VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 20 Marras 2017, 09:06

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 21 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
 Viestin otsikko: Esipuhe Jaakobin kirjeeseen
ViestiLähetetty: 21 Huhti 2009, 23:43 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Viestit: 117
Paikkakunta: pohjoinen maa
JAAKOBIN KIRJE

Tämän, pyhän Jaakobin kirjeen ovat vanhat tosin hyljänneet; mutta minä kiitän sitä ja pidän sitä kuitenkin hyvänä siksi, ettei se julista mitään ihmisoppia, vaan sitä vastoin teroittaa innokkaasti Jumalan lakia. Mutta sanoakseni siitä ajatukseni, tahtomatta sillä kuitenkaan ketään vahingoittaa, en pidä sitä kuitenkaan kenenkään apostolin kirjoituksena. Ja perustelen sitä seuraavasti:

Ensiksi: se kuvaa vastoin pyhää Paavalia ja koko muuta Raamattua teot vanhurskaudeksi ja sanoo Jaak. 2:21: "Eikö Aabraham, meidän isämme, tullut vanhurskaaksi teoista, kun vei poikansa Iisakin uhrialttarille?" Pyhä Paavali opettaa kuitenkin päinvastoin Room. 4:2: Aabraham on tullut vanhurskaaksi ilman tekoja, yksin uskosta, ja hän todistaa sen 1. Moos. 5:6 (missä hänelle luettiin vanhurskaus ennen kuin hän uhrasi poikaansa). Voitaisiinhan tätä kirjettä kyllä auttaa ja keksiä selitys tälle teoista vanhurskautumiselle; kuitenkaan ei sitä voida sillä puolustaa, että se 1. Piet. 2:21 ss. sovittaa tekoihin 1. Moos. 15:6:n lauseen, (joka puhuu yksinomaan Aabrahamin uskosta eikä hänen teoistaan, niin kuin Paavalikin sen esittää Room. 4:3). Sen tähden voidaan tästä puutoksesta päättää, että kirje ei ole minkään apostolin kirjoittama.
- - -
Mikä ei opeta Herraa Kristusta, se ei ole apostolista siitä huolimatta, vaikka Pietari ja Paavali sitä opettaisivat. Toiselta puolen, mikä saarnaa Kristusta, on apostolista, vaikkapa Juudas, Hannas, Pilatus tai Herodes sen tekisivät.

Mutta tämä Jaakob ei tee muuta kuin ajaa lakiin ja sen tekoihin. Sen lisäksi hän heittäytyy asiasta toiseen ilman järjestystä niin, että minusta näyttää, että hän on ollut joku hyvä ja hurskas mies, joka on koonnut muutamia apostolien lauseita ja pannut ne sitten paperille; tai on kirjeen ehkä joku toinen kirjoittanut hänen saarnansa perusteella. Hän nimittää Jaak. 1:25 lakia vapauden laiksi, kun taas Paavali nimittää sitä orjuuden, vihan, kuoleman ja synnin laiksi (Gal. 3:23 s., Room. 4:15; Room. 8:2.).
- - -
Lyhyesti: hän on tahtonut vastustaa niitä, jotka luottivat uskoon ilman tekoja, mutta ei ole hengellä, ymmärryksellään ja sanoilla pystynyt siihen ja repii Raamattua. Hän asettuu siten Paavalia ja koko Raamattua vastaan ja tahtoo saada lain opettamisella aikaan sen, mitä apostolit saavat aikaan innostuttamalla rakkauteen. Sen tähden en minä tahdo pitää sitä Raamatussani oikeitten pääkirjojen joukossa; en tahdo siten kuitenkaan estää ketään asettamasta häntä niin korkealle kuin tahtoo, sillä siinä on muuten monta hyvin hyvää lausetta. Yksi mies ei ole mikään mies maallisissa asioissa; kuinka pitäisi sitten tällä ainoalla aivan yksin olla vastoin Paavalia ja muuta Raamattua arvoa?

Aromi: onko kellään tietoa, keihin Luther esipuheessaan viittaa, kun hän ensimmäisessä kappaleessa puhuu "vanhoista", jotka ovat hyljänneet Jaakobin kirjeen?


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 22 Huhti 2009, 00:16 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Aromi kirjoitti:
Aromi: onko kellään tietoa, keihin Luther esipuheessaan viittaa, kun hän ensimmäisessä kappaleessa puhuu "vanhoista", jotka ovat hyljänneet Jaakobin kirjeen?


En tiedä, mutta tässä rekisteriraamatun esipuhe ko. kirjeestä, joka on myös ilmeisesti Lutherin kirjoittama.

"Pyhän Jakobin Epistolasta on myös muinaisten opettajain seassa epäilys ollut, enimmiten sentähden, että se näkyy l. 2: 14, 21, 25, opettavan lain töistä, niinkuin niiden kautta pitäis vanhurskaaksi ja autuaaksi tultaman: jota vastaan pyhä Paavali monessa paikassa opettaa, että me tulemme autuaaksi ainoasti uskon kautta Kristuksen päälle, ilman lain töitä, Rom. 3: 28. Eph. 2: 8.

Kuitenkin pidetään nyt myös tämä kirja, niinkuin se onkin, oikiana apostolin oppina kaikilta oikeilta opettajilta. Sillä ei tässä ole yhtään vastahakoisuutta; vaan nimitetyssä luvussa puhutaan ulkokullatuista, jotka ovat ainoastaan nimeltä kristityt, suullansa kerskaavat uskosta, vaan työllänsä toista osoittavat. Ei tässä puhuta oikiasta uskosta, joka ei koskaan ole ilman hyviä töitä, vaan turhasta luulosta, paljaasta tiedosta, eli uskon varjosta, joka ei ketään autuaaksi tee. Ei p. Jakob tässä siitä puhu, kuinka syntinen taitaa vanhurskaaksi ja autuaaksi tulla Jumalan edessä, josta p. Paavali ennen nimitetyissä paikoissa opettaa, vaan siitä ainoastaan, kuinka ihmisen pitää uskonsa ulkonaisesti näyttämän sen hedelmillä, eli hyvillä töillä. Tärkimmästi: p. Jakob puhuu uskon merkeistä ja hedelmistä, että hyvä puu ei taida olla ilman hyviä hedelmiä, Matt. 7: 17, 18. Vaan p. Paavali kirjoittaa vanhurskauden syystä, eli tekiästä, joka on meidän puoleltamme Jumalan armon ja Kristuksen ansion vastaanottavainen usko: Siinä ei ole töiden siaa, jotka muutoinkin ovat puuttuvaiset ja saastaiset.

Tässä kirjassa p. Jakob opettaa ja neuvoo vaarin ottamaan kärsivällisyydestä, hyvistä töistä, lain pitämisestä: välttämään turhan kunnian pyyntöä, paljoa puhetta, panetusta ja vääryyttä: niin myös ymmärtämään hartaan rukouksen suurta voimaa."


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 22 Huhti 2009, 07:14 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Aromi kirjoitti:
Aromi: onko kellään tietoa, keihin Luther esipuheessaan viittaa, kun hän ensimmäisessä kappaleessa puhuu "vanhoista", jotka ovat hyljänneet Jaakobin kirjeen?


Wikipediasta:

"Kirkon ensimmäisinä vuosisatoina jotkut epäilivät kirjeen autenttisuutta, näihin kuuluivat muun muassa Theodoros Mopsuestialainen, Kilikialaisen Mopsuestian piispa. Siksi kirja on deuterokanoninen. Kirjettä ei mainita Muratorin kaanonissa. Myös useimmat läntiset kirkot ovat siitä hiljaa, joten Eusebius luokitteli sen kiistanalaisiin kirjoihin (Kirkkohistoria, 3.25; 2.23). Hieronymus antaa kirjeestä samanlaisen arvioinnin, mutta lisää, että hänen aikanaan se oli yleisesti hyväksytty."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakobin_kirje


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 22 Huhti 2009, 08:53 
Kiitos Aromille mielenkiintoisesta avauksesta. Näen Jaakobin kirjeen raamatun kaanonin mukaisena ja kristilliseen vanhurskauttamisoppiin istuvana. Siinä riisutaan syntinen varsin perusteellisesti töistään, ts. tehdään selväksi, että töillä ei vanhurskautta voida ansaita. Kirjeessä tulevat selvääkin selvemmin esille hengen hedelmät; lihallisen hengen lihalliset työt eli mitä moninaisimmat synnit, mutta myös jumalallisen hengen hyvät työt, joista mainitaan esimerkkejäkin. Seuraava kohta kertoo, missä usko ja oikea rakkaus näkyvät:

Jaak. 2:
"14. Mitä se auttaa, rakkaat veljeni, jos joku sanoo hänellänsä uskon olevan, ja ei hänellä kuitenkaan ole töitä? Taitaako usko hänen autuaaksi saattaa?
15. Mutta jos veli taikka sisar alasti olis ja puuttuis jokapäiväistä ravintoa,
16. Jos joku teistä heille sanois: menkäät rauhassa, lämmittäkäät ja ravitkaat teitänne; ja ette kuitenkaan anna heille mitään ruumiin tarvetta: mitä se heitä auttais?
17. Näin myös usko, jos ei hänellä töitä ole, on kuollut itsessänsä."


Miten ajattomia eli aina ajankohtaisia nämä jakeet ovatkaan. Joka ei auta lähimmäistään hädän hetkellä, vaan pysyy Lasaruksen kerjäämisestä kiusaantuneen rikkaan miehen tavoin pitopöydissään, saa Jumalan vihan päälleen. Tosin tämä auttamistarve on muuttunut yhteiskunnassamme aineellisesta henkiseksi, sillä ruokaa ja tavaraa meillä riittää rakkauden ja ystävyyden mentyä samalla pahasti kortille. On myös muistettava, että tässä ei ole kyse väärävanhurskaiden vaatimista päänalusista heidän lain satuttamille omilletunnoilleen, sillä niitä Jumalan sana ei lupaa jaella.

Kirjeen kirjoittaja ei kuitenkaan missään kohdassa esitä, että uskon näkyvillä merkeillä eli rakkauden töillä päästäisiin taivaaseen. Siispä tässäkin raamatunkohdassa jää hyvien töiden kohdalle paradoksi, joka ei johdu mistään muusta kuin ihmisen turmeltuneen lihan ja Jumalan hengen ainaisesta sodasta. Vaikka henki eli oikea usko vaikuttaa rakkauden töitä, ne eivät kelpaa Jumalalle, sillä ne ovat lihassa tehtyjä. Lihamme on langennut kokonaan, ei peri taivasta eikä voi tehdä yhtään mitään Jumalalle kelpaavaa, vaan ainoastaan niitä töitä, joilla helpotamme lähimmäisemme lihallisia vaivoja. Nekin työt ovat siis oikein, jos niillä ei yritetä ansaita autuutta.

Mikä on sitten se työ, joka kelpaa Jumalalle? Se ei ole mitään lihan työtä, vaan sydämen uskoa, syntien anteeksi uskomista Jeesuksen sovitustyön tähden. Se on Jumalalle otollista ja sitä hän lapsenaan rakastaa, joka turvaa hänen ainoassa pojassaan valmistamaan vanhurskauteen. Sitä vanhurskautta sekä sen tuomaa iloa ja rauhaa julistavat ne, jotka ovat päässeet siitä osallisiksi. Sekin sanoma tosin tuodaan turmeltuneen lihan eli suun avulla kuultavaksi, mutta on osoitettu kuitenkin sydämeen. Jos se sinne saakka tiensä löytää ja saa jäädä asumaan vaikuttaen totisen parannuksen, on Jumala sanassaan luvannut sen uskojalle täydellisen armahduksen kaikista lihan töistä ja Pyhän Hengen neuvojaksi alkaneella taivastiellä sekä tämän elämän jälkeen iankaikkisen autuuden luonaan taivaassa.

Luther lienee tarkoittanut Jaakobin kirjeen hylänneillä "vanhoilla" katolista kirkkoa eli paavia kardinaaleineen ja piispoineen, jotka eivät enää osanneet erottaa lihan ja hengen töitä. Tätä tosiasiaa ei kiistäne kukaan, kun yleisesti on tiedossa katolisen kirkon rappio uskonpuhdistuksen aikana. Tätä samaa sokeutta on kylläkin myös meidän aikanamme, eikä sen vähempää kuin kaikkialla Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Siitä on hyvänä esimerkkinä äskettäin täällä käyty keskustelu, jossa vastakeskustelijani mielestä "paljas usko" riittää Jumalalle, ts. hengen hedelmiä ei saa "vaatia". Jumalan sana on tässä asiassa kuitenkin ehdoton: jos puu kantaa huonoa hedelmää tai ei hedelmää lainkaan, eikä tarhurin yrityksistä huolimatta ala kantaa hyvää hedelmää, tulee isäntä ja hakkaa sen pois. Elävää ja hyvää hedelmää kantavaa tai sitä lupaavaa puuta ei kuitenkaan hakata pois, vaan tarhuri vaalii ja hoitaa sitä saadakseen siitä hyvän sadon.


Ylös
  
 
ViestiLähetetty: 22 Huhti 2009, 09:40 
Poissa
vakiintunut

Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Viestit: 117
Paikkakunta: pohjoinen maa
O.M kirjoitti:
En tiedä, mutta tässä rekisteriraamatun esipuhe ko. kirjeestä, joka on myös ilmeisesti Lutherin kirjoittama.

Onko siitä varmempaa tietoa? Tällaistakin tietoa on tarjolla:
Bibliasta tehtiin uusi Henricus Florinuksen toimittama painos vuosina 1683 (UT) ja 1685 (VT). Syynä uuteen painokseen olivat sekä kieliasun tarkistaminen että pienikokoisemman ja halvemman version tarpeellisuus. Kolmas Anders Lizeliuksen toimittama painos valmistui vuonna 1758, ja neljäs painos vuonna 1776. Tämä vuoden 1776 uudistettu versio oli merkittävin vuoden 1642 alkuperäisen käännöksen jälkeen. Siitä otettiin useita painoksia ja se levisi koko maahan ja tavallisiinkin koteihin. Näin se lopulta täytti jo alkuperäiselle käännökselle asetetut uskonpuhdistuksen mukaiset tavoitteet Raamatun saamisesta kaikkien ulottuville. Biblian versiota, johon on lisätty Lutherin kirjoittamat esipuheet kullekin luvulle, koko Raamatulle sekä aakkoselliset selitykset ja mittayksiköt, kutsutaan Rekisteriraamatuksi. Rekisterin on koonnut luultavasti toimittaja Lizelius. Esipuheet eivät ole kaikilta osin oikeat ja niissä on luterilainen puhdasoppisuuden ajan henki.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 22 Huhti 2009, 09:54 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Muistelen, että Luther kirjoitti jotenkin niin, että oikein ymmärrettynä Jaakobin kirje sopii Raamatun kaanoniin. Oikein ymmärrettynä se tarkoittaa, että yksin usko tekee vanhurskaaksi, mutta usko näkyy hedelminä eli vanhurskaina tekoina. Sen sijaan Luther raivostui siitä, että katoliset pyrkivät käyttämään Jaakobin kirjettä todistelemaan, miten teoillaan voisi edesauttaa pelastustaan. Katolisen opin mukaanhan ihminen vanhurskautetaan jumalallisen rakkauden vaikutuksesta, jos ihminen vain ensin yrittää parhaansa: rukoilee, jakaa almuja, katuu syntejään, "piiskaa" ruumistaan jne. Lutherin (ja vl-opin) mukaan ihminen vanhurskautetaan yksin uskosta. Alkuun Luther ei tykännyt Jaakobin kirjeestä juuri siitä syystä, että se huolimattomasti ja väärällä mielellä lukien voi antaa väärän kuvan ihmisen vanhurskauttamisesta, mutta kun hän siihen tarkemmin tutustui, hän havaitsi sen puhtaan evankeliumin opin mukaiseksi. Yritän jossain vaiheessa selailla Luther-CD-romppua aiheesta, kunhan ehdin.

Nähdäkseni Jaakobin kirje sopii yhteen muun Raamatun kanssa. Ihminen vanhurskautetaan yksin uskosta, mutta osoitetaan vanhurskaaksi uskosta ja töistä eli uskon hedelmistä.

"Ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta" (Jaak. 2:24).
"Hyvä puu ei taida häijyjä hedelmiä kasvaa, eikä mädännyt puu hyviä hedelmiä kasvaa" (Matt. 7:18).


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 22 Huhti 2009, 11:02 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33
Viestit: 1926
Mielenkiintoisia tietoja. Mukava, että palstalaisilla on informaatiota aiheesta. Minäkin olen joskus pohtinut sitä. O.M.:n siteeraukset näyttävät selventävän tilannetta, ja Jaakob näyttää olevan samoilla linjoilla Jeesuksen kanssa:

Jeesus: Jokainen puu, joka ei kasva hyvää hedelmää, hakataan pois, ja tuleen heitetään.
Jaakob: Mutta tahdotkos tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman töitä kuollut on? ... Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.

Mielenkiintoista, että Jaak. 2:24 on käännetty eri tavoin eri käännöksissä:

1776: Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.
1933: Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
1992: Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.

Ilmeisesti on ero sillä, että osoitetaan vanhurskautetuksi töistä kuin että tulee vanhurskaaksi teoista. Mielestäni 1776 kääntää tuon parhaiten, -92 käännös on parempi kuin -33 mutta jää jälkeen Bibliasta. Taas löytyi yksi kohta, joka puoltaa Biblian käyttöä uskovaisten seuraraamattuna.

Noinhan tänäkin päivänä käsittääkseni toimitaan, että vähä katsellaan uskon hedelmien kautta, onko parannuksen armon saanut käsittänyt elävän uskon sydämelleen ja alkaako uskossa kilvoittelu kihlausajan mentyä.

_________________
Ole iloinen hyvinä päivinä, ja ota myös pahakin päivä hyväkses; sillä sen on Jumala luonut toisen kanssa, ettei ihminen tietäisi, mitä tuleva on. (Saarn. 7:14)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 22 Huhti 2009, 11:24 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
O.M kirjoitti:
Ihminen vanhurskautetaan yksin uskosta, mutta osoitetaan vanhurskaaksi uskosta ja töistä eli uskon hedelmistä.


Tarkennan tätä: en tarkoita tuolla, että ihminen osoitettaisiin vanhurskaaksi mistä tahansa inhimillisesti katsoen hyvistä töistä, koska paraskin ihmisteko on Jumalan edessä niin kuin saastainen vaate.

Jes. 64:
"6 Mutta me olemme kaikki saastaiset, ja kaikki meidän vanhurskautemme on niinkuin saastainen vaate; me olemme kaikki lakastuneet niinkuin lehdet, ja meidän syntimme viskoivat meitä niinkuin tuuli."

Tarkoitin niillä töillä, joista ihminen osoitetaan vanhurskaaksi, vain Pyhästä Hengestä vuotavia uskon hedelmiä. Niiden vastakohta ovat lihan työt ja omavanhurskaus.

Gal. 5:
"19 Mutta lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus,
20 Epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura,
21 Pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömyys ja muut senkaltaiset, joista minä teille edellä sanon, niinkuin minä ennenkin sanonut olen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ei pidä Jumalan valtakuntaa perimän.
22 Mutta Hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus."


nuusku kirjoitti:
Mielenkiintoista, että Jaak. 2:24 on käännetty eri tavoin eri käännöksissä:

1776: Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.
1933: Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
1992: Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.

Ilmeisesti on ero sillä, että osoitetaan vanhurskautetuksi töistä kuin että tulee vanhurskaaksi teoista.


Onpa tosiaan outo tuo 1938 käännös. Oleellisinta asiassa ei liene se, mikä olisi kieliopillisesti oikein käännös, vaan kohta tulee kääntää Raamatun muun ilmoituksen valossa.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 22 Huhti 2009, 11:45 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
nuusku kirjoitti:
Mielenkiintoista, että Jaak. 2:24 on käännetty eri tavoin eri käännöksissä:

1776: Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.
1933: Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
1992: Näette siis, että ihminen osoittautuu vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella.


Kaivataan kreikan taitajaa. Jos oikein ymmärsin pikaisella silmäyksellä, alkutekstissä ei ole sen enempää tulla- kuin osoittautua-verbiä, vaan se olisi lisätty selkeyden vuoksi käännöksiin.

Westschott-Hort-laitos:
"24 ορατε οτι εξ εργων δικαιουται ανθρωπος και ουκ εκ πιστεως μονον"

Bysantin tekstilaitos:
"24 ορατε τοινυν οτι εξ εργων δικαιουται ανθρωπος και ουκ εκ πιστεως μονον"

Textus Receptus:
"24 ορατε τοινυν οτι εξ εργων δικαιουται ανθρωπος και ουκ εκ πιστεως μονον"


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 22 Huhti 2009, 11:50 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33
Viestit: 1926
O.M kirjoitti:
Jos oikein ymmärsin pikaisella silmäyksellä


Ooh, O.M. siis osaa tulkita noita ihmeellisen näköisiä kreikkalaisia koukeroita? Nyt on nostettava hattua. :motes:

_________________
Ole iloinen hyvinä päivinä, ja ota myös pahakin päivä hyväkses; sillä sen on Jumala luonut toisen kanssa, ettei ihminen tietäisi, mitä tuleva on. (Saarn. 7:14)


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 22 Huhti 2009, 12:37 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
nuusku kirjoitti:
O.M kirjoitti:
Jos oikein ymmärsin pikaisella silmäyksellä


Ooh, O.M. siis osaa tulkita noita ihmeellisen näköisiä kreikkalaisia koukeroita? Nyt on nostettava hattua. :motes:


En osaa, vaan käytän raamattu.uskonkirjat.net-palvelun käännöstoimintoa, jossa voi tarkastella kreikankielisiä sanoja englanniksi.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 22 Huhti 2009, 14:14 
Nyt on minunkin tarkennettava:

Jani_S kirjoitti:
Vaikka henki eli oikea usko vaikuttaa rakkauden töitä, ne eivät kelpaa Jumalalle, sillä ne ovat lihassa tehtyjä. Lihamme on langennut kokonaan, ei peri taivasta eikä voi tehdä yhtään mitään Jumalalle kelpaavaa, vaan ainoastaan niitä töitä, joilla helpotamme lähimmäisemme lihallisia vaivoja. Nekin työt ovat siis oikein, jos niillä ei yritetä ansaita autuutta.


Tarkoitan samaa kuin O.M, enkä tarkoita tuossa lihan töillä synnillisiä tekoja, vaan sitä, että teemme sinänsä hyvänkin teon lähimmäiselle vain omalla lihallamme, olkoonkin että siinä olisi kristillinen rakkaus mukana. Se ei siis ole lihan työ siinä mielessä kuin lihan työllä yleensä tarkoitetaan, ja voin todeta sanavalintani tuossa ontuvaksi. Parempi ilmaus olisi ollut "lihasta lähtevä työ" vastakohtana Jumalan hengestä lähtevälle.


Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 24 Huhti 2009, 10:12 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Jani_S kirjoitti:
teemme sinänsä hyvänkin teon lähimmäiselle vain omalla lihallamme, olkoonkin että siinä olisi kristillinen rakkaus mukana. Se ei siis ole lihan työ siinä mielessä kuin lihan työllä yleensä tarkoitetaan, ja voin todeta sanavalintani tuossa ontuvaksi. Parempi ilmaus olisi ollut "lihasta lähtevä työ" vastakohtana Jumalan hengestä lähtevälle.


Noin on. Kirkkomme päätunnustuksessa Augsburgin tunnustuksessa uskosta lähtevistä töistä todetaan seuraavasti:

"XX Usko ja hyvät teot
Meikäläisiä syytettään aiheetta siitä, että he kieltävät hyvät teot. - - meidän tekomme eivät voi sovittaa Jumalaa tai ansaita syntien anteeksiantamusta ja armoa, vaan sen me saavutamme yksin uskon kautta, - - Edelleen meikäläiset opettavat, että hyvien tekojen tekeminen on välttämätöntä. Niitä ei ole tehtävä sen takia, että luottaisimme niillä ansaitsevamme armon, vaan sen takia, että se on Jumalan tahto. Ainoastaan uskolla otetaan vastaan syntien anteeksiantamus ja armo. Ja koska uskolla otetaan vastaan Pyhä Henki, niin sydämet uudistuvat heti ja saavat uuden mielensuunnan, niin että ne voivat saada aikaan hyviä tekoja. - - Usko on hyvän tahdon ja oikeitten tekojen synnyttäjä. - - Selvästikään ei tätä oppia siis ole syytettävä siitä, että se muka kieltäisi hyvät teot. Sitä pitäisi pikemminkin kiittää siitä, että se osoittaa, millä tavalla hyviä tekoja voidaan tehdä. Sillä ilman uskoa inhimillinen luonto ei voi täyttää sitä, mitä ensimmäinen ja toinen käsky vaativat."

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/augstunn.html

Katolisten harhaopista todetaan seuraavaa:

"He opettavat, ettemme tule vanhurskaiksi yksinomaan teoista, mutta he liittävät yhteen uskon ja teot ja sanovat meidän tulevan vanhurskaiksi uskosta ja teoista."


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 29 Huhti 2009, 23:23 
O.M kirjoitti:
Katolisten harhaopista todetaan seuraavaa:

"He opettavat, ettemme tule vanhurskaiksi yksinomaan teoista, mutta he liittävät yhteen uskon ja teot ja sanovat meidän tulevan vanhurskaiksi uskosta ja teoista."

Paavinkirkossa on jouduttu pahaan sielunvihollisen ansaan tässä tekojen tarkastelussa. Kun Lutherille kirkastui Jumalan sana ja hän aloitti uskonpuhdistuksen (Jumalan suuresta armosta, sanomme me), oli katolistenkin pakko antaa vähän periksi pahimmista harhoistaan. He antoivat myöten sen verran, että usko ja teot kuuluvat yhteen, mikä onkin sinänsä aivan raamatullinen kanta. Mutta se, missä heille ei ole tähän päivään mennessä tullut uskon ymmärrystä, eikä koskaan tulekaan, on se, että mitä usko on. He eivät nimittäin vieläkään tunne uskoa ilman näkyviä tekoja; rippiä, hyviä töitä jne.


Ote Augsburgin tunnustustuksesta, kohta XX Usko ja hyvät teot:

"Ennen vaivattiin omiatuntoja tekojen opilla, eivätkä ne saaneet kuulla evankeliumin lohdutusta. Omantunnon ajamina jotkut lähtivät erämaahan tai luostareihin siinä toivossa, että he näin ansaitsisivat armon munkin elämäntavalla. Toiset taas keksivät toisenlaisia tekoja, joilla armo piti ansaita ja synnit sovittaa. Sen takia on ollut aivan välttämätöntä esittää ja uudistaa tämä oppi uskosta Kristukseen, jotta pelokkailta omiltatunnoilta ei puuttuisi lohdutusta, vaan ne saisivat tietää, että armo ja syntien anteeksiantamus saadaan uskosta Kristukseen."

Tässä Luther kertoo, millaista meno oli ollut katolisessa kirkossa. Evankeliumia ei saarnattu, vaan syntisraukat pantiin töihin, marssimaan tyhjin vatsoin kuten tottelematon kuningas Saul teki joukoilleen. Paavi veti epäuskossaan täysin vertoja tälle Vanhan Testamentin kuninkaalle, joka joutui kaikenlaisiin synteihin ja lopulta kuoli omaan miekkaansa. Voi kuinka kauheaa on ihmisellä, joka ei saa kuulla evankeliumia, vaikka sitä sydämessään kaipaisi. Sama tilanne on nyt meilläkin kansankirkossa, jossa messun alussa vain yleisesti julistetaan synninpäästö ikään kuin pakollisena ohjelmanumerona. Ei sellainen yleisluontoinen lyhyt maininta anteeksiannosta tee ketään vapaaksi synnistä, jos tunto on sairas. Jumala näitä vaivattuja sieluja laumaansa saattakoon, että he saisivat kuulla hyvän paimenen äänen. Hän myös sanansa kylvön hyvin siunatkoon, jotta uskovaiset papit jaksaisivat olla selvä-äänisinä evankeliumin äänitorvina ja saarnaisivat synnin synniksi ja armon armoksi sekä ohjaisivat nälkäiset sielut sisälle Jumalan valtakuntaan.


Ylös
  
 
ViestiLähetetty: 05 Touko 2009, 21:11 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa on Jaakobin kirjettä selitetty auki.

"Jaakobilta vastustajamme lainaavat seuraavan lauseen: (Jaak. 2:24) "Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta." Yleisen mielipiteen mukaan ei olekaan toista kohtaa, joka selvemmin olisi meidän käsitystämme vastaan. Tähän on kuitenkin annettavissa helppo ja yksinkertainen vastaus. Jos vain vastustajamme eivät tähän kuroisi omia käsityksiään tekojen ansioista, ei Jaakobin sanoihin liittyisi mitään hankaluutta. Mutta aina kun tekoja mainitaan, vastustajamme sepittelevät siihen lisäksi omia jumalattomia olettamuksiaan, että muka hyvillä teoillamme ansaitsemme syntien anteeksiantamuksen, että hyvät teot ovat sovitus ja hinta, jonka tähden Jumala sovitetaan meidän kanssamme, että hyvät teot voittavat synnin ja kuoleman kauhut ja että hyvät teot hyvyytensä tähden ovat Jumalan silmissä mieluisia eivätkä kaipaa armahtavaisuutta ja sovittajaa, Kristusta. Mitään tästä ei ole juolahtanut Jaakobin mieleenkään, mutta vastustajamme nyt kuitenkin puolustavat kaikkea tätä verhoten sen tähän Jaakobin lauseeseen.

Ensinnäkin on siis otettava huomioon, että tämä kohta puhuu enemmänkin vastustajiamme kuin meitä vastaan. Vastustajat nimittäin opettavat, että ihminen vanhurskautetaan rakkauden ja tekojen perusteella. Uskosta, jolla me otamme omaksemme Kristuksen, sovittajamme, he eivät puhu sanaakaan. Hehän suorastaan hylkäävät uskon eivätkä tee sitä ainoastaan lausunnoin ja kirjoituksin, vaan pyrkivät miekoin ja kuolemanrangaistuksin hävittämään kirkosta uskon. Kuinka paljon paremmin opettaakaan Jaakob, joka ei sivuuta uskoa eikä pane sen tilalle rakkautta, vaan säilyttää sen, jottei sovittaja, Kristus, jäisi sivuun vanhurskauttamisesta. Näinhän Paavalikin tekee, kun hän esittäessään kristillisen elämän ydintä liittää yhteen uskon ja rakkauden: "Käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta." (1 Tim. 1:5)

Toiseksi ilmaisee asiayhteyskin, että tässä on puhe uskoa seuraavista teoista, jotka osoittavat, ettei usko ole kuollut, vaan sydämessä elävä ja vaikuttava. Ei Jaakob siis ole ollut sitä mieltä, että me hyviä tekoja tekemällä ansaitsemme syntien anteeksiantamuksen ja armon. Hän nimittäin puhuu vanhurskautettujen teoista, ihmisten, jotka jo ovat sovitettuja ja otollisia ja ovat saaneet syntien anteeksiantamuksen. Näin ollen vastustajamme erehtyvät tämän kohdan nojalla päätellessään Jaakobin opettavan, että me hyvillä teoilla ansaitsemme syntien anteeksiantamuksen ja armon ja että meillä omien tekojemme ansiosta, ilman sovittajaamme Kristusta, on pääsy Isän tykö.

Kolmanneksi Jaakob on juuri edellä puhunut uudestisyntymisestä, joka tapahtuu evankeliumin kautta. Hänhän sanoo: (Jaak. 1:18) "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset." Sanoessaan meitä evankeliumista syntyneiksi hän opettaa, että me olemme uskon kautta uudestisyntyneitä ja vanhurskautettuja. Otammehan Kristuksesta lausutun lupauksen vastaan yksinomaan uskolla, siten että asetamme sen synnin ja kuoleman kauhujen vastaan. Ei Jaakob siis ole sitä mieltä, että me synnymme uudesti omien tekojemme kautta.

Sanotusta selviää, ettei Jaakob ole meitä vastaan. Nuhdellessaan laiskoja ja suruttomia kristittyjä, jotka kuvittelivat omaavansa uskon, vaikka olivat sitä vailla, hän erotti toisistaan kuolleen uskon ja elävän uskon. Kuolleeksi hän sanoo uskoa, joka ei tuota hyviä tekoja, eläväksi hän sanoo uskoa, joka tuottaa hyviä tekoja. Useasti olemme jo tehneet selkoa siitä, mitä me uskolla tarkoitamme. Emme me puhu joutavasta tiedosta, jollainen on perkeleilläkin, vaan sellaisesta uskosta, joka nousee omantunnon kauhuja vastaan sekä rohkaisee ja lohduttaa kauhun valtaan joutuneet sydämet. Tällainen usko ei ole mikään helppo asia, niin kuin vastustajat kuvittelevat, eikä ihmisen vallassa, vaan se on Jumalan voima, joka tekee meidät eläviksi ja jonka varassa me voitamme Perkeleen ja kuoleman. Niinhän Paavali sanoo Kolossalaiskirjeessä, että usko on tehokas Jumalan voimasta ja voittaa kuoleman: (Kol. 2:12) "Kasteessa te myös olette herätetyt uskon kautta, jossa Jumalan voima vaikuttaa." Koska tämä usko merkitsee uutta elämää, se ehdottomasti myös synnyttää uusia mielenliikkeitä ja tekoja. Sen tähden Jaakob on oikeassa väittäessään, ettei meitä vanhurskauta sellainen usko, joka on vailla tekoja. Mutta kun hän sanoo, että meidät vanhurskautetaan uskon ja tekojen kautta, hän ei varmastikaan väitä, että me synnymme uudesti tekojen kautta. Ei hän liioin sitä väitä, että Kristus on meidän sovittajamme osaksi, osaksi taas omat tekomme ovat meidän sovituksemme. Ei hän tässä kuvaile, miten vanhurskautus tapahtuu, vaan hän kuvailee, millaisia vanhurskautetut ovat sen jälkeen kun heistä on tullut vanhurskautettuja ja uudestisyntyneitä.

Vanhurskautus ei myöskään tässä tarkoita sitä, että jumalattomasta tehdään vanhurskas, vaan sitä, että hänet tuomioistuimessa julistetaan vanhurskaaksi. Sanotaanhan: (Room. 2:13) "Lain noudattajat vanhurskautetaan." Ei näissä sanoissa "lain noudattajat vanhurskautetaan" ole mitään hankalaa, ja sama käsitys meillä on myös Jaakobin sanoista: Ihmistä ei vanhurskauteta yksin uskosta, vaan myös teoista, koskapa vanhurskaiksi varmasti julistetaan ihmiset, joilla on usko ja hyvät teot. Sillä pyhissä, niin kuin olemme sanoneet, hyvät teot kuuluvat vanhurskauteen ja ovat otolliset uskon tähden. Jaakob puhuu nimittäin vain niistä teoista, joita usko tuottaa. Siitä ovat osoituksena hänen sanansa Aabrahamista: (Jaak. 2:21) "Usko vaikutti hänen tekojensa mukana." Tässä mielessä sanotaan: "Lain noudattajat vanhurskautetaan", toisin sanoen: vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka sydämessään uskovat Jumalaan ja sitten tuottavat hyviä hedelmiä, jotka ovat uskon tähden otollisia ja ovat niin muodoin laintäyttämystä. Kun asia sanotaan näin yksinkertaisesti, ei siinä ole mitään vikaa. Vastustajat vain tärvelevät nämä sanat lisäilemällä niihin omia jumalattomia käsityksiään. Ei tästä voida päätellä, että teot ansaitsevat syntien anteeksiantamuksen, että teot uudestisynnyttävät sydämet, että teot merkitsevät sovitusta, että teot ovat otolliset ilman Kristusta, sovittajaa, eikä etteivät teot kaipaa Kristusta, sovittajaa. Jaakob ei väitä mitään tällaista, vaan vastustajamme vain julkeasti päättelevät siihen tapaan Jaakobin sanoihin nojautuen."

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/IVp.html


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 05 Touko 2009, 21:25 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Jaakobin kirjeen esipuhe Bibliassa saattaa olla jonkun muun kuin Lutherin käsialaa ja Augsburgin tunnustuksen puolustus on varmuudella Melanchthonin kirjoittama. Sen sijaan Roomalaiskirjeen luento on varmuudella Lutheria ja siinä hän ottaa hyväksyvän kannan Jaakobin kirjeeseen. Eli muistelin kuin muistelinkin oikein: Luther hyväksyi Jaakobin kirjeen pienin varauksin. Lutherin ja Melanchthonin mukaan usko tuottaa töitä, mutta uskon työt eivät toki ole lain töitä. Tietenkään uskon työ ei ole murha, mutta ei siksi, että laki kieltää tappamasta. Murha yksinkertaisesti vain ei ole elävän uskon hedelmä ja siksi uskovainen ihminen ei tahdo tappaa toisia ihmisiä. Siinä mielessä ei ole "paljasta uskoa", että elävä usko voisi olla ilman vanhurskaita tekoja. On vain elävä usko, jolla on teot, ja kuollut usko, jolta teot puuttuvat.

-----------------------------

Roomalaiskirjeen luento.
W56110157 Roomalaiskirjeen luento. Valitut teokset 1,15-371. Suom. Pentti Aalto ja Mauri E. Lehtonen. Porvoo 1958 (WSOY). - Epistola ad Romanos. Die Scholien, 15xx = eri vuosilta (WA 56,157-528).

"Sen tähden, kun pyhä Jaakob ja apostoli Paavali sanovat, että ihminen vanhurskautetaan teoista, he torjuvat niitten virheellisen mielipiteen, jotka uskoivat uskon ilman tekojansa olevan kylliksi, koska apostoli ei sano, että usko ilman sen omia töitä (koska se ei silloin olisikaan edes uskoa, kun filosofien mukaan "toiminta osoittaa muodon olevan olemassa"), vaan ilman lain tekoja. Sen tähden vanhurskauttaminen ei vaadi lain tekoja, vaan elävän uskon, joka tekee omia tekojaan.

Mutta jos usko omilla teoillaan, kuitenkin ilman lain tekoja, vanhurskauttaa, miksi siis pidetään harhaoppisia vanhurskauttamisen ulkopuolella olevina vaikka he uskovat ja juuri tällä uskollaan tekevät suuria tekoja, melkeinpä suurempia kuin muut uskovaiset? Ja samoin kaikki kirkon hengellisesti ylpeät, jotka tekevät monia ja suuria uskosta lähteviä tekoja, kuitenkin ovat epävanhurskaita. Näyttääkö siis vanhurskauttamiseen tarvittavan jotakin muutakin kuin usko Kristukseen tekoineen? Tähän vastaa lyhyesti Jaakobin sana: "Joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin". Usko perustuu jakamattomuuteen. Se on siis kokonainen ja uskoo kaiken mitä on uskottava taikka ei mitään, jos se ei usko yhtä. Sen vuoksi Herra vertaa sitä yhteen helmeen, yhteen sinapin siemeneen jne. Koska "Kristus ei ole jaettu", siis hänet yhdessä kohden kokonaan kielletään tai kokonaan myönnetään, eikä häntä voi yhtä aikaa kieltää ja tunnustaa toisella tai toisella sanalla. Mutta lahkolaiset valitsevat uskottavista asioista aina yhden tai useampia ja asettavat oman mielipiteensä sitä vastaan ylpeydessään ikään kuin muka ollen ymmärtäväisempiä kuin kaikki muut. Siten he eivät usko mitään uskottavista asioista ja hukkuvat ilman uskoa ja ilman kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan, huolimatta suurista teoistaan jotka ovat mitä suurimmassa määrin oikeitten kaltaisia. Samoin käy myös juutalaisille, jotka hekin uskovat moniin asioihin, jotka kirkkokin oikealla tavalla uskoo, mutta ylpeinä asettavat sydämensä ajatuksen yhtä ainoata nim. Kristusta vastaan, sen tähden he hukkuvat epäuskossaan. Täten jokainen ylpeä omassa mielessään aina nousee häntä oikein pelastukseen neuvovan ohjetta tai neuvoa vastaan. Kun hän ei usko tähän, ei hän samalla usko mihinkään ja koko usko tuhoutuu yhden ainoan ajatuksen uppiniskaisuuden takia. Meidän oman mielemme on siis aina nöyrästi väistyttävä tieltä, ettemme loukkaantuisi tähän kompastuskallioon, ts. totuuteen joka nöyryydessä meidät kohtaa ja on meidän mielemme vastainen. Koska me näet olemme valheellisia, ei totuus milloinkaan voi tulla meidän luoksemme muutoin kuin hahmossa, joka on vastakkainen sille, mitä me ajattelemme, koska me oletamme ajattelevamme totuutta ja haluamme mielellämme kuulla totuutta ja sen tulevan esille sikäli kuin se on meidän mielemme mukainen ja ylistää meitä. Mutta näin ei voi tapahtua.

Sen tähden noiden kaikkien teot ovat lain tekoja, eivät uskon eivätkä armon, vaan vieläpä uskon vastaisia ja sitä vastaan sotivia. Siksi ei vanhurskauttaminen ainoastaan voi vaan sen täytyykin tapahtua ilman niitä ja ne ovat apostolin kanssa: "pidettävä roskana Kristuksen tähden"."


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 05 Touko 2009, 21:37 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Aromi kirjoitti:
O.M kirjoitti:
En tiedä, mutta tässä rekisteriraamatun esipuhe ko. kirjeestä, joka on myös ilmeisesti Lutherin kirjoittama.

Onko siitä varmempaa tietoa?


Taitaa olla niin, että ko. Jaakobin kirjeen esipuhe v. 1776/1878 Bibliassa ei ole Lutherin kirjoittama. Asialla ei sinällään ole suurta merkitystä, koska Lutherilla on todistetusti myös matskua, jossa hän selittää Jaakobin kirjettä oikein (ks. ed. viesti). Mikael Agricolan UT:n suomennoksen esipuheessa vuodelta 1548 arvellaan, että Jaakobin epistola ei olisi "oikean apostolin" kirjoittama. Koska arvelen Agricolan pyrkineen suomentamaan Lutheria varsin tarkasti, arvelen Agricolan tekstin olevan alunperin lähtöisin Lutherin kynästä saksan kielellä.

"Se P. Jacobin Epistola.

Alcupuhe P. Jacobin Epistolan päle.
WAicka teme P. Jacobin Lehetuskiria/ wanhoilda ombi poishylietty olut/ ia ei pidhety oikean Apostolisen Lehetuskirian edheste.
Quitengin mine site kijten ia Hyuene pidhen.
Sentedhen ettei hen yhten Inhimisten Sätyä opeta/ waa' Jumala' Lain Opin Hartasti waati.
Mutta ette mine sen ylitze minun Luloni ilmoitan/ quitengin paitzi iocaitzen aruamisen estet/ Nin em mine site lue iongun Apostolin Epistolaxi/ ia neme ouat sihen minun Titalani.
Ensin/ ette hen iwri wastoin p. Paualin ia caikia mwita Ramatuita sanopi/ ette Töidhen cautta Wanhurskaus tulepi/ ia semmengi hen puhupi tellens.
Abraham tuli Wanhurskaxi henen Töidhens cautta/ coska hen poiansa wffrasi.
Echke quitengin p. Pauali Rom. iiij. Ja mös wsein mwalla/ siteuastan iwri selkiesti opettapi/ ette Abraham on ilman Töite/ ainoasta henen Uskostansa wanhurskatettu/ ia sen wahuista Mosesen todhistoxella Gen. xv.
Ette Abraham io cauuan ennen wanhurskatettu oli ainosta Uskostans/ quin hen sen Töön teki/ ette hen poians wffrasi.
Senteden teme Wica kylle osotta ettei teme ole iongun Apostolin Epistola.
Sitelehin/ echke hen wlosandapi henens Christilisexi Opetaiaxi/ quitengin ei miten licuta sencaltaises pitkes Opis Christusen Kersimisesta/ Coolemasta/ Ylesenousmisesta/ Wirghasta/ ia Christusen Hengeste.
Kylle hen toisinans Christusen mainitze/ mutta ei hen miten Heneste opeta/ waan puhupi ychteitzesta Uskosta Jumala' tyge.
Sille ette yxi oikea Apostolin wirca ombi saarnata Christusen Kersimisesta/ Ylesnousemisesta ia wirgasta/ ia Uskon perusta paneman/ ninquin hen itze sanopi Johannis %xv. Teidhen pite minusta todhistaman/ ia p. Pauali sanopi/ j. Cori ij. Ei henens mwta tieteuen waan Christusen/ Ja sihen mös caiki P. Ramatut kiendyuet/ ette he caiki ynne Christusen saarnauat ia hokeuat.
Ja teme ombi se oikea Coetuskiui/ iolla caiki Ramatut coetellan/ coska me näem/ ios ne Christusta hokeuat/ taicka ei.
Senwoxi ette caiki Ramatut ainoan Christusen osottauat Rom. iij.
Mike Christusta ei opeta/ ei se ole Apostolinen/ echke p. Petari taicka Pauali sen opetais.
Wastanpein/ mike Christusta saarnapi se ombi Apostoline'/ echke wiele Judas/ Hannas/ Pilatus ia Herodes sen tekisit
Mutta teme Jacobi ei mwta tee/ quin watipi Lain tyge/ ia sen töide' tyge/ ia heittepi sekesaurain ydhen puhen toisen secan Ette mine lwlen sen olluexi ydhen toimelisen Hyuen Miehen/ ioca mwtomat puhet ombi Apostoleidhen Opetuslapsilda Käsitenyt/ ia nin on sijtte Paperin päle kirioitellut.
Taicka o'bi lehes henen Saarnastans iolda toiselda kirioitettu.
Hen cutzupi Lain wapaudhen Laixi/ ionga p. Pauali quitengin cutzupi Oriudhen/ Wihan/ Synnin/ ia Cooleman Laixi.
Ja wiele sijttekijn he' mwtamat sanat siselwete P. Pe. Sarnasta.
Rackaus peite palio ricotusta.
>Itm' Nijn neurittäke teide' Jumalan wekeuen Kädhen ala.
>Itm' neme p. Paualin puhet Gal. v. Hengi himoitze Cateusta wastan.
Nin oli quitengi p. Jacob warahin Herodeselda tapettu Jerusalemis ennenquin p. Petari cooletettin.
Ombi senteden wskottapa/ ette hen cauuan Jelkin p. Petarin ia Paualin on ollut.
Summa/ Hen on tactonut nijte estelle iotca Uskon päle ilman Töite heidens turuasit/ ia ombi quitengin sijne Asias sangen heicko ollut/ Sille hen site tactopi Lain watimisella toimitta/ iotca Apostolit ouat Rackaudhen watimisella wlostoimittanuet.
Sentedhen em mine taidha täte/ ninen oikeadhen pääramatuin werdhaxi panna.
Mutta en tadho ketän estä/ ette hen site panis ia nautitzis quinga cungin mielistypi/ Sille ette monda hyue puhetta henes sijttekin ouat."

http://www.finbible.fi/wsi%20Testamentti/jaakob.htm


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 07 Touko 2009, 12:21 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
O.M kirjoitti:
Roomalaiskirjeen luento.
W56110157 Roomalaiskirjeen luento. Valitut teokset 1,15-371. Suom. Pentti Aalto ja Mauri E. Lehtonen. Porvoo 1958 (WSOY). - Epistola ad Romanos. Die Scholien, 15xx = eri vuosilta (WA 56,157-528).

"- - Mutta jos usko omilla teoillaan, kuitenkin ilman lain tekoja, vanhurskauttaa, miksi siis pidetään harhaoppisia vanhurskauttamisen ulkopuolella olevina vaikka he uskovat ja juuri tällä uskollaan tekevät suuria tekoja, melkeinpä suurempia kuin muut uskovaiset? Ja samoin kaikki kirkon hengellisesti ylpeät, jotka tekevät monia ja suuria uskosta lähteviä tekoja, kuitenkin ovat epävanhurskaita. Näyttääkö siis vanhurskauttamiseen tarvittavan jotakin muutakin kuin usko Kristukseen tekoineen? Tähän vastaa lyhyesti Jaakobin sana: "Joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin". Usko perustuu jakamattomuuteen. Se on siis kokonainen ja uskoo kaiken mitä on uskottava taikka ei mitään, jos se ei usko yhtä. "


Myös Luther näyttää havainneen, että harhaoppisilla on usein vanhurskailta vaikuttavia tekoja, jotka kuitenkin ovat epävanhurskaita. Tästä keskustelimme taannoin Janin kanssa: teoista (siveästä elämästä) ei voi yksinään päätellä oikeaa uskoa.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 07 Touko 2009, 14:09 
Lutherin esipuhe Jaakobin kirjeeseen vuodelta 1522:

Vorrhede auff die Episteln Sanct Jacobi vnnd Judas

Dje Epistel Sanct Jacobi, wie woll sie von den allten verworffen ist, lobe ich vnd halt sie doch fur gutt, darumb, das sie gar keyn menschen lere setzt vnd Gottis gesetz hart treybt, Aber, das ich meyn meynung drauff stelle, doch on ydermans nachteyl, acht ich sie fur keyns Apostel schrifft, vnnd ist das meyn vrsach.

Auffs erst, das sie stracks widder Sanct Paulon vnnd alle ander schrifft, den wercken die rechtfertigung gibt, vnd spricht, Abraham sey aus seynen wercken rechtfertig worden, da er seynen son opffert, So doch sanct Paulus Ro. 4. da gegen leret, das Abraham on werck sey rechtfertig worden, alleyn durch seynen glauben, vnnd beweyßet das mit Mosi Gen&x#304;. 15. ehe denn er seynen son opffert, Ob nu dißer Epistel woll mocht geholffen, vnd solcher rechtfertigung der werck eyn glos funden werden, kan man doch sie darynn nit schutzen, das sie den spruch Mosi Gen&x#304;. 15. (wilcher alleyn von Abrahams glawben vnd nicht von seynen wercken sagt wie yhn Paulus Ro. 4. furet) doch auff die werck zeucht, Darumb diser mangel schleust, das sie keyns Apostel sey.

Auffs ander, das sie will Christen leutt leren, vnnd gedenckt nicht eyn mal ynn solcher langer lere, des leydens, der aufferstehung, des geysts Christi, er nennet Christum ettlich mal, aber er leret nichts von yhm, sondern sagt von gemeynem glawben an Gott, Denn das ampt eyns rechten Apostel ist, das er von Christus leyden vnd aufferstehen vnd ampt predige, vnnd lege des selben glawbens grund, wie er selb sagt Johan. 18. yhr werdet von myr zeugen, Vnd daryn stymmen alle rechtschaffene heylige bucher vber eyns, das sie alle sampt Christum predigen vnd treyben, Auch ist das der rechte prufesteyn alle bucher zu taddelln, wenn man sihet, ob sie Christum treyben, odder nit, Syntemal alle schrifft Christum zeyget Ro. 3. vnnd Paulus nichts denn Christum wissen will .1. Cor. 2. Was Christum nicht leret, das ist nicht Apostolisch, wens gleich Petrus odder Paulus leret, Widerumb, was Christum predigt, das ist Apostolisch, wens gleych Judas, Annas, Pilatus vnd Herodes thett.

Aber diser Jacobus thutt nicht mehr, denn treybt zu dem gesetz vnd seynen wercken, vnd wirfft so vnordig eyns yns ander, das mich dunckt, es sey yrgent eyn gut frum man gewesen, der ettlich spruch von der Apostelln Jungern gefasset, vnnd also auffs papyr geworffen hat, oder ist villeicht aus seyner predigt von eynem andern beschrieben, Er nennet das gesetz, eyn gesetz der freyheyt, so es doch sanct Paulus eyn gesetz der knechtschafft, des zorns, des tods vnd der sund nennet.

Vber das, furet er die spruch Sanct Petri, Die liebe bedeckt der sund menge, Jtem demutiget euch vnter die hand Gottis, Jtem Sanct Paulus spruch Gal. 5. den Geyst gelust wider den hasß, So doch Sanct Jacobus zeytlich von Herodes zu Jerusalem, fur S. Peter todtet war, das woll scheynet, wie er lengst noch S. Peter vnd Paul gewesen sey.

Summa, Er hatt wollen denen weren, die auff den glawben, on werck sich verliessen, vnd ist der sach mit geyst, verstand, vnd wortten zu schwach gewesen, vnd zureysset die schrifft, vnd widerstehet damit Paulo vnd aller schrifft, wils mit gesetz treyben außrichten, das die Apostel mit reytzen zur lieb außrichten. Darumb will ich yhn nicht haben ynn meyner Bibel ynn der zal der rechten hewbtbucher, will aber damit niemant weren, das er yhn setz vnd hebe, wie es yhn gelustet, denn es viel guter spruch sonst drynnen sind, Eyn man ist keyn man ynn welltlichen sachen, wie solt denn dißer eyntzeler, nur alleyn, widder Paulum vnnd alle andere schrifft gellten?

Die Epistel aber Sanct Judas, kan niemant leugnen, das eyn austzog oder abschrifft ist aus Sanct. Peters ander Epistel, so der selben alle wort fast gleych sind. Auch so redet er von den Apostelln, als eyn iunger lengist her nach, Vnd furet auch spruch vnd geschicht, die ynn der schrifft nyrgend stehen, wilchs auch die alten veter bewegt hat, dise Epistel aus der hewptschrifft zu werffen, Datzu so ist der Apostel Judas ynn kriechische sprach nit komen, sondern ynn Persenlandt, als man sagt, das er ia nicht kriechissch hatt geschrieben. Darumb ob ich sie wol preysse, ist doch eyn vnnotige Epistel vnter die hewbt bucher zu rechen, die des glawbens grund legen sollen.


Viimeksi muokannut Jani_S päivämäärä 07 Touko 2009, 14:11, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 07 Touko 2009, 14:10 
Ja sama vuodelta 1546:

Vorrede auff die Epistel S. Jacobi vnd Juede.


Djese Epistel S. Jacobi, wiewol sie von den Alten verworffen ist, lobe ich, vnd halte sie doch fur gut, darumb, das sie gar kein Menschenlere setzt, vnd Gottes gesetz hart treibet. Aber, das ich meine meinung drauff stelle, doch on jedermans nachteil, achte ich sie fur keines Apostels schrifft, Vnd ist das meine vrsache.

Auffs erste, Das sie stracks wider S. Paulum vnd alle andere Schrifft, den wercken die Gerechtigkeit gibt, vnd spricht, Abraham sey aus seinen wercken gerecht worden, da er seinen Son opffert. So doch S. Paulus Rom. iiij. dagegen leret, Das Abraham on werck sey gerecht worden, allein durch seinen glauben, vnd beweiset das mit Mose Gene. xv. ehe denn er seinen Son opffert. Ob nu dieser Epistel wol moechte geholffen, vnd solcher Gerechtigkeit der werck eine glose funden werden, kan man doch sie darinne nicht schuetzen, das sie den spruch Mose Gen. xv. (welcher allein von Abrahams glauben, vnd nicht von seinen wercken sagt, wie jn S. Paulus Rom. iiij. fueret) doch auff die werck zeucht, Darumb dieser mangel schleusst, das sie keines Apostels sey.

Ampt eines Apostels. AVffs ander, das sie wil Christenleute leren, vnd gedenckt nicht ein mal in solcher langer lere, des leidens, der aufferstehung, des Geistes Christi. Er nennet Christum etlich mal, Aber er leret nichts von jm, sondern sagt von gemeinem glauben an Gott. Denn das ampt eines rechten Apostels ist, das er von Christus leiden vnd aufferstehung vnd Ampt predige, vnd lege desselbigen glaubens grund, Wie er selbs sagt, Joha. xv. Jr werdet von mir zeugen. Vnd darinne stimmen alle rechtschaffene Buecher vber eins, das sie alle sampt Christum predigen vnd treiben. Auch ist das der rechte Pruefestein alle Buecher zu taddeln, wenn man sihet, ob sie Christum treiben oder nicht, Sintemal alle schrifft Christum zeiget, Rom. iij. Vnd S. Paulus nichts denn Christum wissen wil, j. Cor. ij. Was Christum nicht leret, das ist noch nicht Apostolisch, wens gleich S. Petrus oder Paulus leret. Widerumb, was Christum prediget, das were Apostolisch, wens gleich Judas, Hannas, Pilatus, vnd Herodes thet.

ABer dieser Jacobus thut nicht mehr, denn treibet zu dem Gesetz vnd seinen wercken, vnd wirfft so vnoerdig eins ins ander, Das mich duencket, es sey jrgent ein gut frum Man gewesen, der etliche Sprueche von der Aposteln Juenger gefasset, vnd also auffs Papir geworffen hat. Oder ist vieleicht aus seiner predigt von einem andern beschrieben. Er nennet das Gesetz, ein gesetz der freiheit, So es doch S. Paulus ein Gesetz der knechtschafft, des zorns, des tods, vnd der suende nennet.

VBer das, fueret er die sprueche S. Petri, Die Liebe bedeckt der suende Menge. Jtem, demuetiget euch vnter die hand Gottes. Jtem S. Paulus spruch Gala. v. Den Geist geluestet wider den haß, so doch S. Jacobus zeitlich von Herodes zu Jerusalem vor S. Peter getoedtet war, Das wol scheinet, wie er lengest nach S. Peter vnd Paul gewesen sey.

SVmma, Er hat wollen denen wehren, die auff den glauben on werck sich verliessen, vnd ist der sachen zu schwach gewesen, Wil es mit dem Gesetz treiben ausrichten, das die Apostel mit reitzen zur Liebe ausrichten. Darumb kan ich jn nicht vnter die rechten Heubtbuecher setzen, Wil aber damit niemand wehren, das er jn setze vnd hebe, wie es jn geluestet, Denn viel guter Sprueche sonst darinne sind.

Dje Epistel aber S. Judas, kan niemand leugnen, das sie ein auszog oder abschrifft ist S. Peters ander Epistel, so derselbigen alle wort fast gleich sind. Auch so redet er von den Aposteln, als ein Juenger lengest hernach. Vnd fueret auch Sprueche vnd geschicht die in der Schrifft nirgent stehen, welches auch die alten Veter beweget hat, diese Epistel aus der Heubtschrifft zu werffen. Dazu so ist der Apostel Judas in Griechische sprache nicht komen, sondern in Persen land, als man sagt, das er ja nicht Griechisch geschrieben hat. Darumb, ob ich sie wol preise, ists doch eine vnnoetige Epistel, vnter die Heubtbuecher zu rechen, die des glaubens Grund legen sollen.


Ylös
  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 21 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö