Koreilusta

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

Koreilusta

ViestiKirjoittaja O.M » 08 Marras 2009, 17:44

Ulkonäköjutut tuntuvat herättävän paljon keskustelua netissä. Siksi on kiintoisaa tarkastella, mitä mieltä Martti Luther oli niistä.

Laadin seuraavista lainauksista lyhyen referaatin. Jokainen voi kursivoiduista lainauksista tarkastaa, pitääkö referaatti hänen mielestään paikkaansa.

Lutherin mukaan lasten kasvatuksessa on tärkeää, ettei lapsia päästettäisi mielin määrin esiintymään, "juoksemaan", tanssimaan, koristautumaan ja miellyttämään ihmisiä. Luther näet katsoo, että sellainen on omiaan lisäämään lasten kiintymystä maailmaan ja kasvattaa siten maailmanrakkautta.

Kalliista vaatteista Luther ajattelee, että sellaisenaan ne eivät ole syntiä. Kuitenkin jos ihmisen sydän riippuu niissä, hän tekee niistä itselleen epäjumalan.

Lutherin mukaan ei vain jumalisen naisen, vaan myös jumalisen miehen kaunistuksen tulee olla sisäinen kaunistus, sävyisä ja hiljainen henki. Hän toteaa, että on ollut jumalisia naisia, jotka ovat asemansa puolesta joutuneet pitämään komeita ja kauniita vaatteita, mutta he ovat niitä pitäneet halpa-arvoisina. Lutherin mielestä etenkin naisen luonto on sellainen, että se helposti kiintyy koreiluun, jonka vuoksi heitä olisi esteltävä ja pidäteltävä koreilemasta liikaa.

Poimin erityisesti Lutherilta yhden virkkeen, johon kiteytynee Lutherin käsitys koreilusta: "Kun ihmiset kiintyvät koristeihin, he eivät luovu niistä." Onko ko. asia ajankohtainen meidänkin aikanamme? Voiko ihmisen sydän kiintyä kalliisiin vaatteisiin tai koristeisiin niin paljon, ettei hän näe tarvetta luopua niistä, vaikka koko muu seurakunta pitäisi niitä maailmallisina ja pahentuisi niistä?

"Toisia on, jotka turmelevat lapsiansa siten, että antavat heille tilaisuutta rakastamaan maailmaa, että voivat rohkeasti esiintyä, juosta, tanssia, koristaa itseänsä, miellyttää ihmisiä ja siten kiihottavat heidän haluansa olla maailman kaltaiset. Harvassa on niitä, jotka pitävät huolta lapsistansa niissä suhteissa, jotka koskevat Jumalaa ja heidän sielunsa autuutta; he hankkivat vaan lapsillensa vaatteita, huvia, rikkautta ja kunniaa. Niin ylenkatsotaan Jumalan sanaa kaikessa salaisuudessa ja, mitä profeetat Esaias (Jes. 57:5) ja Jeremias (Jer. 7:31 ja Jer. 32:35) sanovat, tulee siten täytetyksi, niin että vanhemmat uhraavat omat lapsensa kuningas Manassen tavalla, joka poltti ja uhrasi lapsensa Molokille, 2. Kun. 21:6. Ja mitä muuta onkaan, kuin lapsensa uhraamista epäjumalalle, kun kasvattaa häntä enemmän rakastamaan maailmaa kuin Jumalaa. Antakaa heidän vaan elää maailman haluissa ja iloissa, niin pian heissä on sammunut rakkaus Jumalaan ja kaikkiin hyviin haluihin. Kauheata on olla isä ja äiti, jos vaan lihalliset himot saavat vallita!"
(Neuvoja kristilliseen lasten kasvatukseen sekä sananen kasteesta.)

"19. Yksinkertaisuus puvussa

Evankeliumissa rikkaasta miehestä sanotaan, että hän pukeutui kalleihin vaatteihin; mutta ei rangaistus siitä syystä häntä kohdannut, sillä olivathan monet pyhät miehet ja hurskaat kuninkaat kantaneet kalliita vaatteita; mutta rikasta miestä kohtasi rangaistus siitä syystä, että hänen sydämensä riippui niistä, että hän löysi kaiken huvinsa ja ilonsa niistä ja teki niistä itselleen epäjumalan. Tätä tarkoittaa Jesus sanoilla: "joka päivä", josta huomaa, ett’eivät mitkään eri tilaisuudet tahi hänen virkansa vaatinut häntä pukeutumaan yllämainittuun tapaan, vaan että hän ainoastaan tyydytti omaa haluaan ja palveli itseään tuollaisen ylellisyyden kautta. Ja sillä lailla tekevät monet, tyydyttäessään omaa haluaan ja ylpeyttään ja pukeutuessaan kalleihin vaatteihin, voidakseen siten kopeilla ja ylpeillä toisten nähden, ja unohtavat Jumalan, sekä syöksevät usein itsensä ja omaisensa köyhyyteen ja kurjuuteen, jolloin he, pantuaan kaiken omaisuutensa koristuksiin ja loistoon, surkeasti valittavat, eivätkä tiedä mistä saavat elatuksensa. Oi, sinä houkkio! Oletkohan sinä huonompi kuin naapurisi siitä syystä, ett‘ei sinulla ole yhtä kauniita vaatteita kuin hänellä? Olisikohan ruumiisi sen kautta tullut paremmaksi tahi sielusi kauniimmaksi? Tokkohan Jumala suosii tuollaista koreilemista ja sentähden paremmin mielistyy sinuun? Siinä missä kristinusko on tullut sydämen asiaksi, ei välitetä kauniista vaatteista, vaan etsitään ainoastaan Jumalaa ja Hänen vanhurskauttaan ja se yksin pidetään koristuksena ja kaunistuksena; mutta siinä missä ei kristillisyyttä ole, keksii ihminen kaikenlaisia hullutuksia, riippuu siinä kiinni, himoitsee sitä eikä saa rauhaa ennenkuin se on saavutettu, löytää siinä kaiken ilonsa eikä pidä huolta siitä missä suhteessa hänen sydämensä on Jumalaan, vaan ainoastaan siitä, että ruumis on hyvin koristeltu. Ja tästä on myöskin seurauksena, että rakkaus lähimmäiseen unohtuu, kuten rikkaan miehenkin kävi, joka antoi köyhän Latsaruksen maata ovensa edessä, eikä antanut hänelle minkäänlaista apua; sillä se, joka ei rakasta Jumalaa, ei hän myöskään rakasta lähimmäistään. Jos joku köyhä tulee pyytämään apua, siloin sanotaan heti: "Oi, eihän minulla itsellänikään ole mitään!" Mutta koristuksiin ja turhuuteen on kyllä varoja hankittavana. Varo siis, ett’ei sinulle käy niinkuin rikkaalle miehelle, ja ett‘et sinä joudu ijankaikkiseen piinan sijaan."

(Kristityn vaellus Kristuksen jäljissä. Tohtori Martti Lutherin elämänohjeita kristitylle 2.)

"1. Piet. 3:3 - 4: »Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteihin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, sävyisän ja hiljaisen hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.»

Tämän sisällisen aarteen omistakoon ei ainoastaan vaimo, vaan myös mies. Mutta tässä kysynee joku, onko käskyä vai ei siitä, mitä Pietari puhuu kaunistuksesta. Me luemme Esterin kantaneen kultaista kruunua ja kallisarvoisia koristeita, niinkuin kuningattaren sopii, samoin myös Juditin. Mutta samalla kirjoitetaan, että he ovat halpoina pitäneet koristeet ja pakosta niitä kantaneet. Sentähden mekin sanomme: Vaimolla tulee olla sellainen mieli, että hän ei välitä koristeista. Muuten on niin, että kun ihmiset kiintyvät koristeihin, he eivät luovu niistä, sellainen on heidän tapansa ja luontonsa; sentähden kristillisen vaimon tulee pitää ne halpoina. Mutta jos hänen miehensä tahtoo tai joku muu pätevä syy vaatii häntä koristautumaan, käy se kyllä laatuun. Mutta hänen kaunistuksensa olkoon — niinkuin Pietari tässä sanoo — sisällinen kaunistus, sävyisä ja hiljainen henki. Sinulla on kylliksi kaunistusta, kun olet miehellesi kaunis, Kristus ei tahdo sinua koreilemaan miellyttääksesi muita ihmisiä ja saadaksesi sievän naikkosen nimen. Mutta huolehdi siitä, että sinulla olisi sydämessä salattu aarre ja kallisarvoinen kaunistus — katoamattomuudessa, niinkuin Pietari sanoo —ja että viettäisit hyvin kunniallista ja siveätä elämää. Missä annetaan paljon arvoa koristeille, se on varma merkki siitä, ettei siellä ole paljon Henkeä, mutta missä on uskoa ja Henkeä, siellä koristeet tallataan jalkojen alle ja sanotaan kuningatar Esterin tavoin: »Herra, sinä tiedät, että minä inhoan kruunua, jota päässäni kannan ja että minun on pakko kantaa koristeita. Jos ei minun täytyisi niin tehdä kuninkaani mieliksi, minä mieluummin tallaisin koristeet jalkojeni alle.» Tällainen vaimo on miehellensä sitä mieluisampi. Sentähden tavoitelkoot he — sanoo Pietari — sisällisen ihmisen kaunistamista, niin että heissä on hiljainen henki katoamattomuudessa. Ei vain niin, että he pysyvät alallansa välttääkseen eksymystä ja häpeätä, vaan hänen mielestänsä heidän pyrkimyksenään olkoon säilyttää sisällisesti sielunsa horjumattomana oikeassa uskossa, niin ettei sille tapahdu vahinkoa.

Siitä tulee sitten sellainen sydän, joka ei tahdo ajatella kuinka näkyisi maailmalle ja sellainen sydän on Jumalalle kallisarvoinen. Jos joku vaimo koristelisi itseään pelkällä kullalla, jalokivillä ja helmillä aina jalkoihin asti, olisihan se hyvin komeaa. Mutta niin paljon et voi pukea koristeita vaimon ylle, että niitä voitaisiin verrata tuohon ylenpalttiseen sielun kaunistukseen, joka on Jumalalle kallisarvoinen. Kulta ja jalokivet ovat maailmalle kallisarvoisia, mutta Jumala inhoaa niitä. Mutta Jumalan arvostelun mukaan on tosi ja ihana kaunistus sillä vaimolla, jolla on hiljainen ja sävyisä henki. Koska Jumala itse pitää tätä asiaa kallisarvoisena, niin täytyyhän sen olla ihana asia. Kristityllä on kaikki, mitä Kristuksella on. Sillä usko, niinkuin olemme sanoneet, tuo mukanaan kaikki Kristuksen lahjat. Tämä on suuri ja kallis aarre ja sellainen kaunistus, jota kukaan ei voi kylliksi ylistää. Myöskin Jumalalle se on kallisarvoinen. Vaimoja on siis pidäteltävä ja esteltävä koreilemisesta, johon heillä kyllä on taipumusta Kun kristillinen vaimo tämän kuulee, laskee sydämellensä ja näin ajattelee: En anna arvoa koristeille, koskei Jumalakaan anna niille arvoa, mutta jos minun on niitä pidettävä, niin tahdon sen tehdä miehelleni mieliksi — silloin hän on hengessä oikein kaunistettu ja koristettu. Pietari esittää sitten esimerkin pyhistä vaimoista, kehoittaakseen vaimoja kristilliseen vaellukseen, sanoen:

1. Piet. 3:5 - 6: »Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat alamaisia miehilleen; niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi.»

Niinkuin nämä vaimot ovat itsensä kaunistaneet — tahtoo hän sanoa — samoin tekin tehkää, niinkuin Saarakin oli miehelleen Aabrahamille kuuliainen ja kutsui häntä herrakseen. Niin kerrotaan raamatussa, että enkeli tuli Aabrahamin luo ja sanoi: ’Tähän aikaan tulevana vuonna on Saaralla oleva poika. Silloin Saara nauroi ja sanoi näin: Koska minä olen vanha ja herranikin on vanha, heräisikö minussa vielä himo?‘ (1. Moos. 18:10 - 12.) Tätä raamatunlausetta Pietari on tutkinut ja sovittanut tähän kohtaan. Sillä Saara ei olisi kutsunut Aabrahamia herrakseen, jos hän ei olisi ollut hänelle alamainen ja aina kiinnittänyt katsettansa häneen."

(Valituille muukalaisille 1-2. Ensimmäisen ja toisen Pietarinkirjeen selitys.)

Seuraava on omaa pohdintaani (by O.M): asia voi olla joillekin vaikeaa ymmärtää keskeltä. Joidenkin mielestä jos joku ulkonäkökysymys on aiheuttanut pahennusta yhtenä aikakautena, sen tulee aiheuttaa pahennusta toisenakin aikakautena. Toisten mielestä taas jos joku ulkonäkökysymys ei ole aiheuttanut pahennusta yhtenä aikakautena, se ei saisi aiheuttaa pahennusta toisenakaan aikakautena.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja vanamo.n » 08 Marras 2009, 20:49

Mietin sitä, että kuinka paljon koreilunhalulla on yhteyttä yleensä naisen luonteen kanssa. On olemassa naisia, jotka luonnostaan ovat ns. askeettisempia pukeutumisensa ja korujen käytön suhteen, olivat he sitten uskovaisia tai epäuskoisia,
Jeesus, sinun alkamasi usko on ja kilvoitus.
Myös on sinun hallussasi matkan päässä vapahdus. Silloin minut uupuneen noudat kotiin taivaaseen. (Virsi 301:6)
Avatar
vanamo.n
ahkera
 
Viestit: 483
Liittynyt: 29 Elo 2009, 16:56
Paikkakunta: Laukaa

ViestiKirjoittaja metsätähti » 08 Marras 2009, 21:08

Ja toisia häiritsevät toiset korut tai vaatteet, toisia toiset. Itse yritän pitää kitani kiinni - uskohan se merkitsee, eivät ulkonaiset asiat. Jumala on naisenkin luonut luonteineen, ja monelle on luontevaa laittaa joku koru päällensä, ilman, että siinä olisi sydän kiinni. Elämän iloisiin asioihin voivat kuulua nämäkin. Ei koru sido minun mieltäni - paitsi se risti, jota haluan kaulassani kantaa. Se muistuttaa siitä, kenelle kuulun. :cool:
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)
Avatar
metsätähti
ahertaja
 
Viestit: 571
Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Paikkakunta: Pohjois-Suomi

ViestiKirjoittaja Taavetti » 08 Marras 2009, 21:51

Kajaanissa oli suviseurat vuonna 1978, seuraavalla viikolla oli Raamattukurssi Reisjärven opistolla. Siellä oli mahdollisuus jättää kirjallisia kysymyksiä, joiden pohjalta keskusteltiin yhdessä. Kurssilaiset kysyjää lukuun ottamatta, eivät tienneet, keltä mikäkin kysymys oli lähtenyt. Eräs kysymys oli naisten koristautumisesta. Kurssin opettaja kertoi kysymyksen luettuaan, ja sen perusteella, silmäilleensä paikalla olleiden naisten korumäärää. Hän kertoi todenneensa sen aivan sopivaksi, samaa mieltä olivat keskusteluun osallistuneet kurssilaisetkin. En saanut tietää, oliko joku hiljaiseksi jäänyt kurssilainen eri mieltä, vai mistä hän oli kysymyksensä aiheen oivaltanut.

Muistui mieleen eräs tälle foorumille kopioimani vanha saarna, jossa myös tätä aihetta käsiteltiin. Yritänpä kopsata siitä katkelman tähän. Lähetän viestin odottamaan, jatkaakseni sitä muokkaamalla hetken kuluttua.
Tällainen se on, puhe on pidetty 1970 -luvun loppupuolella.

Asia saattaa olla aivan oikeakin, niin kuin hiljakkoinkin kun muuan ukko oli tarttunut kiinni naisten rintaneuloihin, se oli niissä aivan hirveästi kiinni. Niin kuin kyynärpäästä kuivaisi kätensä, ettei saa sitä koukkuun ollenkaan. Se oli siihen yhteen asiaan kuivanut. Oltiin Oulussa nyt hiljakkoin kokouksessa, niin siellä oli muutama tarttunut naisten tukkaan. Siihen ne oli niin kuivaneet, kuin ei muuta syntiä olisi maailmassa olisikaan. Tämmönen se on se on se oikean silmän pahennus, että siinä on aivan oikea asia. Emme mekään koskaan saarnaa, että kaikki helyt ja remputukset pitää naisten rinnoissa olla. Mutta ei taas yhdestä ole milloinkaan tarttunut kiinni. Jos nainen panee rintaneulan, monilla mummuilla niitä on rinnassa ja ajattelee että niitä on omat tyttäret ja vävyt ostaneet. Niillä on tuollainen tunnearvo, ja mummojen sydän ei ole siinä neulassa kiinni. Se on kiinni Herrassa Jeesuksessa, ja se vähät siitä (neulasta) välittää, mutta se on se tunnearvo, että ne on sen saanu lahjana. Ja sitten niin, nyt kun tämä tälle linjalle meni, niin menköön. Ja sitten kun ne tarttuu siihen hiusjuttuunkin, niin että kuin siellä sanotaan, että ei kahara hiuksilla, eikä naisten kaunistus ole hiusten palmikoinnissa. Niin palmikoiminenkin on sitten syntiä ja kaharahiukset on syntiä, niin mikä se on sitten se synnitön tukkalaite? Ei tiedä mikä se pitäisi olla.

Mutta nyt kun tätäkin ajatellaan, että kun apostolitkin saarnasivat sentään, niin kuin Paavalikin 35 vuotta, ja se kerkesi maailmassa muoti muuttua. Eihän se ole monta vuotta yksi muoti, eikä tukkamuoti, niin se oli yhteen aikaan mahottomasti kaharaksi pantiin tukka, ja se oli sen ajan muoti. Toisella kerralla oli palmikkomuoti, niin sitä vastaan oli annettu ojentava sana, että ei se sovi tuokaan muoti äärimmäisyys. Siksi se on tämän Jumalan sanan oikea ymmärtäminen ja evankeliumin hengessä oikein käsittäminen, voi kun se on tavattoman tärkeä asia. Että se sitten menee, että on jokaisen kurkussa ja oma henki ei kulje ollenkaan ja asiat menee niin kireälle, siitä loppuu vapaus ja rakkaus, että aina ollaan jotakin toisessa ja toista pöllyyttämässä jostakin asiasta. Ja sitten kun oikealla tavalla, oikea henki, niin sitä ei huomaakaan. Se peittää rakkaus paljon rikoksia ja ne jää rakkauden peiton alle. Niitä ei huomaakaan ja sitten jos huomaa, niin se toinen henki, että korjata sitä asiaa ja neuvoa siveyden hengessä, että ei tuo nyt ole sopivaa kristitylle tuo tuommoinen. Ja sillon ei jää sydämeen kiinni eikä kuivaa
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Rebekka » 08 Marras 2009, 22:22

Kiitos Taavetti tasta lainauksesta. Eihan uskomisemme ole ulkonaisesta kiinni. Sydan ja sielu tulee olla Jeesuksen verella pesty. Kylla ne oikeat arvot siita jokaisen naisenkin ajatuksiin tulee eika tee mielikaan itseaan kovasti ulkonaisesti koristella. Mina en ymmarra sita suuntausta, jos halutaan kaikessa matkia maailmallisuutta korujen ja maalien kaytossa.

Mita hiuksiin tulee, joillekin on annettu luonnostaan kihara tukka. Pitaisiko se vakivalloin suoristaa ollakseen mieliksi "tiukkapipoisille"? Pojallani oli todella valloittava syntymatukka yli vuoden vanhaksi kunnes isansa leikkautti sen. Suomi-reissullamme eraskin kuorma-autoilija tuttu pysaytti autonsa ja pyysi nahda onko rattaissa nukke vai lapsi.
Rebekka
pirteä
 
Viestit: 290
Liittynyt: 15 Maalis 2009, 23:21

ViestiKirjoittaja O.M » 09 Marras 2009, 10:12

Aihe tuli ajankohtaiseksi eräässä blogissa käynnissä olevan keskustelun myötä. Kirjoitin sen ikään kuin vastineeksi väitteille, joiden mukaan Lutherin kanta pukeutumiseen, koreiluun ja muihin ulkonäköön liittyviin kysymyksiin olisi ollut erilainen kuin vl:ten.

vanamo.n kirjoitti:Mietin sitä, että kuinka paljon koreilunhalulla on yhteyttä yleensä naisen luonteen kanssa. On olemassa naisia, jotka luonnostaan ovat ns. askeettisempia pukeutumisensa ja korujen käytön suhteen, olivat he sitten uskovaisia tai epäuskoisia,


Pitää varmasti paikkaansa. Ja onhan nykyään paljon sellaisia nuoria miehiäkin, joille ulkonäkökysymykset ovat todella tärkeitä.

metsätähti kirjoitti:Jumala on naisenkin luonut luonteineen, ja monelle on luontevaa laittaa joku koru päällensä, ilman, että siinä olisi sydän kiinni.


Tuo on aivan oikein ymmärretty, suhteellisen vastikään parannuksen armon saaneelta. Uskon, että opit ajan kanssa ilman kummempia neuvomisia asiat, jotka voivat aiheuttaa pahennusta uskovaisten keskuudessa. Sinänsä luvallisissa, mutta tarpeettomissa/ei-tarpeellisissa asioissa ei sydän ole kiinni silloin, jos niistä voi myös pahennuksen tähden luopua. Voi nimittäin olla, että on asioita, jotka uskovaiset mieltävät maailmallisiksi sen vuoksi, että ne eivät ole olleet uskovaisten keskuudessa tapana. Maailmasta parannuksen armon saaneen voi olla vaikeaa aluksi ymmärtää, mikä niissä on maailmallista. Kokemusteni mukaan melko nopeasti he kuitenkin alkavat omaehtoisesti mukautua uskovaisten elämään myös tapakulttuuria koskevien asioiden osalta.

Taavetti kirjoitti:Tällainen se on, puhe on pidetty 1970 -luvun loppupuolella.


Näköjään ajatukset kulkevat varsin samaa rataa, kun juuri tuota saarnapätkää lainasin toisen palstan keskustelussa. :)

Rebekka kirjoitti:Mina en ymmarra sita suuntausta, jos halutaan kaikessa matkia maailmallisuutta korujen ja maalien kaytossa.


Vaikka Rebekka et tietojeni mukaan ole tällä hetkellä vl:ten tavoin uskomassa, on sanottava, että ymmärrät kyllä mielestäni oikein ja keskeltä nuo ulkonäkökysymykset.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

Sana ja armo

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 16 Tammi 2010, 01:00

Luther: Sana ja armo. Hartauskirja vuoden jokaiselle päivälle.

Helluntaiviikon lauantai

Ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. 1. Kor. 1:28 - 29.

Laupias Jumala varjelkoon minua kuulumasta sellaiseen kristilliseen seurakuntaan, jossa on pelkkiä pyhiä. Tahdon olla ja jäädä sellaisten ihmisten pariin, joiden joukossa on myös arkoja, heikkoja ja sairaita, jotka tajuavat ja tuntevat omat syntinsä, kurjuutensa ja surkeutensa ja jotka myös herkeämättä sydämestään huokaavat ja huutavat Jumalalta lohdutusta ja apua, jotka uskovat syntien anteeksisaamiseen ja joita sanan tähden vainotaan. Saatana on ovela ilkimys; hurmahenkiensä kautta hän haluaa uskotella viattomille, ettei evankeliumin saarnasta ole mihinkään, meidän täytyy tarttua johonkin muuhun keinoon, meidän täytyy esimerkiksi elää pyhästi, kantaa ristiämme ja kärsiä suurta vainoa; ja tämän itsevalitsemamme pyhyyden väärän valan takia, joka on Jumalan sanaa vastaan, vainotaan monia. Mutta meidän vanhurskautemme ja pyhyytemme on Kristus, ja hänessä olemme täydellisiä, emme itsessämme. Tällä minä lohdutan itseäni ja pidän kiinni Pyhän Paavalin sanoista "Jeesus Kristus on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi."
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

Armo

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 23 Tammi 2010, 08:33

Armo

Armo ja lahja eroavat toisistaan siinä, että armo varsinaisesti merkitsee Jumalan lempeyttä ja mielisuosiota, jota hän tuntee itsessään meitä kohtaan, joka taivuttaa häntä antamaan Kristuksen ja vuodattamaan Hengen lahjoinensa meihin, niin kuin käy ilmi Room. 5. luvussa, jossa hän sanoo: armo ja lahja Kristuksessa jne.

Pahat halut ja synnit pysyvät pyhissä

Vaikka nyt lahjat ja Henki meissä päivittäin lisääntyvät, eivätkä vielä ole täydellisiä, niin että meihin vielä jää pahoja haluja ja syntejä, jotka taistelevat Henkeä vastaan, niin kuin hän sanoo Room. 7 ja Gal. 5 ja niin kuin 1 Moos. 3. luvussa on ilmoitettu, on oleva vaino vaimon siemenen ja käärmeen siemenen välillä.

Kuitenkin armo vaikuttaa niin paljon, että meidät luetaan Jumalan edessä kokonaan ja täydellisesti vanhurskaiksi. Sillä hänen armonsa ei jakaannu ja hajaannu niin kuin hänen lahjansa, vaan ottaa meidät kokonaan suosioon Kristuksen, meidän esirukoilijamme ja välimiehemme tähden ja sen tähden lahjat ovat meissä alkaneet.

Kristityt ovat vanhurskaita ja kuitenkin syntisiä

Niin sinä siis ymmärrät Room. 7. luvun, jossa Pyhä Paavali kuvaa itsensä vielä syntiseksi, ja kuitenkin hän 8. luvussa sanoo: Ei ole mitään tuomittavaa niissä, jotka ovat Kristuksessa, ei epätäydellisten lahjojen eikä Hengen takia. Lihan tähden, jota ei ole kuoletettu, me olemme vielä syntisiä, mutta koska me uskomme Kristukseen ja meillä on Hengen osallisuus, Jumala on meille niin suosiollinen ja armollinen, ettei hän tahdo sellaisia syntejä ottaa huomioon eikä tuomita, vaan menettelee Kristukseen uskomisemme mukaisesti, kunnes synti tulee kuoletetuksi.

Kirjasta: Kristus on Raamatun Herra ja Kuningas, Luth./Pekka Kinnunen.
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja hepa » 15 Huhti 2010, 13:56

Pukeutumisesta vanhassa testamentissa
4. Moos. 15:
37 Ja Herra puhui Mosekselle, sanoen:
38 Puhu Israelin lapsille, ja sano heille: että heidän pitää tekemän tilkoja vaatettensa liepeisiin, sukukunnillensa, ja heidän pitää paneman sinisen langan niiden tilkain päälle, jotka ovat heidän vaatettensa liepeissä,
39 Ja ne tilkat pitää oleman teille merkiksi, ja katsoissanne niiden päälle pitää teidän kaikki Herran käskyt muistaman ja tekemän ne, ettette tekisi teidän sydämenne ajatuksen jälkeen, ettekä myös huorin tekisi teidän silmäinne näyn jälkeen.

Jes. 3:16 Ja Herra sanoo: että Zionin tyttäret ovat ylpiät, ja käyvät kenossa kauloin, kiilusilminä, kävelevät ja koriasti astelevat, niinkuin jalat sidotut olisivat;
17 On siis Herra tekevä Zionin tytärten päät rupisiksi, ja Herra on paljastava heidän häpiänsä.
18 Silloin on Herra ottava kenkäin kaunistuksen pois, ja koriasti kudotut rihmat ja soljet,
19 Käädyt, ja rannerenkaat ja seppelit,
20 Kalliit pääliinat, ja polukset, ja päärihmat, ja lemausastiat, ja korvarenkaat,
21 Sormukset ja otsalehdet,
22 Juhlavaatteet, ja kaaput, ja timpit, ja kukkarot,
23 Peilit ja pienet liinavaatteet, ja lakit ja suvihameet.
24 Ja pitää häijy löyhkä hyvän hajun edestä oleman, ja nuora vyön edestä, ja paljas pää kaharain hiusten edestä, ja ahdas säkki avaran hameen edestä. Nämät kaikki sinun kauneutes siaan.
25 Sinun miehes kaatuvat miekan kautta, ja sinun väkeväs sodassa.
26 Ja heidän porttinsa pitää murehtiman ja valittaman: ja heidän pitää vaikiasti istuman maan päällä.
Jes. 4:
1 Ja seitsemän vaimoa tarttuvat silloin yhteen mieheen, ja sanovat: me tahdomme itseämme elättää ja vaatettaa; anna meitä ainoastaan sinun nimelläs nimitettää, että häväistyksemme otettaisiin meiltä pois.
2 Sinä päivänä on Herran vesa oleva rakas ja kallis; ja maan hedelmä jalo ja kaunis niiden tykönä, jotka Israelista vapahdetaan.
3 Ja on tapahtuva, että se joka Zionissa jäljellä on, ja se joka Jerusalemissa jäänyt on, pitää pyhäksi kutsuttaman; jokainen kuin kirjoitettu on eläväin seassa Jerusalemissa.
4 Silloin Herra pesee Zionin tytärten saastaisuuden, ja viruttaa Jerusalemin verenviat hänestä pois, tuomitsevan ja polttavan hengen kautta.
5 Ja Herra saattaa kaiken Zionin vuoren asumisen ylitse, ja kussa ikänä se koottu on, päivällä pilven ja savun, ja tulen paisteen yöllä palamaan; sillä suojelus pitää oleman kaiken kunnian ylitse.
6 Ja maja pitää oleman päivän varjoksi hellettä vastaan, ja turva ja varjelus rajuilmaa ja sadetta vastaan.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu


Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron