Usko ja teot

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

Usko ja teot

ViestiKirjoittaja O.M » 18 Syys 2009, 17:55

Kuuluvatko usko ja teot yhteen, jos pelkkä paljas usko pelastaa, on pohdiskeltu useammassa ketjussa. Luther kiteyttää:

"Hyvät teot eivät tee kristittyä, vaan kristitty tekee hyviä tekoja. Niin kuin hedelmä ei tee puuta, vaan puu tuottaa hedelmän."

Muita Lutherin mietelauseita aiheesta:

"Raamatun sana ei ole lainkaan luettavaa, niin kuin ihmiset ajattelevat, vaan pelkästään elettävää sanaa, jota ei ole tarkoitettu ajateltavaksi ja pohdittavaksi vaan elettäväksi.

Kristillinen elämä koostuu kolmesta osasta: armosta, rakkaudesta ja rististä.

Laki paljastaa sairauden, evankeliumi on siihen lääke.

Laki on sitä mitä meidän pitää tehdä, evankeliumi sitä mitä Jumala tahtoo antaa.

Olkaa varuillanne vapaudestanne, ettette karhua paetessanne joudu suden suuhun, kun sanotte päässeenne lihallisesti vapaiksi, kadotatte samalla ikuisesti sekä maallisen hyvän että sielunne.

Oikea vapaus on hyvän tekemistä sydämen halusta. Se ei kumoa lakia, vaan yltää siihen mitä laki vaatii, nimittäin lähteenä olevaan rakkauteen.

Kun et enää lainkaan tunne syntiä itsessäsi, olet varmaan jo kuollut synteihisi.

Kristityn pitää olla varuillaan, ettei hän teoillaan tuhoa sitä mitä sanoillaan opettaa."

KKIMPPUR Kimppu ruusuja. Poimintoja Martti Lutherin teksteistä. Hämeenlinna 1994 (Päivä). Ein Strauss Luther-Rosen.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 19 Syys 2009, 14:06

"Samoin menettelevät nykyään minun antinomistinikin jotka saarnaavat sangen kauniisti ja (sillä muuta en heistä voi luulla) täydellä todella Kristuksen armoa, syntien anteeksi antamusta ja muuta mikä kuuluu lunastus-oppiin. Mutta kuten paholaista pakenevat he siitä johtuvaa seurausta, että ihmisille olisi puhututtava kolmannesta uskonkappaleesta, pyhityksestä, se on uudesta elämästä Kristuksessa. Sillä heidän mielestänsä ei pidä pelotella ja tuottaa murhetta ihmisille, van saarnata lakkaamatta lohdullisesti armosta ja syntien anteeksi saamisesta Kristuksen kautta ja kaikella muotoa välttää kaikkea ankaraa puhetta. Kuuletko, sinä tahdot olla muka kristitty, ja kuitenkin olet samalla avionrikkoja, huorintekijä, juopottelija, pöyhkeilijä, ahne, koronkiskuri, kateellinen, kostonhimoinen, ilkeämielinen j.n.e. Mutta he sanovat näin: Sinä olet avionrikkoja, huorintekijä, ahne tai muuta sellaista, mutta kunhan vain uskot, niin olet autuas, eikä sinun tarvitse ensinkään pelätä lakia, sillä Kristus on täyttänyt kaikki.

Rakas, sano, eikö tämä ole esilauseen hyväksymistä ja jälkilauseen kieltämistä? Niin, se on Kristuksen pois ottamista ja tyhjäksi tekemistä juuri siinä, missä häntä ennen kaikkea on saarnattava. Ja se on pelkkää myöntämistä ja kieltämistä yhdessä ja samassa asiassa. Sillä sellainen Kristus ei todella ole mistään kotoisin, joka on kuollut sellaisten syntisten puolesta, jotka eivät syntien anteeksi saamisen jälkeen luovu synneistä ja elä uutta elämää. Nestoriuksen ja Eutykeen ajatusoppia noudattaen he siis saarnaavat Kristusta sillä tavalla, että Kristus on olemassa ja häntä ei kuitenkaan ole; ja he ovat kyllä hyviä pääsiäissaarnaajia, mutta huonoja helluntaisaarnaajia. Sillä he eivät saarnaa mitään de sanctificatione et vivificatione Spiritus Sancti, pyhityksestä ja Pyhän Hengen eläväksi tekevästä voimasta, vaan ainoastaan Kristuksen lunastuksesta: vaikka Kristus (josta he paljon saarnaavat, kuten onkin oikein) kuitenkin on Kristus sentähden, tai hankkinut lunastuksen synneistä ja kuolemasta sentähden, että Pyhä Henki tekisi meidät uusiksi ihmisiksi vanhasta Aadamista, niin että me kuolleina pois synnistä eläisimme vanhuskaudelle, kuten p. Paavali opettaa Room. 6:2 seur., täällä maan päällä alkaisimme ja kasvaisimme ja siellä sitten tulisimme täydellisiksi. Sillä Kristus ei ole ansainnut meille ainoastaan Gratiam, armoa, van myöskin Donum, Pyhän Hengen lahjan, niin ettei meillä olisi ainoastaan syntien anteeksi antamus, vaan lakkaisimme myös synneistä (Joh. 1:16 - 17). Sen, joka nyt ei lakkaa synneistä, vaan jää edelleen jumalattomaan menoonsa, täytyy saada itsellensä antinomisteilta uusi Kristus. Oikeaa Kristusta heillä ei ole, ja vaikka kaikki enkelit huutaisivat vain Kristus, Kristus! Niin täytyy heidän kuitenkin uuden Kristuksensa kanssa joutua kadotukseen.

- -

Toisessa taulussa ja ruumiin puolesta Pyhä Henki myöskin pyhittää kristittyjä ja auttaa heitä mielellään tottelemaan vanhempiansa ja esivaltaa, olemaan rauhallisia ja nöyriä, ystävällisiä, veljellisiä, rakkaudellisia, ei epäsiveellisiä, ei avionrikkojia, eikä saastaisia, vaan puhtaita, siveitä sekä vaimonsa, lastensa että palveliainsa keskuudessa tai ilman heitä. Ja edelleen, se kieltää varastamasta, korkoja kiskomasta, ahnehtimasta, etsimästä omaa etua j.n.e., mutta kehoittaa tekemään työtä, elättämään itseänsä rehellisesti, mielellään lainaamaan, antamaan, auttamaan missä suinkin on mahdollista, ei valehtelemaan, pettämään, puhumaan pahaa selän takana, vaan olemaan hyvänsuopia, totuudellisia, uskollisia ja sanassaan pysyviä ja mitä muuta Jumalan laissa on käsketty. Sen kaiken tekee Pyhä Henki, joka pyhittää ja herättää myöskin ruumiin tuollaiseen uuteen elämään, joka tulee täydelliseksi toisessa elämässä. Siinä on kristillinen pyhyys. Ja sellaisia ihmisiä täytyy aina olla maan päällä, vaikkei niitä olisi useampia kuin yksi tai kaksi, tai ainoastaan pieniä lapsia. Sellaisia vanhoja valitettavasti on ainoastaan vähän. Ja jotka eivät sitä ole, heidän ei pitäisi lukea itseänsä kristityiksi, eikä heitä pitäisi lohduttaakaan, ikään kuin he olisivat kristittyjä, lörpöttelemällä heille paljoa syntien anteeksi antamisesta ja Kristuksen armosta, kuten antinomistit tekevät."

W50110509 Kirkolliskokouksista ja kirkosta. Lutherin Walitut teokset 2,11-185. Suom. Yrjö Loimaranta. Kuopio 1910. (SLS) - Von den Konziliis und Kirchen, 1539 (WA 50,509-653).

-----------------------------------------------------

"Paavilaiset antavat hyvien töiden sovittaa synnit ja tehdä ihmiset hurskaaksi. Siksi huutavat he, että Luther ei opeta hyviä töitä, vaan kieltää ne. Sillä hyvät työt, jotka ovat synnin hyvityksenä, eivät ole mitään hyviä töitä. Samoin voi myöskin puhua uskosta. Joka opettaa sellaista uskoa, mikä ei tee vanhurskaaksi yksin ja ilman töitä, hän ei opeta mitään uskoa. Sillä sellainen usko, joka tekee vanhurskaaksi ainoastaan töiden ohella tai niiden kautta, se ei ole mitään, eikä sitä ole missään. Antinomistit saarnaavat sangen kauniisti ja täydellä todella Kristuksen armoa, syntien anteeksiantamusta ja muuta, mikä kuuluu lunastusoppiin. Mutta kuten paholaista pakenevat he siitä johtuvaa seurausta, että ihmisille olisi puhuttava kolmannesta uskonkappaleesta, pyhityksestä, se on uudesta elämästä Kristuksessa. Mutta he sanovat näin: Sinä olet aviorikkoja, huorintekijä, ahne tai muuta sellaista, mutta kunhan vain uskot, niin olet autuas, eikä sinun tarvitse ensinkään peljätä lakia, sillä Kristus on täyttänyt lain. Sellainen Kristus ei ole mistään kotoisin, joka on kuollut sellaisten syntien puolesta, jotka eivät syntien anteeksi saamisen jälkeen luovu synneistä ja elä uutta elämää. Sillä Kristus ei ole ansainnut meille ainoastaan armoa, vaan myöskin Pyhän Hengen lahjan, niin ettei meillä ole ainoastaan syntien anteeksiantamus, vaan lakkaamme myös synneistä. Sen joka nyt ei lakkaa synnistä, vaan jää edelleen jumalattomaan menoonsa täytyy saada itsellensä antinomisteilta uusi Kristus. Oikea Kristus heillä ei ole, ja vaikka kaikki enkelit huutaisivat vain Kristus, Kristus! Niin täytyy heidän kuitenkin uuden Kristuksensa kanssa joutua kadotukseen."
KVÄSYNEI Väsyneille matkamiehille. Lutherin kirjoituksista ja Tunnustuskirjoista kokoiltuja, uskoon tarpeellisia ydinlauseita, kokoillut Joonas Peippo. Turku 1963 (omakustanne).

--> Luther näkee siis kaksi erilaista harhaa: paavilaisen ja antinomistisen harhan. Paavilainen harha näkee teot hyvitystekoina, joilla voi ansaita tai ainakin edesauttaa pelastustaan. Antinomistinen harha taas näkee Kristuksen sovitustyön niin totaalisena, että pitää pyhitystä turhana ja tarpeettomana.

Kumpaa harhaa Luther piti vakavampana? Niin paljon kuin Luther arvosteli paavin teko-oppia, hän totesi kuitenkin jotenkin siihen tyyliin, ettei paavi pannabullineen ole kiusannut häntä yhtä paljon kuin antinomistit.

Myös vl-palstoilla esiintyy molempia harhoja, paavilaista teko-oppia ja ylievankelista antinomismia. Väittäisin silti, että vl-palstoilla antinomistinen harha on näistä kahdesta yleisempi harha.

Lain kolmatta käyttöä Luther ei hyväksynyt, joskaan ko. kiista ei ollut hänen eläessään ollut vielä samalla tavoin ajankohtainen kuin 40 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 16 Tammi 2010, 00:39

"Kristuksen pitää ennen kaikkea tulla meidän omaksemme ja meidän hänen omiksensa; sitten vasta tartumme tekoihin. Ja tämä tapahtuu yksinomaan uskon kautta: se yksin opettaa Evankeliumeita oikein ymmärtämään, ja se vasta tarttuu niihin oikealta kohdalta. Tämä on oikeaa Kristuksen tuntemista; siitä omatunto ilostuu, vapautuu ja rauhoittuu, siitä kasvaa rakkaus Jumalaan ja kiitollisuus häntä kohtaan joka lahjaksi, Kristuksessa, on meille antanut niin määrättömiä siunauksia. Tästä sitten on hedelmänä oikea, haluisa mieli, joka tekee, jättää sikseen ja kärsii kaikkea mikä on Jumalan mieleistä, koski se sitten elämää taikka kuolemaa, niinkuin usein olen sanonut."
Kirkkopostilla. Ensimmäinen osa. Suom. A.E. Koskenniemi. Helsinki 1941 (SLEY). Kirchenpostille ist die Zusammenfassung der Advents-, Weinachts- und der Fastenpostille. WA 10,1,2,1-208. 10,1,1,1-728. 17,2,5-246. Joulupäivä. Ensimmäinen evankeliumisaarna.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 03 Maalis 2010, 01:04

"27. Kääntykää Herran puoleen, huulillanne vilpittömät sanat, sanokaa hänelle: "Anna kaikki meidän syntimme anteeksi ja ota vastaan paras lahjamme: me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme, huultemme hedelmän." Hoos. 14:3.

Kun uskon kautta saamme synnit anteeksi, vuotavat sydämestä puhtaat ja Jumalalle mieleiset työt aivan kuin puhtaasta kaivosta. Vaikka pyhien kuuliaisuus ei ole täysin moitteeton heissä vielä jäljellä olevan synnin tähden, on se kuitenkin Jumalalle suloinen ja mieluinen Kristukseen luottavan uskon tähden. Näitä töitä kutsutaan nyt parannuksen hedelmiksi, joista ensimmäiset ovat huultemme uhrit, niin kuin profeettakin tässä mainitsee: että kielemme ylistää Jumalaa hänen laupeutensa tähden. Mitä muuta me viheliäiset ihmiset osaisimme tehdä kuin ylistää Jumalan suurta hyvyyttä, niin kuin psalmissa on kirjoitettu: "Kuinka voisin maksaa Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt?" (Ps. 116:12.) Jos näin uhraamme rukouksemme, huultemme hedelmän, eli huudamme avuksi Herran nimeä ja julistamme hänen laupeuttaan, jonka hän on meille Kristuksessa osoittanut, niin olemme oikeita, Jumalalle kelpaavia pappeja.

- -

12. Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teossa ja totuudessa. 1. Joh. 3:18.

Kun olemme oppineet uskomaan Kristukseen, opimme sitten myös hyvistä töistä näin: Kun uskon kautta olet käsittänyt ja saanut Kristuksen, jonka kautta olet vanhurskas, niin mene ja osoita vastarakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Rukoile Jumalaa, kiitä, kunnioita, ylistä ja tunnusta hänen nimeään! Tee hyvää ja palvele lähimmäistäsi! Tee velvollisuutesi virassasi ja säädyssäsi! Nämä ovat todellisia hyviä töitä, jotka vuotavat uskosta ja sydämen halusta, kun syntien anteeksiantamus on omistettu armosta Kristuksen kautta.

13. Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Room. 8:18.

Mitä vastuksia onkin kärsittävä ja mitä ristiä kannettava, se kaikki muuttuu keveäksi ja suloiseksi, sillä se ies, jonka Kristus antaa, on hyvä kantaa, ja hänen kuormansa on kevyt (Matt. 11:30). Kun synnit ovat anteeksiannetut ja omatunto on saanut rauhan, kristitty voi kestää helposti kaiken muun, sillä kaikki on nyt muuttunut hänelle sisäisesti suloiseksi ja mieluisaksi. Sen tähden hänen henkensä myös tekee ja kärsii kaikki mielellään, vaikka liha aiheuttaa kyllä vaikeuksia. Kun taas ihminen elää omassa vanhurskaudessaan, muuttuvat kaikki hänen työnsä ja kärsimyksensä hänelle hyvin raskaiksi ja vaikeiksi, sillä hän tekee ne vastenmielisesti ja haluttomasti."

Matkaevästä. Uudistetun laitoksen toim. Marja Koskenniemi. PorvooJuva 1996 (SLEY).

----------------------------------------------------------------

"Jos nyt vain säilytät Kristuksen sovinnon ja maksun puhtaana ja sekoittamattomana, inhimillisiä ponnistuksia siihen lisäämättä, niin saat elää niin ankarasti kuin tahdot, tehdä kaikenlaisia hyviä töitä, ottaa vaarin kutsumuksestasi ja tehdä kaikkea, mitä Jumalan sana meille käskee. Sellaiset työt ovat silloin Jumalalle otollisia, kun ne vuotavat oikeasta lähteestä, nimittäin rakkaudesta Jumalaan ja vilpittömästä tahdosta noudattaa Jumalan käskyjä, ei siis syntejäsi sovittaaksesi, vaan Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen hyödyksi.
- -
Kun nyt olet uskolla käsittänyt Kristuksen, jonka kautta sinä olet vanhurskas, niin rupea nyt tekemään hyvää, rakasta Jumalaa ja lähimmäistäsi, rukoile, kiitä, saarnaa, ylistä ja tunnusta Jumalan nimeä, tee hyvää ja palvele lähimmäistäsi, hoida virkasi! Nämä ovat oikeita hyviä töitä, jotka vuotavat siitä uskosta ja sydämen iloisuudesta, joka syntyy siitä, että meillä on armosta syntien anteeksiantamus Kristuksen kautta.

Millaisen kristityn elämän tulee olla, sen voi lyhyesti ja totuudessa sanoa näin: hänellä tulee olla hyvä sydän Jumalan edessä ja hyvä tahto lähimmäistä kohtaan. Siihen sisältyy kaikki.

Puhdas sydän on sen luontoinen, että se palvelee ja suo kaikkea hyvää jokaiselle, sen tähden ettei Jumala erota ketään, vaan tahtoo, että minun tulee rakastaa lähimmäistäni, olkoonpa hän ystävä tai vihollinen, hurskas tai paha ihminen. Sillä jos hän onkin paha ja minua vahingoittaa, niin on hänellä kuitenkin se nimi, että hän on lähimmäiseni. Tosin on hurskas enemmän rakastettava, ja sellaiseen ihmiseen pitäydytään tietysti mieluimmin ja päin vastoin vältetään ja kammotaan pahaa ihmistä. Mutta tämä on kuitenkin vielä lihaa ja verta eikä oikeaa rakkautta. Sillä kristitty ei saa johtaa rakkauttansa ihmisestä, kuten maailma, vaan hänen tulee sanoa näin: en rakasta sinua sen tähden, että olet hurskas taikka paha, rakkauteni perustuu sanaan, joka minua opettaa rakastamaan lähimmäistäni niinkuin itseäni."

Luther opastaa. Lutherin neuvoja uskon ja elämän kysymyksissä. [Suom. ei mainintaa]. Helsinki 1943 (SNKL).

-------------------------------------------------------

"HYVISTÄ TÖISTÄ

Kun nyt olet uskolla käsittänyt Kristuksen, jonka kautta sinä olet vanhurskas, niin rupea nyt tekemään hyvää, rakasta Jumalaa ja lähimmäistäsi, rukoile, kiitä, saarnaa, ylistä ja tunnusta Jumalan nimeä, tee hyvää ja palvele lähimmäistäsi, hoida virkasi! Nämä ovat oikeita hyviä töitä, jotka vuotavat siitä uskosta ja sydämen iloisuudesta, joka syntyy siitä, että meillä on armosta syntien anteeksiantamus Kristuksen kautta. Mitä ristiä ja kärsimyksiä sitten ikinä tuleekin kärsittäväksi, ne keveästi kärsitään. Sillä kun synti on anteeksi annettu ja omatunto vapautettu synnin kuormasta ja hampaasta, voi kristitty helposti kärsiä kaiken. Hän tekee ja kärsii kaiken mielellään, kun kaikki on sisällisesti suloista ja hupaista.

Usko on elävä, toimiva, uuttera, valtava asia, joten on mahdotonta, ettei se lakkaamatta tekisi hyvää. Ei se liioin kysy, onko välttämättä tehtävä hyviä tekoja, vaan jo ennenkuin kysytään, se on ne jo tehnyt ollen alati toiminnassa.

Yhtä luonnollisesti kuin puu kantaa hedelmiä, yhtä luonnollisesti seuraavat hyvät teot uskoa. Samoinkuin ei puutakaan ole väkisin käsketty kantamaan hedelmiä, samoin ei uskovallekaan ole annettu mitään käskyä (1. Tim. 1 l.). Ei häntä myöskään vaadita tekemään hyvää, vaan hän tekee sitä itsestään, vapaaehtoisesti, samoinkuin hän ilman käskyä itsestään nukkuu, syö, juo, pukeutuu, näkee, kuulee, puhuu, kävelee ja seisoo.

Nämä kaksi asiaa eivät pääse erilleen toisistaan, nimittäin, että hedelmän on seurattava uskoa tai - usko ei ole oikea.

Vain ne ovat hyviä tekoja, jotka koituvat lähimmäiselle palvelukseksi ja hänelle hyväksi; niin, mitä rakkaus muuten on, jollei pelkästään toimimista lähimmäisen hyväksi lakkaamatta?

Jumalalle tehtyjä hyviä tekoja ei nimitetä hyviksi teoiksi, vaan ne, joita meidän lähimmäisellemme tulee tehdä, ovat hyviä tekoja.

Hyvä teko on se, mikä toisille koituu hyväksi.

Kirottua ja tuomittua on kaikki elämä, joka omaksi hyödyksi ja hyväksi eletään ja jossa sitä etsitään; kirottuja kaikki teot, jotka eivät rakkaudessa tapahdu.

Mitä korkeampia ja parempia teot ovat, sitä vähemmän ne pistävät silmiin.

Seurakunnissamme, joissa mitä ahkerimmin teroitetaan oikeata oppia hyvistä teoista, hallitsevat — ihme kyllä — toimettomuus ja uneliaisuus. Mitä enemmän neuvomme ja kehoitamme ihmisiä tekemään hyvää, harjoittamaan keskinäistä rakkautta, luopumaan vatsan murheista y. m., sitä laiskemmiksi ja kylmemmiksi he tulevat kaikkiin jumalisuuden harjoituksiin.

Ellei armoa eikä uskoa saarnata, ei kukaan tule autuaaksi, sillä yksin usko tekee vanhurskaaksi ja autuaaksi. Toisaalta taas, jos uskoa saarnataan, niinkuin sitä on saarnattava, käsittävät useimmat ihmiset uskonopin lihallisesti ja tekevät hengenvapaudesta lihanvapauden. Tämä sopimaton menettely saattaa minut toisinaan niin kärsimättömäksi, että usein toivon, että sellaiset porsaat, jotka tallaavat helmet jalkoihinsa, vielä olisivat paavin-hirmuvallan alaisia. Sillä mahdotonta on hallita tätä Gomorran kansaa rauhan evankeliumilla."

Ole turvallisella mielin (kokoelma). Toim. Margareta ja Aleksi Lehtonen. Helsinki 1951. (OTAVA)

-----------------------------------------------------------

"Katso siis, kuinka kaunis kultainen kiehkura näistä kolmesta käskystä ja niiden teoista muodostuu ja kuinka ensimmäisestä käskystä ja uskosta vuotaa toinen ja vielä kolmaskin; kolmas taas johtaa toisen kautta takaisin ensimmäiseen. Sillä ensimmäinen teko on siinä, että uskotaan, turvataan ja luotetaan Jumalaan. Siitä vuotaa toinen hyvä teko, Jumalan nimen ylistäminen, hänen armonsa tunnustaminen ja hänelle yksin kaiken kunnian antaminen. Sitten seuraa kolmas: jumalanpalveluksen viettäminen rukoilemalla, kuulemalla saarnaa, mietiskelemällä Jumalan hyviä tekoja sekä sen lisäksi vielä itseään kiduttamalla ja pitämällä lihaansa kurissa."
Puhe hyvistä teoista. Valitut teokset 2,237-316. Suom. A.F. Peltonen ja Mauri E. Lehtonen. Porvoo 1959 (WSOY). Von den guten Werken, 1520. WA 6,202-276.

--------------------------------------------------

"Elokuun 21 päivänä

Room. 14:23

Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä. On siis opittava erottamaan teko teosta. Eräät teot tehdään ilman Hengen apua. Ne ovat toisinaan häpeällisiä, toisinaan kauniita. Kerrotaanhan monesta menneisyyden jalosta teosta. Sellaiset ovat järjen mieleen, sillä se antaa arvon vain tekojen suuruudelle, mutta ei niitä tehneelle henkilölle. Jos teot taas ovat vähäpätöisiä, niitä halveksitaan, vaikka niitä tehnyt henkilö olisikin pyhä.

Toiset teot taas tehdään Hengessä ja Hengen kautta. Vain sellaisia Raamattu ylistää. Sekin puhuu suurista teoista, mutta se arvioi niitä vain sen uskon mukaan, jossa ne ovat tehdyt. Niissä on tuo kallis aarre, Jumalan sana, jota edellisissä ei ole. Sellaiset teot näyttävät tosin vähäpätöisiltä, mutta hengellisesti katsoen ne ovat jaloja siksi, että ne lähtevät uskosta, sanasta ja Pyhästä Hengestä.

On siis opittava, mikä teossa on parhainta. Älä kiinnitä huomiotasi siihen, kuinka pitkäaikainen, suuri ja merkityksellinen se on. Jätä kaikki tuollainen sikseen ja tarkkaa vain sitä, onko se Jumalan käskyn ja uskon mukainen. Jumala näet mittaa kaikki teot. Jumalan edessä ei ole syntiä ja häpeää parempaa se, mikä ei lähde uskosta, vaikka elettäisiinkin siveästi ja puhtaasti tai jopa herätettäisiin kuolleita."

Mannaa Jumalan lapsille. Martti Lutherin kirjoista koottuja mietelmiä vuoden jokaiselle päivälle. Johdanto, kielen tarkistus ja toimitustyö Lauri Koskenniemi. 16. painos Juva 1994 (SLEY-kirjat).

----------------------------------------------------------------

"Toiseksi (on asia selvä) näistä apostolin sanoista (Room. 7:19): hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä, ja (v. 22, 23): minulla on halu Jumalan lakiin sisällisen ihmisen puolesta, mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan. Katso, hänessä on yhtä haavaa halu ja haluttomuus Jumalan lakiin. Hän yhtä haavaa tahtoo hyvää hengen jälkeen, eikä tee sitä kuitenkaan, vaan tekee päin vastoin. Siis, tämä vastenmielisyys on haluttomuus, joka on aina siinä, kussa halu on. Tämän halun avulla tekee hän hyvää, haluttomuuden kautta tekee hän pahaa. Haluttomuus on alkuansa lihasta, ja halu hengestä. Siis on siinä sen verran syntiä, minkä verran siinä on haluttomuutta, tukaluutta, pakkoa, vastustusta, ja sen verran on siinä ansiota, minkä verran siinä on halua, mieltymystä, vapautta, ihamielisyyttä. Sillä nämät molemmat ovat sekaisin kautta koko elämämme ja jokaisessa teossamme. Mutta jos siinä on kokonansa haluttomuutta, on se kuolettava synti ja luopuminen. Mutta täydellistä halua hyvään ei ole tässä elämässä, sentähden teemme alati syntiä, hyvääkin tehdessämme, milloin ehkä vähemmän, milloin enemmän. Tästä syystä ei ole maan päällä olemassa yhtään vanhurskasta, joka tekee hyvää, eikä tee syntiä. Sellainen vanhurskas on olemassa ainoastansa taivaassa. Siis, niinkuin ei yksikään ihminen ole ilman sellaista haluttomuutta, niin ei myös kukaan toimi ilman sitä. Ja juuri tästä syystä ei ole kukaan ilman syntiä. Sillä kuinka saattaa joku toimia sitä paitsi, jota paitsi ei kukaan saata elääkään eikä olemassa olla."
Luteruksen selitys Pyhän Salomonin saarnaajaan 7:20 saarnoista. Suom. Gustaf Dahlberg. Tohtori Martti Luteruksen Uskonpuhdistusta koskevia kirjoja 1,3-16. Helsinki 1890 (SLEY). Disputatio Heidelbergae habita. 1518. WA 1,358-367-374.
Viimeksi muokannut O.M päivämäärä 03 Maalis 2010, 12:12, muokattu yhteensä 1 kerran
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja nuusku » 03 Maalis 2010, 06:00

O.M/Luther kirjoitti:Vaikka pyhien kuuliaisuus ei ole täysin moitteeton heissä vielä jäljellä olevan synnin tähden, on se kuitenkin Jumalalle suloinen ja mieluinen Kristukseen luottavan uskon tähden.

// Tämän halun avulla tekee hän hyvää, haluttomuuden kautta tekee hän pahaa. Haluttomuus on alkuansa lihasta, ja halu hengestä. // Sillä nämät molemmat ovat sekaisin kautta koko elämämme ja jokaisessa teossamme. Mutta jos siinä on kokonansa haluttomuutta, on se kuolettava synti ja luopuminen. Mutta täydellistä halua hyvään ei ole tässä elämässä, sentähden teemme alati syntiä, hyvääkin tehdessämme, milloin ehkä vähemmän, milloin enemmän.

Näytit järjestäneen tänne melko mielenkiintoisia ja selventäviä leikkeitä. Täällähän oli joskus aiemmin puhetta näistä kysymyksistä.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja O.M » 03 Maalis 2010, 12:30

Lutherin käyttämä termi kristityn vapaudesta on mielestäni varsin selventävä: hengenvapautta eikä lihanvapautta. Kun Pyhän Hengen vaikutuksesta kristityn omakin henki (ihminenhän on Raamatun mukaan ruumis, sielu ja henki) haluaa tehdä hyvää, lihan tahtoessa tehdä pahaa, niin noudattaessaan hengen halua kristitty tekee vapaasta tahdostaan hyvää. Toki vapaan tahdon taustalla on Jumalan Pyhän Hengen vaikutus kristityn mielensuuntaan.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja O.M » 28 Syys 2010, 14:25

"2 p. Helmikuuta. Tit. 2:11 - 12.

Jumalan armo kaikille ihmisille terveellinen on ilmestynyt joka meidän opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja mailmalliset himot, ja tässä mailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään.

Joka puhtaasti, vanhurskaasti ja jumalisesti elää tahtoo, hänen pitää ottaa kaikki vaino tutkistelemukseen, ja ottaman ristin päällensä. Hän ei saa eksyä, vaikka hän eläisi yksinänsä kuin Loth Sodomassa Abraham Kaanaassa turhain, juopunein, irstasten, vanhurskattomain, viekasten, jumalattomain ihmisten joukossa. Mailma on ja mailma pysyy, mitä tahansa sanonet ja miten tahansa sodassa sen kanssa elänet, ja sitä mailmallisista halajamisistansa rankaiset. Katso, vaikea on asua raittiina kapakassa, siveästi porttolassa, jumalisesti tanssihuoneessa, vanhurskaasti voroin luolassa. Semmoinen mailma tekee siis tämän elämän huolelliseksi ja murheelliseksi, niin että ihminen suo, huutaa ja toivottaa itsellensä kuolemata ja viimeistä päivää, ja odottaa sitä sanomattomalla halajamisella. Tällaisessa tuskassa täytyy armon-elämän olla. Luonto ja ymmärrys ovat tässä kadotetut."

Bibliallinen lauseisto ja tavarasto 1-3. [Suom. ei mainintaa]. Turku 1877 (S. W. Wilén & kumpp.).
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00


Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron