Martti Luther
Minusta tuntuu miltei uskomattomalta, että tätä pyhän Paavalin galatalaisille lähettämää kirjettä julkisesti selittäessäni olen ollut niin monisanainen kuin tämä kirja osoittaa. Tunnen kuitenkin omikseni kaikki ne ajatukset, jotka havaitsen tähän kirjaan veljien näin ahkerasti muistiin merkitsemiksi; minun on siis tunnustaminen julkisessa esityksessä puhuneeni kaiken, ehkäpä enemmänkin. Sydämessäni näet vallitsee tämä ainoa oppi: KRISTUKSEN USKO. Siitä minun jumaluusopillinen ajatteluni öin ja päivin lähtee, sen kautta kulkee ja siihen palajaa; ja siitä huolimatta tunnen käsittäneeni vain mitättömiä, vaivaisia aakkosentapaisia, ikään kuin sirpaleita siitä viisaudesta, joka on niin korkea, niin laaja, niin syvä -.
Siksipä minua hävettääkin julkaista nämä puutteelliset ja ponnettomat selitykseni niin suuren apostolin ja Jumalan valitun välikappaleen kirjeeseen. Häpeilemisestä luopumaan ja häpeämättömään rohkeuteen minua kuitenkin pakottaa se ääretön ja kauhistava pyhän häpäisy ja iljetys, joka Jumalan seurakunnassa aina on raivonnut ja yhä vieläkin raivoaa tuota ainoaa lujaa kalliota vastaan, joksi vanhurskauttamisoppia sanomme: emme ole itsestämme - emme tietysti siis tekojemmekaan nojalla, jotka ovat meitä itseämme vähemmät - vaan me olemme toisen, JUMALAN AINOSYNTYISEN POJAN, JEESUKSEN KRISTUKSEN KAUTTA LUNASTETUT SYNNISTÄ, KUOLEMASTA ja PERKELEESTÄ ja SAANEET LAHJAKSI IANKAIKKISEN ELÄMÄN.
--------------------------------------------------------------------------------
Tätä kalliota vastaan saatana jo paratiisissa karkasi houkutellessaan esivanhempiamme omin viisauksin ja voimin pyrkimään Jumalan kaltaisiksi ja luopumaan uskosta siihen Jumalaan, joka heille oli antanut elämän ja luvannut, että se heillä pysyisi. Pian tämän jälkeen tuo valhettelija ja murhamies, alati kaltaisenaan, saman kallion takia yllytti Kainin veljesmurhaan siitä yksinomaisesta syystä, että hurskas veli uskossa oli uhrannut paremman uhrin (Hebr. 11:4), mutta hän itse, joka jumalattomana uhrasi tekonsa vailla uskoa, ei ollut Jumalalle mieleinen. Keskeytymätön ja sietämätön saatanan vainoaminen samaista uskoa vastaan seurasi sittemmin Kainin jälkeläisten taholta, kunnes Jumalan oli pakko vedenpaisumuksella kerrassaan puhdistaa koko maanpiiri ja ottaa suojaansa Nooa, uskon ja vanhurskauden saarnaaja. Kuitenkin kaikitenkin saatana säilytti siemenensä Haamissa, Nooan kolmannessa pojassa. Niin - ken voi kaiken kertoa? Koko maailma on sen jälkeen raivonnut tätä uskoa vastaan keksimällä epälukuisia epäjumalia ja hartauden muotoja, joissa kukin - niinkuin Paavali sanoo (Ap. t. 14:15) - vaelsi omaa tietään ja toivoi voivansa omilla teoillaan pelastaa itsensä pahasta ja synneistä, niinkuin tuosta kaikesta kaikkien pakanoiden teot ja kirjoitukset yltäkyllin todistavat.
--------------------------------------------------------------------------------
Mutta tuo ei ole mitään Jumalan oman kansan, Israelin eli synagogan rinnalla. Se ennen muita oli saanut omakseen isille annetun varman lupauksen, sittemmin Jumalan lain, enkelien kautta annetun, ja lisäksi näihin varmennusta profeettojen aina käsilläolevista sanoista, ihmeteoista ja esimerkeistä. Ja kuitenkin saatana, toisin sanoen, itsevanhurskauden villitys sai aikaan heidän keskuudessaan sen, että tappoivat kaikki profeetat ja loppujen lopuksi itse Jumalan Pojan, heille luvatun Messiaan aivan samasta syystä: sen tähden että nämä opettivat ihmisten olevan Jumalan mieleisiä Jumalan armon eikä oman vanhurskautemme nojalla.
Perkeleen ja maailman peruskäsityshän on alusta saakka ollut seuraava: emme tahdo olla pahaa tekevien kirjoissa, vaan Jumalan täytyy hyväksyä kaikki, mitä ikinä teemme, ja kaikkien hänen profeettojensa täytyy olla samaa mieltä; elleivät ole, kuolkoot. Alas Aabel, eläköön Kain! Näin ohjeemme olkoon! Ja sen mukaisesti tapahtuukin.
--------------------------------------------------------------------------------
Pakanaseurakunnassakin on asiasta riidelty ja edelleenkin riidellään siksi lujasti, että synagogan raivo siihen verrattuna näyttää olleen paljasta leikkiä. Juutalaisethan eivät - niinkuin Paavali (1Kor. 2:8 ) sanoo - tunteneet Kristustaan, ja siitä syystä ristiinnaulitsivat kirkkauden Herran. Pakanaseurakunta taas on omaksunut Kristuksen ja tunnustanut hänet Jumalan Pojaksi, joka on tehty meidän vanhurskaudeksemme (1 Kor. 1:30), ja tätä se julkisesti veisaa, lukee ja opettaa. Mutta vaikka tunnustus on voimassa, kuitenkin ne, jotka väittävät olevansa seurakunta, surmaavat ja vainoavat niitä ja raivoavat niitä vastaan, joiden usko, opetus ja harrastus tähtää vain siihen, että Kristus saisi jäädä juuri siksi, miksi noiden täytyy teeskennelyllä puheella ja harrastuksella hänet tunnustaa. Hehän pitävät valtaa tällä hetkellä Kristuksen nimessä; ja jos he saattaisivat Kristuksen nimettä säilyttää tämän vallan itsellään, he julkisesti selittäisivät hänet sellaiseksi, jommoisena hän on heidän sydämissään. He pitävät häntä paljon vähäarvoisempana kuin juutalaiset, jotka pitävät häntä edes "toolana", toisin sanoen, syystä ristille ripustettuna rosvona; meikäläiset taas pitävät häntä taruhenkilönä, pakanoiden keksimän jumaluusolennon veroisena, - senhän voi todeta Roomassa, paavin hovissa, ja melkein koko Italiassa.
Koska Kristus on kristittyjensä keskuudessa - sillä sitenhän he tahtovat itseään nimitettävän - on ivattuna, koska Kain yhtenään surmaa Aabelia ja koska saatanan iljetys nyt mitä voimallisemmin vallitsee, on tarpeen, että - olimmepa sitten aloittelevia tai esitystaitureita, olimmepa oppineita tai oppimattomia - tutkimme tätä oppia mitä huolellisemmin ja asetamme sen saatanaa vastaan. Sillä jos kaikki ihmiset vaikenisivatkin, tätä kalliota täytyy vaikka kallioiden ja kivien julki julistaa.