Jumalan Pojan Henki

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

ViestiKirjoittaja Maarimi » 08 Huhti 2009, 10:13

O.M:

Ripittäytyminen eli synnin pois paneminen on vapaaehtoista, mutta jos joku ei koskaan ripittäydy, häntä ei Lutherin mukaan tule pitää lainkaan kristittynä.


Ripittäytymistä edeltää synnintunto, eli jos ihminen ei koskaan ole synninhädässä, ei hän voi olla uskovainen.

Toisaalta voi olla mahdollista, että ihminen on synnintunnossa, mutta ei pysty avautumaan niistä kenellekään. Sellaisen elämä on piinallista, ja saattaa johtaa katkeruuteen ja pois uskovien yhteydestä. Ainakaan silloin usko ei voi olla elävää.

Toinen äärilaita voisi olla sellainen, että ihminen kertoo kaikille julkisesti syntejään yliavoimesti, ja tavallaan ottaa siitä ansiota itselleen. Silloin puuttuu todellinen katumus, eikä rippi enää täytä tehtäväänsä.

No, nämä olivat vain minun ajatuksia, ei Lutherin, mutta korjatkaa vaan ja kommentoikaa, jos meni ihan asian vierestä :smile: !
Jeesus sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme.
Avatar
Maarimi
sisupiristäjä
 
Viestit: 419
Liittynyt: 07 Heinä 2006, 00:06
Paikkakunta: Länsi Suomi

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 08 Huhti 2009, 10:21

Luth, Galkirjsel, sivu 577:

Näin ihminen on kokonaan kristitty: sisäisesti Jumalan edessä sellaisessa uskossa, joka ei tarvitse tekojamme, ja ulkonaisesti ihmisten edessä, joilla ei ole ollenkaan hyötyä uskosta, vaan teoista eli rakkaudesta.
Jemima-Ankka
 

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 08 Huhti 2009, 10:31

Jatkan samasta aiheesta, mut eri kirjasta: Pekka Kinnusen toimittamasta kirjasta "Kristus on Raamatun Herra ja Kuningas."

...viidennessä luvussa hän puhuu USKON HEDELMISTÄ ja TEOISTA, jotka ovat RAUHA, ILO, RAKKAUS JUMALAA ja JOKAISTA IHMISTÄ KOHTAAN, TURVALLISUUS, LUOTTAMUS, ILOISUUS, ROHKEUS ja TOIVO AHDISTUKSESSA ja KÄRSIMYKSISSÄ.
Tämä kaikki seuraa siellä, missä usko on oikea sen ylenpalttisen hyvyyden tähden, jonka Jumala on osoittanut meille Kristuksessa, kun hän antoi hänen meidän tähtemme kuolla, ennen kuin osasimme sitä häneltä pyytääkkään ja kun vielä olimme hänen vihollisiansa.

***Meidän on siis pidettävä kiinni siitä, että usko vanhurskauttaa ilman mitään tekoja.***

Mutta tästä EI SEURAA, etteikä meidän tarvitsisi tehdä mitään tekoja, vaan että VANHURSKAAT TEOT, joista tekopyhät eivät tiedä mitään, EIVÄT JÄÄ TEKEMÄTTÄ. He keksivät itselleen omia tekoja, joissa ei ole rauhaa, iloa, varmuutta, rakkautta, toivoa, rohkeutta eikä mitään muuta oikeaa kristillistä tekoa eikä uskoa.
Jemima-Ankka
 

ViestiKirjoittaja Jani_S » 08 Huhti 2009, 13:16

Jemima-Ankka kirjoitti:En oikein löydä sitä Lutherin tekstiä, mitä haen, mutta tässäpä ois Lutherin näkemys Abelin uhrista:

...Sama kirje mainitsee myös Aabelin uskossa uhranneen Jumalalle paremman uhrin kuin Kain (Hebr. 11:4). Jos sofistit sattuvat lukemaan tämän tapauksen sellaisena kuin se on ensimmäisessä Mooseksen kirjassa - siellä kuvataan koruttomasti, kuinka kumpikin, Kain ja Aabel, uhrasi lahjoja ja kuinka Jumala katsoi AABELIIN JA HÄNEN UHRINSA PUOLEEN - he heti paikalla takertuvat noihin sanoihin: "uhrasi lahjoja", "Herra katsoi Aabelin uhrin puoleen" (1. Moos. 4:3 s.) ja huudahtavat: Siitä nyt kuulette ja näette, että Jumala katsoi uhrin puoleen; teot siis tekevät vanhurskaaksi. Näin nuo saastaiset siat luulevat vanhurskautta siveelliseksi aikaansaannokseksi ja katsovat vain teon ulkonaista puolta eikä tekoa suorittavan mieltä.


Olet aivan samalla sieluntilalla näiden sofistien kanssa, sillä katsot vain uskon ulkoisia merkkejä. Et tosin tee sitä tehdäksesi näitä merkkejä, vaan päästäksesi niistä kaikista vapaaksi "paljaaseen" uskoosi. Yksi omavanhurskas turvaa tekoihin ja toinen kieltää ne kokonaan, mutta heillä on sama tavoite eli sydämen uskon välttämättömyyden kieltäminen. Ensimmäinen turvaa tekoihin siksi, että Jumala niiden kautta pitäisi häntä lapsenaan. Toinen väärävanhurskas kieltää kaikki teot ja painottaa "paljasta" uskoa, jotta häntä ei voitaisi hakata pois hedelmättömänä ja kuivuneena puuna. Heidän molempien kohtalona on kuitenkin kadotus, elleivät he tee parannusta ja kanna edes ensimmäistä hedelmää, rakkautta Vapahtajaansa ja lähimmäistään kohtaan.

Tämä selitetty raamatunkohta kertoo myös, että molemmat veljekset uhrasivat. Se tarkoittaa meille sitä, että sekä vanhurskas että väärä uhraavat, eli että ihannoimaasi "paljasta" uskoa ei ole olemassakaan. On kahdenlaista uskoa, joissa teot ovat oikeita tai vääriä. Ihminen ei voi siis uskoa missään teottomassa tilassa, vaan hän palvelee joko elävää Jumalaa tai maailmaa eli sielunvihollista. Jos sydäntä ei hallitse Jumalan sana, sitä hallitsee Perkele. Jos ihminen ei uhraa elävälle Jumalalle, hän uhraa Perkeleelle, ja siinä sitä uhraamista riittääkin. Jumala ei halua meiltä muuta kuin sydämen, mutta Perkele haluaa koko ihmisen sekä aivan kaiken. Siksi ei varoitella turhaan leikkimästä synnillä ja kuolemattoman sielun autuudella. Lisäksi Jumalan valtakunnan ja sen asukkaiden pahentaminen ja viettely ovat järkyttäviä syntejä, joista Kooran joukon kohtalo varoittaa kaikille ymmärretävällä tavalla.
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 08 Huhti 2009, 13:28

Luther:

***Meidän on siis pidettävä kiinni siitä, että usko vanhurskauttaa ilman mitään tekoja.***

Näin minä uskon. Jos uskot eri tavalla, meillä ei ole sama usko.
Jemima-Ankka
 

ViestiKirjoittaja Jani_S » 08 Huhti 2009, 13:32

Jemima-Ankka kirjoitti:Luther:

***Meidän on siis pidettävä kiinni siitä, että usko vanhurskauttaa ilman mitään tekoja.***

Näin minä uskon. Jos uskot eri tavalla, meillä ei ole sama usko.

Jeesus:

***Hedelmistään puu tunnetaan.***

Näin minä uskon ja meillä on todellakin eri usko.
Viimeksi muokannut Jani_S päivämäärä 08 Huhti 2009, 13:32, muokattu yhteensä 1 kerran
Jani_S
 

ViestiKirjoittaja Jaakko » 08 Huhti 2009, 13:32

Kyllä Jani_S tuo juuri sitä uskoa esiin, jonka vuoksi hänet sydämestäni veljekseni totean.


Jaak. 2:18 Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja O.M » 08 Huhti 2009, 13:33

O.M kirjoitti:olisiko todella mahdollista, että Matti Saari olisi liipasinta painaessaan karjaissut: "Pelkkä paljas usko!"


Mitä mieltä Jemima olet tästä?
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 08 Huhti 2009, 13:35

OM. Kun luin sen, ajattelin ettetpä ois ikinä kirjoittanut tuota. Miusta se oli ihan asiatonta.
Jemima-Ankka
 

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 08 Huhti 2009, 13:42

Miusta se on näin, kun Kinnunen-Luther kirjoittaa:

***Meidän on siis pidettävä kiinni siitä, että usko vanhurskauttaa ilman mitään tekoja.***

Mutta tästä EI SEURAA, etteikä meidän tarvitsisi tehdä mitään tekoja, vaan että VANHURSKAAT TEOT, joista tekopyhät eivät tiedä mitään, EIVÄT JÄÄ TEKEMÄTTÄ. He keksivät itselleen omia tekoja, joissa ei ole rauhaa, iloa, varmuutta, rakkautta, toivoa, rohkeutta eikä mitään muuta oikeaa kristillistä tekoa eikä uskoa.

**

Jossakin kohtaa Luther kirjoittaa, että yhtä varmasti kun tuli lämittää ja valaisee, myös usko ei jää vaikuttamatta. Ja hän käskee rukoilemaan, että JUMALA vaikuttaisi uskon meissä. Mutta, kun puhutaan vanhurskauttamisesta, eli siitä, mikä kelpaa Jumalalle, niin se on Lutherin mukaan ainoastaan usko. Voin ettiä lisää matskua siitä, jossette usko.
Jemima-Ankka
 

ViestiKirjoittaja O.M » 08 Huhti 2009, 14:00

Jemima-Ankka kirjoitti:OM. Kun luin sen, ajattelin ettetpä ois ikinä kirjoittanut tuota. Miusta se oli ihan asiatonta.


Tarkoitatko siis, että "pelkkä paljas usko" ei riitä, vaan ihminen vanhurskautetaan tappamattomuuden tai ainakin uskon ja tappamattomuuden yhteisvaikutuksesta? Sinua lainatakseni: "Oon ihan äimän käkenä!"
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 08 Huhti 2009, 14:18

OM, en ymmärrä mitä ajat takaa.
Jemima-Ankka
 

ViestiKirjoittaja O.M » 08 Huhti 2009, 14:36

Jemima-Ankka kirjoitti:OM, en ymmärrä mitä ajat takaa.


Minä ajan takaa samaa, mitä veljemme Jaakob.

Jaak. 2:
"17 Näin on uskonkin laita. Yksinään, ilman tekoja, se on kuollut.
18 Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani."


Ne teot eivät ole vain yleviä abstrakteja käsitteitä, kuten rakkaus, vaan myös konkreettisia tekoja, kuten ruuan antaminen nälkäiselle lähimmäiselle. Abstrakti kaunis käsite rakkaus ilmenee konkreettisina rakkauden tekoina.

Jaak. 2:
"15 Jos veljenne tai sisarenne ovat vailla vaatteita ja jokapäiväistä ravintoa,
16 niin turha teidän on sanoa: "Menkää rauhassa, pitäkää itsenne lämpimänä ja syökää hyvin", jos ette anna heille mitä he elääkseen tarvitsevat."


Konkreettinen rakkauden teko on esim. olla syömättä epäjumalille uhrattua lihaa, jos heikko veli tai sisar siitä pahenee.

Room. 14:
"15 Jos veljesi pahastuu ruoastasi, et enää ole noudattanut rakkauden vaatimuksia. Älä saata ruoallasi perikatoon sitä, jonka vuoksi Kristus on kuollut."

Tuollaisista rakkauden teoista markkinoimasi "pelkkä paljas usko" on täysin paljas. Elävä usko sen sijaan ei ole ilman tekoja, vaikka teot eivät tee uskoa. Ensin tulee usko Jumalan lahjana, sen jälkeen uskon vaikutuksesta teot. Uskosta vuotaa tekoja, jotka ovat uskon hedelmiä.

Vanhurskaat itse eivät näe tekojaan, mutta usein muut ihmiset saattavat nähdä vanhurskaiden käytöksessä Pyhän Hengen hedelmiä. Itse esim. näen monissa tämän palstan kirjoittajissa hedelmiä, joita pidän Pyhästä Hengestä vuotavina hedelminä.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Huhti 2009, 14:37

Jemima-Ankka kirjoitti:Luther:

***Meidän on siis pidettävä kiinni siitä, että usko vanhurskauttaa ilman mitään tekoja.***

Näin minä uskon. Jos uskot eri tavalla, meillä ei ole sama usko.

Apostoli Jaakobin kirjeen katkelman lainasin edelliselle sivulle. Siinä Jaakob kertoo uskosta vuotavista hedelmistä, teoista, jotka ovat elävän uskon ulos näkyvä merkki. Jaakob veljemme muistuttaa, että Aabraham tuli vanhurskaaksi uskosta, mutta usko näkyi ja näkyy vieläkin uskolle ominaisina hedelminä eli tekoina. Usko tulee siis ensin, vasta sitten uskolle ominaiset teot, joista yksi on synnin pois paneminen, jota Jemina olet arvuutellut, löytyykö siihen Lutherilta mitään kirjoituksia. Annoin ensin osoitteen Svebeliuksen ruotsintamasta katekismuksesta suomennettiin tekstiin, kohta sen jälkeen lainasin pitkästi kyseistä tekstiä ja heti sen jälkeen O.M toi esille ydinkohtia Lutherin ison katekismuksen rippiä koskevasta osasta. Tietoni mukaan ne kaikki ovat kaipaamasi Lutherin kirjoituksia, jäinkin ihmettelemään, miksi ne eivät sinulle kelpaa?
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 08 Huhti 2009, 14:53

En ole sanonut, ettei kelpaa. Oikeestaan unohdin jo koko asian. Näit pisneksii alkaa olla nyt vähän liikaa :). Kiinnostaa tuo sana: synnin poisPANEMINEN. Eli sitä ajattelin tutkia ja sitte taas hutkia.
Jemima-Ankka
 

ViestiKirjoittaja Jaakko » 08 Huhti 2009, 15:10

Kyllä sitä Lutheriakin voi lukea miten haluaa (kuten Raamattuakin).

Totuus on se, että on vain yksi Kristus - yksi mieli, yhtäläinen rakkaus.

Filippiläiskirjeen 2.luvussa on Jemima tutkistelullesi hyvät alkusanat. Jumalan sanan tutkimisessa on meillä jokaisellla Jumalan armon varassa se, että me tutkimme oikealla nöyryydellä ja etsivällä mielellä. Esim.hoitokokouksen tuoman katkeruuden tms. synnin ajamana kun lähtee tutkimaan Lutheria, Raamattua jne., on selvää, että ihmismieli nostaa monessa päätään. Voi kuinka alkaa näkyä Jumalan valtakunnassa vikaa ja virhettä jne.
Jaakko
Valvoja
 
Viestit: 373
Liittynyt: 11 Huhti 2005, 08:37

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 08 Huhti 2009, 15:40

Hei, nyt ette taida lukea kirjoituksiani. Olen kirjoittanut, että Jumalalle ei kelpaa muu kuin usko. Siis tää littyy vahurkauttamisasiaan. Kun puhutaan uskosta vanhurskauttamisen yhteydessä, siihen ei saa liittää tekoja eikä edes rakkauden vaatimuksia. Teoista voidaan puhua, mutta ei vanhurskauttamiskysymyksessä.

Ja äsken lainasin Kinnusen toimittamasta kirjasta pätkän, miten usko näkyy kristityssä.

OM:ltä:

>>>Konkreettinen rakkauden teko on esim. olla syömättä epäjumalille uhrattua lihaa, jos heikko veli tai sisar siitä pahenee.>>>

Juu, näin on. Mutta jossakin kohdassa Raamattua sanotaan "hoivatkaa heikkouskoista ja opettakaa". Ja Luther sanoo, ettei heikkouskoista saa yllyttää niihin tekoihin mihin hänen uskonsa nojaa, vaan häntä on ohjattava niistä Kristukseen päin. Hän kuitenkin kehoittaa tekemään sen varoen, kuten kirjoitin toisaalla. Pitää antaa ensin maitoruokaa ja sitten vahvempaa jne. ettei hän menettäisi sekä uskoa, että tekoja. Siinäpä sitä onkin taiteilemista.
Jemima-Ankka
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Huhti 2009, 15:56

Jemima-Ankka kirjoitti:En ole sanonut, ettei kelpaa. Oikeestaan unohdin jo koko asian. Näit pisneksii alkaa olla nyt vähän liikaa :). Kiinnostaa tuo sana: synnin pois PANEMINEN. Eli sitä ajattelin tutkia ja sitte taas hutkia.

Synnin pois paneminen on vanha, apostolin kirjoitukseen pohjautuva sanamuoto. Sillä tarkoitetaan tiedossa olevien ja tuntoa painavien syntien tunnustamista toiselle uskovaiselle ja hänen julistamansa synninpäästön kuulemista ja omistamista kohdalleen. Raamattua ja Lutheria siitä löytyy melko paljon, kuten olet varmaan jo Lutherilta lainatuista havainnut. Etsinpä vielä apostolin kirjeen kohdan, missä se mainitaan aivan sanatarkasti.

Heprealaiskirje 12

1 Sen tähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on,
2 Ja katsokaamme uskon alkajan ja päättäjän Jesuksen päälle, joka, vaikka hän olis kyllä taitanut iloita, kärsi ristiä, ei totellut pilkkaa, ja nyt istuu oikialla kädellä Jumalan istuimella.
3 Niin muistakaat häntä, joka senkaltaisen vastahakoisuuden on syntisiltä itse vastaansa kärsinyt, ettette väsy teidän mielessänne ja lakkaa.
4 Sillä ette ole vielä hamaan vereen asti kilvoitellen syntiä vastaan olleet,
5 Ja te olette jo unohtaneet sen manauksen, joka teille niin. kuin lapsille puhuu: minun poikani, älä katso ylön Herran kuritusta, ja älä näänny, koskas häneltä rangaistaan,
6 Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän myös rankaisee; mutta jokaista poikaa hän pieksää, jonka hän korjaa.
7 Jos te kurituksen kärsitte, niin Jumala taritsee itsensä teille niinkuin lapsillensa; sillä kuka on se poika, jota ei isä kurita?
8 Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osalliset olleet, niin te olette äpärät ja ette lapset.
9 Ja kuin meillä ovat lihalliset isät olleet kurittajana, niin me olemme niitä kavahtaneet: eikö meidän siis paljoa enemmin pidä hengelliselle Isälle alamaiset oleman, että me eläisimme?
10 Sillä ne tosin ovat meitä kurittaneet harvoina päivinä luulonsa jälkeen; mutta tämä meidän tarpeeksemme, että me hänen pyhyytensä saisimme.
11 Mutta koska kaikkinainen rangaistus käsissä on, niin ei se näy meille iloksi, vaan murheeksi; mutta sitte antaa hän rauhallisen vanhurskauden hedelmän niille, jotka siinä harjoitetut ovat.
12 Sentähden ojentakaat vaipuneet kätenne ja väsyneet polvenne,
13 Ja astukaat vilpittömät askeleet jaloillanne, ettei joku kompastuisi niinkuin ontuva, vaan paljoa enemmin terveeksi tulis.
14 Noudattakaat rauhaa kaikkein kanssa ja pyhyyttä, paitsi jota ei yksikään saa Herraa nähdä,
15 Ja ottakaat vaari, ettei joku Jumalan armosta tulisi pois, ettei joskus kasvaisi joku karvas juuri jotakuta vastahakoisuutta tekemään ja monta sen kautta tulisi saastutetuksi;
16 Ettei joku olisi huorintekiä eli jumalatoin niinkuin Esau, joka yhden atrian tähden myi pois esikoisuutensa oikeuden.
17 Sillä te tiedätte, että kuin hän sitte tahtoi periä siunausta, tuli hän hyljätyksi; sillä ei hän löytänyt yhtään parannuksen siaa, vaikka hän sitä kyyneleillä etsi.
18 Sillä ette ole käyneet sen vuoren tykö, johon ei ruveta saa, ja joka tulesta paloi, ette myös käyneet siihen synkeyteen ja pimeyteen, ja sen hirmuisen ilman tykö,
19 Sen basunan kajauksen ja sanain äänen tykö, josta ne, jotka sen kuulivat, rukoilivat, ettei se sana pitänyt heille sanottaman.
20 Sillä ei he voineet kärsiä niitä, mitkä siinä sanottiin, ja jos joku peto siihen vuoreen sattui, niin se piti kivitettämän eli nuolella ammuttaman lävitse.
21 Niin hirmuinen sen näky oli, että Moseskin sanoi: minä olen hämmästyksissä ja vapisen.
22 Vaan te olette käyneet Zionin vuoren tykö, ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, ja monen tuhannen enkelitten joukon tykö,
23 Yhteisen kokouksen ja esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaissa kirjoitetut ovat, ja Jumalan, kaikkein tuomarin tykö ja täydellisten vanhurskasten henkein tykö,
24 Ja uuden Testamentin välimiehen Jesuksen tykö, ja priiskotusveren tykö, joka parempia puhuu kuin Abelin (veri).
25 Katsokaat, ettette häntä kiellä pois, joka puhuu; sillä jos ei ne paeta saaneet, jotka kielsivät sen, joka maan päällä käskyn antoi, paljoa vähemmin me, jos me sitä pyydämme karttaa, joka taivaasta puhuu,
26 Jonka ääni silloin maata järisti; mutta nyt hän lupaa ja sanoo: vielä minä nytkin kerran tahdon järistää, en ainoastansa maata, mutta myös taivasta.
27 Mutta kuin hän sanoo: vielä kerran, tahtoo hän osoittaa, että järiseväiset pitää muutettaman niinkuin ne, jotka rakennetut ovat, että järisemättömät pysyisivät.
28 Sen tähden saamme me sen valtakunnan, joka ei järistä taida, meillä on armo, jonka kautta me Jumalaa palvelemme, hänen mielensä nouteeksi, siveydellä ja pelvolla
29 Sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja joonas » 08 Huhti 2009, 16:14

Jaakko:
Filippiläiskirjeen 2.luvussa on Jemima tutkistelullesi hyvät alkusanat. Jumalan sanan tutkimisessa on meillä jokaisellla Jumalan armon varassa se, että me tutkimme oikealla nöyryydellä ja etsivällä mielellä. Esim.hoitokokouksen tuoman katkeruuden tms. synnin ajamana kun lähtee tutkimaan Lutheria, Raamattua jne., on selvää, että ihmismieli nostaa monessa päätään. Voi kuinka alkaa näkyä Jumalan valtakunnassa vikaa ja virhettä jne.


Tämän palstan ansio ja olemassaolon oikeutus tulee mielestäni siitä, että täällä ujostelematta ja perustellen tuodaan esille "mustapukuisten miesten" näkökulma (seurakuntakeskeisyys ja sen korostus) kaikissa uskonkysymyksissä. Esimerkiksi hoitokokouksista julkisuudessa käydyt keskustelut ovat jääneet jossain määrin torsoiksi siksi, ettei "mustapukuisten miesten" näkökulma ole tullut riittävän selvästi esille, niinkuin se täällä tulee. SRK:n virallinen johto kun ei ole uskaltautunut keskusteluihin mukaan vl-liikkeen opillisista linjauksista, tämän näkökannan puolustaminen on jäänyt tämän palstan kontolle. Hyvä, että edes jossakin.

Jaakon puheenvuorossa sinällään ei ole mitään erityistä ja otinkin sen tähän ikäänkuin esimerkin vuoksi kun se oli tuossa näkyvissä.
joonas
 

ViestiKirjoittaja Jani_S » 08 Huhti 2009, 16:34

joonas kirjoitti:Tämän palstan ansio ja olemassaolon oikeutus tulee mielestäni siitä, että täällä ujostelematta ja perustellen tuodaan esille "mustapukuisten miesten" näkökulma (seurakuntakeskeisyys ja sen korostus) kaikissa uskonkysymyksissä. Esimerkiksi hoitokokouksista julkisuudessa käydyt keskustelut ovat jääneet jossain määrin torsoiksi siksi, ettei "mustapukuisten miesten" näkökulma ole tullut riittävän selvästi esille, niinkuin se täällä tulee. SRK:n virallinen johto kun ei ole uskaltautunut keskusteluihin mukaan vl-liikkeen opillisista linjauksista, tämän näkökannan puolustaminen on jäänyt tämän palstan kontolle. Hyvä, että edes jossakin.

Vastaan huolimatta joonaksen herjanomaisista ("mustapukuiset miehet") ilmauksista (joita tuskin katsellaan täällä enää kovin kauan). Joonaksen väite opillisten asioiden piilottelusta on väärä. SRK:n pääsihteeri oli aivan vasta julkisuudessa ehkäisykysymyksessä ja ilmoitti selvän opillisen linjan siitä. Seurakuntaopista on aivan yhtä selkeä käsitys, jota ei ole mitenkään peitelty. Olemme täysin samassa käsityksissä opillisista asioista kuin SRK, emmekä mitenkään tuo niitä tai muita asioita selvemmin tai muuten paremmin esille.
Jani_S
 

EdellinenSeuraava

Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron