Kirjoittaja O.M » 03 Maalis 2010, 01:04
"27. Kääntykää Herran puoleen, huulillanne vilpittömät sanat, sanokaa hänelle: "Anna kaikki meidän syntimme anteeksi ja ota vastaan paras lahjamme: me tuomme sinulle uhriksi rukouksemme, huultemme hedelmän." Hoos. 14:3.
Kun uskon kautta saamme synnit anteeksi, vuotavat sydämestä puhtaat ja Jumalalle mieleiset työt aivan kuin puhtaasta kaivosta. Vaikka pyhien kuuliaisuus ei ole täysin moitteeton heissä vielä jäljellä olevan synnin tähden, on se kuitenkin Jumalalle suloinen ja mieluinen Kristukseen luottavan uskon tähden. Näitä töitä kutsutaan nyt parannuksen hedelmiksi, joista ensimmäiset ovat huultemme uhrit, niin kuin profeettakin tässä mainitsee: että kielemme ylistää Jumalaa hänen laupeutensa tähden. Mitä muuta me viheliäiset ihmiset osaisimme tehdä kuin ylistää Jumalan suurta hyvyyttä, niin kuin psalmissa on kirjoitettu: "Kuinka voisin maksaa Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt?" (Ps. 116:12.) Jos näin uhraamme rukouksemme, huultemme hedelmän, eli huudamme avuksi Herran nimeä ja julistamme hänen laupeuttaan, jonka hän on meille Kristuksessa osoittanut, niin olemme oikeita, Jumalalle kelpaavia pappeja.
- -
12. Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teossa ja totuudessa. 1. Joh. 3:18.
Kun olemme oppineet uskomaan Kristukseen, opimme sitten myös hyvistä töistä näin: Kun uskon kautta olet käsittänyt ja saanut Kristuksen, jonka kautta olet vanhurskas, niin mene ja osoita vastarakkautta Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Rukoile Jumalaa, kiitä, kunnioita, ylistä ja tunnusta hänen nimeään! Tee hyvää ja palvele lähimmäistäsi! Tee velvollisuutesi virassasi ja säädyssäsi! Nämä ovat todellisia hyviä töitä, jotka vuotavat uskosta ja sydämen halusta, kun syntien anteeksiantamus on omistettu armosta Kristuksen kautta.
13. Minä päättelen, etteivät nykyisen ajan kärsimykset ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme. Room. 8:18.
Mitä vastuksia onkin kärsittävä ja mitä ristiä kannettava, se kaikki muuttuu keveäksi ja suloiseksi, sillä se ies, jonka Kristus antaa, on hyvä kantaa, ja hänen kuormansa on kevyt (Matt. 11:30). Kun synnit ovat anteeksiannetut ja omatunto on saanut rauhan, kristitty voi kestää helposti kaiken muun, sillä kaikki on nyt muuttunut hänelle sisäisesti suloiseksi ja mieluisaksi. Sen tähden hänen henkensä myös tekee ja kärsii kaikki mielellään, vaikka liha aiheuttaa kyllä vaikeuksia. Kun taas ihminen elää omassa vanhurskaudessaan, muuttuvat kaikki hänen työnsä ja kärsimyksensä hänelle hyvin raskaiksi ja vaikeiksi, sillä hän tekee ne vastenmielisesti ja haluttomasti."
Matkaevästä. Uudistetun laitoksen toim. Marja Koskenniemi. PorvooJuva 1996 (SLEY).
----------------------------------------------------------------
"Jos nyt vain säilytät Kristuksen sovinnon ja maksun puhtaana ja sekoittamattomana, inhimillisiä ponnistuksia siihen lisäämättä, niin saat elää niin ankarasti kuin tahdot, tehdä kaikenlaisia hyviä töitä, ottaa vaarin kutsumuksestasi ja tehdä kaikkea, mitä Jumalan sana meille käskee. Sellaiset työt ovat silloin Jumalalle otollisia, kun ne vuotavat oikeasta lähteestä, nimittäin rakkaudesta Jumalaan ja vilpittömästä tahdosta noudattaa Jumalan käskyjä, ei siis syntejäsi sovittaaksesi, vaan Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen hyödyksi.
- -
Kun nyt olet uskolla käsittänyt Kristuksen, jonka kautta sinä olet vanhurskas, niin rupea nyt tekemään hyvää, rakasta Jumalaa ja lähimmäistäsi, rukoile, kiitä, saarnaa, ylistä ja tunnusta Jumalan nimeä, tee hyvää ja palvele lähimmäistäsi, hoida virkasi! Nämä ovat oikeita hyviä töitä, jotka vuotavat siitä uskosta ja sydämen iloisuudesta, joka syntyy siitä, että meillä on armosta syntien anteeksiantamus Kristuksen kautta.
Millaisen kristityn elämän tulee olla, sen voi lyhyesti ja totuudessa sanoa näin: hänellä tulee olla hyvä sydän Jumalan edessä ja hyvä tahto lähimmäistä kohtaan. Siihen sisältyy kaikki.
Puhdas sydän on sen luontoinen, että se palvelee ja suo kaikkea hyvää jokaiselle, sen tähden ettei Jumala erota ketään, vaan tahtoo, että minun tulee rakastaa lähimmäistäni, olkoonpa hän ystävä tai vihollinen, hurskas tai paha ihminen. Sillä jos hän onkin paha ja minua vahingoittaa, niin on hänellä kuitenkin se nimi, että hän on lähimmäiseni. Tosin on hurskas enemmän rakastettava, ja sellaiseen ihmiseen pitäydytään tietysti mieluimmin ja päin vastoin vältetään ja kammotaan pahaa ihmistä. Mutta tämä on kuitenkin vielä lihaa ja verta eikä oikeaa rakkautta. Sillä kristitty ei saa johtaa rakkauttansa ihmisestä, kuten maailma, vaan hänen tulee sanoa näin: en rakasta sinua sen tähden, että olet hurskas taikka paha, rakkauteni perustuu sanaan, joka minua opettaa rakastamaan lähimmäistäni niinkuin itseäni."
Luther opastaa. Lutherin neuvoja uskon ja elämän kysymyksissä. [Suom. ei mainintaa]. Helsinki 1943 (SNKL).
-------------------------------------------------------
"HYVISTÄ TÖISTÄ
Kun nyt olet uskolla käsittänyt Kristuksen, jonka kautta sinä olet vanhurskas, niin rupea nyt tekemään hyvää, rakasta Jumalaa ja lähimmäistäsi, rukoile, kiitä, saarnaa, ylistä ja tunnusta Jumalan nimeä, tee hyvää ja palvele lähimmäistäsi, hoida virkasi! Nämä ovat oikeita hyviä töitä, jotka vuotavat siitä uskosta ja sydämen iloisuudesta, joka syntyy siitä, että meillä on armosta syntien anteeksiantamus Kristuksen kautta. Mitä ristiä ja kärsimyksiä sitten ikinä tuleekin kärsittäväksi, ne keveästi kärsitään. Sillä kun synti on anteeksi annettu ja omatunto vapautettu synnin kuormasta ja hampaasta, voi kristitty helposti kärsiä kaiken. Hän tekee ja kärsii kaiken mielellään, kun kaikki on sisällisesti suloista ja hupaista.
Usko on elävä, toimiva, uuttera, valtava asia, joten on mahdotonta, ettei se lakkaamatta tekisi hyvää. Ei se liioin kysy, onko välttämättä tehtävä hyviä tekoja, vaan jo ennenkuin kysytään, se on ne jo tehnyt ollen alati toiminnassa.
Yhtä luonnollisesti kuin puu kantaa hedelmiä, yhtä luonnollisesti seuraavat hyvät teot uskoa. Samoinkuin ei puutakaan ole väkisin käsketty kantamaan hedelmiä, samoin ei uskovallekaan ole annettu mitään käskyä (1. Tim. 1 l.). Ei häntä myöskään vaadita tekemään hyvää, vaan hän tekee sitä itsestään, vapaaehtoisesti, samoinkuin hän ilman käskyä itsestään nukkuu, syö, juo, pukeutuu, näkee, kuulee, puhuu, kävelee ja seisoo.
Nämä kaksi asiaa eivät pääse erilleen toisistaan, nimittäin, että hedelmän on seurattava uskoa tai - usko ei ole oikea.
Vain ne ovat hyviä tekoja, jotka koituvat lähimmäiselle palvelukseksi ja hänelle hyväksi; niin, mitä rakkaus muuten on, jollei pelkästään toimimista lähimmäisen hyväksi lakkaamatta?
Jumalalle tehtyjä hyviä tekoja ei nimitetä hyviksi teoiksi, vaan ne, joita meidän lähimmäisellemme tulee tehdä, ovat hyviä tekoja.
Hyvä teko on se, mikä toisille koituu hyväksi.
Kirottua ja tuomittua on kaikki elämä, joka omaksi hyödyksi ja hyväksi eletään ja jossa sitä etsitään; kirottuja kaikki teot, jotka eivät rakkaudessa tapahdu.
Mitä korkeampia ja parempia teot ovat, sitä vähemmän ne pistävät silmiin.
Seurakunnissamme, joissa mitä ahkerimmin teroitetaan oikeata oppia hyvistä teoista, hallitsevat — ihme kyllä — toimettomuus ja uneliaisuus. Mitä enemmän neuvomme ja kehoitamme ihmisiä tekemään hyvää, harjoittamaan keskinäistä rakkautta, luopumaan vatsan murheista y. m., sitä laiskemmiksi ja kylmemmiksi he tulevat kaikkiin jumalisuuden harjoituksiin.
Ellei armoa eikä uskoa saarnata, ei kukaan tule autuaaksi, sillä yksin usko tekee vanhurskaaksi ja autuaaksi. Toisaalta taas, jos uskoa saarnataan, niinkuin sitä on saarnattava, käsittävät useimmat ihmiset uskonopin lihallisesti ja tekevät hengenvapaudesta lihanvapauden. Tämä sopimaton menettely saattaa minut toisinaan niin kärsimättömäksi, että usein toivon, että sellaiset porsaat, jotka tallaavat helmet jalkoihinsa, vielä olisivat paavin-hirmuvallan alaisia. Sillä mahdotonta on hallita tätä Gomorran kansaa rauhan evankeliumilla."
Ole turvallisella mielin (kokoelma). Toim. Margareta ja Aleksi Lehtonen. Helsinki 1951. (OTAVA)
-----------------------------------------------------------
"Katso siis, kuinka kaunis kultainen kiehkura näistä kolmesta käskystä ja niiden teoista muodostuu ja kuinka ensimmäisestä käskystä ja uskosta vuotaa toinen ja vielä kolmaskin; kolmas taas johtaa toisen kautta takaisin ensimmäiseen. Sillä ensimmäinen teko on siinä, että uskotaan, turvataan ja luotetaan Jumalaan. Siitä vuotaa toinen hyvä teko, Jumalan nimen ylistäminen, hänen armonsa tunnustaminen ja hänelle yksin kaiken kunnian antaminen. Sitten seuraa kolmas: jumalanpalveluksen viettäminen rukoilemalla, kuulemalla saarnaa, mietiskelemällä Jumalan hyviä tekoja sekä sen lisäksi vielä itseään kiduttamalla ja pitämällä lihaansa kurissa."
Puhe hyvistä teoista. Valitut teokset 2,237-316. Suom. A.F. Peltonen ja Mauri E. Lehtonen. Porvoo 1959 (WSOY). Von den guten Werken, 1520. WA 6,202-276.
--------------------------------------------------
"Elokuun 21 päivänä
Room. 14:23
Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä. On siis opittava erottamaan teko teosta. Eräät teot tehdään ilman Hengen apua. Ne ovat toisinaan häpeällisiä, toisinaan kauniita. Kerrotaanhan monesta menneisyyden jalosta teosta. Sellaiset ovat järjen mieleen, sillä se antaa arvon vain tekojen suuruudelle, mutta ei niitä tehneelle henkilölle. Jos teot taas ovat vähäpätöisiä, niitä halveksitaan, vaikka niitä tehnyt henkilö olisikin pyhä.
Toiset teot taas tehdään Hengessä ja Hengen kautta. Vain sellaisia Raamattu ylistää. Sekin puhuu suurista teoista, mutta se arvioi niitä vain sen uskon mukaan, jossa ne ovat tehdyt. Niissä on tuo kallis aarre, Jumalan sana, jota edellisissä ei ole. Sellaiset teot näyttävät tosin vähäpätöisiltä, mutta hengellisesti katsoen ne ovat jaloja siksi, että ne lähtevät uskosta, sanasta ja Pyhästä Hengestä.
On siis opittava, mikä teossa on parhainta. Älä kiinnitä huomiotasi siihen, kuinka pitkäaikainen, suuri ja merkityksellinen se on. Jätä kaikki tuollainen sikseen ja tarkkaa vain sitä, onko se Jumalan käskyn ja uskon mukainen. Jumala näet mittaa kaikki teot. Jumalan edessä ei ole syntiä ja häpeää parempaa se, mikä ei lähde uskosta, vaikka elettäisiinkin siveästi ja puhtaasti tai jopa herätettäisiin kuolleita."
Mannaa Jumalan lapsille. Martti Lutherin kirjoista koottuja mietelmiä vuoden jokaiselle päivälle. Johdanto, kielen tarkistus ja toimitustyö Lauri Koskenniemi. 16. painos Juva 1994 (SLEY-kirjat).
----------------------------------------------------------------
"Toiseksi (on asia selvä) näistä apostolin sanoista (Room. 7:19): hyvää, jota minä tahdon, en minä tee, vaan pahaa, jota en minä tahdo, teen minä, ja (v. 22, 23): minulla on halu Jumalan lakiin sisällisen ihmisen puolesta, mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan. Katso, hänessä on yhtä haavaa halu ja haluttomuus Jumalan lakiin. Hän yhtä haavaa tahtoo hyvää hengen jälkeen, eikä tee sitä kuitenkaan, vaan tekee päin vastoin. Siis, tämä vastenmielisyys on haluttomuus, joka on aina siinä, kussa halu on. Tämän halun avulla tekee hän hyvää, haluttomuuden kautta tekee hän pahaa. Haluttomuus on alkuansa lihasta, ja halu hengestä. Siis on siinä sen verran syntiä, minkä verran siinä on haluttomuutta, tukaluutta, pakkoa, vastustusta, ja sen verran on siinä ansiota, minkä verran siinä on halua, mieltymystä, vapautta, ihamielisyyttä. Sillä nämät molemmat ovat sekaisin kautta koko elämämme ja jokaisessa teossamme. Mutta jos siinä on kokonansa haluttomuutta, on se kuolettava synti ja luopuminen. Mutta täydellistä halua hyvään ei ole tässä elämässä, sentähden teemme alati syntiä, hyvääkin tehdessämme, milloin ehkä vähemmän, milloin enemmän. Tästä syystä ei ole maan päällä olemassa yhtään vanhurskasta, joka tekee hyvää, eikä tee syntiä. Sellainen vanhurskas on olemassa ainoastansa taivaassa. Siis, niinkuin ei yksikään ihminen ole ilman sellaista haluttomuutta, niin ei myös kukaan toimi ilman sitä. Ja juuri tästä syystä ei ole kukaan ilman syntiä. Sillä kuinka saattaa joku toimia sitä paitsi, jota paitsi ei kukaan saata elääkään eikä olemassa olla."
Luteruksen selitys Pyhän Salomonin saarnaajaan 7:20 saarnoista. Suom. Gustaf Dahlberg. Tohtori Martti Luteruksen Uskonpuhdistusta koskevia kirjoja 1,3-16. Helsinki 1890 (SLEY). Disputatio Heidelbergae habita. 1518. WA 1,358-367-374.
Viimeksi muokannut
O.M päivämäärä 03 Maalis 2010, 12:12, muokattu yhteensä 1 kerran
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."
Virsi 538:4.