Laista

Martti Lutherin ja hänen aikalaistensa sekä vielä vanhempia kirjoituksia

Laista

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 20 Tammi 2010, 00:39

Pätkän Lutherin väittelystä antinomilaisia vastaan:

7. TODISTELU (24. teesiä vastaan)

Mikään, mikä on kumottu, ei ole vaikuttava.

Laki on kumottu.

Siis sitä ei ole saarnattava.

Paavali todistaa Roomalaiskirjeen 6. luvussa, että se on kumottu: "Ette ole lain alla, vaan armon alla" (Room. 6:14). Samaa todistavat Pietarin, Paavalin, Barnabaan ja muiden puheet Apostolien teoissa.

Vastaus: Ympärileikkauksella ja muilla seremonioilla oli oma tietty kansansa ja aikansa, jonka päätyttyä ne lakkasivat olemasta voimassa - Kymmenen käskyä ovat sen sijaan vielä tänään omissatunnoissa -. Sillä vaikka Jumala ei olisi koskaan säätänyt lakia Mooseksen välityksellä, olisi ihmiskunnalla kuitenkin luonnostaan tieto, että Jumalaa on palvottava ja lähimmäistä rakastettava.
Myös kymmenellä käskyllä on edeltämäärätty aikansa. Tämän ajan päättyessä nimittäin Kristus tuli lihaksi ja alistui laille. Hän otti lailta oikeuden ja vaiensi sen tuomion, ettei se voisi viedä meitä epätoivoon ja tuomita. Tulevassa elämässä tämä tuomio tullaan vielä kumoamaan täydellisesti. Silloin ei ole tarvetta kehottaa rakastamaan Jumalaa, vaan silloin teemme todellisesti ja täydellisesti sen, minkä Kristus teki täällä.

Silloin ei sanota: "Minun on rakastettava Isää" vaan "Minä rakastan Isää", ja niinkuin hän minua käskee, niin teen. Kristuksen vallan alla lakia siis täytetään, mutta se ei ole vielä täytetty. Tässä maailmassa uskovat tarvitsevat sitä, että heitä kehotetaan lailla. Tulevassa elämässä ei ole velvollisuutta eikä pakkoa, vaan lain täydellistä noudattamista ja suurta rakkautta.
Näin lain antama velvoitus on murehduttava, inhottava ja mahdoton niille, jotka eivät ole Kristuksessa. Sitä vastoin niille, jotka ovat Kristuksen vallan alla, laki alkaa tulla ihanaksi ja mahdolliseksi noudattaa ensihedelmissä, ei kuitenkaan vielä edes kymmenyksissä. Siksi lakia täytyy saarnata kristittyjen keskuudessa. Se ei kuitenkaan tapahdu uskon takia, jonka henki on alistunut laille, vaan lihan takia, joka on Henkeä vastaan pyhissä, niinkuin Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa sanotaan (Gal. 5:17).

Niin kauan kuin liha elää, lakia ei ole kumottu. Kuitenkaan se ei hallitse, vaan se pakotetaan olemaan Hengen palvelija. Laki on siis välttämätön ensiksikin kovien ja paksunahkaisten ihmisten takia, jotta heitä hillittäisiin, toiseksi uskovaisten tähden, joissa on edelleen synnin jäänteet. Sillä niin kuin synti ja kuolema eivät milloinkaan lakkaa, vaan toistuvasti hämmentävät ja murehduttavat hurskaita, niin myös laki palaa ja toistuvasti tekee hurskaiden omattunnot pelokkaiksi.
Mutta silloin kuin meidät herätetään kuolleista, laki yksinkertaisesti tuhotaan eikä se opeta meitä eikä vaadi meiltä mitään. Näin on Kristuksen tehtävänä myös tässä elämässä palauttaa ihmiskunta siihen kadotettuun viattomuuteen ja lain kuuliaisuuteen, joka oli paratiisissa positiivissa.)Tämän hän sai aikaan, kun kuoli meidän puolestamme ja kantoi lain kirouksen ja rangaistukset ja antoi meille täydellisen vanhurskautensa lahjaksi. Näin laki ja kuuliaisuus tulevat meille jossain määrin ihaniksi ja taivaassa me tulemme noudattamaan lakia superlatiivissa.
Koska siis suurin osa ihmisistä on kovia ja katumattomia ja koska pyhät eivät tässä elämässä täysin riisu vanhaa ihmistä ja koska he tuntevat jäsenissään lain taistelevan heidän oman mielensä mukaista lakia vastaan ja ottavan sen vangiksi, ei lakia ole otettava pois seurakunnista. Päinvastoin se on säilytettävä ja sitä on uskollisesti teroitettava.

Lukemisen helpottamiseksi jaon kirjoituksen kappaleiksi, jaon onnistumisesta en mene takuuseen. Toivottavasti kuitenkin auttaa jäsentämään asioita, kun ne eivät ole yhtenä pötkönä. Tekstin sisältöä en muuttanut millään tavalla. Taavetti
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 20 Tammi 2010, 08:39

Laki on Vanha testamentti

Kirjasta Kristus on Raamatun Herra ja Kuningas (toim. ja käänt: Pekka Kinnunen), sivu 28:

Pyhä Paavali nimittää Mooseksen lakia Vanhaksi testamentiksi, kuten myös Kristus asettaessaan Uuden testamentin. Sen tähden on yksi testamentti, jonka Jumala lupasi ja antoi Kaananin maan Israelin kansalle, jos he pitäisivät sen testamentin. Hän myös antoi heille sen, ja se vahvistettiin lampaiden ja kauriiden kuoleman ja veren kautta. Mutta koska sellainen testamentti ei perustunut Jumalan armoon, vaan ihmistekoihin, sen täytyi vanheta ja lakata.

Luvattu maa täytyi menettää siksi, ettei lakia voida täyttää teoilla. Täytyi tulla toinen Testamentti, joka ei vanhenisi eikä perustuisi meidän tekoihimme, vaan Jumalan sanaan ja tekoihin. Sen tähden se on myös vahvistettu iankaikkisen persoonan kuolemalla ja verellä sekä luvattu ja annettu iankaikkinen maa.

Mutta mitä ovat sitten muut, profeetalliset ja historialliset kirjat? Vastaus: ei mitään muuta kuin mitä Mooses on, sillä he harjoittavat kaikki Mooseksen virkaa ja torjuvat vääriä profeettoja, etteivät he johtaisi kansaa tekoihin, vaan kansa pysyisi oikeassa Mooseksen virassa ja lain tuntemuksessa.

Mitä opetetaan yhteisesti profeetoissa ja muissa Vanhan testamentin kirjoissa?

He ahkeroivat lain oikean ymmärryksen kautta muistuttaa ihmisiä heidän kelvottomuudestaan ja ajavat Kristuksen luo, niin kuin Mooses tekee. Sen tähden he selittävät edelleen, mitä Mooses on sanonut Kristuksesta, ja osoittavat monille esimerkeillä niitä, jotka pitävät Moosesta oikeana ja niitä, jotka eivät pidä, ja molempien rangaistuksen ja palkan. Profeetat eivät ole siis muuta kuin Mooseksen ja hänen virkansa käyttäjiä ja osoittajia, että he saattavat lain kautta jokaista Kristuksen luo.
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 20 Tammi 2010, 08:42

Laille on asetettava raja

--------------------------------------------------------------------------------

-----

Kristitty siis tällä tavoin jakautuu kahden ajan osalle: mikäli hän on lihaa, sikäli hän on lain alla. Lihaan on alinomaa piintyneenä himoa, ahneutta, kunnian kärkkymistä, ylpeyttä -; siihen piintyneenä tietämättömyyttä Jumalasta sekä hänen halveksimistaan, kärsimättömyyttä, nurinaa ja vihaa Jumalaa kohtaan: hän muka sotkee meidän suunnitelmamme ja hankkeemme, hän ei verekseltään rankaise jumalattomia ja halveksijoita jne. Tuollaisia syntejä on pyhien lihaan piintyneinä. ELLET SIIS TARKKAA MUUTA KUIN LIHAA, JÄÄT PYSYVÄSTI LAIN AJAN VALTAAN.

Mutta <<ellei sitä aikaa lyhennettäisi, ei yksikään liha pelastuisi<< (Matt. 24:22).

Laille pitää asettaa raja, jossa sen on lakattava. Lain aika siis ei ole pysyvä, vaan sillä on rajansa, ja se on Kristus.

Mutta armon aika on ikuinen, koska Kristus, kerran kuoltuaan, ei enää kuole -. Hän on iankaikkinen; siis armon aikakin on iankaikkinen.
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 20 Tammi 2010, 08:45

Luther:

Me emme saa unisina silmäillä tällaisia Paavalin kirjoituksista tavattavia merkillisiä lauseita, niinkuin on paavilaisten ja lahkolaisten tapa: sisältyyhän niihin elämän sana, joka ihmeellisesti lohduttaa ja vahvistaa murheellisia omiatuntoja.

Ne, jotka nämä hyvin käsittävät, osaavat oikein arvostella, mitä on usko, mitä väärä ja oikea pelko; vielä he osaavat arvostella kaikkia inhimillisiä mielialoja ja erottaa kaikki henget. Jumalaan kohdistuva pelko on pyhää ja kallista, mutta se ei saa olla iankaikkista. Sitä täytyy tosin olla aina olemassa kristityssä, koska hänessä on aina syntiä. Mutta se ei saa olla yksinomaisena; jos on, se on silloin Kainin, Saulin ja Juudaan pelkoa, toisin sanoen, orjallista ja epätoivoista pelkoa.

Kristityn siis pitää uskolla armon sanaan voittaa pelko, siirtää katseensa pois lain ajasta ja katsella vain Kristusta ja tulevaa uskoa: silloinpa pelko käy suloiseksi, siihen kun sekoitetaan suloista jumal'juomaa, jotta hän alkaisi ei vain pelätä, vaan myöskin rakastaa Jumalaa. Jos näin ei käy, niin ihminen ei voi, vailla uskoa ollen vain tuijottaessaan lakiin ja syntiin, pudistaa harteiltaan pelkoa, vaan häätyy lopuksi epätoivoon.

Tällä tavalla Paavali onnistuneesti tekee erotuksen lain ja armon ajan välillä. Oppikaamme mekin oikein erottamaan nämä molemmat ajat, ei sanoilla, vaan sydämessä. Mutta sepä on vaikeista vaikeinta; sillä vaikka nämä kaksi ovatkin mahdollisimman täydellisessä erossa toisistaan, ne ovat mitä läheisimmin yhtyneinä, jopa samassa sydämessä.

Mikään ei ole niin läheisesti yhteen kuuluvaa kuin pelko ja luottamus, laki ja evankeliumi, synti ja armo; ne kuuluvat näet niin läheisesti yhteen, että ne uppoutuvat toisiinsa. On suorastaan mahdotonta esittää mitään tämäntapaista matemaattista yhteyttä.
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 20 Tammi 2010, 08:49

Luther teoksessaan Kirkolliskokouksesta ja kirkosta kirjoitettuaan kirkon seitsemästä tuntomerkistä:

Näiden seitsemän pääasian lisäksi on enemmänkin ulkonaisia merkkejä, joista tuntee pyhän, kristillisen kirkon, nimittäin - katsoen siihen että Pyhä Henki auttaa meitä myöskin Mooseksen toisen taulun mukaan - kun Pyhä Henki auttaa meitä sydämestämme kunnioittamaan isää ja äitiä, ja vanhempia puolestansa kasvattamaan lapsia kristillisesti ja itse elämään kunniallisesti; kun me kuuliaisesti ja uskollisesti palvelemme ruhtinaitamme ja hallitsijoitamme ja olemme heille alamaiset, ja kun hallitsijat puolestansa rakastavat, hoivaavat ja suojelevat alamaisiansa. Edelleen, kun emme ole nurjamielisiä ketään kohtaan, emme kanna vihaa, kaunaa, kateutta ja kostonhalua lähimmäisiämme vastaan, vaan mielellään annamme heille anteeksi ja lainaamme heille, autamme heitä ja annamme heille hyviä neuvoja. Kun emme ole epäsiveellisiä emmekä juomareita, ylpeitä, pöyhkeilijöitä, komeilevia, vaan siveitä, puhtaita, raittiita, ystävällisiä, suloisia, lempeitä ja nöyriä; emme varasta, ryövää, kisko korkoja, ahnehdi, määrää liian korkeita hintoja, vaan olemme laupiaita, hyväntahtoisia, tyytyväisiä, osaaottavaisia; emme ole kavalia, valheellisia, valapattoja, vaan totuudellisia, uskollisia ja kaikkea muuta sellaista, kuten pyhä Paavali meille oivallisesti opettaa. Sillä sentähden me tarvitsemme Decalogin, ettemme ainoastaan lain kirjaimesta saisi tietää, mitä olemme velkapäät tekemään, vaan että myöskin siitä näkisimme, miten pitkälle Pyhä Henki on meitä pyhiensä joukossa saanut viedä ja miten paljon meiltä vielä puuttuu, ettemme tulisi liian varmoiksi ja ajattelisi jo tehneemme kaikkea. Ja siten lakkaamatta kasvaisimme pyhityksessä ja yhä enemmän tulisimme uudeksi luontokappaleeksi Kristuksessa.
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja metsätähti » 20 Tammi 2010, 21:48

Olisiko kellään aikaa ja ajatusta purkaa rautalangaksi tuota ensimmäistä viestiä? Mie en kertakaikkiaan saa siitä kiinni mitenkään. Nämä jälemmät tajuan jollain lailla, mutta tuo ei avaudu, vaikka miten tavaan. Jos vaikka pätkissä yrittäisi jotenkin joku selventää? :(
Ylistys armon auringon! Se Herran kansan yllä on, ja virta valoa kantaa. SL 275 :)
Avatar
metsätähti
ahertaja
 
Viestit: 571
Liittynyt: 02 Syys 2009, 17:00
Paikkakunta: Pohjois-Suomi

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 21 Tammi 2010, 16:50

Mitä sie et ymmärrä siitä?

Itte ymmärrän, että kirjoituksen alussa on antinomistien todistelu Lutherin 24. teesiä vastaan ja siihen Luther sitten vastaa.

Eli kun antinomistit väittävät lakia turhaksi ja että sitä ei tarvitse saarnata armoon autetuille, niin Luther väittää vastaan.

Jossakin muussa tekstissään, Luther sanoo lain olevan tarpeellinen silloin kun se vain pysyy omassa tehtävässään, eli kirkastamassa syntiä (vap.muist.). Silloin jos laille annetaan pelastava/autuuttava ominaisuus, se ei ole silloin oikeassa tehtävässä. Evankeliumissa ainoastaan on autuus.

Laki ei sen takia kuulu kristitylle, koska laki on jo tehnyt tehtävänsä hänen kohdallaan, eli ajanut Kristuksen tykö. Kun nyt kuitenkin kristityt ovat lankeilevaisia ja heissä on vielä jäljellä syntiä, laki syyttää heitä välillä niistä. Sellaisessa tilanteessa pitää kristityn tehdä kuitenkin oikea johtopäätös; "syntiä olen tehnyt ja syntinen olen, mutta autuutenipa onkin Kristuksessa, joka on lunastanut minut synneistäni". Eli laki ilman Kristusta tuomitsee.

Ihminen on taipuvainen hakemaan autuutta hyvästä ja mahdollisimman synnittömästä vaelluksesta. Ja jos kristitty tosiaan lankeaa, hänen on vaikea kääntää katsettaan Kristukseen, helpommin se kääntyy siihen syntiin ja jää piehtaroimaan siinä ja murehtimaan. Kautta aikain, kristityt ovat joutuneet tunnustamaan sen tosiasian, että muuta mahdollisuutta pelastukseen ei ole, kuin turvautua Kristuksen sovitustyöhön. Se on mielestäni se ahdas portti, mistä täälläkin on ollut puhetta.

Kun siis sanotaan, ettei laki kuulu kristitylle, se ei tee lakia tarpeettomaksi, vaan sitä ei saa päästää omaantuntoon mellastamaan, koska Lutherin sanoin "omatunto on Kristuksen istuin ja pyhäkkö".
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja Emka » 21 Tammi 2010, 17:41

Siansaparo kirjoitti:Mitä sie et ymmärrä siitä?

Itte ymmärrän, että kirjoituksen alussa on antinomistien todistelu Lutherin 24. teesiä vastaan ja siihen Luther sitten vastaa.

Eli kun antinomistit väittävät lakia turhaksi ja että sitä ei tarvitse saarnata armoon autetuille, niin Luther väittää vastaan.

Jossakin muussa tekstissään, Luther sanoo lain olevan tarpeellinen silloin kun se vain pysyy omassa tehtävässään, eli kirkastamassa syntiä (vap.muist.). Silloin jos laille annetaan pelastava/autuuttava ominaisuus, se ei ole silloin oikeassa tehtävässä. Evankeliumissa ainoastaan on autuus.

Laki ei sen takia kuulu kristitylle, koska laki on jo tehnyt tehtävänsä hänen kohdallaan, eli ajanut Kristuksen tykö. Kun nyt kuitenkin kristityt ovat lankeilevaisia ja heissä on vielä jäljellä syntiä, laki syyttää heitä välillä niistä. Sellaisessa tilanteessa pitää kristityn tehdä kuitenkin oikea johtopäätös; "syntiä olen tehnyt ja syntinen olen, mutta autuutenipa onkin Kristuksessa, joka on lunastanut minut synneistäni". Eli laki ilman Kristusta tuomitsee.

Ihminen on taipuvainen hakemaan autuutta hyvästä ja mahdollisimman synnittömästä vaelluksesta. Ja jos kristitty tosiaan lankeaa, hänen on vaikea kääntää katsettaan Kristukseen, helpommin se kääntyy siihen syntiin ja jää piehtaroimaan siinä ja murehtimaan. Kautta aikain, kristityt ovat joutuneet tunnustamaan sen tosiasian, että muuta mahdollisuutta pelastukseen ei ole, kuin turvautua Kristuksen sovitustyöhön. Se on mielestäni se ahdas portti, mistä täälläkin on ollut puhetta.

Kun siis sanotaan, ettei laki kuulu kristitylle, se ei tee lakia tarpeettomaksi, vaan sitä ei saa päästää omaantuntoon mellastamaan, koska Lutherin sanoin "omatunto on Kristuksen istuin ja pyhäkkö".


Etkö sinä pidä meitä kristittyinä kun näitä lakijuttuja tuot jatkuvasti meidän luettavaksi. Kun laki ei kuulu kristitylle niin turhaan raskauttaa mieltään.

Uskon että tällä foorumilla on vapaita Jumalan armolapsia niin lakia ei tarvitse saarnata :lol: :lol: ;)
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja O.M » 21 Tammi 2010, 19:05

Siansaparo/Luther kirjoitti:Laki on siis välttämätön ensiksikin kovien ja paksunahkaisten ihmisten takia, jotta heitä hillittäisiin, toiseksi uskovaisten tähden, joissa on edelleen synnin jäänteet.


Tuosta pätkästä saa käsityksen, että Luther hyväksyisi ns. lain kolmannen käytön, joka on vl-kristillisyydessä aina torjuttu. Raamatullisempaa Lutheria on toisessa ketjussa ottamassasi lainauksessa:

"Samoin me näemme, ettei Kristus vaadi, vaan ystävällisesti houkuttelee ja puhuu: Autuaita ovat köyhät jne., ja apostolit käyttävät sanontoja: minä kehotan, minä rukoilen, minä pyydän. Siten nähdään kaikkialla, että evankeliumi ei ole lakikirja, vaan ainoastaan saarna Kristuksen hyvistä teoista, jotka on meille osoitettu ja lahjoitettu, kun uskomme.
Mooses sitä vastoin kirjoissansa ajaa, vaatii, uhkaa, lyö ja nuhtelee hirveästi, sillä hän on lain kirjoittaja ja hätyyttäjä.

Siksi selviää siitä, että uskovaiselle ei ole pantu mitään lakia, jonka kautta hän tulisi vanhurskaaksi Jumalan edessä, koska hän, niin kuin Paavali (1 Tim. 1, ) sanoo, on uskosta vanhurskas, elävä ja autuas, eikä hänen tarvitse muuta kuin osoittaa tämä usko teoilla."


Laki on hyvä, mutta jos kristitty lankeaa syntiin, synnistä puhuttelee Jumalan Pyhä Henki eikä Jumalan pyhä laki. Laki on ruoska, jonka iskut kirpaisevat pienimmistäkin erehdyksestä ilman vähäisintäkään sääliä. Kristittyjen kotiopettaja Pyhä Henki (tai Jumalan armo) sitä vastoin on lempeä opettaja, joka lohduttaa epäonnistunutta ja samalla lempeästi, mutta päättäväisesti ojentaa.

Kristitty ei ole lain alla eikä kristittyä opeta jumaliseen elämään laki.

Gal. 3:
"23 Mutta ennenkuin usko tuli, olimme me lain alla kätketyt ja siihen uskoon suljetut, joka piti ilmoitettaman.
24 Niin on laki ollut meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme.
25 Mutta sitte kuin usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla."


Tit. 2:
"11 Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12 Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,"
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 21 Tammi 2010, 22:46

Tunnustuskirjat:

"Me uskomme opetamme ja tunnustamme yksimielisesti, että laki on varsinaisesti se oppi, joka ilmoittaa Jumalan vanhurskaan ja muuttumattoman ihmisluontoa, ihmisen ajatuksia, sanoja, ja tekoja koskevan tahdon. Laki osoittaa, millainen ihmisen tulisi olla kelvatakseen Jumalalle ja ollakseen hänelle mieluinen. Jumalan tahdon rikkojia se uhkaa Jumalan vihalla sekä ajallisilla ja iankaikkisilla rangaistuksilla. Oikein sanoo Luther lainhylkääjiä vastustaessaan: 55 "Kaikki mikä nuhtelee synnistä on lakia, jonka virkana on nuhdella synnistä ja opettaa tuntemaan syntiä" (Room. 3:20, Room. 7:7). Koska epäusko on kaikkein nuhdetta ansaitsevien syntien juuri ja lähde, lain tehtävänä on syyttää myös epäuskosta."

"Kaikki mikä nuhtelee synnistä on lakia, jonka virkana on nuhdella synnistä ja opettaa tuntemaan syntiä."

Eli armoneuvot on lakia. Ja jos niiden ajatellaan opettavan uskoa, se on lain kolmatta käyttöä. Lain tehtävä ei ole opettaa uskoa, vaan kirkastaa syntiä. Ja evankeliumi vapahtaa siitä.
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja Taavetti » 21 Tammi 2010, 23:18

Siansaparo kirjoitti:
"Kaikki mikä nuhtelee synnistä on lakia, jonka virkana on nuhdella synnistä ja opettaa tuntemaan syntiä."

Eli armoneuvot on lakia. Ja jos niiden ajatellaan opettavan uskoa, se on lain kolmatta käyttöä. Lain tehtävä ei ole opettaa uskoa, vaan kirkastaa syntiä. Ja evankeliumi vapahtaa siitä.


Olet siis eri mieltä apostoli Paavalin kanssa?

Oikeastaan noissa kirjoitat ristiin, lain tehtävästä kirjoitat suunnilleen oikein, mutta armon ja lain ero menee ristiin. Armoneuvot ovat sitä opastusta, joka sisältyy evankeliumin ytimeen, ja jonka Jeesus ilmaisi syntiselle vaimolle vapauttavan tuomionsa lauseessa. "En minäkään sinua tuomitse, mene äläkä enää syntiä tee."
Olet siis eri mieltä Jeesuksenkin kanssa, vai?

Mitä sanoi lain saarna sille syntiselle naiselle? Kun kiinniottajat toivat hänet Jeesuksen luokse, he toivat mukanaan lain tuomion: "Synnistä kiinni jäänyt on kivitettävä." Sellainen on laki ja lain henki.

Jeesuksella oli toisen kaltainen opetusmenetelmä, muistanet sen? Joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven. Kivet kuitenkin kirposivat maahan, kun fariseustenkin tunto todisti heidät syntisiksi. Fariseukset jäivät synteihinsä ja lain alle, kun lähtivät pois. Vain heidän kiinni ottamansa nainen jäi Jeesuksen armahdettavaksi.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Emka » 22 Tammi 2010, 00:58

Siansaparo kirjoitti:Tunnustuskirjat:

"Me uskomme opetamme ja tunnustamme yksimielisesti, että laki on varsinaisesti se oppi, joka ilmoittaa Jumalan vanhurskaan ja muuttumattoman ihmisluontoa, ihmisen ajatuksia, sanoja, ja tekoja koskevan tahdon. Laki osoittaa, millainen ihmisen tulisi olla kelvatakseen Jumalalle ja ollakseen hänelle mieluinen. Jumalan tahdon rikkojia se uhkaa Jumalan vihalla sekä ajallisilla ja iankaikkisilla rangaistuksilla. Oikein sanoo Luther lainhylkääjiä vastustaessaan: 55 "Kaikki mikä nuhtelee synnistä on lakia, jonka virkana on nuhdella synnistä ja opettaa tuntemaan syntiä" (Room. 3:20, Room. 7:7). Koska epäusko on kaikkein nuhdetta ansaitsevien syntien juuri ja lähde, lain tehtävänä on syyttää myös epäuskosta."

"Kaikki mikä nuhtelee synnistä on lakia, jonka virkana on nuhdella synnistä ja opettaa tuntemaan syntiä."

Eli armoneuvot on lakia. Ja jos niiden ajatellaan opettavan uskoa, se on lain kolmatta käyttöä. Lain tehtävä ei ole opettaa uskoa, vaan kirkastaa syntiä. Ja evankeliumi vapahtaa siitä.


Siansaparolle on näköjään tärkeää,ettei Jumalan armoneuvoja tarvitse kuunnella, joten tämä kaikki ja taivas myös. Elokuvissa käynti, teatterissa käynti oopperassa käynti sopii siis sydämen uskovaiselle koska niitä pidetään ns.armoneuvoina, ettei elokuvateatteri ole uskovaisen paikka, joka on muuta mieltä siitä on lain alla.

olet todella etsinyt porsaanreikiä armoneuvojen kuuntelemisen ja noudattisen laiksi saarnaamiseen. Jos sinä voit vapaalla tunnolla tehdä sitä, älä silti odota että me ihastuksesta neuvoihisi riennämme noudattamaan tätä vapautuksen teologiaa.

En minä ainakaan halua enkä jaksa miettiä noudatanko armoneuvoja vai uskonko niin kuten olen uskonut tähänkin asti, että Pyhä Henki sydämessa kyllä neuvoo hylkäämään sen mikä ei kristitylle sovi ja mistä Jumalan Henki tulee murheelliseksi. Koska muutenkin meidän tulee pitää huoli siitä ettemme mene vasemman puolen synteihin tai päin vastoin.

Syntiä meidän tulee karttaa, sillä synti on sejoka erottaa meidät Kristuksesta, ei armoneuvon noudattamuus tai noudattaminen.

Miten sinä itse olet tämän päivän kilvoituksessa onnitunut? onko jäänyt aikaa hoitaa omaa omantunnon taloutta, vai onko se mennyt etsimällä vl-foorumille Lutherin kirjoituksia lainsaarnasta ja armoneuvojen noudattamisesta.

________________________________________________________________
Armo opettajana. Lain kolmannen käytön hylkääminen ei ole kuitenkaan ohjannut Jumalan lapsia synnin luvallisuuteen. Lain sijasta olemme saaneet toisen opettajan, sillä <jumala on antanutmmeille Henkensä kotiopettajksi Jumalan armo on tullutmohjaamaan meitä lain sijasta
Tiitus 2
11 Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
12 Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään,

Jumalan terveellinen armo ei opeta tekemään syntiä vaan antaa voima taistella sitä vastaan. Armo ei myöskään opeta toisinm kuin kymmenen käskyn laki. lain tuomio ja kirjoitus on poissa, koska Kristus on täyttänyt lain.

>Apostolit kirjoittivat paljon neuvon, opetuksen ja nuhteen sanoja aikansa ihmisille. Mekin tarvitsemme evankeliumiin liittyvia rakkauden neuvoja. Ne eivät ole lakia, Niitä ei anneta meille siksi,että tulisimme niitä noudattaen Jumalan edessä kelvollisiksi eli vanhurskaiksi. Neuvot ovat tarpeen, jotta säilyttäisimme Kristuksen vanhurskauden jonka olemme saaneet ilman omia suorituksiamme ja ansioitamme. Neuvot vahvistavat ja tukevat sitä terveellistä armon opetusta jonka me kuulemme omantunnon äänenä.
uskovaiset haluavat vaeltaa valon lapsina. Jumalan terveellinen armo ohjaa meitä valkeuteen. Paavali käyttää kaunista kuvakieltä kun hän korostaamevankeliumin arvoa,
2. Kor. 4:6

Että Jumala, joka käski valkeuden pimeydestä paistaa, se paisti tunnon valkeuden meidän sydämissämme Jumalan kirkkaudesta Jesuksen Kristuksen kasvoissa.

Evankeliumin paisteessa eiparaskaan kilvoittelija ansioidu. Meidän turvamme onsyntien anteeksi saaminen Kristuksen ansion tähden.
_________________________________________________________________

Lainauskirjasta Peltoon kätketty aarre Juhani uljas
Avatar
Emka
Aurinkotuuli
 
Viestit: 1464
Liittynyt: 25 Tammi 2005, 22:05
Paikkakunta: Pirkanmaalla pieni pitäjä

ViestiKirjoittaja Aromi » 22 Tammi 2010, 01:55

Emka kirjoitti:Siansaparolle on näköjään tärkeää,ettei Jumalan armoneuvoja tarvitse kuunnella, joten tämä kaikki ja taivas myös. Elokuvissa käynti, teatterissa käynti oopperassa käynti sopii siis sydämen uskovaiselle koska niitä pidetään ns.armoneuvoina, ettei elokuvateatteri ole uskovaisen paikka, joka on muuta mieltä siitä on lain alla.

olet todella etsinyt porsaanreikiä armoneuvojen kuuntelemisen ja noudattisen laiksi saarnaamiseen. Jos sinä voit vapaalla tunnolla tehdä sitä, älä silti odota että me ihastuksesta neuvoihisi riennämme noudattamaan tätä vapautuksen teologiaa.

Luulisin, että Siansaparolle on tärkempää, että evankeliumiin ei lisätä ehtoja. Jos joku asia on lakia, se on sitä vaikka sitä kutsuisi evankeliumiksi. Jos neuvo on lakia, se ei muutu evankeliumiksi vaikka sitä sanoisi armoneuvoksi. Ja se ainoastaan sitoo omiatuntoja ja lisää niskaamme sellaisia taakkoja, joiden alla uskovainen väsyy ja vaipuu epätoivoon. Jos sellaisen neuvon taas ajattelee pystyvänsä täyttämään (vaikka kuinkakin Jumalan armon avulla), siitä seuraa ylpeys ja omavanhurskaus.

Ja tästä syystä minä ainakin jaksan keskustella tästä asiasta edelleen - onhan pelissä niin paljon. Sitä voisi vielä vähän avata, mitä oikein tarkoittaa "laki ei kuulu kristitylle". Eikö, se, joka ei ole tehnyt parannusta, ole lain alla? Meidän lihammehan ei ole tehnyt parannusta. Mitä siis siitä seuraa, täytyypä ajatella. Huomatkaa, että ei minulla ole sellaista ratkaisumallia, että näin ja näin nämä asiat menevät ja piste. Vaan ihmetellen ja hattua nostellen kirjoitan.
Aromi
vakiintunut
 
Viestit: 117
Liittynyt: 25 Maalis 2008, 20:03
Paikkakunta: pohjoinen maa

ViestiKirjoittaja nuusku » 22 Tammi 2010, 02:13

Aromi kirjoitti: Eikö, se, joka ei ole tehnyt parannusta, ole lain alla? Meidän lihammehan ei ole tehnyt parannusta.

Minusta tuo tuntuu omituiselta saivartelulta. Mielestäni on omituista, että Lutherin tekstejä luetaan tässäkin ketjussa (lähinnä Siansaparon toimesta) aivan kuin Raamattua. Siansaparo ei edes yritä perustella Raamatulla Jumalan valtakuntaa vikoilevia käsityksiänsä, vaan hän ottaa taustatuekseen Lutherin ja yksin Lutherin, ja hokee Lutherin lauseita kuin viimeistä päivää. Mielestäni Luther-sitaattien hokemistilanne on etenemässä jo pakkomielteen asteelle.

Itse olen ajatellut, että niistä Lutherin lauseista, jotka ovat vaikeasti ymmärrettävissä, voi vain hypätä ohi, ja niistä, joissa opetetaan eri tavalla kuin nykyajan kristillisyydessä, voi huoletta irtisanoutua. Lutherhan oli kuitenkin vain vajavainen yksittäinen ihminen.
Avatar
nuusku
Ylläpitäjä
 
Viestit: 2102
Liittynyt: 08 Touko 2006, 17:33

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Tammi 2010, 06:51

Aromi kirjoitti:Luulisin, että Siansaparolle on tärkempää, että evankeliumiin ei lisätä ehtoja. Jos joku asia on lakia, se on sitä vaikka sitä kutsuisi evankeliumiksi. Jos neuvo on lakia, se ei muutu evankeliumiksi vaikka sitä sanoisi
armoneuvoksi. Ja se ainoastaan sitoo omiatuntoja ja lisää niskaamme sellaisia taakkoja, joiden alla uskovainen väsyy ja vaipuu epätoivoon. Jos sellaisen neuvon taas ajattelee pystyvänsä täyttämään (vaikka kuinkakin Jumalan armon avulla), siitä seuraa ylpeys ja omavanhurskaus.

Innokkuutensa opettaa meille Lutherin lakiopetuksia, kertoo aivan muusta. Lutherissa sinänsä ei ole vikaa, vaan siinä, miten sitä käytetään ja katkotaan. Myös siinä, kummalle annetaan suurempi arvo, Lutherin kirjoituksille, (joista osa taitaa olla vain myöhemmin muiden Lutherin nimissä kirjoittamia) vai Raamatun kaanoniin valikoituneille teksteille. Ne kymmenet Raamatusta lainaamamme pidemmät ja lyhyemmät katkelmat on saparo ohittanut täydellä hiljaisuudella. Ainoaakaan kommenttia en ole niihin päässyt lukemaan, vaikka kohtuullisen usein olen uudet viestit katsonut. Niitä Luther lainauksia on muissakin ketjuissa täällä, tämä on niistä kuitenkin lainomaisin.

Aromi kirjoitti: Ja tästä syystä minä ainakin jaksan keskustella tästä asiasta edelleen - onhan pelissä niin paljon. Sitä voisi vielä vähän avata, mitä oikein tarkoittaa "laki ei kuulu kristitylle". Eikö, se, joka ei ole tehnyt parannusta, ole lain alla? Meidän lihammehan ei ole tehnyt parannusta. Mitä siis siitä seuraa, täytyypä ajatella. Huomatkaa, että ei minulla ole sellaista ratkaisumallia, että näin ja näin nämä asiat menevät ja piste. Vaan ihmetellen ja hattua nostellen kirjoitan.

Keskustelu on hyvä ja ehdottomasti tarpeen, siitä olen samaa mieltä.
samaa mieltä olen siitäkin, että lain alla ovat kaikki, jotka eivät ole parannusta tehneet. Lain alla ovat lisäksi sellaiset, jotka ovat luiskahtaneet vapaan, lempeästi lohduttavan, nostavan, kantavan ja pelastavan armon alta suoritususkoon.
Suoritususkossa nähdään kaikki tai melkein kaikki, Jumalan valtakunnan työ pakon omaisena vaatimuksena. Ei ymmärretä, kenties ei halutakaan ymmärtää, että jokainen tekee sitäkin Jumalan armon opastamana ja omasta sisäisestä vaatimuksestaan.
Väärä vaatimus voi kohdistua läheisiin uskoa tunnustaviin, omaan itseensä tai niihin molempiin, ehkä kaikkiinkin ihmisiin. Jeesus ei kieltänyt ulkonaisesta palvelutehtävästä, mutta asetti tärkeysjärjestyksen, kun Maria halusi kuunnella Jeesuksen opetuksia ja Martta kaipasi apua keittiöön. Jeesus halusi opastaa Marttaa uskojan paikalle, josta tämä ahkera ihminen oli luiskahtamassa. Jeesus ei kuitenkaan saarnannut lakia Martalle, vaan evankeliumia, joka ilmeni loppuhuipennuksena: Yksi on tarpeen, Maria on hyvän osan valinnut, ja sitä ei oteta häneltä pois.

Niin kummalliselta kuin se ehkä tuntuukin, suoritususko voi ilmetä myös laiskuutena. Muutama esimerkki, ei välitetä liittyä jäseneksi paikalliseen Rauhanyhdistykseen, ei välitetä käydä seuroissa tai käydään vain harvoin, ei haluta osallistua muutenkaan uskovaisten yhteisiin hankkeisiin, vaan etsitään aivan omat puuhat, joissa ollaan sitäkin ahkerampia. Syitä siihen löytyy etsimällä vaikka kuinka paljon. Monella on aiheellisia, todellisiakin, eikä silloin olekaan kyse suorittamisesta. Sen sijaan verukkeiden jatkuva keksiminen ja tuonti esille kertoo sitäkin. Jos sellaista pyytää mukaan johonkin ryhmään, saattaa kuulla piiiitkän luettelon, että sitä ja sitä minä olen jo tehnyt, eikö se riitä?

Armosta uskova ei tee sellaisia pitkiä suoritusluetteloita, koska hän itse ei ole niitä töitä tehnyt, vaan Kristus hänessä.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 22 Tammi 2010, 08:11

Aromi vei sanat suustani.

Mopin palstalta Emkan ja miun sananvaihto:

"Jemima kirjoitti:
Lopeta Kassu tuo naljailu. Miulla ja OM:llä on ihan hyvä keskustelu laista ja evankeliumista. Mua ittee kiinnostaa se hirveesti ja oon saanut paljon siitä keskustelusta ja miusta on ollu tosi kiva, että OM keskustelee kanssani siitä ihan asiallisesti. Tuu mukaan keskusteleen asiallisesti, asenteesi ei oo olleskaan rakentava.

Emka kirjoitti:
Eipä tuo keskustelu niin hyvältä näytä ja naljaulumielessä en ole viestejäni kirjoittanut. Mutta ihmettelen sinun jatkuvaa laki saarnaa uskovaisille ihmisille, paremminkin sinun kirjoittelusi on alentavaa ja suorastaan loukaavaa, eikä auta vaikka taavetti sinulle tuo raamatun paikkoja. meidän ohjekirja on Raamattu, sinun raamattusi taitaa olla Lutherin kirjoitukset. Voit haastaa OM:n tänne kanssasi keskustelemaan, mutta tuo jatkuva lakisaarna alkaa tosiaan tympiä muitakin eikä vaan minua. Olemme joidenkin kanssa keskustelleet kirjoituksistasi ja todenneet että sinä sieltä ylhäisyydestasi opetat meitä niin selvissä asioissa että luulen paremminkin että asiat ovat sinulla hakusessa."

Eli Emka ja "muut" ovat tympääntyneitä kirjoitteluuni täällä. Mukava kuitenkin kuulla, ettei ainaskaan Taavi ajattele samallai.

Omituista, että kun tänne on väsätty Luther-osio ja kun tuon tänne hänen tekstejään ja kommentoin niitä täällä, saan jatkuvaa ihmettelyä asiasta. Miks täällä on tällainen osio, jos täällä ei saisi Lutherin kirjoituksia tarkastella, vaan pitäisi koko ajan tarakastella vain Raamattua? En käsitä.

Pitäiskö miun, Taavin, OM:n ja Aromin siirtyä muualle keskustelemaan. Tai voisiko "tympääntyneet" yksikertaisesti jättää lukematta Luther-osion?
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja O.M » 22 Tammi 2010, 08:41

Aiemmin Siansaparo oli sitä mieltä, ettei lakia tulisi saarnata epäuskoillekaan. Nyt hän on sitä mieltä, että sitä tulee saarnata uskovaisillekin?

Minusta on yllättävää, että Lutherilta löytyy jotain kirjoituksia, joiden voi katsoa puoltavan lain kolmatta käyttöä. Varsin yleinen (useiden tutkijoiden) käsitys nimittäin on, että Luther ei lain kolmatta käyttöä hyväksynyt. Sen vuoksi lain kolmannen käytön hylkääjiä kutsuttiinkin myöhemmin aitoluterilaisiksi ja sen hyväksyjiä filippisteiksi.

Yksimielisyyden ohje:

"6. Jumalan lain kolmas käyttö
Tiedämme, että Jumalan lain avulla (1) pidetään hillittömiä ja tottelemattomia ulkonaisen kurin ja kunniallisuuden piirissä ja (2) opetetaan kaikkia ihmisiä tuntemaan syntinsä. Tiedämme myös (3), että sellaiset ihmiset, jotka Jumalan Henki on synnyttänyt (2 Kor. 3:13-18) uudesti ja joiden sydämeltä Mooseksen peite on poistettu heidän kääntyessään Herran tykö, (Ps. 119:1) elävät ja vaeltavat Jumalan laissa. Viimeksi mainitusta, kolmannesta lain käytöstä on syntynyt kiistaa muutamien harvojen teologien kesken.

Toiset ovat ajatelleet ja opettaneet, että uudestisyntyneiden ei ole määrä lain avulla opetella uutta kuuliaisuutta ja hankkia tietoa teoista, joissa heidän tulee vaeltaa; (Ef. 2:10) ei myöskään oppia näistä asioista saa perustaa lakiin. Onhan Jumalan Poika vapauttanut heidät ja tehnyt heistä Henkensä temppeleitä. Niin kuin aurinko vapaana, kenenkään kiirehtimättä, aivan itsenäisesti kiertää kierroksensa, niin tekevät myös uudestisyntyneet itsenäisesti Pyhä Hengen innoittamina ja kiirehtiminä sellaista, mitä Jumala heiltä vaatii."


Nähdäkseni kyse on mielensuunnasta: Pyhä Henki vaikuttaa ihmisen mielensuuntaan niin, ettei lain tarvitse vaatia uskovaiselta yhtään mitään. Liha eli vanha osa taas ei tee parannusta koskaan eikä tule yhtään paremmaksi lain avulla kuin ilman lakiakaan. Neuvo on luonteeltaan toimintaehdotus, ei vaatimus, toisin kuin laki. Kuitenkin jo suhtautumisesta neuvoon tai neuvoihin yleensäkin voidaan päätellä jotain henkilön mielensuunnasta. Ihmistä ei hyödytä pakottaa toimimaan neuvon mukaan - silloinhan kyse olisi vaatimuksesta. Voidaan vain päätellä, että jonkun kotiopettajana on jokin muu kuin Pyhä Henki, jos hän halveksuu Raamatun hengen mukaisia neuvoja.
"Mua, Jeesus, auta valvomaan
ja tätä aina muistamaan:
on lyhyt ihmiselämä
ja iäisyys on edessä.
Jo askel riittää siirtämään
tulevaan, toiseen elämään."

Virsi 538:4.
O.M
Ylläpitäjä
 
Viestit: 3621
Liittynyt: 24 Heinä 2006, 09:00

ViestiKirjoittaja Siansaparo » 22 Tammi 2010, 09:03

Luetaanpa OM huolella seuraava linkki ja jatketaan pohtimista:

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/5.html

Miusta tuo teksti selittää meidänkin vaikeutta ymmärtää toistemme pointteja. Vai mitä mieltä olet?
Siansaparo
puuhakas
 
Viestit: 213
Liittynyt: 21 Syys 2009, 15:47

ViestiKirjoittaja Taavetti » 22 Tammi 2010, 09:06

Siansaparo kirjoitti:Omituista, että kun tänne on väsätty Luther-osio ja kun tuon tänne hänen tekstejään ja kommentoin niitä täällä, saan jatkuvaa ihmettelyä asiasta. Miks täällä on tällainen osio, jos täällä ei saisi Lutherin kirjoituksia tarkastella, vaan pitäisi koko ajan tarakastella vain Raamattua? En käsitä.

Pitäiskö miun, Taavin, OM:n ja Aromin siirtyä muualle keskustelemaan. Tai voisiko "tympääntyneet" yksikertaisesti jättää lukematta Luther-osion?


Nämä vanhojen kirjoitusten osastot on synnytetty yksi kerrallaan, selvyyden saavuttamiseksi ja kulloiseenkin tarpeeseen.
Kun eri osastoille eri käyttäjien toimesta oli tuotu eri aikojen vanhoja kirjoituksia, ne alkoivat hukkua muiden joukkoon, ettei niitä tahtonut etsienkään löytää. Niinpä tehtiin ensin oma osasto vanhojen opettajien kirjoituksille, jossa kaikki vanhat olivat sekaisin. Kun sekin kasvoi suurehkoksi, irrotin Lutherin ajan kirjoitukset omaksi alueekseen. Tässä ei siis ole pelkästään Lutherin, vaan muidenkin aikalaistensa kirjoituksia. Edes kaikki Lutherin nimissä julkaistut eivät ole Lutherin omia kirjoituksia. Osa muiden kirjoittamista on Lutherin hyväksymiä, ne lienevät suunnilleen oikein, että niihin voi luottaa.
Huomattava osa Lutherin puheista on hänen oppilaidensa puheen aikana muistiin merkitsemiä. Ainakin Huonepostillan enimmät kirjoitukset ovat sellaisia. Osa Lutherin teksteistä on erilaisia taistelukirjoituksia, siksi ne voivat vaikuttaa yksipuolisiltakin, oikeastaan ovat yksipuolisia, kun kärki on suunnattu tiettyyn kohteeseen. Osa Lutherin teksteistä on varmaan hänen etsimisensä ajalta, eikä sellaisia voine pitää luotettavina uskon ohjeina.

Lutherin nimiin on sijoitettu muös hänen kuolemansa jälkeen, toisten kirjoittamia. On aivan tunnettu asia, että monet ovat pyrkineet saamaan tuotoksilleen painoarvoa, merkitsemällä ne kuolleen, arvostusta saaneen henkilön tekemiksi. Erityisesti musiikin alueelta sellaista jäljittelyä on löytynyt, mutta ei se kirjoitustenkaan alueella harvinaista ole. Ainoa oikea tapa suhtautua sellaiseen kirjavaan tekstien joukkoon, on Lutherin itsensä antama, että niitä on arvioitava ja tuomittava Pyhän Raamatun kirjoitusten valossa.

Vielä yksi asia, keskustelukäytäntöön liittyen. Emkalla on aivan yhtä hyvä oikeus keskustella täällä, kuin toisillakin. Minä en aio lähteä tästä muualle keskustelemaan, paitsi tietysti, jos järjestyy mahdollisuus keskustella samassa tilassa kasvotusten. Yksi sellainen tilaisuus voisi järjestyä huhtikuun puolivälissä, Ranuan kansanopistolla on silloin Raamattutiedon kurssi. Olen vaimoni kanssa sinne ilmoittautunut, siikajokisen ystäväpariskuntamme vihjeestä sinne hakeuduimme. Sinne mahtunee vielä, että tervetuloa mukaan. Minulta voisi saada kyytiäkin, jos jollakin siitä on puute.
Niin kuin Paimen laumassaan/ Jeesus kulkee omissaan.
Sanallaan hän opettaa/ kunnes aukee taivaan maa
SL 300: 4
Avatar
Taavetti
Aurinkotuuli
 
Viestit: 6969
Liittynyt: 09 Huhti 2005, 18:49
Paikkakunta: Suomenselkä

ViestiKirjoittaja hepa » 22 Tammi 2010, 13:22

Onko tämä Paavalin neuvo lakia?
Hepr. 12:1
Sentähden myös me, että meillä on näin suuri todistusten joukko meidän ympärillämme, niin pankaamme pois kaikki kuorma ja synti, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee, ja juoskaamme kärsivällisyyden kautta siinä kilvoituksessa, joka meidän eteemme pantu on,

tai tämä

1. Joh. 2:15
Älkäät maailmaa rakastako eli mitään mitä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, ei hänessä ole Isän rakkaus.
16
Sillä kaikki, mitä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän koreus, ei se ole Isästä, vaan se on maailmasta.
Avatar
hepa
tähtiahkera
 
Viestit: 877
Liittynyt: 19 Helmi 2009, 15:14
Paikkakunta: Oulunseutu

Seuraava

Paluu Martti Lutherin ajalta



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron