Maarimi kirjoitti:Aromi kirjoitti:
Olenpa vielä sitäkin mieltä, että seuroissa olisi mahdollista saarnata ilman synninpäästön sanojakin, ja silti kuulijat tulisivat evankeliumilla hoidetuiksi!
Tarkoitatko että synninpäästö on ikäänkuin symbolinen, että synnit ovat ilman niitä sanojakin anteeksiannettu?
Taavetti kirjoitti:On aivan koettu tosiasia, että saman saarnan voi uskon käsittänyt kuulla lohdutuksen sanoina, mutta uskosta osaton kuulee samoista sanoista tuomion itselleen. Sellaiset tilanteet ovat jopa erittäin yleisiä.
Aroomi kirjoitti:Mutta sitä ilmiötä, että laki muuttuisi evankeliumiksi mietin edelleen. Voisitteko antaa tästä jonkun esimerkin?
Aromi kirjoitti:Laestadiuksesta, Raattamaasta ja kumppaneista on tälläkin palstalla kerrottu, kuinka synninpäästön sanoja ei osattu aluksi käyttää hätääntyneitten ihmisten lohduttamiseksi. Jos Laestadius ei saarnannut synninpäästöä saarnoissaan vielä Raattamaan ollessa epäuskoinen, kuinka Raattamaa tämän saarnan alla kuitenkin käsitti elävän uskon? Evankeliumia oli se, kun Laestadius Pyhän Hengen saaneena puhui Jumalan teoista. Tämä synnytti Raattamaassa uskon.
Aromi kirjoitti:Tuota mitä O.M sanoo, että neuvo olisi epäuskoiselle laki, mutta uskovaiselle evankeliumi, sitä pitää vähän pohtia.
Miten se oikein käytännössä toimii?
Aromi kirjoitti:Evankeliumilla pitäisi olla sellainen ominaisuus, että se synnyttää ja ylläpitää uskoa.
Aromi kirjoitti:Laki taas kurittaa ihmistä Kristuksen luo, eikä sillä pitäisi enää piiskata uskovaista ihmistä.
Aromi kirjoitti:Mutta neuvo on siis sellainen asia, jota voi käyttää sekä epäuskoiseen että uskovaiseen? Mutta sillä ei kuitenkaan voi auttaa epäuskoista uskomaan?
Aromi kirjoitti:Mutta sitä ilmiötä, että laki muuttuisi evankeliumiksi mietin edelleen. Voisitteko antaa tästä jonkun esimerkin?
O.M kirjoitti:Syntejä alettiin antaa/todistaa anteeksi, kun Erkki Antti havaitsi, että muuten menevät uudestisyntyneet yhtä lailla helvettiin kuin pakanatkin. Aiheesta on Taavetti tallentanut O. H. Jussilan artikkelin tänne:
Taavetti kirjoitti:Seppo Lohi kertoo ensimmäisessä lestadiolaisuuden historiaa valottavassa kirjassaan: 'Sydämen kristillisyys', että synnin päästön sanoja olisi saarnattu Tornion jokilaaksossa jo paljon ennen Laestadiuksen aikaa. On melko toden näköistä, että sanat ovat kulkeutuneet sieltä Erkki Antille ja muille lestadiolaisille.
Martti Lutherin kerrotaan julistaneen synnin päästön Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, samat sanat ovat vieläkin käytössä luterilaisen Jumalanpalveluksen synnin tunnustuksen jälkeen lausuttavina. Erona aikamme kirkon ja lestadiolaisten synnin päästössä on, että kirkossa se katsotaan vain papien oikeudeksi erityisissä tilanteissa, meillä on käytössä yleinen, jokaiselle uskovaiselle kuuluva synnin päästön virka. Se olikin yleisimmin kauhistus monelle, kun tavalliset Maija ja Matti saattoivat luvata synnit anteeksi ilman ulkonaista papin virkaa,
O.M kirjoitti:Se toimii niin, että kun uskovaiselle sanotaan Raamatussa, että "olette vapaita kaikkeen, kunhan vain ette anna lihalle tilaa", uskovaiset todella ovat vapaita kaikkeen eivätkä vapaasta tahdostaan (Jumalan vaikuttamasta tosin) halua antaa lihalle tilaa. Epäuskoiset sen sijaan näkevät siinä lain, jossa evankeliumi ansaitaan täyttämällä käsky "älkää antako lihalle tilaa".
"Mene äläkä enää syntiä", on evankeliumin kokonaisuuteen kuuluva neuvo, joka ylläpitää uskoa, mutta ei laki, jota noudattamalla ansaittaisiin autuus. Syntiä ei pidä jättää tekemättä siksi, että niin toimien ansaittaisiin autuus, vaan koska se on Jumalan tahto (Augsburgin tunnustus).
Neuvo on jo sanana sellainen, että siitä vaarin ottamisesta päättää neuvon kuulija; niinpä oikealla mielensuunnalla varustettu ihminen ottaa oikeista neuvoista aina vaarin ja vääränlaisella mielensuunnalla varustettu ihminen näkee monet neuvot vain ulkoisina vastenmielisinä vaatimuksina.
Aromi kirjoitti:Vaikuttaako Jumala siis tämän halun ihmisessä neuvon kautta? Eli jos ei ole neuvoa, uskovaiselle ei synnykään halua välttää lihan tekoja?
Aromi kirjoitti:Lainaus:
"Mene äläkä enää syntiä", on evankeliumin kokonaisuuteen kuuluva neuvo, joka ylläpitää uskoa, mutta ei laki, jota noudattamalla ansaittaisiin autuus. Syntiä ei pidä jättää tekemättä siksi, että niin toimien ansaittaisiin autuus, vaan koska se on Jumalan tahto (Augsburgin tunnustus).
Eikö Jeesus sanonut nämä sanat avionrikkojanaiselle? Miksi ne eivät voisi olla lakia?
Taavetti kirjoitti:Aivanko todella et muistanut tai ymmärtänyt, että Jeesus sanoi neuvoon sanat lausumansa synninpäästön jälkeen. Nainen oli todella avionrikkoja, oli syntinen nainen, mutta hän oli siinä vaiheessa armahdettu syntinen.
Aromi kirjoitti:Vaikuttaako Jumala siis tämän halun ihmisessä neuvon kautta? Eli jos ei ole neuvoa, uskovaiselle ei synnykään halua välttää lihan tekoja?
Maarimi kirjoitti:Voiko uskovainenkin olla mielestänne lain alla?
Maarimi kirjoitti:Voiko siis pelastua, vaikka ei varsinaisesti saarnattaisi syntejä anteeksi? Olen kuullut joskus sellaisista peloista, jos ei olisikaan kuoleman hetkellä synnit anteeksi, niin mitä tapahtuisi. Tälläinen pelko lienee täysin turha teidänkin mielestä! Toki ymmärrän, että moni haluaa kuulla synninpäästön, etenkin ennen kuolemaansa, mutta ettei se kuitenkaan ole se pelastuksen ehto, onhan uskovaisille annettu menneet sekä tulevat synnit anteeksi.
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa