VL-FOORUMI

Keskustelupalsta vanhoillislestadiolaisille ja uskostamme kiinnostuneille. Ylläpitäjinä vanhoillislestadiolaisia yksityishenkilöitä.
Tänään on 20 Marras 2017, 09:02

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]




Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 74 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4  Seuraava
Kirjoittaja Viesti
ViestiLähetetty: 15 Tammi 2010, 16:56 
Poissa
puuhakas

Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47
Viestit: 214
Evankeliumi ei ole eikä voi olla mitään muuta kuin saarna Kristuksesta, Jumalan ja Daavidin Pojasta, totisesta Jumalasta ja ihmisestä, joka on meidän edestämme kuolemallaan ja ylösnousemisellaan voittanut kaikkien niiden ihmisten synnit, kuoleman ja helvetin, jotka uskovat häneen. Niin evankeliumi voi olla joko lyhyt tai pitkä puhe: toinen voi kuvata sen lyhyesti, toinen pitkästi. Se kertoo monta Kristuksen tekoa ja sanaa, hän kuvailee pitkästi, niin kuin neljä evankeliumia tekevät. Mutta joka kuvailee lyhyesti, hän ei puhu Kristuksen teoista, vaan viittaa lyhyesti siihen, kuinka Kristus on kuolemallaan ja ylösnousemisellaan voittanut synnin, kuoleman ja helvetin niiden hyväksi, jotka uskovat häneen. Näin kuvailevat Pietari ja Paavali.

Kristuksesta ei tule tehdä Moosesta

Sen tähden varo, ettet tee Kristuksesta Moosesta etkä evankeliumista laki- tai oppikirjaa, niin kuin tähän asti on tapahtunut, kuten muutamista, mm. Hieronymuksen esipuheista. Sillä evankeliumi ei nimenomaan vaadi meidän tekojamme, että me tulisimme niillä hurskaiksi ja autuaiksi, se jopa tuomitsee sellaiset teot, vaan vaatii uskoa Kristukseen, että hän on meidän edestämme voittanut synnin, kuoleman ja helvetin ja tekee meidät hurskaiksi, eläviksi ja autuaiksi ei meidän, vaan hänen oman työnsä, kuoleman ja kärsimisen tähden, että me saamme omistaa hänen kuolemansa ja voittonsa itsellemme aivan kuin olisimme itse ne tehneet.

Laki ja käsky evankeliumissa

Mutta on pidettävä Kristuksen kaikkien muiden tekojen ja hyvien töitten veroisena, että hän evankeliumeissa niin kuin myös Pietari ja Paavalikin antaa monta käskyä ja opetusta sekä selittää lakia.

Evankeliumin tunteminen

Hänen tekojensa ja elämänsä tunteminen ei ole vielä evankeliumin oikeaa tuntemista, sillä silloin ei vielä tiedetä, että hän on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen. Samoin et sinä myöskään tunne silloin vielä oikeaa evankeliumia, kun sinä tunnet nämä käskyt ja opetukset, vaan vasta silloin, kun kuuluu se ääni, joka sanoo: sinun omasi on Kristuksen elämä, opetukset, teot, kuolema, ylösnouseminen ja kaikki, mitä hän on, mitä hänellä on, mitä hän tekee ja voi.

Kristus houkuttelee ystävällisesti

Samoin me näemme, ettei Kristus vaadi, vaan ystävällisesti houkuttelee ja puhuu: Autuaita ovat köyhät jne., ja apostolit käyttävät sanontoja: minä kehotan, minä rukoilen, minä pyydän. Siten nähdään kaikkialla, että evankeliumi ei ole lakikirja, vaan ainoastaan saarna Kristuksen hyvistä teoista, jotka on meille osoitettu ja lahjoitettu, kun uskomme.
Mooses sitä vastoin kirjoissansa ajaa, vaatii, uhkaa, lyö ja nuhtelee hirveästi, sillä hän on lain kirjoittaja ja hätyyttäjä.

Siksi selviää siitä, että uskovaiselle ei ole pantu mitään lakia, jonka kautta hän tulisi vanhurskaaksi Jumalan edessä, koska hän, niin kuin Paavali (1 Tim. 1, ) sanoo, on uskosta vanhurskas, elävä ja autuas, eikä hänen tarvitse muuta kuin osoittaa tämä usko teoilla.

Niin, missä usko on, se ei voi itseänsä salata: se tulee näkyviin, murtautuu esiin hyvissä teoissa ja tunnustaa ja opettaa tätä e v a n k e l i u m i a ihmisten edessä ja panee henkensä alttiiksi sen tähden.

Ja kaiken, minkä se elää ja toimii, sovittaa se lähimmäisen hyödyksi. Hän tahtoo auttaa häntä ei ainoastaan pääsemään samalla tavalla armosta osalliseksi, vaan myös panee henkensä, tavaransa ja kunniansa alttiiksi hänen tähtensä niin kuin tietää Kristuksen tehneen hänelle, siten hän seuraa Kristuksen esikuvaa.

Tätä tarkoittaa myös Kristus, kun hän ei jäähyväisiksi antanut mitään muuta kuin rakkauden käskyn, josta piti tuntea, ketkä ovat hänen opetuslapsiansa ja vilpittömiä uskovaisia. Sillä missä teot ja rakkaus eivät esiinny, siellä ei evankeliumi ole vielä omana, eikä Kristusta ole vielä oikein tunnettu. Katso, käsitä nyt Uuden Testamentin kirjat näin, että osaisit ne lukea tällä tavalla.


Ylös
 Profiili  
 
ViestiLähetetty: 15 Tammi 2010, 17:23 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Kiitoksia Siansaparolle hyvästä lainauksesta.

Siansaparo kirjoitti:
Kristus houkuttelee ystävällisesti

Samoin me näemme, ettei Kristus vaadi, vaan ystävällisesti houkuttelee ja puhuu: Autuaita ovat köyhät jne., ja apostolit käyttävät sanontoja: minä kehotan, minä rukoilen, minä pyydän. Siten nähdään kaikkialla, että evankeliumi ei ole lakikirja, vaan ainoastaan saarna Kristuksen hyvistä teoista, jotka on meille osoitettu ja lahjoitettu, kun uskomme.
Mooses sitä vastoin kirjoissansa ajaa, vaatii, uhkaa, lyö ja nuhtelee hirveästi, sillä hän on lain kirjoittaja ja hätyyttäjä.


Ymmärrän tuosta, että Luther tekee selvän eron apostolien käyttämien sanontojen "minä kehotan, minä rukoilen, minä pyydän" ja Mooseksen ajamisen, vaatimisen, uhkailun, lyömisen, nuhtelun, lain kirjoittamisen ja hätyyttelyn välille.

Ymmärrän siis, että Luther liittää apostolien kehottamiset, rukoilut ja pyytämiset osaksi evankeliumin kokonaisuutta, vastakohdaksi Mooseksen edustamalle armottomalle laille. Eli ymmärrän, että Luther liittää neuvon sanat osaksi evankeliumin kokonaisuutta, aivan kuten vl-kristillisyydessäkin on aina tehty.

_________________
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Tammi 2010, 17:28 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6846
Paikkakunta: Suomenselkä
Luther/Kinnunen/Siansaparo kirjoitti:
Samoin me näemme, ettei Kristus vaadi, vaan ystävällisesti houkuttelee ja puhuu: Autuaita ovat köyhät jne., ja apostolit käyttävät sanontoja: minä kehotan, minä rukoilen, minä pyydän. Siten nähdään kaikkialla, että evankeliumi ei ole lakikirja, vaan ainoastaan saarna Kristuksen hyvistä teoista, jotka on meille osoitettu ja lahjoitettu, kun uskomme.
Mooses sitä vastoin kirjoissansa ajaa, vaatii, uhkaa, lyö ja nuhtelee hirveästi, sillä hän on lain kirjoittaja ja hätyyttäjä.

Tässä Luther selkeästi kertonut lain ja evankeliumin eron, lain vaatimusten ja evankeliumiin kuuluvien neuvojen eron. Kun Kristus ja apostolit, Lutherin mukaan käyttävät sanontoja: Minä kehotan, minä rukoilen, minä pyydän, siinä tulee esille evankeliumin neuvova, opastava luonne. Kieliopillisesti kehottaminen ja neuvominen ovat lähes toistensa synonyymejä, siis samaa tarkoittavia. Samaa tarkoittaa evankeliumin julistajan rukoileminen. Oikea Kristuksen evankeliumi opastaa ja kutsuu lempeästi.
Toisin on Mooseksen laki pelkistettynä, Lutherin sanoin se ajaa, vaatii, uhkaa, lyö ja hirveästi nuhtelee. Tosiasiassa laki ei tee ketään eläväksi, vaan tappaa hengellisesti.
Sen lain tappaman, katuvan syntisen evankeliumi tekee eläväksi, synnyttää lapseksi Jumalalle.

Luther/Kinnunen/Siansaparo kirjoitti:
Siksi selviää siitä, että uskovaiselle ei ole pantu mitään lakia, jonka kautta hän tulisi vanhurskaaksi Jumalan edessä, koska hän, niin kuin Paavali (1 Tim. 1, ) sanoo, on uskosta vanhurskas, elävä ja autuas, eikä hänen tarvitse muuta kuin osoittaa tämä usko teoilla.

Niin, missä usko on, se ei voi itseänsä salata: se tulee näkyviin, murtautuu esiin hyvissä teoissa ja tunnustaa ja opettaa tätä e v a n k e l i u m i a ihmisten edessä ja panee henkensä alttiiksi sen tähden.

Tuossa viimeisessä kappaleessa ilmenee evankeliumin, Jumalan armon voima ja vaikutus, sekä ilmi tulo. Kuitenkin Luther/ Kinnunen ilmaisee ensimmäisen kappaleen viimeisessä lauseessa, että oikea usko ilmaisee itsensä teoissa. Se on sitä evankeliumin hedelmää, jota on sanottu myös elämän vanhurskaudeksi.

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Tammi 2010, 19:07 
Poissa
puuhakas

Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47
Viestit: 214
Luther:

"Evankeliumin tunteminen

Hänen tekojensa ja elämänsä tunteminen ei ole vielä evankeliumin oikeaa tuntemista, sillä silloin ei vielä tiedetä, että hän on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen."

H ä n e n tekojensa ja elämänsä tunteminen ei ole evankeliumin o i k e a a tuntemista, siis H ä n e n.

"Samoin et sinä myöskään tunne silloin vielä oikeaa evankeliumia, kun sinä tunnet nämä käskyt ja opetukset, vaan VASTA silloin, kun kuuluu se ääni, joka sanoo: sinun omasi on Kristuksen elämä, opetukset, teot, kuolema, ylösnouseminen ja kaikki, mitä hän on, mitä hänellä on, mitä hän tekee ja voi."

Edelleen:

"Sillä evankeliumi ei nimenomaan vaadi meidän tekojamme, että me tulisimme niillä hurskaiksi ja autuaiksi, se jopa tuomitsee sellaiset teot, vaan vaatii uskoa Kristukseen, että hän on meidän edestämme voittanut synnin, kuoleman ja helvetin ja tekee meidät hurskaiksi, eläviksi ja autuaiksi EI MEIDÄN, vaan hänen OMAN työnsä, kuoleman ja kärsimisen tähden, että me saamme omistaa hänen kuolemansa ja voittonsa itsellemme aivan kuin olisimme itse ne tehneet."

Siis ei vaadi tekojamme, vaan uskoa Kristukseen. Eli; yksin armosta ja Kristuksen ansion tähden.

Kun nyt evankeliumissa yksin on pelastus, niin jos evankeliumiin on liitetty neuvonsanoja, myös niiden noudattaminen on osa pelastusta, eikö? Silloinhan voimme itse olla osana ittemme pelastusta, vai? Ja mitätöimme Kristuksen ainoana autuutemme syynä :´( .


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Tammi 2010, 19:19 
Poissa
puuhakas

Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47
Viestit: 214
Sinulle annetaan uusi nimi (Mannaa Jumalan lapsille)

--------------------------------------------------------------------------------

Meitä ei suinkaan sanota kristityiksi siksi, että me teemme paljon, vaan siksi, että me otamme vastaan ja saamme Kristukselta. Joka lakkaa ottamasta Kristukselta, ei enää ole kristitty. Kristityn nimi johtuu siis yksinomaan saamisesta, ei tekemisestä, ja siitä, ettei oteta keneltäkään muulta kuin Kristukselta.
On kyllä totta, että ihmisen tulee tehdä hyviä tekoja, auttaa, neuvoa ja antaa toisille, mutta sen vuoksi häntä ei sanota kristityksi. Samoin kuin näet jotakin sanotaan valkoiseksi valkoisuuden, mustaksi mustuuden ja suureksi suuruuden tähden, meitäkin sanotaan kristityiksi Kristuksen tähden, joka on meissä ja jolta me saamme kaikkea hyvää.
Jos minua siis sanotaan kristityksi Kristuksen tähden, minulla ei ole se nimi tekojeni perusteella. Tämän vuoksi kukaan ei tule kristityksi tekojensa tähden. Suorastaan pettäjiä ovat siis ne, jotka opettavat, että joku tulisi kristityksi tekojen perusteella.
Tekojen tähden minua voidaan ehkä sanoa paastoajaksi, rukoilijaksi, pyhiinvaeltajaksi, mutta ei kristityksi. Vaikka kokoaisit kaikki omat tekosi ja vielä muidenkin teot, et niistä kuitenkaan tule kristityksi. Kristus on täysin toista ja paljon enemmän kuin laki ja ihmisten käskyt. Jos siis niin on, että minä vastaanotan häneltä, minua sanotaan täydestä syystä kristityksi.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Tammi 2010, 19:41 
Poissa
puuhakas

Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47
Viestit: 214
Luther:

...Mutta evankeliumin totuus on tämä: meidän vanhurskautemme on yksin uskosta, ilman lain tekoja. Evankeliumin valheellisuus eli väärennös on tämä: meidät vanhurskautetaan uskosta, mutta ei lain teoitta. Valeapostolit julistivat evankeliumia liittämällä siihen tämän ehdon. Samaa meikäläiset sofistit ja paavilaiset opettavat: on uskottava Kristukseen, ja usko on autuuden perustuksena, mutta se ei vanhurskauta, ellei rakkaus ole sitä ilmentänyt. Tämä ei ole evankeliumin totuutta, vaan jotakin sellaista, mikä näyttää evankeliumilta ja on sitä olevinaan. Mutta tosi evankeliumi on näin: teot eli rakkaus eivät ole uskon kaunistuksena tahi täydellistymänä, vaan usko sinänsä on Jumalan lahja ja jumalallinen aikaansaannos sydämessä, ja se tekee vanhurskaaksi siitä syystä, että se omistaa itse Kristuksen, Vapahtajan. Ihmisjärki pitää kohteenaan lakia: tämän olen tehnyt, tuon jättänyt tekemättä. Uskolla taas varsinaisessa tehtävässään ei ole kerrassaan mitään muuta kohdetta kuin Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka on annettu alttiiksi maailman syntien edestä. Se ei kiinnä katsettaan rakkauteen, se ei sano:" Mitä olen tehnyt? Mitä olen rikkonut? Mitä olen ansainnut?", vaan se sanoo: "Mitä Kristus on tehnyt? Mitä Hän on ansainnut?". Tähän evankeliumin totuus sanoo:" Hän lunasti sinut synnistä, perkeleestä ja iankaikkisesta kuolemasta". Usko suostuu siis siihen, että sillä on tuossa persoonassa, Jeesuksessa Kristuksessa, syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä. Sillä, jolta tämä kohde katoaa, ei ole oikeaa uskoa, vaan tyhjää kuorta ja luulotelmaa, ja hän siirtää silmänsä lupauksesta lakiin, joka nostattaa kauhua ja ajaa hänet epätoivoon.

Galatalaiskirjeen selitys, ss115-116


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Tammi 2010, 19:59 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6846
Paikkakunta: Suomenselkä
Siansaparo kirjoitti:
Kun nyt evankeliumissa yksin on pelastus, niin jos evankeliumiin on liitetty neuvonsanoja, myös niiden noudattaminen on osa pelastusta, eikö? Silloinhan voimme itse olla osana ittemme pelastusta, vai? Ja mitätöimme Kristuksen ainoana autuutemme syynä VerySad .


Jäin miettimään, että kirjoittaako Luther tuossa muuta opetustaan, eli itseään vastaan? Vai onko tuo edes Lutherin kirjoitusta?

Johannes 21
10 Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte."
11 Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon -- kaikkiaan sataviisikymmentäkolme -- verkko ei revennyt.
12 Jeesus sanoi: "Tulkaa syömään." Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: "Kuka sinä olet?", sillä he tiesivät, että se oli Herra.
13 Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa.
14 Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.

Jeesus ja Pietari
15 Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani." [21:15,16: Ap. t. 20:28; Piet. 5:2]
16 Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani."
17 Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani.
18 Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo." [21:18,19: 2. Piet. 1:14]
19 Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua."


Ruoka ja kaitsenta kuuluvat erottamattomasti yhteen, se on Jeesuksen opetus tässäkin kohdassa.

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Tammi 2010, 22:24 
Poissa
puuhakas

Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47
Viestit: 214
Käsititköhän sie Taavi jotain väärin? Ainaski tuo siun lainauksesi oli miun tekstistä, vai mitä tarkoitat? Oon laittanut Lutherin siteeraukset sitaatteihin; en osaa lainata yhtä hienosti ku te.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Tammi 2010, 22:48 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6846
Paikkakunta: Suomenselkä
Siansaparo kirjoitti:
Käsititköhän sie Taavi jotain väärin? Ainaski tuo siun lainauksesi oli miun tekstistä, vai mitä tarkoitat? Oon laittanut Lutherin siteeraukset sitaatteihin; en osaa lainata yhtä hienosti ku te.


Halusin vain varmistua, että en käsitä väärin, kiitos selvityksestä.

Pitäisiköhän minun opettaa toisen viestistä lainaaminen?

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 15 Tammi 2010, 22:53 
Poissa
puuhakas

Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47
Viestit: 214
Taavi; mua on moni koittanu opettaa, mutta miulla on harvinaisen paksu kallo siinä kohdassa aivoja, jossa käsitellään tuommosia lainausasioita :(.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Tammi 2010, 00:19 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Siansaparo kirjoitti:
Kun nyt evankeliumissa yksin on pelastus, niin jos evankeliumiin on liitetty neuvonsanoja, myös niiden noudattaminen on osa pelastusta, eikö? Silloinhan voimme itse olla osana ittemme pelastusta, vai? Ja mitätöimme Kristuksen ainoana autuutemme syynä :´( .


Ei noin. Vaikka evankeliumin kokonaisuuteen kuuluvat neuvon sanat, silti kaikki pyhitys, uusi elämä Kristuksessa, uusi kuuliaisuus, elämänvanhurskaus - millä nimellä sitä kutsutaankin - on kolmiyhteisen Jumalan työtä uskovaisessa ihmisessä sekä tahdon että toiminnan osalta. "Sillä Jumala vaikuttaa teissä sekä tahdon että toimituksen, hyvän suosionsa jälkeen" (Fil. 2:13). Pyhitys on työtä, jota Jumalan ja Kristuksen henki tekee kuolettaakseen uskovaisen ihmisen vanhaa osaa.

_________________
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Tammi 2010, 00:50 
Poissa
puuhakas

Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47
Viestit: 214
Tuossa meillä menee ristiin. Se, että uskosta vuotaa Hengen hedelmiä, ei tarkoita sitä, että evankeliumissa olisi sisällytettynä neuvon- ja nuhteensanat. Kun siis uskossa saa omistaa evankeliumin ansiotta ja teoitta ja se vuotaa Hengen hedelmiä (ilo, rakkaus, rauha jne.), se ei tarkoita sitä, että se usko, jonka Jumala on armossaan lahjoittanut, olisi niitten hedelmien kautta ikäänkuin parsimassa evankeliumia. Miten selittäisin...?

Hmmm. Jos syön vaikkapa porkkanaa ja miun ihoni kukoistaa, tuo ihon kukoistus ei voi mitenkään vaikuttaa porkkanan vitamiinipitoisuuteen. Samalla tavalla, ihminen ei voi millään tavalla, ei neuvoilla eikä nuhteilla eikä niitten noudattamisella, parantaa Kristuksen evankeliumia.

Kaikki maailman teot ovat sellaisia, joita voi kuka tahansa tehdä ja toimittaa tai olla tekemättä ja toimittamatta, julkijumalatonkin. Uskon täytyy siis olla muuta. Ja sitä se onkin. Se on lahja Jumalalta, jonka edessä ei voi muuta kuin olla hattu kourassa nöyrää immeistä: miksi juuri minä???


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Tammi 2010, 01:16 
Poissa
puuhakas

Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47
Viestit: 214
Luth.Gal.kirj.

Mikä vanhurskauttaa?

- Se, että kuullaan yljän ääntä, että kuullaan uskon saarnaa, - tämä kuultu sana vanhurskauttaa.

Miksi?

- Siksi, että se tuo Pyhän Hengen, joka tekee vanhurskaaksi.

***

Sanotusta käy riittävästi selville; on erotus lain ja evankeliumin välillä. Laki ei milloinkaan tuo Pyhää Henkeä; se siis ei myöskään vanhurskauta, sillä se ainoastaan opettaa, MITÄ MEIDÄN PITÄÄ TEHDÄ.

Evankeliumi taas tuo Pyhän Hengen, sillä se opettaa, MITÄ MEIDÄN PITÄÄ SAADA.

Laki ja evankeliumi ovat siis kaksi kerrassaan vastakkaista oppia. Vanhurskauden sijoittaminen lakiin on siis suorastaan evankeliumia vastaan taistelemista.

(Mooses) laki(neen) näet on velkoja, joka vaatii meitä tekemään ja antamaan, lyhyesti sanoen: se tahtoo saada meiltä.

Evankeliumi sitä vastoin ei vaadi, vaan lahjoittaa ilmaiseksi ja käskee meitä avosylin ottamaan vastaan sen mitä tarjotaan. Mutta vaatiminen ja lahjoittaminen, vastaanottaminen ja tarjoaminen ovat suorastaan vastakkaisia: ne eivät voi sopia yhteen.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Tammi 2010, 05:43 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6846
Paikkakunta: Suomenselkä
Siansaparo kirjoitti:
Tuossa meillä menee ristiin. Se, että uskosta vuotaa Hengen hedelmiä, ei tarkoita sitä, että evankeliumissa olisi sisällytettynä neuvon- ja nuhteensanat. Kun siis uskossa saa omistaa evankeliumin ansiotta ja teoitta ja se vuotaa Hengen hedelmiä (ilo, rakkaus, rauha jne.), se ei tarkoita sitä, että se usko, jonka Jumala on armossaan lahjoittanut, olisi niitten hedelmien kautta ikäänkuin parsimassa evankeliumia. Miten selittäisin...?

Meneepä sitten ristiin lestadiolaisuuden toista sataa vuotta vanhan opetuksen, Lutherin monta sataa vuotta vanhan opetuksen sekä Jeesuksen ja apostolien pari tuhatta vuotta vanhan opetuksen kanssa.Evankeliumiin kuulumattomia neuvoja, erillisinä evankeliumista, ei tietenkään saa evankeliumiin sekoittaa, mutta evankeliumin neuvovaa, opastavaa vaikutustakaan ei saa ottaa pois evankeliumista. Jos opastava vaikutus otetaan pois, ei se ole enää Kristuksen evankeliumia, vaan höllöläistä hempeyttä.

Asia voidaan esittää havainnollisesti, sanoiko Jeesus järven rannalla Pietarille:
15 Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani." [21:15,16: Ap. t. 20:28; Piet. 5:2]
16 Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani."
17 Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani.

'Vai näin, että otetaan pois Jeesuksen neuvo kaitsennasta? Ja huomatkaa,Jeesuskin sanoi neuvon eli opetuksen sanoja:

15 Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani." [21:15,16: Ap. t. 20:28; Piet. 5:2]
16 Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "
17 Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani.

Muokkauksena lisään vielä kolmannen vaihtoehdon keskimmäiseksi Jeesuksen kehotukseksi. Ei Jeesus siinä neuvonut myöskään silittämään langenneita, eikä nukuttamaan hengelliseen uneen, vaan nimenomaan kaitsemaan, etteivät lähtisi omille teilleen.

Siansaparo kirjoitti:
Hmmm. Jos syön vaikkapa porkkanaa ja miun ihoni kukoistaa, tuo ihon kukoistus ei voi mitenkään vaikuttaa porkkanan vitamiinipitoisuuteen. Samalla tavalla, ihminen ei voi millään tavalla, ei neuvoilla eikä nuhteilla eikä niitten noudattamisella, parantaa Kristuksen evankeliumia.

Sekään ei vaikutan porkkanan vitamiinipitoisuuteen, jos jätät porkkanan syömättä. Porkkanan hyödyllinen vaikutus sinulta jää tosin saamatta. Porkkanaa voi syödä yliannostuksin, että siihen kyllästyy, mutta voiko evankeliumiin kyllästyä yliannostuksen vuoksi? Väitän ettei evankeliumiin siksi kyllästy, että sitä usein tai aina haluaa. Sen sijaan evankeliumin puute tai aliannostus voi aiheuttaa hengellistä aneemisuutta ja lopulta jopa hengellisen kuoleman.

Siansaparo kirjoitti:
Kaikki maailman teot ovat sellaisia, joita voi kuka tahansa tehdä ja toimittaa tai olla tekemättä ja toimittamatta, julkijumalatonkin. Uskon täytyy siis olla muuta. Ja sitä se onkin. Se on lahja Jumalalta, jonka edessä ei voi muuta kuin olla hattu kourassa nöyrää immeistä: miksi juuri minä???

Toisaalta kyllä, toisaalta ei. Ulkonaisesti voinee kyllä tehdä samoja tekoja ilman evankeliumiakin, useat saattavat tehdä jopa iloisella mielellä. Ilman uskoa, ilman evankeliumia tehdyt työt silti joko jäävät tekemättä tai ne tehdään nurkumielellä, että miksi taas. Esimerkiksi Rauhanyhdistyksen jäsenyys jäsenyytenä ei pelasta ketään. Ei siis voi kuvitella, että kun olen Rauhanyhdistyksen tai kirkon jäsen, niin taivaaseen olen matkalla.
Asia on juuri päinvastoin, kun on saanut maistaa ja omistaa Kristuksen vanhurskautta, se vanhurskaus haluaa saada sijaa läheisissäkin. Siksi se panee ajallaan kertomaan siitä lahjasta, se antaa halun muutenkin olla avuksi evankeliumin työssä. Rakkaus on siinäkin suhteessa kekseliäs, ei se tyydy vain internet palstojen keskusteluihin, vaan henkilökohtaisiin kontakteihin omissa koti Siioneissa. Oma kotirauhanyhdistys, yhtenä Jumalan työmuotona, tulee niin rakkaaksi, että sen jäsenmaksu tuntuu mitättömän pieneltä maksettavaksi, sen haluaa maksaa ja kuulua yhtenä pienenä lenkkinä suureen todistajain joukkoon.

Tai jos on niin varaton, ettei ole jäsenmaksun varaa, rakkaus Jumalaa ja Jumalan valtakuntaa kohtaan antaa mielen muuhun sopivaan. Jokaisella meillä on lahjoja johonkin, ellei muuhun, niin rukoilemiseen.

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Tammi 2010, 16:39 
Poissa
Ylläpitäjä

Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00
Viestit: 3551
Siansaparo kirjoitti:
Se, että uskosta vuotaa Hengen hedelmiä, ei tarkoita sitä, että evankeliumissa olisi sisällytettynä neuvon- ja nuhteensanat. Kun siis uskossa saa omistaa evankeliumin ansiotta ja teoitta ja se vuotaa Hengen hedelmiä (ilo, rakkaus, rauha jne.), se ei tarkoita sitä, että se usko, jonka Jumala on armossaan lahjoittanut, olisi niitten hedelmien kautta ikäänkuin parsimassa evankeliumia.


Jumala ei parsi evankeliumia neuvon sanoissa, vaan neuvon sanat ovat osa evankeliumia, jolla Jumala ja Kristus henkensä kautta pyhittävät uskovaista ihmistä. Koska ne auttavat pysymään Jumalan armosta osallisina, niitä voi kutsua armoneuvoiksi. Otan esimerkin.

Kuvitellaan, että uskovaisen pitäisi mennä tilaisuuteen, jossa hän pelkää uskonsa joutuvan heikoille, mutta josta kieltäytyminen voisi aiheuttaa loukkaantumista epäuskoisissa läheisissä. Uskovainen pohtii asiaa. Töröläläiset ja sillanpääläiset sanoisivat, että jos olet uskovainen, sinullahan on erehtymätön omatunto, aikuinen ihminen. Mutta nyt uskovaisen, aikuisen ihmisen, omatunto ei sanokaan mitään varmaa, toisin kuin noiden pöyhkeiden ja jos nyt ei ihan erehtymättömien, niin ainakin melkein erehtymättömien ihmisten. Uskovainen näkee tilaisuuteen liittyvät vaarat, mutta ei ole varma. Niinpä hän päättää kysyä asiasta ennen uskoneilta, sielunvihollisen monet hyökkäykset kokeneilta Jumalan lapsilta. Sanoohan Raamattukin: "Sentähden neuvokaat teitänne keskenänne ja rakentakaat toinen toistanne, niinkuin te myös teette" (1. Tess. 5:11).

Kuvitellaan, että uskovainen saa neuvon jäädä pois, jota neuvoa hän myös noudattaa. Lopputuloksena jäämällä pois hän välttyy kiusauksilta, joihin olisi voinut joutua menemällä tilaisuuteen. Pyhä Henki siis pyhitti häntä neuvon sanojen kautta uudessa kuuliaisuudessa. Ihmisen osuus ko. pyhityksessä jäi pyöreäksi nollaksi, kun hän vain antoi omantuntonsa ja evankeliumiin kuuluvan armoneuvon kautta Pyhän Hengen pyhittää itseään. Niin toteutui Raamatun sana, jonka mukaan Jumala vaikuttaa omissaan sekä tahdon että toiminnan, hyvän suosionsa mukaan.

Hengen hedelmät ovat rakkaus, rauha, ilo jne., mutta ne ilmenevät konkreettisesti tekoina: nälkäisille ruokaa, janoisille juotavaa, kodittomille yösija, viluisille vaatteet, sairaiden ja vankien luo vierailut. Huomionarvoista on, että esim. itsetietoiset muiden hengellisyyksien lähetystyöntekijät eivät ehkä ole niiden töiden tekijöitä, koska he ovat teoistaan niin tietoisia. (Matt. 25:35-40.) "- - tehkäämme jokaiselle hyvää, mutta enimmiten niille, jotka meidän kanssaveljemme uskossa ovat" (Gal. 6:10).

Siansaparo kirjoitti:
Hmmm. Jos syön vaikkapa porkkanaa ja miun ihoni kukoistaa, tuo ihon kukoistus ei voi mitenkään vaikuttaa porkkanan vitamiinipitoisuuteen. Samalla tavalla, ihminen ei voi millään tavalla, ei neuvoilla eikä nuhteilla eikä niitten noudattamisella, parantaa Kristuksen evankeliumia.


Kuvitellaan, että Siansaparo väittäisi porkkanan sisältävän pelkästään beta-karoteenia, kun taas O.M sanoisi sen sisältävän myös kuituja. Riippumatta siitä, syökö kumpikaan heistä porkkanaa, porkkana sisältää molempia mainituista. Siansaparo sanoisi, että kuiduilla ei voi parantaa porkkanaa. O.M sanoisi, että varmaan noin on, mutta se ei poista tosiasiaa, että porkkana sisältää beta-karotiinin lisäksi myös kuituja.

Siansaparo kirjoitti:
Kaikki maailman teot ovat sellaisia, joita voi kuka tahansa tehdä ja toimittaa tai olla tekemättä ja toimittamatta, julkijumalatonkin.


Lutherin mukaan hyvät teot eivät tee uskovaista, vaan uskovainen tekee hyviä tekoja. Uskovainen ei kuitenkaan tee hyviä tekoja kelvatakseen paremmin Jumalalle, vaan koska Hengen vaikuttama uusi mielensuunta saa aikaan halun tehdä niin. Epäuskoinen tekee tekoja mm. saadakseen mukavan ja avuliaan maineen, kuten tietysti uskovaisetkin omalta puoleltaan.

Siansaparo kirjoitti:
Uskon täytyy siis olla muuta. Ja sitä se onkin. Se on lahja Jumalalta, jonka edessä ei voi muuta kuin olla hattu kourassa nöyrää immeistä: miksi juuri minä???


Rintaa ei voi röyhistää. Voi todeta, että Jumala on poikansa lunastustyön tähden lahjoittanut uskon juuri minulle. Jumala ei kaikista lankeemuksista huolimatta katso minun tekojani, vaan Jeesuksen elämänvanhurskautta, viatonta kärsimistä ja kuolemaa ristillä. Langenneena saa nostaa katseensa orjantappurapäiseen ristinkantajaan ja uskoa naulat lyödyiksi Jeesuksen käsiin juuri minun syntieni tähden. Taas saa halua kilvoitella lujana uskossa, kuolettaa lihan töitä hengen miekalla. Miten vähästä joutukaan luopumaan ja miten paljon enemmän saa takaisin jo täällä ajassa. Vähäisintä ei ole mielenrauha, että saa painaa pään tyynyyn rauhallisella mielellä, tarvitsematta pelätä viikatemiehen vierailua yön aikana. Suloinen on evankeliumi kokonaisuudessaan: en minä sinua tuomitse, mene äläkä enää tee syntiä.

_________________
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.


Viimeksi muokannut O.M päivämäärä 16 Tammi 2010, 19:36, muokattu yhteensä 1 kerran

Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Tammi 2010, 17:15 
Poissa
puuhakas

Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47
Viestit: 214
Gal.kirj.sel. sivu 188:

Evankeliumi taas on julistus Kristuksesta, joka antaa synnit anteeksi, lahjoittaa armon, vanhurskauttaa ja autuuttaa syntisiä. Mutta sikäli kun evankeliumista löytyy käskyjä, ne eivät ole evankeliumia, vaan lain selityksiä ja evankeliumin lisäkkeitä.


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Tammi 2010, 17:26 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6846
Paikkakunta: Suomenselkä
Siansaparo kirjoitti:
Gal.kirj.sel. sivu 188:

Evankeliumi taas on julistus Kristuksesta, joka antaa synnit anteeksi, lahjoittaa armon, vanhurskauttaa ja autuuttaa syntisiä. Mutta sikäli kun evankeliumista löytyy käskyjä, ne eivät ole evankeliumia, vaan lain selityksiä ja evankeliumin lisäkkeitä.


Kirjoittiko Paavali siis lakia galatan kristityille?

Minun mielestäni siinä on vain evankeliumin neuvoja, eikä lainkaan lakia.

Galatalaiskirje 5
1 Niin pysykäät siis siinä vapaudessa, jolla Kristus meitä vapahtanut on, ja älkäät taas teitänne sekoittako orjuuden ikeeseen.
2 Katso, minä Paavali sanon teille: jos te annatte ympärileikata teitänne, niin ei ole Kristus teille hyödyllinen.
3 Mutta minä taas todistan, että jokainen ihminen, joka ympärileikataan, se on kaikkea lakia velkapää pitämään.
4 Te olette Kristuksen kadottaneet, jotka lain töillä tahdotte vanhurskaiksi tulla, ja olette armosta luopuneet.
5 Mutta me odotamme hengessä uskon kautta vanhurskauden toivoa.
6 Sillä ei Kristuksessa Jesuksessa ympärileikkaus eikä esinahka mitään kelpaa, vaan usko, joka rakkauden kautta työtä tekee.
7 Te juoksitte hyvin; kukas teidät esti totuutta uskomasta?
8 Ei senkaltainen yllytys ole hänestä, joka teitä kutsuu.
9 Vähä hapatus kaikentaikinan hapattaa.
10 Minä turvaan teihin Herrassa, ettette toista mieltä ottaisi; mutta joka teitä eksyttää, hänen pitää tuomionsa kantaman, olkaan kuka hän olis.
11 Mutta jos minä vielä, rakkaat veljet, ympärileikkausta saarnaan, minkätähden minä siis vainoa kärsin? Ja niin olis ristin pahennus hävinnyt.
12 Oi jospa ne eroitettaisiin, jotka teitä houkuttelevat!
13 Sillä te, rakkaat veljet, olette vapauteen kutsutut; ainoastaan karttakaat, ettette salli vapauden lihalle tilaa antaa, vaan palvelkaat rakkaudessa toinen toistanne.
14 Sillä kaikki laki yhdessä sanassa täytetään, nimittäin: rakasta lähimmäistäs niinkuin itsiäs.
15 Mutta jos te toinen toistanne purette ja syötte, niin katsokaat, ettette toinen toiseltanne syödyksi tule.
16 Mutta minä sanon: vaeltakaat Hengessä, niin ette lihan himoa täytä;
17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan: nämät ovat vastaan toinen toistansa, niin ettette tee, mitä te tahdotte.
18 Mutta jos te Hengeltä hallitaan, niin ette ole lain alla.
19 Mutta lihan työt ovat julkiset, kuin on huoruus, salavuoteus, saastaisuus, haureus,
20 Epäjumalain palvelus, noituus, vaino, riita, kateus, viha, torat, eripuraisuus, eriseura,
21 Pahansuomuus, murha, juopumus, ylönsyömyys ja muut senkaltaiset, joista minä teille edellä sanon, niinkuin minä ennenkin sanonut olen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ei pidä Jumalan valtakuntaa perimän.

22 Mutta Hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus.
23 Senkaltaisia vastaan ei ole laki.
24 Mutta jotka Kristuksen omat ovat, ne ovat ristiinnaulinneet lihansa, himoin ja haluin kanssa.
25 Jos me Hengessä elämme, niin vaeltakaamme myös Hengessä.
26 Älkäämme turhaa kunniaa pyytäkö, vihoittain ja kadehtien toinen toistamme.


_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Tammi 2010, 17:37 
Poissa
puuhakas

Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47
Viestit: 214
Siis, kun evankeliumi on voimallinen antamaan synnit anteeksi, niin silloinhan jos ajatellaan osan evankeliumia olevan armoneuvoja, noiden armoneuvojen noudattaminen olisi osa ihmisen pelastusta. Eli Kristusko ei valmistanut yksin tietä taivaaseen?

Jumalan pyhä laki ja myöskin ns. neuvonsanat, sekä näissä asioissa ajatusten ja puheitten askarointi on sinällään ihan ok, mutta yksi asia pitää muistaa: ne eivät tuo autuutta! Eivätkä näin ollen myöskään tue evankeliumia. Kristitty saa "elämännesteensä" ainoastaan Kristuksesta ja hänen tienviittanansa tulee aina olla Golgatan keskimmäinen risti, josta kerran kuului ihanasti: "se on täytetty"!


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Tammi 2010, 18:12 
Poissa
Ylläpitäjä
Avatar

Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Viestit: 6846
Paikkakunta: Suomenselkä
Siansaparo kirjoitti:
Siis, kun evankeliumi on voimallinen antamaan synnit anteeksi, niin silloinhan jos ajatellaan osan evankeliumia olevan armoneuvoja, noiden armoneuvojen noudattaminen olisi osa ihmisen pelastusta. Eli Kristusko ei valmistanut yksin tietä taivaaseen?

Jumalan pyhä laki ja myöskin ns. neuvonsanat, sekä näissä asioissa ajatusten ja puheitten askarointi on sinällään ihan ok, mutta yksi asia pitää muistaa: ne eivät tuo autuutta! Eivätkä näin ollen myöskään tue evankeliumia. Kristitty saa "elämännesteensä" ainoastaan Kristuksesta ja hänen tienviittanansa tulee aina olla Golgatan keskimmäinen risti, josta kerran kuului ihanasti: "se on täytetty"!


Höpö höpö, kuvitteletko aivan tosissasi, ettei armoon autettu tarvitse neuvomistakin? Sotket Siansaparo lain ja evankeliumin kohtalokkaasti toisiinsa, jos aivan vakavissasi moista kuvittelet.

Oletko tosiaan sitä mieltä, ettei uskovaisella ole lankeamisen vaaraa? Apostoli opasti neuvomaan toinen toistamme, vieläpä sitä enemmän, kun näemme sen päivän lähestyvän. Tässä rivi Paavalilta:

Löytyi 4 jaetta Biblia 1776 tekstistä.

Kol. 3:16
Asukaan Jumalan sana runsaasti teissä, kaikella viisaudella. Opettakaat ja neuvokaat teitänne keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten armon kautta Herralle teidän sydämissänne.

1. Tess. 5:11
Sentähden neuvokaat teitänne keskenänne ja rakentakaat toinen toistanne, niinkuin te myös teette.

1. Tess. 5:14
Mutta me neuvomme teitä, rakkaat veljet: neuvokaat tavattomia, lohduttakaat heikkomielisiä, holhokaat heikkoja, olkaat kärsiväiset jokaisen kanssa,

2. Tess. 3:15
Ja älkäät häntä pitäkö niinkuin vihollisena, vaan neuvokaat niinkuin veljeä.

Ei Paavali noissa lakia kirjoittanut Kristityille?

_________________
Uskoen saat nyt jo voiton, täällä synnin, kuolon mailla.
Riemumielin kiitossoiton, alat muuttolinnun lailla. SL 187: 7


Ylös
 Profiili  
 
 Viestin otsikko:
ViestiLähetetty: 16 Tammi 2010, 18:22 
Poissa
touhukas
Avatar

Liittynyt: 09 Tammi 2007, 13:43
Viestit: 178
Te olette jo usein kuulleet, että ei ole olemassa parempaa menetelmää opettaa ja säilyttää puhdasta oppia kuin seurata metodia, nimittäin että jaamme kristillisen opin kahteen osaan, lakiin ja evankeliumiin. Näinhän Jumalan sanassakin asetetaan eteemme kaksi puolta, nimittäin joko Jumalan viha tai armo, synti tai vanhurskaus, kuolema tai elämä, helvetti tai taivas. Nämä molemmat puolet ovat varmat ja selkeät. Toisin kuin paavinvallan aikana nyt ei ole mielipiteiden ja inhottavien käsitysten Baabelin sekoitusta. Ensimmäinen puoli, nimittäin synti, kuolema ja Jumalan viha, on meissä myötäsyntyinen ja tuttu ensimmäisen esi-isämme takia. Toinen, eli armo, syntien anteeksiantaminen, vanhurskaus ja elämä, on jo alkanut toteutua meissä Kristuksen työn takia, mutta ei ole vielä tullut täydelliseksi. Se tulee kuitenkin aivan täydelliseksi sinä päivänä, jolloin nousemme kuolleista. Silloin ruumiimme on täysin puhdistettu kaikista synneistä ja tulee yhteen sopivaksi päämme Kristuksen kunniakkaan ruumiin kanssa.

Jos me siis pysymme näissä kahdessa osassa, emme voi eksyä. Me tiedämme ja jopa tunnemme, että meissä on syntiä ja että kuolema pelottaa meitä. Tätä ensimmäistä puolta meille opettaa laki, jonka tunteminen on ihmiskunnalle aivan välttämätön. Me emme nimittäin ainoastaan ole synnissä siinneet ja syntyneet ja elä siinä, vaan ihmisluontomme turmelus ja sokeus on niin suuri, että emme näe emmekä tunne synnin suuruutta. Kaikilla ihmisillä on tosin luonnostaan jonkinlainen lain tunto, mutta se on hyvin heikko ja hämärtynyt. Siksi on ollut ja on aina pakko välittää ihmisille tuo lain tunteminen, jotta he tietäisivät syntinsä ja Jumalan vihan suuruuden. On nimittäin mahdotonta, että Jumala tukisi syntiä ja kruunaisi sen. Siksi on myös välttämätöntä, että saarnataan Jumalan vihaa ja sitä tosiasiaa, että synnin palkka on kuolema.

Koska siis ihmisluonto on Perkeleen myrkystä paratiisissa turmeltunut ja sokaistunut niin, että se ei huomaa synnin suuruutta eikä tunne eikä kauhistu synnin rangaistusta, Jumalan vihaa eikä iankaikkista kuolemaa, on Kirkossa säilytettävä oppi, joka paljastaa ja osoittaa nämä kauheudet. Tämä oppi on laki. Toisaalta, kun laki paljastaa nämä kauheudet ja osoittaa ne meille, Kirkossa on säilytettävä toinenkin oppi, jotta emme tulisi epätoivoisiksi. Se julistaa lohdutusta vastoin lain syytöksiä ja kauhuja, armoa Jumalan vihaa vastaan, syntien anteeksiantamusta ja vanhurskautta syntiä vastaan, elämää kuolemaa vastaan. Tämä oppi on evankeliumin oppi, joka opettaa, että Jumala sitä varten sulkee sanallaan kaikki synnin alle, jotta hän kaikkia armahtaisi (Room. 11:32). Hän tahtoo aivan varmasti antaa kaikille synnit anteeksi, vapauttaa kuolemasta ja lahjoittaa vanhurskauden ja elämän niille, jotka tuntevat kurjuutensa, jumalattomuutensa ja turmeluksensa. Vieläpä hän antaa tämän ilmaiseksi, ilman mitään meidän työtämme, kuitenkin niin, että armoteot tulevat Kristuksen takia niiden osaksi, jotka uskovat.

Tätä metodia Paavali käyttää kaikissa kirjoissaan, erityisesti Roomalaiskirjeessä. Varsinkaan kolmessa ensimmäisessä luvussa hän ei pyri mihinkään muuhun kuin teroittamaan että kaikki ihmiset ovat jumalattomia ja epävanhurskaita. Myös juutalaiset ovat synnin alla, sillä on kirjoitettu: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa, ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään." (Room. 3:10 - 11) Eikä laki vapauta juutalaisia tästä Jumalan tuomiosta, vaan ennemminkin saattaa heidät sen alle, jotta jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä.

Heti kun Paavali on monin ja vieläpä hyvin ankarin ja painavin sanoin teroittanut tätä, hän tuo esiin toisen puolen kristillisestä opista. Sen mukaan meidät vanhurskautetaan ilmaiseksi, Jumalan armosta, lunastuksen kautta Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on asettanut sovittajaksi uskon kautta hänen veressään.

Samaa metodia ovat käyttäneet itse Kristus, Johannes Kastaja, apostolit ja profeetat. Kristus sanoo nimittäin Matteuksen evankeliumin viidennessä luvussa: "En minä ole tullut kumoamaan lakia, vaan täyttämään." (Matt. 5:17) Tämä merkitsee: "Minun tehtäväni ei ole kumota lakia, vaan täyttää ja täyttää niin, että ne, jotka uskovat olevansa lunastettuja lain kirouksesta tämän minun laintäyttämiseni takia, tietäisivät, että heidän on itsekin täytettävä laki, varsinkin kun he ovat jo saaneet Hengen ensi hedelmän." Näin sanoo myös Paavali Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa: "Uskon kautta me emme kumoa lakia, vaan me vahvistamme lain" (Room. 3:31) ja kahdeksannessa luvussa: "Sen, mikä laille oli mahdotonta... jotta lain vanhurskaus täytettäisiin meissä" (Room. 8:3 - 4).

Lakia ei siis voida kumota, vaan se pysyy ennen Kristusta täyttämättömänä, Kristuksen jälkeen täytettävänä, vaikka sitä täyttämään eivät tässä elämässä pysty edes vanhurskautetut. Laki nimittäin vaatii meitä rakastamaan Jumalaa kaikesta sydämestämme ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Näin teemme lopulta täydellisesti tulevassa elämässä. Koska siis profeetat, Kristus ja apostolit ovat käyttäneet tätä metodia, meidän tulee seurata heitä. Samoin meidän tulee kehottaa lailla kaikkia ihmisiä, varsinkin paksunahkaisia ja katumattomia, jotta he oppisivat tuntemaan synnin suuruuden, jolla he ovat ansainneet Jumalan vihan ja iankaikkisen kuoleman. Kun olemme lain avulla saaneet aikaan tämän, meillä on Jumalan käsky lohduttaa evankeliumilla säikähtäneitä tukeaksemme ja nostaaksemme niitä, joita laki on säikäyttänyt, ja tyynnyttääksemme heitä. Näin lain todellinen ja varsinainen tehtävä on syyttää ja surmata, evankeliumin taas tehdä eläväksi.
(Luther, Ensimmäinen väittely antinomilaisia vastaan)


Ylös
 Profiili  
 
Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 74 viestiä ]  Mene sivulle 1, 2, 3, 4  Seuraava

Kaikki ajat ovat UTC + 2 tuntia [ DST ]


Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa


Et voi kirjoittaa uusia viestejä
Et voi vastata viestiketjuihin
Et voi muokata omia viestejäsi
Et voi poistaa omia viestejäsi

Etsi tätä:
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö