Kristuksen kärsimisen tutkistelemisesta (saarna)

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

Kristuksen kärsimisen tutkistelemisesta (saarna)

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 12 Huhti 2009, 22:37

Valitut teokset I, Martti Luther, sivut 523-529:

Ensinnäkin muutamat ajattelevat Kristuksen kärsimistä sillä tavalla, että vihastuvat juutalaisiin, haukkuvat ja solvaavat Juudas-raukkaa ja jättävät siihen koko asian, aivan niin kuin ovat tottuneet päivittelemään toisia ihmisiä ja kiroilemaan ja sättimään vastustajiaan. Sitä ei varmasti Kristus sietäisi, vaan käskisi miettiä Juudaan ja juutalaisten pahuutta.

Toiseksi muutamat ovat osoittaneet Kristuksen kärsimisen tutkistelemisesta koituvan moninaista hyötyä ja hedelmää. Sen lisäksi vie harhaan muuan Pyhän Albertin lausumaksi väitetty sana, että on parempi muistella yksi kerta päällisin puolin Kristuksen kärsimistä kuin paastota koko vuosi, rukoilla joka päivä joku psalmi jne. Sitä he sitten sokeasti noudattavat ja joutuvat ristiriitaan Kristuksen kärsimisen hedelmän kanssa, kun he siitä etsivät omaansa. Siksi he kantavat vaatteissaan kuvasia ja kirjasia, anekirjeitä ja ristejä. Menevätpä jotkut niinkin pitkälle, että luulottelevat näin varjeltuvansa veden, raudan ja tulen vahingolta ja kaikenlaiselta muultakin vaaralta, ja niin pitäisi muka Kristuksen kärsimisen vastoin luontoaan ja laatuaan vaikuttaa heissä kärsimyksestä vapautumista.

Kolmanneksi he säälivät Kristusta ja itkevät häntä niin kuin syytöntä ihmistä, aivan niin kuin naiset, jotka seurasivat Kristusta Jerusalemista ja joita hän nuhteli, että heidän olisi tullut itkeä itseään ja lapsiaan. Samanlaisia ovat ne, jotka tempautuvat kauas kärsimyskistoriasta ja lisäilevät kaikenlaista Jeesuksen jäähyväisistä Betaniassa ja Neitsyt Marian tuskista eivätkä pääse puusta pitkälle. Siitä johtuu, että kärsimyshistoriaa varten käytetään niin paljon aikaa; Jumala tietää, tehneekö se uneliaammaksi vai pitäneekö valveilla. Tähän joukkokuntaan kuuluvat myös ne, jotka oppivat, kuinka hyödyllinen on pyhä messu, ja katsovat yksinkertaisuudessaan riittävän, kun ovat messun kuulleet; ja siihen meitä johtavat erinäisten opettajien puheet siitä, että messu tehtynä tekona, ts. sellaisenaan, on otollinen myös ilman meidän ansiotamme ja arvollisuuttamme, aivan kuin se ei olisi kyllin, kun kuitenkaan messua ei ole säädetty oman arvollisuutensa vuoksi, vaan tekemään meitä arvollisiksi ja varsinkin Kristuksen kärsimisen tähden tutkisteltavaksi. Sillä missä ei näin tapahdu, tehdään messusta ruumiillinen, hedelmätön työ, olkoon se itsessään miten hyvä tahansa.

Sillä mitä sinua auttaa, että Jumala on Jumala, jollei hän ole sinun Jumalasi? Mitä hyödyttää, että syöminen ja juominen on itsessään terveellistä ja hyvä asia, jollei se ole sinulle terveydeksi? Ja pelättävä on, ettei moniakaan messuja käytetä sen paremmin, jollei niistä etsitä oikeaa hedelmää.

--------------------------------------------------------------------------------

Neljänneksi. He tutkistelevat oikein Kristuksen kärsimistä, kun he katselevat sitä niin, että he siitä perin juurin kauhistuvat ja heidän omatuntonsa aivan kuin vaipuu masennukseen. Tämän pelästyksen tulee johtua siitä, että sinä näet Jumalan ankaran vihan ja järkkymättömän vakavuuden hänen suhteessaan syntiin ja syntiseen, ettei hän tahtonut päästää edes ainoaa rakkainta Poikaansa synneistä vapaaksi, vaan vaati häneltä heidän edestään niin raskaan parannuksen, kuin hän on sanonut Jesajan 53:nnessa luvussa: >>Kansani synnin tähden olen minä häntä lyönyt.>> Mitä tapahtuukaan syntisille, kun rakkainta lasta näin lyödään? Sen täytyy olla sanomattoman, sietämättömän ankaraa, kun kysymyksessä on näin suuri, ääretön persoona ja hän sen vuoksi kärsii ja kuolee.

Kun oikein syvästi ajattelet, että Jumalan Poika, Isän iäinen viisaus, itse, kärsii, niin varmasti säikähdät. Ja mitä enemmän sitä ajattelet, sitä syvemmin kauhistut.

--------------------------------------------------------------------------------

Viidenneksi. Sinun tulee syvästi mielessään kuvailla, lainkaan epäilemättä, että juuri sinä tuotat kärsimystä Kristukselle, sillä sinun syntisi ovat sen totisesti tehneet. Näin löi ja pelästytti Pyhä Pietari juutalaisia - Ap.t. toinen luku - kuin salaman iskulla, kun hän sanoi heille kaikille yhteisesti: >>Te olette hänet ristiinnaulinneet>>, niin että kolmetuhatta samana päivänä säikähtyneinä ja käsiään huitoen sanoi apostoleille: >>Rakkaat veljet, mitä on meidän tekeminen>> jne. Kun siksi näet Kristuksen naulojen tunkevan hänen käsiensä lävitse, niin usko varmasti, että se on sinun työtäsi; kun näet hänen orjantappurakruununsa, usko, että siinä ovat sinun pahat ajatuksesi jne.

Kuudenneksi. Katsohan nyt, kun Kristusta pistää yksi oka, pitäisi sinua oikeudenmukaisesti pistää enemmän kuin sadantuhannen okaan, niin, ikuisesti tulisi niiden sinua näin ja vielä pahemmin pistää. Kun yhden naulan kipu käy Kristuksen käden tai jalan lävitse, tulisi sinun kärsiä samanlaisia ja vielä pahempia nauloja iäisesti, niin kuin sitten myös tapahtuu niille, jotka antavat Kristuksen kärsimisen mennä hukkaan itsensä kohdalla, sillä tämä totinen kuvastin, Kristus, ei valehtele eikä pilaile. Mitä hän todistaa, sen täytyy olla horjumatonta.

--------------------------------------------------------------------------------

Seitsemänneksi. Niin sitä pelästyi Pyhä Bernhard, että hän sanoi: Luulin olevani turvassa, en tietänyt mitään iankaikkisesta tuomiosta, joka oli langetettu minusta taivaassa, kunnes näin, että Jumalan ainokainen Poika armahti miunua, astui esiin ja antautui minun edestäni saman tuomion alaisuuteen. Voi, en voi enää leikkiä enkä olla turvassa, kun tässä on tällainen vakava asia. Näin hän käski naisia: >>Älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne.>> Ja hän on sanonut syyn: >>Jos näin tapahtuu tuoreelle puulle, mitä sitten kuivalle?>> Niin kuin hän olisi sanonut: >>Oppikaa minun kärsimyksestäni, mitä te ansaitsette ja miten teidän on käyvä. >>Tässä käy toteen, että pientä metsäkoiraa lyödään suuren hurtan pelotukseksi. Niin on myös profeetta sanonut: >>Hänen tähtensä valittavat itseänsä kaikki maan sukukunnat>>; hän ei sano: >>He valittavat häntä>>, vaan: >>valittavat hänen tähtensä itseänsä.>> Niin pelästyivät myös ihmiset Ap. t. 2. luvussa, kuten on edellä sanottu, niin että sanoivat apostoleille: >>Oi veljet, mitä pitää meidän tekemän?>> Niin veisaa kirkkokin: >>Kun häntä usein muistelen, niin nääntyy sieluni.>>

--------------------------------------------------------------------------------

[i]Kahdeksanneksi[i]. Tässä kohdassa on ihmisen hyvin harjoitettava itseään, sillä Kristuksen kärsimisen hyöty riippuu sangen suuresti siitä, että ihminen tulee itsensä tuntoon ja kauhistuu ja musertuu. Ja jollei ihminen tähän tule, hän ei ole vielä saanut oikeaa hyötyä Kristuksen kärsimisestä, sillä Kristuksen kärsimisen oma luontainen vaikutus on se, että se tekee hänet ihmisten kaltaiseksi, niin että kuten meidän syntimme ovat surkeasti raadelleet Kristuksen ruumista ja sielua, täytyy meidänkin hänen jäljissään tulla omissatunnoissamme syntiemme raadeltaviksi. Tämä ei tapahdu monin sanoin, vaan tässä kysytään syntien syvää ajattelemista ja suurina pitämistä. Ota vertaus: jos rikoksentekijä tuomittaisiin siksi, että hän on surmannut ruhtinaan tai kuninkaan lapsen, ja sinä olisit turvallisena, laulelisit ja soittelisit, aivan kuin olisit syytön, kunnes sinua kauhesti ahdistettaisiin ja vakuuttavasti osoitettaisiin, että sinä olet saattanut rikoksentekijän hänen tekoonsa, niin katso, maailma kävisi sinulle ahtaaksi, semminkin, jos vielä omatuntokin hyökkäisi kimppuusi. Paljon ahtaammalla sinun pitää olla, kun muistelet Kristuksen kärsimistä, sillä nuo pahantekijät, juutalaiset, jotka Jumala on nyt tuominnut ja karkottanut, ovat kuitenkin olleet sinun syntiesi palvelijoita, ja sinä todella olet synneilläsi surmannut Jumalan Pojan ja hänet rsitiinnaulinnut, niin kuin on sanottu.

--------------------------------------------------------------------------------

Yhdeksänneksi. Joka tuntee itsensä niin kovaksi ja kuivaksi, ettei Kristuksen kärsiminen häntä näin pelästytä ja opeta tuntemaan itseänsä, sen tulee pelätä, sillä muuten ei voi käydä, kuin että sinun on tultava Kristuksen kärsimyskuvan kaltaiseksi, tapahtuipa se elämässä tai helvetissä. Ainakin sinun täytyy kuolemassa ja kiirastulessa joutua pelon valtaan ja vavista, väristä ja kokea kaikki se, mitä Kristus ristillä kärsi. Mutta kauheaa on odottaa sitä kuolinvuoteella. Siksi sinun tulee rukoilla Jumalaa, että hän pehmittäisi sydämesi ja antaisi sinun hedelmällisesti tutkistella Kristuksen kärsimistä; sillä eipä ole meidän mahdollista itsestämme pohjia myöten ajatella Kristuksen kärsimistä, jollei Jumala paina sitä sydämeemme. Eikä sinulle tätä tutkistelua eikä mitään muutakaan oppia anneta sen vuoksi, että kävisit siihen itse reippaasti käsiksi sen toteuttaaksesi, vaan sinun on ensin etsittävä ja anottava Jumalan armoa, niin että saat sen aikaan hänen armostansa etkä omasta voimastasi. Siitä on johtunut, etteivät ne, joista on edellä puhuttu, käsittele oikein Kristuksen kärsimistä, kun eivät ano sitä Jumalalta, vaan oman kykynsä mukaan keksivät siihen omia keinoja ja aivan inhimillisesti ja hedelmättömästi siinä toimivat.

Kymmenenneksi. Joka näin tutkistelee Jumalan kärsimistä päivän, tunnin, niin, vaikkapa neljänneksen, hänestä voimme suoraan sanoa, että se on parempi, kuin jos hän koko vuoden paastoaa, joka päivä rukoilee psalmin, niin, jopa jos hän kuuntelee sata messua, sillä tämä tutkisteleminen muuttaa ihmisen olemuksen ja melkeen kasteen tavoin uudestisynnyttää hänet. Tässä Kristuksen kärsiminen toimittaa oikean, luonnollisen, jalon työnsä, tappaa vanhan Aatamin, karkottaa kaiken huvituksen, ilon ja turvan, mitä meillä voi olla luoduista, aivan niin kuin Kristus oli kaikkien, myös Jumalan hylkäämä.

--------------------------------------------------------------------------------

Yhdenneksitoista. Koska tällainen työ ei ole meidän käsissämme, niin sattuu, että toisinaan pyydämme emmekä sittenkään saa sitä sillä hetkellä. Kuitenkaan ei pidä masentua ja heittää sikseen. Joskus se tulee, vaikkemme sitä ano, kuten Jumala silloin teitää ja tahtoo, sillä sen pitää olla vapaata ja luonnollista. Silloin ihminen käy omassatunnossaan murheelliseksi ja elämäänsä kovin tyytymättömäksi. Voipa olla, ettei hän tiedä Kristuksen kärsimisen vaikuttavan hänessä sellaista, ja sitä hän ei ehkä ajattelekaan, aivan niin kuin nuo toiset ajattelevat varsin paljon Kristuksen kärsimistä eivätkä kuitenkaan pääse siitä oman itsensä tuntemiseen. Edellisissä on Kristuksen kärsiminen salaista ja todellista, jälkimmäisissä näennäistä ja petollista, ja sillä tavalla Jumala usein kääntää lehteä, että ne, jotka eivät tutkistele kärsimistä, sitä tutkistelevat, ja ne, jotka kuuntelevat messua, eivät sitä kuule, ja ne, jotka eivät sitä kuuntele, he sen kuulevat.

--------------------------------------------------------------------------------

Kahdenneksitoista. Silloin heität syntisi luotasi Kristuksen kannettavaksi, kun uskot lujasti, että hänen haavansa ja kärsimisensä on sinun syntisi, että hän kantaa ja maksaa, niin kuin Jesajan 53. luku sanoo: >>Jumala heitti kaikki meidän syntimme hänen päällensä>>, ja Pyhä Pietari: >>Hän kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuuhun>>, ja Pyhä Paavali: >>Jumala on tehnyt hänet meidän edestämme synniksi, jotta me hänessä tulisimme vanhurskaiksi.>>
Näihin ja tämänkaltaisiin sanoihin sinun tulisi kaikella uskalluksella turvata, sitäkin enemmän, kuta kovemmin omatuntosi raatelee sinua. Sillä jos et niin tee, vaan rohkenet tyynnyttää itseäsi katumuksellasi ja sovittamisellasi, et pääse koskaan rauhaan, ja sinun täytyy lopulta kuitenkin joutua epätoivoon. Sillä jos me käsittelemme syntejämme omassatunnossamme ja pidätämme ne tykönämme, niitä sydämessämme tarkastelemme, niin ne ovat meitä paljon väkevämmät ja elävät iankaikkisesti. Mutta jos näemme niiden olevan Kristuksen kannettavina ja hänen voittavan ne ylösnousemuksensa kautta ja me sen rohkeasti uskomme , niin ne ovat kuolleet ja hävitetyt, sillä Kristuksen päälle ne eivät voineet jäädä, hänen ylösnousemuksensa on ne niellyt, etkä sinä nyt näe hänessä mitään haavoja, mitään kipua, toisin sanoen, mitään synnin merkkiä.

Niin sanoo siksi Pyhä Paavali, että Kristus on syntiemme tähden kuollut ja ylösnoussut meidän vanhurskauttamiseksemme: kärsimisessään hän tekee syntimme meille tunnetuksi ja sen niin surmaa, mutta ylösnousemuksellaan hän tekee meidät vanhurskaiksi ja päästää kaikista synneistä, kun vain tämän uskomme.
Jemima-Ankka
 

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 12 Huhti 2009, 22:39

Neljänneksitoista. Jollet voi uskoa, niin sinun tulee, niin kuin edellä on sanottu, pyytää sitä Jumalalta, sillä tämäkin kohta on vapaasti Jumalan kädessä, ja hän on myös samoin antava, toisinaan julkisesti, toisinaan salaisesti, niin kuin jo sanottiin kärsimisen asiasta. Mutta sinun tulee yllyttää itseäsi ensinnäkin siihen, ettet enää katsele Kristuksen kärsimistä (sillä se on työnsä tehnyt ja sinut pelästyttänyt), vaan sinun on tungettava sen lävitse katselemaan hänen ystävällistä sydäntään, kuinka täynnä rakkautta se on sinua kohtaan, mikä pakottaa hänet niin raskaasti kannattamaan sinun omaatuntoasi ja syntiäsi. Sitten astu eteenpäin Kristuksen sydämen läpi Jumalan sydämeen ja katso, ettei Kristus olisi voinut osoittaa rakkautta sinua kohtaan, ellei Jumala niin olisi iankaikkisessa rakkaudessaan tahtonut. Ja hänelle Kristus on kuuliainen rakkaudesta sinuun. Silloin löydät Jumalan hyvän isänsydämen, ja sinut vedetään, niin kuin Kristus sanoo, Kristuksen kautta Isän tykö. Silloin ymmärrät Kristuksen sanan: >>Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa>> jne.

Tämä on oikeaa Jumalan tuntemista, kun emme väellä emmekä viisaudella (jotka ovat pelottavia), vaan hyvyyden ja rakkauden kautta käsitämme hänet; silloin usko ja luottamus voi pysyä, ja ihminen on totisesti uusi ja Jumalasta syntynyt.

--------------------------------------------------------------------------------

Viidenneksitoista. Kun sydämesi näin on vahvistunut Kristuksessa ja sinusta nyt on tullut synnin vihollinen rakkaudesta eikä vaivan pelosta, niin Kristuksen kärsiminen on oleva tästä lähtien myös koko elämäsi esikuvana ja saat sitä nyt toisella tavalla tutkistella. Sillä tähän asti olemme tarkastelleet sitä sakramenttina, joka vaikuttaa meissä, ja me kärsimme. Nyt tutkistelemme sitä niin, että myös itse toimimme, nimittäin seuraavasti:

Jos sinua raskauttaa tuskanpäivä tai sairaus, niin ajattele, kuinka vähäistä se on verrattuna Kristuksen orjantappurakruunuun ja nauloihin.

Jos sinun on tehtävä tai jätettävä tekemättä sellaista, joka sinulle on vastenmielistä, niin ajattele, kuinka Kristusta viedään sidottuna ja vangittuna sinne tänne.

Jos ylpeys käy kimppuusi, niin huomaa, kuinka Herraasi pahantekijöitten kera pilkataan ja ylenkatsotaan.

Jos sinut valtaa saastaisuus ja himo, niin ajattele, kuinka katkerasti Kristuksen arkaa lihaa ruoskittiin, nauloin pistettiin ja perin juurin lyötiin.

Jos kimppuusi käy viha ja kateus, tai jos pyydät kostaa, niin ajattele, kuinka Kristus rukoili monin kyynelin ja huudoin sinun ja kaikkien vihamiestensä puolesta, vaikka olisi ollut oikeudenmukaisempaa kostaa.

Jos sinua murehduttaa suru tai mikä tahansa vastoinkäyminen ruumiin tai sielun puolesta, niin vahvista sydämesi ja sano: Voi, miksi en kärsisi edes vähäistä murhetta, kun Herrani tuskassa ja murheessa hikoili verta yrttitarhassa. Laiska, häpeällinen olisi se palvelija, joka tahtoisi lojua vuoteella, kun hänen Herransa täytyy kamppailla kuoleman hädässä.

--------------------------------------------------------------------------------

Katso, näin me voimme saada Kristukselta voimaa ja lohdutusta kaikkia paheita ja rikoksia vastaan. Ja tämä on Kristuksen kärsimisen oikeaa tutkistelemista, se on hänen kärsimisensä hedelmä, ja joka siinä näin harjoittautuu, hän tekee paremmin, kuin jos hän kuuntelisi kaikki kärsimishistoriat tai lukisi kaikki messut. Eipä silti, etteivätkö messut olisi hyviä, mutta ne eivät auta tällaiseen tutkisteluun ja harjoitukseen.

Ne ovat myös oikeita kristittyjä, jotka ottavat Kristuksen elämän ja nimen omaan elämäänsä, niin kuin Pyhä Paavali sanoo: >>Ne, jotka ovat Kristuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa kaikkine himoineen.>> Sillä Kristuksen kärsimistä ei ole käsiteltävä sanoilla eikä näennäisesti, vaan elämällä ja totisesti. Näin kehottaa meitä Pyhä Paavali: >>Ajatelkaa häntä, joka on pahoilta ihmisiltä kärsinyt sellaista vastustusta, jotta vahvistuisitte eikä mielenne masentuisi.>> Ja Pyhä Pietari sanoo: >>Niin kuin Kristus on ruumiissaan kärsinyt, niin varustakaa ja vahvistakaa itseänne tätä ajatellen.>> Mutta tällainen tutkistelu ei ole enää tapana ja on käynyt harvinaiseksi, ja sitä kuitenkin Pyhän Paavalin ja Pietarin kirjeet ovat täynnänsä. Me olemme muuttaneet olennaisen näennäiseksi ja ajattelemme Kristuksen kärsimistä ainoastaan anekirjeeseen tai seinälle kuvattuna.
Jemima-Ankka
 

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 12 Huhti 2009, 22:55

Kahdenneksitoista. Tähän asti olemme viipyneet kärsimysviikossa ja oikein viettäneet pitkäperjantaita. Nyt tulemme pääsisäispäivään ja Kristuksen ylösnousemukseen. Kun ihminen on täten tullut syntinsä tuntoon ja on aivan pelästynyt itsessänsä, on pidettävä vaari, ettei synti näin jää omaantuntoon; siitä tulisi pelkkää epätoivoa. Vaan niin kuin se on Kristuksesta vuotanut ja tullut tunnetuksi, niin se on jälleen pantava hänen päälleen ja saatettava omatunto vapaaksi. Siksi pidä aina varasi, ettet tee niin kuin ne nurjat ihmiset, jotka sydämessään synneillänsä purevat ja kaluavat itseään ja juoksevat sinne tänne tehdäkseen hyviä tekoja tai sovittaakseen tai hankkiakseen synninpäästön siten päästäkseen eroon synnistä, mikä on mahdotonta. Ja paha kyllä on tällainen väärä luottamus sovittamiseen ja pyhiinvaelluksiin laajalle levinnyt.

-------------------------------

Ps. Miul oli jääny tää kahdestoista kappale kirjoittamatta, se kuuluu tuonne yhdennentoista jälkeen ja se kappale, minkä oon merkannu kahdenneksitoista tos aiemmin, onkin oikeesti kolmastoista. Anteeksi sekoiluni!
Jemima-Ankka
 

ViestiKirjoittaja Jemima-Ankka » 12 Huhti 2009, 22:57

Modet vois tietty ujuttaa se oikeeseen kohtaan, kun en pystyny sitä itte tekemään.
Jemima-Ankka
 

ViestiKirjoittaja Taavetti » 13 Huhti 2009, 02:15

Jemima-Ankka kirjoitti:Modet vois tietty ujuttaa se oikeeseen kohtaan, kun en pystyny sitä itte tekemään.
Onhan tämä aivan oikeassa kohdassa!
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä


Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron