Ulkonäköjutut tuntuvat herättävän paljon keskustelua netissä. Siksi on kiintoisaa tarkastella, mitä mieltä Martti Luther oli niistä.
Laadin seuraavista lainauksista lyhyen referaatin. Jokainen voi kursivoiduista lainauksista tarkastaa, pitääkö referaatti hänen mielestään paikkaansa.
Lutherin mukaan lasten kasvatuksessa on tärkeää, ettei lapsia päästettäisi mielin määrin esiintymään, "juoksemaan", tanssimaan, koristautumaan ja miellyttämään ihmisiä. Luther näet katsoo, että sellainen on omiaan lisäämään lasten kiintymystä maailmaan ja kasvattaa siten maailmanrakkautta.
Kalliista vaatteista Luther ajattelee, että sellaisenaan ne eivät ole syntiä. Kuitenkin jos ihmisen sydän riippuu niissä, hän tekee niistä itselleen epäjumalan.
Lutherin mukaan ei vain jumalisen naisen, vaan myös jumalisen miehen kaunistuksen tulee olla sisäinen kaunistus, sävyisä ja hiljainen henki. Hän toteaa, että on ollut jumalisia naisia, jotka ovat asemansa puolesta joutuneet pitämään komeita ja kauniita vaatteita, mutta he ovat niitä pitäneet halpa-arvoisina. Lutherin mielestä etenkin naisen luonto on sellainen, että se helposti kiintyy koreiluun, jonka vuoksi heitä olisi esteltävä ja pidäteltävä koreilemasta liikaa.
Poimin erityisesti Lutherilta yhden virkkeen, johon kiteytynee Lutherin käsitys koreilusta: "Kun ihmiset kiintyvät koristeihin, he eivät luovu niistä." Onko ko. asia ajankohtainen meidänkin aikanamme? Voiko ihmisen sydän kiintyä kalliisiin vaatteisiin tai koristeisiin niin paljon, ettei hän näe tarvetta luopua niistä, vaikka koko muu seurakunta pitäisi niitä maailmallisina ja pahentuisi niistä?
"Toisia on, jotka turmelevat lapsiansa siten, että antavat heille tilaisuutta rakastamaan maailmaa, että voivat rohkeasti esiintyä, juosta, tanssia, koristaa itseänsä, miellyttää ihmisiä ja siten kiihottavat heidän haluansa olla maailman kaltaiset. Harvassa on niitä, jotka pitävät huolta lapsistansa niissä suhteissa, jotka koskevat Jumalaa ja heidän sielunsa autuutta; he hankkivat vaan lapsillensa vaatteita, huvia, rikkautta ja kunniaa. Niin ylenkatsotaan Jumalan sanaa kaikessa salaisuudessa ja, mitä profeetat Esaias (Jes. 57:5) ja Jeremias (Jer. 7:31 ja Jer. 32:35) sanovat, tulee siten täytetyksi, niin että vanhemmat uhraavat omat lapsensa kuningas Manassen tavalla, joka poltti ja uhrasi lapsensa Molokille, 2. Kun. 21:6. Ja mitä muuta onkaan, kuin lapsensa uhraamista epäjumalalle, kun kasvattaa häntä enemmän rakastamaan maailmaa kuin Jumalaa. Antakaa heidän vaan elää maailman haluissa ja iloissa, niin pian heissä on sammunut rakkaus Jumalaan ja kaikkiin hyviin haluihin. Kauheata on olla isä ja äiti, jos vaan lihalliset himot saavat vallita!"
(Neuvoja kristilliseen lasten kasvatukseen sekä sananen kasteesta.)
"19. Yksinkertaisuus puvussa
Evankeliumissa rikkaasta miehestä sanotaan, että hän pukeutui kalleihin vaatteihin; mutta ei rangaistus siitä syystä häntä kohdannut, sillä olivathan monet pyhät miehet ja hurskaat kuninkaat kantaneet kalliita vaatteita; mutta rikasta miestä kohtasi rangaistus siitä syystä, että hänen sydämensä riippui niistä, että hän löysi kaiken huvinsa ja ilonsa niistä ja teki niistä itselleen epäjumalan. Tätä tarkoittaa Jesus sanoilla: "joka päivä", josta huomaa, ett’eivät mitkään eri tilaisuudet tahi hänen virkansa vaatinut häntä pukeutumaan yllämainittuun tapaan, vaan että hän ainoastaan tyydytti omaa haluaan ja palveli itseään tuollaisen ylellisyyden kautta. Ja sillä lailla tekevät monet, tyydyttäessään omaa haluaan ja ylpeyttään ja pukeutuessaan kalleihin vaatteihin, voidakseen siten kopeilla ja ylpeillä toisten nähden, ja unohtavat Jumalan, sekä syöksevät usein itsensä ja omaisensa köyhyyteen ja kurjuuteen, jolloin he, pantuaan kaiken omaisuutensa koristuksiin ja loistoon, surkeasti valittavat, eivätkä tiedä mistä saavat elatuksensa. Oi, sinä houkkio! Oletkohan sinä huonompi kuin naapurisi siitä syystä, ett‘ei sinulla ole yhtä kauniita vaatteita kuin hänellä? Olisikohan ruumiisi sen kautta tullut paremmaksi tahi sielusi kauniimmaksi? Tokkohan Jumala suosii tuollaista koreilemista ja sentähden paremmin mielistyy sinuun? Siinä missä kristinusko on tullut sydämen asiaksi, ei välitetä kauniista vaatteista, vaan etsitään ainoastaan Jumalaa ja Hänen vanhurskauttaan ja se yksin pidetään koristuksena ja kaunistuksena; mutta siinä missä ei kristillisyyttä ole, keksii ihminen kaikenlaisia hullutuksia, riippuu siinä kiinni, himoitsee sitä eikä saa rauhaa ennenkuin se on saavutettu, löytää siinä kaiken ilonsa eikä pidä huolta siitä missä suhteessa hänen sydämensä on Jumalaan, vaan ainoastaan siitä, että ruumis on hyvin koristeltu. Ja tästä on myöskin seurauksena, että rakkaus lähimmäiseen unohtuu, kuten rikkaan miehenkin kävi, joka antoi köyhän Latsaruksen maata ovensa edessä, eikä antanut hänelle minkäänlaista apua; sillä se, joka ei rakasta Jumalaa, ei hän myöskään rakasta lähimmäistään. Jos joku köyhä tulee pyytämään apua, siloin sanotaan heti: "Oi, eihän minulla itsellänikään ole mitään!" Mutta koristuksiin ja turhuuteen on kyllä varoja hankittavana. Varo siis, ett’ei sinulle käy niinkuin rikkaalle miehelle, ja ett‘et sinä joudu ijankaikkiseen piinan sijaan."
(Kristityn vaellus Kristuksen jäljissä. Tohtori Martti Lutherin elämänohjeita kristitylle 2.)
"1. Piet. 3:3 - 4: »Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteihin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, sävyisän ja hiljaisen hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.»
Tämän sisällisen aarteen omistakoon ei ainoastaan vaimo, vaan myös mies. Mutta tässä kysynee joku, onko käskyä vai ei siitä, mitä Pietari puhuu kaunistuksesta. Me luemme Esterin kantaneen kultaista kruunua ja kallisarvoisia koristeita, niinkuin kuningattaren sopii, samoin myös Juditin. Mutta samalla kirjoitetaan, että he ovat halpoina pitäneet koristeet ja pakosta niitä kantaneet. Sentähden mekin sanomme: Vaimolla tulee olla sellainen mieli, että hän ei välitä koristeista. Muuten on niin, että kun ihmiset kiintyvät koristeihin, he eivät luovu niistä, sellainen on heidän tapansa ja luontonsa; sentähden kristillisen vaimon tulee pitää ne halpoina. Mutta jos hänen miehensä tahtoo tai joku muu pätevä syy vaatii häntä koristautumaan, käy se kyllä uun. Mutta hänen kaunistuksensa olkoon — niinkuin Pietari tässä sanoo — sisällinen kaunistus, sävyisä ja hiljainen henki. Sinulla on kylliksi kaunistusta, kun olet miehellesi kaunis, Kristus ei tahdo sinua koreilemaan miellyttääksesi muita ihmisiä ja saadaksesi sievän naikkosen nimen. Mutta huolehdi siitä, että sinulla olisi sydämessä salattu aarre ja kallisarvoinen kaunistus — katoamattomuudessa, niinkuin Pietari sanoo —ja että viettäisit hyvin kunniallista ja siveätä elämää. Missä annetaan paljon arvoa koristeille, se on varma merkki siitä, ettei siellä ole paljon Henkeä, mutta missä on uskoa ja Henkeä, siellä koristeet tallataan jalkojen alle ja sanotaan kuningatar Esterin tavoin: »Herra, sinä tiedät, että minä inhoan kruunua, jota päässäni kannan ja että minun on pakko kantaa koristeita. Jos ei minun täytyisi niin tehdä kuninkaani mieliksi, minä mieluummin tallaisin koristeet jalkojeni alle.» Tällainen vaimo on miehellensä sitä mieluisampi. Sentähden tavoitelkoot he — sanoo Pietari — sisällisen ihmisen kaunistamista, niin että heissä on hiljainen henki katoamattomuudessa. Ei vain niin, että he pysyvät alallansa välttääkseen eksymystä ja häpeätä, vaan hänen mielestänsä heidän pyrkimyksenään olkoon säilyttää sisällisesti sielunsa horjumattomana oikeassa uskossa, niin ettei sille tapahdu vahinkoa.
Siitä tulee sitten sellainen sydän, joka ei tahdo ajatella kuinka näkyisi maailmalle ja sellainen sydän on Jumalalle kallisarvoinen. Jos joku vaimo koristelisi itseään pelkällä kullalla, jalokivillä ja helmillä aina jalkoihin asti, olisihan se hyvin komeaa. Mutta niin paljon et voi pukea koristeita vaimon ylle, että niitä voitaisiin verrata tuohon ylenpalttiseen sielun kaunistukseen, joka on Jumalalle kallisarvoinen. Kulta ja jalokivet ovat maailmalle kallisarvoisia, mutta Jumala inhoaa niitä. Mutta Jumalan arvostelun mukaan on tosi ja ihana kaunistus sillä vaimolla, jolla on hiljainen ja sävyisä henki. Koska Jumala itse pitää tätä asiaa kallisarvoisena, niin täytyyhän sen olla ihana asia. Kristityllä on kaikki, mitä Kristuksella on. Sillä usko, niinkuin olemme sanoneet, tuo mukanaan kaikki Kristuksen lahjat. Tämä on suuri ja kallis aarre ja sellainen kaunistus, jota kukaan ei voi kylliksi ylistää. Myöskin Jumalalle se on kallisarvoinen. Vaimoja on siis pidäteltävä ja esteltävä koreilemisesta, johon heillä kyllä on taipumusta Kun kristillinen vaimo tämän kuulee, laskee sydämellensä ja näin ajattelee: En anna arvoa koristeille, koskei Jumalakaan anna niille arvoa, mutta jos minun on niitä pidettävä, niin tahdon sen tehdä miehelleni mieliksi — silloin hän on hengessä oikein kaunistettu ja koristettu. Pietari esittää sitten esimerkin pyhistä vaimoista, kehoittaakseen vaimoja kristilliseen vaellukseen, sanoen:
1. Piet. 3:5 - 6: »Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat alamaisia miehilleen; niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi.»
Niinkuin nämä vaimot ovat itsensä kaunistaneet — tahtoo hän sanoa — samoin tekin tehkää, niinkuin Saarakin oli miehelleen Aabrahamille kuuliainen ja kutsui häntä herrakseen. Niin kerrotaan raamatussa, että enkeli tuli Aabrahamin luo ja sanoi: ’Tähän aikaan tulevana vuonna on Saaralla oleva poika. Silloin Saara nauroi ja sanoi näin: Koska minä olen vanha ja herranikin on vanha, heräisikö minussa vielä himo?‘ (1. Moos. 18:10 - 12.) Tätä raamatunlausetta Pietari on tutkinut ja sovittanut tähän kohtaan. Sillä Saara ei olisi kutsunut Aabrahamia herrakseen, jos hän ei olisi ollut hänelle alamainen ja aina kiinnittänyt katsettansa häneen."
(Valituille muukalaisille 1-2. Ensimmäisen ja toisen Pietarinkirjeen selitys.)
Seuraava on omaa pohdintaani (by O.M): asia voi olla joillekin vaikeaa ymmärtää keskeltä. Joidenkin mielestä jos joku ulkonäkökysymys on aiheuttanut pahennusta yhtenä aikakautena, sen tulee aiheuttaa pahennusta toisenakin aikakautena. Toisten mielestä taas jos joku ulkonäkökysymys ei ole aiheuttanut pahennusta yhtenä aikakautena, se ei saisi aiheuttaa pahennusta toisenakaan aikakautena.