Suuhuone

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

Suuhuone

ViestiKirjoittaja O.M » 23 Kesä 2008, 18:31

Kirkkopostillan ensimmäisestä osasta katkelma (lihavoinnit omiani):

"64. Tähän sopeutuu Beetfage-sana, joka eräitten selittämän mukaan merkitsee suuhuonetta. Paavali sanoo Roomalaiskirjeen 1. luvussa (Room. 1:2), että evankeliumi on edeltä luvattu pyhissä kirjoituksissa; mutta sitä ei suullisesti ja julkisesti saarnattu ennenkuin Kristus tuli ja lähetti apostolinsa. Seurakunta ei siis ole kynähuone, vaan suuhuone: Kristuksen tulemisesta lähtien on suullisesti saarnattu evankeliumia, joka siihen saakka oli ollut kirjallisena, kirjoihin kätkettynä. Uuden liiton ja evankeliumin luonne onkin sellainen, että niitä on julistettava ja eteenpäin vietävä suullisesti, elävällä äänellä. Eihän Kristuskaan kirjoittanut mitään eikä liioin käskenyt kirjoittaa, vaan suullisesti saarnata. Eikä apostoleitakaan lähetetty ennen kuin Kristus tuli lähelle 'Suuhuonetta', toisin sanoen, kunnes oli suullisen julistamisen aika ja evankeliumi siirrettiin kuolleesta kirjoituksesta ja kynästä elävään ääneen ja suuhun. Siitä alkaen seurakuntaa täydellä syyllä sanotaan Beetfageksi, koska sillä on evankeliumin elävä ääni ja se kuulee sitä.

65. 'Lähettäminen' merkitsee sitä, että Kristuksen valtakunta perustuu julkiseen ja suulliseen saarnavirkaan, joka ei saa pysähtyä eikä jäädä samalle paikalle, niin kuin se siihen saakka oli Juudan kansan keskuudessa kirjoituksin salattuna ja profeettojen tulevaisuudessa lupaamana, vaan jonka on julkisesti, vapaasti ja minkään estämättä levittävä koko maailmaan."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Suuhuone

ViestiKirjoittaja O.M » 24 Kesä 2008, 11:15

O.M kirjoitti:Kirkkopostillan ensimmäisestä osasta katkelma (lihavoinnit omiani):

"64. Tähän sopeutuu Beetfage-sana, joka eräitten selittämän mukaan merkitsee suuhuonetta. Paavali sanoo Roomalaiskirjeen 1. luvussa (Room. 1:2), että evankeliumi on edeltä luvattu pyhissä kirjoituksissa; mutta sitä ei suullisesti ja julkisesti saarnattu ennenkuin Kristus tuli ja lähetti apostolinsa. Seurakunta ei siis ole kynähuone, vaan suuhuone: Kristuksen tulemisesta lähtien on suullisesti saarnattu evankeliumia, joka siihen saakka oli ollut kirjallisena, kirjoihin kätkettynä. Uuden liiton ja evankeliumin luonne onkin sellainen, että niitä on julistettava ja eteenpäin vietävä suullisesti, elävällä äänellä. Eihän Kristuskaan kirjoittanut mitään eikä liioin käskenyt kirjoittaa, vaan suullisesti saarnata. Eikä apostoleitakaan lähetetty ennen kuin Kristus tuli lähelle 'Suuhuonetta', toisin sanoen, kunnes oli suullisen julistamisen aika ja evankeliumi siirrettiin kuolleesta kirjoituksesta ja kynästä elävään ääneen ja suuhun. Siitä alkaen seurakuntaa täydellä syyllä sanotaan Beetfageksi, koska sillä on evankeliumin elävä ääni ja se kuulee sitä."


Tuo opetus, että seurakunta ei ole kynähuone, vaan suuhuone, sopii ehkä paremmin vanhoillislestadiolaisuuteen kuin mihinkään muuhun uskonnolliseen liikkeeseen koko maailmassa. Samalla se osoittaa, miten välttämättömänä ja väistämättömänä Luther piti suullisen sanan merkitystä uuden liiton seurakunnassa. Opetus on linjassa monien muiden Lutherin kirjoitusten kanssa, joissa hän toteaa Jumalan antavan synnit anteeksi vain suullisen sanan kautta.

On myös tärkeää huomata, että Luther pitää kirjoituksia ja kynää kuolleina, ja vertaa niitä vastakohtana elävään ääneen, joka voidaan kuulla korvin.

Sen sijaan Lutherin käsitys, että vasta Kristuksen tulemisesta lähtien seurakunta olisi ollut suuhuone, ei mielestäni vastaa täysin niitä opetuksia, joita olen vl-kristillisyydessä kuullut. Olen saanut ainakin joistakin vl-kristillisyyden opetuksista sellaisen käsityksen, että elävä seurakunta olisi ollut sama suuhuone jo Vanhan testamentin aikana, joskin peitetymmin. Toki niin opettaneet saarnamiehet eivät ole kaikki olleet Lutherin tapaan jumaluusoppineita, mutta kuitenkin he ovat selittäneet Raamattua Pyhän Hengen valaisemalla ymmärryksellä, tosin vain määräosansa mukaan.

Ymmärtäisin itse, että Kristuksen tulemisesta lähtien on Jumalan valtakunnan lähestymisestä saarnattu uudella tavalla. Kristuksen tullessa lihaan alkoi ennalta määrätty prosessi lupauksen sanan täyttymisestä. Ennen taivaaseen menoaan Jeesus myös antoi uuden käskyn tehdä myös muut kansat kuin Jumalan omaisuuskansa hänen opetuslapsikseen. Se oli ennen kuulumatonta. Vanhan testamentin aikana on mainintoja joistakin harvoista ihmisistä, jotka kääntyivät juutalaisuuteen (=silloiseen elävään uskoon eli Messias-lupauksen uskojiksi), mutta mitään pyrkimystä tai käskyä tehdä muutkin kansat Messias-lupaukseen uskojiksi ei esiintynyt. Profeetta Jesaja tosin oli ennustanut, että tulee toisenlainen aika.

Ilmenipä ja esiintyipä Jumalan valtakunta missä muodossa tahansa Vanhan testamentin aikana, on helppo yhtyä Lutherin selväsanaiseen käsitykseen, että uuden liiton seurakunta on suuhuone - ei kynähuone.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja teepee » 24 Kesä 2008, 14:34

Onko sinulla O.M. tai muilla näkemystä siitä, miksi Luther korostaa tuota suullista parannuksen tekoa?

Onko se vain niin, että kun suulla puhutaan, niin silloin joutuu olemaan uskovaisten kanssa tekemisissä, eikä pääse pähkäilemään turhia ja ehkäpä harhaisia ajatuksia yksinään.

Muutoinkin tuntuisi aika väärältä, jos ei uskovaisenakaan kuulisi lainkaan suullista saarnaa, vaan olisi pelkästään kirjoitetun sanan ja vaikkapa näiden nettipalstojen varassa. Kyllä siinä voisi usko kuivua äkkiä.

Vai oliko Lutherilla muitakin perusteita?
teepee
 

ViestiKirjoittaja Emka » 24 Kesä 2008, 15:04

Eiköhän tämä Lutherin näkemys ole tullut Raamatusta, siellähän on monia esimerkkejä siitä että kuullun sanan jja sen uskomisen mukaan syntyy sydämen usko.

Monet ihmiset kyllä luulevat että voi kahden kesken Jumalan kanssa sopia asiansa mutta Raamattu ei tällaista tunne.

Room. 1:17

Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja O.M » 24 Kesä 2008, 15:11

teepee kirjoitti:Onko sinulla O.M. tai muilla näkemystä siitä, miksi Luther korostaa tuota suullista parannuksen tekoa?


Kuten Emkakin toi esiin, luulen sen perustuvan ankaraan raamattuperiaatteeseen. Luther ei halunnut - Jumalan sanan mukaisesti - tunnustaa mitään muuta opetusta kuin sen, mikä oli perusteltavissa pyhällä Raamatulla.

Room. 10:17, kahdella käännöksellä:
"17 Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana."

"17 Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulo Jumalan sanan kautta."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 24 Kesä 2008, 18:19

teepee kirjoitti:Onko sinulla O.M. tai muilla näkemystä siitä, miksi Luther korostaa tuota suullista parannuksen tekoa?


2. helluntaipäivän 2. evankeliumisaarnassa Luther mielestäni vastaa kysymykseesi:

"Uskokaa Jumalan ainokaisen Pojan nimeen, toisin sanoen, se sana, joka hänestä julistetaan; eipä usko voi nähdä eikä aistimin käsittää ja havaita sitä, minkä Jumala meille antaa, sillä ei ole mitään muuta kuin hänen nimensä, joka hänestä julistetaan, ja se suullinen sana, jonka me korvillamme kuulemme. Siihen Jumala tahtoo meidät kiinnittää ja sitoa, että me, sen uskoen, pääsisimme tuomiota pakoon ja tulisimme autuaiksi."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Jani_S » 24 Kesä 2008, 23:34

Adamin pojanpoika Enos on ensimmäinen raamatun mainitsema saarnamies. Silloin se suuhuone jo pystytettiin. 1. Moos. 4:26
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja teepee » 25 Kesä 2008, 00:09

En epäilekään, etteikö se olisi raamatunmukainen näkemys. Tuumailin vain, että miksiköhän suullista sanaa on pidetty niin tärkeänä. Olisiko siinä ollut syynä tasa-arvon ja seurakuntayhteyden korostaminen. Luku- ja kirjoitustaito olivat harvinaisia ja suorastaan elitistisiä, käytetty kielikin ehkä vierasta ja yksin kirjoitusten kanssa seurustelemalla on omien rakennelmien tekemisen riski suuri.
teepee
 

ViestiKirjoittaja Jani_S » 25 Kesä 2008, 00:55

Jumala on antanut luomalleen ihmiselle ymmärryksen ja puheen lahjan tämän ymmärryksen vertailuun toisen ihmisen kanssa (ei toimi tosin täysin meillä, mitenhän mahtaa olla muilla aviomiehillä?). Ihminen on kehittänyt kirjoituksen, tämän jolla minäkin yritän nyt asiaani selittää. Kirjoitus on puheeseen verrattuna hyvin puutteellinen tapa välittää ajatuksia.

Myös puhe on puutteellista ymmärrykseen verrattuna, mutta kuitenkin paras kommunikointimuoto ihmisten välillä. Kaikkia ajatuksia ei voida aina pukea sanoiksi lainkaan. Tämän tietää myös ihmisen luoja, joka lahjoittaa evankeliumin uskoneelle Pyhän Hengen puhumaan ja neuvomaan sydämessä.

Kun kristitty kääntyy rukouksissaan Jumalan puoleen, hänen ei tarvitse avata suutaan, vaan pelkkä sydämen avaaminen riittää. Näin viisas on ollut luojamme, joka ei ole halunnut asettaa mitään maan tomusta syntynyttä estettä armolapsensa lausuessa pyyntöjään ja kertoessa tuntojaan hänelle.
Viimeksi muokannut Jani_S päivämäärä 25 Kesä 2008, 10:40, muokattu yhteensä 1 kerran
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja teepee » 25 Kesä 2008, 07:13

Mielestäni hyviä kommentteja. Tulkitsen sen niin kuin edellä moni kirjoitti, että puhuttu sana takaa sen, että evankeliumin saarnan ymmärtää jokainen, että usko on tasa-arvoista ja että uskovainen on uskovaisten yhteydessä.

Oma syynsä Lutherilla varmasti on ollut saarnan merkityksen korostamisessa. Ja luultavasti kannan takana on myös Lutherin kritiikki sitä faktaa kohtaan, että pyhät kirjoitukset oli laadittu ja kirkonmenot käytiin hänen päävastustajansa eli roomalaiskatolisen kirkon piirissä latinaksi, jota juuri kukaan ei ymmärtänyt

Itse en ehkä suhtautuisi sen fundamentalistisemmin tähän kysymykseen. Kirjeitse tai sähköisten viestimien kautta saarnattu evankeliumin saarna tuskin on tarkoitettu pois Jumalan työvälineiden joukosta.

Mutta kiitoksia näkemyksistä. Itse pääasiasta, eli uskon yksinkertaisuudesta ja seurakunnan merkityksestä olemme nähdäkseni samaa mieltä.
teepee
 

ViestiKirjoittaja Jani_S » 25 Kesä 2008, 11:24

Voisin hyvin kuvitella, että myös ensimmäisen maailman aikana eli ennen vedenpaisumusta osattiin kirjoittaa. Ihminen ei nimittäin ole muuttunut juuri miksikään, vaikka nykyään eletäänkin siinä harhakuvitelmassa, että juuri nykyaikana osattaisiin enemmän kuin ennen. Tässä harhassa kuitenkaan ei nähdä, mitä kaikkea opittua on unohdettu.

Ensimmäisen maailman kirjoitustaidottomuutta puoltaisi kylläkin se seikka, että sen kronikka mahtuu raamatussa muutamalle sivulle, eli että tieto tuon ajan maailmasta olisi kulkenut vain suullisena ja siksi näin suppeana. Tähänkään mahdollisuuteen ei kuitenkaan kannata uskoa täysin, sillä vanhan maailman mahdolliset kirjoitukset, sikäli kuin niitä siis olikaan, hävisivät tietysti vedenpaisumuksessa. Tämän kannan epäilijöille totean, että en usko silloin kirjoitetun kivitauluihin, jos kirjoitustaito oli ollut kauan olemassa.

Tuo Nuuskun reaaliaikaisen armahduksen pohtiminen ei mahdu aamuraukeaan ymmärrykseeni. Mitä mahdat sillä tarkoittaa? Pyhä Henkihän on, kuten oikean toteat, synninpäästövallan edellytys.

Noista saarnaäänitteiden kuuntelusta ymmärrän, että aina kannattaa kuunnella Pyhällä Hengellä selitettyä elävää Jumalan sanaa, olipa se reaaliaikaista tai vanhaa. Jos se on raamatun mukaista ja autuaaksi tekevää, niin se voi puhutella ja ruokkia myös sitä Jeesuksen muuta lammasta, joka pitää vielä laumaan saatettaman. Ei hän tosin voi uskoa syntejään siitä anteeksi eikä päästä lammashuoneeseen, sillä lammashuoneen avaimet ovat siellä lammashuoneessa sisällä, mutta jos hänellä on Jumalan mielen mukainen murhe synnistä, niin Jumala kyllä voi antaa hänen saada aivan esimakua siitä, mikä onni ja autuus häntä kohtaa jo täällä ajassa, jos hän haluaa uskoa evankeliumin.

Edellä kirjoitettu koskee tietysti myös elävää Jumalan lasta, sillä hänenkin kannattaa kuunnella Jumalan sanaa. Kuitenkaan ei kannata lähteä "suosimaan" esim. vanhoja saarnoja, sillä ajat muuttuvat ja Jumalan lasten korpivaelluksella ovat aina edessä uudet esteet ja uudet viholliset. Näitä vanhojen saarnojen ympärillä uskoviakin on ollut ja heidän kohdallaan on ollut aina kyse siitä, että on tullut syntiä, jota ei ole haluttu panna evankeliumilla pois. Siitä on sitten muodostunut eriseura, jolle on vielä kuitenkin kelvannut sen ajan saarna, jolloin ei vielä ollut niitä vihollisen hyökkäyksiä, jotka paljastivat näiden eriseuraisten sydämen tilan.

No, minä aina saarnaan eriseuroista, mutta Jumalan armolapsi voi silti kuunnella ja lukea kaikenlaista Jumalan sanaa vapain sydämin ja siinä toivossa ja uskossa, että Jumala siitäkin antaa hänelle tarpeellisen osan ja että Pyhä Henki tämän hänelle sydämessä paremmin selittää. Tällä mielellä on hyvä lähteä jälleen kerran myös suviseuroihin ja luottaa siihen, että Jumalan sanansa vieläkin palvelijoittensa kautta avaa ja sillä lastensa uskoa lisää.
Viimeksi muokannut Jani_S päivämäärä 25 Kesä 2008, 17:05, muokattu yhteensä 1 kerran
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja nuusku » 25 Kesä 2008, 11:48

Jani_S kirjoitti:Tuo Nuuskun reaaliaikaisen armahduksen pohtiminen ei mahdu aamuraukeaan ymmärrykseeni. Mitä mahdat sillä tarkoittaa? Pyhä Henkihän on, kuten oikean toteat, synninpäästövallan edellytys.


Voi olla, että yön pikkutunneilla syntyneet päätelmäni eivät ole olleet oikeita ja niiden ymmärtäminenkin on melkein mahdotonta.

Uskovaisia lohduttaa sekä reaaliaikainen saarna kuten myös Raamatun lukeminen, nauhoitetut puheet sekä kaikki vanhat kirjoitukset, ja samoin epäuskoinen voi näiden kautta löytää Jumalan valtakunnan porteille ja saada Jumalalta 'suunannon' niiden kaikkien yhteydessä, mutta mietiskelin jotenkin niin, että Pyhän Hengen on oltava reaaliaikaisesti läsnä armahtamassa epäuskosta parannuksen tekijää, tai vielä tarkemmin Jumalan valtakunnan on oltava reaaliaikaisesti läsnä, eli sinänsä esim. vanhoista äänitteistä vaikka ne ovatkin Jumalan valtakunnan saarnaa, ei voi nauhoitettuna kuunnellessa saada parannuksen armoa, koska ne kertovat imperfektissa tapahtuneesta tilanteesta, jossa Jumalan seurakunta joskus menneisyydessä oli paikassa X ja siellä saarnattiin evankeliumia.

Pohdiskelin siis niin, että voiko olla, että Jumala tahtoo armahtaa reaaliaikaisen saarnan kautta, se voi tapahtua vaikkapa suoria nettiseuroja kuunnellessa yksin kotona (tällöin parannuksen armon saanut tahtoo myöhemmin etsiytyä toisten uskovaisten yhteyteen), mutta että oleellista olisi se, että Jumalan seurakunta ja sen keskellä vaikuttava Jeesus Kristus on sillä hetkellä reaaliaikaisesti läsnä päästämässä synnistä. Nauhoitettuihin puheisiin on tallennettu tieto siitä, että Jeesus Kristus oli puheiden nauhoitushetkellä saarnaamassa pyhää evankeliumiaan uskovaistensa kautta. Tottakai on aivan eri asia kun uskovainen kuuntelee tai lukee uskon vahvistukseksi vanhoja saarnoja, sillä uskovainen saa uskoa synnit anteeksi joka hetki, sekä edeltävän sanan kautta kuten myös ilman edeltävää sanaa, eli uskovaiselle saarna on uskon vahvistusta, mutta epäuskoiselle äänellisen ja reaaliaikaisen evankeliumin uskominen avaa ovet Jumalan valtakuntaan.

Suunnilleen noin siis fundeerasin, korjatkaa ihmeessä jos käsitykseni on pahasti pielessä.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Taavetti » 25 Kesä 2008, 16:29

Kasetit, levyt ja muut äänitteet ovat rinnasteisia kirjoitettuun Jumalan sanaan, vaikka niissä on oikea opetus, se avautuu vain Pyhän Hengen avaamana. Muutamia kymmeniä vuosia sitten olin keskustelussa, jossa tämäkin aihe oli esillä Muuan veli kertoi eräästä ihmisestä, joka kuunteli kasettisaarnaa ja kuullessaan tuli syntisen tuntoiseksi, ja hän pyysi synnin päästöä, mutta se nauha ei pysähtynyt julistamaan anteeksiannon sanoja, jatkoi vain siihen tallennettua saarnaa toistaen.

On monestikin perusteltu silläkin, ettei entiseen aikaan ollut kaikiila lukutaitoa, kuten ei ollutkaan. Monilla kyllä oli sekin taito ja jos Jumala olisi tarkoittanut luetun sanan kautta synnyttää lapsia itselleen, olisi siitä tallentunut ainakin yksi esimerkki, ehkä useakin Raamattuun. On ainakin yksi esimerkki lukutaitoisesta ihmisestä, ja se esimerkki kertoo aivan muuta, kuin luetun sanan vanhurskauttavaa voimaa. Korostan tähän viittaavia jakeita.

Apostolien teot 8
25 Mutta kuin he olivat todistaneet ja puhuneet Herran sanan, palasivat he Jerusalemiin, ja saarnasivat evankeliumia monessa Samarian kylässä.
26 Mutta Herran enkeli puhui Philippukselle ja sanoi: nouse ja mene lounaaseen päin, sitä tietä, joka Jerusalemista menee alas Gatsaan, joka kylmillä on.
27 Niin hän nousi ja meni. Ja katso, yksi Etiopian mies, Etiopian kuningattaren Kandasen voimallinen kamaripalvelia, joka oli pantu kaiken hänen tavaransa päälle, se oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan,
28 Ja palasi sieltä, istuen vaunuissansa, ja luki Jesaias prophetaa.
29 Niin Henki sanoi Philippukselle: käy ja mene lähemmä tätä vaunua.
30 Niin Philippus juoksi lähemmä, ja kuuli hänen lukevan Jesaias prophetaa, ja sanoi: ymmärrätkös, mitäs luet?
31 Mutta hän sanoi: kuinka minä taidan ymmärtää, ellei joku minua johdata? Ja hän rukoili Philippusta, että hän tulis ja istuis hänen kanssansa.

32 Mutta se, mitä hän Raamatusta luki, oli tämä: hän on niinkuin lammas teuraaksi talutettu: ja niinkuin karitsa keritsiänsä edessä on ääneti, niin ei hänkään avannut suutansa,
33 Hänen nöyryydessänsä on hänen tuomionsa otettu pois, mutta kuka taitaa sanoa ulos hänen elämänsä pituuden? sillä hänen elämänsä otetaan pois maasta.
34 Niin kamaripalvelija vastasi Philippusta: minä rukoilen sinua, sanos: kenestä propheta näitä puhuu? itsestäänkö eli jostakin toisesta?
35 Niin Philippus avasi suunsa ja rupesi tästä kirjoituksesta hänelle saarnaamaan evankeliumia Jesuksesta.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 25 Kesä 2008, 17:03

teepee kirjoitti:Mielestäni hyviä kommentteja. Tulkitsen sen niin kuin edellä moni kirjoitti, että puhuttu sana takaa sen, että evankeliumin saarnan ymmärtää jokainen, että usko on tasa-arvoista ja että uskovainen on uskovaisten yhteydessä.


Asia voi olla juuri noin: olisi epätasa-arvoista, jos lukutaitoinen voisi tehdä parannuksen lukemalla ja kuulemalla Jumalan sanaa, mutta lukutaidottomalle jäisi mahdollisuus tehdä parannus vain sanan kuulemisen kautta. Voi siten olla, että koska Jumala on oikeudenmukaisuuden Jumala, niin hän ei ole antanut lukutaitoisille moista etulyöntiasemaa, vaan jättänyt heille saman halvan tavan sanan kuulemisen kautta uskoa Betlehemin tallin köyhissä olosuhteissa syntyneeseen ja Golgatan rikollisten ristillä nöyryyttävällä tavalla kuolleeseen, sittemmin ylösnousseeseen vapahtajaan. Asia saa vielä oikeat mittasuhteet, kun muistamme lukutaidon olleen historian aikana varsin elitistinen pienten piirien taito.

Jumala on siis järjestyksen Jumala: hän ei ole antanut barokkiajan ranskalaiselle, viiniä lipittävälle feodaaliherralle erikoisväylää vanhurskauteen, vaan Jumalan järjestyksen mukaan hänen on lukutaitoisena tultava samalla tavalla Jumalan valtakunnan saarnan kuulemisen kautta sisään lammashuoneeseen kuin hänen lukutaidottomien palkollistensa. Paavali toteaakin, että Jumalalle on otollista vapahtaa ihminen tyhmän saarnan kautta - ei (kirja)viisauden: "Sillä että Jumalan viisaudessa ei maailma tuntenut Jumalaa viisauden kautta, niin kelpasi Jumalalle tyhmän saarnan kautta niitä vapahtaa, jotka sen uskovat" (1. Kor. 1:21). Jeesus on mielestäni vieläkin selväsanaisempi: "Jolla on korvat, se kuulkoon!" Siinä ei tehdä eroa lukutaitoisten ja lukutaidottomien välillä, vaan kuulevien ja kuurojen välillä. Kuurot kuulkoon viittomakielestä - muut käyttäköön korvia. Niin uskoisin Jeesuksen tarkoittavan.

Nuo ovat kaikki kuitenkin spekulaatioita; ko. asiaa ei mielestäni ole Raamatussa sanottu aivan suoraan, vaikkakin tuo tasa-arvoasia antaa viitteitä ko. asiaan. Alkuperäinen kysymyksesi oli: "Onko sinulla O.M. tai muilla näkemystä siitä, miksi Luther korostaa tuota suullista parannuksen tekoa?"

Päästetäänpä Martti Luther itse vastamaan. Luther itse näyttää jättävän ko. asian kokonaan Jumalan salatun tahdon asiaksi. Jumalalle vain on otollista vanhurskauttaa ihminen puhutun sanan kautta eikä ilman sanaa. On tärkeää, että tätä tahtoa järjen pöyhkeyttä hilliten kunnioitetaan ja palvotaan. Samalla tavoin Jumala voisi elättää meidät ilman leipääkin, mutta on kuitenkin katsonut sopivaksi elättää meidät leivällä eikä ilman leipää. Otan lyhyen sitaatin Sidotusta ratkaisuvallasta, jonka Luther itse nimesi pääteoksekseen ja katekismusten ohella merkityksellisimmäksi.

"Jumalattomat uhkaussanoilla ja tulevan tuomion ilmoituksella saatetaan pelkoon ja syöstään kumoon, että lakkaisivat pahasta, siitä pidättyen, eivät kävisi pöyhkeiksi ja suruttomiksi ja tulisi ylimielisiksi synneissä. Jos järki nyrpistää nenäänsä ja sanoo: 'Miksi Jumala tahtoo kaiken tämän toteutumaan sanallansa, kun kuitenkaan moisin sanoin ei päästä puusta pitkään ja kun tahto ei voi kääntyä kumpaankaan suuntaan? Minkä tähden Jumala ei tee sitä, minkä tekee, puhumatta sanaa, kun voi tehdä kaiken ilman sanaa, ja vaikka tahto sellaisenaan, sanaa kuultuaan, ei voi tehdä eikä tee enempää, jos puuttuu sisäisesti liikkeellepaneva Henki, eikä se voi eikä tee vähempää, vaikka sanaa puhutakaan, jos Henki on saapuvilla, koskapa kaikki riippuu Pyhän Hengen voimasta ja vaikutuksesta', niin me tahdomme vastata: Jumalalle on otollista antaa Henki sanan kautta eikä ilman sanaa, saadakseen meistä työtovereita (1. Kor. 3, 9) meidän ulkonaisella tavalla julistaessamme sitä, minkä hän itse yksin sisäisellä tavalla henkeyttää, missä milloinkin tahtoo; hän voi tämän tehdä ilman sanaa, mutta ei tahdo. Ja mitä olemme me tutkiskelemaan Jumalan tahdon perustetta? Riittää se tieto, että Jumala tahtoo niin; on paikallaan, että tätä tahtoa, järjen pöyhkeyttä hilliten, kunnioitetaan, rakastetaan ja palvotaan. Hän voisi esimerkiksi elättää meitä leivättä; hän on oikeastaan antanut leivästä erillä olevan ravitsemisvoiman, niin kuin Matteuksen evankeliumin 4. luvussa (4. jakeessa) sanotaan: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan Jumalan sanasta', mutta hän on kuitenkin katsonut sopivaksi ulkonaisesti käytetyn leivän välityksellä elättää meitä sisäisesti."
(Luther: Sidottu ratkaisuvalta, s. 156-157.)

teepee kirjoitti:Itse en ehkä suhtautuisi sen fundamentalistisemmin tähän kysymykseen. Kirjeitse tai sähköisten viestimien kautta saarnattu evankeliumin saarna tuskin on tarkoitettu pois Jumalan työvälineiden joukosta.


Torjun käsityksen, että sellainen epäuskoinen, jolla on korvat kuulla, voisi saada parannuksen armon muuten kuin Jumalan seurakunnasta julistetusta suullisesta evankeliumin sanasta. Uskoa vahvistava vaikutus kirjoituksilla voi olla, ja niillä voidaan tehdä rakkauden rippiä. Muuten pitäydyn täysin Raamattuun, jonka mukaan usko tulee kuulosta ja kuulo Jumalan sanan kautta.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja teepee » 26 Kesä 2008, 00:29

Kiitos perusteellisesta vastauksesta. Saanko kysyä O.M. tyhmän kysymyksen. Miksi tämä asia on mielestäsi tärkeä? Takavuosina en muista siihen juuri edes törmänneeni. Nyt viime vuosina olen kuullut teemasta joitakin saarnoja ja mm PMS on siitä kirjoittanut.
teepee
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 26 Kesä 2008, 03:46

en tiedä onko asia asiana muita tärkeämpi, mutta ajankohtaiseksi sen ovat tehneet viime aikoina esiintyneet väitteet ja käsitykset, että lukemalla joku olisi saanut uskon. Tärkeää sen käsityksen torjuminen se on siksi, ettei annettaisi ihmisille katteettomia, Raamattuun perustumattomia lupauksia, ja sillä tavalla johdettaisi ihmisiä harhaan. Silti jää Jumalalle mahdollisuus johtaa ihminen Valtakuntaansa niin kuin haluaa ja pelastaa ihminen kuten haluaa.

Kun uskovaiset ovat Kristuksen lähetyskirje, tai toisella vertauksella ilmaisten Jumalan lähettiläitä maailman keskellä, on tärkeää näyttää kirje tai lähettilään valtakirja sellaisena, miksi se on kirjoitettu.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja teepee » 26 Kesä 2008, 09:48

Tnx Taavetti. Täysin samaa mieltä. Tuo sähköposti-kirje-netti -dimensio keskustelussa on ollut mielestäni vähän hassu (en viittaa tähän keskusteluketjuun, joka on hyvä) ja ehkä vähän hiustenhalkomista.

Mutta tuo pääasia minkä sanoit on varmasti tärkeä.
teepee
 

ViestiKirjoittaja O.M » 26 Kesä 2008, 15:05

teepee kirjoitti:Kiitos perusteellisesta vastauksesta. Saanko kysyä O.M. tyhmän kysymyksen. Miksi tämä asia on mielestäsi tärkeä? Takavuosina en muista siihen juuri edes törmänneeni. Nyt viime vuosina olen kuullut teemasta joitakin saarnoja ja mm PMS on siitä kirjoittanut.


Kiitos kysymyksestä. Itse muistan siitä saarnoja koko elämäni ajalta. Eräs kristillisyyden laajasti tunnettu saarnamies on kertonut vakuuttuneensa suullisen sanan välttämättömyydestä luettuaan Lutherin Avaimista-teosta ja sen jälkeen saaneensa parannuksen armon. Myös tällä palstalla kirjoittaa eräs henkilö, joka meni rauhanyhdistykselle ja sai parannuksen armon osin sen seurauksena, että hänelle esiteltiin ko. kohta Lutherin kirjoituksista. Asia on siis tärkeä ihmisten sielujen autuuden tähden.

Asiasta on keskusteltu laajasti myös esim. vuoden 1912 sovintokokouksessa. Uusheränneet eivät suostuneet laittamaan väärään vanhurskauttamisoppiaan syntinä pois ja niin sovintoa ei syntynyt.

En tiedä, onko asiasta puhuminen tai kirjoittaminen korostunut viime aikoina. Jos on, niin syynä voi olla hämmennys, jonka on aiheuttanut täysin uudenlainen reaaliaikainen keskustelumuoto, joka on luonteeltaan kirjallinen. Reaaliaikaisesti toimivat mm. sähköposti, nettipalstat, IRC.

teepee kirjoitti:Tuo sähköposti-kirje-netti -dimensio keskustelussa on ollut mielestäni vähän hassu (en viittaa tähän keskusteluketjuun, joka on hyvä) ja ehkä vähän hiustenhalkomista.


Ei halota enempää hiuksia, vaan pysytään Raamatun yksinkertaisessa sanassa, jonka mukaan usko tulee kuulosta.

Seuraavan kerran palaan asiaan vasta suviseurojen jälkeen. Mukavaa suviseura-aikaa itse kullekin palstan lukijalle, niin "isovaisille" kuin siunatuille.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja teepee » 26 Kesä 2008, 16:32

Ei halota enempää hiuksia, vaan pysytään Raamatun yksinkertaisessa sanassa, jonka mukaan usko tulee kuulosta.

Siinäpä hyvä loppulause. Agree.
teepee
 

ViestiKirjoittaja O.M » 10 Heinä 2008, 12:00

Tästä suuhuone-asiasta löytyy asiaa uusimmasta Päivämiehestä 28/2008. Nettiversiossa puhujainkokouksen referaattia ei näytä olevan.

Suviseurojen nettisivuilta löytyy lyhyt referaatti aiheesta. Pari lainausta:

"Alustaja totesi, että jo sata vuotta sitten Ylivieskassa pidettyjen vuosikokousseurojen aikana käsiteltiin samaa aihetta. Keskustelukysymyksenä oli "Onko kirjoitettu ja saarnattu sana yhtä vaikuttava?" Tuolloin aiheeseen vastattiin kysymällä, olisiko Jeesus turhaan käskenyt opetuslapsiaan saarnaamaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta aikana, jolloin Vanhan testamentin kirjat olivat luettavina.
- -
Kristillisyytemme julistuksessa lainataan usein Paavalin opetusta:" Niin tulee siis usko kuulosta, mutta kuulu Jumalan sanan kautta (Room.10:17). Sanan saarnalla, evankeliumin julistuksella, on ainutlaatuinen merkitys Pyhän Hengen työvälineenä. Evankeliumi synnyttää uskon siellä, missä Jumalan Henki on valmistanut sydämen ottamaan uskolla sen vastaan. Näin evankeliumia ja sen julistajaa ei voi irrottaa toisistaan."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Seuraava

Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron