O.M kirjoitti:Paavi
1. a) sääti lakeja ("sitoi" omiatuntoja) ja b) purki lakeja tai myönsi erivapauksia niistä ("päästi" omiatuntoja).
O.M kirjoitti:Paavin valta ja johtoasema:
"Meitä vastaan vedotaan tiettyihin Kristuksen sanoihin: "Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni", (Matt. 16:18 s.) "Sinulle minä annan avaimet", "Kaitse minun lampaitani" jne. (Joh. 21:17) Koska kuitenkin koko tämä kiistakysymys on käsitelty perusteellisesti meikäläisten teoksissa eikä nyt ole mahdollista käsitellä kaikkea uudestaan, me viittaamme ja yhdymme noihin teoksiin. Vastaamme kuitenkin lyhyesti kysymykseen, kuinka nuo Kristuksen lausumat on tulkittava. Kaikissa näissä Pietari edustaa koko apostolien joukkoa, kuten tekstistä käy ilmi. Eihän Kristus tee kysymystään (Matt. 16:15) yksin Pietarille, vaan hän sanoo: "Kenen te sanotte minun olevan?" Lauseiden "sinulle annan avaimet" ja "mitä sinä sidot" yksikköä vastaa (Matt. 18:18) toisaalla monikko: "Mitä te sidotte" ja Johanneksen evankeliumissa: (Joh. 20:23) "Keiden synnit te annatte anteeksi".
O.M kirjoitti:2. a) opetti "erehtyvän avaimen" voivan erehtyä päästäessään ihmisen synneistä, jos ihmiseltä puuttui katumus, tai sitoessaan ihmisen synteihinsä, jos hän ei ollutkaan syyllinen rikkomukseen, mutta b) "oikean avaimen" olevan erehtymätön, kun paavi oli säätänyt jonkun lain.
O.M kirjoitti:3. aa) asetti keisareita, kuninkaita ja ruhtinaita sekä poisti heitä viralta ja määräsi maallisenkin esivallan toimintaa - -
O.M kirjoitti:4. - - b) päästi ihmisiä synneistä (sekä paavin säätämistä laeista että Raamatun mukaisista synneistä) "keksittyjen hyveiden" eli hyvitystekojen vuoksi.
evl.fi kirjoitti:Schmaldaldenin liittokokouksessa 1537 jouduttiin toteamaan, että Augsburgin tunnustus kokonaan sivuutti kysymyksen paavin asemasta kirkossa, mikä konsiilikutsun vuoksi oli erityisen ajankohtainen. Teologikomitea asetettiin selvittämään tätä asiaa. Se uskoi kuitenkin tehtävän yksin Melanchthonin käsiin. Tämä i asiakirjan Paavin valta ja johtoasema (Tractatus de potestate et primatu papae). Liittokokous hyväksyi sen Augsburgin tunnustuksen täydennyksenä ja se sai siten tunnustuskirjan aseman.
Melanchthon ei tässä asiakirjassa toista Schmalkaldenin opinkohtiin liittämässään eriävässä mielipiteessä esittämäänsä käsitystä paavin vallasta, vaan esittää aivan uuden kannan. Sen jyrkkyyteen on ilmeisesti vaikuttanut kokouksen voimakkaasti paavia kohtaan vihamielinen henki. Tämän asiakirjan mukaan paavin valta maallisten hallitusten, piispojen ja pappien yli ei perustu jumalalliseen oikeuteen ja on niin muodoin torjuttava. Sen sijaan kuninkaita ja ruhtinaita kehotetaan "kirkon ensimmäisinä jäseninä" huolehtimaan siitä, että erheet poistetaan ja omiatuntoja oikein opetetaan. Piispan virka halutaan säilyttää, mutta sille tunnustetaan vain järjestystä koskeva tehtävä, kun taas pappisvirka on saanut jumalallisen tehtävän saarnata evankeliumia.
Kirjanen painettiin ensi kerran 1540 eräiden muiden Melenchthonin pienten kirjoitelmien joukossa. Alkuteksti on latinankielinen, mutta saksankielinen käännös ilmestyi pian ja sitä luultiin myöhemmin originaaliksi. Sittemmin tämä kirjanen julkaistiin yleisesti Schmalkaldenin opinkohtien yhteydessä, vaikka se itse asiassa on lisäys Augsburgin tunnustukseen. Tekijän nimi useimmiten puuttui, koska teosta pidettiin komiteatyönä.
kehakukkanen kirjoitti:Semmoinen lisäys vaan, että Paavin valta ja johtoasema ei ole Lutherin kirjoittama (itsekin pitkään luulin että on).
kehakukkanen kirjoitti:Miten O.M. mielestäsi tämä kohta kys. dokumentista sopii edellä esittämääsi? Siinähän maallikon julistamaa synninpäästöä pidetään poikkeus/hätätapauksena...
- - Julistaahan maallikkokin hätätilanteessa synninpäästön ja toimii siten virassa, toisen paimenena. - -
kehakukkanen kirjoitti:Miten O.M. mielestäsi tämä kohta kys. dokumentista sopii edellä esittämääsi? Siinähän maallikon julistamaa synninpäästöä pidetään poikkeus/hätätapauksena...
O.M kirjoitti:Valta päästää synnin tähden hädässä oleva sielu hädästään, epäuskoinen tai langennut uskovainen, on jokaisella elävällä kristityllä. Jokaisella elävällä kristityllä on myös valta kieltää anteeksianto katumattomalta epäuskoiselta (Joh. 20:23, Matt. 16:19) tai sellaiselta, joka selvästi vain teeskentelee katumusta (Apt. 8:20).
O.M kirjoitti:Koska seurakunnassa kaikki tapahtuu järjestyksessä, toki seurakunnan paimenilla voi katsoa olevan jollain tapaa suurempi painoarvo kuin muilla päätettäessä jonkun päästämisestä tai sitomisesta hoitokokouksessa (1. Tim. 5:19-20, 22).
Aromi kirjoitti:O.M kirjoitti:Koska seurakunnassa kaikki tapahtuu järjestyksessä, toki seurakunnan paimenilla voi katsoa olevan jollain tapaa suurempi painoarvo kuin muilla päätettäessä jonkun päästämisestä tai sitomisesta hoitokokouksessa (1. Tim. 5:19-20, 22).
Minusta 1. Timoteuksen kirjeen kohta ei anna tukea tällaiselle käsitykselle.
Älä ota huomioon seurakunnanvanhimmasta esitettyä syytöstä, ellei sitä tue kaksi tai kolme todistajaa.
Taavetti kirjoitti:- -13 Kuin Samuel tuli Saulin tykö, sanoi Saul hänelle: siunattu ole sinä Herralta; minä olen täyttänyt Herran sanan.
14 Samuel vastasi: mikä siis on tämä lammasten määkynä minun korvissani ja karjan ammuminen, jonka minä kuulen?
15 Saul sanoi: Amalekilaisilta ovat he ne tuoneet; sillä kansa säästi parhaita lampaista ja karjasta, Herran sinun Jumalas uhrin tähden; ne muut olemme me hävittäneet. - -
Lainasin pitkähkön pätkän Samuelin ja Saulin kohtaamisesta, että voitaisiin tarkastella Saulin julkista syntiä. Ensimmäisenä huomioni kiintyi Saulin valehteluun, että hän muka olisi täyttänyt Herran sanan, jonka Samuel selkeästi torjui.
Taavetti kirjoitti:Toiseksi haluan tuoda esille, ettei Samuel suinkaan toiminut yksin eikä omavaltaisesti, vaan asia oli ollut esillä Israelin profeettain (tässä tapauksessa uskovaisten) kokoontuessa, vaikka se on Vanhan testamentin kirjoitusten tapaan kerrottu kätketysti. Tässä Samuel kertoo se ainakin kertomalla hänelle tapahtuneen Herran sanan.
O.M kirjoitti:--> Minulle ei ole epäselvää Saulin synnit: tottelemattomuus Herran käskylle, valehtelu käskyn täyttämisestä, vastuun vierittäminen miehistölle, pelkoon vetoaminen jne., vaan se, miksi hänen katumuksensa ei kelvannut. Samuelin on pakko tuossa päätellä jostain, että Saulin katumus ei ollut aitoa, vaikka Samuelin päättelyketjua ei Raamatussa suoraan kirjoitetakaan auki.
Toiseksi haluan tuoda esille, ettei Samuel suinkaan toiminut yksin eikä omavaltaisesti, vaan asia oli ollut esillä Israelin profeettain (tässä tapauksessa uskovaisten) kokoontuessa, vaikka se on Vanhan testamentin kirjoitusten tapaan kerrottu kätketysti. Tässä Samuel kertoo se ainakin kertomalla hänelle tapahtuneen Herran sanan.
Taavetti kirjoitti:- - uudestiheränneet halusivat tehdä parannusta rakkaudettomuudesta, mutta ei eriseurasta, ja sellainen parannus ei riittänyt paikalla olleille vanhoillisille. Se osoittaa ainakin, ettei synninpäästön pidättäminen ole mikään viime vuosikymmenten keksintö, kuten olen muutamien havainnut väittävän.
Aromi kirjoitti:Ei kyse ollut Samuelin päättelystä, vaan Jumalan ilmoituksesta. Kun Jumala ilmoitti Samuelille, kuinka on hyljännyt Saulin, ei Samuel voi muuta kuin ilmoittaa Saulille tämän Herran sanan eteenpäin.
Aromi kirjoitti:Jos Vanhan Testamentin kuvaamalle "hänelle tuli/tapahtui Herran sana" -tapahtumalle pitäisi löytää vastaavuus nykyajasta tai uuden liiton ajalta, voisiko se olla yksinkertaisesti Raamatun sanan kirkastumista, puhuttelua ja toteutumista? Niinhän sitten Jeesuskin jo sanoi: "on kirjoitettu".
nuusku kirjoitti:tuntuu että vähän joka asiassa ruukaa tulla kommenttina, että teinhän minä väärin, mutta... tai toimin huonosti, koska.. Mahtaakohan kysymys olla Saulin tilanteesta, jos edes ajatteleekaan jotain 'puolustuspuheenvuoroa' jonkun asian kohdalla??
O.M kirjoitti:Raamatun perusteella Jumalan vuorosanoiksi laitetuissa kohdissa Jumala ei ilmoittanut Samuelille, että hän olisi hylännyt Saulin
--> Minulle ei ole epäselvää Saulin synnit: tottelemattomuus Herran käskylle, valehtelu käskyn täyttämisestä, vastuun vierittäminen miehistölle, pelkoon vetoaminen jne., vaan se, miksi hänen katumuksensa ei kelvannut. Samuelin on pakko tuossa päätellä jostain, että Saulin katumus ei ollut aitoa, vaikka Samuelin päättelyketjua ei Raamatussa suoraan kirjoitetakaan auki.
Aromi kirjoitti:Myöhemminkin Jumala vielä sanoo Samuelille: "Kuinka kauan sinä aiot surra Saulia? Minä olen hylännyt hänet, hän ei enää saa olla Israelin kuningas." Ajatteletko nyt niin, että siinä tilanteessa, jossa Samuel ilmoittaa Saulille, että Jumala on hänet hyljännyt, Samuel itse pystyy päättelemään Saulin katumuksen aitouden?
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa