VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 20 Marras 2017, 09:04

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 60 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 02 Joulu 2008, 00:05 
Poissa
touhukas
Avatar

Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43
Viestit: 178
O.M kirjoitti:
Kirkolliskokouksista ja kirkosta.
W50110509 Kirkolliskokouksista ja kirkosta. Lutherin Walitut teokset 2,11-185. Suom. Yrjö Loimaranta. Kuopio 1910. (SLS) - Von den Konziliis und Kirchen, 1539 (WA 50,509-653).

---
Neljänneksi tunnemme Jumalan kansan eli pyhät kristityt julkisesta avainvallasta. Se tietää, kuten Kristus säätää Matt. 18:15 - 16, että jos kristitty rikkoo, niin on häntä nuhdeltava, mutta jollei hän paranna itseänsä, on hänet sidottava synteihinsä ja erotettava seurakunnasta. Jos hän taas tekee parannuksen, on hänet vapautettava. Siinä on avainvalta. - Avainten käyttäminen on kahtalainen, julkinen ja erikoinen. Sillä on muutamia niin heikkoja ja arkatuntoisia, että, vaikkei heitä olekaan julkisesti tuomittu, he eivät kuitenkaan voi tulla lohdutetuiksi, ennen kuin pappi on antanut heille erikoisen synninpäästön. Päinvastoin on taas muutamia niin jäykkäsydämisiä, etteivät he sydämessään ja papin edessä yksinäisyydessä tahdo ja voi luopua ja vapautua synneistä. Siitä syystä täytyy avaimia käyttää kaikilla eri tavoilla, julkisesti ja erikoisesti. Kun nyt huomaat, että jossakin muutamille synnit anteeksi annetaan ja toisille pidätetään, joko julkisesti tai yksityisesti, niin tiedä, että siellä on Jumalan kansa. Sillä missä Jumalan kansaa ei ole, siellä ei ole avaimia, ja missä ei ole avaimia, siellä ei ole Jumalan kansaa. Sillä Kristus on ne jättänyt jälkeensä sentähden että julkinen merkki ja pyhätoimitus, jonka kautta Pyhä Henki (Kristuksen kuolemalla hankittu) jälleen pyhittää langenneet syntiset, ja että kristityt sen kautta tunnustaisivat olevansa Kristukselle alamainen pyhä kansa täällä maailmassa. Ja että ne, jotka eivät tahdo kääntyä eivätkä jälleen pyhityttää itseänsä, tulisivat erotetuiksi pyhän kansan yhteydestä, s.o. sidotuiksi ja avainten kautta poissuljetuiksi, kuten paatuneille antiomisteille on käynyt...
...Samoin eivät kaste, sakramentti ja Jumalan sana ole paavin, vaan Kristuksen kansan omaisuus, ja niitä kutsutaankin nimellä Claves Ecclesiae eikä Claves Papae.


Olisit nyt lainannut siihen vielä sen jatkonkin perään :-(

Luther:
Viides kirkon ulkonainen tunnusmerkki on siinä, että kirkko vihkii eli kutsuu toimiinsa kirkonpalvelijat, tahi että sillä on virkoja, jotka se täyttää. Sillä välttämättä täytyy olla piispoja ja pappeja eli saarnamiehiä, jotka sekä julkisesti että yksityisesti toimittavat, tarjoavat ja antavat edellä mainittuja neljää asiaa tai pyhää toimitusta kirkon puolesta ja kirkon nimessä, sekä ennen kaikkea Kristuksen käskyn perustuksella, kuten pyhä Paavali sanoo Ef. 4:11: Accepit dona in hominibus: hän antoi meille muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi. Sillä seurakunta kokonaisuudessaan ei voi sellaista tehdä, vaan sen täytyy uskoa tai määrätä tehtävä jollekin erityiselle henkilölle. Sillä mitä tulisikaan siitä, jos jokainen tahtoisi puhua ja toimia, eikä kukaan väistyisi toisensa tieltä. Määrätylle henkilölle on sellainen toimi uskottava, ja yksin hänen on sallittava saarnata, kastaa, antaa synninpäästöä ja jakaa sakramenttejä; kaikkien muitten täytyy siihen tyytyä ja mukautua. Ja missä ikään tätä näet, siellä totisesti on Jumalan kansa, pyhä kristikansa olemassa.

Mutta totta kyllä on, että Pyhä Henki on tässä kohden eroittanut vaimot, lapset ja oppimattomat ihmiset, ja valitsee ainoastaan kykeneviä mieshenkilöitä tähän virkaan (paitsi hätätilassa), kuten pyhä Paavali eri paikoissa epistoloitaan kirjoittaa, että piispan tulee olla opettavaisen, nuhteettoman, yhden emännän miehen, 1. Tim. 3:2 ja 1. Kor. 14:34: Olkoot vaimot vaiti teidän seurakuntakokouksissanne. Pääasia on siis, että tällainen henkilö on taitava ja kaikissa kelvollinen mies. Lapset, naiset ja muut sellaiset eivät siihen kelpaa, vaikka he kelpaavatkin kyllä kuulemaan Jumalan sanaa, vastaan ottamaan kastetta, sakramenttia ja synnin päästöä, ja vaikka hekin ovat oikeita ja pyhiä kristittyjä, kuten pyhä Pietari sanoo (1. Kor. 3:7). Sillä luontokin ja Jumalan luontokappaleet tekevät sellaisen eroituksen, ettei vaimojen (vielä vähemmin lasten ja narrien) tule eivätkä he myöskään voi hallita, kuten kokemus osoittaa ja kuten Mooses sanoo 1. Moos. 3:16: Sinun tulee olla miehelle alamainen. Mutta evankeliumi ei tee tyhjäksi tätä luonnollista oikeutta, vaan vahvistaa sen Jumalan säätämänä järjestyksenä.

Tässä keskeyttävät minut paavin huutavat palvelijat ja paholaisenmanaajat ja sanovat: Pyhä Paavali ei puhu ainoastaan papeista ja saarnamiehistä, vaan myöskin apostoleista, evankelistoista, profeetoista ja muista korkeista hengellisistä säädyistä; siksi täytyy kirkossa olla myöskin korkeampia säätyjä kuin pappien ja saarnamiesten sääty. Mitä nyt tarkoitat, Domine Luther? Mitä tarkoitat? Tätä tarkoitan: jos he nyt itse rupeavat apostoleiksi, evankelistoiksi, profeetoiksi, tai osoittavat minulle jonkun, ah mitä houkkio kuvittelenkaan! Osoittavat minulle keskuudestaan jonkun, joka on jonkun koulupojankaan vertainen, tahi osaa yhtä paljon kristinoppia ja Pyhää Raamattua kuin joku seitsenvuotias tyttö, niin minä heti tunnustan itseni voitetuksi. Mutta totisesti minä tiedän, että joku apostoli, evankelista, profeetta osaa enemmän tai ainakin yhtä paljon kuin seitsenvuotias tyttö (puhun Pyhästä Raamatusta ja uskosta). Sillä että he osaavat enemmän ihmisoppeja ja konnankoukkujakin, sen minä varsin hyvin uskon, vieläpä uskon lujemminkin kuin Jumalaan, koskapa he silmieni edessä teoillansa minulle sitä vakuuttavat. Sentähden yhtä vähän kuin he ovat kirkko, yhtä vähän he myöskään ovat apostoleita, evankelistoja ja profeettoja. Sillä oikeat apostolit, evankelistat ja profeetat saarnaavat Jumalan sanaa, eivätkä vastoin Jumalan sanaa.

Mutta jos apostolit, evankelistat ja profeetat ovat loppuneet, niin on täytynyt toisia tulla heidän sijalleen ja tulee yhä edelleenkin aina maailman loppuun asti. Sillä kirkko ei lakkaa olemasta aina maailman loppuun asti; sentähden täytyy apostolien, evankelistain ja profeettain, mitä nimiä heille tahdottanee ja voitanee antaakin, alinaikaa edistää Jumalan sanan ja töitten julistamista. Sillä paavi ja hänen hengenheimolaisensa, jotka vainoavat Jumalan sanaa ja kuitenkin tunnustavat sen todeksi, ovat kerrassaan huonoja apostoleita, evankelistoja ja profeettoja, aivan kuin paholainen ja hänen enkelinsä. Mutta, miten pääsen minä käsiksi paavin inhottavaan, rivoon joukkokuntaan; menkööt he menojansa, älköötkä koskaan enää palatko, tahi j.n.e.

Samoin kuin edellä on sanottu neljästä suuresta, jumalallisesta ja pyhästä asiasta, joiden kautta pyhä kirkko tulee pyhitetyksi, ettei sinun tule välittää siitä, minkälaisia ovat ne henkilöt, joilta niitä vastaan otat; samoin sinun ei tässäkään tule kysellä, kuka ja millainen on se henkilö, joka sinulle sen antaa, tai jolla on sitä varten virka. Sillä sitä ei ole annettu sille, jolla se todella on, vaan sille, jonka se virkansa tähden tulee saada, vaikkei hän itse, vaikka tahtoisikin, voi sitä sinun kanssasi vastaanottaa. Anna hänen olla omissa oloissaan, miten vain haluaa; koska hänellä on virka ja kansa sietää häntä, niin anna sinäkin hänen olla rauhassa: hänen persoonansa ei tee Jumalan sanaa ja sakramenttia pahemmaksi eikä paremmaksi. Sillä hän ei saarnaa eikä tee sitä oman mielensä mukaan; vaan Kristus, sinun Herrasi ja Pyhä Henki puhuvat ja tekevät kaiken, sikäli kuin hän opettaa ja toimii oikein; vaikkei kirkko luonnollisesti voi sallia ja suvaita julkisia paheita. Mutta sinä yksinäsi voit olla tyytyväinen ja antaa asian mennä menojansa, koska et yksinäsi voi olla koko kansa tahi pyhä, kristillinen seurakunta...


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 02 Joulu 2008, 10:25 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
kehakukkanen kirjoitti:
Olisit nyt lainannut siihen vielä sen jatkonkin perään :-(


Olisin toki voinut lainata senkin, mutta yleensä lainauksia suositellaan tekemään vain siinä laajuudessa kuin asiayhteyden kannalta on tarpeen. Tuo lainaus sopisi mielestäni paremmin yleistä pappeutta koskevaan ketjuun, kritiikiksi siinä esittämiini ajatuksiin ja vastapainoksi sen ketjun Luther-lainauksiin. Toki yleisen ja erityisen pappeuden suhdetta on jo sivuttu ja voidaan käsitellä tässäkin ketjussa, mutta pääpointti on kuitenkin avainten valta; mitä se on ja mitä se ei ole. Nähdäkseni esille ottamasi asia ei kumoa jokaisella kristityllä olevaa valtaa julistaa synnit anteeksi, vaan on luonteeltaan enemmän järjestyskysymys.

kehakukkanen kirjoitti:
Luther:
- - Sillä seurakunta kokonaisuudessaan ei voi sellaista tehdä, vaan sen täytyy uskoa tai määrätä tehtävä jollekin erityiselle henkilölle. Sillä mitä tulisikaan siitä, jos jokainen tahtoisi puhua ja toimia, eikä kukaan väistyisi toisensa tieltä. Määrätylle henkilölle on sellainen toimi uskottava, ja yksin hänen on sallittava saarnata, kastaa, antaa synninpäästöä ja jakaa sakramenttejä; kaikkien muitten täytyy siihen tyytyä ja mukautua. Ja missä ikään tätä näet, siellä totisesti on Jumalan kansa, pyhä kristikansa olemassa.


En tarkoitakaan, että jokaisen olisi sopivaa nousta saarnatuoliin saarnaamaan ja julistamaan synninpäästöä koko seurakunnalle saati kastamaan ja jakamaan ehtoollista, vaan se tehtävä on uskottu erityiselle saarnaviralle. Ko. asiaa on selitetty auki Seurakunnan oikeudesta ja vallasta arvostella kaikkea oppia sekä kutsua, ottaa ja eroittaa opettajia sekä saarnavirasta -kirjoituksessa:

"Seurakunnasta voidaan kyllä valita muutamia viranhoitajiksi ja palvelijoiksi, joiden tehtävänä on saarnata ja jakaa sakramentteja seurakunnassa. Mutta me kaikki olemme Jumalan edessä pappeja, mikäli olemme kristittyjä."

--> Eli vaikka jokaisella elävällä kristityllä on Pyhän Hengen pappeuden nojalla periaatteessa valta saarnata (esim. julistaa evankeliumia ei-kristityssä talossa isommalle joukolle) ja jopa toimittaa sakramenttikin (hätäkaste), on kaiken tapahduttava järjestyksessä ja siksi julkinen saarnavirka, synninpäästön julistaminen koko seurakunnalle ja sakramenttien toimittaminen on uskottu erityiselle saarnaviralle. (Tällä palstalla keskusteltiin taannoin hätäehtoollisestakin, mutta en henkilökohtaisesti keksi mitään syytä, miksi pitäisi toimittaa hätäehtoollinen.)

Seurakunnan järjestyskysymyksiä, joista on myös säädetty jotain Raamatussa, ei kuitenkaan pidä sotkea valtaan. Valta antaa synnit anteeksi on jokaisella, joka on elävä kristitty:

[i]"Tämä voima on jokaisella ihmisellä, joka on kristitty ja kastettu; sillä tällä he ylistävät Kristusta. Ja heillä on tuo sana: antaa synnit anteeksi suussa, niin että he, milloin vaan tahtovat ja niin usein kuin tarvis vaatii, voivat ja saavat sanoa: Katso, ihminen, Jumala tarjoo sinulle armonsa, antaa anteeksi kaikki syntisi, ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi; usko ainoastaan se, niin on se varma - tahi mitä sanoja muutoin tahdotaan käyttää. Tämä ääni ei ole vaikeneva kristittyjen joukossa aina viimeiseen päivään asti: Sinulle annetaan syntisi anteeksi, ole iloinen ja hyvässä turvassa. Semmoista puhetta kristityllä aina on suussa. Siis on kristityllä tällä tavoin syntien anteeksi antamisen valta."


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 02 Joulu 2008, 20:10 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Rooman paavin vallasta.
W06110285 Rooman paavin vallasta. Lutherin Walitut teokset 1,125-180. Suom. Aug. F. Peltonen. Kuopio 1908. (SLS) Von dem Papstthum zu Rom wider den hochberühmten Romanisten zu Leipzig, 1520. WA 6,285-324.

"- -Tarkastakaamme nyt, miten nuo hurskaat ihmiset pitelevät Kristuksen sanoja tässä asiassa. Kristus sanoo pyhälle Pietarille Matt. 16:18: "Sinä olet, tai sinun nimesi on Pietari, ja sille petralle (s.o. kalliolle) tahdon rakentaa kirkkoni, ja sinulle minä tahdon antaa taivaanvaltakunnan avaimet. Mitä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaassa, ja mitä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaassa". Näiden sanain johdosta he ovat omistaneet avaimet yksin pyhälle Pietarille. Mutta sama Matteus on kumonnut tämän väärän käsityksen 18 luvussaan, Matt. 18.) siinä kun Kristus sanoo yhteisesti kaikille: "Totisesti minä sanon teille, mitä te sidotte maan päällä, se on oleva sidottu taivaassa, ja mitä te päästätte maan päällä, se on oleva päästetty taivaassa". Niin ollen ilmeistä, että Kristus tässä selittää itseänsä, selvittäen tässä 18 luvussa aikaisempaa 16 lukua tarkemmin siten, että avaimet ovat annetut pyhälle Pietarille koko seurakunnan edustajana, mutta ei yksityisenä henkilönä.

Myöskin Johannes kertoo evankeliuminsa lopulla: "Hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joille te annatte synnit anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut; mutta joille te ne pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." Monet ovat, kun nämä kaksi raamatunlausetta ovat yhtä vastaan, nähneet paljon vaivaa koettaessaan pidättää avainvallan yksin Pietarille. Mutta evankeliumi on liian selvä. Vielä ei ole voitu kumota sitä tosiasiaa, ettei ensimmäisessä raamatunlauseessa, Matt. 16, ole annettu mitään erikoista Pietarille yksityisenä henkilönä. Näin ovat tämän paikan käsittäneet myöskin useat vanhoista pyhistä isistä. Niinikään osoittavat sen Jeesuksen sanat, jotka hän lausui, ennenkuin antoi avaimet pyhälle Pietarille. Hän kysyy nimittäin ei ainoastaan Pietarilta, vaan kaikilta yhteisesti: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Silloin Pietari vastasi heidän kaikkien puolesta sanoen: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika."

Sentähden tulee ymmärtää Jeesuksen sanat Matt. 16 hänen sanojensa mukaa 18 luvussa sekä Johanneksen evankeliumin lopulla, ja selittää raamatunlause oikealla tavalla kahden muun raamatunlauseen mukaan eikä niitä vastaan. Kahdella on suurempi todistusvoima kuin yhdellä, joten siis on kohtuullista, että, milloin kaksi on yhtä vastassa, jälkimmäinen käsitetään edellisten mukaan eikä päinvastoin. Tämän mukaan on siis ilmeistä, että jokaisella apostolilla on kaikessa samallainen valta kuin Pietarillakin. Sitä todistavat työtkin sanojen ohella, sillä Pietari ei milloinkaan ole valinnut, tehnyt tai vahvistanut ketään apostoliksi, ei heitä lähettänyt tai hallinnut, niinkuin kuitenkin olisi täytynyt olla asian laidan, jos hän Jumalan säätämästä olisi ollut heidän päämiehensä. Muutenhan he kaikki olisivat olleet kerettiläisiä. Paitsi sitä eivät apostolit kaikki yhteisestikään voineet tehdä pyhää Mattiasta ja pyhää Paavalia apostoleiksi, vaan täytyi heidän saada siihen vahvistus taivaasta, niinkuin kerrotaan Ap. tekojen 1:ssä ja 13:ssa luvuissa, (Ap. t. 1 ja Ap. t. 13). Kuinka sitten pyhä Pietari olisi saattanut yksinään olla kaikkien herra? Tätä pähkinää ei vielä kukaan ole saanut purruksi. Vasten tahtoaan he edelleenkin ovat minulle niin armollisia, että joksikuksi ajaksi jättävät koko asian sikseen. - -"


--------------------------------------------

Neuvo ja lohdutus kuolemaa vastaan.
KNEUVOJA1 Neuvo ja lohdutus kuolemaa vastaan. Suom. Johan Ephraim Ahlgren. Tampere 1903, (J. C. Frenckell & Poika).

"Kahdeksastoista luku.

Lohdutus kuolemassa synnin päästöstä.

1. Saarnamiehen kautta julistaa Kristus meille synnin päästön.

Jumalan sana, papin suun kautta puhuttu ja julistettu, on sangen suloinen lohdutus, ja niinkuin Jumalan oman tahdon näkyvä merkki, johon meidän lujalla uskolla tulee itsiämme liittää ja uskaltaa, aivan niinkuin tulevan sauvan nojalle. Jumalan sana on myös loistava kynttilä, jonka mukaan meidän tulee elämäämme ohjata, sitä myös aina silmäillä kulkiessamme pimiää kuoleman, synnin ja helvetin tietä. Ei mikään muu voi meitä auttaa kuoleman hädässä. Tässä (Jumalan sanassa) tulee meidän lujasti riippua ja sydämestämme uskossa sanoa: joka minun sanalla vakuuttaa, Kristuksen minulle ansainneen elämän, armon ja taivaan, niin, myös tehneen syntini, kuoleman ja helvetin voimattomaksi, on itse Jumala, joka sanoissansa totisesti ei vilpistele. Papin nyt minulle julistettua syntieni päästön, uskallan vaan tähän, aivan niinkuin Jumalan omiin sanoihin. Nämät totisesti ovatkin Jumalan omia sanoja, jotka myös totisia ja vakavia ovat, sen päälle tahdon elää ja kuolla. Sillä sinun tulee yhtä lujasti uskoa sen synninpäästön, jonka pappi sinulle julistaa, niinkuin Jumala olisi sinulle lähettänyt erinomaisen enkelin tahi apostolin, niin, juurikuin olisi itse Kristus tehnyt sinun synneistäsi vapaaksi. Jota syntinsä ahdistavat, ja joka toivoo niistä vapaaksi päästä ja kuulla jotakin lohdullista raamatun paikkaa, jolla hänen sydämensä tulisi rauhoitetuksi, hän menköön valittamaan salaisesti syntinsä veljellensä tahi saarnamiehelle, pyytäen häneltä synninpäästöä ja lohduttavaista sanaa. Jos hän sinulle julistaa ja lupaa syntini sinulle olevan anteeksi annettuna ja sinulle olevan armollisen Jumalan ja laupiaan Isän, joka ei tahdo sinulle syntejä lukea, niin usko tämä ilolla, ja ole vakuutettu, itse Jumalan antaneen sinulle tämän lupauksen veljesi suun kautta.

2. Avainten voima ja vaikutus tarkoittaa kaikkia syntiä.

Sangen lohdullista on, että kaikki synnit, ilman yhtäkään eroittamatta, ovat Pietarin ja hänen avaintensa haltuun annetut. Kaikki, mitä niillä päästetään ja sidotaan, pitään oleman päästetyn ja sidotun, vaikka kaikki enkelit, perkeleet, koko maailma ja sydämemme kaikki epäilystä tuottavaiset ajatukset sotisivat tätä vastaan. Arka sydän taitaa tähän rohkiasti uskaltaa, ja pahalle omalletunnollensa hädän aikana sanoa: vaikka kuinka monet ja suuret olisivat, niin olen kuitenkin kaikista niistä irti ja vapaaksi päästetty taivaan valtakunnan avaimilla; tähän uskallan, enkä enään tahdo ainoastakaan synnistä tietää. Kaikki, kaikki ovat anteeksi annetut, kaikki ovat pois pyhitty. Joka lupaa, että "kaikki mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaassa", Matt. 16:19, hän ei suinkaan minulle valehtele, sen aivan hyvin tiedän. Jos synnin katumukseni ja suruni ei täysi ole, niin ovat kuitenkin hänen sanansa täysivakaiset; jos en ole kyllin mahdollinen, niin ovat hänen avaimensa paljoa mahdollisemmat. Juuri hänpä uskollinen, totinen ja vakaa onkin; minun syntini eivät suinkan taida häntä valehtelijaksi tehdä.

3. Päästö- ja sideavaimet auttavat meitä taivaaseen.

Vapahtajan Jesuksen Kristuksen avaimet auttavat meitä taivaaseen ja ijankaikkiseen elämään. Itsepä hän niitä taivaan valtakunnan avaimiksi kutsuukin, siinä tarkoituksessa, että ne sulkevat taivaan paatuneille, mutta avaavat sen uskovaisille syntisille. Kristuksen veri, kuolema ja ylösnouseminen ovat näissä avaimissa kätkettyinä. Näillä korkiasti jaloilla välikappaleilla avaa hän taivaan, jakaen köyhille syntisille kaikki, mitä hän verellänsä on ansainnut. Niinmuodoin on taivaan valtakunnan avainten virka korkia ja jumalallinen virka, joka sieluja synnistä ja kuolemasta armoon ja elämään auttaa. Totinen ja Jumalalle kelpaava vanhurskaus lahjoitetaan ilman kaiketta omaa ansiotamme, ainoastansa syntein anteeksi saamisen kautta."


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 04 Joulu 2008, 11:24 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
O.M kirjoitti:
Luther: "- -avaimet ovat annetut pyhälle Pietarille koko seurakunnan edustajana, mutta ei yksityisenä henkilönä."


Tuohon lauseeseen haluaisin kiinnittää erityistä huomiota, nimittäin mitä eroa on siinä, että avaimet ovat ihmisellä seurakunnan edustajana eikä yksityisenä henkilönä. Silloin kun ihminen on osa elävän Jumalan seurakuntaa, hänellä on avaimet päästää ja sitoa. Mutta jos ihminen luopuu uskostaan, hän menettää avaimet. Niin ollen avaimia ei ole annettu kenellekään ihmiselle yksityishenkilönä, vaan vain seurakunnan edustajana. Esimerkkitapauksena oleva Pietarikin kielsi Jeesuksen, kun Jeesus oli vangittuna, ja menetti niin ollen taivaan valtakunnan avaimet vähäksi aikaa. Kun hän sai palaamisen armon, hän sai avaimet takaisin.

Tässä Pietari ymmärtääkseni menetti avaimet:

Matt. 26:
"74 Silloin Pietari alkoi sadatella ja vannoi: "Minä en tunne sitä miestä." Samassa kukko lauloi.
75 Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: "Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." Hän meni ulos ja puhkesi katkeraan itkuun. [Matt. 26:34]"


Tässä Pietari ymmärtääkseni sai avaimet takaisin:

Joh. 20:
"19 Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" [20:19-31: Matt. 28:16-20; Mark. 16:14-20; Luuk. 24:36-53; Ap. t. 1:1-14 : Matt. 18:20+ | 1. Kor. 15:5]
20 Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran.
21 Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." [Joh. 17:18]
22 Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki.
23 Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi." [Matt. 16:19+]"


--> Noin ollen kukaan ei voi omia avaimia itselleen, vaan avaimet kuuluvat yksinomaan Kristuksen seurakunnalle. Niin kauan kuin ihminen on oksastettuna totiseen viinipuuhun, Herraan Jeesukseen, hänellä on seurakunnan edustajana avaimet. Kun oksa katkeaa eli ihminen luopuu Jeesuksesta, hän menettää avaimet.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 04 Joulu 2008, 11:33 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6846
Paikkakunta: Suomenselkä
O.M.n päätelmään löytyy vahvistus Jeesuksen omista sanoista, Jeesushan tiesi tapahtumat ennalta, mutta antoi myös ennelta ohjeita Pietarille:

Luukas 22
29 Ja minä säädin teille, niinkuin minun Isäni sääsi minulle, valtakunnan:
30 Että teidän pitää syömän ja juoman minun pöydälläni minun valtakunnassani, ja istuman istuimilla, ja tuomitseman kaksitoistakymmentä Israelin sukukuntaa.
31 Niin sanoi myös Herra: Simon, Simon, katso, saatana on teitä pyytänyt seuloaksensa niinkuin nisuja.
32 Vaan minä rukoilin sinun edestäs, ettei sinun uskos puuttuman pidä. Ja kuin sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäs.
33 Niin hän sanoi hänelle: Herra, minä olen valmis sinun kanssas sekä vankiuteen että kuolemaan menemään.
34 Mutta hän sanoi: Pietari, minä sanon sinulle, ei laula tänäpänä kukko ennen kuin sinä kolmasti kiellät tuntevas minua.
35 Ja hän sanoi heille: kuin minä lähetin teidät ilman säkkiä ja kukkaroa ja kenkiä, puuttuiko teiltä mitään? He sanoivat: ei mitään.

Haen saman vielä uusimman käänöksen mukaisena:
29 Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. [Luuk. 12:32]
30 Te saatte minun valtakunnassani syödä ja juoda minun pöydässäni, ja te istutte valtaistuimilla ja hallitsette Israelin kahtatoista heimoa. [Matt. 19:28; Ilm. 3:21]

Jeesus ennustaa Pietarin luopumisen
31 "Simon, Simon! Saatana on saanut luvan seuloa teitä niin kuin viljaa. [22:31-34: Matt. 26:30-35; Mark. 14:26-31; Joh. 13:36-38 : 1. Aik. 21:1; Job 1:6; Sak. 3:1; 2. Kor. 2:11 | Aam. 9:9]
32 Mutta minä olen rukoillut puolestasi, ettei uskosi sammuisi. Ja kun olet palannut takaisin, vahvista veljiäsi." [Joh. 17:9]
33 Pietari sanoi hänelle: "Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään vaikka vankilaan tai kuolemaankin."
34 Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon sinulle, Pietari: ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä olet kolmesti kieltänyt tuntevasi minut."

Kaksi miekkaa
35 Jeesus sanoi opetuslapsille: "Kun lähetin teidät matkaan ilman kukkaroa, laukkua ja jalkineita, niin puuttuiko teiltä mitään?" "Ei mitään", he vastasivat. [Luuk. 9:3, 10:4]

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 04 Joulu 2008, 12:38 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Vl-kristillisyydessä on aina pysytty periaatteessa, että Raamattua selitetään Raamatulla. Taavetin esille ottamat raamatunkohdat selittävät ja täsmentävät hyvin tässä esille nousseita raamatunkohtia.

Taavetti kirjoitti:
- -32 Vaan minä rukoilin sinun edestäs, ettei sinun uskos puuttuman pidä. Ja kuin sinä kerran palajat, niin vahvista veljiäs.


--> Jeesus toteaa tuossa, että hän on rukoillut Pietarin edestä, ettei Pietari kuolisi epäuskossa, vaan saisi palaamisen armon ja tehtävän vahvistaa veljiään/sisariaan. Jeesus näki ennalta, että Pietari - toisin kuin Juudas - saa vielä palata. Joissain maailman hengellisyyksissä esiintyy myös opetusta, jonka mukaan Pietari ei ollenkaan olisi luopunut uskostaan, mutta ko. raamatunkohta osoittaa sen käsityksen vääräksi.

Taavetti kirjoitti:
29 Niinpä minä annan teille kuninkaallisen vallan, niin kuin Isäni on minulle antanut. [Luuk. 12:32]


Uuden käännöksen sanamuoto kuninkaallinen valta (vanha käännös: valtakunta) on tuossa yhteydessä mielenkiintoinen. Pietari nimittäin luonnehtii koko kristikansaa kuninkaalliseksi papistoksi, joka on valittu ilmoittamaan/julistamaan Kristuksen voimaa. Vaikka tämä ketju ei käsittelekään ensisijaisesti yleisen ja erityisen pappeuden suhdetta, tuostakin raamatunkohdasta ymmärtäisin, että Jeesus antoi kuninkaallisen vallan saarnata syntejä anteeksi kaikille kristityille, ei vain erityiselle saarnaviralle.

1. Piet. 2:
"9 Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen pappeus, pyhä kansa, omaisuuden kansa, ilmoittamaan sen voimaa, joka teitä pimeydestä ihmeelliseen valkeuteensa kutsunut on,
10 Jotka ette muinen kansa olleet, mutta nyt olette Jumalan kansa: jotka ette muinen armossa olleet, mutta nyt te armossa olette."


Myös Luther selittää tuon raamatunkohdan niin, että se tarkoittaa kaikkia kristittyjä:

"Sillä onhan aivan selvää ja ilmeistä, että hän puhuu koko joukolle, kaikille kristityille, sanoessaan: »Te olette valittu suku, pyhä heimoa Niin hän ei myöskään tähän asti ole puhunut muista kuin niistä, jotka ovat asetetut tälle kivelle ja uskovat. Siitä siis ehdottomasti seuraa, että joka ei usko, se ei ole mikään pappi. He sanovat sitten: ’Oi! nämä sanat on selitettävä, niinkuin pyhät isät ovat ne selittäneet‘. Sinä sanot: Selittäkööt isät ja opettajat, keitä he sitten ovatkin, niinkuin tahtovat. Näin sanoo minulle Pietari, jolla on Jumalalta suurempi todistus kuin noilla, sitäpaitsi hän on vanhempikin, sentähden minä pitäydyn häneen."

--> "Joka ei usko, se ei ole mikään pappi", toteaa Luther. Niin muodoin Pyhän Hengen pappeus, joka on avainten vallan ainut edellytys, kuuluu Lutherinkin mukaan vain eläville (=tosiuskoville) kristityille.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 07 Joulu 2008, 14:07 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Sana ja armo. Hartauskirja vuoden joka päivälle.
KSANAJAAR Sana ja armo. Hartauskirja vuoden joka päivälle. Suom. Eero Metsola. Helsinki 1946 (Pellervoseura). - Nun freut euch lieben Christen Gmein.

"17. KOLMINAISUUDENPÄIVÄN JÄLKEINEN VIIKKO

PYHÄ KRISTILLINEN KIRKKO

- -

TORSTAI

Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa. Matt. 18:18.

Sama on sitominen oleva täällä maan päällä kuin taivaassakin. Jumala sitoo itsensä siis pyhän, kristillisen kirkon tuomioon, kun se oikealla tavalla langetetaan, joten kirkon päätös on Jumalan oma päätös. Tässä siis kuulet, että Herramme Kristus on ottanut käytäntöön kirkoissa sellaisen hallitustavan, että hänellä itsellään samoinkuin kirkoillakin hänen kanssaan tulee olla valta sanat kautta sitoa ja kirota ihmiset, kun kysymys on sellaisista synneistä ja paheista, joita on julkisesti harjoitettu. Hän ei tässä sano pidättävänsä yksinomaan itselleen mitään valtaa, vaan kirkonkin langettama päätös on samalla hänenkin langettamansa. Näin on asianlaita eikä toisin.

Jos siis näet syntejä julkisesti tai yksityisesti anteeksiannettavan tai ihmisiä rangaistavan, niin tiedä, että edessäsi on Jumalan kansaa. Sillä siellä, missä ei ole Jumalan kansaa, siellä ei myöskään ole taivaan valtakannan avaimia. Sillä Kristus on jättänyt ne jälkeensä tänne maan päälle, että ne olisivat näkyvänä tunnusmerkkinä ja armonvälikappaleena, jolla Pyhä Henki jälleen pyhittää langenneita syntisiä ja joiden kautta kristityt tunnustavat olevansa Kristuksen alainen pyhä kansa tässä maailmassa. Ja ne, jotka eivät tahdo kääntyä, eivätkä salli itseään pyhitettävän, työnnetään pois tästä pyhästä kansasta, toisin sanoen, tämän avaimen voimalla heidät sidotaan ja suljetaan ulkopuolelle."


----------------------------------------------------

En minä kuole - vaan elän. Antologia.
KENMINÄK En minä kuole - vaan elän. Antologia. Uskonpuhdistuksen 450-vuotisjuhlavuoden julkaisu. Koonnut ja toimittanut Ossi Kettunen. Suomentaneet Ahti Hakamies ja Teivas Oksala. Helsinki 1967 (SLEY).

"5. AVAIMET, AVAINTENVALTA

Avaimet merkitsevät Kristuksen seurakunnalle antamaa virkaa ja valtaa sitoa synteihin ja päästää niistä; eikä tämä koske ainoastaan törkeitä, aivan julkisia syntejä, vaan myöskin hienonhienoja, salaisia, jotka Jumala yksin tuntee, niin kuin on kirjoitettu: »Erhetykset kuka ymmärtää?» ja niin kuin Paavalikin Roomalaiskirjeen 7. luvussa (Room. 7:25) valittaa »lihalla palvelevansa synnin lakia». Meidän asianamme näet ei ole, vaan Jumalan asiana on ratkaista, mitkä ovat syntejä ja kuinka suuret ja kuinka monet synnit ovat, niinkuin on kirjoitettu: »Älä käy tuomiolle palvelijasi kanssa, sillä ei yksikään elävä ole vanhurskas sinun edessäsi», ja Paavalikin sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 4. luvussa (1. Kor. 4:4): »Ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu». WA 50, 243-244.

Tästä me nyt näemme mitä avaimet ovat, nimittäin Jumalan kristikunnalle Kristuksen kautta antama virka, valta tai käsky pidättää ja antaa anteeksi ihmisille heidän syntinsä. Sillä näin sanoo Kristus (Matt. 9:6): »Tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin» — hän sanoi halvatulle — »nouse» jne., ja heti sen jälkeen: »Kansanjoukot ylistivät Jumalaa, joka oli antanut sen kaltaisen vallan ihmisille.» Älä anna tässä asiassa johtaa itseäsi harhaan tuolla farisealaisella lörpötyksellä, jolla muutamat pettävät itseään, että ihminen nimittäin muka voisi antaa anteeksi syntejä, vaikkei hän kuitenkaan voi antaa armoa enempää kuin Pyhää Henkeäkään. Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa, tai, niin kuin he sanovat, sisällistä anteeksiantoa. WA 30 II, 498.

Aiommekin nyt hiukan puhua avaimista sellaisina, kuin ne todellisuudessa ovat. Kristus sanoo: Mitä te sidotte maan päällä, se on oleva sidottu taivaassa, ja mitä te päästätte maan päällä, se on oleva päästetty taivaassa. Huomaa, että hän lupaa varmasti, että se on oleva sidottu ja päästetty, mitä me maan päällä sidomme ja päästämme; tässä ei ole mitään harha-avainta. Hän ei sano: Mitä minä sidon ja päästän taivaassa, se on teidänkin sidottava ja päästettävä maan päällä, kuten harha-avaimen opettajat uskottelevat. Koska me saisimme tietää, mitä Jumala sitoo tai päästää taivaassa? Emme koskaan, ja näin ollen avaimet olisivat turhat eikä niistä olisi mitään hyötyä... Mitä te sidotte ja päästätte (sanon minä), sitä en minä tahdo enää sitoa enkä päästää, vaan se on oleva sidottu ja päästetty ilman minun sitomistani ja päästämistäni; minun ja teidän tekonne on oleva yksi ja sama teko eikä kaksi eri tekoa; minun ja teidän avaimenne ovat yhdet ja samat avaimet eivätkä kaksi eri avainta: kun te toimitatte työnne, niin on minunkin työni samalla tehty; kun te sidotte ja päästätte, niin olen minäkin samalla sitonut ja päästänyt. WA 30 II, 497.

Avainten virka on siis korkea, jumalallinen virka, joka auttaa sieluja pääsemään synneistä ja kuolemasta armoon ja elämään ja antaa niille vanhurskauden ilman mitään tekojen tuottamaa ansiota, ainoastaan syntien anteeksiantamisen johdosta. WA 30 II, 468.

Kristus on antanut avaimensa kirkolle taivaan valtakuntaa eikä maallista valtakuntaa varten, niin kuin hän sanookin: »Se on oleva päästetty taivaassa.» Mutta millä tavoin maallinen valtakunta auttaa kristittyä pääsemään taivaaseen? Niin, jos se auttaisi pääsemään taivaaseen, niin ei Kristuksen olisi tarvinnut tulla alas taivaasta. WA 30 II, 490.

»Kaikki, mitä te sidotte ja päästätte», hän ei sano »muutamat», vaan »kaikki». Näin siis avaimen virka on riippumaton syntien määrästä, suuruudesta, pituudesta tai laadusta, minkä nimisiä ne sitten ovatkin; sillä se, joka sanoo »kaikki», ei jätä mitään ulkopuolelle.

Kuitenkaan tuota sanaa »kaikki» ei pidä selittää niin kuin paavi, että avaimet muka sitovat ja päästävät kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä, ja siten antavat meille täydellisen vallan; vaan niitä on sovellettava ainoastaan synteihin eikä muualle, niin kuin juuri on sanottu. WA 30 II, 504.

Koska siis selvästi näemme, ettei Kristus tässä puhu vallasta taivaassa tai maan päällä, vaan meidän veljiemme synneistä, joihin olisi saatava aikaan parannusta, niin ei hänen sanojansa voida sovittaa eikä selittää mihinkään muuhun kuin sellaisiin synteihin, ja on sana »kaikki», niin kuin sanat »sitoa» ja »päästää» rajoitettava yksinomaan noihin samoihin synteihin. WA 30 II, 505.

Kuinka sitten on meneteltävä, kun tahdotaan käyttää avaimia oikein, niin että asia on varma Jumalan edessä? Siihen sinulla on Matt. 18:15 varma raamatunkohta, jossa Kristus itse määrittelee avainviran niin, ettet voi erehtyä, jos vain seuraat sitä; mutta ellet seuraa, vaan rupeat noudattamaan uusia, omia tapojasi, niin tiedä silloin myös, että erehdyt ja ettei sinulla ole oikeita avaimia. Ja tuo raamatunkohta kuuluu näin: »Jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Jos hän sinua kuulee niin olet voittanut veljesi. Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla. Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Muta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.» Siinä sinulla on Jumalan sanassa esitettynä varma ohje ja menettelytapa, joka ei salli sinun erehtyä, joten voit pelotta ja huoletta käyttää avaimia jumalallisesti ja hyvin; sillä sitten seuraa se raamatunkohta, jossa puhutaan avaimista: Mitä te sidotte maan päällä jne. WA 30 II, 501. Neljänneksi edistävät ja auttavat Kristuksen avaimet taivaaseen ja iankaikkiseen elämään pääsemistä; sillä hän kutsuukin itse niitä taivaan valtakunnan avaimiksi, ne kun sulkevat paatuneelta synnin tekijältä taivaan, mutta avaavat sen katuvalle syntiselle. Sen tähden täytyy Kristuksen avaimiin kätkeytyä hänen verensä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa, joilla hän on avannut meille taivaan, ja niin hän avaimillaan ilmoittaakin syntisparoille mitä hän on verellään ansainnut. WA 30 II, 468."


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 08 Joulu 2008, 10:14 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
O.M kirjoitti:
Luther: "Jos siis näet syntejä julkisesti tai yksityisesti anteeksiannettavan tai ihmisiä rangaistavan, niin tiedä, että edessäsi on Jumalan kansaa. Sillä siellä, missä ei ole Jumalan kansaa, siellä ei myöskään ole taivaan valtakannan avaimia."


Tuosta ensimmäisestä lauseesta voisi todeta, että joskus on Suomessakin ollut tilanne, etteivät syntejä ole saarnanneet anteeksi juuri muut kuin uskovaiset. Kuitenkin nykyään esim. joissain kirkon ulkopuolisissa lahkoissa on otettu synninpäästö käyttöön, kun huomattiin uskovaisten "niin suurella menestyksellä" sitä käyttävän, eli ikään kuin varastettu avaimet ilman, että Jumalan kansa olisi heitä päästänyt synneistään. Tarkentaisin siksi tuota Lutherin ajatusta niin, että Jumalan kansaa ei ole ihan joka paikassa, jossa syntejä luvataan anteeksi, vaan kaikkialla, missä syntejä annetaan anteeksi. Luther itsekin toteaa, ettei paavilla ja katolisilla piispoilla yms. "rosvojoukkiolla" ole avainten helistelystä huolimatta muuta kuin kirkon rahakirstun avain, vaikka tokihan katolisessakin kirkossa syntejä luvattiin anteeksi. Katolisesta kirkosta puuttui kuitenkin Lutherin mukaan Pyhän Hengen läsnäolo (Iso katekismus), Jumalan kansan tuntomerkki, jota maailma ei näe eikä tunne, mutta jonka uskovaiset tuntevat ja Hengen silmin voivat "nähdäkin". Siksi taivaan valtakunnan avaimet eivät voi olla ilman Jumalan kansaa.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 08 Joulu 2008, 10:42 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6846
Paikkakunta: Suomenselkä
Muistan yllättyneeni äitini kanssa, kun 1950 -luvulla radion aamuhartaudessa eräs helluntaiherätyksen saarnaaja lupasi synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Aikaisemmin emme olleet vastaavaa lupausta kuulleet ns vapaiden suuntien sen kummemmin kuin kirkonkaan piiristä, päinvastoin monet olivat kauhistuneet mahdollisuuttakin, että ihmisen suusta voisi kuulla syntiä anteeksi luvattavan.
Siinä ilmeni selvä avaimen varkaus, kirjoitin tarkoituksella yksikössä, sillä aikanamme monetkin väittävät hallussaan olevan synnin päästön avain, mutta samalla ylpeilevät ja kerskuvat sillä, ettei heidän keskuudessaan sidota ketään. Kuitenkin Jeesus antoi omilleen sekä päästön, että sitomisen avaimet, ja molempia tarvitaan. Vaikka sitomisen avain on ikävä ja vastenmielinen käyttää, se ei saa joutaa ruostumaan.

Tuosta sitomis avaimen käytön vaikeudesta on paljon keskusteltu eri tilanteissa ja tilaisuuksissa, ja varmaan tulevaisuudessa paljon keskustellaankin. Mielessäni pyörii siitä aihetta ja asiaa,joita en nyt saa kirjallisena näppäimistön kautta näkyville. Ehkä joskus myöhemmin tulee, jos tarpeelliseksi osoittautuu.

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Viimeksi muokannut Taavetti päivämäärä 12 Joulu 2008, 05:25, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 10 Joulu 2008, 10:26 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Taavetti kirjoitti:
Siinä ilmeni selvä avaimen varkaus, kirjoitin tarkoituksella yksikössä, sillä aikanamme monetkin väittävät hallussaan olevan synnin päästön avain, mutta samalla ylpeilevät ja kerskuvat sillä, ettei heidän keskuudessaan sidota ketään. Kuitenkin Jeesus antoi omilleen sekä päästön, että sitomisen avaimet, ja molempia tarvitaan. Vaikka sitomisen avain on ikävä ja vastenmielinen käyttää, se ei saa joutaa ruostumaan.


Noin on. Oikeastaan helluntailaisille synninpäästön käyttö ei ole edes päästöavaimen käyttöä, vaan jonkinlaista pyrkimystä naamioida Raamatun vastaista opetustaan, jonka mukaan Kristuksen voisi löytää eli tulla uskoon kammiossa tai erämaassa. Avaimet ovat avaimia vain siksi, että niillä voidaan sekä avata että sulkea ovi. Jos ketään katumatonta syntiä tekevää ei koskaan sidottaisi, tällöin tultaisiin osalliseksi synnintekijöiden synneistä.

3. Moos. 19:
"17 "Älä paheksu lähimmäistäsi vain ajatuksissasi, vaan nuhtele häntä avoimesti; muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään."

1. Tim. 5:
"22 Harkitse kätten päällepanemista tarkoin, jotta et joutuisi osalliseksi toisten synteihin. Säilytä itsesi puhtaana."


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Joulu 2008, 00:44 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Viestit: 117
Paikkakunta: pohjoinen maa
Juhani Raattamaa opetti saarnamiehiä seuraavasti:
"Te saarnamiehet, olkaa nopiat syntiä anteeksi antamaan, mutta hitaat sitomaan niitäkin, joita viimein täytyy sitoa. Täytyy se niitä sitoa, jotka tuomitsevat kristityitä, se on kiristävät kurkusta, vaikka ennen ovatkin saaneet velan anteeksi ja otettu seurakuntaan."

Pidän tavattomasti Raattamaan kirjoittamista ajatuksista, joissa toisaalta näkyy Lutherin tapaan hyvin selkeä teologinen rakenne, toisaalta viisaan sielunhoitajan lempeys ja armon kirkkaus.

"Ei teillä eikä meillä ole muuta turvaa, kuin syntisinä uskoa kuolleen ja ylösnousseen Herran Jeesuksen päälle, että kasteen pisarat priiskuisit sydämeen Golgatan mäellä, ja auringon terä paistaa teidän sydämeenne ylösnousemuksen kedolla, koska te uskotte Jumalan enkeleitten saarnaa niin kuin Kalilean vaimot."


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Joulu 2008, 13:46 
Poissa
sisupiristäjä
Avatar

Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Viestit: 419
Paikkakunta: Länsi Suomi
Olen kuullut syntejä saarnattavan anteeksi sekä ev.lut.suuntien että vapaiden suuntien tilaisuuksissa, ja aivan samoin sanoin kuin vl:t!

Katolisilla rippi on vastaava kuin vl:lla syntien anteeksi pyytäminen!

Oliko Luther mielestänne vl?

Aromi, selventäisitkö vielä hieman Raattamaan ajatusta!

_________________
Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Joulu 2008, 16:26 
Maarimi, olen itsekin kuullut samoja sanoja joskus käytettävän myös muiden keskuudessa, mutta mitä sitten? Muodollisesti samoista sanoista jossain asioissa ei kuitenkaan rakennu uskonyhteys, koska koossapitävä voima puuttuu. Ja se mitä puuttuu ei ole tuote, jota uskonvalintatoreilla myytäisiin.

Katolisen kirkon ripin yhdistäminen vastaavaksi vl:n syntien anteeksi pyytämisen kanssa on väite, jota on vaikea tulkita tietämättömyydeksi, joten ehkäpä voisit kertoa, mihin käsityksesi perustuu.

Ja oliko Luther vl, niin mitäpä luulet?
:o


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 11 Joulu 2008, 17:00 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6846
Paikkakunta: Suomenselkä
Maarimi kirjoitti:
Olen kuullut syntejä saarnattavan anteeksi sekä ev.lut.suuntien että vapaiden suuntien tilaisuuksissa, ja aivan samoin sanoin kuin vl:t!

Katolisilla rippi on vastaava kuin vl:lla syntien anteeksi pyytäminen!

Oliko Luther mielestänne vl?

Ulkonaiset sanat ovat ottaneet käyttöön monetkin, joilta puuttuu siihen oikeuttava Jumalan Pyhä Henki. Mitään uutta siinä ei kuitenkaan ole, vastaavista tapauksista kerrotaan Apostolien teoissakin, ja melko kauan niistä tapahtumista on aikaa kulunut.

Katolisten rippi eroaa monella tavalla oikeasta Jumalan sanan mukaisesta syntien anteeksi antamisesta. Ilmeisesti Maarimi ei ole perillä katolisten rippikäytännöistä, koska samaistaa sen lestadiolaisten käyttämään synninpäästöön. Taitaa ollakin pimennossa oikea synnin päästö, sen käytäntö ja ennen kaikkea sen voima.

Luther uskoi samalla tavalla, kuin tämän päivän vl.t, on sitten tulkintakysymys, oliko Luther lestadiolainen vai olemmeko me todellisia luterilaisia. Molemmat ovat kuitenkin ulkopuolisten antamia nimityksiä, joita käytämme vain selkeyden vuoksi.

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 12 Joulu 2008, 01:41 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Viestit: 117
Paikkakunta: pohjoinen maa
Maarimi kirjoitti:
Olen kuullut syntejä saarnattavan anteeksi sekä ev.lut.suuntien että vapaiden suuntien tilaisuuksissa, ja aivan samoin sanoin kuin vl:t!

Niin minäkin. Ja olen myös kuullut, että syntejä on saarnattu anteeksi vl-seuroissa erilaisilla sanoilla. Olenpa vielä sitäkin mieltä, että seuroissa olisi mahdollista saarnata ilman synninpäästön sanojakin, ja silti kuulijat tulisivat evankeliumilla hoidetuiksi! (Eri asia on sitten se, että selkeistä synninpäästön sanoista ei varmastikaan kannata luopua...)

Lainaa:
Aromi, selventäisitkö vielä hieman Raattamaan ajatusta!

Voin yrittää, mitä kohtaa erityisesti tarkoitat? Muuten en ehkä jatka Raattamaasta tähän mitään, vaan laitan vaikka toisen otsikon alle toisella kertaa.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 12 Joulu 2008, 02:15 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33
Viestit: 1926
Olen myös ymmärtänyt, että sanamuoto on sinänsä merkityksetön, mutta selvyyden vuoksi on tarpeen saarnata Jeesuksen nimessä, mikä ei ole turha tieto, sillä siitä käy ilmi, kenen valtuutuksilla ja pyynnöstä uskovaiset ovast toimimassa. Syntejä ei siis saarnata anteeksi esim. SRK:n nimessä tai jonkin muun nimessä, vaan aina Jeesuksen nimessä, mikä on keskeinen tieto. Ei ole turhaa myöskään muistuttaa verestä, sillä ilman veren vuodatuta ei ole yhtään syntein anteeksiantamusta, ja verellä puhdistetuksi tuleminen on keskeistä. (Hepr. 9:22). Kenen verestä on kysymys, se mainitaan ensimmäisessä osassa, eli Jeesuksen veren vuodatuksen johdosta tuli laki täytetyksi ja hänen verensä puhdistaa synnistä.

Kuten Taavetti selkiästi kirjoitti, olen itsekin kuullut samaa tietoa, että sanoilla ei ole mitään merkitystä ilman Henkeä, koska hengellinen pappeus on Hengen eikä puustavin virka. Pyhä Henki päästää synneistä. Samoin Pyhä Henki käyttää sideavaimia. Niin että kuten ajallista kynttilää ei voi sytyttää toisen kynttilän avulla, jos se on sammunut, ei voi uskon kynttilääkään sytyttää kuin palavan kynttilän avulla. Ja se tuli, joka sytyttää, ei ole ihmisen omaa tulta, kuten vaikkapa oman vanhurskauden tulta, vaan Jumalan tulta, joka palaa Jumalan voimasta uskovaisten sydämissä. Eräänlaisessa öljylampussa, johon uskovaiset ruukaavat välistä ostaa Siionista lisää öljyä, tulen sammumisen välttämiseksi.

Käsittääkseni Jumala on vain päättänyt säätää asian niin, että kuten ajallisetkin ihmiset syntyvät täällä maailmassa äidistä, niin myös uskovaiset syntyvät äidistä, eli Pyhän Hengen hallitseman seurakunnan yhteydessä. Isästä ei ole vielä kenkään syntynyt, vaan kyllä se on äitimuori, joka toimituksen hoitaa. Ymmärtääkseni ajalliset elämänjärjestykset ovat monesti hengellisen järjestyksen vertauskohtia tai päinvastoin.

Olen vain joskus pohtinut, että oliko siinä enempi vertauskuvia, että Jumalan poika syntyi Pyhästä Hengestä ja äidistä. Eipä kai kannata enempää sitä miettiä vajavaisella ymmärryksellä, mutta en yhtään ihmettelisi, jos ko. syntymiseenkin kätketyisi joitain salattuja vertauksia.

Saa nähdä, joutuvatko palstan kokeneet uskovaiset enempikin huomauttamaan, että taas olen todella monimutkaisia asioita käynyt kirjoittamaan, joissa on monimutkaisuutensa vuoksi huomattava erehtymisen mahdollisuus.

_________________
Ole iloinen hyvinä päivinä, ja ota myös pahakin päivä hyväkses; sillä sen on Jumala luonut toisen kanssa, ettei ihminen tietäisi, mitä tuleva on. (Saarn. 7:14)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 12 Joulu 2008, 09:55 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
nuusku kirjoitti:
Olen vain joskus pohtinut, että oliko siinä enempi vertauskuvia, että Jumalan poika syntyi Pyhästä Hengestä ja äidistä. Eipä kai kannata enempää sitä miettiä vajavaisella ymmärryksellä, mutta en yhtään ihmettelisi, jos ko. syntymiseenkin kätketyisi joitain salattuja vertauksia.


Ainakin siinä mielessä vertausta on käytetty, että perinteisesti Jumalan seurakuntaa on nimitetty neitsyt Mariaksi, myös Lutherin kirjoituksissa.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 12 Joulu 2008, 10:03 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Maarimi kirjoitti:
Olen kuullut syntejä saarnattavan anteeksi sekä ev.lut.suuntien että vapaiden suuntien tilaisuuksissa, ja aivan samoin sanoin kuin vl:t!


Vapaat suunnat ottivat synninpäästön käyttöön muutamia vuosikymmeniä sitten, kun huomasivat "lestadiolaisten sitä niin suurella menestyksellä käyttävän". Mitä hyötyä on siitä, jos vedetön lähde alkaa huutaa, että tulkaa juomaan vettä janoonne.

2. Piet. 2:
"17 Nuo ihmiset ovat vedettömiä lähteitä, sadepilviä, jotka tuulenpuuska hajottaa. Heille on varattuna synkin pimeys."

Maarimi kirjoitti:
Katolisilla rippi on vastaava kuin vl:lla syntien anteeksi pyytäminen!


Katolisilla on velvollisuus luetella kaikki synnit, jotka muistaa. Pappi julistaa hyvitystekojen ja katumusharjoitusten antamisen jälkeen synninpäästön, mutta synninpäästöä pidetään pätevänä vain, jos katumus on riittävän syvää. Ennen kaikkea katolisesta kirkosta puuttuu Pyhän Hengen läsnäolo.

Maarimi kirjoitti:
Oliko Luther mielestänne vl?


Olivatko Aatami ja Eeva kristittyjä?


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 12 Joulu 2008, 12:14 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Aromi kirjoitti:
Juhani Raattamaa opetti saarnamiehiä seuraavasti:
"Te saarnamiehet, olkaa nopiat syntiä anteeksi antamaan, mutta hitaat sitomaan niitäkin, joita viimein täytyy sitoa. Täytyy se niitä sitoa, jotka tuomitsevat kristityitä, se on kiristävät kurkusta, vaikka ennen ovatkin saaneet velan anteeksi ja otettu seurakuntaan."


Toki sellaisiakin löytyy, jotka olisivat lihansa puolelta yli-innokkaita sitomaan. Toisella puolella ovat ne, jotka eivät missään tapauksessa ole valmiita sitomaan ja vielä ylpeilevät sillä.

Aromi kirjoitti:
Pidän tavattomasti Raattamaan kirjoittamista ajatuksista, joissa toisaalta näkyy Lutherin tapaan hyvin selkeä teologinen rakenne, toisaalta viisaan sielunhoitajan lempeys ja armon kirkkaus.

- -

en ehkä jatka Raattamaasta tähän mitään, vaan laitan vaikka toisen otsikon alle toisella kertaa.


Raattamaan hyviä kirjoituksia on tälläkin palstalla osiossa Vanhojen opettajien kirjoituksia ja ainakin nimimerkki Hannun kirjoittamina viestiketjussa Vanhoja saarnoja/kirjoituksia:

http://p3.foorumi.info/vlfoorumi/viewtopic.php?t=2271

Raattamaa kirjoittaa avaimista:

"Vanhoille on sanottu, että taivaan valtakunnan avaimet ovat annetut saarnaviralle erinomattain; mutta jos saarnamies ei ole saanut Pyhää Henkeä, niin hänellä eivät ole muut kuin kirkon avaimet, eikä hän niillä pääse itsekään taivaaseen. Mutta ne saarnamiehet, jotka oven kautta ovat tulleet seurakuntaan, ja ovat Pyhän hengen saaneet, niillä ovat taivaan avaimet, ja ne seurakunnan kanssa yhdistettyinä avaavat ja sulkevat. Olkaa siis valmiit syntiä anteeksi antamaan Jumalan palveliat Jumalan puolesta Jeesuksen nimessä, mutta hitaat sitomaan, sillä ei Kristus hylkää morsiantansa kaikkinaisten syitten tähden. Sana seurakunnalta saarnattu pitää saaman vähän aikaa vaikuttaa, kukatiesi rikollinen alentaa itsensä ja ottaa uskolla vastaan syntein anteeksisaamisen seurakunnalta. Mutta uskontunnustajat, jotka erkaantuvat Kristuksen laumasta, sentähden että Kristuksen ies ja hallituksen muoto on heille sopimaton, ne sanovat luopuvansa pois ihmisistä ja uskaltavat sanaan, mutta jos sinä oikein ymmärrät Jumalan sanan, niin sana sitoo sinun seurakuntaan, (eikä ole puhdasta Jumalan sanaa ulkona seurakunnan, vaan semmoista moskaa kuin perkele selittää, että tulee luvalliseksi hypätä kirkon päältä alas). Voi niitä eriseuran rakentajia, jotka monta pienimmistä pahentavat, saarnattakoon heille myllynkivestä. Minä toivotan, että Herran seurakunta pysyisi rakkaudessa ja hengen yhteydessä. Pysykäämme siis koossa, niinkuin Herramme Kristus on käskenyt ja kaikki synnit ovat niille, jotka seurakunnassa pysyvät, anteeksi annetut Karitsan veren kautta."


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 12 Joulu 2008, 19:08 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Saarnoja ja selityksiä Suomen kirkon uusille evankeliumi-teksteille.
KSAARNOJ2 Tohtori Martti Lutherin saarnoja ja selityksiä Suomen kirkon uusille evankeliumi-teksteille. Toim. B. ja R. Sarlin. Toinen vuosikerta. Helsinki 1892 (SLEY).

"22 SUNNUNTAINA KOLMINAISUUDENPÄIVÄSTÄ.

Matt. 18:15 - 22. (S. 45:78).

Sisällys: Mitä synti on, 1. Miten julkisyntistä on kohdeltava, 2. Paavilaisten kahdenlaisesta pannasta, 3-6. On vain yksi kirkollinen eli hengellinen panna ja yksi maallinen eikä näitä saa millään ehdolla sekottaa. 7. Mistä kirkolla on valtansa, 8-13. Avaimet ovat kaikilla kristityillä, 14, 15. Siinä on minun etsiminen lohdutusta eikä juokseminen pois sanasta ja veljistä etsimään erityisiä ilmestyksiä, 16-18. Syntien anteeksi saaminen ei ole supistettu mihinkään määrättyyn lukuun 19-22.

Jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä; jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut. Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa kuule, niin pidä häntä pakanana ja publikanina.

1. Tässä tekstissä rientää Herra Kristus opetuslastensa edelle ja vastaa erääseen salaseen kysymykseen, jota eivät he vielä olleet tehneet. Sillä edellisen saarnan johdosta Hänen opetuslapsensa ja kuulijansa olisivat kyllä voineet tehdä tällaisen kysymyksen ja sanoa: Rakas Mestari, jos ken kristittyin joukossa olisi niin itsepäinen, ettei hän sallisi itseänsä etsiä eikä löytää, vaan katsosi evankeliumin ylön, tahtosi olla vapaa ja kulkisi eksyksissä, mikä siinä tulisi neuvoksi? Siihen Herra vastaa, sillä Hän tahtoo seurakuntansa hyvin suojelluksi, ja kaikki asiat tarkkaan neuvotuiksi, ja sanoo: "Jos hän sinua kuulee, niin olet sinä veljes voittanut", se on, jos hän tahtoo olla syntinen, niin nuhtele häntä kahden kesken yksinäsi. Nyt on teidän tarkkaaminen, mitä on synti. Sillä jos ken on syntinen, niin ei hän tee syntiä vain minua vastaan, vaan hänen täytyy Jumalaa ja Häneen sanaansakin vastaan syntiä tehdä. Sillä jokaikinen kristitty on velkapää jumalallista sanaa kuulemaan. Mutta ellei hän ole rikkonut Jumalaa ja Hänen sanaansa vastaan, niin ei hän ole minuakaan vastaan rikkonut. Sen vuoksi ovatkin isät, kuten esim. Augustinus ja muut synnin oikein kuvanneet sanoessaan: Synniksi sanotaan Jumalan käskyä vastaan ajatteleminen, puhuminen ja tekeminen.

2. Niin Kristus sanoo nyt: Jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, se on, jos hän käyttäytyy niin, että hän julkisesti Jumalaa ja Hänen sanaansa vastaan elää. Sillä sitä täytyy sanoa sekä sinua, että kaikkia kristityitä vastaan rikkomiseksi, mitä kerran on rikottu Jumalan kunniaa vastaan, tai mitä on tehty ja rikottu Jumalaa vastaan kun esim. ken katsoo Jumalan ylen, parjaa Hänen sanaansa, tai rikkoo toista taulua vastaan, varastaa, ryöstää, tekee huorin, valhettelee ja pettää. Jos nyt tämä tulee tietoosi, tai sinä sen huomaat, niin nuhtele häntä kahden kesken. Ei sinun pidä julkisesti torilla, tai missä muualla satut olemaan, hänestä kaikille huutaa, vaan toki muistaa hänen olevan veljesi, ja pitää muille hänestä suusi kiinni, mennä hänen luokseen, ottaa hänet kahdenkesken, ystävällisesti häntä muistuttaa ja nuhdella sanoen: Niin olen sinusta kuullut, kavahda itseäs ja luovu siitä, ettei Jumala sinua rankaseisi. Silloin saattaa niinkin käydä, että hän sinua mielellään kuulee ja sinä voitat hänet ja saatat hänet taas oikealle tielle. Jollei hän nyt tahdo tätä lohdutuksen sanaa kärsiä, niin on sinun vieläkin kärsivällisyyttä häntä kohtaan osotettava, ja otettava yksi tai pari todistajaa mukaasi, jotka voivat todistaa sinun häntä varottaneen ja nuhdelleen ja sen hänelle sanoneen. Ja jollei hän sittekään tahdo sinua kuulla eikä tämäkään varotus hänessä mitään vaikuta, niin sano: Nyt minä olen viaton ja minun täytyy julkisesti (sarnastuolilta) tehdä velvollisuuteni ja hänet kaikille mainita, että koko seurakunta tietäisi, millaisena heidän tulee häntä pitää ja hän itsekin saisi tietää, ettei hän kuulu siihen vähäseen joukkoon, jota sanotaan kristilliseksi seurakunnaksi, joka, vaikka vielä siinä on heikkouttakin, ei kumminkaan tieten eikä ilkeydestä riko Jumalaa ja Hänen sanaansa vastaan. Niin on siis sanottava: Sen ja sen synnin on hän tehnyt eikä sen lisäksi vielä tahdo ketään kuulla. Ja sillon on kukin tuomitseva tämän rikoksen ja julistava sen päätöksen, ettei se ollut häneltä oikein tehty, ettei sellainen julkinen syntinen tulisi petetyksi eikä arvelisi voivansa vielä olla kristitty, vaikkapa jääkin synnissään olemaan. Jollei hän sittekään kuule, niin on hän julistettava pannaan, laskettava menemään ja pidettävä pakanana ja publikanina, joka ei enää ole oikeassa eikä tahdo tulla etsityksi, vaan joutuu suorastaan kadotukseen. Ensin on minun saarnattava, anteeksi annettava, etsittävä. Ellei hän tahdo, niin on minulla tämä määräys: ken tahtoo olla kadotettu, niin olkoon; pidä häntä pakanana, se on, kirottuna.

3. Sitä, mitä Kristus tässä tarkoittaa, sanotaan pienemmäksi pannaksi ja sen on Hän itse asettanut, että sinun, näet, tulee julkista syntistä pitää publikanina ja pakanana, jolta taivas on suljettu ja jolle helvetti on avattu ja hän menee sinne sen tavoin, joka ei enää kuulu pyhäin ihmisten yhteyteen, sillä hän ei tahdo enää kuulla. Häntä pitää kristillinen seurakunta sellaisena, ettei hän enää ole Jumalan armossa eikä pyhien ihmisten yhteydessä, vaan on Jumalan vihan ja tuomion alainen, kuuluu perkeleen vallan alle, hänen valtakuntaansa.

4. Sitä sanotaan pienemmäksi pannaksi, mutta on kai raskain ja suurin, kun se turmelee sielun: kun minä jotakuta kiellän kasteessa kummina läsnäolemasta ja lapsia kasteelle tuomasta, tai pääsemästä Herran ehtoolliselle tai nauttimasta seurakunnan osallisuutta rukouksessa kirkossa, tai muutoin saamasta mitäkään seurakunnallista virkapalvelusta. Mutta toki saakoon hän käydä kirkossa saarnaa kuulemassa, mitämaks hän kääntysi. Mutta ellei hän sitä tee, niin kiellän minä häneltä kaikki, mitä pyhällä ja kristillisellä kirkolla on, kuten syntein anteeksi saamisen samoin osallisuuden Kristuksen kärsimisessä, kuolemassa ja veren vuodatuksessa, katkasen kaiken pääsön häneltä pyhäin ihmisten yhteyteen ja iankaikkiseen elämään, niin että hänen täytyy luopua taivaasta ja kristikunnasta ja jäädä ilman kaikkia Pyhän Hengen armolahjoja, jota kaikkia Paavali ankarin sanoin korinttilaisille sanoo perkeleen haltuun jättämiseksi. Sillä tälle kirotulle on sanottava, ettei hän enää kuulu siihen joukkoon, jossa Kristus sanallaan ja sakramentillaan on Herrana, vaan on eronnut kristityistä tuohon joukkoon, jonka herrana perkele on.

5. Näin on meidän siis kohdeltava kovia, paatuneita syntisiä, että he syntiensä vuoksi ovat Jumalan ja seurakunnan edessä tuomitut ja perkeleen omat ja helvetin kekäleet. Tämä on kristillisen kirkon panna, jonka Kristus itse on asettanut, ja josta Matteuksen 16. luvussakin (Matt. 16) puhutaan. Sitä sanotaan kyllä vähemmäksi pannaksi. Mutta itseteossa on se suurin ja iankaikkinen panna, sillä ken siihen joutuu, se on kasteen ja ehtoollisen turhaan saanut eikä ole Kristuksen veren kautta saanut lunastusta synnistä ja kuolemasta. Jumala varjelkoon itsekutakin sellaisesta pannasta.

6. Missä nyt ahdistettuja omiatuntoja on, niitä voidaan vielä hengellisellä pannalla pelottaa, niin että heille sanotaan: Tällainen vaara uhkaa sinua; niin arvelee ehkä joku: O, olenko minä iankaikkisen tuomion alla? Minä tahdon tehdä parannuksen enkä enää koskaan niin käyttäytyä.

7. Sen vuoksi sanoo Herra Kristus: Pidä häntä pakanana. Sano hänelle tämä julistus ja tuomio, että hän, näet, on erotettu kirkosta ja kaikesta armosta, jonka Jumala kirkolle on antanut, ja mitä muuta kristityillä on. Mutta jos hän katsoo tämän ylen eikä pane siihen mitään arvoa, onko minun käytävä sitte häneen käsiksi? Ei, se on keisarin tehtävä. Mutta jos keisari on hänestä huolimaton, niin pidä sinä nyrkkisi alallaan ja anna keisarin hallita vatsaa ja hallitse sinä, saarnamies, sielua. Jollei nyt keisari tee mitään, niin ei minunkaan ole sitä kyseltävä, vaan jätettävä se hänen vastattavakseen; kumminkin on minun häntä muistutettava, missä virkani sitä vaatii.

8. Mistä on sitte kirkolla tämä valta? Näistä sanoista, jotka tekstissä seuraavat:

Totisesti sanon minä teille; Kaikki mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaassa; ja kaikki mitä te päästätte maan päällä, pitää myös päästetyt oleman taivaassa.

9. Ikäänkuin Hän tahtosi sanoa: Teidän sitomisenne maan päällä ja minun sitomiseni taivaassa ovat samallansa. Mitä te sidotte maan päällä, sitä en minä tahdo päästää taivaassa, ja mitä te päästätte maan päällä, sitä ei myöskään koskaan sidota tuolla ylhäällä minun luonani taivaassa. Tämän tulee tuon paatuneen tietää, joka ei pane pannaan mitään arvoa, vaan sanoo: Luuletko sinä voivasi ottaa minut Herralta Jumalalta ja antaa perkeleelle? Sanot minun olevan perkeleen oma, kuka sinulle on antanut vallan minua tuomitsemaan? Ei sinulla ole oikeutta minusta niin päättämään. Mutta sano sinä: Rakas ystävä, en minä ota sinua Herralta Jumalalta, vaan julistan sinulle Kristuksen sanasta sen tuomion, että sinä syntiesi kautta olet Jumalalta otettu ja perkeleen haltuun annettu. Juuri nämä synnit tekevät sinusta pakanan ja publikanin. Syy on sinussa. Ja kuule, minkä vallan Kristus on antanut seurakunnalleen ja saarnaviralle, kun Hän sanoo: "Totisesti mitä te maan päällä sidotte, se on sidottu taivaassakin"; kuin sanoisi Hän: Jos te kerran ketä olette nuhdelleet ja hän ei ota siitä vaaria, vaan nurkuu sitä vastaan ja sanoo: Ken on papeille antanut vallan minua sitomaan ja pannaan julistamaan? ja vaikka he sen tekisivätkin, niin eipä Jumala taivaassa taida minulta heidän vuokseen armoa kieltää; jos minä Hänen kanssaan sovin, niin en minä pannaan suurta arvoa pane? niin vastaa Kristus siihen ja sanoo: Niitä, joita te maan päällä pidätte kirottuina ja perkeleen omina, niitä minä taivaassa pidän aivan samallaisina. Sillä mitä te olette maan päällä sitoneet, sen minäkin sidon taivaassa. Sillä sellainen luottamus on minulla seurakuntaan, että kaikki, mitä teidän luonanne on sidottua, se on minunkin luonani sidottua. Siteet ovat samat alhaalla maan päällä ja ylhäällä taivaassa. Täällä sitoutuu Jumala pyhän kristillisen seurakuntansa tuomioon, jos se sitä oikein käyttää, niin että kirkon tuomio silloin on Jumalan oma tuomio. -- Sinä kuulet tässä Herran Kristuksen asettavan niin jalon järjestyksen kirkkoonsa, että Hänellä ja sillä on voima julkisissa synneissä ja paheissa sitomaan ja ihmisiä pannaan panemaan. Eikä Hän sano tässä pidättävän itselleen mitään etuoikeutta, vaan mitä kirkko päättää, se on Hänenkin luonaan päätettyä. Näin, eikä millään muulla tavalla. Mitä te puhutte, sitä minäkin puhun; mitä te päästätte, sen minäkin päästän; mitä te sidotte, sen minäkin sidon, sillä teidän sananne on minun sanani. Senvuoksi ei Hän myöskään sano: Mitä minä ylhäällä taivaassa sidon tai päästän, sen pitää teidänkin luonanne sidotun, tai päästetyn oleman; sillä sillon emme me tietäisi mitä ja ketä Hän siellä sitoo. Mutta me tiedämme kristillisen kirkon olevan Hänen luonaan sellaisessa arvossa, että sen sitominen on sama kuin jos Jumala taivaassa itse olisi sen julistanut. Sillä toisessa paikassa Hän sanoo: Joka teitä kuulee, hän kuulee minua. Mitä minä puhun, sen puhuu Jumala taivaassa; ja tässä sanoo Hän: Mitä te maan päällä sidotte ja päästätte, se on minun luonani taivaassa sidottua tai päästettyä. Älköön paatunut syntinen luottako siihen, ettei hän ole hyljätty, jos kirkko olisikin hänet pannaan julistanut kuten vielä tänäpäivänä moni sanoo: Eipä minulle tarvitse sanoa, mitä minun tulee uskoa. Minä olen siksi oppinut, että minä sydämessäni kyllin tiedän, kuinka minä tahdon autuaaksi tulla, vaikkapa sielunpaimeneni olisi minut pannaan pannutkin. Mutta luota sinä siihen, ettei Herra Kristus toisenlaista tuomiota julista kuin Hänen kirkkonsakaan.

10. Tämä käy nyt niitä pölkkypäitä vastaan, jotka eivät ota mitään nuhdetta eikä kuritusta varteen, vaan katsovat kaikkia ylen. Heille on julistettava Kristuksen tämän tuomion vahvistaneen. Ja se nähdään vielä tänäkin päivänä esimerkeistä, joita esimerkkejä, vaikka ne ovatkin harmillisia, ei saa hylkiä. Sillä moni niistä, jotka pannaa ovat katsoneet ylön, ovat saaneet kauhean lopun; sillä Kristus pitää kiinni sanastaan ja siteistään. Tietäkää senvuoksi, kuinka niitä on kohdeltava, jotka eivät tahdo millään tavalla antaa löytää itseänsä, vaan vielä sanoilla uhottelevat ja uhmailevat, jos heitä pannaan sidotaan.

11. Toinen kappale on päästöstä: jos syntinen peljästyy pannaa ja kääntyy, onko hän jälleen otettava vastaan? Siitä kysyy Pietari jäljempänä kun hän sanoo: "Kuinka usein pitää minun veljelleni antaman anteeksi? Onko seitsemässä kerrassa kyllä?" Ja on tämä kappale sanomattoman lohdullinen, kun Kristus opettaa sitä, ettei Hän eikä Hänen kirkkonsa niin sido eikä pannaan pane, että se kestäisi iankaikkisesti, vaan missä ihminen sellaisen kauhean pannan ja tuomion kautta kääntyy, synti käy hänelle vastenmieliseksi ja hän etsii syntein anteeksisaamista Kristuksen kautta ja haluaa toisenlaista päätöstä ja tuomiota; niin on hän taas otettava perkeleeltä pois. Hän ei ole niin kokonaan hylättävä, ettei hän enää saattaisi palata, vaan hänelle on avattava ovi ja hän julistettava synnistään vapaaksi. Ja jos tämä on tapahtunut ja hän on päästetty maan päällä, niin pääsee hän irti taivaassakin. Sillä kenen kirkko on vapaaksi julistanut, hän on myös aivan varmaan Jumalan edessä taivaissa vapaaksi julistettu.

12. Näin on Herra Kristus kristillisen kirkon perin oivallisesti järjestänyt, niin että mitä ikinä se tekeekin sitomisella ja päästämisellä maan päällä, siihen julistaa Hän suostuvansa ylhäällä taivaissa. Senvuoksi on tämä sanomattoman ihana ja lohdullinen luku kaikille särjetyille sydämille, joita syntinsä vaivaavat, tietääkseen sen, että kaikkinäkevä Jumala taivaissa suostuu ja oikeaksi ottaa kirkkonsa tuomion ja päästöpäätöksen viheliäisen syntisen yli. Mikäpä voisi olla sen lohdullisempaa kuin se, että Jumala julistaa suostuvansa ihmisen lausumaan päästöön? Ja Jumala tahtoo, että ihmiset lausuvat päästön. Jos se tapahtuu niin olet sinä syntinen taas osallinen koko Jumalan armosta ja Hänen sakramenteistaan. - - Tässä kuulemme me, kuinka Herra Kristus jättää päästön ja syntein anteeksi antamisen veljelleni, josta saan ja josta minun tulee se noutaa. Ja jos minä sen kuulen, niin saan minä olla vakuuttunut siitä, että Jumala on minulle ylhäällä taivaassa antanut syntini anteeksi eikä tahdo niitä enää muistaa, jopa hymyilee minulle.

13. Niin tulee meidän siis ahkeroida sitä, ettei kenkään syntinen joutuisi kadotukseen, vaan tekisi parannuksen. Mutta jos he sen katsovat ylön, niin tehtäköön kuten Herra Kristus on opettanut, mutta katso vain, että hän kadottaa Jumalan valtakunnan ilman sinun syytäsi. Sinä olet häntä etsinyt, varoittanut, nuhdellut ja julistanut hänelle tuomion. Ja taas, jos hän tekee parannuksen ja etsii armoa ja syntein anteeksi saamista, niin käskee Kristus antamaan hänelle synnit anteeksi. Ja ken syntinsä saa anteeksi, olkoon samalla vakuuttunut saaneensa syntinsä taivaissakin anteeksi.

14. Nyt jakaa Hän avaimet jokaiseen taloon ja sanoo:

Taas sanon minä teille: Missä ikinä asiassa kaksi teistä sopivat maan päällä, jota he rukoilevat, se heidän pitää saaman minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä kussa kaksi taikka kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.

15. Tässä Herra laajentaa tämän lohdutuksen sangen laajalle, mutta kumminkin niin, ettei Hän astu ulos kristittyjen yhteydestä. Sillä ennen on Hän käskenyt kirkon piirissä nuhtelemaan syntiä ja niitä pannaan panemaan, ja julistamaan myöskin syntein anteeksi antamista, tietääksemme, mitä synti on. Nyt Hän sanoo, ettei Hän tahdo sitä vain kirkossa niin olemaan, vaan tämän oikeuden ja vapauden tulee olla siinä, missä kaksi taikka kolme tulevat kokoon Hänen nimeensä, että he keskenänsä julistaisivat ja toisilleen ilmoittaisivat lohdutusta ja syntien anteeksi saamista. Näin Hän valaa sen kristittyinsä yli vielä runsaammassa määrässä ja täyttää kaikki nurkat syntein anteeksi saamisella, etteivät he saisi syntein anteeksi saamista vain seurakunnassa, vaan vielä kotonaankin, kedolla, pellolla ja missä toinen vain toisensa luo tulee, siinä on heillä lohdutus ja pelastus saapuvilla. Ja on tämä minulle hyödyksi siinä, että jos minä olen ahdistuksessa ja murheessa, huolissa ja heikkoudessa, niin että minulta jotakin puuttuu, olkoonpa mikä aika hyvänsä eikä kaikkina aikoina kirkossa ole julkista saarnaa saatavissa ja veljeni tai lähimmäiseni tulee luokseni, niin on minun lähimmälleni (uskotulle) valitettava ja häneltä lohdutusta anottava. Minkä lohdutuksen hän sitte minulle antaa ja julistaa, se on Jumalankin luona taivaassa minulle myönnetty. Ja päinvastoin on minunkin muita lohdutettava ja sanottava: Rakas ystävä, rakas veli, miksi et heitä huoliasi? Eihän se ole Jumalan tahto, että jotakin pahaa sinulle tapahtuisi. Jumala on antanut Poikansa sinun edestäsi kuolemaan, ei senvuoksi, että sinä surisit vaan että olisit iloinen. Rohkaise siis mielesi, äläkä murehdi, niin sinä palvelet sillä Jumalaa ja teet Hänelle mieliksi. Ja laskeutukaa sitte toistenne kanssa polvillenne ja rukoilkaa "Isämeidän", niin se varmaan taivaaseen kuuluu, sillä Kristus sanoo: Minä olen siinä heidän keskellänsä. Hän ei sano: Minä näen sen, minä kuulen sen, tai: Minä tahdon heidän tykönsä tulla, vaan: Minä olen jo siinä. Jos siis sinä lohdutat minua, tai minä sinua ja teemme sen molemmat itsellemme parannukseksi ja autuudeksi, niin on minun uskominen sinua ja sinun minua, että Jumala, taivaallinen Isä, tahtoo meille antaa, mitä rukoilemme ja mitä meiltä puuttuu. Kuinka olisi Herra Kristus voinut yltäkylläisemmin meille antaa ja parempaa huolta meistä pitää.

16. Meillä on oikea valkeus, se näette, että me tulemme Jumalan nimessä yhteen Hänen sanaansa etsimään, samoin, että minä menen lähimmäiseni luokse, hänelle hätääni valittamaan ja häneltä lohdutusta etsimään. Ken sillon minua lohduttaa, vaikkei hänellä olisi sormenkaan leveydeltä sitä oppia kuin minulla tai muilla oppineilla, niin lohduttaa hän minua Jumalan puolesta ja Jumala itse puhuttelee minua hänen kauttaan. Ja usein tapahtuu niin, että lähimmäiseni sattuu löytämään lauseen ja lausuu sen minulle lohdutukseksi, jota muutoin ei olisi mieleeni juolahtanutkaan. Senvuoksi on kuolevan lähimmäisenkin luokse mielellään mentävä; meidän ei pidä ruveta erakoksi tai erämaita ja nurkkia etsiä, vaan kuolevia kehottaa mielellään kuolemaan menemään ja sielunsa Kristukselle uskomaan. Tätä sanotaan Jumalan kunnian ja Kristuksen ylistyksen etsimiseksi. Mutta jos kuolevan luokse tullaan ja kysytään testamenttia ja sanotaan: Mitä tahdot meille antaa, niin on se perkeleen nimeen tulemista.

17. Sen vuoksi on Jumala kaikkialla runsaasti pitänyt huolen vahvistuksestamme ja lohdutuksestamme. Vieläpä jos olemme kotonamme, niin saa hätätilassa mies vaimoltaan ja vaimo mieheltään lohdutuksen. Sillä näin seisoo tekstissä: Kussa kaksi tulevat yhteen ja jotakin rukoilevat, niin se varmaan taivaassa kuullaan; erittäinkin jos olemme seurakunnassa tai kokouksissa ja seuroissa, joissa voimme papilta julkisesti tai yksityisesti saada lohdutusta. Niiden seassa, jotka ovat samassa kaupungissa ja talossa, joilla on kaste ja kuulevat Jumalan sanaa ja viljelevät ehtoollista, löydämme me oikeat kristityt.

18. Ota senvuoksi synnin päästö ja jos sen olet saanut, niin sanoo Kristus: Teillä ei ole enää minun edessäni syntiä; ja kuten kristillinen kirkko sanoo: Minä päästän sinut, niin sanoo Kristuskin taivaassa. Mene siis lähimmäises luo, ja etsi häneltä neuvoa ja lohdutusta, niin se on Kristuksen luonakin saavutettu, sillä Hän sanoo: Kussa kaksi tai kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siinä olen minä heidän keskellään. Siinä olen minä, siinä tahdon minä olla ja asustaa. Ja mikä vielä enempi on: kukin kristitty sielu on Jumalan Isän, Herran Kristuksen ja Pyhän Hengen asunto, hovi ja temppeli kuten Paavali 2. Kor. 6:16 sanoo: "Te olette elävän Jumalan temppeli", siksi vihityt ja pyhitetyt, että Jumala meissä tahtoo asua. Hän tahtoo olla uskovien perheenisänä, opettaa, käskeä, toimia ja kieltää. Kun meillä nyt on Hänen sanansa ja sakramenttinsa, niin on Hän meidän Isämme ja me Hänen lapsensa.

Silloin tuli Pietari Hänen tykönsä ja sanoi: Herra, kuinka usein pitää minun veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? Onko seitsemässä kerrassa kyllä? Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

19. Kristus on tähän asti antanut sen tavan ja mittakaavan, jonka mukaan kirkon tulee päästämistä ja sitomista pidellä, ja syntisiä kohdella; ja kirkon tässä opinkappaleessa yltäkyllin varustanut ja holhonnut. Sillä Hän näki kyllä, että niin kauan kuin me täällä maan päällä lihassa vaellamme, myöskin synti kulkisi mukana, ja etteivät kristityt koskaan täällä eläissään voisi tulla niin puhtaiksi, etteivät he tarvitsisi syntein anteeksisaamista. Eikä perkelekään lakkaa meitä uskosta ja autuudesta kiskomasta. Siis Herra Kristus sen hyvin tietää, ettei meidän elämämme mene ilman syntiä. Sen vuoksi on Hän valtakuntansakin niin järjestänyt, että kristillinen kirkko tietäisi, millainen se on ja että mitä se sitoo tai päästää, sen Kristuskin tahtoo taivaassa sidotuksi tai päästetyksi jättää. Ja olenpa ennen kaikella ahkeruudella teitä muistuttanut tätä evankelista tekstiä oikein käsittämään, että se, näet, on ymmärrettävä siitä synnistä, joka tapahtuu Jumalan lakia vastaan. Sillä paavi on tehnyt syntiä, missä ei syntiä ole, kun hän esim. kieltää ruuat ja sitte taas antaa luvan ja sallii lihaa syödä. Sen vuoksi on tietäminen, mikä synti on ja mitä synnin sitomiseksi ja päästämiseksi sanotaan.

20. Nyt Herra jatkaa ja selittää laveammalta syntien anteeksiantamusta, tekee sen vielä laajemmaksi, ei supista sitä mihinkään lopulliseen lukumäärään kuten Hän sen ylempänäkin laajensi yli koko maailman eikä tahdo sitoa sitä mihinkään määrättyyn paikkaan kuten Paavi on tehnyt, vaan jokikisestä nurkasta ja paikasta, jossa vain kastettuja ihmisiä on, siellä on myös syntien anteeksiantamus saavutettavissa. Niin tahtoo nyt Pietarikin käyttäytyä aivan viisaasti, saada tässä jokin määrätty lukumäärä, esiintyy ja sanoo: Minä kuulen, että on anteeksi anettava, syntiä päästettävä ja sidottava. Jos nyt ken kolmesti tai neljästi päivässä rikkoo, onko hänelle sittekin yhä anteeksi annettava? Eikö olisi ennemmin sanottava: Minä en tahdo enää sinua päästää, tai sinulle anteeksiantaa, sillä sinä lankeet yhä ja teet yhä enemmän ja enemmän syntiä! Hän arveli: Jos ken lakkaamatta tahtoo syntiä tehdä, onko sitte ovi lakkaamatta pidettävä auki, ja oltava valmis syntiä antamaan anteeksi? Pietari on siis viisas mies ja tahtoo ruveta Herran Kristuksen mestariksi, tahtoo sen supistaa ja määrättyyn lukumäärään rajottaa, niin että siinä jo riittäisi, jos hän kolmesti tai seitsemästi antaisi anteeksi. Silloin Kristus vastaa: Se on sinun tehtävä ja annettava hänelle anteeksi niin usein kuin hän synnin tehtyään palaa anteeksi antamusta etsimään. Sillä seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa synnit anteeksi antaa on samaa kuin sanottaisi: lakkaamatta. Niin usein kuin veljesi anoo, tulee sinun olla valmis antamaan hänelle anteeksi.

21. Kuvaa siis Kristus itsellesi armollisena ja laupiaana syntien anteeksiantajana, jos sinä muutoin sitä haluat. Samoin jos veljesi lankee ja nousee jälleen ja etsii armoa, niin on Herra Kristus hänellekin kuvattava kadonnutta lammasta kantavana ja kadonnutta rahaa etsivänä. Sillä Kristus on asettanut syntien anteeksisaamisen kirkkoonsa ja järjestänyt sellaisen valtakunnan, jonka nimi on syntien anteeksiantamus. Sellainen joukkokunta on kirkko, että missä ken syntinen ottaa hänelle sanotusta vaarin ja ottaa nuhteen vastaan, niin hän saa syntien anteeksisaamisen ja tämä anteeksiantaminen on niin usein voimassa kuin sitä siltä vain anotaan ja etsitään.

22. Mutta nyt sanotaan: Eikö sitte mitään muuta ole tehtävänä kuin lakkaamatta vain annettava syntiä anteeksi ja vuodatettava syntien anteeksiantamusta ihmisten yli. Silloinpa tulee maailma täyteen ilkiöitä ja pahuutta eikä maailmassa enää lopuksi ole minkäänlaista kuria. Tarvinneeko noiden viisasten ihmisten tästä huolehtia?!"


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 60 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2, 3  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö