19. kolm. jälk. sunnuntai II evankeliumisaarna (katkelma)

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

19. kolm. jälk. sunnuntai II evankeliumisaarna (katkelma)

ViestiKirjoittaja lukkari » 25 Touko 2008, 00:05

28. Kolmas kohta: Miten tai millä keinoin tämä vanhurskaus tuodaan meille, että saisimme Kristuksen kautta ansaitun aarteen? Tässäkin otettakoon vaari siitä, että kuljetaan oikein eikä jouduta siihen, mitä eräät vääräoppiset ja heitäkin vielä hurjemmin harhaantuneet henget entisaikaan väittivät: Jumala tekee heille jotakin erikoista toimimalla sisäisesti jokaisen sydämessä ja antamalla Pyhän Henkensä erikoisen valon ja salaisen ilmoituksen välityksellä — aivan kuin ei mitään kirjaimia, mitään kirjoitettua, mitään ulkonaista saarnaa tarvittaisikaan. Tietäkäämme siis: Jumala on järjestänyt siten, ettei kukaan pääse Kristuksen tuntemiseen eikä hänen kauttansa ansaittuun anteeksiantamukseen tai saa Pyhää Henkeä ilman ulkonaisia, julkisia välineitä. Jumala on päinvastoin sisällyttänyt tämän aarteen suulliseen sanaan eli saarnavirkaan. Hän ei tahdo asiaansa toteuttaa loukossa tai salaisella tavalla sydämessä, vaan hän tahtoo, että se ihmisten keskuudessa julki kuulutetaan ja jaetaan. Kristuskin käskee: »Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille" jne. (Mark. 16:15).

29. Tämän hän tekee sitä varten, että oltaisiin varmoja siitä, miten ja mistä armoa on etsittävä ja odotettava. Näin kristikunnassa kaikki tapahtukoon samalla tavalla ja samassa järjestyksessä. Kukaan älköön ryhtykö mihinkään omaan älköönkä kulkeko omien ajatustensa mukaan, ettei pettäisi sekä itseään että toisia, niinkuin muutoin varmasti käy. Kun me, näet, emme voi nähdä sydämeen, kaikki alkaisivat kerskua Pyhästä Hengestä ja kehua omia ajatuksiaan hengelliseksi ilmoitukseksi, jonka Jumala erikoisella tavalla on opettanut ja mieleen antanut. Kukaan ei silloin voisi tietää ketä tai mitä on uskottava.

30. Siis tämäkin asia, nimittäin kristikunnassa kaikuva ulkonainen sana eli saarna, kuuluu syntien anteeksiantamuksen eli kristillisen vanhurskauden saavuttamiseen. Se on kuin kanava ja välittäjä, jonka kautta Kristus ja hänen armonsa meille ilmoitetaan, eteemme kannetaan ja helmaamme lasketaan. Tämän puuttuessa kukaan ei milloinkaan aarretta huomaisi. Mistä, näet, tiedettäisiin tai kuinka ainoankaan ihmisen sydämeen koskaan astuisi se, että Kristus, Jumalan Poika, on meidän tähtemme tullut taivaasta, on meidän edestämme kuollut ja kuolleista noussut, on saavuttanut syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän ja ne meille lahjoittanut, ellei hän sitä julkisesti julistuttaisi ja saarnauttaisi? Ja vaikka hän kärsimyksellään ja kuolemallaan onkin ansainnut meille tämän aarteen, kukaan ei kuitenkaan pääse siihen käsiksi, sitä omistamaan, ellei Kristus sitä sanalla käskisi tarjoamaan ja kuin kotiin kantamaan. Kaikki se,minkä hän sitä varten on uhrannut ja mitä sitä varten tehnyt, olisi mennyt hukkaan; se olisi kuin maahan kätketty kallis, suuri aarre, jota kukaan ei arvaa etsiä eikä sitä hyödykseen käyttää.

31. Siksipä minä olen aina opettanutkin, että ensiksi, ennen kaikkea muuta, täytyy olla käsillä suullisen sanan, ja että tämä sana on käsitettävä <<<0557>>> korvin, mikäli Pyhän Hengen on päästävä sydämeen Pyhän Hengen, joka sitten sanan avulla ja välityksellä valaisee sydämen ja vaikuttaa uskon. Usko siis ei tule eikä se pysy muulla tavalla kuin kuulemisen ja evankeliumin ulkonaisen saarnan välityksellä; näiden kautta se sekä pääsee alkuun että kasvaa eli vahvistuu. Älköön sitä siis millään muotoa halveksittako! Pidettäköön se suuressa kunniassa! Halulla sen parissa oltakoon, lakkaamatta sitä harjoitettakoon ja mieliin teroitettakoon. Ei se milloinkaan jää vaille hedelmää, eikä sitä koskaan tarpeeksi käsitetä eikä opita. Kavahtakoot vain kaikki noita häpeällisiä henkiä, jotka pitävät sitä niin halpana, kuin se ei olisikaan välttämättömän tarpeellinen uskoa varten tai jotka sen välehen perusteellisesti oppivat, sitten kyllääntyäkseen, kunnes he lopuksi siitä pois lankeavat, eikä heille uskosta ja Kristuksesta jää hituistakaan jäljelle.
32. Kas niin, tästä nyt sait kaiken sen, mikä kuuluu kristillisen vanhurskauden uskonkohtaan! Sen sisällyksenä on syntien anteeksiantamus, joka Kristuksen kautta on meille lahjoitettu sekä uskolla sanan kautta ja sanassa omistettu aivan sellaisenaan, ilman mitään omia tekojamme. Emme kuitenkaan saa ajatella, ettei kristityn tarvitse eikä tule tehdä hyviä tekoja. Niitä älköön kuitenkaan sekoitettako ja pujoteltako uskon oppiin, sitä verhoten sillä häpeällisellä käsityksellä, että ne muka vaikuttavat jotakin siihen vanhurskauteen, joka Jumalan edessä kelpaa. Näin tärvellään ja turmellaan sekä teot että uskon oppi. Onhan ennen kaikkea tärkeätä, että tämä uskonkohta säilytetään puhtaana ja sekoittamattomana, erillään kaikesta meidän tekemisestämme. Sitten kun meillä on vanhurskaus, on kuitenkin tekojen seurattava, mutta ne jääkööt tänne maan päälle muovailemaan ja säilyttämään maallista vanhurskautta. Näin molemmat ovat oikeassa käytössä, tosin kumpikin erikseen, oman olemuksensa ja arvonsa mukaan: edellinen Jumalan edessä, uskossa, kaikkien tekojen ulkopuolella ja ennen niitä, jälkimmäinen rakkauden teoissa lähimmäistä kohtaan, sen mukaan kuin me jo yllä siitä puhuimme.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

En tiedä onko tämä ollut tällä palstalla aikaisemmin, mutta nyt ainakin on. Jos löytyy Lutherin kirkkopostilla III osa niin lukaiskaapa koko saarna.
Tekstihän kertoo siitä kuinka halvaantunut mies laskettiin katon kautta Jeesuksen eteen.
lukkari
Valvoja
 
Viestit: 553
Liittynyt: 14 Loka 2006, 12:52

Re: 19. kolm. jälk. sunnuntai II evankeliumisaarna (katkelma

ViestiKirjoittaja O.M » 26 Touko 2008, 08:39

lukkari kirjoitti:31. Siksipä minä olen aina opettanutkin, että ensiksi, ennen kaikkea muuta, täytyy olla käsillä suullisen sanan, ja että tämä sana on käsitettävä korvin, mikäli Pyhän Hengen on päästävä sydämeen Pyhän Hengen, joka sitten sanan avulla ja välityksellä valaisee sydämen ja vaikuttaa uskon. Usko siis ei tule eikä se pysy muulla tavalla kuin kuulemisen ja evankeliumin ulkonaisen saarnan välityksellä; näiden kautta se sekä pääsee alkuun että kasvaa eli vahvistuu.


Erinomaisen hyvää Lutheria. Lutherin mukaan usko (ja Pyhä Henki sen pantiksi) vaikutetaan suullisen sanan avulla.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Anonymous » 26 Touko 2008, 11:22

Te jotka tunnette Lutherin minua paremmin, niin eikö tämä liity siihen Lutherin keskusteluun roomalaiskatolista kirkkoa vastaan, jossa perusteltiin ja korostettiin puhutun ja opetetun Jumalan sanan, eli saarnan merkitystä. Ja toisaalta korostettiin seurakunnan merkitystä sinä joukkona, jonne Jumalan sana on annettu säilytettäväksi.

Paavin kirkossa opetushan oli muuttunut seremoniaksi, jopa niin pitkälle, että edes jumalanpalveluksen kieltä, eli latinaa, ei tainnut kuulijakunnasta ymmärtää monikaan. Ja on tietysti viisas, rakas ja oikea neuvo, että uskomisen asioita kannattaa tutkistella ja evankeliumia hakea seurakunnasta eikä pähkäillä niitä liiaksi yksinään, "että oltaisiin varmoja siitä, miten ja mistä armoa on etsittävä ja odotettava. Näin kristikunnassa kaikki tapahtukoon samalla tavalla ja samassa järjestyksessä. Kukaan älköön ryhtykö mihinkään omaan älköönkä kulkeko omien ajatustensa mukaan, ettei pettäisi sekä itseään että toisia, niinkuin muutoin varmasti käy."

Mutta tuo puhutun sanan korostaminen ei tietysti tarkoita sitä, etteikö syntejä voisi saarnata anteeksi esimerkiksi kirjeitse, sähköpostilla tms, eihän?
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja O.M » 26 Touko 2008, 12:05

teepee kirjoitti:Mutta tuo puhutun sanan korostaminen ei tietysti tarkoita sitä, etteikö syntejä voisi saarnata anteeksi esimerkiksi kirjeitse, sähköpostilla tms, eihän?


Ymmärrän niin, että ihmiset voivat kirjeitse ja sähköpostilla tai vaikkapa keskustelupalstalla sopia rakkauden ripin piiriin kuuluvista asioista. Jo uskomassa oleva voi toki myös pyytää armovakuutusta kirjoitetussa muodossa.

Sen sijaan epäuskoinen ihminen ei voi ymmärtääkseni saada parannuksen armoa kirjeestä, sähköpostista, tekstiviestistä, nettipalstaviestistä tms., koska a) Raamattu ei tunne yhtään luetusta sanasta tapahtuvaa uskoontulotapausta, b) koska niissä ei seurakunta ole läsnä. Jotta ihminen voi saada parannuksen armon, on oltava sovituksen virkaa toimittava henkilö eli seurakunta (vähintään yksi seurakunnan jäsen) paikalla, eli Pyhän Hengen on oltava läsnä.

Luther kirjoittaa asiasta Avaimista-teoksessa näin:

"Tästä me nyt näemme mitä avaimet ovat, nimittäin Jumalan kristikunnalle Kristuksen kautta antama virka, valta tai käsky pidättää ja antaa anteeksi ihmisille heidän syntinsä. Sillä näin sanoo Kristus (Matt. 9:6): »Tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin» - hän sanoi halvatulle - »nouse» jne., ja heti sen jälkeen: »Kansanjoukot ylistivät Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan ihmisille.» Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa."

--> Kannattaa kiinnittää huomiota myös Jeesuksen sanoihin "maan päällä". Jeesushan ei ole vain ylhäällä korkeuksissa pilven reunalla, vaan hän on maan päällä Henkensä kautta aina maailman loppuun asti, pyhässä seurakunnassaan, joka on hänen ruumiinsa.

Matt. 28:
"19 Menkäät siis ja opettakaat kaikkea kansaa, ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen,
20 Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti. Amen!"


Joh. 14:
"18 En minä jätä teitä orvoiksi, vaan minä tulen teidän tykönne.
19 Vielä on vähän aikaa, ja ei maailma silleen minua näe, mutta te näette minun; sillä minä elän, ja te myös elätte.
20 Sinä päivänä pitää teidän ymmärtämän, että minä olen Isässä, ja te minussa ja minä teissä."


Ef. 5:
"29 Sillä ei yksikään ole omaa lihaansa koskaan vihannut, vaan elättää ja holhoo sitä, niinkuin myös Herra seurakuntaa.
30 Sillä me olemme hänen ruumiinsa jäsenet, hänen lihastansa ja luistansa."


--> Jeesus itse antaa siis maan päällä synnit anteeksi silloin, kun uskovainen ihminen ne anteeksi saarnaa. Hän Henkensä kautta saarnauttaa sanaansa ja hän asuu omissaan; siksi maan päällä päästetty on päästetty myös taivaassa.

Lutherin teologiassa Pyhän Hengen läsnäolo on välttämätöntä syntien anteeksiantamuksen kannalta, kuten hän Isossa katekismuksessa tuo esiin.

"Sillä missä Pyhä Henki ei saarnauta sanaa eikä anna sen herätä sydämissä niin, että se käsitetään, siellä sana menee hukkaan. Niin kävi paavikunnassa. Usko oli siellä viskattu nurkkaan, kukaan ei tuntenut Kristusta Herraksi eikä Pyhää Henkeä Pyhittäjäksi. Tarkoitan sitä, että kukaan ei uskonut Kristusta sellaiseksi Herraksi, joka ilman meidän tekojamme ja ansioitamme oli voittanut omaksemme lunastuksen aarteen ja tehnyt meidät otollisiksi Isälle. Missä sitten oli vika? Sieltä puuttui Pyhän Hengen läsnäolo."

--> Paavin kirkosta puuttui Pyhän Hengen läsnäolo, vaikka siellä muotojumalisesti julistettiin Kristusta.

Aiheesta olen kirjoittanut enemmän täällä. Totta kai kuurot "kuulevat" viittomakielestä ja saavat syntinsä anteeksi elekielestä, jos anteeksiantamus saarnataan heille Pyhän Hengen valtuuksin. Jeesus totesikin, että jolla on korvat, kuulkoon.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Anonymous » 26 Touko 2008, 12:52

kiitos O.M linkistä ja perusteellisesta vastauksesta. Katselin käytyjä keskusteluja läpi. Kiintoisaa keskustelua (ja välillä melkoista hiustenhalkomista).

Minusta Augsburgin tunnustuksessa tuo asia on kirjoitettu kirkkaasti auki:
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.

Onko sitten syytä määritellä, miten, millä sanoilla, millä menetelmillä ja minkälaisilla välineillä tuo parannuksen teko tai synninpäästö tapahtuu? Tuskin ainakaan kovin pitkälle, sillä menee helposti saivarteluksi.
Anonymous
 

ViestiKirjoittaja O.M » 26 Touko 2008, 14:16

teepee kirjoitti:Minusta Augsburgin tunnustuksessa tuo asia on kirjoitettu kirkkaasti auki:
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta. Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä.


Samaa mieltä, hyvää tekstiä tuokin, vaikkakaan ei Lutheria, vaan Melanchthonia.

teepee kirjoitti:Onko sitten syytä määritellä, miten, millä sanoilla, millä menetelmillä ja minkälaisilla välineillä tuo parannuksen teko tai synninpäästö tapahtuu? Tuskin ainakaan kovin pitkälle, sillä menee helposti saivarteluksi.


Sanamuoto ei ole oleellinen: vl-kristillisyydessä on Raattamaasta lähtien käytetty sanamuotoa "Jeesuksen nimessä ja veressä", jossa onkin evankeliumin ydin. Luther käytti muotoa "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen", joka on myös ihan ok sanamuoto. Sanamuoto ei kuitenkaan ole oleellisin asia, vaan se, onko sanoissa Pyhän Hengen voima. Pyhän Hengen virka on niillä, joita itseään kohtaan on ensin armo tapahtunut.

2. Kor. 4:1 "Sentähden, että meillä senkaltainen virka on, sen jälkeen kuin armo meidän kohtaamme tapahtunut on, niin emme suutu."

Kirjallisella armovakuutuksella tai ehtoollisella itsessään hengellisesti kuollut ihminen ei voi palata palata kasteen armoliittoon.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 19 Kesä 2008, 10:55

teepee kirjoitti:Te jotka tunnette Lutherin minua paremmin, niin eikö tämä liity siihen Lutherin keskusteluun roomalaiskatolista kirkkoa vastaan, jossa perusteltiin ja korostettiin puhutun ja opetetun Jumalan sanan, eli saarnan merkitystä. Ja toisaalta korostettiin seurakunnan merkitystä sinä joukkona, jonne Jumalan sana on annettu säilytettäväksi.


Tuli vielä mieleeni, että toki ko. Lutherin saarna saattoi olla suunnattu osin myös katolista kirkkoa vastaan, mutta uskoisin kuitenkin, että tärkein tarkoitus oli kertoa raamatullisesta uskoontulosta ja että jos kritiikkiä esiintyi, kuten varmasti esiintyi, niin kritiikin terävin kärki suuntautui tässä asiassa reformoituja piirejä vastaan. Heidän mukaansahan suullista sanaa seurakunnalta ei tarvittu lainkaan - riitti pelkkä ihminen ja Raamattu.

Aivan hiljattain suomennetussa Laulujen laulun kommentaarissa Luther kirjoittaa:

"1:3 sentähden sinua nuoret naiset rakastavat.

Tämä on Hepreaa, että kaupunkeja kutsutaan "äideiksi" ja "tyttäriksi" Tässä hän kutsuu Jerusalemia neitseeksi. Tarkoitus on tämä: "Jumalan sanan voimasta tulee hurskaita ja ahkeria työntekijöitä minun kuningaskuntaani jotka vetävät puoleensa näitä ihania siunauksia, kiinnittäen rakkautensa Sinuun ja rakastaen Sinua." Toistaiseksi hän on ylistänyt valtakuntaansa siitä erityisestä syystä, että se omistaa Jumalan sanan. Se on sen vuoksi jumalaton asia, että ulkonainen sana on nykyään niin halveksittu monelta jotka pirullisesti julistaen ylpeilevät ja kerskuvat pelkästään hengestä ilman suullista sanaa. Ja siltikään he eivät edes tiedä mitä henki ja sana todellisuudessa ovat!"


Schmalkaldenin opinkohdissa Luther kirjoittaa samassa hengessä:

"Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. Siten suojaudumme hurmahengiltä, jotka kerskuvat saaneensa Hengen ilman sanaa ja ennen sanaa."

Eli vaikka Luther - aivan oikein - ei hyväksynyt paavin kirkon pakkorippioppia, vielä vähemmän hän hyväksyi hurmahenkien näkemystä, jonka mukaan uskoontulo voisi tapahtua muuten kuin seurakunnan saarnaaman suullisen sanan voimasta.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00


Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron