Avioelämästä

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

Avioelämästä

ViestiKirjoittaja O.M » 20 Maalis 2009, 19:13

Avioelämästä.
W10210275 Avioelämästä. Valitut teokset 3,197-214. Suom. Aune Krohn. Porvoo 1959 (WSOY). Vom ehelichen Leben. 1522. WA 10,2,275-304.

Martti Luther vaikuttaa olleen lapsirakas mies. Hän näkee lapset Jumalan lahjoina ja siunauksina, joista on paljon iloa vanhemmilleen.

"Mutta kaikkein parasta avioelämässä, minkä vuoksi myös kaikkea on kärsittävä ja tehtävä, on se, että Jumala suo (siinä) hedelmän, joka on kasvatettava Jumalaa palvelemaan. Sillä maan päällä ei ole mitään, mikä olisi Jumalalle rakkaampaa kuin sielujen pelastus. Koska olemme velvolliset, jos niikseen tulee, antamaan henkemme, jotta voisimme tuoda edes yhden sielun Jumalalle, niin siitä näet, kuinka rikas hyvistä teoista on avioliitto, jolle Jumala synnyttää sieluja omasta ruumiistaan ja antaa hoivattavaksi, jotta siinä voitaisiin harjoittaa kaikkinaisia kristillisiä tekoja. Sillä isä ja äiti ovat lasten apostoleita, piispoja, kirkkoherroja, julistaessaan heille evankeliumia. Ja lyhyesti sanoen: maailmassa ei ole toista suurempaa, jalompaa valtaa kuin vanhempien valta sekä hengellinen että maallinen, lasten yli. Joka toiselle evankeliumia julistaa, se on totta tosiaan hänen apostolinsa ja piispansa! - -"

Lasten kasvattamisesta, elättämisestä ja hoitamisesta koituu oma vaivansa, vaikka lapset antavat vielä enemmän kuin vaativat. Jumaliset isät ja äidit ymmärtävät uskon kautta sen aviopareille taivaasta annetuksi osaksi. Siihen on suhtauduttava niin kuin suureen Jumalan lahjaan, vaikka tämän maailman jumalattomat ihmiset pilkkaavat uskovaisia vanhempia "citykaneiksi" ja uskovaisia vauvoja "sinappikoneiksi".

"Otahan vaari, kuinka tuo viisas portto, luonnollinen järki (jota pakanat ovat noudattaneet tahtoessaan olla oikein viisaita) katselee avioelämää. Hän nyrpistää nenäänsä ja sanoo: Minunko pitäisi liekuttaa lasta, pestä kapaloita, sijata vuoteita, haistella pahaa hajua, valvoa yöt läpeensä, kuulla lapsen itkua, parantaa sen ruvet ja rokot, sitten vielä hoitaa vaimoani, elättää hänet, nähdä vaivaa, huolehtia tuosta, huolehtia tästä, tehdä tämä ja tuo, kärsiä tämä ja tuo ja mitä muuta vastenmielistä ja vaivaa aviosäädyssä opitaan? Oi sinä kurja miesparka, jos olet vaimon ottanut, niin hyi hyi sitä surkeutta ja mielipahaa! Parempi on pysyä vapaana ja viettää huoletonta rauhallista elämää. Tahdonpa ruveta papiksi tai nunnaksi, vieläpä kehottaa siihen lapsianikin.

Mutta mitä sanoo tähän kristillinen usko? Se avaa silmänsä ja katselee kaikkia näitä halpoja, vastenmielisiä, halveksittuja töitä hengessä ja huomaa: ne ovat kaikki kaunistetut Jumalan mielisuosiolla kuin kaikkein kalleimmalla kullalla ja jalokivillä, ja sanoo: Ah Jumala, koska olen varma siitä, että loit minut mieheksi ja synnytit lapsen kupeistani, olen myös varma siitä, että se on sinulle mitä otollisinta, ja tunnustan sinulle, etten ole arvollinen lasta liekuttamaan, sen kapaloita pesemään tai sitä ja sen äitiä hoivaamaan. Miten olenkaan ansiottani päässyt tähän arvoon, että tiedän varmasti palvelevani sinun luomuksiasi ja sinun rakasta tahtoasi? Voi kuinka mielelläni sitä teen, vaikka se olisi vieläkin halvempaa ja halveksitumpaa. Nytpä eivät minua kyllästytä pakkaset eivätkä helteet, ei vaiva eikä työ, kun tiedän varmasti sen olevan sinulle otollista!

Näin tulee myös vaimon ajatella töitään suorittaessaan: lasta imettäessään, liekuttaessaan, kylvettäessään ja sitä kaikin tavoin hoivatessaan tai muuten ahertaessaan ja miestään auttaessaan ja ollessaan kuuliainen. Nämä ovat kaikki pelkkiä kultaisia, jaloja töitä. - -

Sanopa nyt minulle: jos mies peseskelee lapsen kapaloita tai tekee sen hyväksi halpa-arvoisia töitä ja jos kaikki häntä pilkkaavat ja pitävät hölmönä ja naismaisena, vaikka hän kuitenkin tekee sen aikaisemmin mainitsemassamme tarkoituksessa ja kristillisessä uskossa, rakkaani, sanohan, kuka tässä parhaiten pilkkaa toista? Jumala kaikkine enkeleineen luomakuntansa kanssa hymyilee, ei kapaloiden pesemistä, vaan sitä, että hän tekee sen uskossa. Mutta jokaista pilkkaajaa, joka katsoo vain tekoa eikä näe uskoa, pilkkaa Jumala ja hänen luomakuntansa maailman suurimpana narrina, niin, tällaiset ovat vain itselleen pilkaksi, ovat viisaudessaan vain mielettömiä typeryksiä.

Niinpä Kyprianus, tuo oivallinen ja suuri mies ja pyhä marttyyri, kirjoittaa, että vastasyntynyttä ja kastamatonta lapsukaista olisi suudeltava noiden parhaillaan työssä olevien Jumalan käsien kunniaksi. Mitä luulisitkaan hänen sanovan kastetusta pienokaisesta? Hänpä oli tosikristitty mies, joka ymmärsi oikein Jumalan teot ja luomukset ja ne sellaisiksi arvioi. - -"


Sukupuolista kanssakäymistä Luther pitää luonnollisena aviolliseen rakkauteen kuuluvana asiana.

"Luotuaan miehen ja naisen Hän siunasi heidät ja sanoi heille: »Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää» (1. Moos. 1:28). Tämän sanan nojalla olemme varmat, että miehen ja naisen lisääntyäkseen tulee ja täytyykin olla yhdessä. Ja tämä on otettava yhtä vakavasti kuin edellinenkin sana, ja vielä vähemmän sopii sitä halveksia tai naureskella kuin tuota ensimmäistä, koska Jumala antaa tähän siunauksensa ja tekee jotakin luomisen lisäksi. - -"

Oikeastaan Lutherin mielestä miehen ja vaimon ruumis eivät enää avioliitossa ole heidän omiaan, vaan puolison. Lutherinkaan mukaan tämä ei tietenkään anna oikeutta raiskaukseen. Joskus ongelmat parisuhteessa voivat kuitenkin johtaa sukupuoliseen haluttomuuteen. Luther toteaa, että sukupuolielämästä kieltäytyvä osapuoli tekee väärin. Lisäksi Lutherin mukaan sukupuolielämän puuttuminen avioliitossa voi johtaa helposti epäsiveellisyyteen (todennäköisesti: itsetyydytykseen). Silloin pitäisi rakkauselämälle luonnollisesti tehdä jotain.

"- - toinen riistäytyy erilleen ja karttaa toista, niin ettei halua täyttää aviovelvollisuuttaan eikä olla toisen luona. Niin kuin saattaa tavata tällaisen itsepintaisen vaimon, joka pitää päänsä, ja vaikka mies lankeaisi senkin kymmenet kerrat epäsiveellisyyteen, ei siitä välitä. - - Perustan tässä kohdin Paavalin sanaan: »Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa, samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta» (1. Kor. 7:4 - 5) jne. Katso, tässä Paavali kieltää aviopuolisoita vetäytymästä pois toisistaan, sillä aviolupauksessa toinen antaa toiselle ruumiinsa aviolliseen palvelukseen. Jos nyt toinen vastustelee eikä tahdo, niin hän ottaa ja riistää toiselta ruumiin, jonka hänelle antoi. Se on oikeastaan vastoin avioliittoa - -"

Kokonaan toisenlaisena Luther pitää tilannetta, jossa toinen puoliso on sairauden vuoksi kykenemätön sukupuolielämään. Luther ei kuitenkaan suosittele lääkkeeksi ehkäisyä, vaan pidättymistä, jota hän muissa tilanteissa vastustaa. Luther katselee asiaa uskon silmin: rakkaan puolisosi tähden sinä kykenet pidättymään, jos tarve vaatii! On silkkaa Jumalan hyvyyttä, ettei Jumala vapauta sinua himon hillittömyydestä, vaan sallii sinulle koettelemuksen, jossa joudut asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Erityisesti Jumala on säätänyt tämän koettelemuksen miessukupuolen osaksi, koska miehelle seksuaalinen tarve on pakottavaa laatua.

"Kuinka on laita sitten, jos jollakulla on sairas puoliso, joka on tullut kelvottomaksi täyttämään aviovelvollisuuttaan - - hän palvelkoon Jumalaa hoivaamalla sairasta ajatellen, että Jumala on lähettänyt hänen kotiinsa sellaista, millä taivas on ansaittava. Autuas, autuas olet sinä, jos tunnustat tämän lahjaksi ja armoksi ja palvelet puolisoasi Jumalan tähden. Mutta jos sanot: En voi pidättäytyä! Valehtelet! Jos tahdot todella palvella sairasta puolisoasi ja suostua siihen, että Jumala on tämän sinulle lähettänyt ja kiität Häntä (siitä), niin anna Hänen pitää huolta: varmasti Hän antaa sinulle armoa, niin ettei sinun tarvitse kestää enemmän kuin voit. Hän on liian uskollinen näin riistääkseen sinulta puolisosi sairauden vuoksi samalla vapauttamatta sinua lihan hillittömyydestä, mikäli uskollisesti hoidat sairastasi."

Kuten jokainen ymmärtää, naisen osa ei varmasti ole helpompi. Raskauden tuomat hormonivaihtelut voivat pelottaa. Viime aikoina on oltu mediassa huolissaan monisynnyttäjien terveydestä, vaikka tilastollisesti synnytyskuolemat ovat nyky-Suomessa verraten harvinaisia. Lutherin aikana sen sijaan ei ollut nykylääketieteen keinoja, esim. keisarileikkauksia ei tehty tai jos yritettiin, ne eivät onnistuneet. Äiti- ja lapsikuolleisuus olivat korkealla. Kivunlievitysmenetelmiä ei tunnettu. Silti Luther rohkaisee jumalisia naisia panemaan rohkeasti turvansa ikiaikojen Jumalaan. Lutherin mukaan jos uskova nainen kuolee synnytyksessä, hän kuolee Jumalaa miellyttävässä työssä. Herra korjaa omansa pois.

"- - Näin on myös lohdutettava ja vahvistettava synnytyskivuissa olevaa vaimoa, - - puhellen hänelle näin: Ajattelepa, rakas Kerttu, että sinä olet nainen ja Jumalaa miellyttää se, mitä hän on sinulle tehnyt; pane ilomielin turvasi hänen tahtoonsa ja anna hänen päästä sinussa oikeuksiinsa. Anna lapsen tulla ja tee sen ohessa kaikki voitavasi; jos tällöin kuolet, lähde rauhassa: onnekas olet, sillä sinä kuolet jalossa työssä ja Jumalalle kuuliaisena. Niin, ellet olisi nainen, pitäisi sinun yksistään tämän työn tähden toivoa olevasi nainen (voidaksesi) niin jalosti Jumalan työtä ja tahtoa täyttäessäsi kärsiä kovasti ja kuolla. Sillä tästä on olemassa Jumalan sana, joka on sinut sellaiseksi luonut ja sinuun pannut sellaisen vaivan. Sano minulle, eikö tämäkin tiedä (niin kuin Salomo sanoo Sananl. 18:22:ssa) Jumalan mielisuosion saamista tällaisenkin hädän keskellä?"

Lutherin mukaan käsky lisääntyä ja täyttää maa ei ole vain käsky, vaan enemmän kuin käsky. Se on jumalallinen säätämys.

"Sillä tuo sana, minkä Jumala sanoo: »Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää», ei ole käsky, vaan enemmän kuin käsky, nimittäin jumalallinen teko, jonka estäminen tai laiminlyöminen ei ole meidän vallassamme - -"

Tiivistettynä voidaan siis sanoa, että Luther piti lapsia Jumalan lahjoina. Hän näki aviopuolisoiden osaan kuuluvan paljon vaivaa, mutta myös paljon iloa. Hän katsoi, ettei seksi ollut subjektiivinen oikeus avioliitossakaan, vaan määrätyissä tilanteissa oli tarpeen pidättyä. Lisääntyminen ei Lutherin mukaan ole ihmisen vallassa, vaan se on jumalallinen teko, jota ihmisen tehtävä ei ole rajoittaa. Avioelämän kautta itse Jumala synnyttää itselleen lapsia omasta ruumiistaan.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avioelämästä

ViestiKirjoittaja O.M » 10 Heinä 2009, 10:25

Lisätietoa Lutherin ehkäisykannasta:

"yet in the human race there are few who regard a woman’s fertility as a blessing. Indeed, there are many who have an aversion for it and regard sterility as a special blessing. Surely this is also contrary to nature."
http://www.touchstonemag.com/archives/a ... 8-01-040-f

Vapaa käännös aiheesta:
"Vielä ihmisrodussa on muutamia, jotka pitävät naisen hedelmällisyyttä siunauksena. Kuitenkin on monia, joilla on vastenmielisyys siihen ja he pitävät steriiliyttä erityisenä siunauksena. Varmasti tämä on myös vastoin luontoa."

Alkuperäinen lähde näyttää olevan Lutherin Genesis-luennot. Tutkin vielä ehtiessäni, mitä niissä sanotaan aiheesta.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avioelämästä

ViestiKirjoittaja O.M » 10 Heinä 2009, 18:32

Huom. yo. pätkä ei olekaan suoraa Luther-englanninnosta, vaan englanninkielisen artikkelin kirjoittajan omaa tekstiä. Kirjoittaja on merkinnyt lainausmerkit hivenen epäselvästi. Mutta mistäköhän johtuu, että en löydä CD-rompultani Genesis-luentoja? Luther76:n taannoin antaman linkin mukaan se pitäisi olla suomennettu. Näyttää siltä, että suurrompullani ei olekaan kaikkia suomennettuja Luthereita. En jaksaisi lähteä kirjastoon
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avioelämästä

ViestiKirjoittaja O.M » 10 Heinä 2009, 20:51

"Luther and Calvin’s opposition to contraception is revealed in their writing about what Luther called “the exceedingly foul deed of Onan, the basest of wretches,” described in Genesis 38:8–10. Onan, he wrote in Lectures on Genesis, “must have been a malicious and incorrigible scoundrel. This is a most disgraceful sin. It is far more atrocious than incest and adultery. We call it unchastity, yes a Sodomitic sin. For Onan goes in to her; that is, he lies with her and copulates, and when it comes to the point of insemination, spills the semen, lest the woman conceive.”

He insisted that “at such a time the order of nature established by God in procreation should be followed.” Onan, however, “preferred polluting himself with a most disgraceful sin to raising up offspring for his brother.”"

http://www.touchstonemag.com/archives/a ... 8-01-040-f

"Regarding the sin of Onan, as recorded in Genesis and involving the form of contraception now known as “withdrawal,” Luther wrote: “Onan must have been a most malicious and incorrigible scoundrel. This is a most disgraceful sin. It is far more atrocious than incest and adultery. We call it unchastity, yes, a Sodomitic sin. . . . Surely at such a time the order of nature established by God in procreation should be followed.” Onan was “that worthless fellow” who “refused to exercise love.”"
http://www.touchstonemag.com/archives/a ... 0-04-020-f

"Martin Luther said the following:

"But the exceedingly foul deed of Onan, the basest of wretches, follows. [here Luther quotes Gen. 389-10] Onan must have been a malicious and incorrigible scoundrel. This is a most disgraceful sin. It is far more atrocious than incest and adultery. We call it unchastity, yes a Sodomitic sin. For Onan goes in to her; that is, he lies with her and copulates, and when it comes to the point of insemination, spills the semen, lest the woman conceive. Surely at such a time the order of nature established by God in procreation should be followed. Accordingly, it was a most disgraceful crime to produce semen and excite the woman, and to frustrate her at that very moment. He was inflamed with the basest spite and hatred. Therefore he did not allow himself to be compelled to bear that intolerable slavery. Consequently, he deserved to be killed by God. He committed an evil deed. Therefore God punished him. ...That worthless fellow...preferred polluting himself with a most disgraceful sin to raising up offspring for his brother." (Luther's Works, Vol. 7, p. 20-21)"

http://blogs.myspace.com/index.cfm?fuse ... =485595387
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avioelämästä

ViestiKirjoittaja O.M » 13 Heinä 2009, 13:47

O.M kirjoitti:Huom. yo. pätkä ei olekaan suoraa Luther-englanninnosta, vaan englanninkielisen artikkelin kirjoittajan omaa tekstiä.


Kyseessä näyttäisi kuitenkin olevan Lutherin oma teksti:

"Martin Luther had this to say in regard to Genesis 1:28 "He has created male and female and has blessed them that they might be fruitful." (Luther's Works, vol. 5, p.329)

On this same occasion Luther said, "...fertility was regarded as an extraordinary blessing and a special gift of God, as is clear from Deut. 28:4, where Moses numbers fertility among the blessings. 'There will not be a barren woman among you,' he says (cf.Ex.23:26). We do not regard this so highly today. Although we like and desire it in cattle, yet in the human race there are few who regard a woman's fertility as a blessing. Indeed, there are many who have an aversion for it and regard sterility as a special blessing. Surely this is also contrary to nature. Much less is it pious and saintly. For this affection has been implanted by God in man's nature, so that it desires its increase and multiplication. Accordingly, it is inhuman and godless to have a loathing for offspring. Thus someone recently called his wife a sow, since she gave birth rather often. The good for nothing and impure fellow! The saintly fathers did not feel like this at all; for they acknowledged a fruitful wife as a special blessing of God and, on the other hand, regarded sterility as a curse. And this judgment flowed from the Word of God in Gen. 1:28, where He said: 'Be fruitful and multiply.' From this they understood that children are a gift of God." (Luther's Works, Vol.5, p.325)."

http://www.jesus-passion.com/contraception.htm
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avioelämästä

ViestiKirjoittaja O.M » 13 Heinä 2009, 16:41

Virallinen suomennos Onan-kohdan selityksestä.

"Juuda siis sanoo Oonanillekin: Mene veljesi lesken tykö. Tätä sanaahan heprean sana merkitsee: liity yhteen, ei vain yksinkertaisesti 'solmi avioliitto', jotta herättäisit siemenen veljellesi. Tähän laki tähtäsi ja se velvollisuus kuului veljille ja lähisukulaisille, ettei velivainajan nimi häviäisi maa päältä. Olihan jokaisen israelilaisen velvollisuus jättää lapsia jälkeensä. Seurauksena oli kuitenkin, että tuo kelvoton tuulihattu Oonan syyllistyi inhottavaan rikokseen.

"Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla." (1. Moos. 38:9-10.)

Hänen on täytynytkin olla itsepintainen ja parantumaton heittiö. Tämä on inhottava synti, paljon pahempi kuin sukurutsaus tai huorinteko. Minä sanon sitä hekumoitsemiseksi, jopa Sodoman synniksi. Siinä mies ryhtyy naiseen, siis makaa hänen kanssaan ja yhtyy häneen, mutta kun on päästy siemensyöksyyn, antaakin siemenen mennä maahan, ettei nainen tulisi raskaaksi. Tuossa vaiheessa on todella Jumalan säätämystä siittämisessä noudatettava. Siksi on inhottava rikos kiihdyttää siementä ja naista, mutta juuri ratkaisevalla hetkellä tuottaa naiselle pettymys. Mies oli täysin katkeran vihan ja kateuden vallassa ja sen vuoksi hän ei tahtonut pakosta alistua kestämään mitään sietämätöntä orjuutta. Jumala oli siis oikeudenmukainen surmatessaan hänet. Teko oli paha ja sen tähden Jumala rankaisi häntä.

Tästä on kysymys siinä, mitä sanoin, että ne jotka lakia noudattivat, osoittivat erinomaista kunnollisuutta. Onhan raskas taakka tehdä toiselle palvelus, siittää toiselle lapsia, kasvattaa ja elättää näitä, jättää heille perintö ja tehdä tämä kaikki velivainajansa nimissä. Tällaista rakkautta ei tämä maailma lainkaan tunne. Suureksi vaivaksi katsotaan orpojen kasvattajaksi ja holhoojaksi joutumista, mikä nykyään tapahtuu roomalaisen oikeuden mukaan. Kuinka paljon ruikutusta, mitä petollisuutta siinä harjoitetaankaan kautta koko maanpiirin? Onhan vaikeaa ja erinomaista rakkautta vaativaa osoittaa uskollisuutta ja tunnollisuutta toiselle kuuluvassa omaisuudessa. Tästä johtuen tämä laki edellyttää palavaa rakkautta, jota tuo vätys ei tahtonut ottaa niskoilleen; mieluummin hän tahrasi itsensä inhottavalla synnillä kuin herätti veljellensä siemenen. Synnin Juudakin tekee, ja sen vuoksi seuraakin sitten kamala rangaitus."


Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 32-40. In Primum Librum Mose Enarrationes. D. D. Martini Lutheri, 1544. Latinasta suomentanut Heikki Koskenniemi. Karisto Oy Kirjapaino. Hämeenlinna 2007. S. 332-333.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avioelämästä

ViestiKirjoittaja O.M » 11 Elo 2009, 11:27

Mooseksen kirjan mukaan Jumalan pojat (uskovaiset miehet) ottivat ennen vedenpaisumusta ihmisten tyttäriä (epäuskoisia naisia) puolisoikseen. Kohtaa on usein käytetty vanhoillislestadiolaisuudessa perusteluna sille, ettei puolisoa haluta etsiä maailmasta. Lutherin selitys kohdasta näyttää olevan sama kuin vanhoillislestadiolainen selitys. Luther kutsuu epäuskoisia kainilaisiksi. Tästäkin olen nähnyt internetissä valehdeltavan, että selitys olisi pelkästään vanhoillislestadiolaisten oma selitys. Mitä enemmän Lutheria luen, sitä enemmän huomaan internetkeskusteluissa ei-vl:ten harrastavan häikäilemättömiä valheita. Samalla tulen vakuuttuneemmaksi siitä, että vanhoillislestadiolaisuudessa opetetaan sitä ainoaa oikeaa uskoa, josta Luther Vähässä katekismuksessaan kirjoittaa.

"'Kun ihmiset olivat alkaneet lisääntyä maan päällä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoikseen kaikki, joita olivat valinneet.' (1. Moos. 6:1-2.)

- - Näyttää siltä, että isät olivat erityisen ankarasti kieltäneet aviosopimukset kainilaisten kanssa. Kielsihän laki myöhemmin juutalaisia sekaantumasta kanaanilaisiin. Vaikka jotkut ovat kirjoittaneet, että ennen vedenpaisumusta sukurutsaiset avioliitot olivat yleisiä mitään huomiota verisukulaisuuteen kiinnittämättä, luulen kuitenkin sillä perusteella, että Pietari ylistää ensimmäistä maailmaa, ettei vielä käytännössä ollut tuota hirveää sukurutsaisuutta. Ensimmäisen maailman synti oli siinä, että isien arvovaltaa halveksittiin ja kainilaisia otettiin vaimoksi niin monta ja keitä vain tahdottiin himon vallassa. Mutta ankara sana on se, jota hän käyttää: ‘keitä vain olivat valinneet’.

Edellä olen muutaman kerran osoittanut, että kaksi sukukuntaa eli Kirkkoa, Aadamin ja Kainin, eli elämäänsä erikseen. Olihan Aadam karkottanut murhamiehen yhteydestään niin kuin Mooses kertoo. Aivan varmasti Aadam on siis myös kehottanut jälkeläisiään kavahtamaan pahanilkisten Kirkkoa ja pysymään sekaantumatta kirottuihin Kainin jälkeläisiin. Tätä neuvoa tai käskyä jälkipolvi noudattikin jonkin aikaa.

Kuitenkin sen jälkeen kun Aadam oli kuollut ja muiden kantaisien arvovalta heikentyi, alkoivat Jumalan pojat (sana tarkoittaa niitä, joilla oli lupaus siunatusta siemenestä ja kuuluivat siunatulle siemenelle) tavoitella myös avioliittoa ja lähisukulaisuutta jumalattomaan sukuun kuuluvien kanssa. Aivan yksinkertaisesti Mooses sanoo Jumalan pojiksi kantaisien poikia, joille oli annettu lupaus siemenestä ja jotka olivat oikea Kirkko. Nämä taipuivat kainilaisen kirkon häpeään ja myötäilivät itsekin lihan himoa. He ottivat vaimoja Kainin sukukunnasta, samoin jalkavaimoja niin useita ja sellaisia kuin tahtoivat. Tätä Lemek ja Nooa katselivat surulla. Ehkä juuri tästä syystä he avioituivat tavallista myöhemmin.

Juutalaiset jaarittelevat tässäkin kohden monenlaista. He selittävät, että Jumalan pojat ovat makuulla olevia jättiläisiä, joista sitten on syntynyt koko jumalaton sukukunta, ja näitä he sanovat nimitettävän Jumalan pojiksi niiden henkisen luonteen vuoksi. Tällekin väitteelle Lyra antaa kyytiä taitavasti: Eihän tämä vedenpaisumuksen rangaistus ollut tarkoitettu vain mahtimiehille vaan kaikelle lihalle, samoin kuin viimeisen päivän rangaistus on oleva.

- - Mutta riittää jo tämäkin, sillä kyseisen kohdan kannalta sillä ei ole mitään merkitystä ja tästä juttelemaan jouduinkin vain juutalaisten tyhmien lorujen vuoksi.

Oikea merkitys on tässä se, että Mooses sanoo Jumalan pojiksi niitä ihmisiä, jotka kuuluivat siunatun siemenen piiriin. Kysymyksessä on näet Uuden Testamentin sanonta, ja sillä tarkoitetaan uskovia, jotka sanovat Jumalaa Isäkseen ja joita Jumala vuorostaan sanoo lapsikseen eli pojikseen. Eihän siinä ollut syy vedenpaisumukseen, että Kainin sukukunta oli turmeltunut vaan siinä, että vanhurskasten sukukunta, ne jotka olivat uskoneet Jumalaan, olleet kuuliaiset sanalle ja joilla oli oikea jumalanpalvelus, olivat langenneet epäjumalanpalvelukseen, tottelemattomuuteen vanhempiaan kohtaan, himokkuuteen ja hirmuhallintaan. Eihän viimeistä päivääkään jouduta se, että pakanat, turkkilaiset ja juutalaiset ovat jumalattomia, vaan se että paavin ja kiihkohenkien toimesta Kirkko on tulvillaan harhoja ja että himoja, riettautta ja hirmuvaltaa harjoittavat nekin, joilla Kirkossa on korkein asema.

Meidän kaikkien kauhuun vaikuttaa osaltaan sekin, että myös ne alkoivat nostaa päätään ja etääntyä sanasta, jotka olivat syntyisin parhaista kantaisistä. He kerskailivat viisaudestaan ja vanhurskaudestaan niin kuin juutalaiset ympärileikkauksesta ja isästään Aabrahamista. Samaten kuin paavit luopuivat unohtaen Kirkon nimityksenkin ja vähät välittivät Jumalan tuntemuksesta ja hänen palvelemisestaan, he alkoivat vaihtaa hengellisen kunnian lihalliseen ylellisyyteen. Olihan Rooman Kirkko todella pyhä ja suurenmoisten marttyyrien kaunistama, mutta tänään me näemme, kuinka syvälle se on langennut.

Ei kenenkään siis tule kerskata lahjoistaan, ovatpa ne kuinka suuret hyvänsä. Suurin lahja on se, että saa olla oikean Kirkon jäsen. Varo kuitenkin, ettet siitä ylpeile; voithan näet langeta. Lankesihan Lucifer taivaasta, ja kuulemme nyt tässä, että Jumalan pojat ovat langenneet lihallisiin himoihin. Eivätpä he siis enää olekaan Jumalan poikia, vaan Perkeleen, langenneet saman tien ensimmäisestä kuin toisestakin taulusta. - -

- -

Tällä tavoin kantaisien jälkeläisetkin ennen mainittua aikaa olivat huomanneet kainilaisten tyttärien olevan kauneudeltaan, sivistykseltään ja hienoilta tavoiltaan ihania. Siltikään he eivät olleet liittyneet näihin. Uskon silmä oli näet suunnattuna Jumalan käskyyn ja lupaukseen siemenestä, jonka oli määrä syntyä hurskasten jälkeläisistä. Nyt he olivat kuitenkin menettäneet uskon silmänsä eivätkä enää nähneet Jumalan käskyä eikä lupausta. He seurasivat muitta mutkitta lihansa himoa ja halveksivat oman sukunsa tyttöjä, jotka olivat koruttomia, kunnollisia ja rehellisiä. Aviovaimoiksi he ottivat kainilaisia, jotka heidän silmissään olivat sieviä, viehättäviä ja puoleensavetäviä.

Eihän se siis ollut synti, että he ottivat aviovaimoja. Eihän sukupuolisuutta tuomita. Mutta se tuomitaan, että he halveksivat Jumalan käskyä ja ottivat avioksi naisia, joita heidän ei pitänyt ottaa - -."


Luther, Martti: Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7. S. 343, 346-347, 364-365. Karisto Oy Kirjapaino. Hämeenlinna 2004. ISBN 952-5409-26-0. Julkaisija: Suomen Luther-säätiö. Lutheran Heritage Foundation. Alkuteos: In primum librum Mose enarrationes. D. D. Martini Lutheri, 1535-1545). WA 42, 1-335.

EDIT. Lisäyksenä todettakoon, että Jeesuksen mukaan:

"Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan päivinä oleva. Ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, ja tulva tuli ja tuhosi heidät kaikki." (Luuk. 17:26-27.)

--> Tulee tuosta mieleen, että tässäkin asiassa monet haluaisivat nopeuttaa Ihmisen Pojan takaisintulemista niin, että Jumalan pojat ottaisivat ihmisten tyttäriä ja Jumalan tyttäret ihmisten poikia puolisoikseen. Ehkä maailmanloppu on silloin tosi lähellä, kun Jumalan lapset alkavat avioitua ihmisten lasten kanssa...
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avioelämästä

ViestiKirjoittaja O.M » 17 Elo 2009, 17:56

Virallinen suomennos myös tästä Luther-pätkästä:

"- - Onhan myös otettava huomioon, että tuohon aikaan hedelmällisyyttä pidettiin erinomaisena siunauksena ja Jumalan erityisenä lahjana. Tämä käy ilmi 5. Mooseksen kirjasta, missä Mooses siunausten joukossa mainitsee hedelmällisyyden: "Siunattu on sinun kohtusi hedelmä" (5. Moos. 28:4).

Me emme nykyään pidä sitä niin suuressa arvossa. Kotieläimistä puhuttaessa pidämme sitä tärkeänä ja pyrimme siihen. Ihmisten keskuudessa kuitenkin vain harvat pitävät naisten hedelmällisyyttä siunauksena. Päinvastoin on enemmän niitä, jotka vierastavat sitä ja pitävät lapsettomuutta erityisenä onnena. Se on kuitenkin aivan luonnonvastaista, kaikkea muuta kuin hurskasta ja pyhää. Sellaisen kiintymyksen Jumala nimittäin on ihmiseen pannut, että hän toivoo itselleen jatkoa ja lisääntymistä. Tästä syystä on epäinhimillistä ja jumalatonta vieroksua jälkikasvua. Nimittihän hiljakkoin eräs mies vaimoaan imisäksi, kun tämä useamman kerran synnytti. Olipa joutava ja siivoton mies! Tällä mielellä eivät milloinkaan olleet pyhät Isät. He näkivät tässä Jumalan erityisen siunauksen, hedelmällisen naisen; mahoutta he sen sijaan pitivät kirouksena. Tämä arviointi juontaa juurensa Jumalan sanasta 1. Mooseksen kirjassa: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää" (1. Moos. 1:28). Siitä he ymmärsivät, että lapset ovat Jumalan lahja."


Luther, Martti: Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 25-31. S. 403-404. Karisto Oy Kirjapaino. Hämeenlinna 2006. ISBN 952-5409-33-3. Julkaisija: Suomen Luther-säätiö. Lutheran Heritage Foundation. Alkuteos: In primum librum Mose enarrationes. D. D. Martini Lutheri, (1544). WA 43, 351- 695; 44, 1-64.
Viimeksi muokannut O.M päivämäärä 18 Elo 2009, 19:54, muokattu yhteensä 1 kerran
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avioelämästä

ViestiKirjoittaja O.M » 17 Elo 2009, 17:58

Samassa opuksessa Luther ilmeisestikin pitää sivulla 402 myös itsetyydytystä syntinä:

"Vieläpä Hieronymus valittaa näkevänsä unia, joissa hän uneksii Roomassa tanssivansa tyttöjen kanssa. Samoin Ambrosius ja Augustinus peitellen vihjailevat, vaikka kumpikin on pidättynyt toisesta sukupuolesta, että he eivät ole välttäneet kutkutusta ja öisiä häiriöitä."
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Avioelämästä

ViestiKirjoittaja O.M » 19 Elo 2009, 14:41

Luther (Heikki Koskenniemen suomennoksessa):"Ihmisten keskuudessa kuitenkin vain harvat pitävät naisten hedelmällisyyttä siunauksena. Päinvastoin on enemmän niitä, jotka vierastavat sitä ja pitävät lapsettomuutta erityisenä onnena. Se on kuitenkin aivan luonnonvastaista, kaikkea muuta kuin hurskasta ja pyhää."

Ja englanninkielisessä käännöksessä: "Yet in the human race there are few who regard a woman's fertility as a blessing. Indeed, there are many who have an aversion for it and regard sterility as a special blessing."

Minusta lauseilla "pitävät lapsettomuutta erityisenä onnena" ja "pitävät steriiliyttä erityisenä siunauksena" on eroa. Tarkastin laajasta Suomen virtuaaliyliopiston englannin sanakirjastani, että englannin 'sterility'-sanalla on merkitykset 'hedelmättömyys', 'karuus', 'steriiliys' ja 'steriliteetti', mutta ei merkitystä 'lapsettomuus'. Joko Koskenniemi tai englanniksi kääntäjä on siksi kääntänyt sanan latinasta vähän omiaan soveltaen. Ko. kohdan kokonaisuuden valossa veikkaisin, että steriiliys tai hedelmättömyys ovat oikeita käännöksiä. Onhan näet ihmisiä, jotka pitävät esim. kahta lasta siunauksena ja sen jälkeen steriiliyttä erityisenä siunauksena. On siis eri asia pitää lapsettomuutta erityisenä onnena kuin vastoin luontoa hankittua steriiliyttä erityisenä siunauksena. Latinan sanamuoto selvitetään vielä.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja mato » 20 Elo 2009, 01:58

Jossain aiemmista lainaamistasi pätkistä muistaisin joskus havainneeni hiukan erikoista kääntämistä. Erään asian sävy oli muuttunut hiukan. Niin vähän kuitenkin, etten siitä mitään kovin jämerää voi sanoa. Enkä viitsi edes tarkistaa.

Tässä kohdassa en kyllä näe mitään käytännöllistä eroa näiden käännösten välillä. "Onnena" on tuossa seuraavassa virkkeessä luultavasti vain siksi, ettei "siunauksena" toistu turhan usein. Pelkkä tyyli- ja luettavuusseikka nähdäkseni. Sana blessing taitaa myös olla laveampi merkitykseltään kuin suomalainen siunaus, vaikka onkin yhtä lailla hengellinen sisällöltään.

Minulla on muuten käytössä sanakirja, joka piirtää yhdysjanan sanojen sterility ja hedelmättömyys välille. Myös blessing kääntyy luontevasti onneksi eräissä ilmauksissa, mutta harvinaista se todella vaikuttaisi olevan.

Pidäpä mielessä kieliä käsitellessäsi, että sanat eivät (aina/usein/yleensä?) ole merkitykseltään samoja eri kielissä. Siis pelkällä sanakirjalla ei pärjää. Joskus sanoilla on erilaisia merkityksiä ja vivahteita asiayhteydestä riippuen. On varmasti sellaisiakin merkityseroja, joiden havainnollistamiseen ei suomen kielestä löydy vastaavia sanoja, vaan on tehtävä kompromisseja ja selitettävä vieraiden sanojen sisältö toisin sanoin. Se kuitenkin vaatii sen, että kääntäjä todella ymmärtää, mitä vieraassa kielessä tahdotaan sanoa. En ole mikään kieliekspertti, mutta tällaista on tullut huomattua.
mato
tosi pirteä
 
Viestit: 314
Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09

ViestiKirjoittaja O.M » 21 Elo 2009, 09:47

Olet oikeassa, että käännösvaihtoehtoja on useita eikä sanatarkka kääntäminen ole tyylillisestikään aina järkevää. Onni-sanan käyttäminen siunaus-sanan sijaan ei ole mielestäni ongelmallista ja on hyväksyttävä käännös. Sen sijaan ainakaan englannin 'sterility' ei ole suomeksi 'lapsettomuus', vaan steriiliys tai hedelmättömyys. Asialla on merkitystä Lutherin sanoman tarkastelun kannalta. Koskenniemi on saattanut valita lapsettomuus-sanan siksi, että on tulkinnut oman esiymmärryksensä pohjalta niin, että Luther pitää jumalattomana vain sitä, ettei aviopari halua lainkaan lapsia. Tällöin vain 'totaalinen hedelmättömyys' eli lapsettomuus olisi kirous., kun taas jäisi tilaa pitää esim. e-pillereillä hankittua hedelmättömyyttä erityisenä siunauksena. Luther (Koskenniemen käännöksessä): "He näkivät tässä Jumalan erityisen siunauksen, hedelmällisen naisen; mahoutta he sen sijaan pitivät kirouksena." 'Mahous' näyttää merkitsevän hedelmättömyyttä tai lisääntymiskyvyttömyyttä ja vastaa siten paremmin englanninkielistä käännöstä kuin lapsettomuus-sana.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja mato » 21 Elo 2009, 16:49

Kas, näytit todellakin kirjoittavan, että lapsettomuus ja hedelmättömyys ovat eri asioita. Minä ymmärrän ne samoiksi (no ei nyt täysin, mutta aivan tarpeeksi samoiksi). Ja luettuani kirjoittamasi mieleeni jäi ilmeisesti ainoastaan se, että sanoit sterilityn olevan oleellisesti jotain muuta kuin lapsettomutta (joka siis mielestäni on sama kuin hedelmättömyys, vastasinhan ikään kuin olisit väittänyt: 'sterility' ei ole hedelmättömyyttä). En ilmeisesti osaa lukea kunnolla... Pyydän anteeksi sekaannusta.

Mutta.

Katsopas muuten vielä sanakirjasta suomenkielisellä hakusanalla lapsettomuus, niin näet mikä vastakohta sille sanalle voi löytyä. Käytössäni olevasta löytyy sellainen sanapari kuin infertility ja fertility, lapsettomuus ja hedelmällisyys. Liekö sanakirjoissa sitten eroja. Mutta en ole sittenkään ainoa, joka näkee nämä suomalaiset sanat niin samasisältöisinä?

Ihmisten hedelmällisyysasiaa vertaillaan tekstissä kotieläimiin, mikä tuskin antaa mahdollisuutta tulkita tekstin sanottavaa aivan miten tahtoo.

Sitten tuo englanninkielinen tekstikin on vain käännös. Voi toki olla, että latina on paljon lähempänä englantia kuin suomea ja siten tarkempi ja helpompi kääntää englanniksi. Mutta ainakaan minä en osaa sanoa, kumpi on lähempänä latinankielistä (ja saksan -- taitaa olla osin sekakieltä, jos oikein muistan) alkutekstiä, kun en osaa latinaa.

Onko muuten tällainen pilkun viilaaminen tarpeen ja hyväksi?
mato
tosi pirteä
 
Viestit: 314
Liittynyt: 19 Maalis 2008, 22:09

ViestiKirjoittaja Aromi » 21 Elo 2009, 19:45

mato kirjoitti:Onko muuten tällainen pilkun viilaaminen tarpeen ja hyväksi?

Veitpä jauhot suustani.
Aromi
vakiintunut
 
Viestit: 117
Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Paikkakunta: pohjoinen maa

ViestiKirjoittaja O.M » 21 Elo 2009, 21:55

Lapsettomuus ja hedelmättömyys ovat toki osittain toistensa synonyymeja. Siinä mielessä eroa kuitenkin on, että lapsia saanut voi olla (nykyisin) hedelmätön/steriili/lisääntymiskyvytön, mutta ei enää lapseton. Lapseton hän on ollut vain menneisyydessä, ennen kuin sai lapsia.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja hepa » 24 Elo 2009, 08:43

Eikä lapseton välttämättä ole hedelmätön.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

ViestiKirjoittaja O.M » 24 Elo 2009, 13:36

hepa kirjoitti:Eikä lapseton välttämättä ole hedelmätön.


Totta turiset.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 12 Marras 2009, 15:03

Internetissä on pimeyden voimien vaikutuksesta esiintynyt väitteitä, että Erin, Onanin ja Selan isä Juuda ei olisi tehnyt syntiä yhtyessään pyhäkköporttoon (joka oli todellisuudessa Tamar). Tällä on yritetty selitellä, että vaikka Onan tekikin syntiä laskiessaan siemenensä maahan, olisi siihen aikaan sukupuolimoraalisäädökset olleet muutoinkin erilaisia. Voidaan vain todeta, että pimeyden joukot kehittelevät selityksiä ja selitysten selityksiä yleensä nopeammin, mitä niitä ehtii historiallisilla dokumenteilla kumoamaan. Kumoan kuitenkin nyt joutaessani ko. väitteen Juudan synnittömyydestä hänen yhtyessään porttoon. Tarina kuuluu näin:

1. Moos. 38:
"15 Juuda näki Tamarin ja luuli häntä portoksi, koska Tamar oli peittänyt kasvonsa.
16 Hän poikkesi Tamarin luo tien sivuun ja sanoi: "Minä haluan maata kanssasi." Hän ei tiennyt, että nainen oli hänen miniänsä. Tamar kysyi: "Mitä annat minulle siitä, että saat maata kanssani?"
17 Juuda vastasi: "Minä lähetän sinulle vuohen laumastani." Tamar sanoi: "Hyvä on, kunhan annat minulle pantin siihen asti kun lähetät sen."
18 Juuda kysyi: "Mitä minun pitäisi antaa sinulle pantiksi?" Tamar vastasi: "Sinetti kaulastasi ja tuo sauva, joka sinulla on kädessäsi." Juuda antoi ne Tamarille ja makasi hänen kanssaan, ja Tamar tuli hänestä raskaaksi."


Lutherin selityksen mukaan Juuda teki syntiä:

"- - miksi ei Juuda saman tien jatka matkaansa katraidensa luo, kun hänellä on mielessään yksi ainoa tehtävä, lampaidensa keritseminen, vaan huomattuaan porton oitis syttyy himosta? - - Eihän näet ole mikään vähäinen näyte kevytmielisyydestä, että hän näin yhtäkkiä joutuu himon valtaan - -. Ei Jumalan Pyhä Henki pane liikkeelle haureutta eikä yllytä sukurutsaukseen, eikä rukouksella synnin vallitessa ole mitään vaikutusta. Näin ollen päättelemme, että he kumpikin ovat olleet synnintekijöitä ja syyllisiä, vaikkakin heidän syntinsä on myöhemmin heille lahjaksi anteeksi annettu." (s. 342.)

Paavali on Lutherin kanssa samaa mieltä: "- - ruumis ei ole siveettömyyttä vaan Herraa varten, ja Herra on ruumiinkin valtias. - - Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen ruumiin jäseniä? Ryhtyisinkö siis tekemään Kristuksen jäsenistä porton jäseniä? En ikinä!Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." - - Pysykää erossa haureudesta!" (1. Kor. 6:13, 15-16, 18.)

Voidaan siis todeta Lutherin tavoin, että VT:n pyhät ihmiset ovat olleet samanlaisia kuin nykypäivän ihmisetkin: lankeavaisia ja omalta puoleltaan saastaisia. Heidän lankeemuksistaan kerrotaan Raamatussa, jotta kukaan ei ajattelisi muiden kuin yksin Jumalan olevan hyvä.

Samalla vähän täydennystä Lutherin kielteiseen ehkäisykantaan:

"Kaunistihan tuon ajan ihmisten silmissä naista suuresti hedelmällisyys, siunauksen ja Jumalan lain ansiosta. Meidän keskuudessamme se ei ole suuren arvoista, ja siksi me emme tajua tällaisten kertomusten merkitystä. Ei mikään ollut enempää häpeäksi kuin naimattomuus ja hedelmättömyys, koska juuri tätä tarkoitusta varten on naissukupuoli luotu, suvunjatkamiseen ja synnyttämiseen. Tavallaan halusta lisätä omaisuuttamme me olemme mieltyneet hedelmällisyyteen, kun on kysymys karjasta, mahot ja hedelmättömät elukat joutavat tuota pikaa teurastamoon. Avioelämän piirissä se ei ole missään arvossa.

- - Mutta nyt tunnetusti riehuu kaikkialla maanpiirissä sanomaton hillittömyys turmellen ihmisluonnon hillittömään pahennukseen. Himokkuuden valtaan antautuen ihmiset kauhistuvat avioliiton vaivoja ja hankaluutta ja jos he rupeavatkin tähän elämänmuotoon, he tähtäävät pikemminkin huojennuksen saamiseen himokkuuteensa kuin lasten hankkimiseen. Kas, tässä ovatkin hedelmät paavilaisesta naimattomuudesta!"

(s. 344-345.)

Lainaukset teoksesta:
Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 32-40. In Primum Librum Mose Enarrationes. D. D. Martini Lutheri, 1544. Latinasta suomentanut Heikki Koskenniemi. Karisto Oy Kirjapaino. Hämeenlinna 2007. S. 332-333.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja hepa » 12 Marras 2009, 20:03

Lapsissa on siunaus

Ps. 128:1 Veisu korkeimmassa Kuorissa. Autuas on jokainen, joka Herraa pelkää, ja hänen tiellänsä vaeltaa.
2 Sillä sinä elätät itses kättes töistä: autuas sinä olet, ja sinulle käy hyvästi.
3 Sinun emäntäs on niinkuin hedelmällinen viinapuu huonees sisimmäisissä loukkaissa: sinun lapses niinkuin öljypuun vesat, pöytäs ympärillä.
4 Katsos, näin se mies siunataan, joka Herraa pelkää.
5 Herra siunaa sinua Zionista, ettäs näet Jerusalemin onnen kaikkena elinaikanas,
6 Ja saat nähdä lastes lapset: rauha olkoon Israelille!

Jes. 66:9 Eikö minun, joka muut saatan synnyttämään, pitäisi itse myös synyttämän? sanoo Herra; pitäiskö minun antaman muiden synnyttää, ja itse hedelmätöin oleman? sanoo sinun Jumalas.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Re: Avioelämästä

ViestiKirjoittaja O.M » 02 Maalis 2011, 09:57

O.M kirjoitti:Samassa opuksessa Luther ilmeisestikin pitää sivulla 402 myös itsetyydytystä syntinä:

"Vieläpä Hieronymus valittaa näkevänsä unia, joissa hän uneksii Roomassa tanssivansa tyttöjen kanssa. Samoin Ambrosius ja Augustinus peitellen vihjailevat, vaikka kumpikin on pidättynyt toisesta sukupuolesta, että he eivät ole välttäneet kutkutusta ja öisiä häiriöitä."


Tarkka viite: Luther, Martti: Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 25-31. S. 402. Karisto Oy Kirjapaino. Hämeenlinna 2006. ISBN 952-5409-33-3. Julkaisija: Suomen Luther-säätiö. Lutheran Heritage Foundation. Alkuteos: In primum librum Mose enarrationes. D. D. Martini Lutheri, (1544). WA 43, 351- 695; 44, 1-64.

Toisessa keskustelussa esille tulleen asian vuoksi ajattelin tuoda tarkemmin esille Lutherin kannan itsetyydytykseen. Vaikka olen ollut tietoinen, että koko kristikunta on pitänyt itsetyydytystä syntinä aina viime vuosikymmeniin saakka, olen silti käyttänyt noin 1,5 vuotta sitten epävarmaa sanamuotoa: "Luther ilmeisestikin pitää - - itsetyydytystä syntinä."

Taannoin selatessani Lutheria ko. epävarmuus hävisi. Luther selvästikin piti itsetyydytystä itsensä saastuttamissyntinä:

"Saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa (Room. 1:24) - - Mutta saastaisuus eli riettaus tarkoittaa kaikkea tahallista ja yksinäisyydessä tapahtuvaa siemenvuotoa, joka voi tapahtua eri syistä, kuten siveettömien ajatusten liiallisesta kiihottumisesta, käsin kihnuttamalla tai ruumiin, varsinkin naisruumiin koskettamisesta, tai rivosta liikkeestä jne. Sanoin tarkoituksella "tahallinen" sulkeakseni pois yöllisen siemenvuodon ja varmasti myös päiväsaikaan ja valveilla mutta tahattomasti tapahtuvan, jollaista monilla sattuu, koska sellaiset eivät ole tahallisia. "Yksinäisyydessä tapahtuva" sanoin sen tähden, että sillä, mikä tapahtuu sukupuoliyhteydessä saman tai toisen sukupuolen kanssa, on eri nimi."
(W56110157 Roomalaiskirjeen luento. Valitut teokset 1,15-371. Suom. Pentti Aalto ja Mauri E. Lehtonen. Porvoo 1958 (WSOY). - Epistola ad Romanos. Die Scholien, 15xx = eri vuosilta (WA 56,157-528).)

"Kun nyt Jumalan täytyi kärsiä pakanoiden taholta tällaista tekonsa herjaamista, antoi hän heille myös heidän palkkansa, jota Paavali kirjoittaa (Room. 1, 24), ja hylkäsi heidät haureuteen, saastaisuuteen, kunnes he siitä pitäen eivät häpäisseet naisia, vaan poikia ja järjettömiä eläimiä, samoin naiset vastavuoroisesti itseään ja toinen toistaan. Ja niin kuin he herjasivat Jumalan töitä, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, jota pakanallisetkin kirjat ovat mitä häpeämättömimmin täynnä."
(Avioelämästä, Lutherin valitut teokset III, s. 205, WSOY, 1959.)

Mielestäni Lutherin kanta on tässä(kin) asiassa eri kuin hänen nimeään kantavan kansankirkkomme valtalinjan kanta. Havaintojeni mukaan kirkon sisältä löytyy kuitenkin edelleen myös klassisen kristinuskon edustamaa näkemystä, jossa itsetyydytystä pidetään syntinä.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Seuraava

Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron