Kirjoittaja nuusku » 22 Tammi 2012, 04:15
Mitä ei ole raamatussa niin sitä ei ole. Siinä sanotaan, että neitsyt synnyttää pojan, yhden pojan synnyttää neitsyt, yksi on poika Jumalalla. Minua kiinnostaisi tietää, mistä katolinen kirkko on keksinyt neitsyt Marian ikuisen neitsyyden.
Se on kuitenkin todettava, että Joosef ja Maria, vaikka olivat menneet naimisiin ennen Jeesuksen syntymää, eivät varmastikaan harjoittaneet avioelämää vasta kuin Jeesuksen syntymän jälkeen, koska Raamatun mukaan synnytyshetkellä Maria oli yhä neitsyt.
Minä ajattelisin itsemurhasta, että aiheena itsemurha on aina synti. Sen voi kuitenkin tehdä erilaisissa tiloissa. Ihminen voi joutua esimerkiksi psykoosiin, jossa hän menettää todellisuudentajunsa ja voi kokea esimerkiksi harhoja. Tällöin ei henkilö mielestäni ole vastuussa tekemistään teoista. Minulle on opetettu, että voidakseen tehdä syntiä ihmisellä on oltava ymmärrys asiasta. Sen vuoksi esimerkiksi kaikkein pienimmät lapset eivät voi tehdä syntiä, sillä he eivät ymmärrä. Oikeusistuimissa on käytössä kolme ymmärryksen tasoa: "Täydessä ymmärryksessä", "täyttä ymmärrystä vailla" ja "(kokonaan) ymmärrystä vailla". Ajattelisin, että vaikka itsemurhassa on aina kysymys suuresta epätoivosta ja tietyn tasoisesta ymmärryksen menettämisestä, niin itsemurhan voi kuitenkin tehdä enemmän tai vähemmän harkiten, erilaisissa ymmärryksen tiloissa. Kokonaan ymmärrystä vailla, esim psykoosissa tehdyt asiat eivät ole käsitykseni mukaan tekijälle synniksi vaikka ne asiana ovat syntiä, korjatkaa jos tämä väärä tieto.
Epätoivo on myös käsitteenä tai mielentilana synti, mutta erilaiset ajalliset mielen sairaudet voivat aiheuttaa sairaudellista epätoivoa johon ei välttämättä ole löydettävissä selvää aiheuttajaa tai nimellistä taustasyytä. Jumala antaa voimaa epätoivossakin elävälle kestää loppuun asti tämä kivinen matka korven tiellä, jos on halu luottaa Jumalaan ja pyytää häneltä voimia ja uskoa epätoivotkin anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Sanoisin kuitenkin, että ihmisen viimeisen sekunnin mielentilan, joka itsemurhan tekijällä ennen kuolemaansa on sydämessänsä, tietää lähinnä Jumala. Uskon, että jos minä tekisin nyt itsemurhan, siis nyt hakisin narua ja hirttäisin itseni katosta roikkumaan, niin minulle se olisi kuolemansynti, koska ryhtyisi silloin itseni jumalaksi Jumalan paikalle. Noissa Lutherin teksteissäkin joita O.M. toi puhuttiin lähinnä sellaisista itsemurhista jotka tehdään ikäänkuin Jumalaa kiusaten, tahallaan asettamalla henkensä vaakalaudalle ja riistämällä sen. Esim. psykoosissa tehty itsemurha ei kuitenkaan ole tahallaan tehty, sillä psykoosissa ei voi hallita mielentilaansa. Mahdollisesti myös jossain syvän depression vaiheissa voi esiintyä niin sanottuja mikropsykooseja, lyhytmeneviä psykoottisia tilanteita, vaikka ei sairastaisikaan skitsofreniaa. Näin voi käydä myös äärimmäisissä stressitilanteissa, esim sodassa, muutoin terveille ihmisille, että mieli häiriintyy yllättäen vakavasti, ja hallinta menee.
Vaikka yleisesti ottaen siis itsemurha kuuluu niin sanottuihin kuolemansynteihin, jos joku täälläolevan läheinen ihminen jolla on taannehtiva mielenterveysdiagnoosi, tekee itsemurhan, niin mielestäni voi monissa tilanteissa arvioida, että jätettäköön viimeinen diagnoosi ja häiriön luonteen syvätietämys Jumalalle. Se selviää viimeisellä tuomiolla, kun Herra Jeesus tulee ja elämät tunnonkirjat avataan. Kysymys on sielun tilasta, kuka on sydämen Herrana silloin kun kuolo tulee. Onko se toivon Jumala, vai epätoivon jumala joka myös vihollinen on. Minä en uskaltaisi yksittäistapauksissa sanoa ehdotonta kantaa mihinkään suuntaan, että pääsikö taivaaseen vai eikö päässyt. Sanoisin, että hän on nyt levossa, hän nukkuu, on odottamassa Herran Jeesuksen toista tulemista, sen kaikkinäkevän taivaaseen tuomarin tuomiota, joka ei väärää tuomiota sitten aikanaan tee.
Vielähän ei ole ketään ihmissielua taivaassa, eikä ketään kadotuksessakaan, sillä "lajittelu" tapahtuu sitten kun on tämän maailman loppu. Nyt ne, jotka pois ovat nukkuneet, he näkevät unta, joka tuntuu heidän aikajanallansa kuin pieniltä nokosilta, kun he odottavat viimeistä päivää hautojensa levoissa, ja heidän sielunsa ovat sijoitettuna tilapäiseen "odotusaulaan" odottamaan. Mikäli minulla väärä tieto, korjatkaa.
Kunnes täyttyy halu hartain, tänne jääpi turmelus. Aukee kirkas kotiranta, loppumaton lohdutus.