Kavahtakaa vääriä profeettoja 8 Kolm Jälk sun

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

Kavahtakaa vääriä profeettoja 8 Kolm Jälk sun

ViestiKirjoittaja luther76 » 15 Tammi 2009, 12:59

Tässä on hyvä aloitus esipuhe aiheeseen.


Kirkkopostilla 3

Kahdeksas kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai

Ensimmäinen evankeliumisaarna

Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka
tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat
raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän
orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee
pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono
puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää,
hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän
hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse
taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni
tahdon.» Matt. 7:15 - 21.

1. Selitettyään Jumalan käskyt näissä edeltävissä kolmessa,
viidennessä, kuudennessa ja seitsemännessä, luvussa, Herra on
päättänyt seuraavasti: "Kaikki, minkä te tahdotte ihmisten teille
tekevän, tehkää myös te samoin heille". Tämä on kristillinen oppi ja
koko kristillisen elämän pääsisältö. Sitten seuraa tämänpäiväinen
evankeliumi. Siinä Herra hoitaa nuhteettoman paimenen ja opettajan
virkaa, opettaen meitä kavahtamaan vääriä oppeja. On kuin hän sanoisi:
Nyt saitte opin, kavahtakaa tästä lähin muita oppeja! Varmaa näet on,
että siihen, missä tätä sanaa saarnataan, ilmestyy häijyjä opettajia
ja vääriä profeettoja.

2. Tämän varalle on meidän urheasti varustauduttava, sillä nämä kaksi
oppia, joista toinen on oikea ja hyvä, toinen väärä ja viettelevä,
esiintyvät aina rinnakkain. Näin on ollut alusta alkaen, ja sellaisena
se on jatkuva maailman loppuun saakka. Ei siis laisinkaan sovi se,
että me vetäydymme hiljaisuuteen tahtoen varmistua turvallisesta
olosta. Häijy ihmisoppi, perkeleen oppi, ja kaikki vihollisemme
vastustavat meitä lakkaamatta; emme siis saa ajatella, että olemme jo
taistelumme taistelleet: me emme vielä ole hypänneet yli ojan! Siksipä
Herra meitä aivan hartaasti varoittaa sanoen:

<<<0263>>>

Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne
lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.

3. Meidän on tässä kiinnitettävä tarkka huomio siihen, että Herra
Kristus tässä antaa käskyn ja vallan kaikille kristityille olla kaiken
opin arvostelijoina, ja hän antaa heidän ratkaista, mikä on oikein tai
väärin. Tämä asia on jo varmaankin tuhannen vuoden aikana ollut
tärveltyneenä väärien kristittyjen keskuudessa: meillä ei ole ollut
ratkaisuvaltaa, vaan meidän on ollut pakko ilman mitään arvostelua
omaksua kaikki se, minkä paavi ja kirkolliskokoukset ovat määränneet.

4. Niinpä niin, tämä evankeliumi kaataa kerrassaan kumoon
paavilaisuuden ja kirkolliskokoukset: me emme todellakaan ole
velvolliset noudattamaan sitä, minkä paavi käskee ja mitä ihmiset
uskottavaksi määräävät. Siksipä sanon vielä kerran: Käsittäkää
evankeliumi hyvin! Eihän paavia eikä kirkolliskokouksia eikä ketään
muutakaan ole käsketty määräämään uskottavaksi sitä ja päättämään
siitä, mikä usko on. Sanoohan Kristus: "Kavahtakaa vääriä
profeettoja!" Joko evankeliumin täytyy valhetella tai paavin ynnä
kirkolliskokousten. Kristus sanoo: Meillä on oikeus arvostella kaikkea
oppia ja sitä, mitä noudatettavaksemme tai vältettäväksemme pannaan.
Mutta Herra ei siinä puhu paaville, vaan kaikille kristityille. Ja
samoin kuin on sanottu kaikille tämä oppi: »Kaikki, mitä te tahdotte
ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille», samoin eivät
myöskään nämä sanat: »Kavahtakaa vääriä profeettoja» sulje ketään
pois. Siitähän selvästi seuraa, että minä todella saan arvostella
oppia.

5. Minun on siis sanottava näin: Paavi, sinä olet kirkolliskokousten
kera tehnyt päätöksiä, mutta minäpä ratkaisen, hyväksynkö minä ne
vaiko en. Kuinka niin? Katsos, et sinä vastaa minun sijastani ja
puolestani silloin, kun minun on kuoltava, minun itseni on
huolehdittava siitä, mitä minä aion tehdä, ollakseni asiastani varma.

6. Sinun täytyy näet olla tästä asiasta aivan varma siitä, että niin
on Jumalan sana, yhtä varma kuin olet siitä, että elät, jopa vielä
varmempi; sillä vain sen perustuksella täytyy omantuntosi olla lujana.
Ja jos kaikki ihmiset, jopa enkelitkin ja koko maailma tutisivat
päättämään mitä tahansa, mutta sinä et kykenisi lausumaan ratkaisua
etkä päättämään, sinä olet kadotettu. Sinä et, näet, saa perustaa
ratkaisuasi paaviin etkä kehenkään toiseenkaan, sinun on itse oltava
niin taitava, että voit sanoa: Tuon puhuu Jumala, tätä ei, tuo on
oikein, Tämä ei, muutoin ei ole sinun mahdollista kestää.

7. Jos sinä, näet, kuoleman korvalla perustaudut paaviin ja
kirkolliskokouksiin ja sanot: Näin on paavi sanonut, näin ovat
kirkolliskokoukset päättäneet, näin ovat pyhät isät, Augustinus,
Ambrosius, määränneet, silloin perkele voi piankin tehdä kaiken
sinulle epävarmaksi ja hän kuiskuttelee sinun korvaasi: Kuinka, jospa
onkin vaaraa tuo? Kuinka, jospa ovatkin erehtyneet? Maassa jo kumossa
maannet silloin, kun sinut tuollainen <<<0264>>> kiusaus ehdättää!
Sinun on siis oltava jäykkänä, niin että urhoollisesti ja pelottomana
uskallat sanoa: Tämä on Jumalan sana, sen nojaan jätän ruumiini ja
sieluni ja satatuhatta kaulaa, jos minulla niin monta olisi. Samaa
pyhä Pietarikin tarkoittaa 1. Kirjeensä 4. luvussa (11. jakeessa)
sanoessaan näin: »Jos joku puhuu, puhukoon niinkuin Jumalan sanoja»;
ja pyhä Paavali 1. Korinttolaiskirjeensä 2. luvussa (3. ja ss.
jakeissa) sanoo: »Ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden
vallassa ja pelossa ja suuressa vapistuksessa, eikä minun puheeni ja
saarnani ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman
osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen,
vaan Jumalan voimaan».

8. Mutta he alkavat puhella: Niin kai, mutta mistä me tiedämme, mikä
on Jumalan sanaa, mikä oikeaa tai väärää? Se meidän täytyy oppia
paavilta ja kirkolliskokouksilta. Olkoon menneeksi, päättäkööt ja
sanokoot, mitä ikinä, mutta minä sanon: Sinä et voi siihen perustaa
luottamustasi etkä omaatuntoasi sillä rauhoittaa; nyt on kysymyksessä
henkesi, nyt on kysymyksessä elämäsi. Jumalan siis täytyy sydämellesi
sanoa: Tämä on Jumalan sana, — muutoin se jääpi todistamattomaksi.

9. Meidän piispamme — Kaifas, Pilatus, Herodes — kuitenkin raivoissaan
ahdistavat niin ankarasti, että luulisi heitä mielipuoliksi. He
esittävät seuraavan, pyhän Augustinuksen, lauseen: »Minä en uskoisi
evankeliumia, ellei minua siihen kirkon arvonanto pakottaisi». Näin he
luulevat asian voittaneensa. Mutta sano sinä: Mitä se minuun koskee,
sanoi sen vaikka Augustinus tai Hieronymus, pyhä Pietari tai pyhä
Paavali, jopa vaikka taivaan ylienkeli, Gabriel, mikä on vielä paljon
enemmän. Eihän se minua auta, minulla täytyy olla Jumalan sana, minä
tahdon kuulla, mitä Jumala sanoo.

10. Tämän sanan Jumala sanotuttaa sinulle ihmisillä; erikoisesti hän
on sen julistuttanut ja kirjoituttanut apostoleilla. Eivät pyhä
Pietari ja pyhä Paavali puhukaan omia sanojansa, vaan Jumalan sanaa.
Senhän Paavali itse todistaa tessalonikalaisille, 1. Kirjeensä 2.
luvussa (13. jakeessa) sanoessaan: "Te, kun saitte meiltä kuulemanne
Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan,
niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä,
jotka uskotte". Kyllähän minulle voidaan saarnata Jumalan sanaa, mutta
kukaan muu ei voi antaa sitä minun sydämeeni kuin Jumala yksin: hänen
täytyy puhua sydämessä, muutoin ei asiasta tule mitÄän. Jos, näet, hän
vaikenee, kaikki jääpi sanomattomaksi. Kukaan siis ei saa viedä minua
pois siitä sanasta, jota Jumala minulle opettaa. Ja Tämä minun täytyy
tietää yhtä varmasti kuin kolme ja kaksi on viisi, sillä se on niin
varmaa, että, vaikka kaikki kirkolliskokoukset sanoisivat toisin, minä
tiedän niiden valhettelevan. Samoin: yksi kyynärä on pitempi kuin
puoli kyynärää, se on varma; vaikka koko maailma väittäisi vastaan,
minä kuitenkin tiedän, että se toisin on. Kuka siis antaa minulle
ehdottoman varmuuden? Ei ainoakaan ihminen, vaan yksinomaan totuus,
joka on niin kokonainen, niin aivan varma, ettei sitä kukaan voi
kieltää.

<<<0265>>>

11. Siihen sen täytyy päätyä, että sinä sanot: Näin se on,
ainoakaan ihminen ei minua siitä minnekään vie! Kun sinä kuulet: "Älä
tapa!", tai: "Tee muille sitä, mitä toivot muiden itsellesi tekevän",
niin tietäös, jo ennen kaikkia kirkolliskokouksia, tämä oppi
Kristuksen opiksi, vaikka kaikki ihmiset sanoisivat toisin. Niin ikään
tämä oppi: Sinä et voi itseäsi auttaa, vaan Kristus on sinun
Vapahtajasi, ja tämä saa aikaan sen, että syntisi anteeksi annetaan.
Tämä sinun täytyy tietää ja tunnustaa sydämessäsi: Niin se on. Ellet
sitä tunne, ei sinulla ole uskoa, vaan sana riippuu korvallasi ja
häilyy kielelläsi niinkuin vaahto veden pinnalla, niinkuin profeetta
Hoosea, Kirjansa 10. luvussa (7. jakeessa), sanoo: "Hukassa on Samaria
kuninkaineen, on kuin vaahto veden pinnalla". Sinun on siis uskottava
kaikki, ei sanoina, jotka muka Pietari on saarnannut, vaan sen tähden,
että Jumala on käskenyt sinua uskomaan sen. Tämän kaiken minä tässä
sanon sen vuoksi, että jälleen pääsisimme evankeliumiin ja
huomaisimme, mistä itse perustus on alkuisin: teidän täytyy olla
arvostelijoita ja teillä on valta ratkaista se kaikki, mikä eteenne
tuodaan. Enhän minä voi enkä minä saa rakentaa ainoallekaan ihmiselle,
sillä minun itseni täytyy käydä tilille kuoleman tullen.

12. Älkää siis antako houkutella itseänne siihen, että teidän muka
täytyy uskoa se, minkä paavi sanoo tai minkä kirkolliskokoukset
päättävät. Jos sinä tunnet Jumalan, sinulla on jo se ojennusnuora, se
mittapuu, jonka avulla sinä kykenet arvostelemaan kaikki isien opit,
tietäessäsi, näet, että Kristus on meidän autuutemme, että hän
hallitsee meitä, ja että me olemme syntisiä. Jos siis joku esiintyy
sanoen: Sinun täytyy ruveta munkiksi, sinun täytyy tehdä niin ja niin,
jos tahdot tulla autuaaksi, ei usko yksin riitä autuuteen, niin sinä
voit varmana sanoa: Sinä valhettelet, sinun oppisi on väärä, sillä se,
joka uskoo Kristukseen, on autuas. Kuka opettaa sinulle tämän?
Sydämessäsi oleva usko, joka yksin sen uskoo. Kukaan ei näin ollen voi
välttyä erheeltä, ellei hän itse ole hengellinen ihminen. Sillä näin
Paavali sanoo Korinttolaisille, 1. Kirjeensä 2. luvussa (15.
jakeessa): »Hengellinen ihminen arvostelee kaiken, mutta häntä itseään
ei kukaan kykene arvostelemaan». Väärää oppia ei näin ollen kykene
arvostelemaan kukaan muu kuin hengellinen ihminen.

13. On siis jotakin aivan järjetöntä se, että kirkolliskokoukset
pyrkivät päättämään ja määräämään, mitä on uskottava, vaikka niissä
useinkaan ei ole yhtään miestä, joka edes hiukkasen olisi maistanut
Jumalan Henkeä. Niinhän kävi Nikaian kirkolliskokouksessa. Siellä
puuhailtiin sellaisen lain aikaansaamiseksi hengellistä säätyä varten,
ettei siinä saisi mennä avioliittoon. Tuo kaikki oli väärin, koska
asialla ei ollut perustusta Jumalan sanassa. Silloin esiintyi yksi
ainoa mies, Pafnutius nimeltä. Hän jaotti kaiken maahan ja sanoi: Ei
sillä lailla, se ei ole kristillistä. Silloin koko kirkolliskokouksen,
jossa epäilemättä oli monta oivallista ja oppinutta miestä, täytyi
pidättyä päätöksestä ja väistyä tuon yksinkertaisen, mutta hurskaan
miehen edestä. Jumala, näet, on korkeiden asiantuntijoiden ja
inhimillisen viisauden vihollinen; silloin tällöin hän sallii heidän
lyödä päänsä seinään ja <<<0266>>> hän antaa heidän suunnitelmansa
joutua häpeään, että nähtäisiin todeksi tuo sananparsi: Lukupäät,
sekapäät.

14. Me siis jäämme kuin jäämmekin vapaiksi arvostelijoiksi: meillä on
ratkaisu- ja arvosteluvalta omaksua ja kelvottomaksi tuomita kaikki
se, minkä paavi määrää ja kirkolliskokoukset päättävät; jos me
kuitenkin jotakin omaksumme, on meidän omaksuttava se ainoastaan siinä
tapauksessa, että se pitää yhtä meidän omantuntomme ja Raamatun
kanssa, eikä sen tähden, että he niin sanovat. Pyhä Paavali sanoo
Roomalaiskirjeen 12. luvussa (6. jakeessa): »Jos jollakulla on
profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa
on". Mikään profetoiminen, näet, joka johdattaa tekoihin eikä
pelkästään Kristukseen ainoana lohdutuksenasi, ei kuitenkaan, oli
muutoin kuinka arvokasta tahansa, ole »uskon mukainen». Sellaista on
esimerkiksi kummitushenkien ilmestymisen, messujen, pyhiinvaellusten,
paastojen ja pyhimysten ansioiden etsiminen. Tässä niin monen moni
pyhä isä on erehtynyt, esimerkiksi Gregorius, Augustinus ja moni muu:
he ovat riistäneet meiltä ratkaisun. Tämä suuren suuri surkeus, että
meidän on uskottava paavia ja kirkolliskokouksia, näet on alkanut jo
varhain. Sinun on siis oltava ymmärtäväinen ja kyettävä sanomaan:
Jumala on sen sanonut, Jumala ei ole sitä sanonut. Sinä olet
sitävastoin heti rakentanut hiekalle, jos sanot: Ihminen on sen
sanonut, tai: Kirkolliskokoukset ovat sen päättäneet.

15. Kukaan muu maan päällä ei siis ole hengellisissä asioissa
kristillisen opin arvostelija kuin se ihminen, jonka sydämessä on tosi
usko, olkoon hän sitten mies tai nainen, nuori tai vanha, palvelija
tai palvelijatar, oppinut tai oppimaton; sillä Jumala ei katso
henkilöön: hänelle ovat yhtä rakkaita kaikki ne, jotka elävät hänen
käskyjensä mukaan. Sen tähden ainoastaan heillä onkin ratkaisuvalta.

16. Jos kuitenkin esiintyisi joku, joka osaa selittää paremmin kuin
minä, silloin minun on vaieten alistuttava hänen opastukseensa. Niin
pyhä Paavalikin toivoo, 1. Korinttolaiskirjeen 14. luvussa (29. ja s.
jakeessa), sanoessaan: »Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja
muut arvostelkoot; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen,
vaietkoon ensimmäinen». Tämä merkitsee: Jos kuulija tietää ja ymmärtää
paremmin kuin saarnaaja, antakoon saarnaaja hänelle tilaisuuden
puhumiseen ja hän itse vaietkoon. Maallisen hallinnan alalla on
sääntönä, että vanhempi on nuorempaa taitavampi, oppinut maallikkoa
tietävämpi; hengellisissä asioissa sitävastoin lapsella tai
palvelijalla, naisella tai maallikolla voi olla armo aivan samoin kuin
vanhalla tai valtaherralla, maallikolla tai paavilla. Kaiken
kaikkiaan: Yksikään oppinut älköön riistäkö sinulta ratkaisuvaltaasi,
sillä se on sinulla aivan samoin kuin hänelläkin.

17. Minun pitäisi nyt sanoa, ketkä ovat meidän aikamme väärät
profeetat. Asiaahan ei voi arvostella eikä tuntea kukaan muu, kuin se,
jolla on Henki, mutta kaiken kaikkiaan, lyhyesti sanoen, puhuttakoon
siitä pitkin tai poikin, ne ovat paavi ja hänen hallituksensa, sillä
kaikki he ovat opettaneet sellaista, mika on vastoin Jumalaa. Sen
todeksi osoittaminen kävisi pitkäksi; <<<0267>>> mutta sen huomaat
itse melkein kaikkialla, minne vain käännyt. Kuitenkin me tahdomme
luetella muutamia. Jumala on, 2. Mooseksen Kirjan 20. luvussa (12.
jakeessa), käskenyt lasta kunnioittamaan isää ja äitiä ja olemaan
heille alamainen; mutta paavi on tuonut julkisuuteen sen käsityksen,
ettei munkki tai nunna enää ole isänsä alainen. Sanotaan: lapsi on
nyttemmin hengellisessä säädyssä ja jumalanpalvelukseen sidottu;
Jumala on enemmän kuin isä ja äiti, sen ei siis enää tarvitse palvella
isää ja äitiä, isän on sanottava häntä armon herraksi.

18. Mutta minäpä kysyn: Mikä on jumalanpalvelusta? He ehkä vastaavat:
Hyvä herra, se on kellojen soittamista, kynttilöiden polttamista,
kauniiseen messupukuun pukeutumista ja muuta tuommoista ilveilyä.
Kyllä, kyllä, minä sanon, oikeaanpa osuitte! Minun mielestäni Jumalan
palveleminen on sitä, että kunnioitetaan isää ja äitiä ja noudatetaan
Jumalan käskyä. Sinun täytyy siis tässä sanoa, että vastakristus on
tuommoista opettanut, ja vapaasti sinä saat sanoa hänen valehtelevan.
Etkö tästä huomaa: Jumalan käsky on selvästi ristiriidassa sen
kuuliaisuuden kanssa, jota osoitetaan priorille ja apotille? Jumala on
antanut sinulle isän ja äidin, heitä kunnioittaaksesi, heitä
palvellaksesi ja ollaksesi heille alamainen, mutta paavi antaa sinulle
toisen, jota sinun on kunnioitettava enemmän kuin Jumalan antamaa
isää! Mene tiedä, onko tuo Jumalan käskyn noudattamista!

19. Ja samalla tavalla edelleen kaikkien muidenkin käskyjen kohdalla:
Älä tapa, älä tuimistu, älä vihastu, - sen on sanonut Jumala. Mutta
paavi opettaa myös: hengellistä omaisuutta, kirkon omaisuuksia, on
puolustettava; ellei se johda tulokseen, on paavillisen istuimen ja
pyhän Pietarin perinnön suojelemiseksi pyydettävä apua maalliselta
miekalta. Huomaatkos, kuinka ristiriitaisia nämä käskyt ovat!
Luullakseni sen joka mies hyvin ymmärtää.

20. Sama on laita avioelämän. Jumala on, 1. Mooseksen Kirjan 2.
luvussa (24. jakeessa), käskenyt miehen ja vaimon tulla yhdeksi
lihaksi ja kieltänyt erottamasta heitä toisistaan. Mutta paavilla on
monta tämän vastaista käskyä, esimerkiksi: Jos nainen ottaa miehen,
joka on hänet vienyt kasteelle, on avioliitto purettava.

21. Samoin jos hengelliset menevät avioon, niinkuin nyt voitte todeta,
he oman hengellisen oikeutensa perusteella purkavat tämän avion.
Samoin jos joku lankeaa sukurutsaukseen: nainen ehkä ottaa ystävänsä
tai mies ystävättärensä, silloin hän määrää heidät pysymään yhdessä,
mutta elämään keskenään siveästi. Hän jättää kaksi alastonta yhteiseen
vuoteeseen, mutta kummallakaan ei ole oikeutta vaatia toiselta
aviollisen velvollisuuden täyttämistä. Tämähän on toisin sanoen samaa
kuin jos panisin olkia ja tulta yhteen, mutta kieltäisin niitä
palamasta!

22. Edelleen: Jumala sanoo: Älä varasta. Mutta kuka varastaa enemmän
kuin paavi ja hänen joukkonsa?

23. Silmätkäämme vielä ensimmäistä käskyä: Yksin Jumalaan on
turvattava, yksin Jumalaa on avuksi huudettava. Mutta noiden oppi
alusta loppuun asti vie meidät luottamaan tekoihin ja pyhien
avuksihuutamiseen. <<<0268>>> Näetkös nyt: juuri tuollaiset ovat niitä
vääriä profeettoja, joita meidän pitää kavahtaman, he kun kumoavat ne
käskyt, jotka Jumala on meille antanut. — Sitten seuraa evankeliumin
toinen osa. Siinä Kristus sanoo näin:

Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota
viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Ei saata hyvä puu kasvaa
pahoja hedelmiä, eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu,
joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te
siis tunnette heidät heidän hedelmistään.

24. Hedelmistä tuntemista ei, niinkuin jo sanoin, ole kenelläkään,
joka ei ole hengellisesti syntynyt. Se siis, jolla ei ole Henkeä, ei
voi näin tuntea. On eräs hedelmä, josta heidät tunnetaan, ja se on
epäusko. Heidät mahdollisesti myöskin tunnetaan ulkonaisista
synneistä, mutta arvostelu on silloin pettäväinen, koska kristitytkin
lankeavat.

25. Varsinainen hedelmä, josta heidät tunnetaan, on siis sisäinen
hedelmä, ja sellaisen arvostelemiseksi minulla täytyy olla Jumalan
Henki, jonka mukaan minä silloin arvostelen; ei luonnollinen silmä
eikä järki siihen kykene. Sinä saatat nähdä kahden heistä pitävän
messua, toinen on uskova, toinen ei, ja kuitenkin ulkonainen toimitus
on sama. Mikä siinä siis tekee erotuksen? Sydämessä oleva usko ja
epäusko: toinen pitää tekoaan hyvänä tekona, toinen ei pidä. Lyhyesti:
ulkonaisten tekojen perusteella et voi arvostella. Taulerkin on
oivaltanut sen, että uskovat ja epäuskoiset pinnallisesti katsoen ovat
niin samanlaisia, ettei kukaan kykene heitä toisistaan erottamaan,
eikä mikään järki arvostelemaan, vaan että arvostelijalla täytyy olla
Jumalan Henki. Jopa epäuskoiset usein paljon kiehtovammin herättävät
huomiota teoillaan kuin uskovat, niinkuin Jobin Kirjankin 39. lukuun
(16. jakeeseen) on kirjoitettuna: »Kamelikurjen siipi lepattaa
iloisesti, mutta asuuko sen sulissa haikaran hellyys?»; kuitenkin
haikara lentää, mutta kamelikurki ei osaa lentää. Samoin uskova ja
epäuskoinen ovat ulkonaisesti tarkastellen toistensa näköisiä, mutta
sydämeltään he eroavat.

26. Ne Hengen hedelmät, joista oikeat profeetat tunnetaan, ovat ne,
jotka pyhä Paavali luettelee Galatalaiskirjeen 5. luvussa (22.
jakeessa): "Rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys,
hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen". Näitä hedelmiä
ei kuitenkaan kykene huomaamaan eikä oppia tuntemaan kukaan muu kuin
Henki; sen tähden hengellisiin asioihin kohdistuva arvostelu ei
saakaan perustua ulkonaisiin asioihin, merkiksi tekoon ja henkilöön,
vaan sisäisiin, sydämeen. Tietysti jokainen tunnetaan hedelmistään,
mutta ainoastaan Hengessä. Hedelmät, hyvät teot, eivät liioin tee
ketään vanhurskaaksi ja hyväksi, vaan ihmisen täytyy sitä ennen olla
sydämessään vanhurskas ja hyvä. Eiväthän omenatkaan tee puuta, vaan
puun täytyy olla olemassa ennen hedelmiä.

27. Tämän käsittäessäni minä huomaan, ettei mikään teko ole niin paha,
että se voisi tuomita ihmisen kadotukseen, eikä liioin mikään teko
niin hyvä, <<<0269>>> että se voisi tehdä ihmisen autuaaksi; usko
yksin tekee meidät autuaiksi, ja epäusko tuomitsee meidät kadotukseen.
Se teko, että joku lankeaa aviorikokseen, ei häntä kadota, mutta
aviorikos osoittaa hänen luopuneen uskosta, ja tämä tuomitsee hänet
kadotukseen, muussa tapauksessa se ei ole mahdollista. Mikään muu ei
siis tee ihmistä vanhurskaaksi kuin usko, eikä mikään muu tee häntä
pahaksi kuin epäusko. Siitä syystä Herrakin sanoo, että puu on
hakattava, eikä sano, että hedelmät ovat pois hakattavat. Rakkauden
teot eivät siis tee minua vanhurskaaksi, sellaiseksi tekee ainoastaan
usko, jossa minä nämä teot teen, nämä hedelmät kannan.

28. Meidän on siis aloittaminen uskosta. Paavi sitävastoin aloittaa
teoista: hän käskee tekemään hyviä tekoja, että tultaisiin
vanhurskaiksi. Aivan samoin siis kuin minä sanoisin puulle: Jos tahdot
tulla puuksi, niin alahan kantaa omenoita, — aivan kuin minä voisin
kantaa omenoita ennen kuin minä olen puu! Minun täytyy päinvastoin
sanoa: Jos aiot kantaa omenoita, niin alahan tulla puuksi! Näin puun
täytyy olla olemassa ennen kuin se saa hedelmiä.

29. Kaikesta tästä seuraa siis: mikään synti maailmassa ei ole
epäuskoa suurempi. Kristuskin sanoo Johanneksen Evankeliumin 16.
luvussa (8. ja s. jakeessa): »Kun Pyhä Henki tulee, niin hän näyttää
maailmalle todeksi synnin, koska he eivät usko minuun».

<<<0270>>>

Kahdeksas kolminaisuudenpäivän jälkeinen sunnuntai

Toinen evankeliumisaarna

1. Tämän evankeliuminkohdan Kristus saarnasi pitkän vuorisaarnansa
päätökseksi. Siinä hän opetti opetuslapsilleen kaiken sen, mitä heidän
tuli tietää. Sitten hän ryhtyy varoittamaan heitä: heidän on
kavahdettava väärää oppia. Jokaisen hyvän saarnaajan tapana ja
velvollisuutena onkin saarnan päätyttyä kehoittaa kansaa pysymään
oikeassa opissa ja kavahtamaan vääriä opettajia. Samoinhan Paavalikin
teki Efesosta erotessaan; hän sanoi muun muassa, Apostolien tekojen
20. luvussa (28. ja ss. jakeissa): "Ottakaa siis vaari itsestänne ja
kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi,
paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on
itselleen ansainnut. Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän
keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän
omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat,
vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sen tähden ja muistakaa,
että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin
neuvonut teitä itse kutakin". Samoin hän menettelee paikka paikoin
kaikissa kirjeissään: hän aina lisää varoituksen: kavahtakoot muita
opettajia, niinkuin pyhä Pietarikin 2. Kirjeessään (2. luvun 1. ja ss.
jakeissa), missä hän sanoo: »Mutta myös valheprofeettoja oli kansan
seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia,
jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä
Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen
perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä
totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla
sanoilla kiskovat teistä hyötyä; mutta jo ammoisista ajoista heidän
tuomionsa valvoo, eikä heidän perikatonsa torku".

2. Juuri samalla tavalla on Kristuskin tässä tehnyt: saarnattuaan
saarnattavansa hän varoittaa opetuslapsiaan ja kansaa ja hän kehoittaa
heitä ehdottomasti pysymään siinä, minkä hän oli heille sanonut:
heidän oli tarkasti varottava, etteivät väärät profeetat heitä
viettelisi. Hän sanoo:

<<<0271>>>

Kavahtakaa vääriä profeettoja.

3. Tästä meidän on ensiksikin opittava varustautumaan sen varalle,
että näin täytyy aina käydä: oikeiden saarnaajien jälkeen tulee
vääriä, jopa he tunkeutuvat näiden rinnalle ja kätkeytyvät heidän
joukkoonsa. Minkä tähden muutoin olisi tarpeellista, että Kristus niin
uskollisesti varoittaa meitä sanomalla: »Kavahtakaa! Pitäkää vaari!»,
jos hän olisi tiennyt kaiken jäävän puhtaaksi? Hän antaa meille tämän
varoituksen ollaksemme varmoja siitä, että meillä on oleva vääriä
profeettoja oikean, puhtaan opin jälkeen. Samanlaistahan on tapahtunut
aina: Jumalan kansassa esiintyneiden oikeiden, uskollisten
saarnaajien, profeettojen ja hallitsijoiden jälkeen on siihen sivuun
tullut muita, jotka ovat turmelleet puhtaan opin, uskon ja
jumalanpalveluksen. Tuomarien Kirjakin (2:11 ja ss.) mainitsee: Kun
olivat kuolleet ne, jotka Jumala oli antanut opettamaan ja
tuomitsemaan kansaa, ne, jotka tiesivät, mikä Jumalan tahto oli, mikä
oli hänelle otollista ja mikä oli hänelle vastenmielistä, silloin
Israelin kansa heti alkoi kääntyä pois Jumalasta ja hänen sanastaan:
kuka kunnioitti tätä epäjumalaa, kuka taas toista kuvaa; näin he
erosivat ja lankesivat oikeasta opista ja poikkesivat isiensä tieltä.

4. Samoin kävi apostolienkin aikana. Kaikki oli vielä silloin
puhdasta; mutta kun sitten ne joutuivat pois, jotka pitivät puhtaan
opin puolta, ilmestyivät väärät apostolit ja lahkopukarit panemaan
kaiken ylösalaisin ja muuttamaan kaiken. Pyhän Paavalin kirjeet ovat
siitä riittävänä todistuksena. Kun siis tila on tällainen, eikä meillä
ole odotettavana mitään toisenlaista, varoittaa Kristus, meidän
Herramme, meitä tässä, niinkuin uskollinen paimenen ja kaitsijan on
varotettavakin. Olkaamme siis varuillamme ja pitäkäämme kiinni siitä
evankeliumista, saarnattuamme sitä puhtaana ja kirkkaana, älkäämmekä
väistykö siitä, oli sitten kysymyksessä kaula tai vatsa; totisesti,
mikään muu ei ole mahdollista, koska Jumalan sana ei aina eikä
kaikkien keskuudessa pysy puhtaana ja väärentämättömänä.

5. Niin on käyvä meidänkin keskuudessamme. Meillä ja muilla on,
Jumalan kiitos, evankeliumi puhtaampana ja runsaampana kuin on ollut
koskaan sitten apostolien aikojen; mutta sitten, kun me ja muut, jotka
osaltamme sitä pidämme voimassa, olemme poissa, löydetään kyllä muita,
vääriä saarnaajia, ja niitä on jo nyt alkanut moniaita liikuskella.
Miekkosia silloin ne, jotka tämän evankeliumin mukaisesti ovat
varuillaan eivätkä usko kaikilta tahoilta tulevia tuulia, vaan ovat
oppineet vakaasti siinä pysymään! Tätä Kristus tässä ensiksi opettaa
noilla sanoilla: "Kavahtakaa!", minä varoitan teitä. On kuin hän
sanoisi: Varmasti ne teille tulevat.

6. Tähän sinä sanot: Minkä tähden Jumala sallii väärien profeettojen
tulla oikeiden saarnaajien jälkeen hurskasten keskuuteen? Eikö hän ole
kyllin voimallinen ja väkevä voidakseen estää sen, niin että
evankeliumi pysyisi puhtaana ja vaikutuksessaan? Kyllä hän sen voi,
mutta hän ei estä, jopa hän sallii sen koetellakseen omiaan ja
maksaakseen kiittämättömille. <<<0272>>> "Täytyyhän" — niin pyhä
Paavali sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 11. luvussa (19. jakeessa) —
"teidän keskuudessanne olla puolueitakin», lahkoja ja vääriä
opettajia, »että kävisi ilmi, ketkä kestävät koetuksen», toisin
sanoen, että tulisivat ilmi ne, jotka ovat koeteltuja; niin heidän
henkensä käy ilmeiseksi ja osoittaa heidät oikeamielisiksi.

7. Antaessaan, näet, meille sanansa, Henkensä ja lahjansa, hän ei
tahdo, että olisimme laiskoja, uneliaita ja toimettomia. Juuri
silloin, kun sinulla on oikea sana ja sen oikea käsitys, asettuvat
sinua vastaan toisaalta maailma, ja toisaalta perkele, pyrkien ei
ainoastaan maallisten hirmuvaltiasten avulla, jotka sitä miekalla
vainoavat, vaan myöskin oman järkemme avulla ja tämän maailman
viisaimpien avulla tempaamaan sinut siitä irti. Tässä Jumala tahtoo
sinua sanallaan harjoittaa. Hän antaa sille hengelle, jonka hän on
sinulle lahjoittanut, tekemistä, oppiaksesi, että Jumalan viisaus on
maailmaa viisaampi, että Jumalan väkevyys on tämän maailman valtaa
väkevämpi. Sitä sinä et ilman tätä taistelua opi.

8. Salliessaan näin perkeleen valmistaa jonkin eriseuran hänen
tarkoituksensa on herättää sinua. Hän sanoo: Torju tämä luotasi, tartu
sanaan ja opi Jumalan viisautta ja voimaa vastustaaksesi maailman
viisautta ja perkeleen valheita, että Jumalan sanan väkevyys ja
viisaus kävisi ilmi, ja että sinä oppisit, että sitä ei voita mikään
valta ja viisaus, vaan että se voittaa kaiken vallan ja saattaa
häpeään kaiken viisauden älyn ja viisauden, joka asettuu sitä vastaan.
Tämä on se toinen syy, minkä tähden Jumala aivan kuin takaperoisesti
lähettää keskuuteemme puolueita ja lahkoja: auttamaan ja hyödyttämään
sanan, totuuden ja hengen voimistumista ja ilmi tulemista, vaikka
puolueet ja lahkot eivät itsessään olekaan hyviä.

9. Toinen syy on se, että hän rankaisee kiittämättömiä, jotka eivät
tahdo omaksua sanaa, tullakseen kääntymykseen ja autuaiksi. Samoinhan
Kristuskin, Johanneksen Evankeliumin 5. luvussa (43. jakeessa), sanoo
juutalaisille: »Minä olen tullut Isäni nimessä, ettekä te ota minua
vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte
vastaan». Ja pyhä Paavali sanoo 2. Tessalonikalaiskirjeen 2. luvussa
(10. ja ss. jakeissa): »— sen tähden, etteivät ottaneet vastaan
rakkautta totuuteen, Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin
että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole
uskoneet totuutta, vaan ovat mielistyneet vääryyteen". Näin ankarasti,
sokeudella ja eksytyksellä, Jumala rankaisee tämän synnin, jota me
tosin pidämme niin vähäpätöisenä, mutta joka kuitenkin on vaikeimpia
ja raskaimpia syntejä täällä maailmassa.

10. Vähäarvoisena asiana pidetään sitä, että meillä tähän aikaan
Jumalan armosta jälleen on evankeliumi. Kuinka monta on niitä, jotka
siitä edes kiittävät Jumalaa? Me unhotamme sen, me viskaamme sen
tuulihin, me tulemme laiskoiksi ja huolimattomiksi, kukaan ei siitä
välitä, kukaan ei sitä maista, kukaan ei siitä kiitollisena kohota
käsiään Jumalan puoleen. Niin, me olemme niin runsaasti peittyneet
evankeliumiin, että me olemme käyneet kylläisiksi. Varmasti käy meidän
jälleen niin, kuin pyhä Paavali 2. Timoteuskirjeen <<<0273>>> 4.
luvussa, ennustaa: »Aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia,
vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen
opettajia, kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin»,
voidaksemme Raamatun eri kohdista todeta, kuinka syvästi tämä
närkästyttää Jumalaa ja kuinka hän pitää raskaimpana syntinä sen, että
häpäistään hänen sanaansa, joka kuitenkin on niin kallis arvokaan,
että se on maksanut hänen rakkaan Poikansa veren. Mutta me viskaamme
sen halpa-arvoisena tuulihin! Siksipä hän lähettääkin kaikkein
kauheimmat vitsaukset, joita ei voida verrata muihin, nykyajan,
vitsauksiin: ihmiset paatuvat, sokaistuvat ja joutuvat väärien
profeettojen viettelemiksi; näin heiltä suljetaan taivas, heille
avataan helvetti ja heiltä hukkuu iankaikkinen elämä! Mitäpä siitä,
vaikka sinä hukkuisitkin turkkilaisen tai hirmuvaltiaan miekkaan,
kunhan vain kuolet Jumalan sanan oikeassa käsityksessä ja oikeassa
uskossa! Autuas, toivottu kuolemahan se on! Iankaikkista vihaa,
iankaikkista vaivaa ja helvettiä tietää sitävastoin se, että sielu
jätetään perkeleen haltuun.

11. Jumala on jo aluksi lähettänyt monenlaisia, raskaita, ajallisia
eli ulkonaisia vitsauksia meitä koettelemaan, mutta vieläkin ankarampi
on ilmestyvä, kun pyhä evankeliumi riistetään Saksanmaalta, tai tulee
muita, vääriä opettajia, kuka mitäkin opettamaan. Silloin taivas on
suljettuna, eivätkä väärät opettajat salli sitä avattavan. On siis
välttämätöntä, että vakavasti rukoilemme. Meidän sydämemme ovat
kuitenkin tähän perin kylmiä, meidän seinämme eivät ole tulessa,
emmekä me tunne vaurion suuruutta. Oli miten oli, perkeleen
aikomuksena on hukuttaa koko Saksanmaa verivirtoihin ja poistaa
evankeliumi, ellei häntä saada ehkäistyksi ja elleivät hurskaiden
kristittyjen rukoukset häntä estä.

Jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat
raatelevaisia susia.

12. Kukaan ei heitä lähetä, he tulevat omasta aloitteestaan. Tämä on
tunnusomaista väärille profeetoille: omasta aloitteestaan he
tunkeutuvat sisään, saarnaamaan. Eräät tekevät niin elättääkseen
vatsaansa; siitä minä en suuria välitä, eivätkä sellaiset mitään
kunnon työtä tee. Sen sijaan kavahtakaa sellaisia, jotka tunkeutuvat
sisään, kerskuvasti väittäen tekevänsä sen kristillisestä rakkaudesta,
totuuden tähden, sielujen autuudeksi; he eivät muka mitään muuta
tavoittele kuin sielujen pelastusta. Varmasti on perkele heidät
lähettänyt, ei Jumala. Ne, näet, jotka Jumala lähettää, kutsutaan
toimeensa tai pakotetaan toimimaan. Sellaiset eivät suuria kerskaile
itsestänsä, mutta sen, minkä he kerskailevat, he osoittavat itse
teossa. Kavahtakaa siis sellaisia, se on Herran tarkoitus,
huomatessanne, että he eivät ole lähetettyjä eivätkä kutsuttuja, vaan
että he tulevat itsestään, perkeleen vaatimina.

13. Mutta, hyvät ihmiset, hehän kerskuvat omaavansa Pyhän Hengen!
Siihen vastaamme: Sellaiselle, joka yrittää saada sinua uskomaan, että
Pyhä <<<0274>>> Henki panee hänet toimimaan ja että hän tekee
tehtävänsä kristillisestä virikkeestä, pitää sinun sanoa näin: Koska
sinä niin paljon kerskut Pyhästä Hengestä, niin annapa minulle sen
merkki! Sinähän todistat itsestäsi; mutta Raamattu kieltää minua
uskomasta sinua, koska sinä vain itse todistat itsestäsi. Kristuskaan,
elävä Jumalan Poika, ei tahtonut todistaa itsestänsä, niinkuin
Johanneksen Evankeliumin 5. lukuun (31. jakeeseen) ja 8. lukuun (18.
jakeeseen) on kirjoitettu; hän antoi lisäksi merkin, josta hänet
voitiin tuntea Jumalan lähettämäksi ja hänen sanansa ja oppinsa
oikeiksi. Koska sinä siis väität omaavasi Pyhän Hengen, niin annahan
tästä Hengestä todistus! Todista tunnusmerkillä uskottavuutesi! Tässä,
näet, on Jumalan Pyhän Hengen todistamiseksi tarpeen Jumalan todistus;
teitä täytyy olla kaksi: sinä ja Jumala. Ellet näin tee, älköön
myöskään sinua kuultako älköönkä uskottako!

14. Minäpä oletan, että kysymyksessä on oikea Henki, ja että hänellä
on se oikea Henki, mutta ällös siinäkään tapauksessa kuuntele häntä!
Jumala, näet, on käskenyt sinua pitäytymään järjestykseen. Sinun on
tiedusteltava kahta todistajaa ja vaadittava hänen kutsumuksensa
todistusta ja perustusta. Sano siis: En ota kuullakseni väitteitäsi ja
kerskailemisiasi, vaikkapa sinulla olisi oikea Henki; Jumala tahtoo
minua näin koetella, tahdonko pysyä järjestyksessä. Hän on
tyytyväinen, ja se on hänelle mieleen, etten moista Henkeä ota
vastaan, sillä hän leikittelee kanssamme näin, koetellakseen,
pysymmekö hänen sanassaan, aivan kuin isä leikittelee lapsensa kanssa:
ottaa siltä omenan, jonka ensin antoi.

15. Jos siis tapaat jonkun omia aikojaan tulevan ja uutuuksia
esittävän hengen, niin tiedäkin kavahtaa sellaista! Sano: En kysy,
mitä sinä saarnaat, vaan sitä, oletko lähetetty vai tuletko omia
aikojasi. Jos sinä tulet itsestäsi minä en kuule sinua, vaikka sinulla
olisi Pyhä Henki. Voihan perkelekin, Evankeliumin mukaan (Mark. 1:24),
sanoa: »Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, Jeesus
Nasaretilainen? Minä tunnen sinut, kuka olet, sinä Jumalan Pyhä".
Samoin rahvaskin sanoo: Tämä saarnaa sitä oikeata ja todellista
Jumalan sanaa, häntä me tahdomme kuulla! Mutta otapa ensin selko
siitä, mistä mies tulee! Osaa perkelekin saarnata, mutta hän saarnaapi
vain saadakseen itselleen liikkuma-alaa ja voittaakseen itselleen
kannattajia; sitten hän astuu esiin kylvämään siementään hänkin, ja
niin tilanne entisestäänkin pahenee. Sen tähden Kristus niin ahkerasti
varoittaa sellaisista, jotka tulevat itsestään.

16. Toinen kutsuminen on seurakunnan tai esivallan seurakunnan
puolesta antama kutsuminen. Tämä on sellainen kutsuminen, joka lähtee
rakkauden pakottavasta velvoituksesta. Jos näet minua tarvitaan
saarnavirassa, mikäli minä siihen olen pätevä, ja minua siihen
vaaditaan, on minun siihen astuttava, sillä Jumala käskee minua
palvelemaan lähimmäistäni. Tämä kutsuminen ei tarvitse mitään merkkiä,
koska se niin tahdotaan olemaan, ja koska Jumalan sana minua siihen
pakottaa. Tätä sanotaan noutamiseksi, kutsumiseksi, vaatimiseksi. Tuo
toinen, kuten Kristuksen ja apostolien, <<<0275>>> kutsuminen, tulee
välittömästi Jumalalta, ja sitä sanotaan lähettämiseksi, Pyhä Henki
kun antaa minulle merkin. Noita toisia, jotka kerskuvat hengestä eli
lihasta, ällös kuuntele! Tuolla tavalla kerskuvat nykyään meidän
kiihkohenkemme, jotka ovat syöneet suuhunsa Pyhän Hengen sulkineen
kaikkineen; he väittävät Pyhän Hengen heitä taivaasta käsin
puhutelleen ja paljon erikoisia asioita heille ilmoittaneen ja niin
edespäin. Minä en voi paljon kerskata Hengestä, mutta minusta tuntuu,
että heistä on lipi liukkaasti tullut — henkiä! Minä kerskaan
rakkauden Hengestä, mutta muutoin minä olen kurja, lihallinen
syntinen; ellen olisi, tietäisin toki minäkin jotakin siitä hengestä,
josta he kerskuvat, mutta minun mielestäni he ovat läpi kotaisin
henkiä!

17. Mitä sitten merkitsee tuo hänen sanansa: He tulevat lammasten
vaatteissa? Lammastenvaatteet tietävät sitä, että he ulkonaisesti,
näön vuoksi, harjoittavat samaa, mitä oikeat kristityt ja saarnaajat
opettavat; meillä, jotka olemme Kristuksen lampahia, on näet lampaan
villa. Sitä eivät ole ainoastaan teot, näennäinen, lumoava elämä, jota
he viettävät, ei se, että he rukoilevat paljon, käyttävät harmaita
viittoja, käyvät pää kumarassa, paastoavat paljon ja viettävät ankaraa
elämää, vaan myöskin se, ja juuri se on kaikkein pahinta, että he
käyttävät Jumalan sanaa ja pyhää Raamattua, jota Profeetoissa sanotaan
Jumalan villaksi ja liinavaatteeksi. Katso, saarnaaminen ja myös
kehoittaminen sekä Raamatun lausumat, ne ovat ne oikeat vaatteet,
joilla he yrittävät itseään kaunistaa ja koristaa! He sanovat: Tässä
on Kristus, tässä on kaste, tässä on Jumalan nimi, tässä on se, joka
tuo esiin sitä Raamattua, joka on Jumalan oma sana! Koko heidän
esiintymisensä on pelkkää Jumalan nimeä, Jumalan ja Kristuksen Henkeä!

18. Niin, tämä on sitä "lammastenvaatteissa tulemista": saarnataan ja
käytetään Raamattua niin, että sitä pidetään oikeana oppina. Eihän hän
sano: "Jotka tulevat teidän luoksenne sudennahoissa" tai "keihäin ja
hampain"; eivät he julkisesti saarnaa mitään myrkkyä, mitään ilman
Raamattua, kylläpä heidät sitten tunnettaisiinkin — yliopistoissa he
entis aikaan saarnasivat Aristotelesta — , eivät myöskään maallista
eli keisarillista oikeutta, kun sanovat, ettei mitään Jumalaa ole
kristikunnassa; he eivät ainoastaan kaunista itseään teoilla, vaan
myöskin Raamatulla, jolla Jumala vaatettaa ja pukee meidän sielumme.
Elleivät he näet näin tekisi, ei kiittämättömiä niin sokaistaisi,
eivätkä he heitä viettelisi.

19. On siis totta se, mitä sanotaan: Pyhä Raamattu on harhaoppisten
kirja, toisin sanoen, sellainen kirja, jota kaikki harhaoppiset eniten
omakseen vaativat. Eihän ole ainoatakaan muuta kirjaa, jota he siinä
määrässä väärinkäyttävät, jopa he eivät mitään muuta kirjaa niin
paljon kehu. Milloinkaan ei ole ollut mitään niin häijyä ja törkeää
harhaoppia, ettei se olisi itseään Raamatulla paikkaillut ja
peitellyt. Samoin voitaisiin myöskin sanoa: Jumala on kaikkien
roistojen ja heittiöiden Jumala, koskapa maailman enemmistö hyväksyy
Jumalan; näin ei sen tähden, että heidän heittiömäisyytensä häntä
miellyttäisi, vaan sen tähden, että he käyttävät väärin hänen pyhää
<<<0276>>> nimeänsä. Näin pyhä Raamattu on kuin onkin harhaoppisten
kirja, ei sen tähden, että se olisi sen oma syy, vaan roistojen
tähden, jotka sitä niin törkeästi väärinkäyttävät. Onko minun siis
jätettävä se käyttämättä, lukematta? Ei mitenkään! Samaan tapaanhan
sanotaan sananparressa: Kaikki onnettomuus alkaa Jumalan nimessä, ja
totta se onkin. Mitä kuulen, sinä sanot, jätänpä siis Jumalan nimen
käyttämättä ja kavahdan sitä! Mitä puhetta tuo on! Onko se nimen sen
syy, joka on käytettävänäni sitä varten, että minä tulisin autuaaksi?
Kyllä Jumala roistoista ja heittiöistä selvän tekee. Raamattu siis on
harhaoppisten kirja, mutta en minä sitä silti hylkää, vaan tutkin ja
luen sitä jatkuvasti, osatakseni varoa noiden toisten väärinkäyttöä.

20. Jokainen olkoon siis taitava ja varustunut: älköön helposti
antautuko väärien opettajien esittämien lumoavien tekosyiden
vieteltäväksi, vaikka nämä käyttäisivät itse Raamatusta lainailtuja
lauseita, sillä varmasti siihen on kätkettynä raateleva susi.
Luullessasi heidän ruokkivan ja täyttävän sinua, he repivät sinut
kappaleiksi, tappavat ja syövät sinut! Tätä ei kuitenkaan pian kykene
arvostelemaan ja ratkaisemaan kukaan muu kuin se, jolla on hengelliset
silmät. Enemmistö näet pitää evankeliumin halpana, on kiittämätöntä;
vain häviävä vähemmistö omaksuu sen ja huomaa sen. Juuri tässä
syttyypi kaikkein suurin ja vaikein taistelu: Raamatulla on
taisteltava Raamattua vastaan, lyötävä toiselta miekka kädestä,
ehdätettävä hänet ja surmattava hänet hänen omalla miekallaan. Tätä ei
tee kukaan muu kuin se, jonka Pyhä Henki on valaissut erottamaan sen
vintiön.

21. Minä olen usein sanonut, että kaikkein varmin oppi ja sääntö
henkien koettelemiseksi on pyhän Johanneksen 1. Kirjeen 4. luvussa (1.
ja ss. jakeissa): "Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan
koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa
on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen
Henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on
Jumalasta; eikä yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta
Kristukseksi, lihaan tulleeksi, ole Jumalasta".

22. Ja pyhä Paavali, Roomalaiskirjeen 12. luvussa (6. jakeessa): "Jos
jollakulla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin
hänellä uskoa on», toisin sanoen, kaiken opin on sopeuduttava yhteen
uskon kanssa ja siihen tarkalleen sovittava, ettei millään muotoa
mitään muuta opetettaisi kuin uskoa. Se, jolla ei ole uskoa, ei myös
tietysti osaa arvostella mitään oppia. Siihen, näet, eivät kelpaa
lihalliset ihmiset, sellaiset, jotka ovat älykkäitä ja
maailmanviisaita, vaan hurskaat, hengelliset sydämet. Tapaahan
moniaita sellaisia, jotka kyllä sanovat: Kristus on Jumalan Poika,
puhtaasta neitsyestä syntynyt, kuollut ja jälleen kuolleista noussut
jne., mutta jotka eivät usko häntä Kristukseksi, toisin sanoen, siksi,
joka ilman mitään meidän tekojamme on annettu alttiiksi meidän
edestämme, siksi, joka ilman mitään meidän ansioitamme on ansainnut
meille Jumalan Hengen, ja joka tekee meistä Jumalan lapsia, niin että
meillä hänen kauttansa on armollinen Jumala ja lisäksi iankaikkinen
elämä. Tämä on se usko, jota sanotaan Kristuksen <<<0277>>>
tuntemiseksi, tämä on se koetinkivi, ojennusnuora ja vaaka, jolla
kaikki oppi on punnittava, koeteltava ja ratkaistava. Ei siis riitä
se, että opettaja ja saarnaaja osaavat nimittää Kristusta Jumalan
Pojaksi, kuolleeksi ja jälleen kuolleista nousseeksi ja niin kohdasta
kohtaan. Tämä kaikki on kylläkin lammastenvaatteita.

23. Mutta tarkkaapa solmukohtia! Sanoessaan, näet, että Kristus on
meidän edestämme kuollut, haudattu, kuolleista noussut jne, heidän
myöskin täytyy päätellä, ettemme me teoillamme ansaitse Jumalan armoa,
syntien anteeksiantamusta ja iankaikkista elämää. Väärät henget eivät
koskettele eivät opeta tätä kohtaa, vaan he pakenevat sitä kuin
perkele pyhää savua tai ristiä, niinkuin sanotaan. Hän sallii kyllä
heidän saarnata, että Kristus on syntynyt, kuollut ja jälleen
kuolleista noussut, astunut taivaaseen ja istuu nyt taivaallisen
Isänsä oikealla puolella, mutta siten, että he kaiken tämän ohella
esittävät muutakin: Niin ja niin sinun pitää tekemän, tästä tai tuosta
pitää sinun luopumaan, jos tahdot tulla autuaaksi ja olla Jumalalle
otollinen. Tässä on mukana perkele myrkkyään vuodattamassa!

24. Tällaisiin lammasvaatteisiin paavikin verhoutuu: Kristus on tosin
kuolemallaan, verensä vuodattamisella ansainnut sen, että meistä voi
tulla Jumalan lapsia ja autuaita, mutta hän lisää: Se, joka ei ole
kuuliainen Rooman kirkolle, on iankaikkisen kadotuksen lapsi, mutta
se, joka on kuuliainen, tulee sen tähden autuaaksi ja menee suoraa
päätä taivaaseen. Eiköpä paavi näin pyri vaatimaan yhtä tarkkaa oman
kantansa noudattamista kuin evankeliuminkin? Vertaapa näitä kahta
toisiinsa: Jos Kristuksen kuolema saa aikaan kaiken, niin eiväthän
totisesti sitä minun tekoni saa aikaan. Aivan toista olisi, jos hän
saarnaisi näin: Sinun on oltava minulle kuuliainen kristillisen
rakkauden vaatimana, mutta autuaaksi sinä et siten tule, Kristuksen
veren kautta ainoastaan. Mutta tätä pähkinää hän ei ota rikki
purrakseen!

25. Opi siis tällä kohdalla tarkasti kavahtamaan ja oikein miettimään
kaikkea oppia: julistetaanko ja terotetaanko tätä pääkohtaa ja
perustusta oikein, toisin sanoen, saarnataanko Kristusta oikein ja
puhtaasti. Varmasti saat kaikista lahkolaisista ja henkipukareista
tehdä sen havainnon, että he aina joko kerrassaan jättävät syrjään
tämän uskonkohdan tai ainakin sen rinnalla tähdentävät jotakin, johon
he johdattavat ihmiset: se on muka erittäin tärkeä teko autuuden
saavuttamiseksi. Niinhän meidän kiihkohenkemme ja kuvienraastajamme
veivät mukaansa rahvaan väittämällä, että mikään ei ollut
välttämättömämpää kuin kuvienraastaminen; se, joka särkee kuvan tai
rikkoo taulun, tekee hyvän teon, se osoittautuu kristityksi. Ja heti
rahvas tuumasta toimeen, joukolla huutaen: »Hakkaa päälle»! Kaikki he
tahtoivat olla kristityitä — aivan kuin eivät juutalaiset, pakanat ja
turkkilaiset, vieläpä kaikkein hurjimmat villimyksetkin voisi tehdä
samoin.

26. Katso, kiihkohenget eivät poista omiin tekoihimme turvaamista ja
luottamista, päinvastoin he sitä entistä enemmän pönkittävät.
Oikeamieliset saarnaajat, missä niitä on, saarnaavat siten, että
saarna on sopusoinnussa <<<0278>>> uskon kanssa. Jos se, näet, on
uskon mukainen, niin Kristus pysyy; Kristusta ei tehdä tyhjäksi eikä
paloitella, vaan hän jää tuntemisessaan kokonaiseksi, sellaiseksi kuin
hän on. Ja vaikka perkele tekeytyykin muiden mukana Kristusta hänen
apostoliensa suulla saarnaavaksi, älä häntä kuitenkaan usko; hän käy
kimppuusi kavaluudella tahtoen pettää sinut. No niin, tarpeeksi asti
on varoitettu. Se ei kuitenkaan auta niitä, jotka eivät tahdo kuulla,
mutta niitä se auttaa, jotka ovat autettavissa. Sitten seuraa kolmas
kokeilemistapa henkien erottamiseksi ja se kuuluu seuraavasti:

Heidän hedelmistään te tunnette heidät.

27. Koko ulkonainen elämä ja teot ovat oppia seuraava hedelmä.
Oikeiden hyvien tekojen tuntemiseksi vaaditaan kuitenkin hengelliset
silmät. Näitä tekoja pyhä Paavali luettelee Kirjeessään galatalaisille
(5:22). Siinä hän sanoo: "Mutta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha,
pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys,
itsensähillitseminen". Nämä ovat oikeita Hengen hedelmiä. "Mutta lihan
teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus,
vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja
muut senkaltaiset" (5:19, 21).

28. Erota tällä kohdalla teot tarkasti toisistaan! Sinä olet silloin
huomaava, ettei missään heidän teoissaan ole uskon kipinäistäkään.
Sinä et ensiksikään sellaisista tapaa mitään oikeita uskonhedelmiä ja
rakkaudentekoja. Kyllä se todetaan, että he joukkonsa piirissä ovat
ystävällisiä, nimitellen toisiaan kristiveljiksi, mutta heissä on
pelkkää myrkkyä, on perkele. Niitä kohtaan, jotka eivät kuulu heidän
joukkioonsa, heillä ei ole mitään armahtavaisuutta, mitään
kärsivällisyyttä tai ystävällisyyttä, päinvastoin, jos he hetkessä tai
silmänräpäyksessä voisivat turmella heidät sekä ruumiin että sielun
puolesta, niin he turmelisivat. Liha ja veri eivät huomaa näitä
hedelmiä. Kaikesta huolimatta he pukeutuvat harmaaseen viittaan,
kuuluvat salaiseen veljeyteen ja noudattavat samanlaista
käyttäytymisen ja elämän tapaa.

29. Nämä eivät ole rakkaudentekoja. Niitä sitävastoin sanotaan
rakkaudenteoiksi, joita harjoitetaan tarvitsevaisia, jopa
vihollisiammekin kohtaan: armahdetaan syntisiäkin, neuvotaan ja
opetetaan tietämättömiä, palvellaan köyhiä kaikella omaisuudella ja
kunnialla, — sellaisiahan Kristus, Matteuksen Evankeliumissa (25:35),
luettelee. Näitä tekoja et tapaa ainoastaan väärästä profeetasta.
Sellainen saattaa kyllä teeskennellä hengellistä ihmistä, jolla on
erikoinen käyttäytymistapa, kuten avojalkaisilla ja kartuusilaisilla.
Mutta mitä se minua auttaa? Samoin: minkä hoivan saapi lähimmäinen
siitä, että luostareita hävitetään ja kuvia rikotaan? Kaikki tuo on
vaikuttavaa ja sitä pidetään jonakin, mutta siihen ei kätkeydy mitään
hyödyllistä. Rakkaus sitävastoin tahtoo sellaisia tekoja, jotka ovat
hyödyllisiä.

<<<0279>>>

30. Samoin olet huomaava moiset henget ylpeiksi ja kopeiksi: vain
heitä on kunnioitettava ja palvottava. Sitäpaitsi he ovat täynnä
ahneutta ja sydämettömyyttä: he eivät ainoastaan ole kenellekään
antamattomia, köyhiä avustamattomia, vaan heille jopa tuottaa iloa ja
tyydytystä se, että lähimmäisen käy huonosti. Jos joku joutuu
häpeänalaiseksi, he eivät häntä kunniallaan auta pääsemään pois
häpeästä, vaan he vajottavat hänet siihen kahta syvemmälle, levitellen
sitä; he laulavat hänestä laulun, jopa häntä selän takana salaa
naureskelevat. Samoin, jos joku lankeaa syntiin, heillä ei ole hellää
mieltä, vaan paatunut mieli, jota lähimmäisen onnettomuus hivelee ja
jolla se yksin itseään kaunistelee. Niin, mitä tässä pitkistä
puheista? He ovat mieleltään välinpitämättömiä, karvaita ja
myrkytettyjä, heillä on vain musta myrkkykieli, he voivat panna
teuraspenkkiin kenen hyvänsä, kiinnittää jokaiseen hevosenkengän, he
eivät jätä ketään moittimatta, he arvostelevat, kadotukseen
tuomitsevat ja halvaksi panevat jokaisen ja he pitävät jokaisen
vahinkoa vähäisenä. Sen tähden Kristus sanoo tuommoisista:

Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista
viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono
puu tekee pahoja hedelmiä.

31. Tässä on huomattava se, minkä hän sanoo: "Heidän hedelmistään te
tunnette heidät". Hän ei sano: Hedelmistään he tulevat joko hyviksi
tai huonoiksi. Milloinkahan päärynästä on tullut päärynäpuu, tai
kirsikasta kirsikkapuu? Luonnonmukaisestihan käy siten, että puu
kantaa hedelmät, omenapuu kantaa omenoita jne. Puu tosin tunnetaan
hedelmistään, mutta sitä ei niistä tehdä. Aabrahamkin oli ennen
poikansa Iisakin uhraamista hurskas, mutta kuitenkin sanottiin
hänelle: »Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa». Jumala ei sano:
"Nyt sinusta tuli jumalaapelkääväinen", vaan: "Teosta kävi ilmeiseksi,
että sinä pelkäät Jumalaa" (1. Moos. 22:12).

32. On siis kaksi eri asiaa jonakin oleminen ja joksikin tuleminen,
paljastettuna oleminen ja ilmeiseksi tuleminen. On paljon sellaista,
joka ainoastaan Jumalan edessä ei ole salattua, mutta jonka, kun se
tulee ilmi, ihmisetkin tuntevat. Kristus sanoo hedelmistä olevan sen
hyödyn, että niistä tunnetaan, onko puu paha vai hyvä. Teoista kävi
ilmeiseksi, että Aabraham pelkäsi Jumalaa, että hän oli hurskas,
vanhurskas. Hedelmien täytyy siis kasvaa puusta ennen niiden
ilmeiseksi tulemista, että siten kävisi ilmeiseksi. millainen runko
on. Ilmeiseksi saattaminen on kuitenkin aivan toista kuin se, mikä
ilmeiseksi saatetaan. Teot eivät siis ensinkään auta minua tulemaan
Jumalan edessä hurskaaksi, vanhurskaaksi, vaan ne tuovat ilmi ja
ilmaisevat aarteen ja sen sydämen, johon se on kätkettynä. Jumala näet
tahtoo tuoda ilmi sydämeen kätketyn aarteen, hän ei tahdo sitä jättää
sinne.

33. Sikäli myös teot tekevät meidät hurskaiksi, puhtaiksi ja pyhiksi,
nimittäin ulkonaisesti, ihmisten edessä, mutta eivät sisäisesti,
Jumalan <<<0280>>> edessä, sillä siinä vaikuttavat ainoastaan Kristus
ja usko. Näin olet saanut oikean ja selvittävän vastauksen. Sillensä
jääköön taas sellainen, joka itsepäisyydessään ja vastahakoisuudessaan
ei salli ojentelemista! Sellaisia me emme voi opastaa, emmekä me
heille saarnaakaan; me etsimme harhautuneita sydämiä, jotka halusta
olisivat hurskaita ja jotka tämän asian oikein ymmärtävät. Sellaiset
ottavat ojentuakseen, ja sellaisille me saarnaammekin. Sen tähden
Kristus edelleen sanoo:

Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.

34. Hän toistaa samat sanat opettaakseen ja varoittaakseen meitä että
osaisimme kavahtaa sellaisia ja tarkkaan ottaa heistä vaarin —
voidaksemme oppia heidät hyvin tuntemaan — ei heidän nimestään ja
kerskauksestaan, mikä on pelkkää totuutta, Henkeä, sielujen autuutta
jne., vaan heidän hedelmistään. He kaikki, näet, tulevat Kristuksen,
seurakunnan ja Jumalan sanan nimityksillä kaunistettuina,
valmistaakseen ihmisten eteen sumutusta ja harhakuvia, niin että
ymmärtämättömät, tuollaisten nimitysten peljästyttäminä, eivät voisi
panna vastaan ja pysyä pystyssä. Mutta, sanoo Kristus, älkää välittäkö
siitä, mitä he väittävät ja kerskuvat. Kaikki tuollainen voipi pettää.
Mikään ei ole sen yleisempää, kuin että käytetään väärin Jumalan,
Hengen, totuuden, seurakunnan yms. nimityksiä. Pyhän Paavalinkin
täytyi sanoa, että vaikka hän itse, jolla kuitenkin oli todella se
kerskaus, että hän oli Kristuksen lähettämä apostoli, tai vaikkapa
taivaan enkeli tulisi tänne opettamaan toista evankeliumia, häntä ei
ole kuultava, vaan pidettävä kirottuna.


35. Eivätkö siis muutkin voisi väärinkäyttää noita arvokkaita
nimityksiä tai saattaisi pettää ja vietellä sillä, mitä seurakunnan
nimessä pannaan käytäntöön ja kehutaan? Älköön kuitenkaan uskottako
ketään, joka pyrkii opettamaan jotakin muuta, vaikka hän tulisi
mukanaan todistus siitä, että hän on apostoli, jopa ehkä taivaan
enkeli, — minä en puhu seurakunnasta, jolla ei ole niin syvällistä
käsitystä, valistusta eikä niin täyttä puhtautta ja pyhyyttä kuin
taivaan enkeleillä.

36. Tässä on siis välttämätöntä, että kristityillä, elleivät he
moisten ihanien nimitysten ja kerskaamisten vaikutuksesta tahdo tulla
vietellyiksi, on Kristuksen oikea oppi, että he tietävät sen ja että
he sen mukaisesti arvostelevat kaikki muut opit, ovatko ne sen
mukaisia ja oikealle perustukselle rakennettuja vaiko eivät. Koska
hän, näet, käskee kristityitänsä varomaan vääriä opettajia, siten
tehden heistä arvostelijoita ja antaen heille vallan, jopa käskyn
tutkia ja ratkaista kaikki opit, niin hän myöskin vaatii heitä olemaan
älykkäitä ja ymmärtäväisiä kristityitä, jotka tietävät, mikä oikea
oppi on ja jotka osaavat tehdä erotuksen sen ja muiden, väärien,
välillä. Eipä opin arvostelemista ja ratkaisemista saakaan suorittaa
heidän omien ajatustensa tai heidän oman viisautensa tai Hengestä
kerskaamisen, pyhyyden yms. varassa — niin paavi väärin vaatii
itselleen ja kirkolliskokouksilleen <<<0281>>> yksinoikeutta kaiken
ratkaisemiseen ja vaatii kaikkia noudattamaan hänen arvosteluaan sillä
perusteella, että he väittävät omaavansa Pyhän Hengen ja olevansa
erehtymättömiä —, vaan täytyy olla olemassa varma ja selvä ohje, jonka
mukaan arvostellaan, ja se on Kristuksen sana. Se yksinomaan olkoon,
niinkuin jo usein on sanottu, mittapuuna ja koettimena.

37. Koska kuitenkaan heihin kuuluvien joukossa kaikki eivät ole yhtä
ymmärtäväisiä eivätkä ole saaneet niin paljon opetusta voidakseen
suorittaa erotuksen ja arvostelun, ja koska vääräoppiset ensi aluksi
piilottautuvat oikeiden lampahien joukkoon, peittäen itseään heidän
villoillaan ja välttäen myös pitäytyvänsä oikeisiin kristittyihin,
tahtomatta opettaa mitään muuta kuin sitä Jumalan sanaa, josta oikea
seurakunta pitää kiinni, niin Kristus tässä opettaa vielä yhden asian,
jonka avulla heidät on paljastettava ja opittava tuntemaan, nimittäin
hedelmät. Hän varoittaa sinua hätiköiden, suin päin suostumasta
siihen, mitä sinulle Jumalan sanana syötetään. Ole jo etu käteen
varovainen ja etsien tutkistele, onko se oikean Jumalan sanan mukaista
— niin tekivät tessalonikalaiset, Apostolien tekojen 17. luvun (11.
jakeen) mukaan —, ja ota myöskin tarkka selko siitä, minkälaisia
hedelmiä se usko mukanaan tuo, sillä oppi ei ajan pitkään voi pysyä
peitossa, vaan sen täytyy ilmaantua nähtäväksi, niinkuin Kristus mm.
sanoo: "Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista
viikunoita", ja vielä: "Huono puu tekee pahoja hedelmiä".

38. Hän ei kuitenkaan tässä etu päässä puhu sellaisista hedelmistä,
jotka ovat niin selvät ja kouraantuntuvat, että ken tahansa,
ei-kristittykin, vaivatta voi arvostella ja tuntea ne ulkonaisiksi,
maailmankin tuomitsemiksi synneiksi ja paheiksi, vaan erikoisesti
väärän opin hedelmistä, mikä ei tuo mukanaan häijyn ja maailmankin
silmissä nuhdetta ansaitsevan elämän julkisia tekoja — siinä
tapauksessahan ketään ei sillä niin helposti petettäisi —, vaan
tarjoskelee kaunista ulkomuotoa, samalla kuitenkin ponnistaen Jumalan
sanaa vastaan. Tuommoisia kristityn ei ole vaikea oppia tuntemaan ja
arvostelemaan, kunhan hän vain heitä tarkkaa, kaikkea Jumalan sanan ja
käskyn mukaan arvostellen. Näitä asioita ei näet järki riitä
tutkimaan; siihen tarvitaan hengellinen ymmärrys, joka pystyy
erottamaan, mikä on Raamatun varman ja selvän opin mukaista, mikä ei;
muussa tapauksessa ihminen pettyy järjen ja inhimillisen viisauden
kauniin vakuuttelun ansiosta. Näillä kaikki vääräoppiset mitä
taitavimmin kaunistelevat ja myyskentelevät itseään, joten niitäkin
hedelmiä ja sitä elämää, joka on rakettu väärälle opille, pidetään
pelkkänä pyhyytenä.

39. Niinpä paavilaisuuden, jopa Muhammedinkin munkkilaisuudella on
merkillinen loisto, jonka tähden sitä sanotaan pyhäksi elämäksi: siinä
eletään erikoismuotoista ja -tapaista elämää: ei syödä, ei juoda, ei
pukeuduta niinkuin muut; sitä pidetään suurena ankaruutena,
vakavuutena ja itsekurina ja sitä sanotaan Jumalan palvelemiseksi ja
taivaaseen päin pyrkimiseksi. Tällä jumalanpalveluksen, pyhän elämän
ja syvän hartauden ja jalon tarkoituksen nimellä ja sädekehällä järki
helposti petetään ja vangitaan, niin <<<0282>>> että se ei kykene
arvostelemaan tuollaista pahoiksi hedelmiksi. Siksipä tähän
tarvitaankin enemmän kuin järjen ymmärrys ja arvostelu, se nimittäin,
että koko sitä elämää, jota väärät henget hyväksi väittävät,
tarkastellen verrataan Jumalan sanaan ja käskyihin, mikä on kaiken
sellaisen tekemisen ja olemisen ohje, jonka on määrä olla hyvä ja
Jumalalle otollinen. Se osoittaa väärän opin ulkokultaisten tekojen ja
hedelmien ja oikean opin hyvien, kelvollisten tekojen välisen
erotuksen. Varmaan silloin käypi ilmeiseksi, että ulkokultaisten ja
väärien opettajien teot ja elämä eivät ole Jumalan sanan mukaisia.

40. Niinpä itse Kristus osoittaa ja nuhtelee fariseusten ja
kirjanoppineiden oppia ja elämää sellaisten hedelmien kohdalla: he
jättivät sikseen Jumalan käskyn, sen sijalle tekaisten omat työnsä ja
jumalanpalveluksensa, jopa he muitta mutkitta ihmissääntöjen tähden
tekivät Jumalan käskyt mitättömiksi. Juuri samoin paavikuntakin on
tehnyt: se ei ole tehnyt mitättömäksi yhtä, vaan kerrassaan kaikki
Jumalan käskyt; se ei ainoastaan ole opettanut ja kunniaan nostanut
jotakin muuta, niin että se olisi jättänyt ne vaille huomiota ja
pitänyt omia tekojaan paljon suuremmassa arvossa, vaan se on opettanut
elämään ja elänytkin kerrassaan niitä vastaan. Sen minä olen toisaalla
runsaasti ja havainnollisesti esittänyt.

41. Varmasti, näet, kaikkien vääräoppisten henkien luonto on
sellainen, eivätkä he siitä minnekään pääse, että heidän täytyy
Jumalan sanan rinnalle tuoda jotakin omaa ja muuta, ja itse paisuttaa
se niin, että sillä on paljon suurempi arvonanto ja uskottavuus; näin
Jumalan sana ja käsky jää varjoon. Tämä on jo sellaisenaan sen varma
merkki, että moinen oppi ei ole oikea. Paavi esimerkiksi opillaan
ylistelee omaa jumalanpalvelustaan ja pyhää elämäänsä: hänen
hengellinen elämänmuotonsa ja luostarielämänsä on paljon arvokkaampi
ja parempi, kuin se elämä ja ne teot, jotka esiintyvät muissa,
tavallisissa elämänmuodoissa, joissa eletään Jumalan sanan mukaan.
Samoin keksivät erinäisiä tekoja, joita nimittävät opera
supererogationis, ylimääräisiksi eli liikateoiksi, jotka muka ovat
paljon kallisarvoisempia ja oivallisempia kuin Jumalan Kymmenen käskyn
vaatimat teot. Samoin menettelee kaikki Raamatun ulkopuolella toimiva,
turkkilaisen, Muhammedin, ja juutalaisen Talmudin, kiihkohengellisyys,
ja niin ikään meikäläinen uudestikastajien liike, melkein edellisten
kaltainen: järjestään jätetään sikseen ja pannaan syrjään Jumalan
käskyjen vaatimat ja teroittamat oikeat teot ja elämä ja sen tilalle
vaahtosuisina vaaditaan toista, ulkokultaista, erikoisissa teoissa ja
opin uutuuksissa ilmenevää pyhyyttä: pidetään harmaata viittaa, ollaan
synkännäköisiä, ei juoda viiniä, vaivataan ruumista erikoisin
paastoin, rukoillaan monet ja pitkät rukoukset jne.

42. Minä sanon: Älköön silti kukaan antako pettävän pinnan ja suurten,
erikoisten tekojen, pyhyyden yms. virvatulen ällistyttää ja sumuttaa
itseään, vaan kiidättäköön nuo hedelmät tänne, oikeaan valkeuteen, ja
se on Jumalan sana! Siitä opittakoon tietämään, mitä Jumala tahtoo, ja
mikä on oikea ja hyvä elämä, ja sitten pääteltäköön, mitä ovat hyvä
puu ja hyvät hedelmät, ja mikä niiden vastakohta. Ei tässä kysytä,
mikä sinusta on <<<0283>>> suurta, ihanaa ja kallisarvoista, vaan
sinun täytyy, ellet tahdo joutua harhaan ja petetyksi, päätyä siihen,
että "sinusta ei tunnu", vaan että sinä kuulet ja tiedät, mitä Jumala
sanoo oikeaksi, hyväksi ja hänelle otolliseksi.

43. Tämä on sanottu väärän opin hedelmistä yleensä. Niillä on tosin
viehättävä ulkomuoto, mutta pohjaltaan ne eivät ole hyviä. Tämän
lisäksi on kuitenkin vielä muita; ne ovat karkeampia ja helpommin
tunnettavissa. Kristityillä on se etu, että he voivat myöskin
tällaiset julkisesti ja sitovasti todeta ja todistaa perkeleen opin ja
valheen oikeiksi, aito hedelmiksi.

44. Jokaisessa väärässä opissa, näet, on yleensä aina yksi tai
useampia erikoisuuksia, opinkohtia, jotka ilmeisesti väärinä ovat
helposti todettavissa perkeleestä lähteneiksi, ja joita he julkisesti
opettavat, harjoittavat ja puolustavat oikeina, varmoina, uskottaviksi
ja noudatettaviksi välttämättöminä. Eihän valheen henki toki voi niin
salautua, ettei se lopuksi tulisi näkyville kynsineen, joista
raateleva susi voidaan todeta ja tuntea. Kaikista tunnetuista
lahkoista ja vääristä hengistä voit saada tästä esimerkkejä ja
todistuksia, esimerkiksi meidän aikamme kasteenuusijoista: nämä, jotka
päivänselvästi eivät opeta oikein Kristuksesta eikä myöskään uskosta
ja sakramenteista, pitävät kastetta yksinkertaisesti vain pelkkänä
merkkinä, he halveksivat ulkonaista, suullista sanaa ja Raamattua, he
väittävät omaavansa erikoisen ilmestyksen ohi Jumalan sanan
todistuksen, ja he häpäisevät ja hajoittavat avioliiton opettaessaan,
että mies saa erota vaimostaan, jos tällä ei ole sama usko, ja ottaa
toisen, yhden tai useampia; edelleen he tahtovat tehdä kaiken
omaisuuden yhteiseksi, he eivät tunnusta eivätkä hyväksy mitään muuta
esivaltaa ja hallitusta, kuin sen, joka omaksuu heidän uskonsa jne.
Muinoin manikeolaiset myös harrastivat melkein samanlaisia kysymyksiä.

45. Tästä täytyykin olla seurauksena, että sellaiset kysymykset
purkautuvat esiin niin karkeissa muodoissa, että heidän henkensä
kouraantuntuvasti voidaan todeta. Opettaessaan, ettei voi olla
olemassa mitään esivaltaa muuta kuin pyhää ja kristittyjen, toisin
sanoen, heidän uskonheimolaistensa hoitamaa, he ovat jo sanoutuneet
irti kaikesta kuuliaisuudesta. He väittävätkin olevansa oikeutettuja
asettumaan esivaltaa vastaan, jopa kukistamaan sen vaikka väkivalloin
ja asettumaan itse tilalle, — juuri tällä perusteellahan Tuomas
Müntzer ja müntzeriläiset profeetat rohkenivat julkisesti esiintyä. Ja
samoin: koska he tahtovat kaiken omaisuuden jaettavaksi heidän kesken
ja koska saavat hyljätä vaimonsa ja ottaa toisia, seuraa siitä
väistämättömästi, että he saavat käydä käsiksi toisten omaisuuteen,
ryöstää ja ottaa, minkä haluttaa ja minkä voi, ja vielä sekin, että
he, hyljätessään vaimonsa aina silloin ku
luther76
 

jatkuu

ViestiKirjoittaja luther76 » 15 Tammi 2009, 13:00

jatkuu...

45. Tästä täytyykin olla seurauksena, että sellaiset kysymykset
purkautuvat esiin niin karkeissa muodoissa, että heidän henkensä
kouraantuntuvasti voidaan todeta. Opettaessaan, ettei voi olla
olemassa mitään esivaltaa muuta kuin pyhää ja kristittyjen, toisin
sanoen, heidän uskonheimolaistensa hoitamaa, he ovat jo sanoutuneet
irti kaikesta kuuliaisuudesta. He väittävätkin olevansa oikeutettuja
asettumaan esivaltaa vastaan, jopa kukistamaan sen vaikka väkivalloin
ja asettumaan itse tilalle, — juuri tällä perusteellahan Tuomas
Müntzer ja müntzeriläiset profeetat rohkenivat julkisesti esiintyä. Ja
samoin: koska he tahtovat kaiken omaisuuden jaettavaksi heidän kesken
ja koska saavat hyljätä vaimonsa ja ottaa toisia, seuraa siitä
väistämättömästi, että he saavat käydä käsiksi toisten omaisuuteen,
ryöstää ja ottaa, minkä haluttaa ja minkä voi, ja vielä sekin, että
he, hyljätessään vaimonsa aina silloin kun haluttaa, ja ottaessaan
uusia, taas heidät hyljätäkseen, he tällaisella keskinäisellä
vaihtokaupalla harjoittavat kaikkea siveettömyyttä ja häpeällisiä
paheita. Katsohan, tuosta itse huomaat pelkkää huonoa, kelvotonta,
häijyä hedelmää niin opissa kuin elämässäkin; ei se voi kuinkaan
salautua, vaan sen täytyy lopuksi tulla ilmeiseksi, niin että puu sen
nojalla voitaisiin tuntea.

<<<0284>>>

46. Samantapaisia hedelmiä voi varmasti todeta olevan kaikissa
sellaisissa opeissa ja uskoissa, jotka eivät ole puhdasta Jumalan
sanaa. Minä en tässä puhu Muhammedin Koraanista, siksi karkeaa se
kaikki on kouraantuntuvien, häpäisevien ja törkeiden valheiden
ansiosta; sitäpaitsi hän sallii julkisen murhan, aviorikoksen,
epäsiveellisyyden ja avioerot, muita törkeitä kauhistuksia ja petoksia
mainitsematta. Aivan liian pitkälle veisi myöskin, jos puhuisi koko
paavilaisuuden kauhistuttavista hedelmistä. Niitä onkin toisaalla
runsaasti käsitelty.

47. Minä en, näet, tahdo puhua niistä heidän oppinsa kohdista, jotka
ovat jonkin verran harkitumpia, siitä, että he eivät ole opettaneet
oikein Kymmentä käskyä ja en siitä, että he ovat muuttaneet niiden
vaatimukset yksinkertaisesti vain neuvoiksi, joita ei Jumalan edessä
tarvitse toteuttaa kenenkään muun kuin sen, joka tahtoo olla
täydellinen ja suorittaa jotakin erikoista, ylimääräistä —, niinkuin
en siitäkään, että he eivät ole myöskään opettaneet oikein
evankeliumia ja uskoa, juuri sitä, mitä seurakunnassa ennen kaikkea
pitäisi tiedettämän ja harjoitettaman, vaan ovat, Kristuksen uskon ja
lohdutuksen vastaisesti, johdattaneet ihmiset siihen, että heidän,
vaikka ovatkin uskoneet Kristukseen ja kaiken tehneet, kuitenkin on
epäiltävä, jopa heidän täytyy epäillä armoa. Samoin minä en myöskään
tahdo puhua siitä ilmeisestä, törkeästä ja epäkristillisestä
kauhistuksesta ja epäjumalisuudesta, jota he ovat harjoittaneet
messuillaan, pyhien vainajien avuksihuutamisella, anteilla sekä
kiirastulivalheilla ja -petoksilla. Kaikki tuohan on sellaista
hedelmää, josta puu hyvin on tunnettavissa: ei todellakaan makeita
rypäleitä ja viikunoita, vaan pelkkiä happamia ja kitkeriä,
kypsymättömiä rypäleitä, oratuomen- ja ruusunmarjoja.

48. Tarkkaapa ainoastaan noita karkeimpia kohtia, sellaisia, joita he
eivät kykene kaunistelemaan, ja joissa he julkisesti ja vailla häpyä
käyvät Jumalan sanaa ja käskyä vastaan, esimerkiksi sitä, että he
julistavat lapset vapaiksi vanhempiensa vallanalaisuudesta ja
kuuliaisuudesta heitä kohtaan heti kun nämä ilmaisevat aikovansa tulla
messupapeiksi, munkeiksi tai nunniksi, samoin sitä, että he vastoin
vanhempien tahtoa vahvistavat aviolupauksen tai sen jälleen purkavat,
ja niin ikään sitä, että he niiltä nuorilta, joita he ovat yllyttäneet
messupapin tai luostarielämään, ovat evänneet avioliiton ja
pakottaneet heidät elämään vailla avioliiton toivoa, näin täyttäen
maailman törkeällä, sanoin kuvaamattomalla siveettömyydellä, häpeällä
ja paheilla ja vajottaneet sielut perkeleen pauloihin ja turmioon.
Senpä tähden pyhä Paavalikin (1. Tim. 4:3) juuri tällaisten
seuraamusten tähden tuomitsee ne, jotka kieltävät menemästä naimisiin,
nimittäen tuollaista "riivaajien opiksi".

49. Mutta he riehaantuvat — ja se on sitäkin häpeällisempää
kristikunnassa kuultavaksi — vielä ehdoin tahdoin, omatunto kirottuna,
moista häpeämättömästi puolustamaan! He uskaltavat väittää, että
julkinen haureus ja häpeässä vietettävä elämä eivät ole niin pahoja
kuin se, että pappiparka ottaa itselleen aviovaimon, ettei hänen
tarvitse elää epäsiveellisyydessä ja omatunto huonona, kadotukseen
tuomittuna. Niinpä niin, kaiken tämän <<<0285>>> he vielä lisäksi
vahvistavat kurjiin, hurskaisiin ja viattomiin ihmisiin
kohdistamallaan vainolla, murhalla ja verellä ainoastaan sen tähden,
että nämä ovat menneet avioon tai että he käyttävät sakramenttia
Kristuksen asetuksen mukaisesti kumartamatta mitään Jumalan sanan
vastaisia paavin valheita ja iljettävyyksiä. Lisäksi he väittävät
kaikessa tässä oikein tekevänsä. He tahtovat käydä kristillisen kirkon
pylväistä tai ainakin kuuliaisista jäsenistä, ja ne, jotka moista
menoa nuhtelevat tai sitä vastaan väittävät, he tuomitsevat ja
kiroavat pahimpina vääräoppisina ja määräävät heidät miekalla ja
tulella hävitettäviksi.

50. Sanopa nyt minulle, eivätkö nuo ole pahan puun ilmeisiä,
tunnusomaisia hedelmiä! Se paha puu on tuo aito, vastakristillinen
oppi ja hallitus, perkeleen koko helvetillisen myrkyn pohjasakka.
Eihän voi olla mitään muuta kuin perkeleen joukkiota se, joka
seurakunnan nimen turvin tuomitsee ihmiset kadotukseen ja murhaa heitä
ainoastaan siitä syystä, että he saarnaavat ja tunnustavat Jumalan
sanaa ja toimivat sen mukaan, ja kuitenkin väittää oikein tehneensä.
Eihän Jumala ole käskenyt vainota ja surmata hurskaita, viattomia
ihmisiä, vaan hän on käskenyt kiittää, kunnioittaa niitä ja niille
hyvää tehdä, jotka pitävät Jumalan sanat ja käskyt, ja ne kristillinen
seurakunta aivan epäilemättä pitääkin. Jokaisen kristityn onkin siis
helppo tuntea ja arvostella, mitä moiset henget ovat. Ei hän siihen
tarvitse mitään syvää oppineisuutta eikä jatkuvaa tutkimista ja
väittelemistä, kunhan vain erottaa toisistaan kerskauksen eli nimen ja
hedelmät.

51. Tässä pitäisi meidän myöskin omasta puolestamme vastata
paavilaisten meidän oppiimme kohdistamaan herjaavaan riekunaan.
Tämäkin evankeliumin nojalla he pyrkivät moittimaan meidän oppiamme
sen hedelmien perusteella. He päättelevät, että koska monessa
meikäläisessä havaitaan pahoja hedelmiä, meidän oppimmekin on
vilpillinen ja väärä. Huonoksi hedelmäksi he kuitenkin sanovat sitä,
ettemme me heidän tavallaan tahdo olla paaville kuuliaisia emmekä
noudattaa kaikkea hänen käskykirjeidensä ja munkkilaisoppiensa
perkeleellistä löyhkää,—mutta juuri sehän on pahan puun kelvotonta
hedelmää, pelkkää ihmisten mitättömyyttä, jopa riivaajien oppia, jonka
tähden he meitä vainoavat ja mielellään meidät kaikki tappaisivat—tai
sitä, minkä he siellä täällä saattavat todeta, että meidänkin
keskuudessamme on huonoja heittiöitä, jotka eivät elä niinkuin heidän
pitäisi elämän, jotka ryöstävät, varastavat, rikkovat avion jne. tai
sitä, että eräät joukostamme, jotka ensin pitäytyivät meihin,
sittemmin ovat saaneet aikaan pahennusta, lahkolaisuutta tai väärää
oppia.

52. Paavilaiset eivät tosin itse tähtensä ansaitse vastausta tähän.
Olemmehan me aivan tarpeeksi asti heitä vastustaessamme osoittaneet
sekä sen, että heidän oppinsa ei ole hyvä, että vielä senkin, että se
elämä, jota he pitävät pyhyytenä, on pelkkää huonoa hedelmää, koska se
on Jumalan sanan vastaista, ja sitäpaitsi sen, että he pyrkivät
julkistakin epäjumalanpalvelustansa, valheitansa ja häpeällistä
elämäänsä puolustelemaan oikeana ja erinomaisena. Jo tämä evankeliumi
heidät siis tuomitsee huonoksi, kelvottomaksi <<<0286>>> puuksi
hedelmineen kaikkineen. Meidän ei tarvitse sietää sitä, että he, jotka
itse näin julkisesti ovat tuomitut, ryhtyvät arvostelemaan meidän
oppiamme tai sen hedelmiä. Eivät he ole niitä arvostelijoita, jotka
siihen kykenevät ja joille se kuuluu. Siinäkin kohdassa, jossa he
voivat meitä kirpeimmin moittia, he ainoastaan etsiskelevät raiskaa
meidän silmästämme tahtomatta nähdä omassa silmässään olevaa malkaa.

53. Me voimme sitävastoin koko maailmalle todistaa, että meidän
oppimme ei ole omaa keksimäämme turhuutta tai unikuvia, vaan että se
on Raamattua ja kirkasta Jumalan sanaa, emme me myöskään opeta
autuutta varten välttämättömänä omaksumaan tai uskomaan tai
noudattamaan mitään muuta. Tämän seurauksena osoittautuvat myöskin
oikeiksi hyvät hedelmät, jotka ovat opin mukaiset ja sopivat yhteen
kasteemme ja uskomme kanssa. Meidän vakaumuksemmehan on ja me tiedämme
kasteessa Kristuksen veren kautta puhdistettuina saaneemme syntien
anteeksiantamuksen ja Jumalan armon. Tämän armon kautta me myöskin
synnin ja kuoleman kauhistusta vastaan saamme kokea omantunnon rauhaa
ja iloa ja me omin silmin näemme, Jumalan kiitos, monen hurskaan
sydämen tällaisessa lohdutuksessa ja uskossa iloisena kuolevan ja
julkisesti uskonsa tunnustuksellansa osoittavan. Tämä on kuin onkin
Pyhän Hengen ja uskon hedelmä.

54. Sitten me tietysti myös opetamme, kuinka jokaisen kutsumuksessaan
on Jumalan sanan ja käskyn mukaan eläminen ja toimiminen: varokoon
syntiä, olkoon Jumalalle kuuliainen, olkoon säädyllinen, kärsivällinen
sekä palvelkoon lähimmäistään ja tehköön hänelle hyvää. Tällainen oppi
ei todellakaan saata itsestään pahoja hedelmiä kantaa, eikä kukaan voi
mitenkään syystä loukkaantua siihen, vaan muutamien suorastaan täytyy
parantaa itsensä. Evankeliumin syyksi ei taas voida panna sitä,
etteivät kaikki elä sen mukaisesti, ja että meidän keskuudessamme on
vielä paljon pahoja, kiittämättömiä ja petollisia kristityitä.
Evankeliumi ei suvaitse pahaa, vaan se nuhtelee ja ehkäisee sitä. Syy
on päinvastoin siinä, että perkele oikeaan seurakuntaan ja Jumalan
lasten joukkoon, ainaisen tapansa mukaan, myös kylvää rikkaruohoa
oikean siemenen sekaan. Mutta eiväthän hyvä siemen ja sen hedelmä,
toisin sanoen, Jumalan sana ja oikeat kristityt, silti tule pahoiksi.
Eihän hyvä omenapuukaan tule pahaksi, vaikka syöpäläistoukkien saasta
siitä muutamia hedelmiä turmeleekin. Sittenhän sinun täytyy moittia
myös Kristuksen ja apostolien oppia ja tuomita se, koskapa heidän
joukossaan oli Juudas, ja koska monesta heidän opetuslapsestaan tuli
väärä apostoli ja lahkohenki. Pyhä Paavalikin jo etu käteen ilmoitti,
että heidän keskuudestaan nousee vääriä opettajia, ja pyhä Johannes
tunnustaa sellaisista: "Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät
olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän
kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet" (1. Joh. 2:19).

55. Aiheettomasti siis evankeliumia syytetään siitä, että siellä
täällä niiden keskuudessa, joille evankeliumia saarnataan, syntyy
lahkoja ja vääräoppisuutta, tai että sitä monet käyttävät väärin. Ja
vaikka meidän täytyy <<<0287>>> sitä keskuudessamme sietää, niinkuin
pyhän Paavalinkin seurakunnissaan täytyi sietää, me kuitenkaan emme
hyväksy sitä emmekä pidä sitä luvallisena, vaan me nuhtelemme ja
estämme sellaista niin paljon kuin mahdollista on, siten joko korjaten
asian tai lopuksi poistaen keskuudestamme kaiken sen, mikä on vastoin
terveellistä oppia. Siten eivät tee eivätkä voikaan tehdä paavilaiset
eivätkä muutkaan vääräoppiset, joiden oppi jo sinänsä ei ole hyvä ja
kelvollinen, ja joka siis ei voi kantaa mitään hyvää hedelmää.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: "Herra, Herra!", pääse taivasten
valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.

56. Tämä on juuri sitä, jonka minä pääsin sanomasta: asia ei riipu
kerskauksesta, ja sitä, ettei kukaan saa välittää siitä, että
tähdennetään noita ihania, pyhiä Jumalan, Kristuksen, Jumalan
valtakunnan, Jumalan kunnian, jumalanpalveluksen yms. nimityksiä.
Kaikki tuollainen, näet, on sitä, että sanotaan: Herra, Herra! Sen
sijaan on tarkattava sitä, mitä Jumala itse sanoo ja millaista hän
tahtoo. Se, näet, joka tahtoo tulla todetuksi taivasten valtakuntaan
eli Jumalan valtakuntaan kuuluvaksi, ei saa vain käyttää nimityksiä ja
sanoja, joilla sitä voidaan mainita ja siitä kerskata, vaan hänen on
myöskin tehtävä se, minkä Jumala valtakunnassansa tahtoo tehtäväksi.

57. Mutta jos meidän on tehtävä hänen tahtonsa, täytyy meidän
ehdottomasti tietää, mikä se on ja kuinka se tehdään. Sitä ei meille
opeta meidän oma viisautemme eivätkä omat ajatuksemme, sillä siinä
tapauksessahan siihen kykenisivät kaikki ihmiset, pakanat ja
turkkilaiset, ja jokainen lahkohenki voisi omia mielijohteitaan
väittää Jumalan tahdoksi; ja juuri niinhän meitä tähän asti munkit
ovat opettaneetkin: Jumalan tahto, joka sinut taivaaseen taluttaapi,
on se, että käytät harmaata viittaa ja rukoilet pyhää Kristoforusta,
Franciskusta, Barbaraa jne.

58. Tässä asiassa meidän siis täytyy kuulla ainoastaan Jumalan sanaa.
Se ilmaisee ja opettaa meille, mikä Jumalan, Isän, tahto on. Tämä
tahto on ensiksi se, että hän on lähettänyt maailmaan ainokaisen
Poikansa tämän kuolemalla sovittamaan syntimme Jumalan edessä ja hänen
verellään puhdistamaan meidät ja autuuttamaan meidät ilman omaa
ansiotamme —. Tämän hän evankeliumin välityksellä jokaiselle
julistuttaa ja hän vaatii sinua uskomaan ja omaksumaan sen, niinkuin
Kristuskin tästä selvin sanoin sanoo: »Minun Isäni tahto on se, että
jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä»
(Joh. 6:40).

59. Toiseksi. Saatuamme armon ja autuuden, tultuamme kastetuiksi
Kristukseen ja uskoessamme häneen hän tahtoo meitä myös elämään sen
mukaan, olemaan kuuliaiset Jumalalle ja tekemään sen, mikä on
käskettynä Kymmenessä käskyssä, jokaisen kutsumuksessaan tunnustamaan,
kunnioittamaan ja edistämään Jumalan sanaa, välttämään ja pakenemaan
syntiä, olemaan hyväntahtoisia, kärsivällisiä, arvokkaita, siveitä,
lempeitä, totuudellisia ja uskollisia.

<<<0288>>>

60. Hän ei tahdo, että tätä kaikkea vain saarnataan tai suulla
lausutaan, vaan että se myös koko sydämestä ja itse teossa
toteutetaan. Se siis, joka tämän jättää tekemättä tai opettaa, uskoo
ja toimii sen vastaisesti, samalla tietäköön, ettei ole tehnyt Jumalan
tahtoa, ja että hänellä jo on tuomionsa: hän ei kuulu Jumalan
valtakuntaan, koskapa on vailla uskoa ja rakkautta; häntä ei ole
auttava se, että hän kerskaa muka paljon Kristusta palvelleensa,
hänestä paljon saarnanneensa ja suuria ihmeitä tehneensä. Jos sinä sen
sijaan vakaasti teet Jumalan tahdon: mielelläsi kuulet Jumalan sanaa,
uskot sen, elät hänelle kuuliaisena, hänen kunniaksensa ja
lähimmäisesi hyödyksi ja, vaikka joskus kompastutkin, jälleen nouset,
katumattomuudessa elämääsi pitkittämättä, syntejäsi puolustelematta,
Jumalan sanaa vastaan hangoittelematta tai tarkoituksellisesti
lähimmäistäsi vainoamatta, silloin sinä rohkeasti ja iloisesti saatat
Jumalan edessä sanoa: "Herra, Herra!» ja lohduttautua sillä taivasten
valtakunnalla, jonka Jumala on sinulle lahjoittanut. Jos maailma sinua
sen vuoksi soimaa ja tuomitsee tai kristillisen seurakunnan nimessä
sinut pannaan julistaa, niin älä siitä kiusaannu, sillä tästähän
kuulet, ettei Jumala ensinkään välitä eikä tahdo huomioon otettavaksi
sitä, että kerskaillen ja nimityksiä käyttäen sanotaan »Herra,
Herra!», vaan että on katsottava tekoon ja hedelmään, siihen, kuka
tekee Jumalan tahdon. Sen mukaan ojentaudu ja siihen pitäydy vastoin
kaikkea oppia ja elämää, joka, Jumalan nimi ja kerskaus mukanansa,
korviisi tulee, ellet tahdo tulla petetyksi.

61. Minä olen itse — omia kokemuksiani tunnustaakseni — joutunut
tekemisiin monen monituisen hengen kanssa, jotka mahtavin ja
taidokkain sanoin ovat panneet minut koetukselle, johdattaakseen minut
toiseen suuntaan. Usein he ovat esittäneet asiansa niin lumoavalla
tavalla, että minä olen aivan tyrmistynyt! Minä olisin joutunut
vietellyksi, ellen olisi ollut varuillani. Silloin en ole osannut,
viettelemättömänä säilyäkseni ja moisia perkeleen harhakuvia
vastustaakseni, muuta tehdä kuin sanoa sen, minkä profeetta Daavidkin,
119. psalmissa (105. jakeessa), opettaa: »Sinun sanasi on minun
jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni». Minä riensin tämän
valkeuden tykö, joka opettaa minulle, mikä Jumalan tahto on, ja minä
vertailin sitä moisten suunsoittajien ja kerskurien
kiihkohengellisyyteen, tutkien sopeutuuko se Kymmenen käskyn ja
Kristuksen uskon varmaan uskoon. Jos huomasin, ettei asia ollut niin,
minä äkkiä väistin heidät tyköäni ja suoraa päätä tämän Kristuksen
kehoituksen mukaisesti huonojen, kelvottomien hedelmien perusteella
päättelin ja tuomitsin heidät huonoksi puuksi. Tee sinä samoin! Pysy
siinä varmassa koettimessa, jolla kaikki opit ratkaistaan: Jumalan
sanassa ja käskyssä, niin et saata erehtyä etkä joutua harhaan ja sinä
kykenet kukistamaan väärien henkien kaiken kerskauksen ja kaikki
väitteet. Kristus sanoo: »Ei jokainen, joka sanoo: 'Herra, Herra!',
vaan se, joka tekee minun Isäni tahdon». Tällä lausumallansa hän
osoittaa ja johdattaa meidät ainoastaan omaan sanaansa, tietääksemme
oikeiksi hedelmiksi vain ne, jotka sen mukaan tehdään.
luther76
 


Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron