Jumalan Pojan Henki

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

Tunnustuskirjat sieluntila-arvioista

ViestiKirjoittaja O.M » 19 Marras 2007, 15:01

"V Kirkon virka
Jotta saisimme tämän uskon, on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. Toisin sanoen Jumala vanhurskauttaa Kristuksen tähden eikä meidän ansiomme tähden ne, jotka uskovat, että heidän Kristuksen tähden otetaan armoon, jotta me uskon kautta (Gal. 3:14) saisimme luvatun Hengen (Gal. 3). Seurakuntamme tuomitsevat kasteenuusijat ja muut, jotka katsovat, että Pyhä Henki tulee ihmisiin ilman ulkonaisen sanan välitystä heidän omien valmistelujensa ja tekojensa avulla."

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/augstunn.html

Vaikuttaa siltä, että Augsburgin tunnustus ei ole samalla tavalla tarkka ns. tuomitsemis- ja sieluntila-arviokiellon noudattamisessa kuin joissain maailman väärissä hengellisyyksissä ollaan. Tämä on mielenkiintoinen huomio. Onko niin, että sieluntila-arviokielto laadittiin ja siitä tehtiin autuuden ehto vasta ekumenian yleistyessä 1900-luvulla?

Jumalan valtakunnassahan ei moista arviokieltoa ole, koska kristillisyydessä on aina opetettu uskonpuhdistuksen pääperiaatteen mukaisesti ihmisen pelastuvan yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden. Lisäksi jonkinlainen sieluntila-arvio on välttämätönkin, jotta tietäisi ketä kannattaa kehottaa parannukseen ja ketä ei. Erehtymättömiä sieluntila-arvioita emme tietenkään kukaan kykene tekemään.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Pahennuksesta...

ViestiKirjoittaja Ankka » 20 Maalis 2008, 19:22

Lutherin Galatalaiskirjeen selityksistä poiminto:

...Sillä koska kansan keskuudessa on vahvoja ja heikkoja, syntyy kaksinkertainen pahennus, toinen vasemmalta, heikkojen puolelta, toinen oikealta, vahvojen puolelta. Näitä molempia apostoli pyrkii pysyttämään keskitiellä ja niin välttämään pahennusta.

Heikkojen pahennus on siinä, että tapahtuu asioita, joita heikot eivät käsitä eivätkä osaa erottaa niitten pahaa ulkokuorta, jollaisesta Room. 14. luku antaa erittäin laajan esityksen. Esimerkiksi: heikot näkivät, miten toiset söivät kaikkea laissa kiellettyä tai saastaista - mutta he itse, omantunnon pakottamina, eivät uskaltaneet syödä, mutta eivät myöskään moittia toisten esimerkkiä. Tällaisessa tapauksessa Paavali oli juutalaisille juutalainen, heikoille heikko, palvellakseen heitä rakkaudessa, kunnes he vahvistuisivat Kristuksessa. Sen vuoksi hän sanoo Room. 14, 15:nnessä: "Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan." Samoin on mukauduttava kaikkiin muihinkin menoihin, päiviin, juhliin, vaatetukseen jne.

Toinen pahennus on ylpeitten, jotka omalla tahollaan jälleen loukkaantuvat heikkoihin, ollen kärsimättömiä heidän hitautensa ja kömpelyytensä takia. Niinpä he, ensinkään ottamatta huomioon heikkoja, käyttivät liian vapaasti Kristuksen vapautta lakia vastaan, koska he sillä, mitä tekivät, herättivät pahennusta heikoissa, heidän kun mieluummin olisi pitänyt pitää koko laki ennen kuin yhdellekkään olisivat olleet loukkaukseksi.

SITÄ NÄET ON HENGESSÄ VAELTAMINEN!

SILLÄ MITÄPÄ SE HYÖDYTTÄÄ, ETTÄ JOKU VAPAUDEN HENKEÄ KÄYTTÄÄ HENKEÄ JA RAKKAUTTA VASTAAN?

"Se on luvallista", he sanovat - aivan oikein, mutta vapautesi tulee mukautua veljesi heikkouteen, sillä sinua ei vahingoita, jos vapautesi estyykin, mutta veljeäsi vahingoittaa se, että hänen heikkoutensa loukkaantuu sinun vapauteesi.

Rakkauden velvollisuus on katsoa toisen parasta (Fil. 2, 14), ei niinkään sitä, kuinka paljon vapautta itsellesi sallit, vaan kuinka paljon olet veljellesi hyödyksi. Tällaiseen palvelemiseen näet rakkaus sinut alistaa vapautettuaan sinut palvelemasta lakia. Mutta meidän päivinämme, hyvä Jumala, millaisia mitä häijyimmän näköisiä kuvatuksia pannaankaan kokoon ja jätetään myöhemmin nämä kaikki heikkojen kannettaviksi, ja on hurskaasti selvittävä sellaisesta, mitä voimakkaimmatkaan töin tuskin voivat kestää! Mutta ilman paimenta eivät paimenet nytkään ole, kaikki on vain toisenmuotoista näön, hyveen ja itse asiankin puolesta.
Ankka
 

ViestiKirjoittaja Ankka » 20 Maalis 2008, 19:25

Galatalaiskirjeen selityksestä, kuudes luku

Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ajatelkaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.

-Apostoli ei sanonut: "ja olkaa TEKIN varuillanne"...kuin tahtoisi sanoa: " Jos olet langennut, haluaisin mieluummin puhua siitä kiusauksena kuin jonakin sinun rikkomuksenasi; pidä siis sinäkin samanlaista lempeuyttä noudattaen sitä kiusauksena, milloin näet jonkun langenneen, äläkä kiivaalla sanatulvalla käy veljesi lankeemuksen kimppuun." ...Siksipä P. Gregorius sanookin eroittäin maiiosta: Niin useasti kuin näemme syntisiä, on välttämätönät meidän ensin itkeä heissä omaa itseämme, koska mekin joko olemme langenneet samanlaisiin tai voimme langeta."

Sitten hän jatkaa "jos joku", ei: "jos veli" ikäänkuin tahtoisi sanoa: "jos veli inhimillisestä heikkoudesta on langennut", osoittaen, millä silmällä meidän tulee katsella toisten lankeemuksia, nimittäin säälien, ja kuinka ennemmin tulee olla valmiit lieventämään kuin pahentamaan.

Käyttäessään sanaa "tavataan, yllätetään, äkkiarvaamatta sortuu", hän samalla antaa opetuksen veljen synnin lieventämisestä, koska jos joku ei tee syntiä paatuneen pahuuden tilassa eikä parantumattomasti, meidän asiamme on olla lukematta sitä hänelle pahuudeksi, vaan meidän on pidettävä sitä mieluummin varomattomuutena tai vieläpä heikkoutena, niinkuin P Bernhard on opettanut: jos joku ei ole voinut millään tavalla puolustaa veljen syntiä, niin pitäisi hänen ainakin sanoa, että siinä oli suuri ja voittamaton kiusaus vaikuttamassa, joka yllätti hänet ja tapasi voimakkaammin kuin hän saattoi kestää.

Jostakin rikkomuksesta, jostakin lankeemuksesta, sillä lankeeminenhan on mitä helpointa, hän ei sano "jostakin pahuudesta", vaan käyttää jälleen lieventävää sanaa.


"Te, hengelliset", -ihmeellinen sana, joka samalla muistuttaa velvollisuudesta ja opettaa velvollisuutta....mutta mitä muuta hengellisenä oleminen muuta on kuin olla Pyhän Hengen lapsi ja Pyhän Hengen omistaja? Pyhä Henki on puolustaja, puolesta puhuja, joka omantuntomme syyttäessä meitä Jumalan edessä ottaa meidät suojaansa ja lohduttaa meitä, antaen omalletunnolle ja luottamukselle Jumalan armahtavaisuuteen hyvän todistuksen, se puolustaa, lieventää ja peittää kokonaan meidän syntejämme. Ne, jotka esimerkkiä seuraavat ihmisten rikkomusten tähden toisten ihmisten edessä, ovat hengellisiä. Saatana...ei ainoastaan syytä meitä ja lisää pahaa omaatuntoamme Jumalan edessä....ja tämän esimerkkiä seuraavat ne, jotka toisten ihmisten syntejä suurentelevat, paisuttelevat ja leventelevät....Ei mikään muu siinä määrin kuin toisen ihmisen synnin käsitteleminen saata ilmi hengellistä ihmistä, kun hän mielessään pohtii mieluummin hänen vapauttamistaan kuin hänen syyteeseen asettamistaan..... lihallisen ihmisen opit tuntemaan sellaiseksi, joka käy käsiksi toisen ihmisen syntiin sitä tuomitakseen ja moittiakseen niin kuin fariseus pilkkasi publikaania säälimättä häntä ollenkaan.

"Ojentakaa sävyisyyden hengessä" ... niin siis meidänkään ei tule ajatella, millä tavalla me hukuttaisimme syntisen veljen, vaan millä tavalla me hänet pelastaisimme...."Mutta meidän vahvojen tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia eikä elää itsellemme mieliksi".Panepa merkille Paavalin hengelle ominainen hillitty arkatuntoisuus: hän puhuu vajavaisuudesta ja heikoista siinä, missä joku ylpeä hurskastelija tai joku kerettiläisharha-askelten vainuaja...olisi puhunut kerettiläisyydestä tai rikoksista...Mutta Paavali kutsuu näitä syntejä ...vajavaisuuksiksi ja syntisiä heikoiksi, koska hän ei puhu perkeleen, vaan puolestapuhujan kieltä... Katso, Kristus on ihmisten kaltainen, se on: syntisten ja heikkojen ihmisten, eikä hänellä ole muita piirteitä eikä muuta muotoa nähtäväksi pantavana kuin ihmisen ja orjan, ja kuitenkaan hän ei meitä halveksi, vaikka hänellä on Jumalan muoto.

Kristus hallitsee siis tässä elämässä... niin kuin on sanonut, että köyhiä on aina oleva kansan keskuudessa, jotta sillä olisi tilaisuus harjoittaa veljellistä rakkautta, niin hän jättää Uuteen Liittoon kaikkina aikoina olemaan joitakuita syntisiä, sallii joitetenkuitten langeta, että vahvoilla olisi aihetta harjoittaa evankelista ja kristillistä rakkautta, ettei rakkaus olisi joutilas eikä itsekään sortuisi. Mutta tätä jumalallisen tahdon säätämää järjestystä ulkokultailijat, kaikista ihmisistä nurjimmat, eivät ymmärrä; he käyvät asioihin oman vihansa harjoittamiseksi, purrakseen ja vainotakseen.

"Kantakaa toistenne kuormia, niin täytätte Kristuksen lain"
Ankka
 

Re: Pahennuksesta...

ViestiKirjoittaja O.M » 22 Maalis 2008, 23:18

Ankka kirjoitti:Lutherin Galatalaiskirjeen selityksistä poiminto:
- -
Heikkojen pahennus on siinä, että tapahtuu asioita, joita heikot eivät käsitä eivätkä osaa erottaa niitten pahaa ulkokuorta, jollaisesta Room. 14. luku antaa erittäin laajan esityksen. Esimerkiksi: heikot näkivät, miten toiset söivät kaikkea laissa kiellettyä tai saastaista - mutta he itse, omantunnon pakottamina, eivät uskaltaneet syödä, mutta eivät myöskään moittia toisten esimerkkiä. Tällaisessa tapauksessa Paavali oli juutalaisille juutalainen, heikoille heikko, palvellakseen heitä rakkaudessa, kunnes he vahvistuisivat Kristuksessa. Sen vuoksi hän sanoo Room. 14, 15:nnessä: "Mutta jos veljesi tulee murheelliseksi ruokasi tähden, niin sinä et enää vaella rakkauden mukaan." Samoin on mukauduttava kaikkiin muihinkin menoihin, päiviin, juhliin, vaatetukseen jne.


Tuota asiaa olen nettikeskusteluissa nähnyt joidenkin Jumalan valtakunnan opetukseen pahentuneiden selittävän virheellisesti ja vastoin Lutherin yllä olevaa selitystä, että pahentamissynti koskisi vain Raamatussa mainittuja erityistapauksia, kuten epäjumalille uhrattua lihaa. Kuitenkin Luther selittää asiaa niin, että se tarkoittaa mukautumista kaikkiin muihinkin asioihin. Olisikin outoa, jos Raamattu luettelisi rakkauden laille rajat näin: "Tässä asiassa saat ajatella lähimmäisesi parasta, mutta tuossa asiassa et missään tapauksessa saa ajatella lähimmäisesi parasta, vaan sinun on tiukasti pidettävä kiinni omista vapauksistasi."

"Se on luvallista", he sanovat - aivan oikein, mutta vapautesi tulee mukautua veljesi heikkouteen, sillä sinua ei vahingoita, jos vapautesi estyykin, mutta veljeäsi vahingoittaa se, että hänen heikkoutensa loukkaantuu sinun vapauteesi.

Rakkauden velvollisuus on katsoa toisen parasta (Fil. 2, 14), ei niinkään sitä, kuinka paljon vapautta itsellesi sallit, vaan kuinka paljon olet veljellesi hyödyksi. Tällaiseen palvelemiseen näet rakkaus sinut alistaa vapautettuaan sinut palvelemasta lakia.


Vapauteen liittyy aina myös vastuu.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Tunnustuskirjat sieluntila-arvioista

ViestiKirjoittaja O.M » 08 Syys 2008, 09:10

Isossa katekismuksessa Luther toteaa Raamatun rajaavan pelastuksen ulkopuolelle "pakanat, turkkilaiset, juutalaiset sekä väärät ja tekopyhät kristityt". Lutherin mukaan he jäävät iankaikkisen vihan ja tuomion alaisiksi.

"Siksi nämä uskonkohdat rajaavat ja erottavat meidät kristityt kaikista muista ihmisistä maan päällä. Vaikka kaikki kristikunnan ulkopuolella olevat pakanat, turkkilaiset, juutalaiset sekä väärät ja tekopyhät kristityt uskovat yhteen, todelliseen Jumalaan ja palvovat häntä, he eivät kuitenkaan tiedä, mitä hän heistä tahtoo. Eivät he myöskään osaa odottaa häneltä rakkautta eivätkä hyviä lahjoja. Siksi he jäävät iankaikkisen vihan ja tuomion alaisiksi, kun ei heillä ole Herraa Kristusta eikä Pyhä Henki ole heitä valaissut eikä armahtanut lahjoillaan."

Augsburgin tunnustuksessa tuomitaan monia harhaoppeja (varsinainen tuomio jätetään tietysti Jumalan sanalle, mutta Jumalan sanaa lukemalla voidaan todeta, mitkä harhaopit ja ketkä harhaoppeja kannattavat ihmiset sana tuomitsee).

"Meidän seurakuntamme opettavat suuren yksimielisyyden vallitessa, että Nikaian kirkolliskokouksen päätös 1 jumalallisen olemuksen ja kolmen persoonan ykseydestä on tosi - - Seurakuntamme tuomitsevat kaikki harhaopit, jotka ovat tämän kohdan kanssa ristiriidassa, kuten manikealaisen 2, joiden käsityksen mukaan on olemassa kaksi alkuperustetta, hyvä ja paha, valentinolaisen 3, Areiolaisen 4, eunomiolaisen 5, muhamettilaisen 6 ja muut näiden kaltaiset. Ne tuomitsevat myös samosatalaiset, vanhat ja uudet 7, jotka väittävät, että on olemassa vain yksi persoona."

--> Tuollaisia kolminaisuuden kieltäjiä ovat nykyään ainakin Jehovan todistajat.

"Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, - - ja perisynti on todella synti. - - Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut 8, jotka väittävät ettei perisynti ole synti."

--> Tuota pelagiolaista harhaoppia taitaa nykyään esiintyä paljonkin. Esim. helluntailaiset opettavat, että lapsi ei osaa uskoa, mutta pelastuu kuitenkin. Koska jokainen syntiä tehnyt kuitenkin Raamatun mukaan joutuu kadotukseen, on tuosta pakko tehdä johtopäätös, että helluntailaiset uskovat pelagiolaiseen harhaoppiin, jonka mukaan perisyntiä ei olisikaan ja että lapsi pelastuisi "viattomuutensa" tähden. Outo on myös baptistinen harhaoppi, jonka mukaan lapsi voi pelastua ilman uskoakin "Jumalan valinnan" seurauksena. Olen joskus lukenut keskustelupalstalta, että myös ortodoksien mukaan lapsi olisi syntyessään viaton (tarkistamaton, epävarma tieto).
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Re: Pahennuksesta...

ViestiKirjoittaja O.M » 19 Marras 2008, 17:00

Augsburgin tunnustuksessa puhutaan muutamassa kohdassa pahennuksesta ja sen välttämisen tarpeellisuudesta.

"XXIII Pappien avioliitto
Yleisesti on esitetty valituksia siitä huonosta esikuvasta, jonka antavat papit, jotka eivät elä pidättyvästi. Tästä syystä kerrotaan paavi Piuksenkin sanoneen, että on olemassa tiettyjä syitä, joiden johdosta pappien avioliitto on kielletty, mutta että on olemassa vielä vahvempia syitä, joiden johdosta se olisi jälleen sallittava. Näin kertoo näet Platina. Kun siis meidän pappimme ovat halunneet välttää tätä julkista pahennusta, he ovat ottaneet itselleen vaimon ja opettavat, että avioliiton solmiminen on heille sallittua. Ensiksikin, koska Paavali sanoo: (1 Kor. 7:2, 9) "Haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin oma vaimonsa", ja edelleen: "On parempi naida kuin palaa." Toiseksi Kristus sanoo: (Matt.19:11) "Eivät kaikki voi ottaa vastaan tätä sanaa." Näin hän tahtoo opettaa meitä, ettei naimattomuus sovi kaikille ihmisille, koska Jumala loi ihmisen lisääntymään (1 Moos. 1). Ihmisellä ei näet ole ilman Jumalan erityistä lahjaa ja tekoa oikeutta mennä muuttamaan hänen luomistekoaan. Sen tähden ne, jotka eivät ole soveliaita elämään pidättyvyydessä, ovat velvollisia solmimaan avioliiton. Sillä Jumalan käskyä ja Jumalan säätämää järjestystä ei mikään inhimillinen laki tai annettu lupaus voi kumota. Tämän perusteella papit opettavat, että heidän on ollut lupa mennä naimisiin.

- -

XXVI Ruokien erottelu

- -

Meikäläiset noudattavat useita perinnäissääntöjä, kuten Raamatun lukukappaleiden järjestystä messussa, juhlapäivien viettoa jne; nämä tavat edistävät sitä, että seurakunnassa kaikki tapahtuu järjestyksessä. Samalla kuitenkin opetetaan ihmisille, että senkaltainen jumalanpalvelusmuoto ei vanhurskauta ihmistä Jumalan edessä ja ettei ole synti, jos sellaisesta luovutaan pahennusta aiheuttamatta."

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/augstun2.html

"XXVIII Kirkollinen valta

- -

Mitä sitten on sanottava sunnuntain vietosta ja muista vastaavista kirkkotavoista? Tähän meikäläiset vastaavat, että piispat ja papit ovat oikeutettuja asettamaan säädöksiä, jotta kaikki kirkossa tapahtuisi järjestyksessä, ei kuitenkaan siinä tarkoituksessa, että me näin sovittaisimme synnit tai että omattunnot velvoitettaisiin uskomaan, että ne ovat välttämättömiä jumalanpalveluksen muotoja. Niinpä Paavali säätää, että seurakunnan kokouksissa tulee naisten peittää päänsä ja että sanan selittäjiä on seurakunnassa kuultava tietyssä järjestyksessä. (1Kor. 11:5)

Tällaisia säännöksiä seurakuntien tulee noudattaa rakkauden ja rauhan vuoksi ja niitä tulee seurata, jotteivat toiset loukkaisi toisiaan, vaan että kaikki tapahtuisi seurakunnissa rauhallisesti ja ilman häiriötä. Omiatuntoja ei tule vaivata uskottelemalla, että säännökset ovat välttämättömiä pelastukseen ja että ne, jotka niistä pahennusta aiheuttamatta poikkeavat, tekevät synnin. Eihän kukaan väittäne, että nainen, joka pahennusta herättämättä näyttäytyy julkisesti paljain päin, tekee synnin.

- -

Apostolit käskivät pidättymään verestä (Ap.t. 15:20) jne. Kuka tätä nykyään noudattaa? Ne, jotka eivät noudata tätä käskyä, eivät silti tee syntiä, koska itse apostolitkaan eivät tahtoneet rasittaa omiatuntoja tällaisella orjuudella, vaan antoivat kiellon vain tietyksi ajaksi pahennuksen välttämiseksi. Tätä säännöstä tarkasteltaessa on näet otettava varteen evankeliumin pysyvä tarkoitus."

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/Luost ... ukset.html

--> Tuossa kun mainittiin naisten pään peittäminen, niin otan sen pohjalta pari nykypäivään paremmin sopivaa esimerkkiä: jos esim. uskovainen nainen pahennusta aiheuttamatta ottaa permanentin, se ei ole itsessään syntiä, vaikka vanha käännös toteaakin, ettei naisten kaunistus pidä oleman kaharahiuksissa (1. Tim. 2:9). Toki liika mielistyminen permanenttiin tai itsensä koristeluun voi muodostua synniksi. Huomattakoon sanat: pahennusta aiheuttamatta. Samoin paljon melua Suomi24:ssa herättäneet korvakorut itsessään eivät ole syntiä, mutta koska korvakoruttomuudesta on syistä tai toisista muodostunut vl-naisille yksi tapa tunnustaa uskoa, taitaapi olla aika mahdotonta laittaa läpyskät korviinsa pahennusta aiheuttamatta. Jos jostain asiasta ei voi luopua, vaikka se aiheuttaa Jumalan seurakunnassa laajaa pahennusta, kertoo se aina jotain sydämentilasta: jokin maallinen on tärkeämpää kuin rakkauden pitäminen (1. Piet. 4:8, Joh. 13:35) maailmasta eroon kutsuttujen pyhien joukkoon. Tärkeintä ei todellakaan ole permanentti, korut, hiusten pituus, parta yms. itsessään. Korostettakoon samalla, että korvakoruttomuus ei ole vl-naisille autuuden ehto, vaan yksin usko (joka on Jumalan lahjaa) on autuuden ehto yhtä lailla vl-naisille niin kuin kaikille ihmisille. Elävä usko ei kuitenkaan jää ilman tekoja ja niinpä uskovaiset naiset havaintojeni mukaan haluavat ulkonäön palvomisen sijaan noudattaa kohtuullisuutta ja kaunistavat itseään mieluummin vaatimattomuudella ja säädyllisyydellä kuin kultakoruilla (1. Tim. 2:9), etenkin jos asia aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa. Tulee mieleen tilanne, kun Jaakob palvelusväkineen palasi Beteliin. Silloin palvelusväki hylkäsi vieraat jumalat ja luopui samalla korvarenkaistaan (1. Moos. 34:1-4). Usko vaikuttaa teot, myös halun elää maailmassa olematta maailmasta (Joh. 15:19).
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Jumalan Pojan Henki

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 07 Huhti 2009, 11:10

Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: >>Abba! Isä!>>

Huomaa, kuinka apostoli on puhunut Jumalan lapsista, niin hän sen vuoksi myös kutsuu Pyhää Henkeä Jumalan Pojan Hengeksi, tahtoen siten osoittaa, että uskoville on annettu sama Henki, joka on Kristuksessa, Jumalan pojassa. Täysin selvästi hän kuitenkin ilmaisee, että Pyhä Kolminaisuus on yksi Jumala. Sillä koska Poika on tosi Jumala, niin hänellä on elämä henkensä kautta, jossa Isällä myös ilman epäilystä on elämä itsellään.
Ja niin kuin apostoli kutsuu häntä toisaalla Jumalan Hengeksi, nin kutsuu hän tässä häntä Pojan Hengeksi. Samoin myös me olemme Jumalassa, liikumme ja elämme hänessä (vert. Ap.t.17, 28 ). Me >>olemme hänessä>> Isän tähden, joka on jumaluuden perusolemus, >>me liikumme hänessä>> Pojassa olevan perikuvan kautta, joka syntyy Isäsätä jumalallisen ja ikuisen liikunnon liikuttamana, >>me elämme hänessä>> Hengen mukaan, jossa Isä ja Poika lepäävät ja ikään kuin elävät. Mutta nämä asiat ovat liian yleviä sopiakseen tähän kohtaan.

Mutta sitä enemmän on huomattava apostolin vakuutus, että uskoville samalla annetaan myös lapseuden Henki. >>Koska te olette lapsia>>, apostoli sanoo - sitä he ovat ainakin uskossa, niin kuin usein jo on sanottu - >>on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen>>. Tämä ratkaisee helposti kysymyksen, kuinka voidaan opettaa ihmisen tulevan vanhurskaaksi ja autuaaksi pelkästään uskonsa perusteella. Sinulla ei ole mitään syytä olla levoton: jos usko on todellinen ja jos olet todella lapsi, silloin Henkeä ei ole puuttuva. Mutta jos Henki on läsnä, niin se on vuodattava rakkauden ja vaikuttava kaiken sen hyveitten sopusoinnun, minkä Paavali 1 Kor. 13, 4 ja seuraavissa omistaa rakkaudelle: Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä>>jne.

Kun niin muodoin apostoli puhuu vanhurskauttavasta uskosta, niin hän puhuu uskosta, joka vaikuttaa rakkauden kautta, niin kuin hän sanoo eräässä toisessa kohdassa (Gal. 5, 6). Usko siis hankkii sen ansion, että Henki annetaan. Sitä tarkoittaa edellä (3, 2) esitetty kysymys: >>Teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?>> Muuten - se usko, jolla riivaajat uskovat ja vapisevat, samoin kun se usko, jonka avulla jumalattomat tekevät ihmetekoja, ei ole tosi uskoa, sillä he eivät ole lapsia eivätkä siunauksen perillisiä.
Jemima-Ankka
 

Re: Jumalan Pojan Henki

ViestiKirjoittaja Jani_S » 07 Huhti 2009, 12:31

Jemima-Ankka kirjoitti:Kun niin muodoin apostoli puhuu vanhurskauttavasta uskosta, niin hän puhuu uskosta, joka vaikuttaa rakkauden kautta, niin kuin hän sanoo eräässä toisessa kohdassa (Gal. 5, 6). Usko siis hankkii sen ansion, että Henki annetaan. Sitä tarkoittaa edellä (3, 2) esitetty kysymys: >>Teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?>> Muuten - se usko, jolla riivaajat uskovat ja vapisevat, samoin kun se usko, jonka avulla jumalattomat tekevät ihmetekoja, ei ole tosi uskoa, sillä he eivät ole lapsia eivätkä siunauksen perillisiä.


Kiitos Jemimalle hyvästä avauksesta. Lihavoimani kohta on asia, joka ymmärretään oikein vain uskon kautta. Omavanhurskas, jolla ei ole mitään uskoa, voi myös painottaa tekojen kelpaamattomuutta Jumalan edessä. Sen hän tekee tosin epäuskossa ja ilman oikeita uskon hedelmiä sekä ilman silmiä nähdä ne rakkauden teot ja se synnin poispaneminen, jotka elävä usko synnyttää.

Kun omavanhurskas painottaa tekojen kelpaamattomuutta, hänen on sokeudessaan pyyhittävä kaikki teot pois, jotta hänen opillinen harhailunsa edes jollain lailla näyttäisi onnistuvan. Hän ei siinä pimeydessä näe, että on olemassa Abelin uhri, joka kelpaa Jumalalle. On siis olemassa oikea usko, jossa tehdyt uhrit Jumala hyväksyy, mutta omavanhurskas torjuu. Ne uhrit annetaan Jumalalle hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen ansion turvissa. Niissä uhreissa pannaan syntiä pois ja tehdään sydämen lupauksia pysyä kaidalla uskontiellä loppuun saakka. Kun on annettu Jumalalle oikea uhri eli on uskottu omat synnit anteeksi, lahjoittaa Jumala uskovalle Pyhän Hengen neuvomaan ja karttamaan kaikkea syntiä.

Mutta koska omavanhurskas ei usko, hän ei myöskään voi tehdä parannusta eikä minkäänlaisia sydämen lupauksia. Hänen uskonsa ei voi myöskään kantaa yhtään mitään Jumalalle kelpaavaa hedelmää. Niinpä hän ei voi muuta kuin vaeltaa maailman tavan mukaan pysyen synnissä ja epäuskossa. Tämän sielunvihollisen johdatuksen hän myy sielulleen selittäen, että kaikki Abelin uhritkin ovat vain ihmistekoja eikä niitä tarvita. Näin hän katsoo olevansa vapaa tekemään syntiä; ehkäisemään, ehkäpä ottamaan pienen naukun sopivan hetken tullen ja menemään mukaan kaikkeen muuhunkin maailman menoon. Näin hän on kuitenkin aivan yhtä epäuskoinen kuin kaikki jumalattomat, mutta vain sillä erotuksella, että hän kunniansa tai Jumalan lapsiin kohdistuvien ajallisten siteidensä säilyttämisen vuoksi yrittää uskotella itselleen olevansa Jumalan lapsi. Näin kavala on sielunvihollinen ja näin hän voi viedä omalakisuuteen sortuneen ihmisen suureen pimeyteen.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 07 Huhti 2009, 13:24

Niin:

Lutherilta: >>>Sielu ei voi elää, olla hurskas, vapaa ja kristitty missään muualla taivaassa eikä maan päällä kuin pyhässä evankeliumissa, Kristuksen saarnaamassa Jumalan sanassa, niin kuin hän itse sanoo Joh 11:25 ” Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, hän elää iankaikkisesti” ja Joh 14:6 “ Minä olen tie, totuus ja elämä”, ja edelleen Matt 4: “ Ihminen ei elä ainoastaan elävästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”. Saamme siis olla varmoja siitä, että sielulta saa puuttua kaikki muu paitsi Jumalan sana ja ettei mikään voi sitä auttaa, jos Jumalan sana puuttuu. Mutta jos sillä on sana, niin se ei enää tarvitsekaan mitään muuta, vaan sana antaa sille kylliksi iloa, ruokaa, rauhaa, valoa, taitoa, vanhurskautta, totuutta, viisautta, vapautta ja kaikkea hyvää ylenpalttisesti.>>>

"...joka uskoo minuun, hän elää iankaikkisesti", hmmm... "...joka uskoo omat syntinsä anteeksi, hän elää iankaikkisesti", hmmm... Onko nuo samaa tarkoittavia asioita...?

Pitääpä huvikseen tsekkaa, löytyykö Lutherilta "synnin poispanemisesta" tekstiä...
Jemima-Ankka
 

ViestiKirjoittaja Emka » 07 Huhti 2009, 17:51

Jemima-Ankka kirjoitti:Niin:

Lutherilta: >>>Sielu ei voi elää, olla hurskas, vapaa ja kristitty missään muualla taivaassa eikä maan päällä kuin pyhässä evankeliumissa, Kristuksen saarnaamassa Jumalan sanassa, niin kuin hän itse sanoo Joh 11:25 ” Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, hän elää iankaikkisesti” ja Joh 14:6 “ Minä olen tie, totuus ja elämä”, ja edelleen Matt 4: “ Ihminen ei elä ainoastaan elävästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”. Saamme siis olla varmoja siitä, että sielulta saa puuttua kaikki muu paitsi Jumalan sana ja ettei mikään voi sitä auttaa, jos Jumalan sana puuttuu. Mutta jos sillä on sana, niin se ei enää tarvitsekaan mitään muuta, vaan sana antaa sille kylliksi iloa, ruokaa, rauhaa, valoa, taitoa, vanhurskautta, totuutta, viisautta, vapautta ja kaikkea hyvää ylenpalttisesti.>>>

"...joka uskoo minuun, hän elää iankaikkisesti", hmmm... "...joka uskoo omat syntinsä anteeksi, hän elää iankaikkisesti", hmmm... Onko nuo samaa tarkoittavia asioita...?

Pitääpä huvikseen tsekkaa, löytyykö Lutherilta "synnin poispanemisesta" tekstiä...



Olisiko sen etsiminen kuitenkin tärkeämpää Raamatusta

http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible Kirjoita hakusanaksi synti, niin ehkä löydät vastauksen :)
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Huhti 2009, 18:29

Jemima-Ankka kirjoitti:Niin:
"...joka uskoo minuun, hän elää iankaikkisesti", hmmm... "...joka uskoo omat syntinsä anteeksi, hän elää iankaikkisesti", hmmm... Onko nuo samaa tarkoittavia asioita...?
Pitääpä huvikseen tsekkaa, löytyykö Lutherilta "synnin poispanemisesta" tekstiä...


tuolta: http://www.mangusti.com/Katekismus/Kate ... ys%20rippi
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 07 Huhti 2009, 19:01

Jampalta:

>>>On siis olemassa oikea usko, jossa tehdyt uhrit Jumala hyväksyy, mutta omavanhurskas torjuu. Ne uhrit annetaan Jumalalle hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen ansion turvissa. Niissä uhreissa pannaan syntiä pois ja tehdään sydämen lupauksia pysyä kaidalla uskontiellä loppuun saakka. Kun on annettu Jumalalle oikea uhri eli on uskottu omat synnit anteeksi, lahjoittaa Jumala uskovalle Pyhän Hengen neuvomaan ja karttamaan kaikkea syntiä. >>>

"Uhrit"??? Ajattelenko väärin, kun mielestäni Jumalalle ei kelpaa kuin pelkkä paljas usko? "Vanhurskas on elävä uskosta".
Jemima-Ankka
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Huhti 2009, 19:18

3. Kuinka monella tavalla synnin tunnustus tapahtuu?
Vastaus: Se tapahtuu yhteisesti ja erittäin.

4. Minkä sinä kutsut yhteiseksi?
Vastaus: Koska koko seurakunta yhteisesti tunnustaa syntinsä yhteisessä jumalanpalveluksessa, eli koska yhteinen hätä käsillä on.
Neh. 9:1,2. Neljäntenä päivänä kolmattakymmentä seitsemännestä kuusta tulivat Israelin lap-set kokoon, paastoten säkeissä ja multaa heidän päällänsä ja tunnustivat heidän syntinsä ja heidän isäinsä pahat teot.
Tuom. 10:10. Israelin lapset huusivat Herran tykö sanoen: me olemme syntiä tehneet, sinua vastaan, sillä me olemme hyljänneet meidän Jumalamme ja palvelleet Baalia.

5. Minkä sinä kutsut erityiseksi?
Vastaus: Koska joku erittäin eli yksinänsä tunnustaa syntinsä.

6. Kuinka se tapahtuu?
Vastaus: Monella tavalla:
1. Jumalan edessä ainoasti, koska joku yksinänsä ollessansa, eli itseksensä huokaa Jumalan tykö, tunnustaa syntinsä ja rukoilee niitä anteeksi, niin kuin Daavid, Manasse ja publikaani tekivät: jonkakaltainen synnin-tunnustus on aina tarpeellinen ja pitää joka päivä tehtämän.
2. Koko seurakunnan edessä; koska julkisyntinen, joka suuren pahan teon tehnyt on, tunnustaa ja anteeksi anoo syntinsä; se kutsutaan julkiripiksi.
3. Lähimmäisen edessä, jonka joku vihoittanut on, ja häneltä rikoksensa anteeksi pyytää.
4. Jumalan sanan palvelijain edessä myös synnit tunnustetaan, joko yhteisesti kaikki tai joku erityinen synti, mikä jonkun omaatuntoa vaivaa; tätä kutsutaan salaripiksi ja tunnustukseksi, eikä sitä kenkään saa ilmoittaa.
Ps. 51:6. Sinua, sinua ainoaa vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein sinun edessäsi, ettäs olisit oikea sanoissasi ja puhdas tuomitessasi.
1 Tim. 6:20. Nuhtele niitä, jotka syntiä tekevät, kaikkein kuullen, että muutkin pelkäisivät.
Luukk. 17:4. Jos sinun veljesi seitsemän kertaa päivässä rikkoo sinua vastaan ja seitsemän kertaa päivässä sinun tykösi palajaa sanoen: minä kadun, niin anna hänelle anteeksi.
Matt. 5:23,24. Jos sinä uhraat lahjasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä sinne lahjasi alttarin eteen ja mene sopimaan veljesi kanssa ja tule sitten lahjasi uhraamaan.
2 Sa. 12:13. Daavid sanoi Naatanille: minä olen syntiä tehnyt Herraa vastaan; Naatan sanoi Daavidille: niin on myös Herra sinun syntisi ottanut pois, ei sinun pidä kuoleman.
Matt. 3:5,6. Jerusalemi ja koko Juudea ja kaikki maakunta Jordanin ympäriltä menivät Johan-neksen tykö, ja hän kastoi heidät Jordanissa, ja he tunnustivat syntinsä.

7. Onko se tarpeellinen näin ripittää itsensä?
Vastaus: On; ei ainoastansa tarpeellinen, vaan myös hyödyllinen; sillä siitä ihminen saa sydämessänsä lohdutuksen ja omalletunnollensa rauhan ja levon.

8. Pitääkö kaikki synnit saarnaviralle lueteltaman?
Vastaus: Ei siihen tarvetta ole eikä se ole mahdollistakaan, sillä erehdykset kaikki kuka ymmärtää?
Ps. 19:13. Erehdykset kuka ymmärtää? Anna minulle anteeksi salaiset rikokset?

9. Kuinka monta kappaletta on oikeassa parannuksessa?
Vastaus: Kaksi: ensin totinen synnin suru ja katumus, toiseksi usko Kristuksen päälle.
Mark. 1:15. Aika on täytetty ja Jumalan valtakunta on lähestynyt; tehkäät parannus ja uskokaat evankeliumi.
Ap.t. 20:21. Paavali todisti sekä juutalaisille että kreikkalaisille sitä kääntymystä, kuin Jumalan tykö on, ja sitä uskoa, joka meidän Herran Jeesuksen Kristuksen päälle on.

10. Mistä synnin tunto ja katumus tulee?
Vastaus: Jumalan laista, joka herättää ihmisen omaatuntoa, näyttää hänen pahoin tehneen ja sillä ansain-neen Jumalan vihan, ajallisen ja iankaikkisen rangaistuksen.
Room. 3:20. Lain kautta synnin tunto tulee.
Room. 4:15. Laki kehoittaa vihaan, sillä kussa ei lakia ole, ei siellä ole myös ylitsekäymistä.

11. Mistä usko tulee?
Vastaus: Evankeliumin suloisesta opista ja armon lupauksista syntein anteeksi antamisesta Kristuksen tähden.
Room. 1:16. En minä häpeä Kristuksen evankeliumia, sillä se on Jumalan voima itsekullekin uskovaiselle autuudeksi.

12. Mikä on synninpäästö?
Vastaus: Se on lupaus ja vakuutus syntein anteeksi saamisesta, annettu sananpalvelijoilta Kristuksen puolesta.

13. Kuka on antanut sananpalvelijalle sen voiman?
Vastaus: Kristus Jeesus, Jumalan Poika.
Ap.t.13:28. Olkoon teille tiettävä miehet, rakkaat veljet, että minä myös anteeksi annan; sillä jolle minä jotkin anteeksi annoin, sen minä anteeksi annoin teidän tähtenne Kristuksen puolesta.

14. Mistä sen tiedät?
Vastaus: Kristuksen omista sanoista, kun Hän sanoi apostoleillensa, Joh. 20:22,23: Ottakaat Pyhä Henki: joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan; ja joilla te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt. Matt. 18:18: Totisesti sanon minä teille: Kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaassa, ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa. Ja Pietarille, Matt. 16:19: Minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, sen pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.

15. Mitä taivaan valtakunnan avaimilla ymmärretään?
Vastaus: Se voima, jonka Kristus on antanut seurakunnalle ja erikoisesti saarnaviralle, syntiä anteeksi antaa ja pidättää.
Joh. 20:23. Katso 14 kysymys.

16. Kuinka monta näitä avaimia on?
Vastaus: Kaksi: yksi kutsutaan päästöavaimeksi, toinen side- eli pidätysavaimeksi.

17. Mikä on päästöavain?
Vastaus: Se on se voima, joka Kristuksen palvelijoille annettu on maan päällä päästää katuvaista syntistä synneistänsä ja avata hänelle taivaan valtakunta.
2 Kor. 5:20. Me ( sanoo Paavali) olemme Kristuksen puolesta käskyläiset; sillä Jumala neuvoo meidän kauttamme. Niin me rukoilemme siis Kristuksen puolesta, että te Jumalan kanssa sovitte.

18. Mikä on side- eli pidätysavain?
Vastaus: Se on annettu voima, jolla saarnamies sitoo katumattoman hänen syntiinsä ja sulkee häneltä tai-vaan ja jota pannaksi kutsutaan.
1 Kor. 5:3-5. Minä tosin (Paavali), joka niin kuin ruumiin puolesta poissa ollen niin kuin tykönä oleva, sen tuominnut, että hän, joka sen niin tehnyt on, meidän Herramme Jeesuksen Kristuk-sen nimeen, teidän kokoon tulemisessanne, ynnä minun henkeni kanssa, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen voimalla annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi, että henki autuaaksi tulisi Herran Jeesuksen päivänä.
Matt. 17:15-18. Jos sinun veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljesi voittanut; mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssasi, että kaikki asia kahden tai kolmen todistajan suus-sa olisi. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle: ellei hän seurakuntaa totte-le, niin pidä häntä pakanana ja publikaanina. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaassa; ja kaikki mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja O.M » 07 Huhti 2009, 19:21

Jemima-Ankka kirjoitti:"Uhrit"??? Ajattelenko väärin, kun mielestäni Jumalalle ei kelpaa kuin pelkkä paljas usko? "Vanhurskas on elävä uskosta".


Toki pelkkä paljas usko riittää, mutta Raamattu puhuu silti siitä, että uskovaisen ruumis tulee antaa Jumalalle kelvolliseksi uhriksi.

Room. 12:
"1 Niin neuvon minä teitä, rakkaat veljet, Jumalan sydämellisen laupiuden kautta, että te antaisitte teidän ruumiinne eläväksi, pyhäksi ja Jumalalle otolliseksi uhriksi, joka on teidän toimellinen jumalanpalveluksenne."

"Pelkkä paljas usko" on ainut Jumalalle kelpaava asia. Mutta olisiko todella mahdollista, että Matti Saari olisi liipasinta painaessaan karjaissut: "Pelkkä paljas usko!" Minä en usko sellaiseen. Karkeatkin synnit saa anteeksi, mutta usko ei opeta tekemään sen enempää karkeita kuin hienostelevimpiakaan syntejä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 07 Huhti 2009, 19:44

Jemima-Ankka kirjoitti:"...joka uskoo minuun, hän elää iankaikkisesti", hmmm... "...joka uskoo omat syntinsä anteeksi, hän elää iankaikkisesti", hmmm... Onko nuo samaa tarkoittavia asioita...?


Olen joskus pohdiskellut samaa, lähinnä Suomi24:n "Kempeleen profeetan" harhaisten kirjoitusten innoittamana. Kapernaumin synagogassa oli saastainen henki, joka uskoi Jeesuksen Jumalan pojaksi.

Luuk. 4:
"33 Synagogassa oli mies, jossa oli saastainen henki. Se huusi kovalla äänellä:
34 "Voi, mitä sinä meistä tahdot, Jeesus Nasaretilainen? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Minä tiedän, kuka sinä olet, Jumalan Pyhä!""


--> Usko-sana on monimerkityksinen. Ihminen (tai myös saastainen henki) voi uskoa Jeesuksen olevan Jumalan poika ja voi uskoa myös Jeesuksen olevan se henkilö, joka sovitti maailman synnit. Silti häneltä voi puuttua usko Jeesukseen omana henkilökohtaisena vapahtajanaan.

Silloin, kun ihminen uskoo Jeesukseen henkilökohtaisena vapahtajanaan, hän uskoo syntien olevan Jeesuksen viattoman elämän ja uhrikuoleman ansiosta anteeksi. Tämä usko todella monilta maailman nimikristityiltä puuttuu. Heillä on vain usko, että sellainen ihminen kuin Jeesus Kristus on elänyt ja sovittanut maailman synnit. He eivät kuitenkaan usko omia syntejään anteeksi. Se johtuu siitä, että he eivät hengellisen kuolemansa jälkeen ole saaneet kuulla elävää evankeliumia, jossa synnit todistetaan anteeksi.

Jemima-Ankka kirjoitti:Pitääpä huvikseen tsekkaa, löytyykö Lutherilta "synnin poispanemisesta" tekstiä...


Esim. Ison katekismuksen rippi-osiossa on synnin pois panemisen tarpeellisuudesta seuraavaa:

"Ripittäytymisestä olemme aina opettaneet, että sen tulee olla vapaaehtoista. - - Jos olet köyhä ja kurja, niin mene ja käytä parantavaa lääkettä! Jos joku tuntee kurjuutensa ja hätänsä, hän kyllä saa sellaisen halun ottaa lääkettä, että hän iloiten ja juoksujalkaa rientää sitä noutamaan. Ne taas, jotka eivät lääkkeestä välitä eivätkä tule omasta halustaan, menkööt meidän puolestamme menojaan. Tietäkööt kuitenkin, ettemme pidä heitä kristittyinä.

Me opetamme siis ihmisille, kuinka ihmeellisen kallisarvoinen ja lohdullinen aarre rippi on ja varoitamme heitä halveksimaan tällaista kalleutta, joka annetaan keskelle suurta hätäämme. Jos sinä olet kristitty, et ole ollenkaan sen tarpeessa, että minä sinua pakotan tai paavi sinua komentelee. Itse sinä pakotat itsesi tulemaan ja pyydät minulta, että pääsisit aarteesta osalliseksi. Mutta jos sitä halveksit ja ylpeänä elät ripittäytymättä, me päättelemme siitä, ette ole ensinkään kristitty eikä sinun kuulu myöskään päästä nauttimaan ehtoollisen sakramenttia. Sinähän halveksit sellaista, mitä ei yhdenkään kristityn sovi halveksia, ja näin on oma vikasi, ettet voi saada syntejäsi anteeksi. Onhan menettelysi varma merkki siitä, että halveksit myös evankeliumia."


--> Ripittäytyminen eli synnin pois paneminen on vapaaehtoista, mutta jos joku ei koskaan ripittäydy, häntä ei Lutherin mukaan tule pitää lainkaan kristittynä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Jani_S » 07 Huhti 2009, 20:24

Jemima-Ankka kirjoitti:"Uhrit"??? Ajattelenko väärin, kun mielestäni Jumalalle ei kelpaa kuin pelkkä paljas usko? "Vanhurskas on elävä uskosta".

Ajattelet väärin, sillä et hyväksy Abelin uhria eli parannusta. Ilman parannusta ei ole uskoa, minkä Jeesuskin todistaa sanoillaan. Toki ahdas portti on väännelty väärissä hengellisyyksissä ties miksi, mutta parannus on uskon perusehto ja se sinunkin on tehtävä harhoistasi, jos aiot taivaaseen. Se olisi ainoa ja oikea teko, joka kelpaa Jumalalle, ja se kelpaa siksi, että hän on itse sen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa valmistanut meidän langenneiden ihmisraukkojen pelastukseksi.

Ei siis ole olemassa mitään "paljasta uskoa" eli jokapäiväisestä parannuksesta riisuttua helpompaa tietä taivaaseen. Toki monet luulevat sellaisen olevan olemassa ja yrittävät jopa käydä sitä, mutta sellainen on epäuskoa ja johtaa kadotukseen. Ihannoimasi "paljas usko" on kuin hedelmätön eli kuollut puu, jonka tarhuri hakkaa pois viemästä tilaa kasvukelpoisilta puilta ja polttaa sen tulella.

Loppukaneettisi "vanhurskas on elävä uskosta" on irvokas käsitystesi seurassa. Elävä usko kantaa nimenomaan hyvää hedelmää, mutta "paljas usko" on kuollutta ja hedelmätöntä.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 07 Huhti 2009, 20:59

Jaakobin kirje, 2 luku, 1992 käänös:

Usko ja teot
14 Veljet, mitä hyötyä siitä on, jos joku sanoo uskovansa mutta häneltä puuttuvat teot? Ei kai usko silloin voi pelastaa häntä? [Matt. 7:26,27; Room. 6:15; Gal. 5:6]
15 Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa, [2:15,16: 1. Joh. 3:17,18]
16 niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat.
17 Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.
18 Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani.
19 Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet -- pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. [Mark. 1:24]
20 Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?
21 Eikö meidän isämme Abraham osoittautunut vanhurskaaksi tekojensa perusteella, kun hän vei poikansa Iisakin uhrialttarille? [1. Moos. 22:12; Hepr. 11:17]
22 Huomaat, että usko vaikutti yhdessä hänen tekojensa kanssa, teoissa usko tuli todeksi.
23 Ja niin täyttyi Raamatun sana: "Abraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi", ja hän sai nimen Jumalan ystävä. [1. Moos. 15:6; 2. Aik. 20:7; Jes. 41:8]
24 Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.
25 Juuri tekojensa ansiosta portto Rahabkin osoittautui vanhurskaaksi, kun otti sanansaattajat luokseen ja auttoi heidät pois toista tietä. [Joos. 6:25; Hepr. 11:31]
26 Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 07 Huhti 2009, 21:18

Lutheria taas pikkasen:

Tähänastisen olen puhunut selittääkseni tuota lausetta:" Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", jotta Pyhää Raamattua opiskelevat pääsisivät käsittämään kristillisen vanhurskauden osuvasti ja selvästi olevan määriteltävissä luottamukseksi Jumalan Poikaan eli sydämen luottamukseksi eli Kristuksen kautta Jumalaan kohdistuvaksi sydämen luottamukseksi. Mutta tähän on täydellisyyden vuoksi pantava seuraava vähäinen lisäys: tämä usko luetaan vanhurskaudeksi Kristuksen tähden. Nämä kaksi asiaa muodostavat, niinkuin olen sanonut, kristillisen vanhurskauden: toinen on itse usko sydämessä, se Jumalan antama lahja joka varsinaisesti uskoo Kristukseen, toinen on se, että JUMALA LUKEE TÄMÄN EPÄTÄYDELLISEN USKON TÄYDELLISEKSI VANHURSKAUDEKSI KRISTUKSEN, POIKANSA, TÄHDEN,JOKA ON KÄRSINYT MAAILMAN SYNTIEN TÄHDEN, JA JOHON OLEN ALKANUT USKOA; ja tämän uskon vuoksi Kristukseen JUMALA EI NÄE SITÄ SYNTIÄ (epäilemistä hänen mielialastaan, luottamuksen puutetta, hengellistä masentumista ym.) joka minussa on vielä jäljellä. Sillä synti on todellakin minussa niin kauan kuin elän lihassa; mutta nyt Kristus suojelee minua siipiensä varjossa ja levittää verhokseni avarista avarimman, nimittäin syntien anteeksiantamuksen taivaan, ja sen alla minä elän turvallisena - se näet estää Jumalaa näkemästä niitä syntejä, jotka vielä ovat lihaani piintyneinä. Liha ei näet luota Jumalaan, vaan vihastuu häneen, ei iloitse hänessä - mutta Jumala ei ole tietääkseen näistä synneistä ja ne ovat hänen silmissään aivan kuin ne eivät olisikaan syntejä. ja tämän saa aikaan tuo vanhurskaaksilukeminen sen uskon tähden, jolla olen alkanut omistaa Kristusta ja jonka tähden Jumala arvostelee vaillinaisen vanhurskauden täydellisen vanhurskauden veroiseksi ja synnin ikäänkuin se ei olisikaan syntiä-----
Jemima-Ankka
 

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 07 Huhti 2009, 21:44

En oikein löydä sitä Lutherin tekstiä, mitä haen, mutta tässäpä ois Lutherin näkemys Abelin uhrista:

...Sama kirje mainitsee myös Aabelin uskossa uhranneen Jumalalle paremman uhrin kuin Kain (Hebr. 11:4). Jos sofistit sattuvat lukemaan tämän tapauksen sellaisena kuin se on ensimmäisessä Mooseksen kirjassa - siellä kuvataan koruttomasti, kuinka kumpikin, Kain ja Aabel, uhrasi lahjoja ja kuinka Jumala katsoi AABELIIN JA HÄNEN UHRINSA PUOLEEN - he heti paikalla takertuvat noihin sanoihin: "uhrasi lahjoja", "Herra katsoi Aabelin uhrin puoleen" (1. Moos. 4:3 s.) ja huudahtavat: Siitä nyt kuulette ja näette, että Jumala katsoi uhrin puoleen; teot siis tekevät vanhurskaaksi. Näin nuo saastaiset siat luulevat vanhurskautta siveelliseksi aikaansaannokseksi ja katsovat vain teon ulkonaista puolta eikä tekoa suorittavan mieltä, vaikka jo filosofiankin mukaan heidän on pakko ottaa huomioon ensiksikin teko sinänsä ja sitten myös tekijän vilpitön tahto. Mutta nytpä he kiintyvät vain noihin sanoihin: "uhrasi lahjoja", "Herra katsoi uhrin puoleen", älyämättä, että ensimmäisen Mooseksen kirjan teksti päivän selvästi sanoo HERRAN ENSIN KATSONEEN AABELIN PUOLEEN, KOSKA HENKILÖ OLI USKON TÄHDEN HÄNEN MIELEISENSÄ, JA SITTEN VASTA UHRIN PUOLEEN. Jumaluusopin alalla me siis puhumme uskon sanelemista teoista, uhreista, lahjoista ja antimista, toisin sanoen, sellaisista, jotka ovat uhratut ja suoritetut uskossa, niinkuin Hebrealaiskirje esittääkin, sanoessaan: "USKON KAUTTA AABEL UHRASI PAREMMAN UHRIN KUIN KAIN" (11:4); "USKON KAUTTA EENOK OTETTIIN POIS" (11:5); "USKON KAUTTA AABRAHAM OLI KUULIAINEN" (11:8 ). Tässä siis (Hebrealaiskirjeen 11. luvusta otettu) ohje, jonka mukaan voit suorasukaisesti vastata vastustajien esittämiin, (lakiin ja) tekoihin nojautuviin todisteluihin. Ohje on seuraava: Se ja se on tehnyt tekonsa uskossa, - ja näin katkaiset kärjen kaikilta heidän vastaväitteiltään.
Jemima-Ankka
 

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 08 Huhti 2009, 07:35

Tällasen Lutherin tekstin löysin, muttei tääkään ole varsinaisesti se, mitä etsin:

...Mutta evankeliumin totuus on tämä: meidän vanhurskautemme on yksin uskosta, ilman lain tekoja. Evankeliumin valheellisuus eli väärennös on tämä: meidät vanhurskautetaan uskosta, mutta ei lain teoitta. Valeapostolit julistivat evankeliumia liittämällä siihen tämän ehdon. Samaa meikäläiset sofistit ja paavilaiset opettavat: on uskottava Kristukseen, ja usko on autuuden perustuksena, mutta se ei vanhurskauta, ellei rakkaus ole sitä ilmentänyt. Tämä ei ole evankeliumin totuutta, vaan jotakin sellaista, mikä näyttää evankeliumilta ja on sitä olevinaan. Mutta tosi evankeliumi on näin: teot eli rakkaus eivät ole uskon kaunistuksena tahi täydellistymänä, vaan usko sinänsä on Jumalan lahja ja jumalallinen aikaansaannos sydämessä, ja se tekee vanhurskaaksi siitä syystä, että se omistaa itse Kristuksen, Vapahtajan. Ihmisjärki pitää kohteenaan lakia: tämän olen tehnyt, tuon jättänyt tekemättä. Uskolla taas varsinaisessa tehtävässään ei ole kerrassaan mitään muuta kohdetta kuin Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka on annettu alttiiksi maailman syntien edestä. Se ei kiinnä katsettaan rakkauteen, se ei sano:" Mitä olen tehnyt? Mitä olen rikkonut? Mitä olen ansainnut?", vaan se sanoo: "Mitä Kristus on tehnyt? Mitä Hän on ansainnut?". Tähän evankeliumin totuus sanoo:" Hän lunasti sinut synnistä, perkeleestä ja iankaikkisesta kuolemasta". Usko suostuu siis siihen, että sillä on tuossa persoonassa, Jeesuksessa Kristuksessa, syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä. Sillä, jolta tämä kohde katoaa, ei ole oikeaa uskoa, vaan tyhjää kuorta ja luulotelmaa, ja hän siirtää silmänsä lupauksesta lakiin, joka nostattaa kauhua ja ajaa hänet epätoivoon.

Galatalaiskirjeen selitys, ss115-116
Jemima-Ankka
 

Seuraava

Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron