Avainten valta

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

Avainten valta

ViestiKirjoittaja O.M » 18 Marras 2008, 15:48

Kirjoitin viivan alta alkavan viestin taannoin Pyhän Hengen virkaa koskevaan viestiketjuun, jossa Lutherin ajatukset aiheesta jäävät nähdäkseni aika piiloon. Silloin käytössäni ei ollut vielä Luther-CD-romppua, josta pystyy kätevästi copy+paste:lla siirtelemään haluamiaan tekstejä muiden luettavaksi, minkä vuoksi en jaksanut lainailla siitä kaikkia haluamiani kohtia. Olkoon kuitenkin avauksena ja täydentelen materiaalia pikkuhiljaa mahdollisine kommentteineen Avaimista-teoksesta ja muista Lutherin kirjoituksista. Avainten vallasta Luther on kirjoittanut myös ainakin tunnustuskirjoissa ja teoksessa Kirkon Baabelin vankeudesta.

-------------------------------------------------------------

Luther selittää Avaimista-teoksessaan, että nimenomaan päästöavain on evankeliumin ydintä. (Lainaukset ovat teoksesta Lutherin valitut teokset III, WSOY 1959.)

"Päästöavain suorittaa evankeliumin työtä, houkuttelee ottamaan vastaan armoa ja laupeutta, lohduttaa ja lupaa elämää autuutta syntien anteeksiantamisen vuoksi. Sanalla sanoen, ne ovat excutores, sen evankeliumin toimeen- ja täytäntöönpanijoita, joka juuri saarnaa näitä kahta kohtaa, katumusta ja syntien anteeksiantamusta (Luuk. 24,47)."
(s. 449.)

Tässä yhteydessä voi olla hyödyllistä katsoa raamatunkohtaa, mihin Luther viittaa.

Luuk. 24:
"46 Hän sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, [Ap. t. 17:3]
47 ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. [Ap. t. 2:38, 3:19, 10:43, 13:38,39, 22:16]"


Luther toteaa, että uskomalla päästöavaimen lupaukseen syntien anteeksiantamuksesta ihminen pääsee takaisin kasteen liittoon ja tulee uudestisyntyneeksi. Uudestisyntyminen tapahtuu siis parannuksessa.

"Avaimet vaativat uskoa meidän sydämissämme, ja ilman uskoa et voi käyttää niitä hyödyksi. Mutta jos uskot niiden päätökseen, niin ne saattavat sinut jälleen takaisin kasteesi viattomuuteen, sinä tulet uudestisyntyneeksi ja todelliseksi, uudeksi pyhimykseksi; sillä Jumalan sana on pyhä, avaimet ovat pyhät. Ne myös pyhittävät kaikki, jotka uskovat niihin."
(s. 451.)

Avaimista-teoksessaan Luther tuo esiin yleiseen pappeuteen eli Hengen saarnavirkaan kuuluvan avainten vallan antaa syntejä anteeksi. Hän toteaa:

"Kristus ei antanut avaimia pakanoille eikä kastamattomille, vaan opetuslapsilleen ja kastetuille."
(s. 450.)

Hän myös toteaa, että avaimet (päästö- ja sideavaimet) eivät erehdy, vaikka ihminen ei niitä uskoisikaan.

"Sen, jonka avaimet sitovat tai päästävät, on uskottava tähän sitomiseen ja päästämiseen niin varmasti, että hän mieluummin olisi valmis kymmenen kertaa kuolemaan kuin epäilemään sitä. Se on Jumalan sana ja tuomio, jolle ei voi tapahtua mitään suurempaa häväistystä kuin se, ettei sitä uskota."
(s. 445.)

Ylipäätään Luther käy Avaimista-teoksessa läpi erilaisia avainten väärinkäytöksiä, mutta erityisesti hän toteaa hurmahenkien ja paavilaisten harhasta, että olisi jotain muitakin avaimia kuin ne, mitä uskovaiset käyttävät maan päällä:

"Jumalan sanaa ei pidetä Jumalan sanana, vaan koska ihmiset sitä puhuvat, niin sitä luullaan pelkäksi ihmissanaksi ja ajatellaan, että Jumala on tuolla ylhäällä korkeuksissa, kaukana, kaukana siitä sanasta, joka on maan päällä, ja niin töllistellään ylös taivasta kohti ja sepitetään vielä muita avaimia. Ja kuitenkin Kristus sanoo tästä asiasta aivan selvästi, että hän tahtoo antaa avaimet Pietarille, Matt. 16:19. Hän ei sano, että hänellä on kahdet eri avaimet: vaan juuri ne samat avaimet, jotka ovat hänellä itsellä eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikään kuin hän sanoisi: Mitä sinä töllistelet kohti taivasta ja sieltä etsit avaimiani? Etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille?"
(s. 442.)

Vähän myöhemmin Luther jatkaa tällä usein vl-seuroissa siteeratulla kohdalla:

"Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa."

Seuraava lainaus on minulla hivenen hämärän peitossa oudon lauserakenteensa vuoksi. Tarkoittaako Luther sanoa, että Hengen on välttämätöntä olla läsnä (kuten hän tuo esiin esim. Isossa katekismuksessa), vai että hurmahenget ja sofistit sanovat niin?

"Jos taas sanot, niin kuin hurmahenget ja sofistitkin tekevät: Kuulevathan monet avainten sitomisen ja päästämisen, mutta eivät siitä kuitenkaan välitä ja pysyvät sitomattomina ja päästämättöminä, sen vuoksi täytyy siinä olla jotakin muuta kuin Jumalan sana ja avaimet: Hengen, Hengen, Hengen täytyy se tehdä. Mutta luuletko, ettei se ole sidottu, joka ei usko sideavainta? Hän tulee kyllä aikanaan kokemaan, ettei sideavain hänen epäuskonsa vuoksi ole ollut turha eikä ole erehtynyt. Samoin sekin, joka ei usko, että hän on päästetty ja hänen syntinsä on annettu anteeksi, epäilemättä saa kerran tietää, kuinka ehdottoman varmasti hänen syntinsä olivat anteeksiannetut, vaikka hän ei tahtonut uskoa."

Eli tuossa kohdassa on nähdäkseni eroa, onko se tarkoitettu luettavaksi näin (huomaa puolilainausmerkit, jotka ilmaistaan hurmahenkien&sofistien sanomiset):

"Jos taas sanot, niin kuin hurmahenget ja sofistitkin tekevät: 'Kuulevathan monet avainten sitomisen ja päästämisen, mutta eivät siitä kuitenkaan välitä ja pysyvät sitomattomina ja päästämättöminä', sen vuoksi täytyy siinä olla jotakin muuta kuin Jumalan sana ja avaimet: Hengen, Hengen, Hengen täytyy se tehdä."

Vai näin:

"Jos taas sanot, niin kuin hurmahenget ja sofistitkin tekevät: 'Kuulevathan monet avainten sitomisen ja päästämisen, mutta eivät siitä kuitenkaan välitä ja pysyvät sitomattomina ja päästämättöminä, sen vuoksi täytyy siinä olla jotakin muuta kuin Jumalan sana ja avaimet: Hengen, Hengen, Hengen täytyy se tehdä.'"

Itse ymmärrän, että tuo on tarkoitettu luettavaksi samassa hengessä kuin Lutherin muutkin kirjoitukset: Hengen täytyy se tehdä. On siis oltava läsnä Pyhä Henki, joka on asuvaisena ja vanhurskauttavana Kristuksen seurakunnassa, hengellisen seurakunnan jäsenten sydämissä.

Luther tuo esiin, että paitsi päästöavain, myös sideavain on tarkoitettu ihmisten lohdutukseksi.

"Sideavain suorittaa lain työtä ja on syntiselle hyödyksi ja parhaaksi sekä palvelee häntä paljastamalla hänelle hänen syntinsä, kehottamalla häntä Jumalan pelkoon, pelottamalla ja vaatimalla häntä katumukseen ja turmioon."
(s. 449.)

Hän selvittää, että sideavain on annettu toisaalta myös sitä varten, että oikeat lampaat saisivat olla rauhassa susilta lammasten vaatteissa.

"Toisaalta taas on kristittyjen keskuudessa muutamia raakoja, röyhkeitä sydämiä ja hurjia ihmisiä, ja hurskaat eivät voisi saada tuollaisilta vääriltä kristityiltä mitään lepoa ja rauhaa, ellei olisi olemassa sideavainta ruoskineen, vaan saataisiin pelkkää armoa ja varmuutta. Onhan siinä sittenkin vielä täysi työ, vaikka rangaistus ja tuomio onkin ankara ja suuri. Näin siis tuo rautainen ja kova sideavain on hurskaille kristityille suuri lohdutus, suoja, muuri ja linnoitus pahoja vastaan, mutta sen ohella myös pahoille itselle terveellinen lääke, apu ja parantaja; vaikka se lihalle onkin kauhea ja vastenmielinen."
(s. 449.)

Näin voidaan todeta, että Lutherin teologiassa on samat asiat välttämättömiä kuin vl-opissakin: suullinen evankeliumi riippumatta sanamuodosta ja Pyhän Hengen läsnäolo.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avainten valta

ViestiKirjoittaja O.M » 20 Marras 2008, 12:34

Schmalkaldenin opinkohdat:

"AVAIMET
Avaimet ovat Kristuksen kirkolleen antama virka ja valta sitoa syntiin ja päästää synnistä, se ei koske ainoastaan törkeitä ja julkisia syntejä vaan myös hienoja ja salaisia, jotka Jumala yksin tuntee. Näinhän on kirjoitettu: (Ps. 19:13) "Erhetykset kuka ymmärtää?" Paavalikin valittaa (Room. 7:23), että hän lihalla palvelee "synnin lakia". Ei näet ole meidän vallassamme vaan yksin Jumalan vallassa ratkaista, mitkä asiat ovat syntejä sekä kuinka suuria tai lukuisia synnit ovat. Sillä näin on kirjoitettu: (Ps. 143:2) "Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi." Ja Paavalikin sanoo (1 Kor. 4:4): "Ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä sen perusteella ole vanhurskas."

RIPPI
Kristuksen evankeliumissa säätämä synninpäästö (absolutio) eli avainten valta on myös apu ja lohdutus syntiä ja pahaa omaatuntoa vastaan. Sen vuoksi rippiä eli absoluutiota ei mitenkään saa päästää kirkosta häviämään. Se on tarpeen erityisesti arkojen omientuntojen tähden ja myös kypsymättömän nuorison tähden, jolta tulee kuulustella kristinoppia ja jolle tulee sitä opettaa.
Syntien luetteleminen jääköön jokaisen itsensä ratkaistavaksi; kertokoon tai jättäköön kertomatta mitä haluaa. Sillä niin kauan kuin olemme lihassa, emme valehtele jos sanomme: "Olen viheliäinen ihminen, syntiä täynnä" ja (Room. 7:23): "Jäsenissäni tunnen toisen lain...". Koska yksityiselle ihmiselle lausuttu synninpäästö perustuu avainten virkaan, sitä ei saa halveksia, vaan sitä on pidettävä korkeassa arvossa, niin kuin kaikkia muitakin kirkon viran tehtäviä.

Näissä suullista, ulkonaista sanaa koskevissa opinkohdissa on lujasti pidettävä kiinni siitä, että Jumala ei anna henkeänsä tai armoansa kenellekään muuten kuin edeltävän sanan välityksellä ja myötä. Siten suojaudumme hurmahengiltä, jotka kerskuvat saaneensa Hengen ilman sanaa ja ennen sanaa ja jotka siksi mielensä mukaan arvostelevat, tulkitsevat ja venyttävät Raamattua ja suullista sanaa."

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/s/kolmas.html

Paavin valta ja johtoasema:

"Meitä vastaan vedotaan tiettyihin Kristuksen sanoihin: "Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni", (Matt. 16:18 s.) "Sinulle minä annan avaimet", "Kaitse minun lampaitani" jne. (Joh. 21:17) Koska kuitenkin koko tämä kiistakysymys on käsitelty perusteellisesti meikäläisten teoksissa eikä nyt ole mahdollista käsitellä kaikkea uudestaan, me viittaamme ja yhdymme noihin teoksiin. Vastaamme kuitenkin lyhyesti kysymykseen, kuinka nuo Kristuksen lausumat on tulkittava. Kaikissa näissä Pietari edustaa koko apostolien joukkoa, kuten tekstistä käy ilmi. Eihän Kristus tee kysymystään (Matt. 16:15) yksin Pietarille, vaan hän sanoo: "Kenen te sanotte minun olevan?" Lauseiden "sinulle annan avaimet" ja "mitä sinä sidot" yksikköä vastaa (Matt. 18:18) toisaalla monikko: "Mitä te sidotte" ja Johanneksen evankeliumissa: (Joh. 20:23) "Keiden synnit te annatte anteeksi". Nämä sanat todistavat, että avainten antaminen ja työhön lähettäminen koskevat kaikkia apostoleja samanvertaisina. Onhan lisäksi myönnettävä, että avaimet eivät kuulu kenellekään yksityiselle henkilölle vaan kirkolle, kuten monet täysin selvät ja vankat perusteet osoittavat. Puhuessaan avaimista Kristus lisää (Matt. 18:20): "Missä ikinä maan päällä kaksi tai kolme sopii asiasta../raamattu." Varsinaisesti ja välittömästi hän siis uskoo avaimet kirkon haltuun, ja juuri siksi oikeus kutsua virkaan kuuluu varsinaisesti kirkolle, Noissa Kristuksen sanoissa Pietari siis pakostakin edustaa koko apostolijoukkoa. Ne eivät myönnä Pietarille mitään etuoikeutta, ylivaltaa tai herruutta.

Entä sitten lause: (Matt. 16:18) "Tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni"? Kirkkoa ei varmasti rakennettu jonkun ihmisen arvovallan varaan vaan sen tunnustuksen viran varaan, jonka Pietari oli lausunut, kun hän julisti Jeesuksen Kristukseksi, Jumalan Pojaksi. Siksi Kristus puhuttelee häntä viran hoitajana: "Tälle kalliolle" merkitsee: tälle viralle. Uuden liiton virkaa ei ole sidottu paikkoihin eikä henkilöihin kuten leeviläinen virka, vaan se ulottuu koko maailmaan, missä ikinä Jumala jakaa lahjojaan, nimittäin apostoleja, profeettoja, paimenia ja opettajia. Viran merkitys ei perustu yhdenkään ihmisen arvovaltaan, vaan Kristukselta peräisin olevaan sanaan. Useimmat pyhistä isistäkin selittävät sanan "tälle kalliolle" niin, ettei se tarkoita Pietarin henkilöä tai ylivaltaa, näin esim. Origenes, Ambrosius, Cyprianus, Hilarius ja Beda. Khrysostomos lausuu: "Kristus sanoo 'tälle kalliolle', ei 'Pietarille'. Ei hän ole rakentanut kirkkoaan ihmisen varaan vaan Pietarin uskon varaan. Minkä uskon? Tämän: 'Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.'" Hilarius kirjoittaa: "Isä Jumala ilmoitti asian Pietarille, niin että hän voi sanoa: 'Sinä olet elävän Jumalan Poika.' Tällä tunnustuksen kalliolla kirkon rakennus seisoo. Tämä usko on kirkon pelastus."

Entä sitten lauseet "Kaitse minun lampaitani" ja "Rakastatko minua enemmän kuin nämä?" Näistäkään lauseista ei voi (Joh. 21:17, 15) päätellä, että Pietarille olisi uskottu jokin erityinen johtoasema. Pietarin käsketään "kaita" eli opettaa ja ohjata kirkkoa sanalla, mutta se tehtävä on hänen ja muiden apostolien yhteinen.

Toinen kohta on vielä selvempi. Kristus on antanut apostoleille yksinomaan hengellisen vallan, se merkitsee: tehtävän saarnata evankeliumia, julistaa syntien anteeksiantamus, toimittaa sakramentteja ja erottaa jumalattomia kirkon yhteydestä ulkonaista väkivaltaa käyttämättä. Kristus ei ole antanut heille valtaa käyttää miekkaa eikä valtaa perustaa, pitää hallussaan tai antaa toisille maallisia valtakuntia. Näin sanoo Kristus: (Matt. 28:19 s.) "Menkää ja opettakaa noudattamaan kaikkea, mistä olen antanut teille käskyn." (Joh. 20:21) "Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät." Varmaa on, että Kristusta ei lähetetty käyttämään miekkaa eikä pitämään hallussaan maallisen valtakunnan kuninkuutta. Itse hän sanoo: (Joh. 18:36) "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta", ja (2 Kor. 1:24,2 Kor. 10:4) Paavali: "Me emme vallitse teidän uskoanne", "Meidän sota-aseemme eivät ole lihallisia". Kärsivä, orjantappuroin kruunattu ja kansan pilkattavaksi kuninkaalliseen purppuraan puettu Kristus oli ennuskuva siitä, että hengellistä kuninkuutta halveksittaisiin eli evankeliumi tukahdutettaisiin ja sen tilalle perustettaisiin kirkon vallan varjolla toinen, maallinen valtakunta."

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/pavalta.html
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avainten valta

ViestiKirjoittaja O.M » 21 Marras 2008, 11:57

Avaimista-teoksesta:

"Ja loppujen lopuksi; meillä on Kristuksen määräyksestä nämä kaksi avainta: Sideavain on valta tai virka julkisella päätöksellä tuomita katumaton syntinen iankaikkiseen kuolemaan, erottamalla hänet kristikunnan yhteydestä. Ja kun tällainen tuomio langetetaan, niin se merkitsee samaa, kuin jos Kristus itse tuomitsisi, ja jos tuomittu pysyy samanlaisena, niin hän on aivan varmasti iankaikkisesti tuomittu. Päästöavain on valta tai virka julistaa syntinen, joka tunnustaa syntinsä ja kääntyy, vapaaksi synneistä ja luvata hänelle jälleen iankaikkinen elämä, ja sekin merkitsee samaa, kuin jos Kristus itse lausuisi tämän tuomion. Ja jos asianomainen sen uskoo ja pysyy entisellään, niin hän on aivan varmasti iankaikkisesti autuas. Sillä sideavain suorittaa lain työtä ja on syntiselle hyödyksi ja parhaaksi sekä palvelee häntä paljastamalla hänelle hänen syntinsä, kehottamalla häntä Jumalan pelkoon, pelottamalla ja vaatimalla häntä katumukseen eikä turmioon. Päästöavain suorittaa evankeliumin työtä, houkuttelee ottamaan vastaan armoa ja laupeutta, lohduttaa ja lupaa elämää ja autuutta syntien anteeksiantamisen vuoksi. Sanalla sanoen, ne ovat executores, sen evankeliumin toimeen- ja täytäntöönpanijoita, joka juuri saarnaa näitä kahta kohtaa, katumusta ja syntien anteeksiantamusta (Luuk. 24:47).
Molemmat nämä avaimet ovat siihen määrään tarpeellisia asioita kristikunnassa, ettei niistä milloinkaan voida kyllin kiittää Jumalaa. Sillä oikein pelästynyttä, synnin vaivaamaa omaatuntoa ei voi yksikään ihminen lohduttaa sen synneistä; päästöavaimellakin on siinä täysi työ: niin kovin suuri on aran, heikon omantunnon sairaus, että saarnamiesten, pappien ja muiden kristittyjen täytyy mitä pontevimmin teroittaa uskoa avaimen tuomioon."


--> Lutherin mukaan sideavain todella sulkee syntisen iankaikkiseen kuolemaan ja päästöavain lupaa ja antaa ihmiselle iankaikkisen elämän. Molemmilla avaimilla on oma tarkoituksensa. Koska sideavaimen vaikutus on noin hirmuinen, sitä ei pidä käyttää hutiloiden, vaan kuten Raattamaa totesi, on oltava nopeita päästämään ja hitaita sitomaan. Siksi syntien, joista sidotaan, on oltava julkisia:

"Kuulet tässä, että syntien täytyy olla aivan julkisia, joidenkin tunnettujen henkilöiden harjoittamia, niin että veli on nähnyt toisen tekevän syntiä; vieläpä syntien tulee olla sellaisia, joista on aikaisemmin veljellisesti nuhdeltu ja lopuksi julkisesti seurakunnan edessä varoitettu."

--> Salaisesta synnistä tulee siis julkinen, kun joku kristitty näkee (tai tulee tietoiseksi) veljen/sisaren tekevän syntiä. Sitten asiasta on nuhdeltava ensin kahden kesken, sitten pienemmällä porukalla ja lopuksi seurakunnan edessä. Joka vaiheessa tavoitteena on saada syntiä tehnyt käsittämään tilansa ja taipumaan parannukseen. Lopuksi, jos syntiin joutunut ei seurakunnallekaan taivu parannukseen, on ihminen viimeisenä yrityksenä herättää hänen synnintuntonsa sidottava eli ns. heitettävä Saatanan kuritettavaksi. Jos synti on jo ennestään julkinen, tällöin ei ole välttämätöntä puhutella Kristuksen kirkkolain (Matt. 18:15-18) edellyttämässä järjestyksessä. Kehottihan Paavalikin antamaan julkisyntisen miehen Saatanan haltuun (1. Kor. 5:1-5) ilman kummempia henkilökohtaisia puhutteluja. Kun mies kuitenkin tuli tuntoihinsa, teki parannusta synneistään ja luopui jumalattomasta elämästään, häntä ei annettu Saatanalle, vaan hänet päästettiin synneistään ja Paavali toteaa, että jolle Jumalan seurakunta Korintossa on antanut synnit anteeksi, hänelle Paavalikin ne totisen Kristuksen ruumiin jäsenenä antaa anteeksi (2. Kor. 2:5-11).

Todettakoon, että Lutherin mukaan oikeat avaimet on vain oikealla Jumalan seurakunnalla, joka opettaa, että avaimet todella antavat synnit anteeksi paitsi maan päällä, myös taivaassa, ja avaimet todella sitovat ihmisen synteihinsä paitsi maan päällä, myös taivaassa. Muistutettakoon, että paavin kirkko julisti Lutherin pannaan eli paavin näkemyksen mukaan sitoi hänet. Luther ei hyväksynyt pannaa mm. siitä syystä, että paavin kirkko opetti epävarmoja avaimia ja jo niin osoitti, ettei ollut oikea Jumalan seurakunta.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avainten valta

ViestiKirjoittaja O.M » 22 Marras 2008, 19:04

Avaimista.
W30210465 Avaimista. Valitut teokset 3,406-453. Suom. A.F. Peltonen ja Kalevi Kaski. Porvoo 1959 (WSOY). Von den Schlüsseln. [Zweite Bearbeitung, Druck 1530 (A).] WA 30,2,465-507.

Lutherin mukaan avaimet eivät erehdy koskaan:

"Vielä yksi asia: Sanokaa minulle Jumalan tähden, mistä olette saaneet tuon erehtyvän avaimen. Eihän koko Raamattu tiedä siitä yhtään mitään, vaan se puhuu yksinomaan oikeista avaimista.
- -
Ja loppupäätös kaikesta on tämä: Emme aio suvaita kristikunnassa sanaa »harha-avain» eli »erehtyvä avain». Sen on ilkeä perkele tuonut helvetistä hävittääkseen sillä uskon, evankeliumin ja Jumalan valtakunnan. Sitä ei voi sietää ainoakaan hurskas, kristitty sydän. Kristillisessä kirkossa täytyy olla yksinomaan varmoja ja oikeita avaimia, eikä kukaan saa väitellä eikä kysellä, voiko avain erehtyä tai osua harhaan. Sillä sehän on samaa, kuin jos kysyttäisiin, voiko Jumalan sana valehdella tai erehtyä. Mutta sitä on tarkasti tutkittava ja selvitettävä onko kulloinkin kysymyksessä avain vai ei. Jos kerran on kysymyksessä avain, niin ole varma, ettei siinä silloin tule kysymykseen mikään erehtyminen tai harhaan osuminen, vaan yksinomaan oikeaan sattuminen ja varma, luotettava Jumalan teko. Yhtä vähän saan kysyä, onko evankeliumi oikea vai väärä, sillä evankeliumi on oikea eikä voi olla väärä.
- -
Kuulin kerran erään viisaan miehen lausuvan: Clavis non errat, sed Papa errat, avain ei erehdy, mutta paavi kyllä erehtyy."


--> Onko ihminen, joka mielestään uskoo, uskovainen sen jälkeen, kun Jumalan seurakunta on hänet sitonut? Jos avaimet voisivat erehtyä, seurakunnan sitoma ihminen voisi olla uskomassa. Lutherin mukaan avaimet kuitenkaan eivät erehdy. Seurakunnan päästämä on päästetty taivaassa ja seurakunnan sitoma on sidottu taivaassa, vaikka päästetty/sidottu ei sitä uskoisikaan. Syntiselle on välttämätöntä, että hän uskoo päästöön ja omistaa uskolla päästön sanat Kristuksen vanhurskaudesta, mutta on tärkeää myös uskoa olevansa sidottuna sidottu, koska ilman uskoa sitomiseen ihminen ei myöskään voi haluta päästöä ja niin tervehtyä. Aivan kuten Luther kirjoittaa:

"Jos taas sanot, niin kuin hurmahenget ja sofistitkin tekevät: Kuulevathan monet avainten sitomisen ja päästämisen, mutta eivät siitä kuitenkaan välitä ja pysyvät sitomattomina ja päästämättöminä; sen vuoksi täytyy siinä olla jotakin muuta kuin Jumalan sana ja avaimet: Hengen, Hengen, Hengen täytyy se tehdä. Mutta luuletko, ettei se ole sidottu, joka ei usko sideavainta? Hän tulee kyllä aikanaan kokemaan, ettei sideavain hänen epäuskonsa vuoksi ole ollut turha eikä ole erehtynyt. Samoin sekin, joka ei usko, että hän on päästetty ja hänen syntinsä on annettu anteeksi, epäilemättä saa kerran tietää, kuinka ehdottoman varmasti hänen syntinsä olivat anteeksiannetut, vaikka hän ei tahtonut sitä uskoa. Pyhä Paavali sanoo (Room. 3:3): Meidän epäuskomme ei ole tekevä tyhjäksi Jumalan uskollisuutta. - -

- - Sillä joka sitoo ja päästää, ilman uskoa ja epäilee, onko hän osannut oikeaan ja onko hän todella sitonut tai päästänyt, taikka miettii näin kevytmielisesti: »Jos osuu,niin osuu» - hän pilkkaa Jumalaa, kieltää Kristuksen, polkee avaimia jaloillaan ja on pahempi kuin pakana, turkkilainen tai juutalainen. Samoin menettelee sekin, joka sidotaan tai päästetään, ellei hän usko, vaan epäilee ja väheksyy, sillä Jumalan sanoja täytyy uskoa täydellä vakavuudella ja luottamuksella. Joka ei usko, hän jättäköön avaimet rauhaan, ellei hän mieluummin halua olla Juudaksen ja Herodeksen kanssa helvetissä: sillä Jumala ei salli meidän epäuskollamme häntä häväistä. Avainten oikein käyttäminen ei tosiaankaan ole joka miehen asia.

Mutta joka taas uskoo tai ainakin mielellään tahtoo uskoa, että avaimet ovat varmat, hän olkoon iloisella mielellä ja käyttäköön niitä luottamuksella. Et voi osoittaa Jumalalle suurempaa kunniaa hänen avaintensa vuoksi kuin uskomalla niihin. Siitä syystä me opetamme omillemme näin: Sen, jonka avaimet sitovat tai päästävät, on uskottava tähän sitomiseen ja päästämiseen niin varmasti, että hän mieluummin olisi valmis kymmenen kertaa kuolemaan kuin epäilemään sitä. Se on Jumalan sana ja tuomio, jolle ei voi tapahtua mitään suurempaa häväistystä kuin se, ettei sitä uskota. Sehän nimittäin merkitsee aivan samaa kuin: Jumala, sinä valehtelet, se, mitä sanot, ei ole totta, minä en usko sitä; ja näin tehdään Jumalasta valehtelija. Yhtä varma täytyy olla senkin, joka sitoo tai päästää, tai muussa tapauksessa hän syyllistyy samaan kauheaan syntiin.

- -

Sideavain tahtoo, että uskotaan sen uhkausta ja siten pelätään Jumalaa. Se joka uskoo sitä, on täyttänyt avaimen vaatimukset jo ennen, kuin hän on tehnyt ainoaakaan tekoa, ja ilman niitä kaikkia. Se ei vaadi mitään muuta tekoa kuin uskoa, mutta usko on kyllä sitten suorittava niitä. Samoin tahtoo päästöavain, että uskotaan sen lohdutukseen ja lupaukseen ja näin ruvetaan rakastamaan Jumalaa sekä saadaan iloa, varmuus ja rauha sydämeen."


Luther arvostelee paljon paavin kirkon käyttäneen lähinnä sideavainta ja sitäkin väärin. Lutherin mukaan side- ja päästöavainta kuitenkin on käytettävä kiinteästi yhdessä.

"Ja erityisesti olisi pidettävä huolta siitä, että Kristuksen esimerkin ja sanan mukaisesti ei opetettaisi eikä teroitettaisi yhtä avainta ilman toista, vaan molempia yhdessä, niin kuin Kristuskin ne tässä yhdistää. Paavikunnassa on sideavainta käytetty aivan kauheasti ja tyrannimaisesti mutta päästöavaimesta ja sen voimasta on pysytty vaiti niin kokonaan että jokaisen on täytynyt vihata avaimia, eikä kukaan ole voinut päästä oikeaan katumukseen ja parannukseen. Sillä heidän oppinsa oli se, että ihmisen tuli ajatella ja muistella syntejänsä, jotta helvetin pelko saisi hänet katumuksen valtaan, ja hän näin ansaitsisi armon teoillaan jo ennen avaimia; mutta olihan kuitenkin mahdotonta muistaa kaikkia syntejänsä."

--> Tulee tuosta Lutherin kuvauksesta mieleen paitsi itse katolinen kirkko, myös jossain määrin luterilaisen kirkon herätysliike herännäisyys eli körttiläisyys. Siinähän opetetaan paljolti oppia, ettei syntiä pitäisi julistaa anteeksi, jottei synnintunto vain häviäisi mihinkään. Toisaalta nykyään esiintyy paljolti päinvastaista opetusta: opetetaan päästöavainta ilman sideavainta, evankeliumia ilman lakia, vaikka ne kuuluvat kiinteästi yhteen. Missä ei ole lakia, siellä ei tarvita evankeliumiakaan, ja missä on laki paljastamassa synnin tuoman tuomion, siellä tarvitaan evankeliumiakin lohduttamaan säikähtyneitä omiatuntoja.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avainten valta

ViestiKirjoittaja O.M » 24 Marras 2008, 12:43

Raamatussa on avaimia kaksi: päästö- ja sideavain. Paavin kirkolla avaimia on Lutherin mukaan kaikkiaan kahdeksan erilaista (numerointi/jaottelu by O.M):

"Joka siis tahtoo olla kristitty, hän muistakoon olla välittämättä paavin koko avaimista ja pysyköön näissä kahdessa oikeassa Kristuksen ja hänen kirkkonsa avaimessa, jotka eivät 1a) säädä lakeja ja 1b) jälleen rahasta niistä vapauta, niin kuin paavin kaksi ensimmäistä avainta tekevät, eivätkä liioin ole epävarmoja siitä, osuvatko ne sitoessaan ja päästäessään harhaan tai oikeaan, kuten on noiden kahden seuraavan, 2a) harha-avaimen ja 2b) oikean avaimen laita. Ne eivät myöskään välitä mitään 3a) maallisesta vallasta ja 3b) salaisten asioiden tietämisestä, niin kuin paavin kolmas avainpari: ne eivät myöskään kohdistu 4a) keksittyihin synteihin ja 4b) hyveisiin, niin kuin paavin kaksi viimeistä avainta. Anna näiden kaikkien avainten, olipa niitä sitten kahdeksan, kuusi, neljä, kaksi tai miten monta he tahtovat, olla rauhassa ja paavin kantaa niitä vaakunassaan; sillä ne hävittävät uskon Kristukseen, riistävät omaltatunnoltamme kaiken lohdutuksen ja neuvon sekä kehottavat vastoin Jumalaa hankkimaan vanhurskauden omilla teoilla ja opettavat unohtamaan ja kieltämään Kristuksen, niin kuin olemme kuulleet. Sillä meidän sielumme täytyy todellakin olla ehdottoman varma siitä, mihin sen on luotettava ja turvattava taistelussa syntiä ja iankaikkista kuolemaa vastaan. Sen tähden täytyy avainten päätösten olla täysin varmoja Jumalan sanoja, tai avaimet eivät ole oikeita."

Noilla kahdeksalla avaimella paavin kirkko käytti Lutherin mukaan avaimia neljällä eri tavalla väärin.

Paavi
1. a) sääti lakeja ("sitoi" omiatuntoja) ja b) purki lakeja tai myönsi erivapauksia niistä ("päästi" omiatuntoja).
2. a) opetti "erehtyvän avaimen" voivan erehtyä päästäessään ihmisen synneistä, jos ihmiseltä puuttui katumus, tai sitoessaan ihmisen synteihinsä, jos hän ei ollutkaan syyllinen rikkomukseen, mutta b) "oikean avaimen" olevan erehtymätön, kun paavi oli säätänyt jonkun lain.
3. aa) asetti keisareita, kuninkaita ja ruhtinaita sekä poisti heitä viralta ja määräsi maallisenkin esivallan toimintaa ja ab) "käski enkeleitä" ja "päästi ihmisiä kiirastulesta" "vallan avaimella" ja ba) tiesi, arvosteli ja ratkaisi maallisissa kysymyksissä ja bb) hengellisissä kysymyksissä "salaisia asioita" koskevaa tietämistä "tiedon avaimella".
4. a) sitoi (asetti pannaan) ihmisiä "keksityistä synneistä" (paavin säätämistä laiesta) ja b) päästi ihmisiä synneistä (sekä paavin säätämistä laeista että Raamatun mukaisista synneistä) "keksittyjen hyveiden" eli hyvitystekojen vuoksi.

Osa noista merkityksistä menee vähän päällekkäin. Varsinainen Raamatun tarkoittama avain, eli avain, jolla ihmiselle kohdassa 4 avataan taivaan ovi päästämällä hänet synneistään ja jolla ihmiseltä lukitaan taivaan ovi sitomalla hänet synteihinsä, oli Lutherin mukaan paavin kirkossa kohdan 2a erehtyvä avain. Kohdan 2b erehtymätöntä avainta paavi käytti 1-kohdassa säätäessään lakeja ja purkaessaan lakeja. Tämä kaikki oli mahdollista sen vuoksi, että paavilla katsottiin olevan 3b-kohdan tiedon avain. 3a-kohdan vallan avaimella relevanttia merkitystä lienee nykypäivänä vain hengellisissä asioissa, joissa se liittyy keskeisesti 1-kohtaan, mutta Lutherin aikana paavilla oli runsaasti maallistakin valtaa.

Tiivistelmäni ei varmastikaan ole täydellinen. Tuon pohjalta voisi kuitenkin pohdiskella Lutherin ajatusten valossa, esiintyykö nykyään avainten väärinkäyttöä eri kirkoissa ja uskontokunnissa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avainten valta

ViestiKirjoittaja O.M » 24 Marras 2008, 17:27

O.M kirjoitti:Paavi
1. a) sääti lakeja ("sitoi" omiatuntoja) ja b) purki lakeja tai myönsi erivapauksia niistä ("päästi" omiatuntoja).


Paavin kirkko eli roomalaiskatolinen kirkko käytti kohdasta 1 lähinnä a-kohtaa, sääti uusia lakeja, joilla kahlittiin kristittyjä. Nettipalstoilla on paljon arvosteltu, että vanhoillislestadiolaisuudessa seurakunta laatisi uusia lakeja, esim. TV-päätös. Lienee kuitenkin lupa kysyä, onko esim. evankelis-luterilainen kirkko omaksunut ko. hengellisen lainsäädäntövallan opin molempiin suuntiin, eli paitsi lainsäädäntövallan, myös eräänlaisen hengellisen lainpurkamisvallan, kun se on vastoin Raamattua kieltänyt ja sallinut asioita, joita Raamattu ei hyväksy. Otan muutaman esimerkin.

a) 1800-luvulle saakka luterilaisen kirkon katekismuksessa oli julkirippi, kunnes Kristuksen kirkkolain (Matt. 18:15-18) mukainen julkirippi poistettiin kokonaan.
b) Vuoteen 1930 kaikissa kirkkokunnissa ehkäisyä pidettiin syntinä. Raamattu käskee lisääntymään ja täyttämään maan, tuomitsee Onanin ehkäisyn, pitää Jumalaa elämän ja kuoleman herrana, joka voi sulkea ja avata kohdun, sanoo lapsia Herran lahjoiksi ja toteaa uskovaisten naisten pelastuvan lasten synnyttämisen kautta. Raamattu ei suoraan tuomitse ehkäisyä, mutta Raamatun henki on erittäin vahvasti sinne suuntaan, että ehkäisy on syntiä. Sallivatko kristinuskon suunnat 1930–60-luvuilla jotain, mitä Raamattu ei salli, vai oliko esim. Suomen evankelis-luterilainen kirkko pitänyt vuoteen v. 1952 syntinä jotain, jota Raamattu ei pidä syntinä. Molemmissa vaihtoehdoissa vaikuttaa siltä, että kirkolla vaikuttaisi olevan jonkinlaista hengellistä lainsäädäntö- ja -purkamisvaltaa.
c) Viime vuosikymmeninä joissakin kirkkokunnissa (vuodesta 1986 evl-kirkossa) on ollut naispappeja, joita Raamattu ei hyväksy.
d) Tulevaisuudessa saatetaan hyväksyä homostelu ottamalla käyttöön samaa sukupuolta olevien parien siunaamiskaava, jota Raamattu ei hyväksy.

Esimerkkejä olisi lisääkin. En todellakaan väitä, että kristikunnassa kaikki muut kuin vl:t olisivat kaikissa yllä mainituissa esimerkeissä menneet harhaan, vaan toki muitakin Raamattuun pitäytyviä löytyy, ainakin joissakin asioissa. En myöskään tarkoita tällä nousta barrikadeille kansankirkkoa vastaan, mutta kirkon jäsenenä omalta osaltani haluan kysyä, onko kansankirkossamme todella yhä hallitsevana linjana uskonpuhdistuksen raamattuperiaate. Vai onko raamattuperiaate joutunut tekemään tilaa liberaaliteologian opille, jossa kirkolla katsotaan olevan valta purkaa Raamatun tuomitsemia asioita ja tuomita Raamatun sallimia asioita? Ei voi mitään, mutta minusta liberaaliteologian oppi aikakauden mukaan muuttuvasta raamatuntulkinnasta on lähes identtistä katolisen lainsäädäntövallan opin kanssa. Ainoa merkittävä ero on lähinnä siinä, että katolinen kirkko pyrkii säätämään ja purkamaan lakejaan/sääntöjään traditiostaan käsin, kun taas liberaaliteologia yrittää nojautua tuoreimpiin ja muodikkaimpiin biologian ja psykologian tutkimustuloksiin. On sitä paitsi virheargumentti pitää esim. homostelua oikeana sillä perusteella, että homoseksuaalisuus todetaan tutkimuksissa joillakin synnynnäiseksi ominaisuudeksi.

Mitä tulee vanhoillislestadiolaisuuteen, niin vl:suudessa ei ymmärtääkseni koskaan ole päätetty TV:tä laitteena synniksi, vaan se on nähty sopimattomaksi uskovaisiin koteihin ohjelmatarjontansa vuoksi. Ne, jotka ovat katsoneet voivansa valikoida vain hyvät ohjelmat, ovat ajatelleet lähimmäistensä parasta ja luopuneet laitteesta niiden vuoksi, jotka eivät kykene valikoimaan vain hyviä ohjelmia, vaan katsovat kaiken saastan, mitä ruudusta tulee. TV:n pitämisen aiheuttama pahennus on Raamatun mukaisesti aina nähty ja saarnattu synniksi. Muutenkin vertailukohta katolisen kirkon perinnäissääntöihin ontuu, koska katolisessa uskossa perinnäissääntöjen noudattamiset katsottiin aidosti hyviksi teoiksi, joilla ihminen saattoi edistää autuuden asiaansa. Kuitenkaan katolisuuden 1500-luvun alun opetuksen mukaan ihminen ei pelastunut noudattamalla vain kirkon säätämiä hengellisiä lakeja, vaan lisäksi piti katua lankeemuksia, tehdä katumusharjoituksia ja ostaa aneita. Niiltä osin, mihin nuo teot eivät riittäneet, katsottiin jumalallisen rakkauden Jumalan äidin Marian, Kristuksen ja pyhimysten esirukousten kautta auttavan ihmisen autuuteen. Uskosta ei juurikaan puhuttu. Vanhoillislestadiolaisuudessa sen sijaan opetetaan, että pelastus tulee yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden. Vaikka vl:ten televisiottomuus olisikin perinnäissääntö, se ei olisi kuitenkaan tapa ansaita eikä edistää autuutta, vaan vain uskon hedelmä. Olipa televisiottomuus perinnäissääntö tai ei, joka tapauksessa Raamattu opettaa, että heikon veljen pahentaminen on syntiä Kristusta vastaan ja että sellaisia eripuraisuuden ja pahennuksen matkaan saattajia on syytä kavahtaa.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avainten valta

ViestiKirjoittaja O.M » 25 Marras 2008, 12:25

O.M kirjoitti:Paavin valta ja johtoasema:

"Meitä vastaan vedotaan tiettyihin Kristuksen sanoihin: "Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni", (Matt. 16:18 s.) "Sinulle minä annan avaimet", "Kaitse minun lampaitani" jne. (Joh. 21:17) Koska kuitenkin koko tämä kiistakysymys on käsitelty perusteellisesti meikäläisten teoksissa eikä nyt ole mahdollista käsitellä kaikkea uudestaan, me viittaamme ja yhdymme noihin teoksiin. Vastaamme kuitenkin lyhyesti kysymykseen, kuinka nuo Kristuksen lausumat on tulkittava. Kaikissa näissä Pietari edustaa koko apostolien joukkoa, kuten tekstistä käy ilmi. Eihän Kristus tee kysymystään (Matt. 16:15) yksin Pietarille, vaan hän sanoo: "Kenen te sanotte minun olevan?" Lauseiden "sinulle annan avaimet" ja "mitä sinä sidot" yksikköä vastaa (Matt. 18:18) toisaalla monikko: "Mitä te sidotte" ja Johanneksen evankeliumissa: (Joh. 20:23) "Keiden synnit te annatte anteeksi".


Paavin valta ja johtoasema -kirjasessa Luther nimenomaan rinnastaa toisiinsa seuraavat raamatunkohdat:

- Matt. 16:16-19.
- Matt. 18:15-20.
- Joh. 20:21-23.
- Avaimista-teoksessa hän toteaa myös kohdan Luuk. 24:46-47 liittyvän avaimiin.

Nämä rinnastukset otin esille siksi, että eri hengellisyyksissä ja nettipalstoilla selitellään sekavasti noiden puhuvan eri asioista.

- Jonkun mukaan avaimet annettiin vain Pietarille ja ne kuulemma menivät Pietarin mukana hautaan.
- Paavin kirkon mukaan ne annettiin Pietarille ja ko. johtoasema periytyy paaville.
- Jotkut eivät tunnusta avaimia lainkaan.
- Joidenkin mukaan opetuslapsille suljettujen ovien takana annettu valta antaa syntejä anteeksi ja kieltää anteeksianto ei ollut avainten valtaa, vaan vain valtaa antaa synnit anteeksi ja kieltää anteeksianto (ilmeisesti tämä liittyy siihen, että ainakin paavin kirkko katsoo avainten valtaan kuuluvan muutakin kuin nuo, esim. lainsäädäntövallan).
- Jotkut katsovat avainten olevan kaikkien ihmisten suussa, mutta selittävät kuitenkin asian niin ristiriitaisesti, että käytännössä sideavaimen sitoma ei kuitenkaan ole sidottu, jos sidottu vain rukoilee tai lukee syntinsä anteeksi.
- Joidenkin mukaan Jumalan seurakunnan sitoma ei olisikaan sidottu, jos hän vain jatkaa omalla tavalla uskomistaan yksin tai jossain "toisessa seurakunnassa".
Selitykset ovat sekavia ja moninaisia.

Lutherin mukaan avaimet annettiin yhteisesti koko apostolien joukolle ja seurakunnalle. Ne samat avaimet, ts. valta antaa syntejä anteeksi ja sitoa synteihin, jotka annettiin Pietarille/kirkolle (Matt. 16:19), opetuslapsille (Joh. 20:23) ja koko seurakunnalle (Matt. 18:18), ovat yhä Kristuksen uskovaisten seurakunnalla, ts. pienellä, yksimielisellä, vailla hajaannuksia ja puolueita olevalla pyhien yhteisöllä. Koska tämä Kristuksen uskovaisten seurakunta on itse asiassa Kristuksen ruumis, ovat avaimet siksi toisaalta päällä, Kristuksella (Ilm. 1:18, 3:7), ja toisaalta ruumiilla, jossa Kristus puhuu. Vl-kristillisyydessä olen nähnyt käytettävän jopa kielikuvaa, jossa Kristuksen ruumis on nähty niin elimellisenä kokonaisuutena kaikkine jäsenineen, että Kristuksen seurakuntaruumiissa kiertää veri. Ja todella: kun syntejä saarnataan anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, tulee mielikuva, että silloin veri kiertää yhdestä ruumiin jäsenestä toiseen.

O.M kirjoitti:2. a) opetti "erehtyvän avaimen" voivan erehtyä päästäessään ihmisen synneistä, jos ihmiseltä puuttui katumus, tai sitoessaan ihmisen synteihinsä, jos hän ei ollutkaan syyllinen rikkomukseen, mutta b) "oikean avaimen" olevan erehtymätön, kun paavi oli säätänyt jonkun lain.


Vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan Lutherin opetuksen mukaan vain varmoja ja oikeita avaimia. Jos joku päästetään/sidotaan, kehotetaan sanan kuulijaa uskomaan päästöön/sitomiseen niin kuin Kristus itse lausuisi sanat. Lainsäädäntövaltaa vanhoillislestadiolaisuudessa ei paavin kirkon tavoin opeteta. Seurakunta voi toki antaa Jerusalemin kokouksen (Apt. 15:20, 15:28-29) esimerkin mukaisesti neuvoja/kannanottoja ajankohtaisiin asioihin, mutta yhtään uutta syntiä ei ole tullut maailmaan lain taulujen julkistamisen jälkeen. Vanhoillislestadiolaisuuden "syntilista" on outo myytti, josta on keskusteltu aiemmin täällä:

http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=2750

O.M kirjoitti:3. aa) asetti keisareita, kuninkaita ja ruhtinaita sekä poisti heitä viralta ja määräsi maallisenkin esivallan toimintaa - -


Lutherin regimenttiopin mukaisesti vl:suudessa on maallinen ja hengellinen esivalta jyrkästi erotettu toisistaan. Poliittisiin kysymyksiin vl:t pyrkivät vaikuttamaan vain demokraattisessa prosessissa eivätkä katso omistavansa mitään sellaista vakaumuksesta johtuvaa valtaa, joka sitoisi/velvoittaisi ei-vl:ia. Mielipiteitä toki vl:illa on ja toki vl:ten mielipiteet ovat usein melko vanhoillislestadiolaisia, jolloin sellaisessa yhteiskunnassa, jossa vl:t olisivat enemmistönä, olisi varmasti lainsäädäntökin nyky-Suomea "vanhoillislestadiolaisempi". Se johtuisi kuitenkin vain siitä, että demokraattisessa prosessissa enemmistön kanta tuppaa voittamaan.

Esim. amerikkalaisissa fundamentalistisissa hengellisyyksissä ei ole vastaavaa regimenttioppia kuin vanhoillislestadiolaisuudessa, minkä vuoksi ne pyrkivät ajamaan voimakkaammin jonkinlaista raamattuvaltiota, eli omaa raamatuntulkintaansa vastaavaa ihanneyhteiskuntaa. Samoin islamin sharia-laki on melko mukautumaton maallisen esivallan määräykseen. Aihe on ikuisuuskysymys Turkissa, jossa on 1920-luvun alusta alkaen pyritty erottamaan valtio ja uskonto tiukasti toisistaan, mutta jossa viimeisen kymmenen vuoden aikana on silti ollut vallassa maltilliseksi luokiteltu islamilainen puolue.

O.M kirjoitti:4. - - b) päästi ihmisiä synneistä (sekä paavin säätämistä laeista että Raamatun mukaisista synneistä) "keksittyjen hyveiden" eli hyvitystekojen vuoksi.


Tuossa unohdin mainita, että paavi päästi ihmisiä synneistä ennen kaikkea rahasta. Anekauppa kukoisti. Tavan takaa näkee nettipalstoilla rinnastettavan vl:ten monia elämäntapoja ja syntikäsityksiä katoliseen teko-oppiin. Väitetään, että esim. televisiottomuus olisi "autuuden ehto". Tuollaiset väitteet kielivät siitä, ettei väittäjä ylipäätään tunne luterilaista oppia uskon ja tekojen suhteesta, ja ettei hänellä ole kokemusta siitä, miten usko vaikuttaa mielensuuntaan niin, ettei halua hankkia itselleen ylimääräisiä kiusauksia eikä halua pahentaa uskonveljiään ja -sisariaan.

Vaikka voitaisiin osoittaa, että vl:suudessa olisi jonkinlaisia "keksittyjä hyveitä" (niin ei ole), rinnastus katolisen kirkon hyvitystekoihin olisi silti täysin kestämätön, koska katolisuudessa keksityt hyveet (mm. pappien, munkkien ja nunnien naimattomuuslupaukset) olivat nimenomaan tapa edistää autuuden asiaansa. Toisin kuin jotkut vl-palstojen antinomistit kuvittelevat, aitoluterilaisuudessa ja vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole koskaan kielletty tekoja, vaan vain Raamatulla osoitettu, miten niitä on mahdollista tehdä. Ensin on saatava usko ja Pyhä Henki kotiopettajaksi. Ihminen vanhurskautetaan yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden. Kun näin tapahtuu, saa ihminen uuden mielensuunnan, jolloin tulee halu kilvoitella Jumalan tahdon mukaan. Vanha osa ei kuitenkaan uudistu ja niin uskovainen ihminen jää eräänlaiseksi hyvän ja pahan taistelutantereeksi, jossa Henki sotii lihaa vastaan ja liha Henkeä vastaan. Augsburgin tunnustuksessa todetaan:

"Meikäläisiä syytettään aiheetta siitä, että he kieltävät hyvät teot. - - meidän tekomme eivät voi sovittaa Jumalaa tai ansaita syntien anteeksiantamusta ja armoa, vaan sen me saavutamme yksin uskon kautta, kun uskomme, että meidät otetaan armoon Kristuksen tähden, joka yksin on asetettu välittäjäksi ja sovituksen välineeksi, jonka kautta Isä sovitetaan. Sen takia se, joka luottaa siihen, että hän teoilla ansaitsee armon, hyljeksii Kristuksen ansiota ja armoa ja etsii tietä Jumalan luokse ilman Kristusta ihmisvoimin - - Edelleen meikäläiset opettavat, että hyvien tekojen tekeminen on välttämätöntä. Niitä ei ole tehtävä sen takia, että luottaisimme niillä ansaitsevamme armon, vaan sen takia, että se on Jumalan tahto. Ainoastaan uskolla otetaan vastaan syntien anteeksiantamus ja armo. Ja koska uskolla otetaan vastaan Pyhä Henki, niin sydämet uudistuvat heti ja saavat uuden mielensuunnan, niin että ne voivat saada aikaan hyviä tekoja."
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/augstunn.html
Viimeksi muokannut O.M päivämäärä 25 Marras 2008, 13:38, muokattu yhteensä 1 kerran
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja kehakukkanen » 25 Marras 2008, 13:06

Semmoinen lisäys vaan, että Paavin valta ja johtoasema ei ole Lutherin kirjoittama (itsekin pitkään luulin että on).

evl.fi kirjoitti:Schmaldaldenin liittokokouksessa 1537 jouduttiin toteamaan, että Augsburgin tunnustus kokonaan sivuutti kysymyksen paavin asemasta kirkossa, mikä konsiilikutsun vuoksi oli erityisen ajankohtainen. Teologikomitea asetettiin selvittämään tätä asiaa. Se uskoi kuitenkin tehtävän yksin Melanchthonin käsiin. Tämä laati asiakirjan Paavin valta ja johtoasema (Tractatus de potestate et primatu papae). Liittokokous hyväksyi sen Augsburgin tunnustuksen täydennyksenä ja se sai siten tunnustuskirjan aseman.

Melanchthon ei tässä asiakirjassa toista Schmalkaldenin opinkohtiin liittämässään eriävässä mielipiteessä esittämäänsä käsitystä paavin vallasta, vaan esittää aivan uuden kannan. Sen jyrkkyyteen on ilmeisesti vaikuttanut kokouksen voimakkaasti paavia kohtaan vihamielinen henki. Tämän asiakirjan mukaan paavin valta maallisten hallitusten, piispojen ja pappien yli ei perustu jumalalliseen oikeuteen ja on niin muodoin torjuttava. Sen sijaan kuninkaita ja ruhtinaita kehotetaan "kirkon ensimmäisinä jäseninä" huolehtimaan siitä, että erheet poistetaan ja omiatuntoja oikein opetetaan. Piispan virka halutaan säilyttää, mutta sille tunnustetaan vain järjestystä koskeva tehtävä, kun taas pappisvirka on saanut jumalallisen tehtävän saarnata evankeliumia.

Kirjanen painettiin ensi kerran 1540 eräiden muiden Melenchthonin pienten kirjoitelmien joukossa. Alkuteksti on latinankielinen, mutta saksankielinen käännös ilmestyi pian ja sitä luultiin myöhemmin originaaliksi. Sittemmin tämä kirjanen julkaistiin yleisesti Schmalkaldenin opinkohtien yhteydessä, vaikka se itse asiassa on lisäys Augsburgin tunnustukseen. Tekijän nimi useimmiten puuttui, koska teosta pidettiin komiteatyönä.


http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/tunnustuskirjat.html

Miten O.M. mielestäsi tämä kohta kys. dokumentista sopii edellä esittämääsi? Siinähän maallikon julistamaa synninpäästöä pidetään poikkeus/hätätapauksena...

Sillä missä ikinä on seurakunta, siellä sillä on oikeus evankeliumin virkaan. Sen vuoksi on välttämätöntä, että seurakunta säilyttää oikeuden kutsua, valita ja vihkiä viran hoitajia. Tämä oikeus on nimenomaan seurakunnalle annettu lahja, jota ei mikään inhimillinen auktoriteetti voi siltä riistää. Sen todistaa apostoli Paavalikin Efesolaiskirjeessä: (Ef. 4:8, 11 s.) "Hän nousi korkeuteen, hän antoi lahjoja ihmisille", ja sitten apostoli luettelee erityisesti kirkolle annettuina lahjoina paimenet ja opettajat (pastores et doctores) ja lisää, että nämä annetaan hoitamaan virkaa, rakentamaan Kristuksen ruumista. Missä siis on tosi seurakunta, siellä täytyy olla oikeus valita ja vihkiä viran hoitajia. Julistaahan maallikkokin hätätilanteessa synninpäästön ja toimii siten virassa, toisen paimenena. Niinpä Augustinus 15 kertoo tarinan kahdesta kristitystä, jotka matkustivat laivassa: ensin toinen kastoi toisen, kasteoppilaan, sitten tämä vastakastettu antoi synninpäästön kastajalleen. Tähän kuuluvat ne Kristuksen sanat, jotka todistavat, että avaimet on annettu kirkolle, ei ainoastaan tietyille henkilöille: (Matt. 18:20) "Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni."
Avatar
kehakukkanen
touhukas
 
Viestit: 178
Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43

ViestiKirjoittaja O.M » 25 Marras 2008, 13:30

kehakukkanen kirjoitti:Semmoinen lisäys vaan, että Paavin valta ja johtoasema ei ole Lutherin kirjoittama (itsekin pitkään luulin että on).


Kiitos korjauksesta ja otan opiksi! Luulen kuitenkin muista kirjoituksista lukemani perusteella, että Luther yhtyi Melanchthonin Paavin vallassa ja johtoasemassa avaimista esittämiin ajatuksiin.

kehakukkanen kirjoitti:Miten O.M. mielestäsi tämä kohta kys. dokumentista sopii edellä esittämääsi? Siinähän maallikon julistamaa synninpäästöä pidetään poikkeus/hätätapauksena...

- - Julistaahan maallikkokin hätätilanteessa synninpäästön ja toimii siten virassa, toisen paimenena. - -


Joissakin Lutherin kirjoituksissa olen tosiaan törmännyt tuohon hätätilanteessa-muotoon. Ajattelisin niin, että koska seurakunnan paimenet saarnaavat "yli seurakunnan", heillä siksi on erityinen vastuu synninpäästön julistamisesta. Kyse on järjestys- eikä valtuuskysymyksestä. Toisaalta kun säikähtynyt omatunto haluaa kuulla synninpäästön, on aina kysymyksessä hätätilanne, jossa on syytä toimia eikä vain miettiä, että onkohan minulla valtuuksia. Valituille muukalaisille -teoksessa Luther toteaa:

"Mutta me kaikki olemme Jumalan edessä pappeja, mikäli olemme kristittyjä. - - Sillä pappina oleminen ei ole mikään ulkonainen virka, vaan ainoastaan sellainen virka, jolla on tekemistä Jumalan kanssa. - - Teidän saarnaamisenne tapahtukoon näin: veli julistakoon veljelle Jumalan suurtyötä, että olemme hänen kauttaan pelastetut synnistä, helvetistä, kuolemasta ja kaikesta onnettomuudesta ja kutsutut iankaikkiseen elämään. Niin teidän on opetettava myös muita ihmisiä, kuinka hekin pääsevät tähän valoon."
http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=3038
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 26 Marras 2008, 14:46

kehakukkanen kirjoitti:Miten O.M. mielestäsi tämä kohta kys. dokumentista sopii edellä esittämääsi? Siinähän maallikon julistamaa synninpäästöä pidetään poikkeus/hätätapauksena...


Jatkan vielä tästä aiheesta. Ymmärtääkseni saarnaviralla on tiedon avain, mutta sitä pidä sotkea päästö- ja sideavaimiin. Luther kirjoittaa aiheesta (Avaimista- teoksessa) näin:

”Me sanomme siis, ettei tiedon avain Matt. 16. ja 18. luvun mukaan lainkaan kuulu niihin avaimiin, joista nyt on kysymys. Se on päinvastoin aivan toisenlainen avain. Noita kahta avainta kutsumme side- ja päästöavaimeksi Kristuksen sanojen mukaan: mitä te sidotte, mitä te päästätte jne. Mutta tiedon avaimesta hän puhuu (Luuk. 11:52) fariseuksille seuraavasti: Voi teitä te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet. Tässä Kristus ei anna avainta, vaan sanoo, että heillä on se. Ja ennen kuin Kristus on avannut taivaan, täytyy olla vanhoja avaimia: sen vuoksi hän kutsuukin sitä tiedon avaimeksi tai avaimeksi tietoon, koska se on auttava tietoon. Ja hän sanoo vielä etteivät he itse mene sisälle. Minne sisälle? Tietoon, johon heillä on avain; ja he estävät niitä, jotka mielellään tahtoisivat päästä sisälle tietoon.”

--> Fariseukset olivat Vanhan testamentin kirjoitusten asiantuntijoita eli heillä oli avaimet siihen tietoon, joka VT:n pyhissä kirjoituksissa oli. Mutta vaikka heillä oli avaimet tietoon, he eivät itse olleet menneet sisälle tietoon, koska heiltä puuttui Pyhä Henki, jota ilman tietoa (pyhiä kirjoituksia) ei voi ymmärtää. Sen lisäksi he olivat myös estäneet muita menemästä sisälle tietoon. Millä tavalla? Ymmärtääkseni tekemällä muistakin kaltaisiaan: opettamalla heille tietoa (VT:n kirjoituksia ja ylipäätään juutalaista uskoa), jonka ymmärtämiseen heiltä puuttui Pyhä Henki. Jeesus toteaa heistä: ”Te kierrätte maat ja meret hankkiaksenne edes yhden käännynnäisen, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä helvetin oman, kahta vertaa pahemman kuin itse olette.” (Matt. 23:15.)

Luther toteaa, että uuden liiton ajallakaan tiedon avain ei ole muuta kuin ”opetuksen avain” eli saarnavirka:

”Tästä syystä on käsittääkseni aivan selvää, ettei Kristus tässä puhu sitomisesta eikä päästämisestä, vaan saarnaamisesta ja opettamisesta, eikä tämä avain ole mikään muu kuin opetuksen avain eli siis opetusvirka, saarnavirka, pappisvirka, joiden avulla ihmisiä on johdettava tietoon, niin että he oppivat ja tietävät, miten heidän on palveltava Jumalaa ja tultava autuaiksi. Se on se tieto, josta hän tässä puhuu; jonka moni hurskas sielu mielellään haluaisikin oppia ja johon se mielellään tahtoisi päästä; mutta tällöin sitä estävät ja johtavat harhaan juuri ne, joiden tuon avaimen ja viran haltijoina pitäisi sitä opettaa ja johtaa siihen. Näin tekivät farisealaiset. Heidän olisi pitänyt johdattaa ihmisiä Kristuksen ja totuuden tuntemiseen, mutta he kielsivät ja estivät heitä siitä ja opettivat sitä vastaan esittäen sen harhaopiksi ja nain estäen monia, jotka varmaankin olisivat mielellään tahtoneet oppia tuntemaan totuuden. - -

Siitä syystä kutsuu pyhä Matteus 23. luvussaan tuota heidän estämistään ja vastustamistaan myös avaimeksi, jota he käyttävät väärin sulkeakseen taivaan, ja sanoo: »Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä; sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.» Mutta fariseuksillahan ei ollut pyhän Pietarin avaimia, se on varmaa: niinpä Kristus ei tässä puhukaan mitään sitomisesta eikä päästämisestä, vaan hän puhuu hurskaista ihmisistä, jotka mielellään tahtoisivat päästä taivaaseen, mutta joita estetään siitä väkivallalla, vääryydellä, valheella ja petoksella. Tämä on siis lausuttu yleisestä saarnavirasta, jonka on määrä avata taivas kaikelle kansalle ja saarnata siitä. Mutta pyhän Pietarin avaimet koskevat ainoastaan muutamia, nimittäin syntisiä, sen vuoksi meidän ei tule sekoittaa avaimia niin toisiinsa, kuin nuo laiskat, uneliaat teologit tekevät, vaan erottaa ne hyvin tarkasti toisistaan.- -”


--> Eli vaikka tiedon avain eli opetusvirka on uskottu saarnaviralle, siitä ei pidä virheellisesti ajatella, että päästö- ja sideavainta olisi automaattisesti uskottu saarnaviralle - eihän fariseuksillakaan ollut päästö- ja sideavainta, vaikka heillä oli tiedon avain. Tiedon avaimen haltija, pappi, voi olla myös epäuskoinen. Silloin hänellä ei ole valtaa päästää eikä sitoa. Ihanteellista tietysti olisi, jos tiedon avain olisi vain sellaisilla, joilla on myös päästöavain. Elämme kuitenkin maailmassa, jossa monikaan asia ei ole niin kuin asian tulisi olla.

Valta päästää synnin tähden hädässä oleva sielu hädästään, epäuskoinen tai langennut uskovainen, on jokaisella elävällä kristityllä. Jokaisella elävällä kristityllä on myös valta kieltää anteeksianto katumattomalta epäuskoiselta (Joh. 20:23, Matt. 16:19) tai sellaiselta, joka selvästi vain teeskentelee katumusta (Apt. 8:20). Anteeksiantoa ei kuitenkaan pidä missään tapauksessa kieltää kevyin perustein. Uskovaisen voi sitoa vain seurakunta (Matt. 18:18). Koska seurakunnassa kaikki tapahtuu järjestyksessä, toki seurakunnan paimenilla voi katsoa olevan jollain tapaa suurempi painoarvo kuin muilla päätettäessä jonkun päästämisestä tai sitomisesta hoitokokouksessa (1. Tim. 5:19-20, 22). Kuitenkaan kukaan yksittäinen kristitty - edes seurakunnan paimen - ei voi yksinään sitoa ketään uskovaista synteihinsä, vaan sitomisvalta kuuluu seurakunnalle yhdessä (Matt. 18:18). Edes Paavali ei lähtenyt sitomaan yksinään, vaan kehotti seurakuntaa toimimaan (1. Kor. 5:4-5). Kun seurakunta sai nuhdellun katumaan ja päästi hänet synneistään, antoi Paavalikin anteeksi sen, minkä Jumalan seurakunta Korintossa oli antanut anteeksi (2. Kor. 3:10).
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Aromi » 27 Marras 2008, 11:16

O.M kirjoitti:Valta päästää synnin tähden hädässä oleva sielu hädästään, epäuskoinen tai langennut uskovainen, on jokaisella elävällä kristityllä. Jokaisella elävällä kristityllä on myös valta kieltää anteeksianto katumattomalta epäuskoiselta (Joh. 20:23, Matt. 16:19) tai sellaiselta, joka selvästi vain teeskentelee katumusta (Apt. 8:20).


Tämä anteeksiannon kieltäminen on mielenkiintoinen asia. Olen itse ollut tilanteessa, jossa kysyin ihmiseltä, haluaisiko hän uskoa syntinsä anteeksi. Sanoi haluavansa, ja saarnasin evankeliumia. Sen jälkeen tämä ystävä sanoi "no, haluanhan minä uskoa, mutta..." Ja tämän mutta-sanan jälkeen keskustelu jatkui, eikä minulle ainakaan jäänyt tunnetta siitä, että olisimme päässeet samaan uskonymmärrykseen.

Kun evankeliumia saarnataan, se ei kuitenkaan synnytä ihmisessä elävää uskoa missään muussa tapauksessa kuin Jumalan niin salliessa. Millä sitten mitataan ihmisen katumus tai katumattomuus? Apostolien tekojen kohta, johon viittaat on aika toisenlainen; jos joku tulisi sanomaan, että ota tuosta rahaa, niin saarnaat sitten minulle synnit anteeksi, niin tuskin kukaan sellaiseen suostuisi. Todennäköisesti alkaisi keskustelu, että "oletkohan hyvä ystävä ymmärtänyt, mistä näissä asioissa on kysymys."

O.M kirjoitti:Koska seurakunnassa kaikki tapahtuu järjestyksessä, toki seurakunnan paimenilla voi katsoa olevan jollain tapaa suurempi painoarvo kuin muilla päätettäessä jonkun päästämisestä tai sitomisesta hoitokokouksessa (1. Tim. 5:19-20, 22).


Minusta 1. Timoteuksen kirjeen kohta ei anna tukea tällaiselle käsitykselle.
Älä ota huomioon seurakunnanvanhimmasta esitettyä syytöstä, ellei sitä tue kaksi tai kolme todistajaa.
Aromi
vakiintunut
 
Viestit: 117
Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Paikkakunta: pohjoinen maa

ViestiKirjoittaja O.M » 27 Marras 2008, 12:33

Anteeksiannon kieltäminen epäuskoiselta ihmiseltä on varmaan hyvin harvinainen tilanne. Lähinnä tulee mieleen tilanne, jos joku selvästi kerjää synninpäästöä vain pyytääkseen saada vahvistaa omaavanhurskauttaan.

Aromi kirjoitti:
O.M kirjoitti:Koska seurakunnassa kaikki tapahtuu järjestyksessä, toki seurakunnan paimenilla voi katsoa olevan jollain tapaa suurempi painoarvo kuin muilla päätettäessä jonkun päästämisestä tai sitomisesta hoitokokouksessa (1. Tim. 5:19-20, 22).


Minusta 1. Timoteuksen kirjeen kohta ei anna tukea tällaiselle käsitykselle.
Älä ota huomioon seurakunnanvanhimmasta esitettyä syytöstä, ellei sitä tue kaksi tai kolme todistajaa.


En tarkoita, että seurakunnan paimen voisi yksinään sitoa ketään tai että seurakunta ei voisi sitoa myös seurakunnan paimenta. Jonkinlaista järjestystä seurakunnissa kuitenkin Raamatun perusteella tulee olla. Huomaa, että Paavali antaa ko. ohjeen Timoteukselle, joka ymmärtääkseni oli jonkinlaisessa paimenvirassa. Mielestäni tuon jakeen perusteella ainakin ensisijaisesti seurakunnan paimenen tehtävä on tutkia, tukeeko seurakunnanvanhimmasta esitettyä syytöstä kaksi tai kolme todistajaa. Jos syytöstä tukee 2-3 todistajaa, siinä vaiheessa seurakunnan paimenen tehtävä on alistaa ko. asia seurakunnan päätettäväksi, 1. Kor. 5:4-5 -kohdan mukaisesti. Vaikka evankeliumia muutoin on julistettava "seiniä myöten" ja seinien ulkopuolellekin, ymmärtääkseni hoitokokoustilanteissa ei puhuteltaville aina ole hyvä kiirehtiä julistamaan synninpäästöä, vaan asiaa tulisi harkita maltilla:

1. Tim. 5:
"22 Harkitse kätten päällepanemista tarkoin, jotta et joutuisi osalliseksi toisten synteihin. Säilytä itsesi puhtaana."

--> Ymmärrän tuon niin, että jos jossain puhuteltavassa ilmenee Jumalan sanan vastaista synnin luvallisuutta ja hän pyrkii saamaan synninpäästön antaman vapauden vain "pahuuden peitteeksi" (1. Piet. 2:16), voi toiminnalle hyväksymissignaalia antamalla tulla osalliseksi toisen synneistä. Jos esim. järjestelmällinen pahentaminen voisi jatkua entisellään hoidosta huolimatta ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, kyse olisi nähdäkseni kristityn vapauden käyttämisestä pahuuden peitteenä ja sille hyväksynnän antamalla tulisi osalliseksi niistä pahennuksista, joita pahentaja aiheuttaa toiminnallaan.

Paimenen roolista sitomistilanteissa voi todeta, että Paavali ei toki toiminut Korinton seurakunnan paimenena, mutta edes apostolin virassa hän ei yksin lähtenyt sitomaan ketään (1. Kor. 5:4-5). Hän tosin sanoo yksikkömuodossa jättäneensä Hymenaioksen ja Aleksandroksen Saatanan haltuun (1. Tim. 1:20), mutta ymmärrän hänen siinäkin kohdassa tarkoittavan, että seurakunta oli hänen kehotuksestaan sitonut heidät. Kyse on ilmeisesti samasta Hymenaioksesta kuin toisessakin Timoteuskirjeessä (2. Tim. 2:17)?

Saulin sitomisessa sitomisen syy jää hivenen avoimeksi. Saul oli tottelematon, mutta vaikuttaa katuvan (1. Sam. 15:25). Samuel kuitenkin kielsi häneltä anteeksiannon (1. Sam. 15:26), joten hänen täytyi arvioida katumus epäaidoksi. Hämäävää minulle ko. kohdassa on se, että Samuel teki niin kuulematta kansaa (vrt. seurakuntaa). Ilmeisesti ko. valtuus liittyi kuitenkin Samuelin profeetan virkaan eikä vanhan liiton aikana kaikki välttämättä tapahtunut täsmälleen samassa järjestyksessä kuin uuden liiton aikana. Silloinhan elettiin vielä kanonisoitavien ilmoitusten aikaa. Myös Naatan meni yksin profeettana ilmoittamaan Daavidille tämän hylkäämisestä (2. Sam. 12:5, 7), mutta Daavidin kaduttua antoi hänelle synninpäästön (2. Sam. 12:13). Samuelin ja Naatanin tapauksia on mielestäni hyvä tutkia, mutta heidän profeetan virkansa vuoksi niitä ei voitane sellaisinaan rinnastaa uuden liiton sitomisjärjestykseen.

Minusta 1. Tim. 5:19-22 -kohdan perusteella seurakunnan paimenelle lankeaisi ehkä puheenjohtajaa ja yhteenvedon tekijää vastaava rooli tilanteessa, jossa päätetään jonkun sitomisesta. En sillä tarkoita, etteikö periaatteessa seurakunta voisi valtuuttaa ko. tehtävään jotain muutakin, sellaista, joka ei ole saarnavirassa, mutta luontevimmillaan ko. osa lankeaa paimenille. Toisaalta jos seurakunnassa olisi vain yksi saarnavirkaan valittu ja nimenomaan häntä vastaan olisi kanne, olisi mahdotonta tilanne, että hän itse voisi toimia puheenjohtajan roolissa omassa asiassaan. Semmoisessa tilanteessa olisi vain pakko todeta, että koska Jeesukselle riitti Raamattu ainoaksi ohjeeksi ja auktoriteetiksi, riittäköön se meillekin.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Marras 2008, 13:13

Ohjelma pyytää koneen uutta käynnistystä, laitan kuitenkin ensin lainauksen jatkan käynnistyksen jälkeen

9 Niin Saul ja kansa säästi Agagin, ja mitä parasta lampaista ja karjasta oli, lihavia karitsoita ja syöttiläitä, ja kaikki mitä hyvä oli, ei he tahtoneet hukuttaa niitä; mutta sen, mikä häijy oli ja ei kelvannut, he hukuttivat.
10 Niin tapahtui Herran sana Samuelille, sanoen:
11 Minä kadun, että minä olen tehnyt Saulin kuninkaaksi, sillä hän on luopunut minusta ja ei täyttänyt minun sanojani; ja Samuel vihastui ja huusi Herran tykö kaiken sen yön.
12 Ja Samuel nousi varhain huomeneltain kohtaamaan Saulia, ja Samuelille oli sanottu Saulin tulleeksi Karmeliin, ja panneeksi voiton merkin, ja vaeltaneeksi ympäri, ja tulleeksi Gilgaliin.
13 Kuin Samuel tuli Saulin tykö, sanoi Saul hänelle: siunattu ole sinä Herralta; minä olen täyttänyt Herran sanan.
14 Samuel vastasi: mikä siis on tämä lammasten määkynä minun korvissani ja karjan ammuminen, jonka minä kuulen?
15 Saul sanoi: Amalekilaisilta ovat he ne tuoneet; sillä kansa säästi parhaita lampaista ja karjasta, Herran sinun Jumalas uhrin tähden; ne muut olemme me hävittäneet.
16 Mutta Samuel sanoi Saulille: salli, että minä sanon sinulle, mitä Herra on puhunut minun kanssani tänä yönä. Hän sanoi hänelle: puhu!
17 Samuel sanoi: eikö se näin ole? Kuin sinä olit vähäinen sinun silmäis edessä, tulit sinä Israelin sukukuntain pääksi, ja Herra voiteli sinun Israelin kuninkaaksi.
18 Ja Herra lähetti sinun matkaan ja sanoi: mene ja tapa ne syntiset Amalekilaiset ja sodi heitä vastaan, niinkauvan että hukutat heidät.
19 Miksi et kuullut Herran ääntä? mutta annoit itses saaliin puoleen ja teit pahoin Herran silmäin edessä?

Lainasin pitkähkön pätkän Samuelin ja Saulin kohtaamisesta, että voitaisiin tarkastella Saulin julkista syntiä. Ensimmäisenä huomioni kiintyi Saulin valehteluun, että hän muka olisi täyttänyt Herran sanan, jonka Samuel selkeästi torjui.
Toiseksi haluan tuoda esille, ettei Samuel suinkaan toiminut yksin eikä omavaltaisesti, vaan asia oli ollut esillä Israelin profeettain (tässä tapauksessa uskovaisten) kokoontuessa, vaikka se on Vanhan testamentin kirjoitusten tapaan kerrottu kätketysti. Tässä Samuel kertoo se ainakin kertomalla hänelle tapahtuneen Herran sanan. Toinen vastaava piilotettu ilmaisu on kysymys lampaiden määkimisestä, joka toki tarkoittaa luonnollisia sotasaalislampaita, mutta joka on keskuudessamme ymmärretty myös seurakunnan tyytymättömyydeksi, josta on käytetty joskus ilmaisua kalinat.

Julkisiin synteihin siis perustui Samuelinkin sitomisen sanat, jotka hän Saulille sanoi. En ehdi nyt enempää tässä kirjoittaa, täytyy lähteä viemään emäntää kaupunkikierrokselle. Jotakin olisi toki Daavidistakin voinut kirjoittaa, mutta annanpa tilan toisille taas.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 27 Marras 2008, 14:26

Taavetti kirjoitti:- -13 Kuin Samuel tuli Saulin tykö, sanoi Saul hänelle: siunattu ole sinä Herralta; minä olen täyttänyt Herran sanan.
14 Samuel vastasi: mikä siis on tämä lammasten määkynä minun korvissani ja karjan ammuminen, jonka minä kuulen?
15 Saul sanoi: Amalekilaisilta ovat he ne tuoneet; sillä kansa säästi parhaita lampaista ja karjasta, Herran sinun Jumalas uhrin tähden; ne muut olemme me hävittäneet. - -

Lainasin pitkähkön pätkän Samuelin ja Saulin kohtaamisesta, että voitaisiin tarkastella Saulin julkista syntiä. Ensimmäisenä huomioni kiintyi Saulin valehteluun, että hän muka olisi täyttänyt Herran sanan, jonka Samuel selkeästi torjui.


Noin on. Toinen syy kaiketi on, että hän jakeessa 15 vierittää syyn kansan niskoille, vaikka hänellähän se valta oli: "Kansa säästi" jne. Jakeessa 24 hän kuitenkin viimein tunnustaa syntinsä, siinäkin tosin selitellen pelänneensä miehistöään:

"24 Niin sanoi Saul Samuelille: minä olen syntiä tehnyt rikkoissani Herran käskyn ja sinun sanas; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän äänensä.
25 Anna siis nyt minulle tämä synti anteeksi, ja palaja minun kanssani, että minä kumartaisin ja rukoilisin Herraa.
26 Samuel sanoi Saulille: en minä palaja sinun kanssas; sillä sinä olet hyljännyt Herran sanan, ja Herra on myös sinun hyljännyt, niin ettei sinun pidä oleman Israelin kuninkaana."


--> Minulle ei ole epäselvää Saulin synnit: tottelemattomuus Herran käskylle, valehtelu käskyn täyttämisestä, vastuun vierittäminen miehistölle, pelkoon vetoaminen jne., vaan se, miksi hänen katumuksensa ei kelvannut. Samuelin on pakko tuossa päätellä jostain, että Saulin katumus ei ollut aitoa, vaikka Samuelin päättelyketjua ei Raamatussa suoraan kirjoitetakaan auki. Ensinnäkin tulee mieleen kiemurtelu, jossa kaikki kiistetään aina siihen saakka, kunnes ei ole enää mitään pakotietä. Toiseksi Saul ei missään ilmoita, että hän edelleenkään aikoisi panna Herran käskyn täytäntöön ja surmata sotasaaliina saadun karjan. Onko Saulilla "tämä kaikki ja taivas myös" -ajattelutapaa tuossa, kun hän aikoo käyttää anteeksiantamusta pahuuden peitteenä ja kuitenkin jatkaa synnissä elämistä niin, että Herran käskyn vastaisesti vääryydellä anastettu karja jäisi eloon?

Taavetti kirjoitti:Toiseksi haluan tuoda esille, ettei Samuel suinkaan toiminut yksin eikä omavaltaisesti, vaan asia oli ollut esillä Israelin profeettain (tässä tapauksessa uskovaisten) kokoontuessa, vaikka se on Vanhan testamentin kirjoitusten tapaan kerrottu kätketysti. Tässä Samuel kertoo se ainakin kertomalla hänelle tapahtuneen Herran sanan.


Tuota tulkintaa en ole kuullut, mutta se sopisi hyvin yhteen Uuden testamentin sitomispaikkojen kanssa. Toisaalta pidän mahdollisena, että Samuel saattoi saada myös suoran ilmoituksen Herralta, koska profeetoille Jumala nimenomaan ilmestyi suoraan unissa ja näyissä (uskoontulo ei varmaan profeetoillekaan tapahtunut "suorayhteytenä").

4. Moos. 12:
"6 Herra sanoi: -- Kuulkaa minun sanani! Kun joukostanne nousee profeetta, minä ilmaisen itseni hänelle näyssä, unessa minä hänelle puhun."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 27 Marras 2008, 17:12

Päivällä oli tarkoitus lopuksi kirjoittaa sihen sovinto kokoukseen, joka pidettiin uudestiheränneiden ja vanhoillisten kesken noin sata vuotta sitten. Olen tiennyt vuosikymmeniä, että sellainen kokous on pidetty, ja ettei siinä löydetty sovintoa. Vasta Lohen kirjoittamasta historiakirjasta sain lukea, että uudestiheränneet halusivat tehdä parannusta rakkaudettomuudesta, mutta ei eriseurasta, ja sellainen parannus ei riittänyt paikalla olleille vanhoillisille. Se osoittaa ainakin, ettei synninpäästön pidättäminen ole mikään viime vuosikymmenten keksintö, kuten olen muutamien havainnut väittävän.

Herran sanan tapahtumisen alle mahtunee monen kaltaisia näkyjä, unia ja ilmestyksiä. Ilmaisu on siis melko kattava, yhden profeetan Jumala vei savenvalajan verstaaseen toisen johonkin muuhun paikkaan, kuten Aabramin tähtitaivaan alle j.n.e. Suurten tapahtumien edellä käskettiin koota kansa yhteen kehotuksella itse kunkin puhdistautua perhekunnittain. Siinä on yksi kuva uskovaisten keskinäisestä vaikeiden asioiden hoitamisesta.

Muutakin aikomaani jäi päivällä kirjoittamatta, saa kaiketi jäädäkin, koska en enää muista asioita tarkemmin.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Aromi » 27 Marras 2008, 23:19

O.M kirjoitti:--> Minulle ei ole epäselvää Saulin synnit: tottelemattomuus Herran käskylle, valehtelu käskyn täyttämisestä, vastuun vierittäminen miehistölle, pelkoon vetoaminen jne., vaan se, miksi hänen katumuksensa ei kelvannut. Samuelin on pakko tuossa päätellä jostain, että Saulin katumus ei ollut aitoa, vaikka Samuelin päättelyketjua ei Raamatussa suoraan kirjoitetakaan auki.


No, mistäs Samuel olisi lukenut Jumalan sanaa, kun ei ollut vielä pyhiä kirjoituksia käsillä - Jumalan puhuttelu ilmaistaan tässä vain "Herran sana tapahtui hänelle" tai toisaalla "hänelle tuli Herran sana". Ei kyse ollut Samuelin päättelystä, vaan Jumalan ilmoituksesta. Kun Jumala ilmoitti Samuelille, kuinka on hyljännyt Saulin, ei Samuel voi muuta kuin ilmoittaa Saulille tämän Herran sanan eteenpäin.

Mistä Taavetti on kuullut tällaisen selityksen?
Toiseksi haluan tuoda esille, ettei Samuel suinkaan toiminut yksin eikä omavaltaisesti, vaan asia oli ollut esillä Israelin profeettain (tässä tapauksessa uskovaisten) kokoontuessa, vaikka se on Vanhan testamentin kirjoitusten tapaan kerrottu kätketysti. Tässä Samuel kertoo se ainakin kertomalla hänelle tapahtuneen Herran sanan.


Jos Vanhan Testamentin kuvaamalle "hänelle tuli/tapahtui Herran sana" -tapahtumalle pitäisi löytää vastaavuus nykyajasta tai uuden liiton ajalta, voisiko se olla yksinkertaisesti Raamatun sanan kirkastumista, puhuttelua ja toteutumista? Niinhän sitten Jeesuskin jo sanoi: "on kirjoitettu".
Aromi
vakiintunut
 
Viestit: 117
Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Paikkakunta: pohjoinen maa

ViestiKirjoittaja O.M » 28 Marras 2008, 14:53

Taavetti kirjoitti:- - uudestiheränneet halusivat tehdä parannusta rakkaudettomuudesta, mutta ei eriseurasta, ja sellainen parannus ei riittänyt paikalla olleille vanhoillisille. Se osoittaa ainakin, ettei synninpäästön pidättäminen ole mikään viime vuosikymmenten keksintö, kuten olen muutamien havainnut väittävän.


Ja toki on myös ihan raamatullista kieltää synninpäästö, jos sitä halutaan vain pahuuden peitteeksi.

Aromi kirjoitti:Ei kyse ollut Samuelin päättelystä, vaan Jumalan ilmoituksesta. Kun Jumala ilmoitti Samuelille, kuinka on hyljännyt Saulin, ei Samuel voi muuta kuin ilmoittaa Saulille tämän Herran sanan eteenpäin.


Raamatun perusteella Jumalan vuorosanoiksi laitetuissa kohdissa Jumala ei ilmoittanut Samuelille, että hän olisi hylännyt Saulin, vaan että Saul itse on luopunut hänestä ("hän on luopunut minusta"). Siksi Jumala katui tehneensä Saulista kuninkaan. Mielestäni Jumala siis jätti Samuelille tehtävän puhutella Saulia ja kyllä Samuel ymmärtääkseni meni Saulin luokse taskussaan yhtä lailla päästö- kuin sideavain, vaikka toki Jumala varmasti ennalta näki, ettei Saul aidosti kadu. Jos Saul olisi aidosti katunut, varmasti Samuel (tai oikeammin: Jumala Samuelin kautta) olisi antanut hänelle anteeksi. Tehtävä ei ilmeisestikään ollut Samuelille mieleinen:

"10 Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana:
11 "Minä kadun, että tein Saulista kuninkaan, sillä hän on luopunut minusta eikä ole täyttänyt käskyäni." Samuel kauhistui ja huusi Herraa avuksi koko yön."


Jäi mainitsematta Saulin synneistä myös omavanhurskaus. Hän halusi tuoda Jumalan eteen parhaita karjasta (vrt. ihminen, joka haluaa tarjota parhaita omista teoistaan Jumalalle).

"19 Miksi et totellut Herraa, vaan syöksyit ryöstämään saalista ja rikoit Herran tahtoa vastaan?"
20 Saul vastasi Samuelille: "Minähän tottelin Herraa ja lähdin minne hän minut lähetti. Toin sieltä Agagin, Amalekin kuninkaan, mutta kaiken muun tuhosin.
21 Saaliista miehet ottivat lampaita ja muuta karjaa, parhaan osan siitä, mikä piti tuhota. Ne he halusivat uhrata Gilgalissa Herralle, sinun Jumalallesi.""


--> Tuosta Raamattu toteaa, että Jumalalle kaikki meidän (oma) vanhurskautemme (parhaatkin teot) ovat kuin saastainen vaate.

Jes. 64:
"6 Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niinkuin saastainen vaate; me olemme kaikki lakastuneet niinkuin lehdet, ja meidän syntimme viskoivat meitä niinkuin tuuli."

Ei voi ajatella: "Jos vähän huijaan ja tienaan epärehellisyydellä muhkean omaisuuden ja laitan sitten hyvän provikan kolehtiin Jumalan valtakunnan työn hyväksi, niin kyllä Jumala varmaan antaa anteeksi, jos nyt ei sentään lue lahjaeuroja vanhurskaudeksi." Ei Jumala hyväksy hyvitystekoja, vaan vain Kristuksen täydellisen uhrin. Ei voi tietää etukäteen, milloin juuri minun kohdallani synnin mitta tulee täyteen eikä saa aitoa katumusta. Katumuksen syvyyttä ei voi mittailla millään mittarilla, koska Jumala itse vaikuttaa ihmisessä ensimmäisen armotyönsä, synnintunnon herättämisen yhteydessä katumuksen. Uhreja uhrattiin yleensä katumuksen merkkinä. Jumalalle kuitenkin olisi mieluisampaa, jos hänen tahtoaan alunperinkin noudatettaisiin eikä tuotaisi (teeskenneltyä) katumusta uhreineen. Kuuliaisuus on parempi kuin uhri.

"22 Silloin Samuel sanoi: -- Kumpi on Herralle mieleen, uhrit vai kuuliaisuus? Kuuliaisuus on parempi kuin uhri, totteleminen parempi kuin oinasten rasva.
23 Kapinointi on noituuden vertainen synti, röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat. Sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi."


--> Olisiko Samuel päätellyt, että kun Saul kerran jo syntiä tehdessään päätti katua asiaa myöhemmin uhraamalla Herralle ("Ne he halusivat uhrata Gilgalissa Herralle, sinun Jumalallesi"), ei katumus nytkään voinut olla aitoa?

Aromi kirjoitti:Jos Vanhan Testamentin kuvaamalle "hänelle tuli/tapahtui Herran sana" -tapahtumalle pitäisi löytää vastaavuus nykyajasta tai uuden liiton ajalta, voisiko se olla yksinkertaisesti Raamatun sanan kirkastumista, puhuttelua ja toteutumista? Niinhän sitten Jeesuskin jo sanoi: "on kirjoitettu".


Välttämättä profeettojen "Herran sanan tapahtumisille" ei löydy sellaisenaan vastineita nykyajasta, koska kanonisoitavat ilmoitukset ovat jo päättyneet ja profeetan virkaan liittyi ymmärtääkseni olla Jumalan tahdon ja Kristus-ennustusten välittäjiä paitsi Israelin kansaa, myös kanonisoinnin kautta tulevia sukupolvia varten kaikkialla maailmassa. Oli ilmeisesti ennalta määrättyä, että alun perin suullisena perinteenä eläneet Raamatun alun kertomukset kirjoitetaan jossain vaiheessa muistiin. Virheellistä on toki myös se kalvinilainen käsitys, että Pyhän Hengen työ maailmassa olisi jo päättynyt. Kalvinilaisten mukaanhan Jumala on muinoin puhunut ihmisille menneisyydessä, mutta vaiennut lopullisesti noin vuonna 100 j.Kr. Kalvinilaisten mukaan keino saada yhteys Jumalaan on lukea pyhää Raamattua (vrt. Raamattu: "Usko tulee kuulemisesta."), johon muutoin ajan kuilun taakse vaiennut Jumalan ääni on kirjallisesti tallentuneena. Luther sen sijaan toteaa Vähässä katekismuksessa, että Jumala ilmoittaa edelleen itsensä luonnossa, kansojen vaiheissa ja ihmiskohtaloissa, ja erityisesti pyhässä Raamatussa. Isossa katekismuksessa hän toteaa Pyhän Hengen työn jatkuvan viimeiseen päivään asti Jumalan seurakunnassa. Ymmärtääkseni kanonisoitavat ilmoitukset, joilla on yleismaailmallista merkitystä kaikkina aikakausina, ovat päättyneet, mutta ei Pyhä Henki toki edelleenkään ole vaiennut neuvomasta uskoviaan ja seurakuntaansa. Pyhän Hengen ilmoitukset eivät koskaan kumoa Raamattua, esim. aseta naimattomuuskieltoja papeille, jos ja kun Raamatussa sanotaan, että heidän on oltava (max) yhden vaimon miehiä (1. Tim. 3:2, 12, Tit. 1:6). Tietysti koska Pyhä Henki asuu vain seurakunnassa (uskovien sydämissä), se avaa Raamattua oikein vain uskoville, mutta missä ei ole Jumalan sanan näköistä seurakuntaa, siellä ei ole Jumalan valtakuntaakaan.

nuusku kirjoitti:tuntuu että vähän joka asiassa ruukaa tulla kommenttina, että teinhän minä väärin, mutta... tai toimin huonosti, koska.. Mahtaakohan kysymys olla Saulin tilanteesta, jos edes ajatteleekaan jotain 'puolustuspuheenvuoroa' jonkun asian kohdalla??


Saman selittelyntarpeen tunnistan itsessänikin. Ehkä kiemurtelunkin Saul olisi saanut anteeksi. Jospa Jumala ei vain sietänyt "tunkion päältä" uskomista eli sitä, että Saul olisi säilyttänyt syntinsä hedelmät, parhaat yksilöt karjasta, ja samalla yrittänyt uskoa syntinsä anteeksi. Tai sitten Jumala ei sietänyt sitä, että Saul jo syntiä tehdessään päätti hyvittää tekonsa uhreilla. Niin tai näin, ei ihminen pysy uskomassa ilman sen totisen mestarin Pyhän Hengen työtä. Ihminen voi luopua Jumalasta, mutta ei ottaa häntä takaisin omalla ratkaisulla. Se on ainakin Saulin kohdasta selvästi nähtävissä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avainten valta

ViestiKirjoittaja O.M » 30 Marras 2008, 12:17

Pääsiäiskirja. Martti Lutherin ajatuksia pääsiäisen sanomasta,
KPÄÄSIÄI Pääsiäiskirja. Martti Lutherin ajatuksia pääsiäisen sanomasta, koonnut Roland H. Bainton. Hämeenlinna 1985 (SLEY).

"Pietarin tunnustus (Matt. 16:13 - 17)

Huomatkaa, että Kristus ei osoittanut sanojaan yksin Pietarille, vaan kaikille opetuslapsille kysyessään: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Hän ei sanonut: "Pietari, kenenkä sinä sanot minun olevan?" Pietarin vastaus edusti kaikkien apostolien ja opetuslasten mielipidettä. Muuten Kristus olisi kysynyt vielä jokaiselta erikseen. Tästä voimme päätellä myös, että Kristus ei sanonut Pietarille erikseen, vaan kaikille opetuslapsille: "Sinä olet Pietari . . . Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet." Voiko vielä selkeämmin todeta, että Pietari ei ole tässä vain Pietari? Sanoihan Kristus, ettei hän ole lihaa ja verta, vaan se, jolle Isä taivaassa on tämän ilmoittanut. Pietari ei siis ole tässä vain ihmisenä, vaan yksinomaan kuulijana, kun Isä ilmoittaa itsensä. Vastaajana ei niinikään ole Simon Joonaan poika, ei liha ja veri, vaan Jumalan ilmoituksen kuulija.

Kristus sanoi rakentavansa kirkkonsa tälle kalliolle. Jos käsitämme tämän kallion paavinvallaksi, mitä siitä seuraa? Silloin apostolien kirkko ei olisi ollut lainkaan kirkko, koska Pietari oli viipynyt vielä kahdeksantoista vuotta Jerusalemissa käymättä kertaakaan Roomassa. Tämä käy selvästi ilmi Paavalin kirjeestä galatalaisille. Siinä hän sanoo oleskelleensa kääntymyksensä jälkeen kolme vuotta Arabiassa ja käyneensä sitten Jerusalemissa tapaamassa Pietaria. Neljäntoista vuoden päästä hän kertoo edelleen menneensä jälleen Jerusalemiin neuvottelemaan Jaakobin, Johanneksen ja Pietarin kanssa. Kuka nyt olisi niin järjetön, että väittäisi, ettei Jerusalemissa siihen aikaan ollut ollenkaan kirkkoa, koska Rooman kirkon valtaa ei ollut vielä olemassakaan? Kirkko ei perustu sille kalliolle, jota pidetään Rooman kirkon vallan perustana, vaan se perustuu sille uskolle, jonka Pietari tunnusti koko kirkon puolesta. Maailmanlaajuinen, katolinen kirkko on ollut olemassa jo kauan ennen Rooman kirkkoa.

Pietari ja avainten valta (Matt. 16:18 - 19)

Kristus sanoo tässä selkeästi antaneensa avaimet Pietarille. Hän ei puhu kahdenlaisista avaimista, vaan avaimista, jotka hän antoi Pietarille, ikäänkuin hän haluaisi sanoa: "Miksi tähyilet taivaalta avaimiani? Etkö ole kuullut, että jätin ne maan päälle ja annoin ne Pietarille? Et löydä niitä taivaasta, vaan Pietarin suusta, johon minä ne jätin. Pietarin suu on minun suuni. Hänen virkansa on minun virkani. Hänen avaimensa ovat minun avaimeni. Minulla ei ole muita, enkä muista tiedä. Se, minkä ne sitovat, on sidottu; minkä ne päästävät, on päästetty. Vaikka taivaassa tai maan päällä tai helvetissä olisi muita avaimia, minä en niistä välitä, en liioin siitä, mitä ne sitovat tai päästävät. Älä sinäkään välitä niistä. Älä anna niiden johdattaa itseäsi harhaan. Pysy kiinni Pietarissa, toisin sanoen minun avaimissani, jotka sitovat ja päästävät taivaassa. Älä muita tavoittele." Tämä on oikea tapa ajatella ja puhua avaimista. Kaikki muu tulkinta on väärää."


----------------------------------------------

Kirkolliskokouksista ja kirkosta.
W50110509 Kirkolliskokouksista ja kirkosta. Lutherin Walitut teokset 2,11-185. Suom. Yrjö Loimaranta. Kuopio 1910. (SLS) - Von den Konziliis und Kirchen, 1539 (WA 50,509-653).

"Samoin, kun Kristus sanoo Pietarille: Minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät, se on oleva päästetty (Matt. 16:19). Nämä kirjaimet ottaa paavi, vie ne mukanaan laiskurien maahan ja selittää näin: Minkä minä teen taivaassa ja maan päällä. Se on oikein; minulla on avaimet sitoa ja päästää kaikki, kerrassaan kaikki. Niin, jos me olisimme naurispäitä j.n.e. Mutta kun katsotaan perusteisiin, niin on Kristus tässä puhunut syntien sitomisesta ja päästämisestä, ja avaimista taivaan valtakuntaan, jonne ei kukaan pääse ilman syntien anteeksi saamista, ja josta ei ketään suljeta pois muuta kuin se, jonka synnit sidotaan häneen hänen katumattoman elämänsä tähden. Nämä sanat eivät siis tarkoita pyhän Pietarin valtaa, vaan syntisraukkojen tai ylpeitten syntisten tilaa. Mutta tuollaisista avaimista tekee paavi itsellensä kaksi tiirikkaa päästäkseen käsiksi kaikkiin kuningaskruunuihin, rahastoihin, kaiken maailman aarteisiin, ruumiisiin, kunniaan ja tavaraan. Sillä narrin tavoin katsoo hän pelkkiin kirjaimiin välittämättä mitään syistä

- -

Neljänneksi tunnemme Jumalan kansan eli pyhät kristityt julkisesta avainvallasta. Se tietää, kuten Kristus säätää Matt. 18:15 - 16, että jos kristitty rikkoo, niin on häntä nuhdeltava, mutta jollei hän paranna itseänsä, on hänet sidottava synteihinsä ja erotettava seurakunnasta. Jos hän taas tekee parannuksen, on hänet vapautettava. Siinä on avainvalta. - Avainten käyttäminen on kahtalainen, julkinen ja erikoinen. Sillä on muutamia niin heikkoja ja arkatuntoisia, että, vaikkei heitä olekaan julkisesti tuomittu, he eivät kuitenkaan voi tulla lohdutetuiksi, ennen kuin pappi on antanut heille erikoisen synninpäästön. Päinvastoin on taas muutamia niin jäykkäsydämisiä, etteivät he sydämessään ja papin edessä yksinäisyydessä tahdo ja voi luopua ja vapautua synneistä. Siitä syystä täytyy avaimia käyttää kaikilla eri tavoilla, julkisesti ja erikoisesti. Kun nyt huomaat, että jossakin muutamille synnit anteeksi annetaan ja toisille pidätetään, joko julkisesti tai yksityisesti, niin tiedä, että siellä on Jumalan kansa. Sillä missä Jumalan kansaa ei ole, siellä ei ole avaimia, ja missä ei ole avaimia, siellä ei ole Jumalan kansaa. Sillä Kristus on ne jättänyt jälkeensä sentähden että julkinen merkki ja pyhätoimitus, jonka kautta Pyhä Henki (Kristuksen kuolemalla hankittu) jälleen pyhittää langenneet syntiset, ja että kristityt sen kautta tunnustaisivat olevansa Kristukselle alamainen pyhä kansa täällä maailmassa. Ja että ne, jotka eivät tahdo kääntyä eivätkä jälleen pyhityttää itseänsä, tulisivat erotetuiksi pyhän kansan yhteydestä, s.o. sidotuiksi ja avainten kautta poissuljetuiksi, kuten paatuneille antiomisteille on käynyt.

Sinä et nyt kuitenkaan saa ruveta ajattelemaan paavin kahta avainta, jotka hän on tehnyt kahdeksi tiirikaksi päästäkseen käsiksi kaikkiin kuningasten aarteisiin ja kruunuihin. Sillä ellei hän tahdo sitoa tahi rangaista syntejä, olivatpa ne sitten julkisia tai salaisia (mitä vain tehtäneekin), niin rankaise häntä seurakunnassasi ja sido synteihinsä. Ja jollei hän tahdo päästää ja anteeksi antaa, niin päästä ja anteeksi anna sinä seurakunnassasi. Sillä hänen kieltäytymisensä tai sitomisensa, hänen vapauttamisensa tai anteeksi antamisensa ei sinua pyhitä eikä saastuta, koska paavilla ei voi olla avaimia, vaan ainoastaan pelkkiä tiirikoita. Avaimet eivät näet ole paavin (kuten hän valehtelee), vaan kirkon, se on Kristuksen kansan, Jumalan kansan, tahi pyhän kristikansan, niin kauvas kuin maailma ulottuu, tai kristittyjä on olemassa. Sillä kaikki kristityt eivät voi olla Roomassa. Pikemmin voisi koko maailma olla Roomassa - vaikkei toki sitäkään voi ajatella mahdolliseksi. Samoin eivät kaste, sakramentti ja Jumalan sana ole paavin, vaan Kristuksen kansan omaisuus, ja niitä kutsutaankin nimellä Claves Ecclesiae eikä Claves Papae."


--------------------------------------------------

Väsyneille matkamiehille.
KVÄSYNEI Väsyneille matkamiehille. Lutherin kirjoituksista ja Tunnustuskirjoista kokoiltuja, uskoon tarpeellisia ydinlauseita, kokoillut Joonas Peippo. Turku 1963 (omakustanne).

"Taivaan valtakunnan avaimista.

Mitä syntiä avainten vallalla tarkoitetaan? Kaikkia syntiä, ihan kaikkia.

Avainten valta käyttää ja tarjoaa evankeliumia synninpäästössä, joka on todellinen evankeliumin ääni.

Ja koska yksityinen synninpäästö tulee avainten virasta, älköön sitä lyötäkö laimin, vaan varsin korkealle arvottakoon, niinkuin muutkin kristillisen seurakunnan virat ovat korkeassa arvossa pidettävät.

Kristuksen päästö osoittaa Kristuksen työtä. Ihmisen päästö osoittaa ihmisen työtä.

Antikristus perustaa päästönsä meidän töihimme eikä Jumalan armoon ja hedelmä tästä on, että Kristus sillä on kielletty ja tuo pääkauhistus meidän omavanhurskautemme korotettu ja pidetty voimassa. He sanovat, jos olet katuvainen ja hurskas ja asiasi on oikea, niin synninpäästö auttaa sinua, muuten ei. Mitä on se muuta, kuin sanoisi. Sinun täytyy omilla töilläsi ansaita armo Jumalan edessä ja tulla arvokkaaksi sitä saamaan, sitten auttaa sinua synninpäästö. Sano minulle, kuinka voisi saattaa kristittyjä syvemmälle hänen omiin töihinsä ja ankarammin kiihoittaa häntä omaan ansioonsa turvaamaan ja karkoittaa häntä kauemmaksi Jumalan armosta ja Kristuksen verestä kuin tuollaisella opilla. Asia on käännetty aivan nurin, Kristus on muka antanut synninpäästön sitä varten, että sillä ansaittaisiin ihmisten armo, mutta Jumalan armo on jokaisen hankittava itse, ilman synninpäästöä ja ilman Kristusta. Se on todellakin hirveä kauhistus, kun kuitenkin Kristus aivan varmasti on antanut synninpäästön sitä varten, että niiden kautta saataisiin ainoastaan Jumalan armo. Ihmisten ja seurakunnan armon saamiseksi on Jumala antanut muita teitä ja tapoja. Sentähden, joka ei sitä varmana pidä, että hänelle synnit anteeksi annetaan. Hän kieltää Jumalan totta vannoneen, eikä sen hirmuisempaa Jumalan nimen häväistystä ajateltavissa ole.

Epävarma synninpäästö on aivan sama kuin ei mikään synninpäästö; niin se on täydelleen sama kuin valhe ja petos.

Emme ymmärrä miten sellainen ihminen sanottaisiin saavan synninpäästön, joka ei sitä uskokaan. Ja olla synninpäästöä uskomatta, mitä se on muuta kuin syyttää Jumalaa valheesta.

Sillä kuultuaan evankeliumin, kuultuaan synninpäästön, omatunto virvoittuu ja käsittää lohdutuksen. Ja koska Jumala todella tekee sanan kautta eläväksi, niin antavat avaimet todella synnit Jumalan edessä anteeksi, niinkuin on kirjoitettu (Luuk. 10:16). "Joka kuulee teitä, se kuulee Minua".

Päästö ja side avaimet auttavat meitä autuuteen. Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen avaimet auttavat meitä taivaaseen ja ijankaikkiseen elämään. Itsepä hän niitä taivaan valtakunnan avaimiksi kutsuukin siinä tarkoituksessa, että ne sulkevat taivaan paatuneille, mutta avaavat sen uskovaisille syntisille. Kristuksen veri kuolema ja ylösnouseminen ovat näissä avaimissa kätketyt. Näillä korkeilla jaloilla välikappaleilla avaa Hän taivaan, jakaen köyhille syntisille kaikki, mitä hän verellänsä on ansainnut. Niinmuodoin on taivaan valtakunnan avainten virka korkea ja jumalallinen virka, joka sieluja synnistä ja kuolemasta armoon ja elämään auttaa. Totinen ja Jumalalle kelpaava vanhurskaus lahjoitetaan ilman kaikkea omaa ansiotamme, ainoastaan syntien anteeksi saamisen kautta.

Jos synninpäästön yhteydessä lausut jotakin muuta, se on sitomista eikä päästämistä.

Synnin paljous ei estä syntien anteeksi saamista.

Jos mielii synninpäästön olla oikea ja voimallinen, perustettakoon se tähän Kristuksen käskyyn, että se näin kuuluu: Minä julistan sinut vapaaksi synneistäsi, en omassa enkä kenenkään pyhän nimessä, enkä minkään inhimillisen ansion tähden, vaan Kristuksen nimessä ja Hänen käskynsä voimasta, joka minun käski sinulle sanoa, että sinulle syntisi anteeksi annetaan; niin nimittäin, etten minä, vaan Kristus itse minun suuni kautta on se, joka sinulle synnit anteeksi antaa; ja sinä olet velvollinen tätä omistamaan ja vahvasti uskomaan, ei minäkään ihmissanana, vaan ikäänkuin olisit kuullut sen Hänen, Herran Kristuksen, omasta suusta. Sillä vaikka voima syntein anteeksi antamiseen on Jumalan yksinänsä, on meidän kuitenkin tietäminen, että Hän harjoittaa ja toimittaa semmoista valtaa tämän ulkonaisen viran kautta, johonka Kristus asettaa apostolinsa ja käskee heitä hänen nimessään julistamaan synneistä päästön kaikille sitä halajaville; niin ettei syntein anteeksiantaminen ihmiselle lähde inhimillisestä tahdosta eikä voimasta, vaan juuri Kristuksen käskystä, johonka Hän sitten Pyhän Henkensäkin antaa.

Kaikki kristityt kuuluvat totiseen hengelliseen papistoon, eikä siinä ole heidän välillään muuta eroitusta kuin se minkä erilainen kutsumus tuo mukanaan."
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Aromi » 01 Joulu 2008, 12:50

O.M kirjoitti:Raamatun perusteella Jumalan vuorosanoiksi laitetuissa kohdissa Jumala ei ilmoittanut Samuelille, että hän olisi hylännyt Saulin

Ei sanota, se on totta. Mutta Samuel kuitenkin sanoo: "en minä palaja sinun kanssas; sillä sinä olet hyljännyt Herran sanan, ja Herra on myös sinun hyljännyt"
Oliko tämä siis Samuelin oma tuomio? Ennemmin ajattelisin, että niin kuin Bileam, Samuelkin vain sanoi sen, mitä Herra oli käskenyt.
11 Silloin Balak sanoi Bileamille: "Miksi teit minulle näin? Minä haetin sinut tänne kiroamaan viholliseni, mutta nyt sinä oletkin siunannut heidät!"
12 Bileam vastasi: "Minä voin sanoa vain sen, mitä Herra käskee."


--> Minulle ei ole epäselvää Saulin synnit: tottelemattomuus Herran käskylle, valehtelu käskyn täyttämisestä, vastuun vierittäminen miehistölle, pelkoon vetoaminen jne., vaan se, miksi hänen katumuksensa ei kelvannut. Samuelin on pakko tuossa päätellä jostain, että Saulin katumus ei ollut aitoa, vaikka Samuelin päättelyketjua ei Raamatussa suoraan kirjoitetakaan auki.


Siinäpä se. Myöhemminkin Jumala vielä sanoo Samuelille: "Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas." Ajatteletko nyt niin, että siinä tilanteessa, jossa Samuel ilmoittaa Saulille, että Jumala on hänet hyljännyt, Samuel itse pystyy päättelemään Saulin katumuksen aitouden?

Eikö ennemmin profeetta Joonan esimerkki osoita meille, että Jumalan profeetatkin tekevät vääriä arvioita?
10 Jumala näki, että he kääntyivät pahoilta teiltään. Niin hän muutti mielensä eikä sallinutkaan onnettomuuden kohdata niniveläisiä, vaikka oli sanonut tuhoavansa heidät.
1 Joona pani tämän kovin pahakseen ja suuttui.
- - -
(Herra sanoi)
11 Enkö minä säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia! Siellä on enemmän kuin satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät pysty edes tekemään eroa oikean ja vasemman käden välillä, ja lisäksi paljon eläimiä."
Aromi
vakiintunut
 
Viestit: 117
Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Paikkakunta: pohjoinen maa

ViestiKirjoittaja O.M » 01 Joulu 2008, 17:13

Aromi kirjoitti:Myöhemminkin Jumala vielä sanoo Samuelille: "Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas." Ajatteletko nyt niin, että siinä tilanteessa, jossa Samuel ilmoittaa Saulille, että Jumala on hänet hyljännyt, Samuel itse pystyy päättelemään Saulin katumuksen aitouden?


En ole täysin varma tulkintani oikeellisuudesta, mutta näkisin asian seuraavanlaisena tapahtumaketjuna aikajanalla, josta korostaisin muutamaa ajanjaksoihin liittyvää kohtaa (ks. punaiset lihavoidut).

1. Sam. 15:
"10 Silloin Samuelille tuli tämä Herran sana:
11 "Minä kadun, että tein Saulista kuninkaan, sillä hän on luopunut minusta eikä ole täyttänyt käskyäni." Samuel kauhistui ja huusi Herraa avuksi koko yön.
12 Seuraavana aamuna Samuel meni tapaamaan Saulia, mutta hänelle kerrottiin: "Saul lähti Karmeliin pystyttämään muistokiveä voittonsa kunniaksi. Sieltä hän on mennyt edelleen Gilgaliin."
- -
23 Kapinointi on noituuden vertainen synti, röyhkeys on kuin pettävät jumalankuvat. Sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi hän hylkää sinun kuninkuutesi.
- -
26 Mutta Samuel sanoi Saulille: "Minä en lähde takaisin sinun kanssasi. Sinä olet hylännyt Herran sanan, ja siksi Herra hylkää sinut: et saa olla Israelin kuningas."
- -
28 Samuel sanoi hänelle: "Herra on tänään repäissyt Israelin kuninkuuden sinun käsistäsi ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi."


--> Herran sana tapahtui Samuelille edellisyönä (10-11) ja vasta seuraavana aamuna (12) hän meni tapaamaan Saulia. Hän ilmoitti Saulin hylänneen Jumalan, minkä vuoksi Jumala hylkää Saulin (23, 26). Viimein hän totesi, että tänään Herra on repäissyt kuninkuuden Saulin kädestä (28). En osaa hepreaa enkä oikein tiedä heprean verbien aikamuotojen käyttöä, mutta tarkastin nettiraamatusta, että tänään vaikuttaisi olevan suora suomennos alkukielestä. Jumala oli siis Samuelin kautta hylännyt Saulin juuri silloin, kun Samuel siitä Saulille ilmoitti, koska muutenhan Samuelin tulisi sanoa: "Jumala on edellisyönä repäissyt kuninkuuden sinulta" tai "Jumala on repäissyt kuninkuuden sinulta silloin, kun jätit täyttämättä käskyn." Sen sijaan Samuel ilmoittaa: "Jumala on tänään repäissyt kuninkuuden sinulta." 1. Sam. 16:1 on vasta ko. tapahtumaketjun jälkeen, joten toki siinä vaiheessa Jumala jo oli hylännyt Saulin, Samuelin sanojen kautta. Jos siis Samuel sitoi Saulin, Lutheria vapaasti lainaten voisi kai sanoa, ettei varsinaisesti Samuel itse, vaan Jumala Samuelin suulla sitoi Saulin. En tiedä varmasti, mutta minulla on käsitys, että Samuelin pappeus olisi ollut Melkisedekin pappeutta, ja että Melkisedekin pappeus olisi samaa Pyhän Hengen pappeutta, joka valta opetuslapsille suljettujen ovien takana annettiin.

Joonan tapaus on siitä hyvä rinnakkaisesimerkki, että siinä Joona saarnasi niiniveläisille lakia, jonka tehtävää sideavainkin täyttää. Jumala kuitenkin näki niiniveläisten katumuksen, vastaanottavaisen mielen ja uskon, ja sen vuoksi armahti kaupunkia.

Tokikaan Saulin sitomisen alkusyy ei ollut katumattomuus, vaan tottelemattomuus. Koskaan ei voi tietää etukäteen, annetaanko oikeanlaista katumusta. Samoin Niiniven tapauksessa Jumala ei lukenut niiniveläisten katumusta heidän vanhurskaudekseen, vaan vain näki katumuksen ja armossaan vaikutti heidän sydämensä Joonan parannussaarnalle kelvolliseksi.
Viimeksi muokannut O.M päivämäärä 04 Joulu 2008, 10:52, muokattu yhteensä 1 kerran
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Seuraava

Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron