielelle; sittemmin se on käännetty monelle muullekin kielelle. Suomen kielelle se on käännetty kahdestikin, kummallakin kerralla v. 1538 painoksesta. Kumpikin painos on jo kauan ollut loppuunmyytynä.

Se vaatimaton suomennos joka nyt julkaistaan, on suoritettu v. 1535 ilmestyneestä alkukielisestä painoksesta siitä syystä, että tämä painos on otettu uusimpaan, vuodesta 1884 alkaen Weimarissa ilmestyvään täydelliseen Lutherin teosten kokoelmaan (D. Martin Luthers Werke, kritische Gesamtausgabe, 40. Bd). Suomennosta on mikäli mahdollista täydennetty v. 1538 painoksesta otetuilla lisäyksillä, jotka ovat merkityt hakasiin. Kirjan loppuun on liitetty eräitä lisäyksiä ja selityksiä, joihin kirjan tähdet viittaavat, sekä asiahakemisto.

"Vaikka maailmassa ei olisi mitään muuta kristillisyyden oppia, ei mitään muuta lohdutusta eikä kehoitusta kuin tähän (Galatalais) kirjeeseen sisältyvä, tällä tavalla käsitettynä ja tutkittuna, olisi siinä kuitenkin koko maailmalle oppia ja lohdutusta enemmän kuin riittävästi." Näin kirjoitti Justus Menius. Opastakoon tässä kirjassa Lutherin kirkkaaksi selvittämä vanhurskauttamisoppi hengellisessä suhteessa pimeänä ja sekavana aikanamme monta eksyvää sydäntä totuuden uskomiseen!

Turussa, huhtikuulla 1932
SUOMENTAJA


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Touko 2008, 12:58 
Poissa
perehtynyt

Liittynyt: 18 Helmi 2008, 21:20
Viestit: 64
Paikkakunta: Jojensuu
Ankka on ytimessä...

Tuo ensimmäisen viestin loppuosassa ylöskirjoitettu toteamus perkeleen ja maailman hengestä on melkoisen ajaton. Jos tänä päivänä kysyy, mitä on synti, niin vastauksia voi tulla joitakin, mutta osa ei vättämättä edes tiedä, mikä sellainen on tai luulee sitä joksikin syötäväksi ja kysyy reseptiä. Kaikki on luvallista - kaikki rakentaa, jos Paavalia mukaillaan. Vapaus vallitkoon seurakunnassa. Ai millainen vapaus? Sen voi itse määritellä.

_________________
Hajamielisyys on elämän suola!


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 3 viestiä ] 

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö